Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta

Vierailija kirjoitti:

Kysyit mitä voit tehdä. No ainakin sen, että varaat ajan lastenvalvojalle sopimuksen päivittämistä varten (sanot sinne puhelimessa, että isä ei pidä kiinni sopparista ja tapaa paljon harvemmin kuin sopimuksessa lukee, niin sopimusta pitää muuttaa vastaamaan isän mahdollisuuksia tavata). Ja ilmoitat eksällesi sen lastenvalvoja-ajan. Siellä sitten teette uuden sopimuksen, mutta älä siihen suostu kirjattavan, että "isätapaamiset äidin kotona silloin kun erikseen sovitaan" tms. avointa. 

Sopimusta joka on vahvistettu ei noin vain muutella.

Jotkut miehet taantuvat kakaroiksi kun eivät saa huomiota juuri silloin kun he haluavat, kun heidän tulisi olla se numero 1, ei sen pienen avuttoman vauvan. Ja tätä ei mitenkään pysty ennustamaan etukäteen. Mieslapsi elää oman minäminä elämänsä ympärillä, viis muista.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet taantuvat kakaroiksi kun eivät saa huomiota juuri silloin kun he haluavat, kun heidän tulisi olla se numero 1, ei sen pienen avuttoman vauvan. Ja tätä ei mitenkään pysty ennustamaan etukäteen. Mieslapsi elää oman minäminä elämänsä ympärillä, viis muista.

noh noh, saat miehen kuulostamaan aivan äitihormoneissa kylpevältä naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.

Semmoinen voimafantasia siellä.

Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.

Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.

Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.

Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.

Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.

Sitten mennään oikeuteen, mutta silti jokatapauksessa minä päätän siitä, milloin ne tapaamiset tapahtuvat. Jos ajankohdat eivät sovi isälle (on esimerkiksi bileet juuri silloin), niin se on hänen oma valintansa mennä niihin bileiisiin eikä tavata lasta.

Tätä kiusaa hän on siis tehnyt jo kolme vuotta. Eli kieltäytynyt ehdottamistani tapaamisista, vedoten "tärkeisiin menoihin", jotka ovat yleensä jotkut reivit jossakin. Sitten kun meillä on lapsen kanssa muuta menoa suunniteltuna, hän saattaa ilmoittaa, että haluaa tavata lasta juuri tuona päivänä, kun meille ei käy. Omasta armostani olen tehnyt kompromisseja ja suostunut näihin visiitteihin omien menojemme kustannuksella, mutta enää en aio moiseen pompotteluun suostua. Tuomari ei voi pakottaa meitä esimerkiksi olemaan kotona silloin satunnaisesti, kun isä ilmoittaa halustaan tulla lasta katsomaan.

Et päätä. Oikeus päättää kuultuaan molempia. Sinä et siinä vaiheessa sanele enää yhtään mitään kultapieni.

Oikeuden päätös ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Oikeus ei voi käytännössä estää minua liikkumasta.

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen viikonloppu voi olla hankala, koska silloin isällä on vapaata, mutta se onkin sitten lastenhoitoa. Olisiko vaikka joka toinen tiistai- torstai parempi? Isä veisi lapsen tarhaan kun menee töihin ja iltaisin olisi normaalia arkea?

Äidistä on tietysti mukavaa kun isi hoitaa viikonloppuna niin pääsee itse vapaille.

Miksei isä halua viettää vapaata viikonloppuaan omien lasten kanssa? Eihän se ole kuin joka toinen viikonloppu. Työläämpää se on arkisin työn ohella.

En jaksanut lukea koko ketjua, sorry, mutta hae perhetyöntekijää ja vaikka tukiperhettä oman jaksamisesi tuoksi, jos et jaksa. Neuvolasta, perheneuvolasta neuvotaan varmaan eteenpäin.

Oikeus-jankuttaja, kerropa, miten oikeus voi käytännössä ratkaista asian niin, että minun olisi aina myönnyttävä isän haluamiin tapaamisajankohtiin, vaikka ne eivät sopisi meille? Jos taas sovittaisiin säännölliset tapaamiset, niin sehän olisi juuri se, mitä itsekin haluan eli silloin ei minullakaan olisi mitään aihetta vastustaa päätöstä. Kuinka vaikea se on ymmärtää, että isällä on kyllä tapaamisoikeus tottakai, MUTTA meille sopivina ajankohtina. Kuten joku täällä sanoikin, niin ei tuomari voi pakottaa äitiä kotona kökkimään siltä varalta, jos isä yhtäkkiä eräänä päivänä haluaa lasta nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo tapaamiset sen vuoksi ole, että sinä saisit vapaa aikaa. Lasten etu taas unohdettu.

