Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta
17.07.2019 |
Olemme eronneet vuosi sitten ja puoli vuotta sitten lasten isä muutti pois.
Eron syynä oli se, että isä ei ikinä hoitanut lapsia, että olisin itse saanut edes hetken vapaata.
Sovimme lastenvalvojalla joka toinen viikonloppu tapaamiset eli silloin lapset olisivat isänsä kanssa. Sovimme myös, että isä saa tulla milloin vain moikkaamaan lapsia, mutta hänen tapaamis vuorollaan lapset olisivat hänen luona.
Hän ei ole kertaakaan ottanut lapsia sovitusti luokseen, aina perunut jollain tekosyyllä esim. Lupautunut töihin juuri sinä viikonloppuna jne.
Hänen ei siis ole pakko tehdä viikonloppuisin töitä, vaan hän vain välttelee lasten hoitoa tuolla tavalla.
Silloin, kun olimme vielä yhdessä, jouduin aina pyytämään jonkun muun hoitamaan lapsia, jos minulla oli jotain menoja.
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Voinko ilmoittaa jonnekin, että isä jatkuvasti rikkoo tapaamissopimusta?
Isä siis käy aina moikkaamassa lapsia välillä, minun läsnäollessa, mutta ei ikinä ota hoitovastuuta eli, että lapset olisivat hänen kanssaan keskenään.
Lapsia meillä on kaksi alle kouluikäistä.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Onko elatusmaksuun mahdollista saada korotusta, kun isä ei pidä luonaan? Ts onko elatusmaksussa huomioitu luonapitovähennys?
Kun isä tulee lapsia sinun kotiisi tapaamaan, onko mahdollista sinun lähteä silloin pois? Saisit omaa aikaa. Tai sitten pistät ukon ja lapset ulos/uimaan/kirjastoon/whatever ja saat omaa aikaa.
Sinuna (jos oma jaksaminen kortilla) etsisin lapsille 1 viikonloppu/kk sijaisperhettä.
Luonapitovähennys koskee vain silloin kun lapsia pitää luonaan enemmän kuin 6vrk/kk.
Ai harmi, kun nyt ei saa edes rahaa kiristettyä siltä isukilta lisää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Tämä! Tämä kiteyttää aika hyvin koko systeemin.
Isällä on oikeuksia, äidillä velvollisuuksia.
Ädillä on velvollisuus noudattaa kaikkia sopimuksia, isällä taas on oikeus näihin sopimuksiin ja oikeus siihen, että hän saa päättää noudattaako vai ei.
Äitiä aina syyllistetään kaikesta, etenkin jos kehtaa valittaa, että isä ei tapaa lapsia, niin sekin on aina jollain tavalla äidin vika.
Eikä äidillä ole oikeutta valittaa, koska itse on soppansa keittänyt, miehellä ei ole mitään osuutta asiaan.
Jos sinä kannat lapsen ja synnytät, ja imetät, ja hoivaat, niin ole aika tarkkana kenen kanssa siihen hommaan lähdet. Liian kevyin perustein lähdetään rallatellen takki auki lisääntymään. Jos ajatus on se, että kaikki kääntyy äidin niskoille kun miehestä ei ole siihen, niin äidin on se asia otettava huomioon jo ENNEN kuin lakaa lapsia tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Olen miettinyt samaa, kun näin lapsettomana olen sivusta seurannut näitä vääntämistä. Suurin järkytys oli, kun mies jota itsekin pidin hyvänä miehenä petti lastensa äitiä vauva-aikana kun laukkasi niillä omilla menoillaan äidin valvoessa kotona. Ero tuli ja äiti oli kuulemma syyllinen, kun ei huomioinut miestä tarpeeksi. Nyt tapaamiset menneet kuulemma ihan ok, mutta miehen äiti on enemmän lasten kanssa kuin mies itse. Parempi kai sekin kuin ei mitään.
Pitäkää naiset puolenne. Älkääkä antako ihmisten syyllistää teitä lasten etujen varjolla, se on vain kätevä tekosyy.
Pitäkää niaset ehkäisystä huoli, jos ette itse halua lapsia vätyksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Kyse on lapsen oikeudesta vanhampaansa. Jos lapset ovat äidillä ja äiti estää tapaamiset, se on rikos (josta ei tuomita). Jos lapset ovat isällä (hah) ja isä estää tapaamisen, se on rikos.
