Miksi en pidä lapsista YHTÄÄN?
älkää lynkatko heti. Lukekaa, hengittäkää rauhassa.
Inhoan lapsia.
Olen 22-vuotias nainen, jolla ei ole omia lapsia. En aio hankkia lapsia.
Kerronpa syyn ja toivon analyysiä tilanteeseeni:
Minulle ei ole istutettu päähän äitigeeniä. En pidä lapsista yhtään, minua etoo älyttömien ihmisalkioiden lähellä oleminen.
Älkää ymmärtäkö väärin - en samonut ettei lapsia saisi olla. Minua vain oksettaa nähdä ja kuulla niistä.
En tiedä miksi. Inhoan käyttää julkisia rääkyvien kakaroiden takia. Onneksi minulla on auto. En pidä ihmisistä, jotka heittävät elämänsä roskikseen lasten takia. Minua etoo nähdä kuinka lapsi vilkaiseekin minuun. Eräänä päivänä päätin kääntyä pois, kun edessäni lapsi kaatui pyörällä. Ei pahasti, mutta kuitenkin.
Kuullessani tutun vauvauutisista, muistin että jotkut jopa haluavat niitä. Väläytin tekohymyn kasvoille ja siirryin keskustelusta muualle.
Olen muutoin muut huomioon ottava, tervejärkinen ja hyväkäytöksinen. Lapsia en vain voi sietää. Muutamalle n 7-10-vuotiaalle olen joutunut sanomaan, että painu v*ttuun siitä.
Tuttuihin katkon välit kun ilmoittavat tulevaisuudessa "rakkauden hedelmistään".
Minusta on lisäksi vastuutonta tuoda lapsia maapallolle.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on aito kokemus, kyllähän tuo on ihan selkeä tapaus: kun olit lapsi, sinua pidettiin etovana, vastenmielisenä haittana vanhempiesi elämälle.
Aivosi on ohjelmoitu toistamaan samaa arvomaailmaa. Jos olet onnekas, saat kokea elämässäsi rakkautta, jolloin lapsuuden haavat alkavat paljastua.
Tästä sitten alkaa pitkä tie kohti kykyä rakastaa itseään ja sitten toisia.
Jos et käy tätä tietä, saatat päätyä esim riippuvuuksien kanssa ongelmiin yms. Kannattaisi lähteä korjaamaan tilannetta per heti. Ehdit vielä paljon.
Olen pahoillani puolestasi.
Mistä sitä rakkautta voisi tilata häh?
Älä astu tilausansaan. Tilaamalla ei tule kovin hyvää rakkautta.
Tunsin juuri ap:n kaltaisen nuorempana. Kymmenen vuotta myöhemmin sillä oli kaksi lasta.
Parikymppisen naisen lapsettomuushöpinät on pitkässä juoksussa yhtä tyhjän kanssa.
ALOITTAJA kirjoitti:
Nyt on spekuloitu lapsuuttanikin. Ei, minun annettiin olla normaali ja vanhempani halusivat minut. Pidin lapsista noin 14-vuotiaaksi asti.
"Et kanna korteasi kekoon synnytystalkoissa" "sisäinen kello tikittää ja mitä jos.." en todellakaan hommaa paskanaattoria vain siksi että joskus saattaisin haluta ja silloin en saa. Lisäksi minua ei suoraan sanoen hetkauta milliäkään synnystalkoot - kiitos jätän välistä.
Minulla on lyhyt pinna lasten kanssa. Puhutaan siis alle minuutista. Puran sen katsomalla (jos joudun julkisiin) erittäin vihaisesti äitiin joka tuo rääkyvän seksi"hedelmän" bussiin junaan ratikkaan.
Lisäksi ne vaunut. Miksi pitää tunkea niitä ahtaisiin paikkoihin? Jätä vauva kotiin ja pysy itsekin ennen kun oppii edes kävelemään.