Niin isä kuin äitikin.

no varmaan niistä lapsistakin olisi kiva olla joskus isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne. Lasten kannalta kiva että annat tavata luonasi/valvoessasi ja ollessasi vastuussa. Minä en antaisi. Lastenkin etu olisi että isä ottaisi itse vastuuta ja olisi kunnolla aikuinen. Mahdollistat hänen vastuunpakoilunsa käytökselläsi. En ikinä suostuisi kirjaamaan sopimukseen että toinen vanhempi saa koska tahansa tulla omaan kotiini katsomaan lapsia, tai antaisi edes ymmärtää tällaista etenkään jos on ollut ongelmaa toisen vanhemman kanssa siitä ettei ota vastuuta.

Joka toinen viikonloppu on yleinen ja verrattaen runsas määrä tapaamisia (joskin usein etä saa tavata lapsia myös joka viikko yhtenä arkipäivänä, nämä määrät usein ne mitä oikeudessa vahvistetaan jos vanhemmat eivät pääse sopuun ja määrä on muuten mahdollinen toteuttaa) ja minusta toisella vanhemmalla ei pitäisi olla mitään erityistä syytä tulla sinun kotiisi ellet erikseen niin toivo ja hyväksy sitä että siinä ne tapaamiset sitten ovat. Pidä rajasi. Se on lastenkin etu.

Lasten takia nimenomaan halusin, että isä voisi tavata lapsia myös muina päivinä.

Halusin, että isän ja lapsien välit säilyisivät mahdollisimman hyvinä ja läheisinä erosta huolimatta.

Oletin, että isä olisi valmis noudattamaan sopimusta, kun itse näytin olevani joustava ja reilu tapaamisten suhteen eli kuvittelin hänen tulevan puolitiehen vastaan,mutta toisin kävi.

Ap

Hän ei vaikuta olleen aiemminkaan joustava ja reilu, ymmärrän toiveesi mutta parempi antaa tuollaisen olla. No tietysti jos toinen vanhempi ei ole kertaakaan puoleen vuoteen tavannut lasta eikä sopimusta ole noudatettu lainkaan, varaisin uuden ajan lastenvalvojan luokse ja menisin keskustelemaan sopimuksen reaaliaikaistamisesta koska toinen vanhempi ei sitä noudata ja sopimus voitaisiin päivittää vastaamaan todellisuutta. Lukeeko teillä tosiaan siinä että saa tulla vapaasti kotiisi katsomaan lapsia koska haluaa? Niiltä osin hän toki sitten noudattaa sopimusta ja tapaa lapsia.

Tapaamissopimuksessa lukee, että isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu ja muista tapaamisista vanhemmat sopivat keskenään.

Ehkä pitäisi mennä päivittämään tapaamissopimus ja poistaa tuo viimeinen kohta eli nuo muut tapaamiset ja pitää kiinni tuosta joka toinen viikonloppu,mutta pelkään lasten takia että isä ei silloin tapaa lapsia ollenkaan ja sitä en todellakaan halua.

Ap

Miksi? Ei siinä lue, että isän on niitä tavattava. Vaan lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Tässä ketjussa ärsyttää, että koko ajan puhutaan aikuisten oikeuksista ja velvollisuuksista ja unohdetaan lapsen oikeudet. Jos isä ei niitä ota, niin etsi toinen hoitopaikka, että saat vapaa-aikasi.

Soitin äsken, kun sain lapset sänkyyn lasten isälle ja kävin hänen kanssaan keskustelun näistä tapaamisista, jälleen kerran.

Sanoin hänelle nyt, että jos hän ei ala pitämään sovituista tapaamisista kiinni ja peruu niitä viime hetkillä, niin silloin menemme lastenvalvojalle muokkaamaan tapaamis sopimuksen niin, että hänelle sopii ne tapaamiset.

Sanoin myös, että hänen tulee ilmoittaa tapaamisen perumisesta 3päivää aiemmin, niin kun joku teistä ehdotti.

