Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta
17.07.2019 |
Olemme eronneet vuosi sitten ja puoli vuotta sitten lasten isä muutti pois.
Eron syynä oli se, että isä ei ikinä hoitanut lapsia, että olisin itse saanut edes hetken vapaata.
Sovimme lastenvalvojalla joka toinen viikonloppu tapaamiset eli silloin lapset olisivat isänsä kanssa. Sovimme myös, että isä saa tulla milloin vain moikkaamaan lapsia, mutta hänen tapaamis vuorollaan lapset olisivat hänen luona.
Hän ei ole kertaakaan ottanut lapsia sovitusti luokseen, aina perunut jollain tekosyyllä esim. Lupautunut töihin juuri sinä viikonloppuna jne.
Hänen ei siis ole pakko tehdä viikonloppuisin töitä, vaan hän vain välttelee lasten hoitoa tuolla tavalla.
Silloin, kun olimme vielä yhdessä, jouduin aina pyytämään jonkun muun hoitamaan lapsia, jos minulla oli jotain menoja.
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Voinko ilmoittaa jonnekin, että isä jatkuvasti rikkoo tapaamissopimusta?
Isä siis käy aina moikkaamassa lapsia välillä, minun läsnäollessa, mutta ei ikinä ota hoitovastuuta eli, että lapset olisivat hänen kanssaan keskenään.
Lapsia meillä on kaksi alle kouluikäistä.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Sitten mennään oikeuteen, mutta silti jokatapauksessa minä päätän siitä, milloin ne tapaamiset tapahtuvat. Jos ajankohdat eivät sovi isälle (on esimerkiksi bileet juuri silloin), niin se on hänen oma valintansa mennä niihin bileiisiin eikä tavata lasta.
Tätä kiusaa hän on siis tehnyt jo kolme vuotta. Eli kieltäytynyt ehdottamistani tapaamisista, vedoten "tärkeisiin menoihin", jotka ovat yleensä jotkut reivit jossakin. Sitten kun meillä on lapsen kanssa muuta menoa suunniteltuna, hän saattaa ilmoittaa, että haluaa tavata lasta juuri tuona päivänä, kun meille ei käy. Omasta armostani olen tehnyt kompromisseja ja suostunut näihin visiitteihin omien menojemme kustannuksella, mutta enää en aio moiseen pompotteluun suostua. Tuomari ei voi pakottaa meitä esimerkiksi olemaan kotona silloin satunnaisesti, kun isä ilmoittaa halustaan tulla lasta katsomaan.
Et päätä. Oikeus päättää kuultuaan molempia. Sinä et siinä vaiheessa sanele enää yhtään mitään kultapieni.
Oikeuden päätös ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Oikeus ei voi käytännössä estää minua liikkumasta.
Kovaa uhoa ä m m ä l l ä
Katotaan kun lasu jutee juttelemaan, sit ollaan niin nöyriä ja itkuisia
Ollaan juteltu ja lasu tasan tarkkaan tietää isän elämäntavat ja osallistumattomuuden lapsen elämään. Näistä oli kyllä puhetta, kun hakeuduin tukiperhe-jonoon. Itseasiassa isän osallistumattomuus olikin yksi syy hakea sitä tukiperhettä. Melkoiset kustannukset muuten tulee yhteiskunnallekin siitä, että isä vaan bilettää eikä hoida lastaan. Sitten joudutaan turvautumaan yhteiskunnan tukitoimiin. Se on myös ihan hyvä näkökulma tässä, kiva kun otit esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon wt-meininkiä tässä ketjussa
Aiheuttaahan tuo tukiperhetoiminta nyt kustannuksia yhteiskunnalle, verovaroillahan se järjestetään, kun tukiperhe hoitaa sen osuuden, minkä lapsen vanhemman (isän) pitäisi hoitaa! Tämähän on päivän selvää. Ainiin, mutta iseillähän ei ollutkaan velvollisuutta hoitaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen viikonloppu voi olla hankala, koska silloin isällä on vapaata, mutta se onkin sitten lastenhoitoa. Olisiko vaikka joka toinen tiistai- torstai parempi? Isä veisi lapsen tarhaan kun menee töihin ja iltaisin olisi normaalia arkea?