Minä en mielestäni ole vielä edes "paha". 24-vuotias tuttuni inhoaa lapsia myös.
Paskanaattori? Seksihedelmä? Onko sinulla vaijea ajatella seksiä tai muita luonnollisia asioita? Tuleeko mieleen lapsen nähdessä, että hyi, noi on harrastaneet seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kersat ovat täysiä hirviöitä.
Miksi ketju on täynnä näitä maalailevia ja liioittelevia? Käytetään ikäviä sanoja, suorastaan rumaa kieltä
Taidat olla noviisi täällä Vauva-palstalla? Se on ihan normisettiä täällä. Koeta kestää! :o))))
En vihaa lapsia, en vaan jaksa niitä. En pyri kontaktiin lasten kanssa, mutta joskus sitä ei voi välttää, esimerkiksi lähisukulaisten lapsia joutuu välillä kohtaamaan. Joudun tietoisesti ponnistelemaan, että jaksaisin olla kärsivällinen lapsia kohtaan. Olen lapsille kiltti, ja usein lapset pitävät minusta, mikä on vähän hämmentavää, koska kiltteys ja kärsivällisyys ei johdu lapsirakkaudesta, en vaan halua pahoittaa lasten mieltä näyttämällä että koen heidät rasittavina. En voi oikein puhua kenellekään siitä etten tykkää lapsista ja väsyn heihin nopeasti, koska sitten minut leimattaisiin lasten vihaajaksi ja pahaksi ihmiseksi.
Joskus ajattelen että olenko itsekäs kun en tykkää lapsista, mutta en voi väkisin puristaa itsestäni lapsirakkautta kun minussa ei sitä kertakaikkiaan ole.
On normaalia jos ei halua lapsia tai ei välitä lapsista. On kuitenkin tutkittu juttu, että ihmisillä jotka vihaavat lapsia on hyvin usein narsistisia piirteitä ja/tai empatiakyvyn puutetta (vaikuttaa vahvasti myös parinmuodostukseen, eli nämä lapsivihaajat ovat hyvin usein sinkkuja tai pomppivat suhteesta toiseen).
T. Lapsirakas mies vm.91
En minäkään pidä lapsista, mutta en niitä inhoakaan. Oman sukuni naiset ovat olleet äidillisiä ja mullakin on maailman paras äiti, mutta en itse ole koskaan äidiksi halunnut. Syy siihen on omalla kohdallani varmaan aika yksinkertainen eikä vaadi mitään syvyyspsykologista analyysia. Lapset ovat äänekkäitä, itsekkäitä, tarvitsevat koko ajan sinut 100%:sti varsinkin pieninä ja ehkä se pahin -ihan sairaan tylsää seuraa. Kun leikkii siskon pojan kanssa pari-kolme tuntia niin on väsyneempi kuin viiden perättäisen Cooperin testin jälkeen.
Trumpin USAssa et saisi aborttia etkä toisaalta tukea ei-toivotun lapsen hoitamisessa. Eli helvetti ois valmis.
Ap on vielä nuori, todennäköisesti lapsuus ei ole ollut hyvä.
Aloittajan teksti kuin minun suusta, sen tiedän että veljelläni on lapsia, en tiedä tarkkaan monta, en ole koskaan ollut heidän kanssaan livenä tekemisissä. Siksi elämä on ollut hyvää ja nautittavaa jo kohta 60 vuotta. Asia ei yksinkertaisesti kiinnosta minua.
Vela M58
Kyllä sinä olet paha. Tuo kielenkäyttö sen kertoo. M7ksi kirjoitat tuollaosia sanoja, olisiko ihan vaan lapsi liian laimea sana ilmaisemaan i hoasi. Nuo sanat kertovat vain sinusta
Lapsia ei kenenkään tarvitse haluta. Mutta jos asian kansda on sinut, ei tarvitse tuollaista kielenkäyttöä. Se on tasapainottomuutta