Miksi en pidä lapsista YHTÄÄN?
älkää lynkatko heti. Lukekaa, hengittäkää rauhassa.
Inhoan lapsia.
Olen 22-vuotias nainen, jolla ei ole omia lapsia. En aio hankkia lapsia.
Kerronpa syyn ja toivon analyysiä tilanteeseeni:
Minulle ei ole istutettu päähän äitigeeniä. En pidä lapsista yhtään, minua etoo älyttömien ihmisalkioiden lähellä oleminen.
Älkää ymmärtäkö väärin - en samonut ettei lapsia saisi olla. Minua vain oksettaa nähdä ja kuulla niistä.
En tiedä miksi. Inhoan käyttää julkisia rääkyvien kakaroiden takia. Onneksi minulla on auto. En pidä ihmisistä, jotka heittävät elämänsä roskikseen lasten takia. Minua etoo nähdä kuinka lapsi vilkaiseekin minuun. Eräänä päivänä päätin kääntyä pois, kun edessäni lapsi kaatui pyörällä. Ei pahasti, mutta kuitenkin.
Kuullessani tutun vauvauutisista, muistin että jotkut jopa haluavat niitä. Väläytin tekohymyn kasvoille ja siirryin keskustelusta muualle.
Olen muutoin muut huomioon ottava, tervejärkinen ja hyväkäytöksinen. Lapsia en vain voi sietää. Muutamalle n 7-10-vuotiaalle olen joutunut sanomaan, että painu v*ttuun siitä.
Tuttuihin katkon välit kun ilmoittavat tulevaisuudessa "rakkauden hedelmistään".
Minusta on lisäksi vastuutonta tuoda lapsia maapallolle.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin ärsyttäviä on nää ÄITIÄITI KATO ÄITIÄITIIII!!!!! -pennut julkisissa liikennevälineissä. Muut matkustajat joutuvat sitä älämölöä sitten kuuntelemaan, halusivat tai ei.
No eihä tuo mitään! Se on erikseen, kun lapsi saa täysimittaisen sekopää-raivarin, niin silloin poistutaan mekin bussista muiden matkustajien hermoja ajatellen/säästäen. T: yhden sekopäisiä raivareita saavan lapsen äiti
Minäkään en halua omia lapsia, mutta olen silti päiväkodissa töissä ja pidän lapsista. Silti, tai ehkä juuri siksi, vapaa-ajalla en aina jaksaisi katsella tai kuunnella lapsia, vaan alkaa ärsyttämään. En silti pura sitä lapsiin, enkä ikinä sanoisi yhdellekkään lapselle että mene v*ttuun, hyi olkoon, ei se nyt niiden lasten vika ole, jos olen väsynyt/kyllästynyt mitälie. Ihan ystävällisesti suhtaudun pahantuulisenakin jos joku lapsi ottaa kontaktia, vaikka sisäisesti ärsyttäisikin.
Varmasti tuollainen noin syvä inho liittyy joko ap:n lapsuudenkokemuksiin, miten sinua on kohdeltu, tai sitten sinulla on joku neurologinen häiriö/persoonallisuushäiriö, joiden vuoksi on vaikea ymmärtää lapsia, nähdä heitä ihmisenä ja sietää "erilaisuutta", siis sitä, että lapset on niin erilaisia kuin aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pinnallista on todeta jotain täysin tunteisen vallassa. Miksi ihmettelet koko asiaa, jos se on niin selkeä? Miksi kysyt tämän kysymyksen, siinä suurin ongelmasi. Yritä ensin selvittää se, niin pääset eteenpäin.
Et saa mitään aikaiseksi elämässä, jos et kyseenalaista asioita. Valitettavasti pitää alkaa miettimään.
Varmaan siksi kun kaikkien pitäisi tykätä lapsista ja haluta liuta niitä! Sun pitää tehdä niitä tai olet epänormaali jos et jostaisn syystä tee. Mulle koitettiin sanoa ettet ole yhteiskuntakelpoinen jos et tee kararoita ja ihan sama teetkö lastenkotiin niitä mutta kaikkein pahinta on jos et tee ollenkaan.
Yhteisiin asioihin voi osallistua muutenkin. Tee sitten jotain muuta, mutta älä halveksu niitä, jotka jatkavat ihmislajia. On sentään niitäkin.