Kumpaakaan sukupuolta olevaa etävanhempaa ei kuitenkaan pysty pakottamaan tapaamisiin.
Koko paskan naisvaltaisuuden näkee viestistäsi: oletus on että lapset menevät äidilleen ja mies päätyy kävelevän lompakon ja "äippää panettaa joten tenavat viikonlopuksi tuonne" isin rooliin.
Ja sitten vingutte kun se ei miehestä ole se mitä haettiin lapsia tehtäessä.
ps. meillä tuli riitaa kun ehdotin että olisin enemmän kotona ja hän hilaisi itsensä töihin. Kuinka siitä voi saada melkein eron aikaiseksi?
Lapsen oikeus vanhempaansa saattaa olla asia, jota lapsi itse ei halua (jos isä on epäluotettava, lapsi luonnollisesti vieroksuu tätä). Mutta isällä on oikeudet, joita kaikkien pitää noudattaa.
Jos olet yhtään tätä ketjua ja ylipäänsä maailmaa seurannut, et voi tosissasi ihmetellä, että oletusarvoisesti äiti on se lähivanhempi. Kyllä se on, ja juurikin siitä syystä, että miehet itse niin mielellään luistelevat kaikista vastuista. Oikeudet kyllä kelpaa ja ne pitää ihan paperille kirjata todistajien läsnäollessa, mutta vastuu ei sitten maistukaan. Ulkopuolisille itkeskellään puuta heinää rakkaista lapsista ja epäoikeudenmukaisesta äidistä, mutta niistä rakkaista lapsista muistetaan vain nimi. Syntymäpäivät, hoitopaikka, kaverit, vaatekoko, lempiruoka, nukkumaanmenoaika, pelot, haaveet, kaikki tämä on isälle jotain turhaa liibalaabaa, jota ei muista ja joka ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemman ei ole pakko noudattaa sopimusta. Et mahda mitään.
Oikeasti?? Siis voiko todella olla näin, että etävanhempi pääsee pois kaikesta vastuusta mitä tulee lasten hoitoon ja kasvatukseen?
ApKyllä näin on. Sopimuksen tarkoitus on lähinnä turvata se ettei lähivanhempi voi estää etävanhempaa tapaamasta lapsia.
Olen tiennyt sen, että lähivanhemman on sitouduttava tapaamisiin uhka sakon uhalla, mutta luulin, että tämä koskee myös etävanhempaa.
Minusta tuo on niin väärin, että etä pääsee kaikesta vastuusta, paitsi elatusmaksuista.
Voisin ilomielin luopua yhden kuun elareita, jos isä sen kuukauden ajan tapaisi lapsia sovitusti, edes kerran.
Ap
Oletko Ap kokeillut tätä keinoa?
Kerro exällesi, että niin kauan kun tapaamiset onnistuvat suunnitellusti, et enää tarvitse elareita?
Tietysti homma pitäisi järkätä niin, että exä maksaa elarit pankkiin ja saa sinulta saman summan käteisenä takaisin. Ihan vain sen vuoksi, ettei joudu myöhemmin perinnän kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään elämässään erinlaisia valintoja kuin mies.
Tämä vierraannuttaminen alkaa jo ekasta neuvola käynnistä. Isä voi istua sinne jonnekin perälle, isyyttä ei ole ilman äitiyttä, isyys saadaan äidin armosta ja tulihan nyt tämän kotihoidon muutoksen yhteydessä esille, että osa äideistä ei halua, että nuo vapaat jaetaan, jne...
Isyyttä ei ajatella esim neuvolassa ja perhevalmennuksissa juuri miehen näkökulmasta. Tarkastelukulma kun on tavallisesti äidissä ja lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Kyse on lapsen oikeudesta vanhampaansa. Jos lapset ovat äidillä ja äiti estää tapaamiset, se on rikos (josta ei tuomita). Jos lapset ovat isällä (hah) ja isä estää tapaamisen, se on rikos.
Kumpaakaan sukupuolta olevaa etävanhempaa ei kuitenkaan pysty pakottamaan tapaamisiin.