Äidistä on tietysti mukavaa kun isi hoitaa viikonloppuna niin pääsee itse vapaille.
Miksei isä halua viettää vapaata viikonloppuaan omien lasten kanssa? Eihän se ole kuin joka toinen viikonloppu. Työläämpää se on arkisin työn ohella.
Parasta näissä olisi että sopii päivät vaikka 4-6 päivää/kk jossa myös viikonloppu mukana,jos asuu samalla paikkakunnalla. Vaatii tietenkin väkeissä olevia vanhempia. Jaka toinen vklp on vähän kuin rangaistus tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemman ei ole pakko noudattaa sopimusta. Et mahda mitään.
Oikeasti?? Siis voiko todella olla näin, että etävanhempi pääsee pois kaikesta vastuusta mitä tulee lasten hoitoon ja kasvatukseen?
ApKyllä näin on. Sopimuksen tarkoitus on lähinnä turvata se ettei lähivanhempi voi estää etävanhempaa tapaamasta lapsia.
Olen tiennyt sen, että lähivanhemman on sitouduttava tapaamisiin uhka sakon uhalla, mutta luulin, että tämä koskee myös etävanhempaa.
Minusta tuo on niin väärin, että etä pääsee kaikesta vastuusta, paitsi elatusmaksuista.
Voisin ilomielin luopua yhden kuun elareita, jos isä sen kuukauden ajan tapaisi lapsia sovitusti, edes kerran.
Ap
Ajai!! Taas turha ero vain siksi että yrittettiin kiristää toista. Nyt sattuu sitten omaan nilkkaan. Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin tekee hätäisiä päätöksiä vihapuuskissaan. SINUN tulee ajattella lapsia, koska muuten niitä ei kukaan ajattele. Pleasee?
Kyse ei ole kiristyksestä, vaan siitä, että kodin ilmapiiri kiristyi aivan hirveäksi, kun lasten isä ei osallistunut lasten hoitoon.
Hänellä oli aikaa harrastuksiin ym ja aina kun yritin kysyä, että voisiko hän olla lasten kanssa niin vastaus oli ei.
Kuopuksemme ollessa erittäin vaativa koliikkivauva, ehdotin kerran, että jos menisin yhdeksi yöksi äitini luokse nukkumaan univelkoja pois. Olin siis todella väsynyt, kun olin valvonut vauvan kanssa viikko tolkulla.
Tähänkin vastaus oli, että ei käy.Ymmärrät varmasti, että pidemmän päälle tuollainen alkaa suoraan sanottuna v*tuttamaan ja kiristämään välejä toisen kanssa.
ApHyväksy että olit naiivi, kun kuvittelit että rumasta ankanpoikasesta kuorituu joutsen eron myötä ja keskity rankentamaan tiedän näköinen arki iloineen ja suruineen. Rakenna omaa tukiverkostoa ja jätä isä omaan arvoonsa. Lapset ei osaa kaivata poissaolevia, jos heistä ei tee numeroa. Isästä ei nyt vaan tullut sinulle sitä ilmaista lapsenvahtia.
T. yh since -98
Ilmaista lapsenvahtia? Siis kutsutaanko sitä tosiaan lapsenvahtina olemiseksi, jos isä on omien lastensa kanssa? Jos, niin miksi? Kutsutaanko sitä myös lapsenvahtina olemiseksi, jos äiti on omien lastensa kanssa? Jos ei, niin miksi ei?
-ohis
Tämä. Ovatko yhdessä asuvat vanhemmatkin lastensa lapsenvahteja, jos ovat omien lastensa kanssa ilman sitä toista vanhempaa? Miten asetelma eroaa siitä, että vanhemmat asuvat erillään?