Itsekkyyden huippu olet. Parasta olisi, jos ihmislaji häviäisi kokonaan maapallolta.
Miksi sinua sitten kiinnostaa elää?
Mielikuvitusmaailmassa voi jokainen lapsia tekevä elää aikansa kunnes totuus lyö päin pläsiä.
Minuakaan ei nuorempana kiinnostanut lapset ja ällötti teininäkin kun kaverit ihasteli vauvoja, mut sit 24-vuotiaana yhtäkkiä sainkin oman lapsen "yllättäen", ja nykyisin tykkään lapsista!! Omituista miten tässä näin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pinnallista on todeta jotain täysin tunteisen vallassa. Miksi ihmettelet koko asiaa, jos se on niin selkeä? Miksi kysyt tämän kysymyksen, siinä suurin ongelmasi. Yritä ensin selvittää se, niin pääset eteenpäin.
Et saa mitään aikaiseksi elämässä, jos et kyseenalaista asioita. Valitettavasti pitää alkaa miettimään.
Varmaan siksi kun kaikkien pitäisi tykätä lapsista ja haluta liuta niitä! Sun pitää tehdä niitä tai olet epänormaali jos et jostaisn syystä tee. Mulle koitettiin sanoa ettet ole yhteiskuntakelpoinen jos et tee kararoita ja ihan sama teetkö lastenkotiin niitä mutta kaikkein pahinta on jos et tee ollenkaan.
Yhteisiin asioihin voi osallistua muutenkin. Tee sitten jotain muuta, mutta älä halveksu niitä, jotka jatkavat ihmislajia. On sentään niitäkin.
Itsekkyyden huippu olet. Parasta olisi, jos ihmislaji häviäisi kokonaan maapallolta.
Miksi sinua sitten kiinnostaa elää?
Joku halusi panna.
Pyh
Pennut on vaan ikäviä.
Mulla oli normi lapsuus, isä, äiti, sisko ja oma koira. Joka oli tienkin koko perheen yhteinen. Mutta tykkäs musta eniten.
Aina oon ollut suosittu, nätti yms. Ja poikaystäviä on riittänyt. Heti, kun joku niistä aloitti vauvapuheet, niin ei ei.
Ei aina loppuun heti, ei vaan ole ollut mun juttu tod. Siis hyi. Eikä kaduta yhtään!.
T n 51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helpompi ymmärtää, jos lapsiin on pelkästään neutraali, välinpitämätön suhtautuminen, mutta suoranainen inho on jotain muuta. Minustakin olisi kiinnostavaa tietää, mikä syy siihen on. Jotain omaan lapsuuteen liittyvää ehkä?
Voi olla ettei kaikilla ole sitä "geeniä", joka saa pitämään lapsista, mutta voiko suoranainen lapsiviha kuitenkaan olla geeneissä? Evoluution kannalta ajatellen se ei kuulosta kovin helposti leviävältä ominaisuudelta.
Jokaikinen nainen, sydämensä pohjasta lapsia vihaava, on ennen tätä lajin kannalta millisekunnin kestänyttä aikaa joko tuntenut hinkua paneskella tai sitten on pakotettu siihen. Ei meidän halumme lapseen ole evoluutiota ohjailleet vielä koskaan!
Evoluution kannalta on ollut hyödyllistä että lapsivihaajat saa kunnon töötin hormoneita kun synnyttää ja rakastuu sitten sittenkin lapseen.
Eli naiskenteluhimot ja synnytyshormonit ja ihmislaji on jatkunut huolimatta lapsettoman naisen tunteista lapsia kohtaan.
tää. lapsia tuli halus niitä tai ei
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei nuorempana kiinnostanut lapset ja ällötti teininäkin kun kaverit ihasteli vauvoja, mut sit 24-vuotiaana yhtäkkiä sainkin oman lapsen "yllättäen", ja nykyisin tykkään lapsista!! Omituista miten tässä näin kävi.
Tykkäät siis vai omastasi ja hyvin harva tykkää monikossa muistakin kuin omastaan.
Okei ap, feel free. Mutta miksi helkkarissa sä roikut VAUVA palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Turhaan te lapsia tekevät arvostelette lapsettomia kun itse haluatte elää kuin lapsettomat mutta on pakkomielle saada kakaroita.
