Subway aikoo tuoda 10 erilaista valmista patonkia menuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Miksi vastailet kommentteihin, jotka eivät ole tarkoitettu sinulle?

Tämä on keskustelupalsta. Ihan avoinna kaikille. Sinä et määritä siis kuka vastailee ja mihin.

Sinccis

Perusta oma suljettu palsta, jos haluat valikoida asiakkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden ketjujen on pakko olla subwayn uutta markkinointistrategiaa:D viime viikolla ostin subin luettuani sitä edellistä ketjua, nyt taas tekee mieli kun lukee tätä... Ja vastahan oli se juttu siitä, miten subi kokeili uudenlaista markkinointia olemalla temppareiden yhteistyökumppani.

Samaa ajattelin, kävin just hakemassa Subin, toinen kerta viikon sisällä. Tavallisesti käyn kerran pari kuukaudessa.

Tuo temppari-juttu ei ollut uusi, Sub oli mukana jo vuosia sitten Big Brotherissa.

Samaa ajattelin minäkin. Viikko sitten jo hain ja nyt tekee taas mieli, kiitos tämä ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subway on yksi maailman suosituimpia pikaruokaketjuja ihan nykyisellä konseptillakin. Myynnissä ei näy kärpäsenpaskan vertaa se, että kourallinen suomalaisia häpeää myyjän kanssa puhumista ja jättää siksi asioimatta kyseisessä puljussa.

Aivan varmasti näkyy. Voit käytännössä mennä ihan missä maassa vaan vaikka Mäkkäriin ja saat tilattua sen Big Mac-aterian, mutta yritäs tilata Subia vaikka Saksassa tai Espanjassa.

Olen ihan onnistuneesti asioinut Subissa jopa Pariisissa, vaikka asioin englanniksi kuin pahainen turisti. Olen myös onnistunut saamaan ruokaa Amsterdamissa pikaruokapaikasta, jonka konsepti oli sisään astuessani minulle täysin vieras. Siellä tehtiin wok-ateria valitsemistani raaka-aineista, olisiko ollut Wok to Walk ravintolan nimi. En joutunut juoksemaan itku kurkussa ulos kesken tilauksen, vaikka oli jonoa ja hetken jouduin valintoja miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten Subissa käyminen voi olla niin vaikeaa joillekin aikuisille (?) ihmisille kun meidän 6- ja 7-vuotiaat tajusivat jutun ekalla kerralla eivätkä he todellakaan ole mitään einsteineja.

Justhan totesin että pikkulapselle onkin helppo lätkiä sekalaiset lempiartikkelit leipään, kun ei hahmota kokonaisuuden komplekseja aromeja.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt itse ENSIN päättää. Kysynkö myyjältä, vai lähdenkö kotiin lueskelemaan netistä.

Sinccis

Ei se noin vaikeaa voi olla. 

Missä on käsketty lähteä kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Ah, eli nyt et olekaan enää vaatimassa valmiita patonkeja listalle, vaan ketjun pitäisikin perustaa maistelutiski, jossa voi maistella kaikki 40 täytevaihtoehtoa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Vaihtoehtoiset ratkaisut samaan ongelmaan. Mieluiten helpon vaivan tie eli valmis tuote, mutta jos velvoitetaan laatimaan reseptiikkaa, niin haluan tehdä sen sentään kunnolla, en sokkona ja satunnaisesti.

Harvemmin näkee ruokahifistiä joka ei saa sämpyläänsä valkattua kurkkua ja tomaattia maistamatta niitä etukäteen, joten onneksi olkoon, keksit jotain uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vain suomalaiset mielensäpahoittajat voi tehdä tuollaisestakin asiasta ongelman, ei siellä subissa ole pakko käydä jos on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa mitä haluaa syödä. Voi mennä sinne mäkkäriin odottelemaan tilaustaan tai viereiseen kahvilaan ostamaan sen perus munameetwurstisämpylän.

