Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Ratkaisu on juurikin se omaehtoiseen _säännölliseen_ liikuntaan kannustaminen (ja siihen osallistuminen), ei mitkään ohjatut treenit kerran tai kaksi viikossa, eikä varsinkaan tavoitteellisuus.
Lapsille pitäisi opettaa, että liikkuminen on tärkeää terveyden, hyvinvoinnin ja nautinnon kannalta, eikä siksi että tulisi huipuksi tai ammattilaiseksi. Jos tulee huipuksi, niin ok, mutta se ei ole liikunnan ensisijainen tavoite.Ihan kaunis ajatus, mutta käytännössä vaan aika vaikea toteutettava useimmille. Lasta ei voi päästää yksin kuntosalille tai uimahalliin tms. Muita sisäliikuntapaikkoja on aika rajallisesti tarjolla ohjattujen harrastusten ulkopuolella. Kesällä voi tehdä kivalla säällä vaikka mitä ja talvellakin ainakin hiihtää yms. Suomen säähän kuuluu kuitenkin aika paljon loskapaskaakin ja silloin lapsien patistaminen ulos ei ole useimmiten kovinkaan helppoa saati sitten lasten kannalta kovin nautinnollista.
Miten sitä ennen pärjättiinkään? Jopa loskapaskassa ja paukkupakkasessa ulkoiltiin ja oltiin kovakuntoisempia kuin nykypennut, joiden pitää päästä sisälle jopa hiihtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Umpihangen keksit tähän nyt ihan itse.
Kuule, kyllä täällä Ruuhka-Suomen ulkopuolella, jossa edelleen on talvella lunta, monet lapsetkin hiihtävät. Jotkut päivittäin. Täällä on hyvät ladut ja hiihtäminen on kätevämpää kuin juokseminen liukkailla teillä tai jalkakäytävillä.
Ei siihen valmentajaa tarvita.
Asumme keskikokoisen kaupungin laitamilla ja kyllä täälläkin on tehty ihan omatoimisesti pikku latuja joutomaille. Ei sen ladun tarvitse olla mikään latukoneella vedetty kolmen kilometrin lenkki pururadalla. Kun lapseni olivat pienempiä, pelasimme usein jalkapalloa pihalla talvellakin, kun ei vain ollut erityisen liukasta. Tehtiin yhdessä niin paljon, että pojat ovat jopa teineinä käyneet kanssani kävelylenkeillä, joiden aikana tulee juteltua paljon. Mutta joo, liikuntaa emme siis harrasta :)
Huoltahan on ollut myös siitä, että osa näistä huolestuttavan huonokuntoisista lapsista ja nuorista nimenomaan harrastaa liikuntaa. Mutta jos treenit ovat pari kertaa viikossa ja koulumatkat menevät vaikka vanhempien kyydillä tai koulu on ihan vieressä, liikuntaa tulee aivan liian vähän. Kokonaisliikuntamäärän pitäisi ratkaista, ei se, miten se on saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
???
Niin että onko tämä nyhvännyt vaan kotona äidin kanssa vai mikä homma. Useimmat lapset osoittavat kiinnostusta jo pieninä jotakin lajia/taitoa kohtaan ja haluavat oppia lisää. Myös kaverit todennäköisesti harrastavat jotakin ja usein lapsi haluaa kokeilla samaa lajia.
Tuon ikäisillä ystävillä myös todennäköisesti on jo useampi treenikerta per viikko niin luulisi, että seuraa on vaikea, saada iltaisin jos kavereilla on menonsa ja itse vain möllöttää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
No mitä hänen pitäisi sanoa, jos heillä ei ole tuon ikäisille aloittelijaryhmiä? Ei sitä voi pistää 5-vuotiaiden ryhmään eikä edistyneiden ryhmäänkään.
No eikö se ole "heidän" puutteellisuuttaan?
Miksi "heidän" pitäisi järjestää juuri sinun lapsellesi juuri sitä palvelua, mitä juuri sinä satut vaatimaan?
Miksi sinä et perusta sellaista ryhmää? Kukaan ei kiellä sinua vuokraamasta liikuntatiloja ja perustamasta juuri sellaista ryhmää kuin sinä tai lapsesi haluavat. Toki jää myös sinun ongelmaksesi ratkoa, että miten saat siitä ryhmästä taloudellisesti kannattavan tai edes pyörimään nollabudjetilla.