Tätä minä monesti ihmettelin tuolle exälle, että miksi minun tulee kysyä häneltä että voisiko hän hoitaa omia lapsia, vaikka tämän pitäisi normaali tilanteessa olla itsestään selvyys että jos toisella vanhemmalla on menoa, on silloin toinen lasten kanssa.
Hänelle tämä tuntui olevan aina "lastenvahti keikka" vaikka kyse hänen omista lapsistaan
Ap
Ei kannata olla tossu, tai suhteessa jossa on minä ja minun lapset, ja sitten se toinen aikuinen joka asuu täällä. Lapsenvahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen viikonloppu voi olla hankala, koska silloin isällä on vapaata, mutta se onkin sitten lastenhoitoa. Olisiko vaikka joka toinen tiistai- torstai parempi? Isä veisi lapsen tarhaan kun menee töihin ja iltaisin olisi normaalia arkea?
Äidistä on tietysti mukavaa kun isi hoitaa viikonloppuna niin pääsee itse vapaille.
Meillä vahvistettiin oikeudessa asti "väkisin" tapaamissopimus, jossa tapaamisia on normaalissa arjessa myös. Ei tullut oikein mitään kun jatkuvasti olisi pitänyt viikonloppuja ja lasten lomia olla kotoa pois, äidin luona kun se varsinainen kotia kuitenkin oli, eikä äiti ymmärtänyt että lapset haluavat olla kotonaan myös viikonloppuisin ja lomilla,eikä aina isän luona.
Itkua ja vääntämistä lapsivapaasta ajasta, eikä ymmärrystä lasten tarpeista. LApsenlikkoja voi pyytää myös kotiin jos tarivtsee mennä pe-iltana jonnekin, ettei tarvitse lasten aina jonkun yhden tunniin iltamenon takia olla pois koko viikonloppua kotota. Oikeus onneksi ymmärsi tämän, ja äiti vapaatoiveineen jyrättiin yksimilisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ketä nyt entiset lapset kiinnostaa kun uusiakin saa. Ei myöskään tarvitse olla missään tekemisissä exän kanssa kun ei ole tekemisissä ex lasten kanssa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Helpottaa elämää kummasti ja siitä hyvästä voi pakkoelarin maksaa. Halvemmaksi tulee kuin puhelimien ja pyörien ynnä muiden ajokorttien maksaminen.
Mun mies joutui oikeasti miettimään sitäkin vaihtoehtoa ettei tapaa lapsiaan ollenkaan, koska samalla jäisi myös yhteydenpito exään. Oli todella rajua aikaa se, mies joutui saikullekin, ja onneksi sai psyykkisen puolen apua työterveydestä. Se on kova paikka, kun joutuu miettimään rakkaistaan luopumista, mutta jos tilanne ei olisi rauhoittunut, niin näin olisi jouduttu toimia. Ei olisi muuten miehestä ollut enää eläjäksi, saati sitten isäksi kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Sitten mennään oikeuteen, mutta silti jokatapauksessa minä päätän siitä, milloin ne tapaamiset tapahtuvat. Jos ajankohdat eivät sovi isälle (on esimerkiksi bileet juuri silloin), niin se on hänen oma valintansa mennä niihin bileiisiin eikä tavata lasta.
Tätä kiusaa hän on siis tehnyt jo kolme vuotta. Eli kieltäytynyt ehdottamistani tapaamisista, vedoten "tärkeisiin menoihin", jotka ovat yleensä jotkut reivit jossakin. Sitten kun meillä on lapsen kanssa muuta menoa suunniteltuna, hän saattaa ilmoittaa, että haluaa tavata lasta juuri tuona päivänä, kun meille ei käy. Omasta armostani olen tehnyt kompromisseja ja suostunut näihin visiitteihin omien menojemme kustannuksella, mutta enää en aio moiseen pompotteluun suostua. Tuomari ei voi pakottaa meitä esimerkiksi olemaan kotona silloin satunnaisesti, kun isä ilmoittaa halustaan tulla lasta katsomaan.
