Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta
17.07.2019 |
Olemme eronneet vuosi sitten ja puoli vuotta sitten lasten isä muutti pois.
Eron syynä oli se, että isä ei ikinä hoitanut lapsia, että olisin itse saanut edes hetken vapaata.
Sovimme lastenvalvojalla joka toinen viikonloppu tapaamiset eli silloin lapset olisivat isänsä kanssa. Sovimme myös, että isä saa tulla milloin vain moikkaamaan lapsia, mutta hänen tapaamis vuorollaan lapset olisivat hänen luona.
Hän ei ole kertaakaan ottanut lapsia sovitusti luokseen, aina perunut jollain tekosyyllä esim. Lupautunut töihin juuri sinä viikonloppuna jne.
Hänen ei siis ole pakko tehdä viikonloppuisin töitä, vaan hän vain välttelee lasten hoitoa tuolla tavalla.
Silloin, kun olimme vielä yhdessä, jouduin aina pyytämään jonkun muun hoitamaan lapsia, jos minulla oli jotain menoja.
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Voinko ilmoittaa jonnekin, että isä jatkuvasti rikkoo tapaamissopimusta?
Isä siis käy aina moikkaamassa lapsia välillä, minun läsnäollessa, mutta ei ikinä ota hoitovastuuta eli, että lapset olisivat hänen kanssaan keskenään.
Lapsia meillä on kaksi alle kouluikäistä.
Kommentit (320)
141/320
|
17.07.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApMikset vaan mene kampaajalle?
En minäkään ole koskaan kysynyt, että voinko mennä kampaajalle, salille, tapaamaan kavereita vaan sanonut heippa kun mies on tullut töistä kotiin jo ekalla viikolla ekan lapsen kanssa :D Mies tekee noin ihan samasta syystä kun koirat nuolevat pallejaan. Koska ne voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Kyse on lapsen oikeudesta vanhampaansa. Jos lapset ovat äidillä ja äiti estää tapaamiset, se on rikos (josta ei tuomita). Jos lapset ovat isällä (hah) ja isä estää tapaamisen, se on rikos.
Kumpaakaan sukupuolta olevaa etävanhempaa ei kuitenkaan pysty pakottamaan tapaamisiin.
Koko paskan naisvaltaisuuden näkee viestistäsi: oletus on että lapset menevät äidilleen ja mies päätyy kävelevän lompakon ja "äippää panettaa joten tenavat viikonlopuksi tuonne" isin rooliin.
Ja sitten vingutte kun se ei miehestä ole se mitä haettiin lapsia tehtäessä.
ps. meillä tuli riitaa kun ehdotin että olisin enemmän kotona ja hän hilaisi itsensä töihin. Kuinka siitä voi saada melkein eron aikaiseksi?
Lapsen oikeus vanhempaansa saattaa olla asia, jota lapsi itse ei halua (jos isä on epäluotettava, lapsi luonnollisesti vieroksuu tätä). Mutta isällä on oikeudet, joita kaikkien pitää noudattaa.
Jos olet yhtään tätä ketjua ja ylipäänsä maailmaa seurannut, et voi tosissasi ihmetellä, että oletusarvoisesti äiti on se lähivanhempi. Kyllä se on, ja juurikin siitä syystä, että miehet itse niin mielellään luistelevat kaikista vastuista. Oikeudet kyllä kelpaa ja ne pitää ihan paperille kirjata todistajien läsnäollessa, mutta vastuu ei sitten maistukaan. Ulkopuolisille itkeskellään puuta heinää rakkaista lapsista ja epäoikeudenmukaisesta äidistä, mutta niistä rakkaista lapsista muistetaan vain nimi. Syntymäpäivät, hoitopaikka, kaverit, vaatekoko, lempiruoka, nukkumaanmenoaika, pelot, haaveet, kaikki tämä on isälle jotain turhaa liibalaabaa, jota ei muista ja joka ei kiinnosta.
Kirjoitin jo vastausta mutta viestistäsi näkee millainen nainen olet joten vastaaminen on turhaa.
Toivottavasti kuolet yksin kun omat lapsesi vieroksuvat sinua totuuden paljastuttua.