Tämähän on tänä päivänä seuratoiminnan suuri haaste. Vanhemmat saapuvat paikalle maksavina asiakkaina vaatimaan palvelua palveluntarjoajalta eivätkä ymmärrä, että seuratoiminta perustuu hyvin pitkälti yhdessä tekemiseen ja vapaaehtoisuuteen.
Ei minun tarvitse, koska täällä meillä pikkukaupungissa kuka tahansa voi aloittaa baletin, voimistelun tai viulunsoiton minkä ikäisenä tahansa.
Perusta sinä siellä sellaisia ryhmiä, jos siellä ei ole. Vai kannattaisiko muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Minä kyllä väittäisin, että tuo lapsiaan ammattilaisuuten ajava joukko on äärimmäisen pieni vähemmistä. Mahdollisesti äänekäs vähemmistö, mutta silti pieni sellainen. Minulla on kaksi harrastavan ikäistä poikaa ja aika laaja tuttavapiiri ja en ole ikinä törmännyt livenä tällaiseen vanhempaan. En siis väitä, ettei niitä olisi, mutta ei niitä varmasti mahdu läheskään jokaiseen joukkueeseen. Ei vaikka meilläkin ikäluokat olivat parhaimmillaan 150 lapsen suuruisia.
No, jos 10-vuotiaalle sanotaan useammassa harrastuksessa, että hän on "liian vanha aloittamaan tullakseen hyväksi" ja harrastusta on vaikea löytää sen takia, että kaikki toiminta on kilpailullista ja tähtää "todella hyväksi tulemiseen", niin kertoohan se aikamme arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollaisista perinteisitä soittimista (viulu, piano yms.) on aika turha kuvitella jotain ammattia lapselle. Vielä vähemmän tulevaisuudessa. Kysyntä suhteessa tarjontaan niiden soittajille on niin pientä, että hyväkään soittaja ei saa edes ruokapalkalla keikkaa. Että sitten pitäisi olla sellaisella tasolla että voi soittaa sinfonia-orkesterissa, eikä niidenkään tulot niin häävejä ole.
Ja sitten toisaalta, on hyvin paljon sellaisia miljoonia tienaavia/tienanneita muusikoita, jotka eivät osaa esimerkiksi lukea nuotteja.
Tuohon kuntosaliin sen verran, ettei sinne alle 15-vuotiaiden pidä mennä yksin.
Mutta varsinainen asia on, että yleisurheilun voi aloittaa 5-6-vuotiaana tai 15-16-vuotiaana. Ja lajikirjo juoksun, hyppyjen, heittojen kera on tarjoaa oman lajin ihan jokaiselle. Joskus voi mennä aikaa ennenkuin selviää, että moukarinheittohan (tai joku muu) se oma laji on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
???
Niin että onko tämä nyhvännyt vaan kotona äidin kanssa vai mikä homma. Useimmat lapset osoittavat kiinnostusta jo pieninä jotakin lajia/taitoa kohtaan ja haluavat oppia lisää. Myös kaverit todennäköisesti harrastavat jotakin ja usein lapsi haluaa kokeilla samaa lajia.
Tuon ikäisillä ystävillä myös todennäköisesti on jo useampi treenikerta per viikko niin luulisi, että seuraa on vaikea, saada iltaisin jos kavereilla on menonsa ja itse vain möllöttää kotona.
Ihan mahtavaa, ihan jopa useampi treenikerta viikossa.
Miksi muuten noin pienillä lapsilla pitäisi olla kaveriseuraa iltaisin?
Tuntuu, että tämä harrastusbuumi on markkinavoimien luomaa.
Mikään ei ole oikeaa harrastamista, jos se ei maksa🤑
Minä olen harrastanut aina monipuolista liikuntaa, käsitöitä, lukemista yms.
Yhtään maksullista valmentajaa tai seuraa en ole näihin tarvinnut.😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Ratkaisu on juurikin se omaehtoiseen _säännölliseen_ liikuntaan kannustaminen (ja siihen osallistuminen), ei mitkään ohjatut treenit kerran tai kaksi viikossa, eikä varsinkaan tavoitteellisuus.