Et päätä. Oikeus päättää kuultuaan molempia. Sinä et siinä vaiheessa sanele enää yhtään mitään kultapieni.
Oikeuden päätös ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Oikeus ei voi käytännössä estää minua liikkumasta.
Kovaa uhoa ä m m ä l l ä
Katotaan kun lasu jutee juttelemaan, sit ollaan niin nöyriä ja itkuisia
Ollaan juteltu ja lasu tasan tarkkaan tietää isän elämäntavat ja osallistumattomuuden lapsen elämään. Näistä oli kyllä puhetta, kun hakeuduin tukiperhe-jonoon. Itseasiassa isän osallistumattomuus olikin yksi syy hakea sitä tukiperhettä. Melkoiset kustannukset muuten tulee yhteiskunnallekin siitä, että isä vaan bilettää eikä hoida lastaan. Sitten joudutaan turvautumaan yhteiskunnan tukitoimiin. Se on myös ihan hyvä näkökulma tässä, kiva kun otit esille.
Naurettavaa.
Mikset vain aikuistu?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet taantuvat kakaroiksi kun eivät saa huomiota juuri silloin kun he haluavat, kun heidän tulisi olla se numero 1, ei sen pienen avuttoman vauvan. Ja tätä ei mitenkään pysty ennustamaan etukäteen. Mieslapsi elää oman minäminä elämänsä ympärillä, viis muista.
Jos ei pysty sanomaan ennen lastentekoon ryhtymistä miehstä että tämä olisi hyvä isä, niin kannattaa jättää jälkikasvun hänen kanssaan pyöräyttämättä. Sen verran pitää osata nostaa pinkkejä laseja pois silmiltä että kykenee arvioimaan toisen. Tietenkään yhtäkiä puhkeavalle mielisairaudelle ei voi mitään, mutta kyllä näissä pääsääntöisesti on kyse siitä että nainen haluaa väkisin lapsen miehen kanssa, ja sitten pettyy omiin odotuksiinsa, kun kaikki ei vain mene niin kuin äiti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Sitten mennään oikeuteen, mutta silti jokatapauksessa minä päätän siitä, milloin ne tapaamiset tapahtuvat. Jos ajankohdat eivät sovi isälle (on esimerkiksi bileet juuri silloin), niin se on hänen oma valintansa mennä niihin bileiisiin eikä tavata lasta.
Tätä kiusaa hän on siis tehnyt jo kolme vuotta. Eli kieltäytynyt ehdottamistani tapaamisista, vedoten "tärkeisiin menoihin", jotka ovat yleensä jotkut reivit jossakin. Sitten kun meillä on lapsen kanssa muuta menoa suunniteltuna, hän saattaa ilmoittaa, että haluaa tavata lasta juuri tuona päivänä, kun meille ei käy. Omasta armostani olen tehnyt kompromisseja ja suostunut näihin visiitteihin omien menojemme kustannuksella, mutta enää en aio moiseen pompotteluun suostua. Tuomari ei voi pakottaa meitä esimerkiksi olemaan kotona silloin satunnaisesti, kun isä ilmoittaa halustaan tulla lasta katsomaan.
Et päätä. Oikeus päättää kuultuaan molempia. Sinä et siinä vaiheessa sanele enää yhtään mitään kultapieni.
Oikeuden päätös ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Oikeus ei voi käytännössä estää minua liikkumasta.
Kyllä voi estää liikkumasta sinä päivänä ja kellonlyömänä kun sinut on haastettu oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeus-jankuttaja, kerropa, miten oikeus voi käytännössä ratkaista asian niin, että minun olisi aina myönnyttävä isän haluamiin tapaamisajankohtiin, vaikka ne eivät sopisi meille? Jos taas sovittaisiin säännölliset tapaamiset, niin sehän olisi juuri se, mitä itsekin haluan eli silloin ei minullakaan olisi mitään aihetta vastustaa päätöstä. Kuinka vaikea se on ymmärtää, että isällä on kyllä tapaamisoikeus tottakai, MUTTA meille sopivina ajankohtina. Kuten joku täällä sanoikin, niin ei tuomari voi pakottaa äitiä kotona kökkimään siltä varalta, jos isä yhtäkkiä eräänä päivänä haluaa lasta nähdä.
