Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko älykäs tai jossain lahjakas tai olisiko sinulla potentiaalia, muttet ole pärjännyt elämässä. Miksi?
17.07.2019 |
Mikä siihen yleensäkin johtaa? Syitä on varmasti monia. Monilla olisi niin paljon potentiaalia, mutta se ei käytännössä johda mihinkään.
Voitte määritellä älyn, lahjakkuuden ja potentiaalin miten haluatte.
En väitä itse olevani älykäs, mutta mulla on semmoista kapea-alaista lahjakkuutta. Olen nykyisin päihdeongelmainen työtön mt-potilas. Syynä on neurologinen poikkeavuus ja trauma. On jännää, miten trauma voi lamauttaa ihmisen ja mitä se voi aivoille tehdä.
Joka tapauksessa toivon kaikkea hyvää kaikille huonossa tilanteessa oleville! Itse olen antanut metsän hoitaa itseäni. Ihmisten maailman ja ajatuksien unohtaminen on välillä hyväksi.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Opetettu pienestä pitäen että en saa "olla näkyvä", vaatia asioita, olla vaivaksi muille. Esim. työnhaku on tosi vaikeaa, kun tunnen pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä siitä, että soitan jollekin henkilölle työhön liittyen. Siis oikeasti tuntuu, että teen väärin, kun vaadin toisen ihmisen huomiota ja aikaa - vaikka vain kolmeksi minuutiksi. Samasta syystä en ole hyödyntänyt verkostoja, koska en kehtaa pyytää keneltäkään palvelusta.
En muista että minulle olisi opetettu noin, mutta jostakin syystä silti tuntuu juuri tuolta! En halua olla vaivaksi. Ja tosiaan tuntuu ihan mahdottomalta vaikkapa pyytää suositusta joltakulta. (vastaaja 34/40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yli kymmenen vuotta sitten olin neuropsykologin testien mukaan älykäs ja kielellisesti erittäin lahjakas. Minulla on myös jotain luovia lahjoja. Krooniset parantumattomat sairaudet on kuitenkin pilanneet koko elämän, vaikuttaneet oireineen mm. nukkumiseen ja tehneet minusta niin väsyneen etten ole koskaan jaksanut hyödyntää potentiaaliani, vaikka olen toistuvasti yrittänyt. Elämä on vain ollut pelkkää sairastelua. Nuorempana rajoitti paljon myös ujous. Pikkuhiljaa yksi sairaus tulee myös tuhoamaan kognitiivisia kykyjä eikä minusta jää jäljelle varmaan mitään muuta kuin tyhmä sairas kuori.
Kirjoitat erittäin hyvin. On kohtalon pilkkaa, että olet sairastunut johonkin kognitiivisia kykyjäsi syövään phaskaan suoraan sanottuna. Jos uskoisin jumalaan, saattaisin tässä vaiheessa vihata häntä. Elämä on liian nöyryyttävää.
On myös valitettavaa, ettei luovuutta arvosteta kuten pitäisi. Toivottavasti et ole ole vielä luovuttanut kokonaan.
ap
Miksi historia tuntee kuuuroutuneita säveltäjiä ja näkövammaisia kuvataiteilijoita? Ei katoava ole välttämättä kokonaan menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina saanut huippulukuja ÄO-testeistä, mutta ei se minua juurikaan ole auttanut, no korkeakoulututkinto on ja se tuli helposti, oppiminen on aina ollut helppoa, ehkä liiankin helppoa, duuni on helppoa, teen osuuteni nopeasti, ja teen omia juttujani sinä aikana, kun muut puurtavat tulosta vielä kasaan.
En vain jaksa ihmisiä, en jaksa sitä jokapäiväistä lässytystä ja länkytystä. Sosiaalisilla taidoilla kuitenkin hankitaan palkankorotukset ja paremmat hommat ja yhteisön arvostus. Minua matemaattisesti ja kielellisesti tyhmemmät, mutta sosiaalisesti lahjakkaammat (tai jaksavammat, kärsivällisemmät, kuinka vain) menevät minun ohi. Semmoista se on.
Miltei jokaisessa työssä pitää nykyään kyetä tiimityöhön. Eli sinulta puuttuu sen osalta ammattitaitoa, kun en jaksa "lässytystä ja länkytystä".