Lapsille pitäisi opettaa, että liikkuminen on tärkeää terveyden, hyvinvoinnin ja nautinnon kannalta, eikä siksi että tulisi huipuksi tai ammattilaiseksi. Jos tulee huipuksi, niin ok, mutta se ei ole liikunnan ensisijainen tavoite.Ihan kaunis ajatus, mutta käytännössä vaan aika vaikea toteutettava useimmille. Lasta ei voi päästää yksin kuntosalille tai uimahalliin tms. Muita sisäliikuntapaikkoja on aika rajallisesti tarjolla ohjattujen harrastusten ulkopuolella. Kesällä voi tehdä kivalla säällä vaikka mitä ja talvellakin ainakin hiihtää yms. Suomen säähän kuuluu kuitenkin aika paljon loskapaskaakin ja silloin lapsien patistaminen ulos ei ole useimmiten kovinkaan helppoa saati sitten lasten kannalta kovin nautinnollista.
Miten sitä ennen pärjättiinkään? Jopa loskapaskassa ja paukkupakkasessa ulkoiltiin ja oltiin kovakuntoisempia kuin nykypennut, joiden pitää päästä sisälle jopa hiihtämään.
Vaihtoehtoja oli tarjolla rajallisemmin. Jos puhutaan siitä liikunnan ilosta, niin harvalle lapselle se räntäsateessa tapahtuva lenkkeily on se ykkösjuttu nautinnon kannalta. Jos on, niin sekin on ihan OK. Suurin osa kuitenkin tykkää siitä, että saavat puuhata ja treenata yhdessä porukalla ja siihen organisoidut ja aikataulutetut treenit on aika toimiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
No mitä hänen pitäisi sanoa, jos heillä ei ole tuon ikäisille aloittelijaryhmiä? Ei sitä voi pistää 5-vuotiaiden ryhmään eikä edistyneiden ryhmäänkään.
No eikö se ole "heidän" puutteellisuuttaan?
Miksi "heidän" pitäisi järjestää juuri sinun lapsellesi juuri sitä palvelua, mitä juuri sinä satut vaatimaan?
Miksi sinä et perusta sellaista ryhmää? Kukaan ei kiellä sinua vuokraamasta liikuntatiloja ja perustamasta juuri sellaista ryhmää kuin sinä tai lapsesi haluavat. Toki jää myös sinun ongelmaksesi ratkoa, että miten saat siitä ryhmästä taloudellisesti kannattavan tai edes pyörimään nollabudjetilla.
Tämähän on tänä päivänä seuratoiminnan suuri haaste. Vanhemmat saapuvat paikalle maksavina asiakkaina vaatimaan palvelua palveluntarjoajalta eivätkä ymmärrä, että seuratoiminta perustuu hyvin pitkälti yhdessä tekemiseen ja vapaaehtoisuuteen.
Ei minun tarvitse, koska täällä meillä pikkukaupungissa kuka tahansa voi aloittaa baletin, voimistelun tai viulunsoiton minkä ikäisenä tahansa.
Perusta sinä siellä sellaisia ryhmiä, jos siellä ei ole. Vai kannattaisiko muuttaa?
Minä ohjaan junioreita oman lajini seurassa ja vielä sellaisessa lajissa, jonka voi aloittaa monen ikäisenä. Erityisesti meidän seurassamme, koska olemme nimenomaan ei-kilpaurheiluun keskittynyt seura. Minä siis tiedän, mistä puhuin, kun kirjoitin tuota viestiä. Mitä sinä teet lasten ja nuorten liikkumisen hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
???
Niin että onko tämä nyhvännyt vaan kotona äidin kanssa vai mikä homma. Useimmat lapset osoittavat kiinnostusta jo pieninä jotakin lajia/taitoa kohtaan ja haluavat oppia lisää. Myös kaverit todennäköisesti harrastavat jotakin ja usein lapsi haluaa kokeilla samaa lajia.
Tuon ikäisillä ystävillä myös todennäköisesti on jo useampi treenikerta per viikko niin luulisi, että seuraa on vaikea, saada iltaisin jos kavereilla on menonsa ja itse vain möllöttää kotona.Ihan mahtavaa, ihan jopa useampi treenikerta viikossa.
Miksi muuten noin pienillä lapsilla pitäisi olla kaveriseuraa iltaisin?