Mitenköhän ihmiset ennen ja nykyään pärjää grillillä, joutuu jopa sanomaan jos ei halua sinappia burgeriin, kamalaa.

Ja Mäkkärissäkin pitää valita aina se Big Mac, koska esim. Quarter Pounder with Cheese olisi ehkä liian hankala lausua :D Mitä se myyjäkin ajattelisi, jos takeltelisi artikulaation kanssa.

Jotkut ei vaan Osaa koota täydellistä sämpylää, jossa maut täydentävät toisiaan ja on tarpeeksi kostea.

Vierailija kirjoitti:

Subin sivuilla lukee:

"Voit valita valikoimasta täysin oman yhdistelmän tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä. Voit myös tuplata täytteitä, tai hemmotella itseäsi ottamalla lisätäytteeksi rapeaa pekonia. Lisäksi voit valita, haluatko Subi® -leipäsi lämpimänä ja rapeaksi paahdettuna. Täysin oman mielesi mukaan!"

Siis:
tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä

Niin, voit ottaa esim. kinkkua ja kalkkunaa (oma yhdistelmä), tai vaikka Meltin (valmis yhdistelmä), jossa on molempien lisäksi pekonia. Ei tämä voi olla näin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt itse ENSIN päättää. Kysynkö myyjältä, vai lähdenkö kotiin lueskelemaan netistä.

Sinccis

Ei se noin vaikeaa voi olla. 

Missä on käsketty lähteä kotiin?

Miksi minulta kysyt?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Ah, eli nyt et olekaan enää vaatimassa valmiita patonkeja listalle, vaan ketjun pitäisikin perustaa maistelutiski, jossa voi maistella kaikki 40 täytevaihtoehtoa ennen ostopäätöksen tekemistä.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Ah, eli nyt et olekaan enää vaatimassa valmiita patonkeja listalle, vaan ketjun pitäisikin perustaa maistelutiski, jossa voi maistella kaikki 40 täytevaihtoehtoa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Vaihtoehtoiset ratkaisut samaan ongelmaan. Mieluiten helpon vaivan tie eli valmis tuote, mutta jos velvoitetaan laatimaan reseptiikkaa, niin haluan tehdä sen sentään kunnolla, en sokkona ja satunnaisesti.

Harvemmin näkee ruokahifistiä joka ei saa sämpyläänsä valkattua kurkkua ja tomaattia maistamatta niitä etukäteen, joten onneksi olkoon, keksit jotain uutta.

Eikö niillä tosiaan muuta ole tarjolla?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt itse ENSIN päättää. Kysynkö myyjältä, vai lähdenkö kotiin lueskelemaan netistä.

Sinccis

Ei se noin vaikeaa voi olla. 

Missä on käsketty lähteä kotiin?

Miksi minulta kysyt?

Sinccis

Sinähän se siitä jauhat, että joku olisi käskenyt sinun lähteä kotiin lukemaan nettisivuja. Ei ole puhuttu kotiin menemisestä mitään. Onnistuu ihan älypuhelimellakin.

Sub on vuosien varrella menettänyt paljon asiakkaita, kun ei ole tarjonnut valmiita leipiä. Ihme, että vasta nyt vasta tekivät tämän muutoksen (jos ap puhui totta). Itsekään en ole viitsinyt Subeissa käydä, kun ei tunne raaka-aineita ja saa pelätä mokaavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain suomalaiset mielensäpahoittajat voi tehdä tuollaisestakin asiasta ongelman, ei siellä subissa ole pakko käydä jos on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa mitä haluaa syödä. Voi mennä sinne mäkkäriin odottelemaan tilaustaan tai viereiseen kahvilaan ostamaan sen perus munameetwurstisämpylän.

Mitenköhän ihmiset ennen ja nykyään pärjää grillillä, joutuu jopa sanomaan jos ei halua sinappia burgeriin, kamalaa.

