Miksi en pidä lapsista YHTÄÄN?
älkää lynkatko heti. Lukekaa, hengittäkää rauhassa.
Inhoan lapsia.
Olen 22-vuotias nainen, jolla ei ole omia lapsia. En aio hankkia lapsia.
Kerronpa syyn ja toivon analyysiä tilanteeseeni:
Minulle ei ole istutettu päähän äitigeeniä. En pidä lapsista yhtään, minua etoo älyttömien ihmisalkioiden lähellä oleminen.
Älkää ymmärtäkö väärin - en samonut ettei lapsia saisi olla. Minua vain oksettaa nähdä ja kuulla niistä.
En tiedä miksi. Inhoan käyttää julkisia rääkyvien kakaroiden takia. Onneksi minulla on auto. En pidä ihmisistä, jotka heittävät elämänsä roskikseen lasten takia. Minua etoo nähdä kuinka lapsi vilkaiseekin minuun. Eräänä päivänä päätin kääntyä pois, kun edessäni lapsi kaatui pyörällä. Ei pahasti, mutta kuitenkin.
Kuullessani tutun vauvauutisista, muistin että jotkut jopa haluavat niitä. Väläytin tekohymyn kasvoille ja siirryin keskustelusta muualle.
Olen muutoin muut huomioon ottava, tervejärkinen ja hyväkäytöksinen. Lapsia en vain voi sietää. Muutamalle n 7-10-vuotiaalle olen joutunut sanomaan, että painu v*ttuun siitä.
Tuttuihin katkon välit kun ilmoittavat tulevaisuudessa "rakkauden hedelmistään".
Minusta on lisäksi vastuutonta tuoda lapsia maapallolle.
Kommentit (72)
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä koskaan tule haluamaan. Lapset ovat ärsyttäviä narsisteja, jotka huutavat ja kiljuvat koko ajan.
Lisäksi tuollaisen ylläpito tulee järjettömän kalliiksi. Käytän rahani mielummin itseeni.
Se miten ihmiset suhtautuvat lapsiin kertoo paljon ihmisestä. Esimerkiksi juuri tuon empatiakyvyn... lapset ovat tulevaisuus mutta sinun kaltaisesi ihmiset pilaavat tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pinnallista on todeta jotain täysin tunteisen vallassa. Miksi ihmettelet koko asiaa, jos se on niin selkeä? Miksi kysyt tämän kysymyksen, siinä suurin ongelmasi. Yritä ensin selvittää se, niin pääset eteenpäin.
Et saa mitään aikaiseksi elämässä, jos et kyseenalaista asioita. Valitettavasti pitää alkaa miettimään.
Varmaan siksi kun kaikkien pitäisi tykätä lapsista ja haluta liuta niitä! Sun pitää tehdä niitä tai olet epänormaali jos et jostaisn syystä tee. Mulle koitettiin sanoa ettet ole yhteiskuntakelpoinen jos et tee kararoita ja ihan sama teetkö lastenkotiin niitä mutta kaikkein pahinta on jos et tee ollenkaan.
Yhteisiin asioihin voi osallistua muutenkin. Tee sitten jotain muuta, mutta älä halveksu niitä, jotka jatkavat ihmislajia. On sentään niitäkin.
Itsekkyyden huippu olet. Parasta olisi, jos ihmislaji häviäisi kokonaan maapallolta.
Vierailija kirjoitti:
Se miten ihmiset suhtautuvat lapsiin kertoo paljon ihmisestä. Esimerkiksi juuri tuon empatiakyvyn... lapset ovat tulevaisuus mutta sinun kaltaisesi ihmiset pilaavat tulevaisuuden.
Ihmisen sukupuutto on maapallon tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ole koskaan pitänyt aikuisista, jotka ovat kuin lapsia. Se se vasta kurja näky onkin.
Haluavat käyttää koko 75 vuotta vain itseensä. Antaa planeetan mennä, kunhan minä saan tehdä kuten haluan.
Yhteiskunnan tuleekin ”teilata” tällaiset ihmiset, koska he kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi. Mitä hyötyä on aikuisista, jotka eivät siirrä elämäntaitojaan eteenpäin.
Ajatelkaa työpaikkaa, jossa puolet porukasta ilmoittaa etteivät halua auttaa uusia työntekijöitä. Eivät KOE sitä mukavaksi puuhaksi.