Itse olen ns Mensa-älykäs ja olen ihan aikaansaava (luin itseni maisteriksi 4 vuodessa samalla kun kävin kahdessa työssä, eli keskimääräistä nopeammin). Olen kehittynyt harrastuksissani hyväksi ja tykkään opetella uusia asioita.
Mutta. Olen sosiaalisesti jotenkin todella rajoittunut. Olen todella introvertti, en jaksa käyttää somea ja annan itsestäni tahattomasti huonon ensivaikutelman. Ja jos panostan ja saankin aikaan hyvän vaikutelman, se romahtaa siihen hetkeen kun väsähdän ja annan taas jotain mystistä "antisosiaalinen kuspää"-signaalia. Pääsen haastatteluihin, mutta minua ei palkata. Ymmärrän kyllä panostaa mm. pukeutumiseen ja käytöstapoihin, mutta jokin olemuksessani kai herättää epäluottamusta. Varmaan ihan aiheesta, koska ihan oikeasti inhoan ihmisiä ja ihmisseuraa, eläisin täysin erakkona jos voisin.
Teen suunnitelma B:tä, jotta voin tienata rahaa olematta ihmisten kanssa tekemisissä ja työnantajien armoilla. Paskaduunejakaan ei loputtomiin jaksaisi, kun päätä kuitenkin on mutta fysiikkaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina saanut huippulukuja ÄO-testeistä, mutta ei se minua juurikaan ole auttanut, no korkeakoulututkinto on ja se tuli helposti, oppiminen on aina ollut helppoa, ehkä liiankin helppoa, duuni on helppoa, teen osuuteni nopeasti, ja teen omia juttujani sinä aikana, kun muut puurtavat tulosta vielä kasaan.
En vain jaksa ihmisiä, en jaksa sitä jokapäiväistä lässytystä ja länkytystä. Sosiaalisilla taidoilla kuitenkin hankitaan palkankorotukset ja paremmat hommat ja yhteisön arvostus. Minua matemaattisesti ja kielellisesti tyhmemmät, mutta sosiaalisesti lahjakkaammat (tai jaksavammat, kärsivällisemmät, kuinka vain) menevät minun ohi. Semmoista se on.
Miltei jokaisessa työssä pitää nykyään kyetä tiimityöhön. Eli sinulta puuttuu sen osalta ammattitaitoa, kun en jaksa "lässytystä ja länkytystä".
Mutta tämähän oli ikään kuin koko tämän keskustelun pointti: puhutaan ikään kuin lahjakkuuksista ja älystä olisi sinänsä hyötyä ihmiselle. Totuus on, että ei ole. Reilusti vähemmillä lahjoilla pääsee pidemmälle, jos suhteet on kunnossa. Jos on hyvät verkostot, niin pitää olla täysin kyvytön, ettei pääse ainakin kohtuullisiin hommiin. Sen sijaan tutkinnot ja lahjakkuudet ovat arvottomia, jos ei ole orientoitunut sosiaalisiin peleihin. Lisäksi älykkäät ihmiset joutuvat murehtimaan asioita, joista muut ovat hädin tuskin tietoisia. Poikkeusyksilöt toki vievät ihmiskuntaa eteenpäin, mutta harvojen työn merkitystä ymmärretään tai arvostetaan heidän omana aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina saanut huippulukuja ÄO-testeistä, mutta ei se minua juurikaan ole auttanut, no korkeakoulututkinto on ja se tuli helposti, oppiminen on aina ollut helppoa, ehkä liiankin helppoa, duuni on helppoa, teen osuuteni nopeasti, ja teen omia juttujani sinä aikana, kun muut puurtavat tulosta vielä kasaan.
En vain jaksa ihmisiä, en jaksa sitä jokapäiväistä lässytystä ja länkytystä. Sosiaalisilla taidoilla kuitenkin hankitaan palkankorotukset ja paremmat hommat ja yhteisön arvostus. Minua matemaattisesti ja kielellisesti tyhmemmät, mutta sosiaalisesti lahjakkaammat (tai jaksavammat, kärsivällisemmät, kuinka vain) menevät minun ohi. Semmoista se on.
Miltei jokaisessa työssä pitää nykyään kyetä tiimityöhön. Eli sinulta puuttuu sen osalta ammattitaitoa, kun en jaksa "lässytystä ja länkytystä".