Näinpä. Nähdään lapsia aktiivisena 2-3 tuntia päivässä, kun pitää käydä töissä. Viikonloppuna sitten joutuvat raukka olemaan lastensa kanssa vähän pidempäänkin, toisaalta jos molemmat vanhemmat kuvioissa niin aina voi vuorotellen tehdä muutakin ja sitten jos erotaan niin viikko-viikko systeemi ja saa ihanaa vapaa-aikaa lapsista aina viikoksi, myös loma-aikana, ei tarvitse lomaa käyttää lapseen, kun lapsi voi olla aina sillä vanhemmalla joka on töissä, niin voi hyödyntää tarhojen päivystykset, näppärästi ja vanhempi saa lomaa sekä töistä että lapsesta.
Valitettavasti totta monen vanhemman kohdalla, ei toki kaikkien.
Vierailija kirjoitti:
Pyh
Pennut on vaan ikäviä.
Mulla oli normi lapsuus, isä, äiti, sisko ja oma koira. Joka oli tienkin koko perheen yhteinen. Mutta tykkäs musta eniten.
Aina oon ollut suosittu, nätti yms. Ja poikaystäviä on riittänyt. Heti, kun joku niistä aloitti vauvapuheet, niin ei ei.
Ei aina loppuun heti, ei vaan ole ollut mun juttu tod. Siis hyi. Eikä kaduta yhtään!.T n 51v
Ihme ettei mieli ole muuttunut kun mulle sitä toitotettiin ja nyt yli 50v eikä voi enää saada vaikka mieli muutuisikin. Kaikki toivoisi että mieli olisi muuttunut niin että kärsisin mutta kun ei ole valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Karmein ääni maailmassa on se, kun joku herranterttu parkuu. Hyi hitto!
Onneksi nykyään on monia lapsivapaita paikkoja.
Ei, kyllä viinipöhnäisen ämmärevohkan huutonauru on tuhat kertaa ärsyttävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Pyh
Pennut on vaan ikäviä.
Mulla oli normi lapsuus, isä, äiti, sisko ja oma koira. Joka oli tienkin koko perheen yhteinen. Mutta tykkäs musta eniten.
Aina oon ollut suosittu, nätti yms. Ja poikaystäviä on riittänyt. Heti, kun joku niistä aloitti vauvapuheet, niin ei ei.
Ei aina loppuun heti, ei vaan ole ollut mun juttu tod. Siis hyi. Eikä kaduta yhtään!.T n 51v
Tässä aika surullinen keski-ikäinen teini.
Itse kävin läpi vaiheen jossa vihasin lapsia. Johtui ihan puhtaasti siitä, että sitä lasten hankkimista ja äitysgeenipäskaa tyrkytettiin joka paikasta, joten defenssinä rupesin vihaamaan. Olen nyt opetellut suhtautumaan lapsiin neutraalin välinpitämättömästi. En edelleenkään lapsia halua.
Nyt on spekuloitu lapsuuttanikin. Ei, minun annettiin olla normaali ja vanhempani halusivat minut. Pidin lapsista noin 14-vuotiaaksi asti.
"Et kanna korteasi kekoon synnytystalkoissa" "sisäinen kello tikittää ja mitä jos.." en todellakaan hommaa paskanaattoria vain siksi että joskus saattaisin haluta ja silloin en saa. Lisäksi minua ei suoraan sanoen hetkauta milliäkään synnystalkoot - kiitos jätän välistä.
Minulla on lyhyt pinna lasten kanssa. Puhutaan siis alle minuutista. Puran sen katsomalla (jos joudun julkisiin) erittäin vihaisesti äitiin joka tuo rääkyvän seksi"hedelmän" bussiin junaan ratikkaan.
Lisäksi ne vaunut. Miksi pitää tunkea niitä ahtaisiin paikkoihin? Jätä vauva kotiin ja pysy itsekin ennen kun oppii edes kävelemään.
Minä en mielestäni ole vielä edes "paha". 24-vuotias tuttuni inhoaa lapsia myös.
Mäkin vihaan sua lapsivihaaja ja näytän sen hymyilemällä maireesti ja ehkä joskus ilostutan vilauttamalla keskaria tai sanomal mitä möllötät kurppa.
Vierailija kirjoitti:
Kersat ovat täysiä hirviöitä.
Miksi ketju on täynnä näitä maalailevia ja liioittelevia? Käytetään ikäviä sanoja, suorastaan rumaa kieltä
Johan oli lööperiä!