Subway aikoo tuoda 10 erilaista valmista patonkia menuun
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lie kokeilussa käy, Veikkaan että jotenkin näin:
Mä otan ton kinkkusämpylän mutta kinkun tilalle kanaa, majoneesin tilalle sinappia, suolakurkut pois ja avokaadoa tilalle...
Ja ongelma tässä on siis mikä?
Mietippä sitä, oikein perusteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ottaa valmiin patongin niin alkaa kitinä että tässä on tomaattia, en voi syödä, hyi oliivia en tykkää, voi kauhea kun on tulista. Tai että eipä maistu miltään kun ei ole sitä ja tätä, olisin halunnut niitä ja näitä. Ja arvatkaa vaan meneekö kassalla aikaa selittää mitä valmis patonki sisältää. Itse veikkaan samaa aikaa kun tavallisen tilauksen tekemisessäkin.
Valmiissa patongeissa on sellainen kiva etu, kun ne pysyvät aina samana, että niistä voi tehdä vaikkapa täytteistä listauksen siihen myyntikuvaan ja kaikkeen muuhun esittelymateriaaliin. Ei tarvitse selittää, kun se lukee selvällä suomella kaikkialla. TOISIN kuin nyt, jolloin on pakko käydä läpi suullisesti j o k a i k i n e n kassaan koskaan naputeltu myyntitapahtuma sipulirengas sipulirenkaalta.
Ja valmiita patonkeja sä saat Picnicistä, ruokakaupoista ja lukuisista kahviloista. Sen kun ostat. Subwayn konsepti poikkeaa näistä, siellä asiakas saa räätälöidä patonkinsa itse, ja hyvä niin. Valmispatonkeja on muut paikat tulvillaan.
Kukaan, siis kukaan, missään, ei ole vaatinut Subia luopumaan siitä, että asiakas saa räätälöidä kaiken itse. Ymmärrätkö? On ainoastaan toivottu valmismallistoa heille, joita räätälöinti ei voisi vähempää kiinnostaa. Pakottaminen johonkin on ihan eri asia kuin vapaus/mahdollisuus.
Miksi se patonki on pakko ostaa juuri Subwaysta? Jos jossain kaupungissa on Subway niin siellä taatusti on myös Picnic tai joku muu paikka josta saa valmiiksi tehtyjä ja suunniteltuja patonkeja niin paljon kuin sielu sietää.
TÄllaisten pikaruokaloiden idea on täyttää vatsaa keskellä kiirettä jossain matkanteon tai asioimisen lomassa nopeasti ja helpolla. Siis minulle, suhteellisen aikuisella ihmisellä, jolla on työt, perheet, kaikenmoista koko ajan tulilla. Eri asia jotkut päiväkausia kadula lorvivat jonnet, joille perehtyminen kaikkien ketjuravintoloiden kuriositeetteihin ei muutenkaan ole ongelma vaan elämäntapa. Jos kohdalle sattuu Subway, kun on nälkä, menen sinne. Tai siis menin muutaman kerran. Nykyään mietin, siedänkö sittenkin nälkää vaikkapa pari tuntia, kunnes pääsen johonkin, missä ruoan tilaaminen on inhimillistä.
Heh, taasko alat jankuttaa jonneista. Jo viime viikolla kerroimme sinulle, että yleensä siellä asiakaskunnassa on kaikenikäistä ja näköistä porukkaa ja itse en ole koskaan vielä nähnyt kenenkään poistuvan kassalta ilman patonkia, eli kyllä, kaikenikäiset siellä myös saavat vatsansa täyteen.
Mutta saivatko sitä mitä halusivat? Millainen leipä on spicy Italian?
Jankuti jankuti jankuti. Katso itse subin sivuilta, jos kiinnostaa. Vai onko sekin liian vaikeaa etkö ymmärrä, miten mennään nettisivuille?
Siis whot? ???
Menen subin jonoon ja pitäisi lähteä kotiin koneelle lukemaan nettisivuja?
Sinccis
Jos myyjältä ei uskalla kysyä kun ahdistaa puhua myyjälle ja liikkeessä oleva kuva ei kerro riittävästi niin se lienee paras ratkaisu. Ainakin parempi kuin ruveta kyselemään täältä vauvapalstalta.
Mitä se tähän liittyy? Suositeltiin lähtemään kotiin lukemaan nettisivuja.
Sinccis
Mielestäni se olisi aivan älytöntä, vastasin.
Ei kukaan käskenyt kotiin lähtemään vaan avaamaan netin, jos kerran suutaan ei voi avata ja myyjältä kysyä tai ei osaa katsoa kuvasta, että mitä lihaa siinä tietyssä tuotteessa nyt onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Tuskin noi valmiit patongit tulevat vain Suomeen, vaan leviää ympäri maailmaa. Tuolla kun on muitakin, joita ahdistaa kono ruljanssi. Mun mielestä subit on niin huonoja, ettei se ole sen pähkäilyn arvoista. Enkä aio mennä valmiinkaan subin takia kyseiseen liikkeeseen asioimaan. Sillä rahalla saa ihan oikeaakin ruokaa.