Kun oikeuteen mennään, niin siellä tehdään yleensä todella tarkat tapaamissopimukset, ettei niitä voida myöhemmin kiistää. Ihan kellonaikoineen sun muineen. Silloin on luovutettava lapsi toiselle vanhemmalle kun määräys sanoo, eikä silloin kun itseä sattuu huvittamaan. Teitähän tämä ei koske, koska lastesi isä ei halua olla lasten kanssa missään tekemisissä. Toisaalta uskon että lasten kanssa haluaisi olla, mutta ei sinun.Joten taidat saada itseäsi kiittää siitä ettei lapsillasi ole isää. Toivottavasti lapsesikin kiittävät sitten myöhhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nuo tapaamiset sen vuoksi ole, että sinä saisit vapaa aikaa. Lasten etu taas unohdettu.
Niin isä kuin äitikin.no varmaan niistä lapsistakin olisi kiva olla joskus isänsä kanssa.
Tästä syystä äidin nyt kannattaisikin mennä itseensä. Pysyisi lapsillakin sitten isä kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne. Lasten kannalta kiva että annat tavata luonasi/valvoessasi ja ollessasi vastuussa. Minä en antaisi. Lastenkin etu olisi että isä ottaisi itse vastuuta ja olisi kunnolla aikuinen. Mahdollistat hänen vastuunpakoilunsa käytökselläsi. En ikinä suostuisi kirjaamaan sopimukseen että toinen vanhempi saa koska tahansa tulla omaan kotiini katsomaan lapsia, tai antaisi edes ymmärtää tällaista etenkään jos on ollut ongelmaa toisen vanhemman kanssa siitä ettei ota vastuuta.
Joka toinen viikonloppu on yleinen ja verrattaen runsas määrä tapaamisia (joskin usein etä saa tavata lapsia myös joka viikko yhtenä arkipäivänä, nämä määrät usein ne mitä oikeudessa vahvistetaan jos vanhemmat eivät pääse sopuun ja määrä on muuten mahdollinen toteuttaa) ja minusta toisella vanhemmalla ei pitäisi olla mitään erityistä syytä tulla sinun kotiisi ellet erikseen niin toivo ja hyväksy sitä että siinä ne tapaamiset sitten ovat. Pidä rajasi. Se on lastenkin etu.
Joka toinen vkl on aivan liian vähän luonaoloa isän kanssa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan vuoroviikkojärjestely on lasten henkisen terveyden kannalta paras vaihtoehto ydinperheen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitin äsken, kun sain lapset sänkyyn lasten isälle ja kävin hänen kanssaan keskustelun näistä tapaamisista, jälleen kerran.
Sanoin hänelle nyt, että jos hän ei ala pitämään sovituista tapaamisista kiinni ja peruu niitä viime hetkillä, niin silloin menemme lastenvalvojalle muokkaamaan tapaamis sopimuksen niin, että hänelle sopii ne tapaamiset.
Sanoin myös, että hänen tulee ilmoittaa tapaamisen perumisesta 3päivää aiemmin, niin kun joku teistä ehdotti.Kerroin myös sen, että lapset pettyvät kovasti joka kerta kun hän peruu ja että lapset haluaisivat kovasti häntä tavata ja päästä näihin sovittuihin tapaamisiin hänen luokseen.
Yritin rautalangasta vääntää, että hän itse rikkoo välejään lapsiin tuolla käytöksellä ja että koko tapaamissopimuksen olemassa olossa ei ole mitään järkeä, kun hän ei sitä noudata.Mies oli aika hiljainen ja sanaton ja myötäili kaikkea mitä sanoin. Saa nähdä menikö mitään jakeluun vai jatkuuko sama touhu.
Ap.
