Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
En kyllä usko, että missään on viidesluokkaisille ohjattuja hiihtotreenejä 6 kertaa viikossa. Kyllä ne hiihtäjät hiihtää ihan omaehtoisesti suurimmaksi osaksi, samoin kuin juoksijat juoksee ja heittäjät heittää.
Et sitten ilmeisesti ymmärtänyt pointtia. Ei siellä välttämättä olekaan joka kerralla valmentajaa paikalla, mutta jos kyse on hiihdon harrastajista, he todennäköisesti toteuttavat jotain valmentajan tekemään ohjelmaa.
On aivan tutkittu fakta, että lapset ovat tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että monet heistä eivät tule selviämään normaalista työelämästä ja jos he eivät ole oppineet mitään liikunnallisuutta edes pihapelien muodossa, niin ei ole helppoa lähteä aikuisena kipuamaan siitä kuopasta.
Ei hiihdon harrastajan tarvitse mitään valmentajan ohjelmaa noudattaa, se riittää että hän hiihtää. Koska ei hiihdon harrastaja halua ollenkaan välttämättä kilpailla, vaan "vain" harrastaa, koska pitää hiihtämisestä.
Tällaiset harrastajat ovat hyvässä kunnossa, koska liikkuvat siksi että he nauttivat siitä, ja samalla jää liian kovasta treenistä aiheutuvat vammat pois. Huipulle tähtääminen kun ei ole terveyden kannalta parasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Umpihangen keksit tähän nyt ihan itse.
Kuule, kyllä täällä Ruuhka-Suomen ulkopuolella, jossa edelleen on talvella lunta, monet lapsetkin hiihtävät. Jotkut päivittäin. Täällä on hyvät ladut ja hiihtäminen on kätevämpää kuin juokseminen liukkailla teillä tai jalkakäytävillä.
Ei siihen valmentajaa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä
Niinpä. Miksei sitä voisi harrastaa ihan omaksi ilokseen lapsikin? Aikuisillehän on kyllä kaikkea, missä ei ole ryppyotsaisia kehitystavoitteita. Miksei lapsile?
Toisaalta pakkoko minkään seuran on tarjota voimisteluryhmää niille, jotka eivät halua kehittyä huipuksi.
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
Miksi pitäisikään? Kukaan tervejärkinen aikuinenkaan ei treenaa 6 krt/ vkssa aktiivisesti, huom tervejärkinen!
On totta että lasten ylipaino ja huonokunto on lisääntynyt huolestuttavasti, mutta olen satavarmasti sitä mieltä, ettei syy ole siinä että heitä ei kuljeteta näissä treeneissä jatkuvasti.Ongelmaan voisi olla syynä esim se että juurikin nämä vapaat pihaleikit ja lasten luontainen aktiivisuus on loppunut näiden ns "oikeiden" harrastusten myötä.
Eli lapsi joko harrastaa aktiivisesti ja on vapaa-ajat puhelimella/ pelikoneilla tai lapsi ei harrasta mitään ja on pelikoneilla/ puhelimella, välimuodot ovat vähentyneet. Jälkimmäinen ryhmä lihoo ja kunto heikkenee ja ensimmäinen ryhmä taas palaa todenäköisesti loppuun ja lopettaa harrastuksen jossain vaiheessa, jos/kun tavoitteet ovat ylisuuret. Lopputulos; molemmat ryhmät voivat huonosti.
Näin ollen "terve" ryhmä on enää marginaali, se ryhmä joka harrastaa halutessaan, liikkuu, ulkoilee ja leikkii säännöllisesti ja peli/puhelinajat ovat kontrollissa. Eli toisin sanoen nämä liian tavoitteelliset harrastukset ja niiden ihannointi on vienyt lapsilta liikkumisen ilon ja kuilu näiden eri tavalla liikkuvien ryhmien välille on kasvanut järkyttävästi.
Kukaan ei sanonut, että kenenkään pitäisi hiihtää kuusi kertaa viikossa. Kuten varmaan lukutaitoisena huomasit, arvostelin nimenomaan sen kirjoittajaa tuollaisten ääriesimerkkien käytöstä.
Miten kuvittelet, että harrastusten vähentäminen liikunnallisilta lapsilta lisäisi liikkumattomien liikuntaa? En nyt ihan pysty hahmottamaan tätä. Kuvitteletko siis, että ne lapset, jotka tällä hetkellä viettävät kaiken aikansa ruudulla ja joilla olisi kaikki aika maailmassa pelata pihapelejä, innostuisi niistä taianomaisesti, jos vain enemmän liikkuvilta kiellettäisiin harrastaminen?