Sitten jäljelle jääneet saavat tehdä entistä enemmän, koska osa kieltäytyy NORMAALEISTA vastuista.
Ja ketkä näitä tehtailevat? Lapset jotka tekevät lapsia eivätkä ole aikuisiksi kasvaneet.
Miksi ihmisen pitäisi olla joku orja joka siirtää tapansa eteenpäin. Mulle on siirretty vanhempien tavat ja ne ovat sitä luokkaa etten halua siirtää niitä eteenpän vaan jättää tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on aito kokemus, kyllähän tuo on ihan selkeä tapaus: kun olit lapsi, sinua pidettiin etovana, vastenmielisenä haittana vanhempiesi elämälle.
Aivosi on ohjelmoitu toistamaan samaa arvomaailmaa. Jos olet onnekas, saat kokea elämässäsi rakkautta, jolloin lapsuuden haavat alkavat paljastua.
Tästä sitten alkaa pitkä tie kohti kykyä rakastaa itseään ja sitten toisia.
Jos et käy tätä tietä, saatat päätyä esim riippuvuuksien kanssa ongelmiin yms. Kannattaisi lähteä korjaamaan tilannetta per heti. Ehdit vielä paljon.
Olen pahoillani puolestasi.
Mistä sitä rakkautta voisi tilata häh?
Etsivä löytää. Aikansa kun lattialla mesoaa niin joutuu nousta ylös ja miettiä.
Eli?
Pitkällinen työskentely oman sielunsa hyvinvoinnin eteen - sitten alkaa rakastamaan. Tässä meni 20 vuotta, mutta kannatti. En kannata älykkyyttä, vaan viisautta. Viisaus vie onneen.
Viisas osaa valita oikeita asioita, myös niitä, jotka ovat vaikeita. Viisas harkitsee seurauksia. Tietoisuus on tärkein taito ihmisyydessä. Mutta se vaatii pysähtymistä niin, että tv ei pauhaa koko päivää.
Pitää lukea ja miettiä.
Mielestäni jotain on mennyt kasvatuksessasi pieleen.
Minulla sama, ikää 28. Suorastaan puistattavat ha vi tuttavat. Eilen istuessani penkillä joku 7 v poika pyöräili siihen eteeni jotain hirnumaan ja mieli teki oikeasti huutaa että painu vit tuun siitä saa tanan kakara. Vihaan itkeviä lapsia, perinteiset äitylit raivostuttavat. Mielestäni ihminen ja elämä on pilalla kun noita loisia puskee. En tunne mitään aaw-elämyksiä kun näen lapsia tekemässä jotain "söpöä", ärsyynnyn lisää. Söpöilevät lapset raivostuttavat myös. Puren hammasta ja en näytä lapsivihaani julkisesti.
Ei hättää, ihan olet normaali 22-vuotias. En minäkään tuossa iässä voinut sietää lapsia saati ajatusta, että itselleni hankkisin. Mutta niin vaan se kolmenkympin kriisi vei, että vauvakuume iski. Nyt olen 30v yhden lapsen äiti ja vihaan lapsia edelleen, paitsi tietysti omaani. Mutta kannattaa varautua kuitenkin siihen, että joku biologinen kello alkaa tikittää jossain vaiheessa ja haluatkin tenavan. Sen jälkeen, noh.. Ei ole vaihtoehtoja kuin sietää niitä muitakin lapsia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ole koskaan pitänyt aikuisista, jotka ovat kuin lapsia. Se se vasta kurja näky onkin.
Haluavat käyttää koko 75 vuotta vain itseensä. Antaa planeetan mennä, kunhan minä saan tehdä kuten haluan.
Yhteiskunnan tuleekin ”teilata” tällaiset ihmiset, koska he kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi. Mitä hyötyä on aikuisista, jotka eivät siirrä elämäntaitojaan eteenpäin.
Ajatelkaa työpaikkaa, jossa puolet porukasta ilmoittaa etteivät halua auttaa uusia työntekijöitä. Eivät KOE sitä mukavaksi puuhaksi.
Sitten jäljelle jääneet saavat tehdä entistä enemmän, koska osa kieltäytyy NORMAALEISTA vastuista.