Ja Mäkkärissäkin pitää valita aina se Big Mac, koska esim. Quarter Pounder with Cheese olisi ehkä liian hankala lausua :D Mitä se myyjäkin ajattelisi, jos takeltelisi artikulaation kanssa.

Että mua muuten ärsytti jonossa! Qp:ssä oli juustoa, mutta tupla Qp:ssä ei mitään mainintaa juustosta! 

Kysyinkin, että saisinko sitä juustoa siihen kuitenkin. Myyjä sanoi, että kyllä siinä on. Kysyin miksei siinä sitten lue sitä?

Sinccis

Olenkohan hankala asiakas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten Subissa käyminen voi olla niin vaikeaa joillekin aikuisille (?) ihmisille kun meidän 6- ja 7-vuotiaat tajusivat jutun ekalla kerralla eivätkä he todellakaan ole mitään einsteineja.

Justhan totesin että pikkulapselle onkin helppo lätkiä sekalaiset lempiartikkelit leipään, kun ei hahmota kokonaisuuden komplekseja aromeja.

Miten sinä uskallat tilata ruokaa missään ravintolassa, kun et voi etukäteen maistella annoksen komponentteja ja hahmottaa konkreettisesti, sopivatko niiden kompleksit aromit juuri sinun makupalettiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt itse ENSIN päättää. Kysynkö myyjältä, vai lähdenkö kotiin lueskelemaan netistä.

Sinccis

Ei se noin vaikeaa voi olla. 

Missä on käsketty lähteä kotiin?

Miksi minulta kysyt?

Sinccis

Sinähän se siitä jauhat, että joku olisi käskenyt sinun lähteä kotiin lukemaan nettisivuja. Ei ole puhuttu kotiin menemisestä mitään. Onnistuu ihan älypuhelimellakin.

Siis käskettiin lukemaan netistä. Miksi pitäisi mennä kotiin lukemaan netistä?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten Subissa käyminen voi olla niin vaikeaa joillekin aikuisille (?) ihmisille kun meidän 6- ja 7-vuotiaat tajusivat jutun ekalla kerralla eivätkä he todellakaan ole mitään einsteineja.

Justhan totesin että pikkulapselle onkin helppo lätkiä sekalaiset lempiartikkelit leipään, kun ei hahmota kokonaisuuden komplekseja aromeja.

Miten sinä uskallat tilata ruokaa missään ravintolassa, kun et voi etukäteen maistella annoksen komponentteja ja hahmottaa konkreettisesti, sopivatko niiden kompleksit aromit juuri sinun makupalettiisi?

Siinähän se pointti on! Rakas Watson, siellähän on keittiömestari miettinyt paletin valmiiksi ..

Sinccis

Ei se valmispatonkikaan ole ratkaisu. Koska miten voi luottaa siihen, että tuotekehittelijä on ollut riittävän ammattitaitoinen luodakseen upean makujen sinfonian valmissämpylää kehitellessään? Entä jos lopputulos ei soikaan yhteen oman makupaletin kanssa ja leipä maistuu pahalta? Entä jos maku on pettymys ja päivä sitten pilalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain suomalaiset mielensäpahoittajat voi tehdä tuollaisestakin asiasta ongelman, ei siellä subissa ole pakko käydä jos on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa mitä haluaa syödä. Voi mennä sinne mäkkäriin odottelemaan tilaustaan tai viereiseen kahvilaan ostamaan sen perus munameetwurstisämpylän.

Mitenköhän ihmiset ennen ja nykyään pärjää grillillä, joutuu jopa sanomaan jos ei halua sinappia burgeriin, kamalaa.

Ja Mäkkärissäkin pitää valita aina se Big Mac, koska esim. Quarter Pounder with Cheese olisi ehkä liian hankala lausua :D Mitä se myyjäkin ajattelisi, jos takeltelisi artikulaation kanssa.

Ihan oikeasti luin tämän muutaman sekunnin ajan "Mitä se myyjäkin ajattelisi, jos takeltelisi ejakulaation kanssa".