Vai onko sinulla vain perus sosiaalidemokraattinen lähestymistapa, eli koska keneltäkään ei voi vaatia mitään, tasa-arvo saavutetaan estämällä liikkuminen kaikilta ja sitten ollaan onnellisia, kun kaikki ovat tasapuolisesti yhtä huonossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Minä kyllä väittäisin, että tuo lapsiaan ammattilaisuuten ajava joukko on äärimmäisen pieni vähemmistä. Mahdollisesti äänekäs vähemmistö, mutta silti pieni sellainen. Minulla on kaksi harrastavan ikäistä poikaa ja aika laaja tuttavapiiri ja en ole ikinä törmännyt livenä tällaiseen vanhempaan. En siis väitä, ettei niitä olisi, mutta ei niitä varmasti mahdu läheskään jokaiseen joukkueeseen. Ei vaikka meilläkin ikäluokat olivat parhaimmillaan 150 lapsen suuruisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Ratkaisu on juurikin se omaehtoiseen _säännölliseen_ liikuntaan kannustaminen (ja siihen osallistuminen), ei mitkään ohjatut treenit kerran tai kaksi viikossa, eikä varsinkaan tavoitteellisuus.
Lapsille pitäisi opettaa, että liikkuminen on tärkeää terveyden, hyvinvoinnin ja nautinnon kannalta, eikä siksi että tulisi huipuksi tai ammattilaiseksi. Jos tulee huipuksi, niin ok, mutta se ei ole liikunnan ensisijainen tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
Miksi pitäisikään? Kukaan tervejärkinen aikuinenkaan ei treenaa 6 krt/ vkssa aktiivisesti, huom tervejärkinen!
On totta että lasten ylipaino ja huonokunto on lisääntynyt huolestuttavasti, mutta olen satavarmasti sitä mieltä, ettei syy ole siinä että heitä ei kuljeteta näissä treeneissä jatkuvasti.Ongelmaan voisi olla syynä esim se että juurikin nämä vapaat pihaleikit ja lasten luontainen aktiivisuus on loppunut näiden ns "oikeiden" harrastusten myötä.
Eli lapsi joko harrastaa aktiivisesti ja on vapaa-ajat puhelimella/ pelikoneilla tai lapsi ei harrasta mitään ja on pelikoneilla/ puhelimella, välimuodot ovat vähentyneet. Jälkimmäinen ryhmä lihoo ja kunto heikkenee ja ensimmäinen ryhmä taas palaa todenäköisesti loppuun ja lopettaa harrastuksen jossain vaiheessa, jos/kun tavoitteet ovat ylisuuret. Lopputulos; molemmat ryhmät voivat huonosti.
Näin ollen "terve" ryhmä on enää marginaali, se ryhmä joka harrastaa halutessaan, liikkuu, ulkoilee ja leikkii säännöllisesti ja peli/puhelinajat ovat kontrollissa. Eli toisin sanoen nämä liian tavoitteelliset harrastukset ja niiden ihannointi on vienyt lapsilta liikkumisen ilon ja kuilu näiden eri tavalla liikkuvien ryhmien välille on kasvanut järkyttävästi.Kukaan ei sanonut, että kenenkään pitäisi hiihtää kuusi kertaa viikossa. Kuten varmaan lukutaitoisena huomasit, arvostelin nimenomaan sen kirjoittajaa tuollaisten ääriesimerkkien käytöstä.
Miten kuvittelet, että harrastusten vähentäminen liikunnallisilta lapsilta lisäisi liikkumattomien liikuntaa? En nyt ihan pysty hahmottamaan tätä. Kuvitteletko siis, että ne lapset, jotka tällä hetkellä viettävät kaiken aikansa ruudulla ja joilla olisi kaikki aika maailmassa pelata pihapelejä, innostuisi niistä taianomaisesti, jos vain enemmän liikkuvilta kiellettäisiin harrastaminen?
Vai onko sinulla vain perus sosiaalidemokraattinen lähestymistapa, eli koska keneltäkään ei voi vaatia mitään, tasa-arvo saavutetaan estämällä liikkuminen kaikilta ja sitten ollaan onnellisia, kun kaikki ovat tasapuolisesti yhtä huonossa kunnossa.
Missä kukaan oli kieltämässä harrastamista?
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
Miksi pitäisikään? Kukaan tervejärkinen aikuinenkaan ei treenaa 6 krt/ vkssa aktiivisesti, huom tervejärkinen!