Sosiaalisuus on aina hyväksi ja tuommoista 6-10 vuotiasta en enää niputtaisi samaan luokkaan taaperoiden kanssa, joille vielä riittää se oma perhe. Isommille Sosiaalisuus ja kaverit alkavat olla jo tosi tärkeitä, itseasiassa tuollainen 10vee alkaa olla jo esiteini ja etenkin hällä kaverisuhteet on tärkeitä. Mielestäni hyvä jos on kavereita vähä eri porukoista, naapurustosta, koulusta, harrastuksista.. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
Miksi pitäisikään? Kukaan tervejärkinen aikuinenkaan ei treenaa 6 krt/ vkssa aktiivisesti, huom tervejärkinen!
On totta että lasten ylipaino ja huonokunto on lisääntynyt huolestuttavasti, mutta olen satavarmasti sitä mieltä, ettei syy ole siinä että heitä ei kuljeteta näissä treeneissä jatkuvasti.Ongelmaan voisi olla syynä esim se että juurikin nämä vapaat pihaleikit ja lasten luontainen aktiivisuus on loppunut näiden ns "oikeiden" harrastusten myötä.
Eli lapsi joko harrastaa aktiivisesti ja on vapaa-ajat puhelimella/ pelikoneilla tai lapsi ei harrasta mitään ja on pelikoneilla/ puhelimella, välimuodot ovat vähentyneet. Jälkimmäinen ryhmä lihoo ja kunto heikkenee ja ensimmäinen ryhmä taas palaa todenäköisesti loppuun ja lopettaa harrastuksen jossain vaiheessa, jos/kun tavoitteet ovat ylisuuret. Lopputulos; molemmat ryhmät voivat huonosti.
Näin ollen "terve" ryhmä on enää marginaali, se ryhmä joka harrastaa halutessaan, liikkuu, ulkoilee ja leikkii säännöllisesti ja peli/puhelinajat ovat kontrollissa. Eli toisin sanoen nämä liian tavoitteelliset harrastukset ja niiden ihannointi on vienyt lapsilta liikkumisen ilon ja kuilu näiden eri tavalla liikkuvien ryhmien välille on kasvanut järkyttävästi.Kukaan ei sanonut, että kenenkään pitäisi hiihtää kuusi kertaa viikossa. Kuten varmaan lukutaitoisena huomasit, arvostelin nimenomaan sen kirjoittajaa tuollaisten ääriesimerkkien käytöstä.
Miten kuvittelet, että harrastusten vähentäminen liikunnallisilta lapsilta lisäisi liikkumattomien liikuntaa? En nyt ihan pysty hahmottamaan tätä. Kuvitteletko siis, että ne lapset, jotka tällä hetkellä viettävät kaiken aikansa ruudulla ja joilla olisi kaikki aika maailmassa pelata pihapelejä, innostuisi niistä taianomaisesti, jos vain enemmän liikkuvilta kiellettäisiin harrastaminen?
Vai onko sinulla vain perus sosiaalidemokraattinen lähestymistapa, eli koska keneltäkään ei voi vaatia mitään, tasa-arvo saavutetaan estämällä liikkuminen kaikilta ja sitten ollaan onnellisia, kun kaikki ovat tasapuolisesti yhtä huonossa kunnossa.
Huomaan että taidat kuulua juuri näihin vanhempiin jotka roudaavat lapsiaan harrastuksissa illat pitkät, unelmana saada se oma teemuselänne sinne omaan kotiin tuomaan kultaa ja kunniaa.
Et ymmärrä alkuunkaan pointtiani, joko tahallasi tai sitten meillä on kertakaikkisen eri lähestymistapa asiaan.
Pointtini oli siinä että lasten päähän iskosestaan jo pienenä että hyvä harrastus tai harrastus ylipäänsä on sellainen johon kuskataan ja jota ohjaa joku tavoitteellinen aikuinen.
Ei näillä lapsilla ymmärrettävästi jää aikaa ja energiaa pihaleikkeihin ja peleihin, mutta vanhemmat vakuuttelevat että näin on hyvä. Tottakai lapsi kasvaa silloin siinä ajatuksessa mihin viittasin, eli vain tavoitteelinen harrastus on harrastus. Se on lasten keskuudessakin jo statussymboli, puhumattakaan aikuisten.