Mutta tämähän oli ikään kuin koko tämän keskustelun pointti: puhutaan ikään kuin lahjakkuuksista ja älystä olisi sinänsä hyötyä ihmiselle. Totuus on, että ei ole. Reilusti vähemmillä lahjoilla pääsee pidemmälle, jos suhteet on kunnossa. Jos on hyvät verkostot, niin pitää olla täysin kyvytön, ettei pääse ainakin kohtuullisiin hommiin. Sen sijaan tutkinnot ja lahjakkuudet ovat arvottomia, jos ei ole orientoitunut sosiaalisiin peleihin. Lisäksi älykkäät ihmiset joutuvat murehtimaan asioita, joista muut ovat hädin tuskin tietoisia. Poikkeusyksilöt toki vievät ihmiskuntaa eteenpäin, mutta harvojen työn merkitystä ymmärretään tai arvostetaan heidän omana aikanaan.
Jokin aika sitten juuri kuulin luennon, jonka mukaan tulevaisuudessa nimenomaan ryhmät vievät asioita eteenpäin, ei enää yksilö.
Olen heikkolahjainen. Hyvin on siis pärjätty.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiitollinen kaikesta työnantajilleni. Jos minun olisi pitänyt alkaa yrittämään, niin olisin siihen aivan liian laiska. Aattelisin, että ei muutaman euron menetys tuolla haittaa, eikä siellä. Nukunkin tänään vähän myöhempään, tai ehkä en mene töihin ollenkaan!
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina saanut huippulukuja ÄO-testeistä, mutta ei se minua juurikaan ole auttanut, no korkeakoulututkinto on ja se tuli helposti, oppiminen on aina ollut helppoa, ehkä liiankin helppoa, duuni on helppoa, teen osuuteni nopeasti, ja teen omia juttujani sinä aikana, kun muut puurtavat tulosta vielä kasaan.
En vain jaksa ihmisiä, en jaksa sitä jokapäiväistä lässytystä ja länkytystä. Sosiaalisilla taidoilla kuitenkin hankitaan palkankorotukset ja paremmat hommat ja yhteisön arvostus. Minua matemaattisesti ja kielellisesti tyhmemmät, mutta sosiaalisesti lahjakkaammat (tai jaksavammat, kärsivällisemmät, kuinka vain) menevät minun ohi. Semmoista se on.
Miltei jokaisessa työssä pitää nykyään kyetä tiimityöhön. Eli sinulta puuttuu sen osalta ammattitaitoa, kun en jaksa "lässytystä ja länkytystä".
Mutta tämähän oli ikään kuin koko tämän keskustelun pointti: puhutaan ikään kuin lahjakkuuksista ja älystä olisi sinänsä hyötyä ihmiselle. Totuus on, että ei ole. Reilusti vähemmillä lahjoilla pääsee pidemmälle, jos suhteet on kunnossa. Jos on hyvät verkostot, niin pitää olla täysin kyvytön, ettei pääse ainakin kohtuullisiin hommiin. Sen sijaan tutkinnot ja lahjakkuudet ovat arvottomia, jos ei ole orientoitunut sosiaalisiin peleihin. Lisäksi älykkäät ihmiset joutuvat murehtimaan asioita, joista muut ovat hädin tuskin tietoisia. Poikkeusyksilöt toki vievät ihmiskuntaa eteenpäin, mutta harvojen työn merkitystä ymmärretään tai arvostetaan heidän omana aikanaan.
Juuri näin. Älystä ja pohdiskelevasta luonteesta voi olla jopa haittaa. Ihmiset suosivat kaltaisiaan ja joku "paikalla muttei läsnä" - älykkö, joka ehtii löytää projektista 20 vikaa kun muut vasta kyselevät että mitä ja milloin, voi olla ihminen jota kukaan ei työpaikalleen halua, vaikka hän olisikin potentiaalisesti hyödyllinen ja tuloksellinen. Ne ihmissuhteet ja pelit voivat olla todella raskaita jos niihin ei ole tippaakaan orientoitunut. Tiedän monta totaalista idioottia, joiden työssäoloa ihmettelen uudestaan ja uudestaan. Ja monta fiksua, potentiaalista, mutta omalaatuista ihmistä, jotka joutuvat ponnistelemaan löytääkseen paikkansa maailmassa ja epäonnistuvan yhä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään superälykäs, mutta jos katsottaisiin pelkkää älykkyyttä (vaikka se olisikin vain keskivertoa), niin voisi luulla, että minusta olisi paljon enempään.