Koko paskan naisvaltaisuuden näkee viestistäsi: oletus on että lapset menevät äidilleen ja mies päätyy kävelevän lompakon ja "äippää panettaa joten tenavat viikonlopuksi tuonne" isin rooliin.
Ja sitten vingutte kun se ei miehestä ole se mitä haettiin lapsia tehtäessä.
ps. meillä tuli riitaa kun ehdotin että olisin enemmän kotona ja hän hilaisi itsensä töihin. Kuinka siitä voi saada melkein eron aikaiseksi?
Lapsen oikeus vanhempaansa saattaa olla asia, jota lapsi itse ei halua (jos isä on epäluotettava, lapsi luonnollisesti vieroksuu tätä). Mutta isällä on oikeudet, joita kaikkien pitää noudattaa.
Jos olet yhtään tätä ketjua ja ylipäänsä maailmaa seurannut, et voi tosissasi ihmetellä, että oletusarvoisesti äiti on se lähivanhempi. Kyllä se on, ja juurikin siitä syystä, että miehet itse niin mielellään luistelevat kaikista vastuista. Oikeudet kyllä kelpaa ja ne pitää ihan paperille kirjata todistajien läsnäollessa, mutta vastuu ei sitten maistukaan. Ulkopuolisille itkeskellään puuta heinää rakkaista lapsista ja epäoikeudenmukaisesta äidistä, mutta niistä rakkaista lapsista muistetaan vain nimi. Syntymäpäivät, hoitopaikka, kaverit, vaatekoko, lempiruoka, nukkumaanmenoaika, pelot, haaveet, kaikki tämä on isälle jotain turhaa liibalaabaa, jota ei muista ja joka ei kiinnosta.
Kirjoitin jo vastausta mutta viestistäsi näkee millainen nainen olet joten vastaaminen on turhaa.
Toivottavasti kuolet yksin kun omat lapsesi vieroksuvat sinua totuuden paljastuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
miehet ovat eroäitien kasvattamia joten mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
Tutkimusten mukaan miehet tekevät lapsia, koska naiset haluaa. Nyt kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen lapsia ei enää synnykään. Ja ne naiset jotka niitä lapsia haluaa ei tahdo löytää sitä parisuhdetta. Siinä sinulle niitä syitä miksi lapsia ei synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
Tasan tarkkaan mies tarvitsee omaa vaimoaan lapsen syntymänkin jälkeen. Se, että on juuri sinunlaillasi ajattelevia äitejä on syy siihen, miksi isät pakenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
Yksinhuoltaja perheitä joissa nainen on se ainoa vanhempi on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia, peruskoulussa tilanne on kuta kuinkin sama eli pojat viettävät suurinman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa ja heiltä puuttuu miehen malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!
Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydä
Miehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.
Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
Naiset kuitenkin odottaa, että mies avaa oven, auttaa takin päältä ja jos sateevarjoja on vain yksi mies on totta kai se joka kastuu, mutta kun mies odottaa saavansa samaa kohtelua takaisin mies on keskenkasvuinen pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
Ap
Eli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
Ap
Mikset vaan mene kampaajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Kyse on lapsen oikeudesta vanhampaansa. Jos lapset ovat äidillä ja äiti estää tapaamiset, se on rikos (josta ei tuomita). Jos lapset ovat isällä (hah) ja isä estää tapaamisen, se on rikos.
Kumpaakaan sukupuolta olevaa etävanhempaa ei kuitenkaan pysty pakottamaan tapaamisiin.
Koko paskan naisvaltaisuuden näkee viestistäsi: oletus on että lapset menevät äidilleen ja mies päätyy kävelevän lompakon ja "äippää panettaa joten tenavat viikonlopuksi tuonne" isin rooliin.
Ja sitten vingutte kun se ei miehestä ole se mitä haettiin lapsia tehtäessä.
ps. meillä tuli riitaa kun ehdotin että olisin enemmän kotona ja hän hilaisi itsensä töihin. Kuinka siitä voi saada melkein eron aikaiseksi?
Lapsen oikeus vanhempaansa saattaa olla asia, jota lapsi itse ei halua (jos isä on epäluotettava, lapsi luonnollisesti vieroksuu tätä). Mutta isällä on oikeudet, joita kaikkien pitää noudattaa.