Olisi varmasti ihan järkevää käydä päivittämässä tapaamissopimusta. Mitä ilmeisemmin tapaamisia on isän mielestä liian usein. Jos sopimuksessa tapaamisia harvennetaan, isän ei edelleenkään ole mikään pakko ottaa lapsia luokseen juuri silloin, mutta ainakin sulla ja lapsilla olisi harvemmin niitä tilanteita, jolloin joudutte odottamaan, tuleeko isä hakemaan vai ei, eikä sun myöskään tarvitsisi antaa lapsia isälleen muina kuin tapaamissopimuksessa sovittuina päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä EI HALUA TAVATA LAPSIAAN ei häntä voi pakottaa siihen. Hän tekee omat valintansa ja omasta tahdostaan. Ap ei voi sanella toisen ihmisen elämää ja päätöksiä, ei vaikka olisi lapsiakin. Mies tekee valinnan itse ja siihen on tyytyminen. Kai sen järkikin sanoo.
Se onkin paljon parempi vaihtoehto, että kelvoton "isä" pysyttelee kokonaan poissa kuin että äiti myöntyy johonkin joskus ja jouluna, ehkä, katotaa ny, jos ei tuu muuta -tapaamisiin. Näihin ei tarvitse äidin suostua ollenkaan. Jos isä tulee yhtäkkiä ovelle "vaatimaan oikeuksiaan", niin silloin voi soittaa poliisit viemään henkilön pois ja tehdä vaikka rikosilmoituksen kotirauhan häirinnästä.
Niin kuin tässä on jo moneen kertaan todettukin, eli äidin nokittelua kaikki. Mitäpäs jos ajattelisi niitä omia lapsiaan, ja toimisi heidän edun mukaistesti? Eikä käyttäisi kaikkea energiaa lasten isän hiillostamiseen ja moittimiseen?
Vai etkö äiti yritä pelastaa jäihin tippunutta lastasi, koska "ei isäkään yritä, niin en sitten minäkään!"
Äidin polku on pitkä ja kivinen, ja paljolle saa taipua lastensa eteen. Mutta si sitten, jos et viitsi, kun ei kerran isäkään viitsi.
Mielestäni olisi lastensuojelun paikka, kun KUMPIKAAN vanhemmista ei ajattele lapsia, vaan omaa etuaan.
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttaahan tuo tukiperhetoiminta nyt kustannuksia yhteiskunnalle, verovaroillahan se järjestetään, kun tukiperhe hoitaa sen osuuden, minkä lapsen vanhemman (isän) pitäisi hoitaa! Tämähän on päivän selvää. Ainiin, mutta iseillähän ei ollutkaan velvollisuutta hoitaa..
Aivan. Kuten ei ole äideilläkään velvollisuutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nuo tapaamiset sen vuoksi ole, että sinä saisit vapaa aikaa. Lasten etu taas unohdettu.
Niin isä kuin äitikin.no varmaan niistä lapsistakin olisi kiva olla joskus isänsä kanssa.
Tästä syystä äidin nyt kannattaisikin mennä itseensä. Pysyisi lapsillakin sitten isä kuvioissa.
Tuo on mieheltä huono tekosyy hylätä omat lapset. Lapsia voi tavata vaikka välit eksään olisi huonot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne. Lasten kannalta kiva että annat tavata luonasi/valvoessasi ja ollessasi vastuussa. Minä en antaisi. Lastenkin etu olisi että isä ottaisi itse vastuuta ja olisi kunnolla aikuinen. Mahdollistat hänen vastuunpakoilunsa käytökselläsi. En ikinä suostuisi kirjaamaan sopimukseen että toinen vanhempi saa koska tahansa tulla omaan kotiini katsomaan lapsia, tai antaisi edes ymmärtää tällaista etenkään jos on ollut ongelmaa toisen vanhemman kanssa siitä ettei ota vastuuta.