Taisi kuitenkin käydä niin, että ymmärsit lainaamasi viestin olevan täyttä asiaa, etkä voi väittää vastaan, koska isien vadtuinpakoilua tapahtuu kokoajan ja kaikkialla ja tiedät sen itsekin. Voitko kuvitella, kuinka mielellään naiset tekisivät yhteistyötä osallistuvan ja välittävän isän kanssa? Kuinka he toivoisivat lapsilleen hyvää isäsuhdetta? Mutta ei, miehet itse torpedoivat tämän. Ja vinkuvat samalla.
Äiteihinsä lapset pitävät yhteyttä vielä vanhanakin, vaikka sinun haaveissasi lapset vihaisivat äitejään yhtä paljon kuin sinä vihaat naisia. Isiin pidetään yhteyttä sen mukaan, ansaitsevatko he sen. Moni ei ansaitse.
Ei, vaan en jaksa alkaa selittämään miehen näkökantaa. Siitä ei olisi mitään hyötyä.
En vihaa naisia, vihaan vain äitiäni koska hän ei antanut mitään mahdollisuutta toimivaan isäsuhteeseen. Se on metka tunne kun isän hautajaisten jälkeen äiti sanoo exästään "kyllä hän rakasti teitä"
Miksi kuulin lähes 20 vuotta aivan muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApEli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Kysyikö mies kertaakaan minulta mitä minulle ja lapsille kuuluu? Vaikea se on miehen kuulumisia kysellä kun aina jossain muualla..
Ap
Kuinka kauan ajattelit vielä velloa tuossa kuka teki mitäkin tai jätti tekemättä? Se ei rakas lapsi enää johda mihinkään vaikka miehen syyllisyys julistettaisiin oikeudessa. Vaikka kuinka yrittäisi puhua mustaa takaisin valkoiseksi se asia ei muutu mihinkään, että teissä kummassakin oli vikaa.
Missä muuten ne sinun lapsesi on nyt?
Joku outo kiusaaja on ilmestynyt tähän ketjuun syyttelemään ap:ta ja haukkumaan häntä asioista, joista ap ei ole edes kirjoittanut eikä kertonut miten ne asiat heillä on olleet. Mikähän tuolla tyypillä on ap:ta vastaan? Miksi hyökätä jotain tuntematonta kohtaan netissä? Ap vaikuttaa ihan asialliselta tavalliselta vastuuntuntoiselta äidiltä ja tuon kiusaajan kommentit on ihan kummallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApEli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Voi j*umalauta taas. Vai pitäisi isukilta oikein kuulumisia kysellä? Pitäisikö myös hieroa, antaa seksiä ja kehua päälle? Missä kohtaa se mies kysyy naisen kuulumisia, hieroo tätä ja auttaa kantamaan taakkaa?
Tietenkin parisuhteesta pitää huolehtia, mutta on se myös sen miehen tehtävä. Jos kyseessä on mies, ottaa hän vastuunsa pyytämättä, pyrkii huolehtimaan sekä äidin että lapsen hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Jos taas kyseessä on mieslapsi, ajatukset pyörii sen oman navan ympärillä. Vaimo ei kysynyt kuulumisia! Vaimo haluaa että vahdin lapsia! Kuinka itsekästä, en ala, nyt olenkin sitten oikeutettu pakoilemaan vastuuta, koska minua ei huomioitu tarpeeksi ja minulta kehdattiin vaatia asioita! Ei käy. Meikäpoika lähtee tänäänkin kaljalle.
Miksi kaikki olettaa, että miehet on jotain lapsia ja äiskän velvollisuus on nykiä oikeista naruista? Jos mies haluaa oikeuksia ja parisudeaikaa, on sen eteen itse tehtävä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku outo kiusaaja on ilmestynyt tähän ketjuun syyttelemään ap:ta ja haukkumaan häntä asioista, joista ap ei ole edes kirjoittanut eikä kertonut miten ne asiat heillä on olleet. Mikähän tuolla tyypillä on ap:ta vastaan? Miksi hyökätä jotain tuntematonta kohtaan netissä? Ap vaikuttaa ihan asialliselta tavalliselta vastuuntuntoiselta äidiltä ja tuon kiusaajan kommentit on ihan kummallisia.
ap:lla riittää oikeassa olemiseen se, että hänellä on p*llu
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku outo kiusaaja on ilmestynyt tähän ketjuun syyttelemään ap:ta ja haukkumaan häntä asioista, joista ap ei ole edes kirjoittanut eikä kertonut miten ne asiat heillä on olleet. Mikähän tuolla tyypillä on ap:ta vastaan? Miksi hyökätä jotain tuntematonta kohtaan netissä? Ap vaikuttaa ihan asialliselta tavalliselta vastuuntuntoiselta äidiltä ja tuon kiusaajan kommentit on ihan kummallisia.