Huom, myös ne liikkumattomat lapset kasvavat tähän ajatukseen, koska se ajatus on lasten keskuudessa ja kyllä, väitän että tämä myös vaikuttaa siihen että ns vapaalle ja ohjaamattomalle harrastustoiminnalle ei jää mahdollisuuksia, niin kuin aikana ennen "oikeita" harrastuksia.
Lasten tarve ja kyky lähteä liikkeelle ja aktivoitua ryhmäpeleihin ja leikkeihin lähtee lapsen sisäisestä ja luontaisesta tarpeesta olla aktiivinen ja hakeutua ikätoverien seuraan, se perustuu myös siihen että vapaa-aikaa on tarpeeksi ja sitä ei ole ohjeilmoitu liiaksi.
Tähän ei ole enää heillä samaa mallia kuin aikana ennen harrastusrumbia.
Kyllä ne on aikuiset, jotka tämän sairastuttavan maailman on heille luoneet.
Olen tavannut läheltä lapsia; joilla on kyllä harrastuksia lähes joka illalle, mutta ovat silti ylipainoisia ja viettävät lähes kaiken harrastuksettoman ajan pelikoneilla. Mistä tämä mielestäsi johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
???
Niin että onko tämä nyhvännyt vaan kotona äidin kanssa vai mikä homma. Useimmat lapset osoittavat kiinnostusta jo pieninä jotakin lajia/taitoa kohtaan ja haluavat oppia lisää. Myös kaverit todennäköisesti harrastavat jotakin ja usein lapsi haluaa kokeilla samaa lajia.
Tuon ikäisillä ystävillä myös todennäköisesti on jo useampi treenikerta per viikko niin luulisi, että seuraa on vaikea, saada iltaisin jos kavereilla on menonsa ja itse vain möllöttää kotona.
Ai v it tu. Minä aloitin ohjatun harrastuksen vasta aikuisena, mutta en todellakaan vain nyhvännyt saati möllöttänyt kotona siihen asti.
Ohjatun harrastuksen lopetin aika pian, koska olin tullut siinä jo paljon taitavammaksi kuin kyseisen harrastuksen vetäjä.
Ja kavereita oli ihan riittämiin. Viihdyin kyllä myös yksin, mikä taitaa olla nykykakaroille ihan ongelma - ja vielä isompi ongelma jatkossa, kun yksinäisyys vain lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
Leikkinyt varmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
No mitä hänen pitäisi sanoa, jos heillä ei ole tuon ikäisille aloittelijaryhmiä? Ei sitä voi pistää 5-vuotiaiden ryhmään eikä edistyneiden ryhmäänkään.
No eikö se ole "heidän" puutteellisuuttaan?
Miksi "heidän" pitäisi järjestää juuri sinun lapsellesi juuri sitä palvelua, mitä juuri sinä satut vaatimaan?
Miksi sinä et perusta sellaista ryhmää? Kukaan ei kiellä sinua vuokraamasta liikuntatiloja ja perustamasta juuri sellaista ryhmää kuin sinä tai lapsesi haluavat. Toki jää myös sinun ongelmaksesi ratkoa, että miten saat siitä ryhmästä taloudellisesti kannattavan tai edes pyörimään nollabudjetilla.
Tämähän on tänä päivänä seuratoiminnan suuri haaste. Vanhemmat saapuvat paikalle maksavina asiakkaina vaatimaan palvelua palveluntarjoajalta eivätkä ymmärrä, että seuratoiminta perustuu hyvin pitkälti yhdessä tekemiseen ja vapaaehtoisuuteen.
Ei minun tarvitse, koska täällä meillä pikkukaupungissa kuka tahansa voi aloittaa baletin, voimistelun tai viulunsoiton minkä ikäisenä tahansa.
Perusta sinä siellä sellaisia ryhmiä, jos siellä ei ole. Vai kannattaisiko muuttaa?Minä ohjaan junioreita oman lajini seurassa ja vielä sellaisessa lajissa, jonka voi aloittaa monen ikäisenä. Erityisesti meidän seurassamme, koska olemme nimenomaan ei-kilpaurheiluun keskittynyt seura. Minä siis tiedän, mistä puhuin, kun kirjoitin tuota viestiä. Mitä sinä teet lasten ja nuorten liikkumisen hyväksi?