Ja ketkä näitä tehtailevat? Lapset jotka tekevät lapsia eivätkä ole aikuisiksi kasvaneet.
Miksi ihmisen pitäisi olla joku orja joka siirtää tapansa eteenpäin. Mulle on siirretty vanhempien tavat ja ne ovat sitä luokkaa etten halua siirtää niitä eteenpän vaan jättää tähän.
Tuo on rehellistä. Ehkä sitten jätät siihen. Toivottavasti olet onnellinen.
Turhaan te lapsia tekevät arvostelette lapsettomia kun itse haluatte elää kuin lapsettomat mutta on pakkomielle saada kakaroita.
Hemmetin ärsyttäviä on nää ÄITIÄITI KATO ÄITIÄITIIII!!!!! -pennut julkisissa liikennevälineissä. Muut matkustajat joutuvat sitä älämölöä sitten kuuntelemaan, halusivat tai ei.
Teidän uusperheet ovat naurettavia.
Olin suunnilleen samanlainen ikäisenäsi, nyt lähemmäs nelikymppisenä sydämeni on alkanut sulaa lapsille. Näen lapset uteliaina, suorina ja ennakkoluulottomina - sellaisia he ovat kunnes me aikuiset muokkaamme heidät omilla totuuksillamme. Jokainen meistä on ollut lapsi, enkä näe lasten inhoamista kovin älykkäänä. Inhoamalla lasta asetat vain katkeruuden ja vihan siemenet tulevaisuuteen. Rakastetusta lapsesta tulee rakastava aikuinen, ja sitä kautta maailmasta vähän parempi.
Äidillä tai vanhemmilla kummallakin on kännykkä korvassa ja kakara koittaa kiljuen saada huomioo.
On ihan normaalia ettei tykkää lapsista, mutta voimakas inho saattaa kieliä jostain traumoista. Mä uskon että jos lasten kiukuttelu tms. raivostuttaa, se johtuu siitä että sun kiukuttelua ei ole sallittu lapsuudessasi.
Lapsien pääsy lentokoneisiin pitäisi kieltää. Ketuttaa istua siellä, kun joku kullanmuru huutaa kurkku suorana koko lennon ajan.
No en minäkään pidä lapsista mutten nyt vihaakkaan. En hanki enkä enää voi hankkiakkaan. Muuta kuin adoptoimalla.
Iästä se ei tosin kohdallani johdu. Olen funtsinut että mä en vain kestä sitä kaoottisuutta jota lapset luo.
Toki tuo on vain ohimenevä hetki ja yleensä se epäjärjestys häviää kun lapsi kasvaa... mutta ihmisenä mulla ei ole taitoja kestää sitä kaaosta sitä lyhyttä hetkeäkään.
Se ei vaan olisi lapsen kannalta minun mielestäni siis mitenkään hyvä ympäristö jossa vanhempi murtuu täysin siitä epäjärjestyksestä.
Vierailija kirjoitti:
On helpompi ymmärtää, jos lapsiin on pelkästään neutraali, välinpitämätön suhtautuminen, mutta suoranainen inho on jotain muuta. Minustakin olisi kiinnostavaa tietää, mikä syy siihen on. Jotain omaan lapsuuteen liittyvää ehkä?
Voi olla ettei kaikilla ole sitä "geeniä", joka saa pitämään lapsista, mutta voiko suoranainen lapsiviha kuitenkaan olla geeneissä? Evoluution kannalta ajatellen se ei kuulosta kovin helposti leviävältä ominaisuudelta.
Jokaikinen nainen, sydämensä pohjasta lapsia vihaava, on ennen tätä lajin kannalta millisekunnin kestänyttä aikaa joko tuntenut hinkua paneskella tai sitten on pakotettu siihen. Ei meidän halumme lapseen ole evoluutiota ohjailleet vielä koskaan!
Evoluution kannalta on ollut hyödyllistä että lapsivihaajat saa kunnon töötin hormoneita kun synnyttää ja rakastuu sitten sittenkin lapseen.
Eli naiskenteluhimot ja synnytyshormonit ja ihmislaji on jatkunut huolimatta lapsettoman naisen tunteista lapsia kohtaan.
Yhteisiin asioihin voi osallistua muutenkin. Tee sitten jotain muuta, mutta älä halveksu niitä, jotka jatkavat ihmislajia. On sentään niitäkin.