Jos olet yhtään tätä ketjua ja ylipäänsä maailmaa seurannut, et voi tosissasi ihmetellä, että oletusarvoisesti äiti on se lähivanhempi. Kyllä se on, ja juurikin siitä syystä, että miehet itse niin mielellään luistelevat kaikista vastuista. Oikeudet kyllä kelpaa ja ne pitää ihan paperille kirjata todistajien läsnäollessa, mutta vastuu ei sitten maistukaan. Ulkopuolisille itkeskellään puuta heinää rakkaista lapsista ja epäoikeudenmukaisesta äidistä, mutta niistä rakkaista lapsista muistetaan vain nimi. Syntymäpäivät, hoitopaikka, kaverit, vaatekoko, lempiruoka, nukkumaanmenoaika, pelot, haaveet, kaikki tämä on isälle jotain turhaa liibalaabaa, jota ei muista ja joka ei kiinnosta.
Kirjoitin jo vastausta mutta viestistäsi näkee millainen nainen olet joten vastaaminen on turhaa.
Toivottavasti kuolet yksin kun omat lapsesi vieroksuvat sinua totuuden paljastuttua.
Taisi kuitenkin käydä niin, että ymmärsit lainaamasi viestin olevan täyttä asiaa, etkä voi väittää vastaan, koska isien vadtuinpakoilua tapahtuu kokoajan ja kaikkialla ja tiedät sen itsekin. Voitko kuvitella, kuinka mielellään naiset tekisivät yhteistyötä osallistuvan ja välittävän isän kanssa? Kuinka he toivoisivat lapsilleen hyvää isäsuhdetta? Mutta ei, miehet itse torpedoivat tämän. Ja vinkuvat samalla.
Äiteihinsä lapset pitävät yhteyttä vielä vanhanakin, vaikka sinun haaveissasi lapset vihaisivat äitejään yhtä paljon kuin sinä vihaat naisia. Isiin pidetään yhteyttä sen mukaan, ansaitsevatko he sen. Moni ei ansaitse.
Mieheni veli on tuollainen mies, joka ei noudata tapaamissopimusta. Hänen vaimo jätti hänet kun heidän kaksi lasta oli pieniä, ilmeisesti siksi että mies ei kunnolla osallistunut perhe-elämään (en tiedä yksityiskohtia, mutta heidän liiton aikana tuo vaimo avautui minulle pari kertaa, en ole heidän eron jälkeen enää ollut tähän eksään yhteydessä).
Mieheni veli on tarkistuttanut juristilta, että onhan hänellä oikein olla tapaamatta lapsia vaikka olisi sopimuksen mukaan hänen tapaamisaika. Ja hän ei tapaa lapsiaan jos ne ovat vähän kipeitä, jos hänellä itsellään on treffit tiedossa tai jotkut juhlat tai jos hän haluaa rentoutua töistään jne. Ilmoittaa vaan eksälleen viime hetkellä, että lapset eivät voi tulla. Se eksä on yrittänyt eri tavoin pakottaa mieheni veljeä olemaan lastensa kanssa aina tapaamisaikoina, mutta ei onnistu. Ja tämä mieheni veli kehuskelee ja naureskelee miehelleni miten hän onnistuu välttelemään näitä tapaamisia ja saamaan "lapsivapaata aikaa" (ihan kuin hänen muu aika ei olisi lapsivapaata kun lapset ovat äidillään). Hän on kehittänyt lähes taidetta tuosta tapaamisten välttelystä ja rehvastelee sillä muille kuin se olisi joku saavutus.
Mutta ei ole oikein mitään mitä se eksä (tai sinä ap) voisi tehdä. Jos mies on pa*ska niin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApEli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Kysyikö mies kertaakaan minulta mitä minulle ja lapsille kuuluu? Vaikea se on miehen kuulumisia kysellä kun aina jossain muualla..
Ap
Ei huolta, yli 50% päätyy eroihin ja veikkaan (en etsi tilastoja joten puhdas mutu) että näistä useammalla on lapsi kuin yhdessä pysyvillä.
Noista sitten suurin osa äideitä vieraannuttaa lapset isästään joten kyllä naiset pitävät puolensa.
Itse 80-luvun eroperheen helvetin läpikäyneenä en tule tekemään lapsia.