Subway aikoo tuoda 10 erilaista valmista patonkia menuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Otat vaan äitis mukaan valkkaamaan. Sehän sun ruokasi on tähänkin asti ilmeisesti tehnyt päätellen vahvasta pihallaolostasi kokkauksesta.

Sub-fanien kypsät argumentit.

Vierailija kirjoitti:

Lähdenkö siis subin jonosta kotiin lueskelemaan netistä mitä on tarjolla?

Sinccis

Tee mitä lystäät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Miksi vastailet kommentteihin, jotka eivät ole tarkoitettu sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Subin sivuilla lukee:

"Voit valita valikoimasta täysin oman yhdistelmän tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä. Voit myös tuplata täytteitä, tai hemmotella itseäsi ottamalla lisätäytteeksi rapeaa pekonia. Lisäksi voit valita, haluatko Subi® -leipäsi lämpimänä ja rapeaksi paahdettuna. Täysin oman mielesi mukaan!"

Siis:
tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä

Niin. Tämä tarkoittaa sitä että voit koostaa leipäsi täysin itse eli valita täytteet alusta asti:

"Nyt päästiin asiaan! Mitä täytteitä haluaisit Subi®-leipääsi? Valitse valmis Subi® listaltamme tai kokoa omasi yli 40 raaka-aineestamme."

Jos valitset valmiilta Subilistalta joudut siltikin sanomaan mikä leipä,  mitä kasviksia, mitä kastiketta, tuleeko lisätäytteitä..

KUKAAN tässä ketjussa ei osaa TYHJENTÄVÄN YKSIKÄSITTEISESTI kertoa miksi en voi vaihtaa päivän subiin niitä täytteitä SAMAAN HINTAAN??? Kaikenlaista veetuilua vaan saa lukea..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion jatkossakin tilata Subin perinteisellä menetelmällä, eli menemällä tiskille ja latelemalla myyjälle, millaisen patongin haluan ja millä täytteillä. Silloin tulee aina juuri sellainen lopputulos kuin halusinkin.

Jotkin ruoka-aineet (siis maut) sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Oikeissa ravintoloissa ammattilaiset ovat suunnitelleet maut sopimaan yhteen.

Mutta sitten on meitä nirsoja, jotka eivät pidä vaikka suolakurkusta, jota tunnetaan erittäin usein hampurilaiseen. Aikuisena on noloa alkaa säätää kassalla jotain erikoishampurilaista. Subwayssa saa säätää rauhassa.

Niin saa. Miksi säätäminen on pakollinen velvoite kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Näiden ketjujen on pakko olla subwayn uutta markkinointistrategiaa:D viime viikolla ostin subin luettuani sitä edellistä ketjua, nyt taas tekee mieli kun lukee tätä... Ja vastahan oli se juttu siitä, miten subi kokeili uudenlaista markkinointia olemalla temppareiden yhteistyökumppani.

Samaa ajattelin, kävin just hakemassa Subin, toinen kerta viikon sisällä. Tavallisesti käyn kerran pari kuukaudessa.

Tuo temppari-juttu ei ollut uusi, Sub oli mukana jo vuosia sitten Big Brotherissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Ah, eli nyt et olekaan enää vaatimassa valmiita patonkeja listalle, vaan ketjun pitäisikin perustaa maistelutiski, jossa voi maistella kaikki 40 täytevaihtoehtoa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion jatkossakin tilata Subin perinteisellä menetelmällä, eli menemällä tiskille ja latelemalla myyjälle, millaisen patongin haluan ja millä täytteillä. Silloin tulee aina juuri sellainen lopputulos kuin halusinkin.

Jotkin ruoka-aineet (siis maut) sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Oikeissa ravintoloissa ammattilaiset ovat suunnitelleet maut sopimaan yhteen.

Mutta sitten on meitä nirsoja, jotka eivät pidä vaikka suolakurkusta, jota tunnetaan erittäin usein hampurilaiseen. Aikuisena on noloa alkaa säätää kassalla jotain erikoishampurilaista. Subwayssa saa säätää rauhassa.

Niin saa. Miksi säätäminen on pakollinen velvoite kaikille?

Pakollinen velvoite? :D

Eri

Luulis että ne myyjätkin sekoaa tossa sirkuksessa, ketä tämä sekoilu palvelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Tämä! Sekä ainesosat pitää olla lueteltuna, että kulinaristi osaa valita oikein. Yksikin väärä aines voi pilata koko setin.