On totta että lasten ylipaino ja huonokunto on lisääntynyt huolestuttavasti, mutta olen satavarmasti sitä mieltä, ettei syy ole siinä että heitä ei kuljeteta näissä treeneissä jatkuvasti.Ongelmaan voisi olla syynä esim se että juurikin nämä vapaat pihaleikit ja lasten luontainen aktiivisuus on loppunut näiden ns "oikeiden" harrastusten myötä.
Eli lapsi joko harrastaa aktiivisesti ja on vapaa-ajat puhelimella/ pelikoneilla tai lapsi ei harrasta mitään ja on pelikoneilla/ puhelimella, välimuodot ovat vähentyneet. Jälkimmäinen ryhmä lihoo ja kunto heikkenee ja ensimmäinen ryhmä taas palaa todenäköisesti loppuun ja lopettaa harrastuksen jossain vaiheessa, jos/kun tavoitteet ovat ylisuuret. Lopputulos; molemmat ryhmät voivat huonosti.
Näin ollen "terve" ryhmä on enää marginaali, se ryhmä joka harrastaa halutessaan, liikkuu, ulkoilee ja leikkii säännöllisesti ja peli/puhelinajat ovat kontrollissa. Eli toisin sanoen nämä liian tavoitteelliset harrastukset ja niiden ihannointi on vienyt lapsilta liikkumisen ilon ja kuilu näiden eri tavalla liikkuvien ryhmien välille on kasvanut järkyttävästi.Kukaan ei sanonut, että kenenkään pitäisi hiihtää kuusi kertaa viikossa. Kuten varmaan lukutaitoisena huomasit, arvostelin nimenomaan sen kirjoittajaa tuollaisten ääriesimerkkien käytöstä.
Miten kuvittelet, että harrastusten vähentäminen liikunnallisilta lapsilta lisäisi liikkumattomien liikuntaa? En nyt ihan pysty hahmottamaan tätä. Kuvitteletko siis, että ne lapset, jotka tällä hetkellä viettävät kaiken aikansa ruudulla ja joilla olisi kaikki aika maailmassa pelata pihapelejä, innostuisi niistä taianomaisesti, jos vain enemmän liikkuvilta kiellettäisiin harrastaminen?
Vai onko sinulla vain perus sosiaalidemokraattinen lähestymistapa, eli koska keneltäkään ei voi vaatia mitään, tasa-arvo saavutetaan estämällä liikkuminen kaikilta ja sitten ollaan onnellisia, kun kaikki ovat tasapuolisesti yhtä huonossa kunnossa.
Missä kukaan oli kieltämässä harrastamista?
Tuolla tuo yksi teki jotain päätelmää, että tavoitteellinen harrastaminen on vähentänyt liikunnallisten lasten pihapelamista, mikä varmaan on totta, mutta hän väitti myös, että harrastukset ovat vähentäneet myös niiden lasten pihapelaamista, jotka eivät osallistu harrastuksiin. tätä päättelyketjua oli aika vaikea hahmottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
No mitä hänen pitäisi sanoa, jos heillä ei ole tuon ikäisille aloittelijaryhmiä? Ei sitä voi pistää 5-vuotiaiden ryhmään eikä edistyneiden ryhmäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
Tässä kaupungissa on onneksi sekä urheiluseuroja että musiikkiopisto, joissa minkäänikäinen ei ole liian vanha aloittamaan.
Onko tämä(kin) siis enemmänkin suurimpien kaupunkien ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaan yhteiskunnan oireita. Yhdenkään hyödyttömän harrastuksen ei pitäisi olla mikään ammatti, vaan sellaista mitä ihmiset tekevät huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mitä tämä lapsi on tähän asti tehnyt jos nyt haetaan ensimmäistä harrastusta?? 😳
???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nykymaailman oudoimmista asioista on kyllä tämä täysin yleisesti aikuisten päähän pesiytynyt ajatus siitä, että lasten harrastamisen tulisi tähdätä siihen, että hänestä jonakin päivänä tulee ko. harrastuksessa ammattilainen tai ainakin puoliammattilainen, tai jos ei ammattilaista niin todella hyvä!
Siis kuinka moni meistä aikuisista käy työpäivän jälkeen kuntosalilla, kuorossa tai ratsastustunnilla sillä ajatuksella, että haluan kehittyä tässä Suomen huipuksi ja tehdä tästä itselleni ammatin? Ei kukaan! Minkä hel-tin takia lapset eivät voi harrastaa vain sen takia, että A) Se on kiinnostavaa ja kivaa B) Se on mukavaa vastapainoa koululle C) Siellä tapaa kivoja samanhenkisiä kavereita D) Kunto kasvaa / On kiva osata soittaa / On hauska oppia uusia taitoja.