Epäilee tätä trolliksi? Kenellä kahden alle kouluikäisen lapsen äidillä on aikaa aamu puolikahdeksasta alkaen aikaa puolustella omia heikkouksiaan ajanvietteenä käyttävällä keskustelupalstalla?
En lyllä koskaan kysellyt voinko mennä kampaajlle. Ilmoitin vain ja lapsethan voi ottaa mukaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Kyse on lapsen oikeudesta vanhampaansa. Jos lapset ovat äidillä ja äiti estää tapaamiset, se on rikos (josta ei tuomita). Jos lapset ovat isällä (hah) ja isä estää tapaamisen, se on rikos.
Kumpaakaan sukupuolta olevaa etävanhempaa ei kuitenkaan pysty pakottamaan tapaamisiin.
Koko paskan naisvaltaisuuden näkee viestistäsi: oletus on että lapset menevät äidilleen ja mies päätyy kävelevän lompakon ja "äippää panettaa joten tenavat viikonlopuksi tuonne" isin rooliin.
Ja sitten vingutte kun se ei miehestä ole se mitä haettiin lapsia tehtäessä.
ps. meillä tuli riitaa kun ehdotin että olisin enemmän kotona ja hän hilaisi itsensä töihin. Kuinka siitä voi saada melkein eron aikaiseksi?
Lapsen oikeus vanhempaansa saattaa olla asia, jota lapsi itse ei halua (jos isä on epäluotettava, lapsi luonnollisesti vieroksuu tätä). Mutta isällä on oikeudet, joita kaikkien pitää noudattaa.
Jos olet yhtään tätä ketjua ja ylipäänsä maailmaa seurannut, et voi tosissasi ihmetellä, että oletusarvoisesti äiti on se lähivanhempi. Kyllä se on, ja juurikin siitä syystä, että miehet itse niin mielellään luistelevat kaikista vastuista. Oikeudet kyllä kelpaa ja ne pitää ihan paperille kirjata todistajien läsnäollessa, mutta vastuu ei sitten maistukaan. Ulkopuolisille itkeskellään puuta heinää rakkaista lapsista ja epäoikeudenmukaisesta äidistä, mutta niistä rakkaista lapsista muistetaan vain nimi. Syntymäpäivät, hoitopaikka, kaverit, vaatekoko, lempiruoka, nukkumaanmenoaika, pelot, haaveet, kaikki tämä on isälle jotain turhaa liibalaabaa, jota ei muista ja joka ei kiinnosta.
Kirjoitin jo vastausta mutta viestistäsi näkee millainen nainen olet joten vastaaminen on turhaa.
Toivottavasti kuolet yksin kun omat lapsesi vieroksuvat sinua totuuden paljastuttua.
Taisi kuitenkin käydä niin, että ymmärsit lainaamasi viestin olevan täyttä asiaa, etkä voi väittää vastaan, koska isien vadtuinpakoilua tapahtuu kokoajan ja kaikkialla ja tiedät sen itsekin. Voitko kuvitella, kuinka mielellään naiset tekisivät yhteistyötä osallistuvan ja välittävän isän kanssa? Kuinka he toivoisivat lapsilleen hyvää isäsuhdetta? Mutta ei, miehet itse torpedoivat tämän. Ja vinkuvat samalla.
Äiteihinsä lapset pitävät yhteyttä vielä vanhanakin, vaikka sinun haaveissasi lapset vihaisivat äitejään yhtä paljon kuin sinä vihaat naisia. Isiin pidetään yhteyttä sen mukaan, ansaitsevatko he sen. Moni ei ansaitse.
Ei, vaan en jaksa alkaa selittämään miehen näkökantaa. Siitä ei olisi mitään hyötyä.
En vihaa naisia, vihaan vain äitiäni koska hän ei antanut mitään mahdollisuutta toimivaan isäsuhteeseen. Se on metka tunne kun isän hautajaisten jälkeen äiti sanoo exästään "kyllä hän rakasti teitä"
Miksi kuulin lähes 20 vuotta aivan muuta?
Taisit periä aivosi vasstuunpakoilijaisältäsi. Tietenkin hautajaisissa yritetään sanoa jotain kaunista, vaikka siihen ei olisi syytäkään. Äitisi on sinusta huolehtinut ja eteesi tehnyt uhrauksia. Isääsi ei tainnut vähempää kiinnostaa ja äiti on mielestäsi syyllinen.