Mikä laji ja mikä seura?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Minä kyllä väittäisin, että tuo lapsiaan ammattilaisuuten ajava joukko on äärimmäisen pieni vähemmistä. Mahdollisesti äänekäs vähemmistö, mutta silti pieni sellainen. Minulla on kaksi harrastavan ikäistä poikaa ja aika laaja tuttavapiiri ja en ole ikinä törmännyt livenä tällaiseen vanhempaan. En siis väitä, ettei niitä olisi, mutta ei niitä varmasti mahdu läheskään jokaiseen joukkueeseen. Ei vaikka meilläkin ikäluokat olivat parhaimmillaan 150 lapsen suuruisia.
No, jos 10-vuotiaalle sanotaan useammassa harrastuksessa, että hän on "liian vanha aloittamaan tullakseen hyväksi" ja harrastusta on vaikea löytää sen takia, että kaikki toiminta on kilpailullista ja tähtää "todella hyväksi tulemiseen", niin kertoohan se aikamme arvoista.
Ja yksi niistä aikamme arvoista on, että kaikki pitäisi saada näkemättä minkäänlaista vaivaa. Millaisia matalan kynnyksen liikuntakerhoja sinä olet perustanut lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
No mitä hänen pitäisi sanoa, jos heillä ei ole tuon ikäisille aloittelijaryhmiä? Ei sitä voi pistää 5-vuotiaiden ryhmään eikä edistyneiden ryhmäänkään.
No eikö se ole "heidän" puutteellisuuttaan?
Miksi "heidän" pitäisi järjestää juuri sinun lapsellesi juuri sitä palvelua, mitä juuri sinä satut vaatimaan?
Miksi sinä et perusta sellaista ryhmää? Kukaan ei kiellä sinua vuokraamasta liikuntatiloja ja perustamasta juuri sellaista ryhmää kuin sinä tai lapsesi haluavat. Toki jää myös sinun ongelmaksesi ratkoa, että miten saat siitä ryhmästä taloudellisesti kannattavan tai edes pyörimään nollabudjetilla.
Tämähän on tänä päivänä seuratoiminnan suuri haaste. Vanhemmat saapuvat paikalle maksavina asiakkaina vaatimaan palvelua palveluntarjoajalta eivätkä ymmärrä, että seuratoiminta perustuu hyvin pitkälti yhdessä tekemiseen ja vapaaehtoisuuteen.
Ei minun tarvitse, koska täällä meillä pikkukaupungissa kuka tahansa voi aloittaa baletin, voimistelun tai viulunsoiton minkä ikäisenä tahansa.
Perusta sinä siellä sellaisia ryhmiä, jos siellä ei ole. Vai kannattaisiko muuttaa?Minä ohjaan junioreita oman lajini seurassa ja vielä sellaisessa lajissa, jonka voi aloittaa monen ikäisenä. Erityisesti meidän seurassamme, koska olemme nimenomaan ei-kilpaurheiluun keskittynyt seura. Minä siis tiedän, mistä puhuin, kun kirjoitin tuota viestiä. Mitä sinä teet lasten ja nuorten liikkumisen hyväksi?
Mikä laji ja mikä seura?
Kiipeily. Seuraa en viitsi paljastaa, koska se on sen verran pieni, että käytännössä kertoisin nimeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
Leikkinyt varmaan?
Kyllä sitä aikaa leikkiin jää niiden harrastusten ohessakin.. 🙄
Mutta nyt on sitten kusessa kun jotain harrastusta kiinnostaisi aloitella mutta ryhmiä ei enää löydykään versus se, että olisi aloittanut silloin 5-6v iässä.
Miksi "heidän" pitäisi järjestää juuri sinun lapsellesi juuri sitä palvelua, mitä juuri sinä satut vaatimaan?
Miksi sinä et perusta sellaista ryhmää? Kukaan ei kiellä sinua vuokraamasta liikuntatiloja ja perustamasta juuri sellaista ryhmää kuin sinä tai lapsesi haluavat. Toki jää myös sinun ongelmaksesi ratkoa, että miten saat siitä ryhmästä taloudellisesti kannattavan tai edes pyörimään nollabudjetilla.
Tämähän on tänä päivänä seuratoiminnan suuri haaste. Vanhemmat saapuvat paikalle maksavina asiakkaina vaatimaan palvelua palveluntarjoajalta eivätkä ymmärrä, että seuratoiminta perustuu hyvin pitkälti yhdessä tekemiseen ja vapaaehtoisuuteen.