Juuri näin. Ja sitten vastassa on harrastuksen opettaja tai valmentaja, joka sanoo että kymmenvuotias on liian vanha aloittamaan.
No mitä hänen pitäisi sanoa, jos heillä ei ole tuon ikäisille aloittelijaryhmiä? Ei sitä voi pistää 5-vuotiaiden ryhmään eikä edistyneiden ryhmäänkään.
No eikö se ole "heidän" puutteellisuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Ratkaisu on juurikin se omaehtoiseen _säännölliseen_ liikuntaan kannustaminen (ja siihen osallistuminen), ei mitkään ohjatut treenit kerran tai kaksi viikossa, eikä varsinkaan tavoitteellisuus.
Lapsille pitäisi opettaa, että liikkuminen on tärkeää terveyden, hyvinvoinnin ja nautinnon kannalta, eikä siksi että tulisi huipuksi tai ammattilaiseksi. Jos tulee huipuksi, niin ok, mutta se ei ole liikunnan ensisijainen tavoite.
Ihan kaunis ajatus, mutta käytännössä vaan aika vaikea toteutettava useimmille. Lasta ei voi päästää yksin kuntosalille tai uimahalliin tms. Muita sisäliikuntapaikkoja on aika rajallisesti tarjolla ohjattujen harrastusten ulkopuolella. Kesällä voi tehdä kivalla säällä vaikka mitä ja talvellakin ainakin hiihtää yms. Suomen säähän kuuluu kuitenkin aika paljon loskapaskaakin ja silloin lapsien patistaminen ulos ei ole useimmiten kovinkaan helppoa saati sitten lasten kannalta kovin nautinnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
Miksi pitäisikään? Kukaan tervejärkinen aikuinenkaan ei treenaa 6 krt/ vkssa aktiivisesti, huom tervejärkinen!
On totta että lasten ylipaino ja huonokunto on lisääntynyt huolestuttavasti, mutta olen satavarmasti sitä mieltä, ettei syy ole siinä että heitä ei kuljeteta näissä treeneissä jatkuvasti.Ongelmaan voisi olla syynä esim se että juurikin nämä vapaat pihaleikit ja lasten luontainen aktiivisuus on loppunut näiden ns "oikeiden" harrastusten myötä.
Eli lapsi joko harrastaa aktiivisesti ja on vapaa-ajat puhelimella/ pelikoneilla tai lapsi ei harrasta mitään ja on pelikoneilla/ puhelimella, välimuodot ovat vähentyneet. Jälkimmäinen ryhmä lihoo ja kunto heikkenee ja ensimmäinen ryhmä taas palaa todenäköisesti loppuun ja lopettaa harrastuksen jossain vaiheessa, jos/kun tavoitteet ovat ylisuuret. Lopputulos; molemmat ryhmät voivat huonosti.
Näin ollen "terve" ryhmä on enää marginaali, se ryhmä joka harrastaa halutessaan, liikkuu, ulkoilee ja leikkii säännöllisesti ja peli/puhelinajat ovat kontrollissa. Eli toisin sanoen nämä liian tavoitteelliset harrastukset ja niiden ihannointi on vienyt lapsilta liikkumisen ilon ja kuilu näiden eri tavalla liikkuvien ryhmien välille on kasvanut järkyttävästi.Kukaan ei sanonut, että kenenkään pitäisi hiihtää kuusi kertaa viikossa. Kuten varmaan lukutaitoisena huomasit, arvostelin nimenomaan sen kirjoittajaa tuollaisten ääriesimerkkien käytöstä.
Miten kuvittelet, että harrastusten vähentäminen liikunnallisilta lapsilta lisäisi liikkumattomien liikuntaa? En nyt ihan pysty hahmottamaan tätä. Kuvitteletko siis, että ne lapset, jotka tällä hetkellä viettävät kaiken aikansa ruudulla ja joilla olisi kaikki aika maailmassa pelata pihapelejä, innostuisi niistä taianomaisesti, jos vain enemmän liikkuvilta kiellettäisiin harrastaminen?
Vai onko sinulla vain perus sosiaalidemokraattinen lähestymistapa, eli koska keneltäkään ei voi vaatia mitään, tasa-arvo saavutetaan estämällä liikkuminen kaikilta ja sitten ollaan onnellisia, kun kaikki ovat tasapuolisesti yhtä huonossa kunnossa.