Kerroin myös sen, että lapset pettyvät kovasti joka kerta kun hän peruu ja että lapset haluaisivat kovasti häntä tavata ja päästä näihin sovittuihin tapaamisiin hänen luokseen.

Yritin rautalangasta vääntää, että hän itse rikkoo välejään lapsiin tuolla käytöksellä ja että koko tapaamissopimuksen olemassa olossa ei ole mitään järkeä, kun hän ei sitä noudata.

Mies oli aika hiljainen ja sanaton ja myötäili kaikkea mitä sanoin. Saa nähdä menikö mitään jakeluun vai jatkuuko sama touhu.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo tapaamiset sen vuoksi ole, että sinä saisit vapaa aikaa. Lasten etu taas unohdettu.

Niin isä kuin äitikin.

no varmaan niistä lapsistakin olisi kiva olla joskus isänsä kanssa.

Mutta tuskin äidin pakottamalla, mikä varmasti aiheuttaa riitaa. Nyt on tilanne se, että isä luo suhteensa lapsiin ja äidin on astuttava siitä tilanteesta syrjään. Lasten ja isän tapaamiset eivät ole sitä, että äidillä olisi elämä hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet taantuvat kakaroiksi kun eivät saa huomiota juuri silloin kun he haluavat, kun heidän tulisi olla se numero 1, ei sen pienen avuttoman vauvan. Ja tätä ei mitenkään pysty ennustamaan etukäteen. Mieslapsi elää oman minäminä elämänsä ympärillä, viis muista.

noh noh, saat miehen kuulostamaan aivan äitihormoneissa kylpevältä naiselta.

Miehillä ei ole edes raskaushormoneja mitä syyttää, vain oma v*ttumainen luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen viikonloppu voi olla hankala, koska silloin isällä on vapaata, mutta se onkin sitten lastenhoitoa. Olisiko vaikka joka toinen tiistai- torstai parempi? Isä veisi lapsen tarhaan kun menee töihin ja iltaisin olisi normaalia arkea?

Äidistä on tietysti mukavaa kun isi hoitaa viikonloppuna niin pääsee itse vapaille.

Miksei isä halua viettää vapaata viikonloppuaan omien lasten kanssa? Eihän se ole kuin joka toinen viikonloppu. Työläämpää se on arkisin työn ohella.

Varmaan kokee, että joutuu sen tekemään pakotettuna ja ex kontrolloi sen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo tapaamiset sen vuoksi ole, että sinä saisit vapaa aikaa. Lasten etu taas unohdettu.

Niin isä kuin äitikin.

no varmaan niistä lapsistakin olisi kiva olla joskus isänsä kanssa.

Mutta tuskin äidin pakottamalla, mikä varmasti aiheuttaa riitaa. Nyt on tilanne se, että isä luo suhteensa lapsiin ja äidin on astuttava siitä tilanteesta syrjään. Lasten ja isän tapaamiset eivät ole sitä, että äidillä olisi elämä hauskempaa.

Miten se isä luo suhteen lapsiin, jos peruu tapaamisia eikä lopuujen lopuksi näe heitä kuin harvoin? Tarkoitatko äidin syrjään astumisella sitä, että äiti soittaa lasten isälle, että lapset ovat puistossa tunnin päästä, vie lapset sinne ja lähtee pois paikalta vaikkei isää näy missään? Vai miten tapaamisten pitäisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen viikonloppu voi olla hankala, koska silloin isällä on vapaata, mutta se onkin sitten lastenhoitoa. Olisiko vaikka joka toinen tiistai- torstai parempi? Isä veisi lapsen tarhaan kun menee töihin ja iltaisin olisi normaalia arkea?

Äidistä on tietysti mukavaa kun isi hoitaa viikonloppuna niin pääsee itse vapaille.

Miksei isä halua viettää vapaata viikonloppuaan omien lasten kanssa? Eihän se ole kuin joka toinen viikonloppu. Työläämpää se on arkisin työn ohella.

Varmaan kokee, että joutuu sen tekemään pakotettuna ja ex kontrolloi sen elämää.