Muut ihmiset luulevat, että minusta voisi olla vaikka mihin, kun he näkevät minua vain pienen osan kaikesta ajasta. Kokonaisuudesta heillä ei ole hajuakaan.
Epäsosiaalisten tilanteiden pelko, yletön ahdistuminen pikkuasioista ja elämästä yleisesti sekä tunne-elämän ongelmat, niin että fiilis samasta asiasta vaihtelee koko ajan, vähästä uupuminen ym. Kaikkia vikojani en osaa itsekään sanoa, koska itsetuntemukseni on todella huono. Tällaisilla ominaisuuksilla on aika vaikea päästä elämässä eteenpäin, saati tietää mitä elämältä edes haluaisi, muuta kuin vältellä kaikkea mikä on liian vaativaa omalle psyykelle. Teoriassa minulla pitäisi suomalaisena olla paljon mahdollisuuksia, eli eteeni on katettu suuri vaihtoehtojen lautanen - mutta minussa itsessäni on tekijöitä, jotka niitä mahdollisuuksia syövät pois.
On lähes loukkaavaa kun sanotaan, että minusta tulisi vaikka mitä, jos vain haluaisin ja vähän yrittäisin. Ihmiset luulevat olevansa kannustavia, kun he oikeastaan epäsuoraan vihjaavat, että saamattomuuteni on pelkästään omaa valintaani ja laiskuuttani.
Mä olen yllättävän päämäärätietoinen ja halutessani ja pakon edessä opin nopeasti täysin uusia ja hankaliakin asioita. Minulla on jatkuva halu kehittää itseäni ja olen ahkera, olen myös suhteellisen älykäs.
Ongelmani on se, että en osaa markkinoida itseäni, enkä halua antaa valheellista kuvaa itsestäni, enkä liioitella osaamistani. Olen myös äärimmäisen huono small talkissa. Ja koska tuo itsensä brändääminen on ihan äärimmäisen vastenmielistä, en käytännössä saa töitä, koska en osaa tehdä riittävän näyttävää hakemusta ja cv:ni on äärimmäisen tylsä, koska olen elämässäni ollut tasan yhdessä työpaikassa, sillä ei kauheasti keulita.
Näin ollen siis tulevaisuudessa edessäni siintää pitkäaikaistyöttömyys, kun minulta puuttuu paskanpuhumisen taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämähän oli ikään kuin koko tämän keskustelun pointti: puhutaan ikään kuin lahjakkuuksista ja älystä olisi sinänsä hyötyä ihmiselle. Totuus on, että ei ole. Reilusti vähemmillä lahjoilla pääsee pidemmälle, jos suhteet on kunnossa. Jos on hyvät verkostot, niin pitää olla täysin kyvytön, ettei pääse ainakin kohtuullisiin hommiin. Sen sijaan tutkinnot ja lahjakkuudet ovat arvottomia, jos ei ole orientoitunut sosiaalisiin peleihin. Lisäksi älykkäät ihmiset joutuvat murehtimaan asioita, joista muut ovat hädin tuskin tietoisia. Poikkeusyksilöt toki vievät ihmiskuntaa eteenpäin, mutta harvojen työn merkitystä ymmärretään tai arvostetaan heidän omana aikanaan.
Itse olin sen verta lahjakas, että päädyin teknilliseen korkeakouluun, missä menestykseni oli korkeintaan keskinkertaista. Vahva rivi ykkösiä ja kakkosia matematiikan ja fysiikan opintojaksoista... Päätin kuitenkin, että paiskon homman kasaan mahdollisimman nopeasti ja suuntaan työelämään - ei niin väliä arvosanoista kunhan saan tutkintotodistuksen. Pitkään ajattelin, että en ole lahjakas mutta kyllä töissä on huomannut että tämä bull shit generointi, sosiaaliset taidot sekä kyky esiintyä ovat vieneet pitkälle - lahjakkuutta myös ne.
Kyllä olisi ollut eväitä, mutta olen luonteeltani kiltti ja herkkä vaikka kovempikin puoli löytyy. Nöyrryn ja väistän eli en ala kyynerpäillä tappelemaan vaan luovutan. Lisäksi minun on vaikea olla kova ja jos pidän puoleni koen monesti syyllisyyttä vaikka olisin ns. "oikeassa". Heikompia puolustan kuten eläimiä jne mutta muuten en ala kilpailla kenenkään kanssa vaan väistän tilanteesta pois.