Sinccis

Jollekkin esim. se Ranchin korianteri on ihastus, toisille vihastus.

Se on ihan katsojan kielessä se asia.

Sinccis

Mä tykkään korianterista kaikissa muissa muodoissa, mutta lehtiä vihaan. Aivan karmeeta.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

KUKAAN tässä ketjussa ei osaa TYHJENTÄVÄN YKSIKÄSITTEISESTI kertoa miksi en voi vaihtaa päivän subiin niitä täytteitä SAMAAN HINTAAN??? Kaikenlaista veetuilua vaan saa lukea..

Mitä ihmettä oikein selität? Jos yksi tuote on tarjouksessa, niin se on se tuote eikä mikään muu. Jos lähikaupassa lohi on tarjouksessa 8,90/kg, niin et sä voi vaihtaa sitä siikaan tai kuhaan samaan hintaan.

Tai jos lähipizzeriassa on päivän pizzana kinkkupizza, et sä voi vaihtaa sitä samaan hintaan tonnikalapizzaksi. Miten tämä voi tästä enää yksiselitteisemmäksi muuttua?

Tarjoustuote on tarjoustuote = tarjous koskee sitä yhtä nimettyä tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

KUKAAN tässä ketjussa ei osaa TYHJENTÄVÄN YKSIKÄSITTEISESTI kertoa miksi en voi vaihtaa päivän subiin niitä täytteitä SAMAAN HINTAAN??? Kaikenlaista veetuilua vaan saa lukea..

Minäkin haluan ostaa sisäfilettä jauhelihan hinnalla! 

Sinccis

Minä en ymmärrä miten Subissa käyminen voi olla niin vaikeaa joillekin aikuisille (?) ihmisille kun meidän 6- ja 7-vuotiaat tajusivat jutun ekalla kerralla eivätkä he todellakaan ole mitään einsteineja.

Vierailija kirjoitti:

KUKAAN tässä ketjussa ei osaa TYHJENTÄVÄN YKSIKÄSITTEISESTI kertoa miksi en voi vaihtaa päivän subiin niitä täytteitä SAMAAN HINTAAN??? Kaikenlaista veetuilua vaan saa lukea..

Kaikki leivät eivät ole saman hintaisia ja varmaan sitä päivän subin täytettä on varattu enemmän ja se on tarkoitus saada myytyä. Eikä muuallakaan voi vaihtaa tarjoustuotetta normihintaiseen, esim jos Mäkissä on kanahamppari tarjouksessa niin et voi pyytää big macia sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.

Ihan loistava konsepti mun mielestä.

No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.

Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta. 

Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.

Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.

Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.

Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.

Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?

Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.

Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.

Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?

Mikset vastannut kysymykseen siitä, miten valitset ruokakaupassa leivän, tomaatin ja juuston koriisi? Vaaditko kauppiaalta saada maistaa kaikkea yhdessä ja erikseen, koska aiot rakentaa aineksista kotona voileivän, etkä voi maistamatta varmistua, tuleeko voileipäsi onnistumaan valitsemistasi raaka-aineista? Entä jos teet kotona hampurilaisia? Mistä tiedät, mikä kastike kaupassa kannattaa kärryyn valita? Entä jos kurkkumajoneesi pilaakin burgerisi tai paprikamajoneesi ei soikaan valitsemasi jauhelihatyypin kanssa oopperan veroisesti yhteen? Tai entä jos teet majoneesin itse? Mistä tiedät, minkä merkin öljy siihen kannattaa valita, öljyjähän on kaupan hyllyllä kymmeniä erilaisia?

HAHHAHAHAHA!! Kaupan kastike hampurilaiseen ;)

Teen kuule _aivan itse_ parempaa.

Sinccis

Samoin teen majoneesit ja kastikkeet aina itse. Sämpylän saatan ostaa valmiina jos laiskottaa. Avainkomponentit, kuten kastike, on tehtävä itse. Ja siksi subissa pitäisikin saada maistaa ne vaihtoehdot, eihän mitenkään voi tietää miten ne pilaavat tai kruunaavat leipäsen ilman.

Ah, eli nyt et olekaan enää vaatimassa valmiita patonkeja listalle, vaan ketjun pitäisikin perustaa maistelutiski, jossa voi maistella kaikki 40 täytevaihtoehtoa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Vaihtoehtoiset ratkaisut samaan ongelmaan. Mieluiten helpon vaivan tie eli valmis tuote, mutta jos velvoitetaan laatimaan reseptiikkaa, niin haluan tehdä sen sentään kunnolla, en sokkona ja satunnaisesti.