Oikea nyyhkytarina. Maailma on täynnä isiensä hylkäämiä lapsia. Tämä ei muutu miksikään sillä, että äitisi ei onnistunut olemaan joka suhteessa juuri sellainen kuin olisit halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin koko systeemi on taas tehty miehiä varten ja äidin ja lapsien on vain sopeuduttava. Ensin mies haluaa lapsia, mutta niiden synnyttyä muuttuukin vapaamatkustajaksi. Eli käytännössä huijasi naisen luottamaan itseensä. Naista syyllistetään.
Nainen ei jaksa ja ottaa eron. Miehelle pitää paperille kirjata oikeudet, tapaamisoikeus, oikeus oikeus oikeus. Mies ei noudata sopimusta. Ketään ei kiinnosta. Jos äiti ei noudata sopimusta, sakot ja käräjät odottaa. Lapsilta ei kysytä mitään. Isää on tavattava vaikka itkettäisi, ahdistaisi ja ujostuttaisi.
Miehen pitää maksaa pari satkua elareita sille
lapselle jota niin kovin halusi. Kauhea kitinä. Kela hoitaa.Etäisä voi muuttaa vaikka kuuhun ilmoittamatta siitä mitään. Ketään ei kiinnosta. Äiti muuttaa lasten kanssa lähemmäksi turvaverkkojaan ja alkaa kauhea kitinä. Äiti velvoitetaan roudaamaan lasta isälle, joka ei sitten saavu paikalle.
Kaikki asiantuntijoita myöten ovat hirveän huolissaan siitä, että eihän äiti nyt vain vieraannuta isää? Tukiko äiti isän isyyttä tarpeeksi? Eihän puhu isästä pahaa? Kyllä tämä kaikki on varmasti jollakin tapaa äidin syytä. Miesparka vain yrittää parhaansa. On varmasti rankkaa olla vastuussa omista lapsistaan edes kerran kuussa. Ei ihme että tuli kännissä tapaamiseen.
Jep. Miehiä varten on koko systeemi luotu lasten etujen varjolla. Koko särkynyt perhe hyppää miehen oikuttelujen mukaan.
Kyse on lapsen oikeudesta vanhampaansa. Jos lapset ovat äidillä ja äiti estää tapaamiset, se on rikos (josta ei tuomita). Jos lapset ovat isällä (hah) ja isä estää tapaamisen, se on rikos.
Kumpaakaan sukupuolta olevaa etävanhempaa ei kuitenkaan pysty pakottamaan tapaamisiin.
Koko paskan naisvaltaisuuden näkee viestistäsi: oletus on että lapset menevät äidilleen ja mies päätyy kävelevän lompakon ja "äippää panettaa joten tenavat viikonlopuksi tuonne" isin rooliin.
Ja sitten vingutte kun se ei miehestä ole se mitä haettiin lapsia tehtäessä.
ps. meillä tuli riitaa kun ehdotin että olisin enemmän kotona ja hän hilaisi itsensä töihin. Kuinka siitä voi saada melkein eron aikaiseksi?
Lapsen oikeus vanhempaansa saattaa olla asia, jota lapsi itse ei halua (jos isä on epäluotettava, lapsi luonnollisesti vieroksuu tätä). Mutta isällä on oikeudet, joita kaikkien pitää noudattaa.
Jos olet yhtään tätä ketjua ja ylipäänsä maailmaa seurannut, et voi tosissasi ihmetellä, että oletusarvoisesti äiti on se lähivanhempi. Kyllä se on, ja juurikin siitä syystä, että miehet itse niin mielellään luistelevat kaikista vastuista. Oikeudet kyllä kelpaa ja ne pitää ihan paperille kirjata todistajien läsnäollessa, mutta vastuu ei sitten maistukaan. Ulkopuolisille itkeskellään puuta heinää rakkaista lapsista ja epäoikeudenmukaisesta äidistä, mutta niistä rakkaista lapsista muistetaan vain nimi. Syntymäpäivät, hoitopaikka, kaverit, vaatekoko, lempiruoka, nukkumaanmenoaika, pelot, haaveet, kaikki tämä on isälle jotain turhaa liibalaabaa, jota ei muista ja joka ei kiinnosta.