Kunnianhimo vaan jotenkin puuttuu ja koen helposti asiat ja tilanteet vähän feikiksi.
Lisäksi en koe olevani sen kummempaa tässä maailmankaikkeudessa eli olen vain yksin hiekanjyvänen täällä muiden joukossa enkä sen erikoisempaa enkä kummempaa.
Tämä kaikki johti ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja erakoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähänlainen firma tulisi, jos palkkaisi tästä ketjusta kaikki epäsosiaaliset älyköt? Antaisi luvan hoitaa hommat etänä ja viestintä foorumityyliin. Markkinointiosastolle sitten vaikka tuo kirjoittaja 53.
Olen suht älykäs, mutta krooninen sairaus aiheuttaa kuitenkin jatkuvaa väsymystä ja aivosumua. Uskon, että pystyin saavuttamaan paljon paremmin elämässäni, mutta kun energia on vaan niin vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Minkähänlainen firma tulisi, jos palkkaisi tästä ketjusta kaikki epäsosiaaliset älyköt? Antaisi luvan hoitaa hommat etänä ja viestintä foorumityyliin. Markkinointiosastolle sitten vaikka tuo kirjoittaja 53.
Varmaan pimeä mutta nerokas 😀 Mitäs aletaan kehittämään?
Pomo piilottelee kopissaan ja tulostaa ilmoitustaululle listan tehtävistä jotka pitää hoitaa. Avokonttorin sijaan työpaikka on sokkelo, jossa jokainen lukittautuu ovensa taakse ja aioat kohtaamiset tapahtuvat kahviautomaatilla jossa ei joko sanota mitään tai sitten heitetään jotain dekonstruktiivista eksistentiaalista läppää. Omassa huoneessaan jokainen saa kehitellä ja kypsytellä ajatuksiaan rauhassa päikkäröiden, joogaten tai syöden. Ulospäin ei tarvitse esittää tehokasta. Työpaikan omalla foorumilla jaetaan ja kehitetään ajatuksia anonyyminä ja siellä nämä antisosiaaliset tohvelijalat saavat sanaisen arkkunsa auki. Palaveri on kerran kuussa ja siellä saa puhua vain oikeasti oleellisista asioista. Työpaikan höpöhuoneessa voi harjoittaa luovuuttaan erilaisilla välineillä ja halutessaan sosialiseerata.
Tämmöisen työpaikan haluan!
Huono juttu oli, että omassa nuoruudessa jostain syystä ei tähdennetty, että älä panosta opiskeluun, vaan suhdetoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut eväitä, mutta olen luonteeltani kiltti ja herkkä vaikka kovempikin puoli löytyy. Nöyrryn ja väistän eli en ala kyynerpäillä tappelemaan vaan luovutan. Lisäksi minun on vaikea olla kova ja jos pidän puoleni koen monesti syyllisyyttä vaikka olisin ns. "oikeassa". Heikompia puolustan kuten eläimiä jne mutta muuten en ala kilpailla kenenkään kanssa vaan väistän tilanteesta pois.
Kunnianhimo vaan jotenkin puuttuu ja koen helposti asiat ja tilanteet vähän feikiksi.
Lisäksi en koe olevani sen kummempaa tässä maailmankaikkeudessa eli olen vain yksin hiekanjyvänen täällä muiden joukossa enkä sen erikoisempaa enkä kummempaa.
Tämä kaikki johti ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja erakoitumaan.
Mutta olisit voinut menestyäkkin, jos et olisi aina ollut työkyvytön ;)
Sinccis
Alue: Aihe vapaa
Yliherkkä kuulo ja opiskelu sellaisessa paikassa, jossa joutuu väkisinkin kuulemaan toisten puhetta. En pystynyt keskittymään. Siihen aikaan ei ollut vastamelukuulokkeita.
Kun tuohon yhdistää introvertin luonteen ja opiskeuaikaisrn kiusaamisen niin päätin, etten tee hetkeäkään alan hommia tutkintotodistuksen saamisen jälkeen. Suoraan sanottuna hirvitti ajatuskin, että jokin tulevaisuuden työpaikka olisi ollut samanlainen paikka kuin oppilaitos.
Monesti meinasi päre palaa ryhmätöissä kun lukion käyneillä ihmisillä oli onneton kielitaito ja töihin olisi pitänyt lukea vieraalla kielellä olevaa aineistoa. Minä sitten luin ja tein pohjatyöt. Muut kopioivat ne.