Ahaa, nyt minä ymmärrän. Ap:n pitäisi soittaa miehelle ja sanoa, että hän ei halua miehen tapaavan lapsia. Silloin mies kokee, että lasten tapaaminen onkin tärkeää ja hän haluaa viettää lasten kanssa mahdollisimman paljon aikaa, niinkö? Minusta tuo on kuin neuvottelu kaksivuotiaan uhmiksen kanssa, mutta ehkä kaikki miehet eivät osaa ajatella kuten aikuiset.

Jos isä EI HALUA TAVATA LAPSIAAN ei häntä voi pakottaa siihen. Hän tekee omat valintansa ja omasta tahdostaan. Ap ei voi sanella toisen ihmisen elämää ja päätöksiä, ei vaikka olisi lapsiakin. Mies tekee valinnan itse ja siihen on tyytyminen. Kai sen järkikin sanoo.

Jätä ap se exäsi rauhaan. Kieltäydy siitä, että hän tulisi teille kylään tmv. Laita vaan ennen isä-viikonloppua viesti ja kysy moneltako hakee muksut. Lopeta ns roikkuminen ja keskity nauttimaan elämästäsi ja ihanista lapsistasi.

Jatkuva hiillostaminen ajaa vaan kauemmas..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.

Semmoinen voimafantasia siellä.

Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.

Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.

Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.

Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.

Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.

Sitten mennään oikeuteen, mutta silti jokatapauksessa minä päätän siitä, milloin ne tapaamiset tapahtuvat. Jos ajankohdat eivät sovi isälle (on esimerkiksi bileet juuri silloin), niin se on hänen oma valintansa mennä niihin bileiisiin eikä tavata lasta.

Tätä kiusaa hän on siis tehnyt jo kolme vuotta. Eli kieltäytynyt ehdottamistani tapaamisista, vedoten "tärkeisiin menoihin", jotka ovat yleensä jotkut reivit jossakin. Sitten kun meillä on lapsen kanssa muuta menoa suunniteltuna, hän saattaa ilmoittaa, että haluaa tavata lasta juuri tuona päivänä, kun meille ei käy. Omasta armostani olen tehnyt kompromisseja ja suostunut näihin visiitteihin omien menojemme kustannuksella, mutta enää en aio moiseen pompotteluun suostua. Tuomari ei voi pakottaa meitä esimerkiksi olemaan kotona silloin satunnaisesti, kun isä ilmoittaa halustaan tulla lasta katsomaan.

Et päätä. Oikeus päättää kuultuaan molempia. Sinä et siinä vaiheessa sanele enää yhtään mitään kultapieni.

Oikeuden päätös ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Oikeus ei voi käytännössä estää minua liikkumasta.

Kovaa uhoa ä m m ä l l ä

Katotaan kun lasu jutee juttelemaan, sit ollaan niin nöyriä ja itkuisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet taantuvat kakaroiksi kun eivät saa huomiota juuri silloin kun he haluavat, kun heidän tulisi olla se numero 1, ei sen pienen avuttoman vauvan. Ja tätä ei mitenkään pysty ennustamaan etukäteen. Mieslapsi elää oman minäminä elämänsä ympärillä, viis muista.

noh noh, saat miehen kuulostamaan aivan äitihormoneissa kylpevältä naiselta.

Miehillä ei ole edes raskaushormoneja mitä syyttää, vain oma v*ttumainen luonne.

https://www.vau.fi/perhe/isyys/isahormonit-mullistavat-miesta/

Naisten hormonit vaikuttavat myös miehiin. Miksi luulet että se on vain kun olette hedelmällisiä?

Vierailija kirjoitti:

Jos isä EI HALUA TAVATA LAPSIAAN ei häntä voi pakottaa siihen. Hän tekee omat valintansa ja omasta tahdostaan. Ap ei voi sanella toisen ihmisen elämää ja päätöksiä, ei vaikka olisi lapsiakin. Mies tekee valinnan itse ja siihen on tyytyminen. Kai sen järkikin sanoo.

Se onkin paljon parempi vaihtoehto, että kelvoton "isä" pysyttelee kokonaan poissa kuin että äiti myöntyy johonkin joskus ja jouluna, ehkä, katotaa ny, jos ei tuu muuta -tapaamisiin. Näihin ei tarvitse äidin suostua ollenkaan. Jos isä tulee yhtäkkiä ovelle "vaatimaan oikeuksiaan", niin silloin voi soittaa poliisit viemään henkilön pois ja tehdä vaikka rikosilmoituksen kotirauhan häirinnästä.