Joka toinen viikonloppu on yleinen ja verrattaen runsas määrä tapaamisia (joskin usein etä saa tavata lapsia myös joka viikko yhtenä arkipäivänä, nämä määrät usein ne mitä oikeudessa vahvistetaan jos vanhemmat eivät pääse sopuun ja määrä on muuten mahdollinen toteuttaa) ja minusta toisella vanhemmalla ei pitäisi olla mitään erityistä syytä tulla sinun kotiisi ellet erikseen niin toivo ja hyväksy sitä että siinä ne tapaamiset sitten ovat. Pidä rajasi. Se on lastenkin etu.
Lasten takia nimenomaan halusin, että isä voisi tavata lapsia myös muina päivinä.
Halusin, että isän ja lapsien välit säilyisivät mahdollisimman hyvinä ja läheisinä erosta huolimatta.
Oletin, että isä olisi valmis noudattamaan sopimusta, kun itse näytin olevani joustava ja reilu tapaamisten suhteen eli kuvittelin hänen tulevan puolitiehen vastaan,mutta toisin kävi.
ApHän ei vaikuta olleen aiemminkaan joustava ja reilu, ymmärrän toiveesi mutta parempi antaa tuollaisen olla. No tietysti jos toinen vanhempi ei ole kertaakaan puoleen vuoteen tavannut lasta eikä sopimusta ole noudatettu lainkaan, varaisin uuden ajan lastenvalvojan luokse ja menisin keskustelemaan sopimuksen reaaliaikaistamisesta koska toinen vanhempi ei sitä noudata ja sopimus voitaisiin päivittää vastaamaan todellisuutta. Lukeeko teillä tosiaan siinä että saa tulla vapaasti kotiisi katsomaan lapsia koska haluaa? Niiltä osin hän toki sitten noudattaa sopimusta ja tapaa lapsia.
Tapaamissopimuksessa lukee, että isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu ja muista tapaamisista vanhemmat sopivat keskenään.
Ehkä pitäisi mennä päivittämään tapaamissopimus ja poistaa tuo viimeinen kohta eli nuo muut tapaamiset ja pitää kiinni tuosta joka toinen viikonloppu,mutta pelkään lasten takia että isä ei silloin tapaa lapsia ollenkaan ja sitä en todellakaan halua.
Ap
Et ole vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Miehellä on koska tahansa ollut mahdollisuus olla lastensa kanssa ja ylläpitää suhteita heihin. Mutta hän ei ilmeisesti halua, ja sille et voi mitään. Lapset ovat vielä pieniä, mutta tajuavat kyllä tilanteen. Yritys pakottaa isä olemaan vastentahtoisesti lasten kanssa ja aiheuttaa toistuvien perumisten takia pettymyksiä, on minusta lapsille vahingollisempaa, kuin se, että antaa asian mennä omalla painollaan. Lasten mielenkiinto hiipuu lopulta.
Isä ei tule koskaan olemaan isossa roolissa lastesi elämässä, se sinun on hyväksyttävä, ja ajateltava lasten etua siltä pohjalta. Pidä huoli kuitenkin, että et itse anna kielteistä kuvaa isästä. Anna lasten arvioida se itse aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nuo tapaamiset sen vuoksi ole, että sinä saisit vapaa aikaa. Lasten etu taas unohdettu.
Niin isä kuin äitikin.no varmaan niistä lapsistakin olisi kiva olla joskus isänsä kanssa.
Tästä syystä äidin nyt kannattaisikin mennä itseensä. Pysyisi lapsillakin sitten isä kuvioissa.
Tuo on mieheltä huono tekosyy hylätä omat lapset. Lapsia voi tavata vaikka välit eksään olisi huonot.
Sinäpäs se hieno äiti olet, kun olet valmis työntämään lapsesi vaikka suden suuhun, kunhan vain isäkin saa osansa.
Tämä.
Ei siellä laissa ole edes mitään vanhempien oikeuksista, mutta lasten oikeudet sieltä löytyy.
AP: sinulla ei siis ole oikeutta vapaaseen mikäli toinen osapuoli ei hyödynnä lapsen oikeutta tavata häntä.