Onko ne siis tulossa Suomeen? Mitää lähdettähän ap ei ole esittänyt pyynnöistä huolimatta.
Rehellisesti sanottuna en tiedä. Tulin vain katsomaan, miten tästäkin on saatu usean sivun pituinen tappelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, pahoja.
Mä laitoin tämän ja aloin heti miettimään, että ehkä mun pitäis avartaa maailmaa. Olen siis kaksi kertaa käynyt ko. puljussa ja molemmilla kerroilla otin eri juttuja patongin väliin ja pahaa oli. Eli siis mikä tuolla on hyvää?
No alapeukuttaja on hyvä ja kertoo et mikä tuolla on makoisaa ja maistuvaa?
Rössypotut ja kaljavelli.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisi spicy Italian subin niin mitä täytteitä siihen pitäisi ottaa? Jotta edes näyttäisi samalta kuin kuvassa. Ja maistuisi italialaiselta.
Basilica, chili ja aurinkokuivattu tomaatti nyt ainakin.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.
Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.
Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?
Otat vaan äitis mukaan valkkaamaan. Sehän sun ruokasi on tähänkin asti ilmeisesti tehnyt päätellen vahvasta pihallaolostasi kokkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.
Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.
Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?
Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?
Subin sivuilla lukee:
"Voit valita valikoimasta täysin oman yhdistelmän tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä. Voit myös tuplata täytteitä, tai hemmotella itseäsi ottamalla lisätäytteeksi rapeaa pekonia. Lisäksi voit valita, haluatko Subi® -leipäsi lämpimänä ja rapeaksi paahdettuna. Täysin oman mielesi mukaan!"
Siis:
tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion jatkossakin tilata Subin perinteisellä menetelmällä, eli menemällä tiskille ja latelemalla myyjälle, millaisen patongin haluan ja millä täytteillä. Silloin tulee aina juuri sellainen lopputulos kuin halusinkin.
Jotkin ruoka-aineet (siis maut) sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Oikeissa ravintoloissa ammattilaiset ovat suunnitelleet maut sopimaan yhteen.
Mutta sitten on meitä nirsoja, jotka eivät pidä vaikka suolakurkusta, jota tunnetaan erittäin usein hampurilaiseen. Aikuisena on noloa alkaa säätää kassalla jotain erikoishampurilaista. Subwayssa saa säätää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kinkkusubissa on kinkkua?
Miksi HAMburgerissa ei ole kinkkua?
Näiden ketjujen on pakko olla subwayn uutta markkinointistrategiaa:D viime viikolla ostin subin luettuani sitä edellistä ketjua, nyt taas tekee mieli kun lukee tätä... Ja vastahan oli se juttu siitä, miten subi kokeili uudenlaista markkinointia olemalla temppareiden yhteistyökumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.
Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.
Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?
Juuri näin! Kiitos muistutuksesta! Tarkoitus olisi tehdä mexicolaista. Maistoin juuri kaupan jalapenoa, niukin naukin mitään tulisuutta skaalalla ehkä 1.
Onneksi on omia, mutta kun viimeksi ostin niin ei siinä ollut potkua juuri ollenkaan. Täytyy lisätä omia.
Sinccis
Vaikka kuivattuja poblanoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisi spicy Italian subin niin mitä täytteitä siihen pitäisi ottaa? Jotta edes näyttäisi samalta kuin kuvassa. Ja maistuisi italialaiselta.
Niissä kuvissa on mielestäni tuoreet kasvikset: salaatti, tomaatti, kurkku, paprika ja punasipuli. Juustoa ja kastiketta ei näyttäisi olevan. Mausteita en valitettavasti näe, mutta epäilen, että kuvan patongissa niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Tuskin noi valmiit patongit tulevat vain Suomeen, vaan leviää ympäri maailmaa. Tuolla kun on muitakin, joita ahdistaa kono ruljanssi. Mun mielestä subit on niin huonoja, ettei se ole sen pähkäilyn arvoista. Enkä aio mennä valmiinkaan subin takia kyseiseen liikkeeseen asioimaan. Sillä rahalla saa ihan oikeaakin ruokaa.
Onko ne siis tulossa Suomeen? Mitää lähdettähän ap ei ole esittänyt pyynnöistä huolimatta.
Nimenomaan. Jos tämä "uutinen" olisi oikeasti olisi totta niin siitä olisi tietoa jossakin. Ei löydy mitään Suomen Subwayn sivuilta eikä heidän Facebookistaan, jossa tuo kyllä ehdottomasti mainittaisiin sillä onhan kyseessä iso konseptin muutos. USA:ssa tuollainen tilaaminen on mahdollista, eli voi pyytää että voileipä tehdään "kuten kuvassa" ja tekijä sitten laittaa standarditäytteet. Jos tämä olisi tulossa Suomeenkin niin kyllähän sitä mainostettaisiin!
Eli aloitus on täysin huuhaata ja tällainen keskustelu saatu aikaan tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kinkkusubissa on kinkkua?