Missä kukaan oli kieltämässä harrastamista?
Tuolla tuo yksi teki jotain päätelmää, että tavoitteellinen harrastaminen on vähentänyt liikunnallisten lasten pihapelamista, mikä varmaan on totta, mutta hän väitti myös, että harrastukset ovat vähentäneet myös niiden lasten pihapelaamista, jotka eivät osallistu harrastuksiin. tätä päättelyketjua oli aika vaikea hahmottaa.
Ilmeisesti oli tosiaan sulle liian vaikeaa, jos johtopäätöksesi oli, että harrastukset tulee kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso sääli on myös lasten saamattomuus pihaleikkien ja pihapelin suhteen. Ei ennen tarvittu valmentajia ja aikuisia ohjaamaan liikuntaa vaan liikuttiin ihan siitä liikkumisen ilosta.
Melkein kaikkia lajeja voi harjoitella ihan lasten kesken ilman aikuisia.
Juuri näin. Kaikkeen tarvitaan nykyään ohjattu treeni ja treeniaika. Omaehtoisesti ei kelpaa harrastaa, ei sitä kai edes harrastukseksi lasketa, jos hiihtää 6 kertaa viikossa, muttei käy erikseen TREENEISSÄ.
Äärimmäisen harva lapsi hiihtää itsenäisesti ilman minkään valmentajan ohjausta 6 kertaa viikossa. Ainakaan ilman, että vanhemmat sitten raahaisivat sinne ja toimisivat valmentajina.
Miksi pitää aina kehitellä tällaisia ääriesimerkkejä, jotka eivät ole mitenkään kiinni todellisuudessa? Valitettava fakta on se, että tällä hetkellä 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Väittäisin, että näistä 40 prosentista suurin osa on niitä, joiden vanhemmat ovat juuri tuota mieltä, että miksi pitäisi olla maksaa treeneistä, kun lapsi voi liikkua ilmaiseksikin, mutta käytännössä hän ei sitten liiku.
No kuvaavaa ehkä onkin, että kutsut tätä ääriesimerkiksi. Niin outo on monille aikuisille ajatus, että lapsi voi oma-aloitteisesti liikkua monta kertaa viikossa. Jos asuu vähän väljemmällä seudulla, hiihtämään pääsee helposti, ladun voi tehdä itsekin, ei siihen tarvita kunnan latukonetta. Moni muu liikkuminen käy vähintään yhtä helposti.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?
Ratkaisu on juurikin se omaehtoiseen _säännölliseen_ liikuntaan kannustaminen (ja siihen osallistuminen), ei mitkään ohjatut treenit kerran tai kaksi viikossa, eikä varsinkaan tavoitteellisuus.
Lapsille pitäisi opettaa, että liikkuminen on tärkeää terveyden, hyvinvoinnin ja nautinnon kannalta, eikä siksi että tulisi huipuksi tai ammattilaiseksi. Jos tulee huipuksi, niin ok, mutta se ei ole liikunnan ensisijainen tavoite.Ihan kaunis ajatus, mutta käytännössä vaan aika vaikea toteutettava useimmille. Lasta ei voi päästää yksin kuntosalille tai uimahalliin tms. Muita sisäliikuntapaikkoja on aika rajallisesti tarjolla ohjattujen harrastusten ulkopuolella. Kesällä voi tehdä kivalla säällä vaikka mitä ja talvellakin ainakin hiihtää yms. Suomen säähän kuuluu kuitenkin aika paljon loskapaskaakin ja silloin lapsien patistaminen ulos ei ole useimmiten kovinkaan helppoa saati sitten lasten kannalta kovin nautinnollista.
Tekosyitä. Kuntosalille ja uimaan ei lapsen todellakaan tarvitse mennä yksin.
Vaikka mitä voi harrastaa huonollakin säällä.
No on kyllä aikamoinen ääriesimerkki. Kuinkahan moni lapsi tässä maassa oikeasti harrastaa 6 kertaa viikossa umpihankihiihtoa? Ehkä joku, mutta ei kyllä tilastollisesti merkittävä määrä.
Jos harrastaa, niin erittäin hyvä juttu ja hän ei sitten varmaan kuulu siihen osaan lapsista ja nuorista, joiden liikkumisesta pitää olla huolissaan. Mutta mikä on ratkaisusi siihen, että lähes puolet ikäluokasta on niin rapakuntoisia, että se haittaa jo viidesluokkalaisena heidän päivittäistä elämäänsä?