LAPSEN OIKEUS TAVATA MOLEMPIA VANHEMPIAAN. Oletko jotenkin vajaa kun et tajua tätä? Isukilla, mikäli on etävanhempi, on sitten VELVOLLISUUS maksaa elareita. Hänellä siis ei suinkaan ole oikeutta sen kummemmin mihinkään muuhun. Tapaamisoikeuskin kun on nimen omaan sen LAPEN OIKEUS tavata isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
On se kyllä kumma juttu, että näin on aina ollut mutta edelleen naiset ei osaa ottaa huomioon että se isompi vastuu jää heille ja rakennellaan niitä pilvilinnoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApEli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Kysyikö mies kertaakaan minulta mitä minulle ja lapsille kuuluu? Vaikea se on miehen kuulumisia kysellä kun aina jossain muualla..
Ap
Kuinka kauan ajattelit vielä velloa tuossa kuka teki mitäkin tai jätti tekemättä? Se ei rakas lapsi enää johda mihinkään vaikka miehen syyllisyys julistettaisiin oikeudessa. Vaikka kuinka yrittäisi puhua mustaa takaisin valkoiseksi se asia ei muutu mihinkään, että teissä kummassakin oli vikaa.
Missä muuten ne sinun lapsesi on nyt?
Kiitos kysymästä, ovat nyt tyytyväisesti päiväunilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmäisen lapsen kohdalla isä oli läsnä ja osallisui, mutta saatuanne toisen lapsen tämä loppui?
Eipä hän juurikaan esikoisen kanssa ollut, vaikka paljon puhuimme esikoisen raskausaikana siitä kuinka jaamme hoitovastuun kun lapsi syntyy.
Lapsilla ikä eroa 1,5vuotta, joten huomasin isän hoitamattomuuden vasta, kun aloin odottamaan toista lastamme.
Toisen lapsen raskaus oli aika vaikea voimakkaiden pahoinvointien ym takia ja silloin aloin kaivata isältä tätä tukea lasten hoitoon.
Esikoisen aikaan olin siis vielä tässä "vauva kuplassa" enkä tajunnut kuinka vähän isä otti vastuuta lapsen hoidosta.
ApEli suomeksi sanottuna sinä omit ensimmäisen vauvanne, etkä antanut miehen hoitaa. No, sitä saa mitä tilaa.
En millään tavalla ominut vauvaa, mutta en huomannut vaaleanpunaiset vauvakupla lasieni läpi, sitä kuinka vähän isä oli lapsemme kanssa.
En älynnyt, että hän ravasi 5kertaa viikossa työpäivien jälkeen omissa harrastuksissa ja että se aika on häneltä pois vauvan kanssa tai että hän ei ottanut vauvaa mukaan, kun lähti käymään kaupassa tai missään muuallakaan.
Olinhan kuitenkin tottunut olemaan päivät yksin vauvan kanssa, kun hän oli töissä.
Kun odotin toista lastamme ja kärsin pahoista pahoinvoinneista, alkoivat vaaleanpunaiset lasini kirkastua, kun yritin nukuttaa esikoista.
Ravasin vessassa oksentamassa ja taas nukuttamassa esikoista, kun mies alkoi tehdä lähtöä kauppaan. Ehdotin, että ottaisi esikoisen mukaan vaunuihin, sillä niihin hän nukahti salaman nopeasti.
Oli siis kesä, eli esikoinen olisi pitänyt laittaa vaan vaunuihin ja isän lähteä vaunujen kanssa kauppaan. Noh ei käynyt, koska hän pääsisi "nopeammin" ilman vaunuja.
Lopputulos oli, että kun mies tuli kaupasta, lähdin itse vaunukävelylle, että sain esikoisen nukkumaan.
Ap.
Tästä voisin päätellä, että sinua ei kiinnostanut mies pätkän vertaa. Vain sinä ja vauva. Missä isä ja missä mies? Ymmärrätkö, että sinä tuosss vauvskuplassasi unohdit miehesi kokonaan. Puhuitko vain pelkästään vauvasta? Kysyitkö mitä miehelle kuuluu? Jos et näin tehnyt, ei ihmekään että mies on poissa kotoaan koko ajan, kun tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Hyi miten keskenkasvuinen mies. Vai olisi mieheltä pitänyt kuulumisia kysellä, siinä rättiväsyneenä ja univelkaisena . Hyvä mies olisi keskittynyt lapseen itsensä sijaan, silloin ei lapsia millään määrättäisi vain äidille erossakaan.