Miksi HAMburgerissa ei ole kinkkua?
hamberder! covfefen covfefe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ottaa valmiin patongin niin alkaa kitinä että tässä on tomaattia, en voi syödä, hyi oliivia en tykkää, voi kauhea kun on tulista. Tai että eipä maistu miltään kun ei ole sitä ja tätä, olisin halunnut niitä ja näitä. Ja arvatkaa vaan meneekö kassalla aikaa selittää mitä valmis patonki sisältää. Itse veikkaan samaa aikaa kun tavallisen tilauksen tekemisessäkin.
Valmiissa patongeissa on sellainen kiva etu, kun ne pysyvät aina samana, että niistä voi tehdä vaikkapa täytteistä listauksen siihen myyntikuvaan ja kaikkeen muuhun esittelymateriaaliin. Ei tarvitse selittää, kun se lukee selvällä suomella kaikkialla. TOISIN kuin nyt, jolloin on pakko käydä läpi suullisesti j o k a i k i n e n kassaan koskaan naputeltu myyntitapahtuma sipulirengas sipulirenkaalta.
Ja valmiita patonkeja sä saat Picnicistä, ruokakaupoista ja lukuisista kahviloista. Sen kun ostat. Subwayn konsepti poikkeaa näistä, siellä asiakas saa räätälöidä patonkinsa itse, ja hyvä niin. Valmispatonkeja on muut paikat tulvillaan.
Kukaan, siis kukaan, missään, ei ole vaatinut Subia luopumaan siitä, että asiakas saa räätälöidä kaiken itse. Ymmärrätkö? On ainoastaan toivottu valmismallistoa heille, joita räätälöinti ei voisi vähempää kiinnostaa. Pakottaminen johonkin on ihan eri asia kuin vapaus/mahdollisuus.
Miksi se patonki on pakko ostaa juuri Subwaysta? Jos jossain kaupungissa on Subway niin siellä taatusti on myös Picnic tai joku muu paikka josta saa valmiiksi tehtyjä ja suunniteltuja patonkeja niin paljon kuin sielu sietää.
TÄllaisten pikaruokaloiden idea on täyttää vatsaa keskellä kiirettä jossain matkanteon tai asioimisen lomassa nopeasti ja helpolla. Siis minulle, suhteellisen aikuisella ihmisellä, jolla on työt, perheet, kaikenmoista koko ajan tulilla. Eri asia jotkut päiväkausia kadula lorvivat jonnet, joille perehtyminen kaikkien ketjuravintoloiden kuriositeetteihin ei muutenkaan ole ongelma vaan elämäntapa. Jos kohdalle sattuu Subway, kun on nälkä, menen sinne. Tai siis menin muutaman kerran. Nykyään mietin, siedänkö sittenkin nälkää vaikkapa pari tuntia, kunnes pääsen johonkin, missä ruoan tilaaminen on inhimillistä.
Heh, taasko alat jankuttaa jonneista. Jo viime viikolla kerroimme sinulle, että yleensä siellä asiakaskunnassa on kaikenikäistä ja näköistä porukkaa ja itse en ole koskaan vielä nähnyt kenenkään poistuvan kassalta ilman patonkia, eli kyllä, kaikenikäiset siellä myös saavat vatsansa täyteen.
Mutta saivatko sitä mitä halusivat? Millainen leipä on spicy Italian?
Jankuti jankuti jankuti. Katso itse subin sivuilta, jos kiinnostaa. Vai onko sekin liian vaikeaa etkö ymmärrä, miten mennään nettisivuille?
Siis whot? ???
Menen subin jonoon ja pitäisi lähteä kotiin koneelle lukemaan nettisivuja?
Sinccis
Jos myyjältä ei uskalla kysyä kun ahdistaa puhua myyjälle ja liikkeessä oleva kuva ei kerro riittävästi niin se lienee paras ratkaisu. Ainakin parempi kuin ruveta kyselemään täältä vauvapalstalta.
Mitä se tähän liittyy? Suositeltiin lähtemään kotiin lukemaan nettisivuja.
Sinccis
Mielestäni se olisi aivan älytöntä, vastasin.
Ei kukaan käskenyt kotiin lähtemään vaan avaamaan netin, jos kerran suutaan ei voi avata ja myyjältä kysyä tai ei osaa katsoa kuvasta, että mitä lihaa siinä tietyssä tuotteessa nyt onkaan.
Nimenomaan EI pyydetty kysymään myyjältä. Vaan sanottiin: lue netistä. Ja netti on kotona.
Sinccis
Lähdenkö siis subin jonosta kotiin lueskelemaan netistä mitä on tarjolla?
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.
Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.
Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?
Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?
Mulla ei oo velvollisuutta vastata typeriin kysymyksiin. En tietenkään maistele kaupassa vaan vasta kotona kokkausvaiheessa.
Koittakaa nyt itse ENSIN päättää. Kysynkö myyjältä, vai lähdenkö kotiin lueskelemaan netistä.
Sinccis
Ei se noin vaikeaa voi olla.