Mutta sitähän keskenkasvuinen mies ei halua, että lapset asuisivat vaikka vuoroviikot isällä, koska hän on se lapsi, jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Ja kun miehestä ei neuvolassa tehty huomion keskipistettä, niin y-hyy, ja sitten mies ei enää leiki ollenkaan, kun ei saa kaikkea huomiota!
Ei ihme ettei lapsia synny, kun miehet ovat tämmöisiä pikkulapsia.
Miksi sinun oli pakko tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa? Mielestäni joutaisit linnaan itsekin tuosta typeryyestäsi. Suomessa ei kenenkään ole pakko tehdä lapsia, ja vähintäänkin saat ihan itse valita kenen kanssa niitä teet. Miksi siis syytät muita omista virheistäsi?
Joo täällä on nyt joku katkera pals-ta-ul-i haukkumassa ap:tä, kun naiset ovat ilkeitä, eivät anna hänelle. Kannattaa sivuuttaa vaan, onneksi tuolla jaskalla ei ole naista saati lapsia. Tuolla menolla ei tulekaan.
Osa miehistä ei kasva aikuiseksi, ei tajua että kun on syntynyt lapsi, niin hän (eikä äiti) ei ole enää se maailman napa ja kaiken keskus.
Nämä jutut saa niin kiitolliseksi omasta miehestä, joka on aina hoitanut lastaan ilman mitään keskenkasvuisten kiukutteluja. Hirveää on varmasti huomata, että miehestä ei ole isäksi ja katsoa lasten pettymystä kun nämä tulevat siihen ikään, että tilanteen tajuavat.
Oma isäni oli tämmöinen y-hyy.-minua-ei huomioida-tarpeeksi-niin-häivynpä-lasten-elämästä-isä.
Kuoli yksin ja hoitamattomana likaiseen yksiöönsä ilman että kukaan edes huomasi pariin viikkoon, oli asunut siinä omassa liassaan yksin vuosia. Ihan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku outo kiusaaja on ilmestynyt tähän ketjuun syyttelemään ap:ta ja haukkumaan häntä asioista, joista ap ei ole edes kirjoittanut eikä kertonut miten ne asiat heillä on olleet. Mikähän tuolla tyypillä on ap:ta vastaan? Miksi hyökätä jotain tuntematonta kohtaan netissä? Ap vaikuttaa ihan asialliselta tavalliselta vastuuntuntoiselta äidiltä ja tuon kiusaajan kommentit on ihan kummallisia.
Epäilee tätä trolliksi? Kenellä kahden alle kouluikäisen lapsen äidillä on aikaa aamu puolikahdeksasta alkaen aikaa puolustella omia heikkouksiaan ajanvietteenä käyttävällä keskustelupalstalla?
Aamupäivällä olin lasten kanssa pihalla ja samalla kun lapset leikkivät ja kun itse istuin hiekkalaatikkon reunalla vastailin viesteihin.
Ruoka oli valmiina, kun eilen illalla tein sen valmiiksi, kun lapset olivat menneet nukkumaan.
Nyt lapset ovat päiväunilla.
Itse pystyn tekemään monta asiaa samaan aikaan, en tiedä onko tämä sitten jokin erikoisominaisuus joihin kaikki eivät pysty? Olen kuvitellut muidenkin pystyvän samaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
On se kyllä kumma juttu, että näin on aina ollut mutta edelleen naiset ei osaa ottaa huomioon että se isompi vastuu jää heille ja rakennellaan niitä pilvilinnoja.
Jokaisen naisen tulisi miettiä miten pärjää yksinhuoltajana kun mies antaa niitä kukkaislupauksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
On se kyllä kumma juttu, että näin on aina ollut mutta edelleen naiset ei osaa ottaa huomioon että se isompi vastuu jää heille ja rakennellaan niitä pilvilinnoja.
Kyllähän se isompi vastuu minulla yksinhuoltajana on jokatapauksessa, vaikka lapsi olisi isällään yötä esimerkiksi kerran kuukaudessa. Onko se pilvilinna olettaa, että isä hoitaa lasta kerran kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
Ap
Mitä järkeä toimia noin? Marttyyriutta puhtaimmillaan :D Olisit hyvä ihminen mennyt itse suihkuun etkä jäänyt inisemään. Mutta varmaan siihenkin on miehessä vika että sinä et mene suihkuun.