Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Subway aikoo tuoda 10 erilaista valmista patonkia menuun
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
:D
Vain suomalaiset mielensäpahoittajat voi tehdä tuollaisestakin asiasta ongelman, ei siellä subissa ole pakko käydä jos on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa mitä haluaa syödä. Voi mennä sinne mäkkäriin odottelemaan tilaustaan tai viereiseen kahvilaan ostamaan sen perus munameetwurstisämpylän.
Mitenköhän ihmiset ennen ja nykyään pärjää grillillä, joutuu jopa sanomaan jos ei halua sinappia burgeriin, kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Vierailija kirjoitti:
Subway on yksi maailman suosituimpia pikaruokaketjuja ihan nykyisellä konseptillakin. Myynnissä ei näy kärpäsenpaskan vertaa se, että kourallinen suomalaisia häpeää myyjän kanssa puhumista ja jättää siksi asioimatta kyseisessä puljussa.
Aivan varmasti näkyy. Voit käytännössä mennä ihan missä maassa vaan vaikka Mäkkäriin ja saat tilattua sen Big Mac-aterian, mutta yritäs tilata Subia vaikka Saksassa tai Espanjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain suomalaiset mielensäpahoittajat voi tehdä tuollaisestakin asiasta ongelman, ei siellä subissa ole pakko käydä jos on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa mitä haluaa syödä. Voi mennä sinne mäkkäriin odottelemaan tilaustaan tai viereiseen kahvilaan ostamaan sen perus munameetwurstisämpylän.
Mitenköhän ihmiset ennen ja nykyään pärjää grillillä, joutuu jopa sanomaan jos ei halua sinappia burgeriin, kamalaa.
Harmi, että mäkkäri ja Sub ei ole mitenkään naimisissa, jotta väitteesi olisi oikeasti totta ja neuvoja hyvä, vaan nyt onnistuit vain tyhjään suunsoittoon yltämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lie kokeilussa käy, Veikkaan että jotenkin näin:
Mä otan ton kinkkusämpylän mutta kinkun tilalle kanaa, majoneesin tilalle sinappia, suolakurkut pois ja avokaadoa tilalle...
Vierailija kirjoitti:
Vain suomalaiset mielensäpahoittajat voi tehdä tuollaisestakin asiasta ongelman, ei siellä subissa ole pakko käydä jos on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa mitä haluaa syödä. Voi mennä sinne mäkkäriin odottelemaan tilaustaan tai viereiseen kahvilaan ostamaan sen perus munameetwurstisämpylän.
Mitenköhän ihmiset ennen ja nykyään pärjää grillillä, joutuu jopa sanomaan jos ei halua sinappia burgeriin, kamalaa.
Olisikin helppoa, jos riittäisi kertoa, mitä haluaa syödä. Mutta kun Subin noutopöytäoperaattorille täytyy myös opettaa, kuinka se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lie kokeilussa käy, Veikkaan että jotenkin näin:
Mä otan ton kinkkusämpylän mutta kinkun tilalle kanaa, majoneesin tilalle sinappia, suolakurkut pois ja avokaadoa tilalle...
Ja ongelma tässä on siis mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Et voi toimia samoin Subissa, joten kuten jo todettua, osta patonkisi muualta, jos et osaa itse luoda makukokonaisuuksia. Kohtalosi lienee nyt vaan jäädä ilman Subin herkkuja samalla kun me muut kerta toisensa jälkeen herkuttelemme siellä tyytyväisinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille, joille tuo nykyinen homma on niin vaikeaa: printatkaa tästä muutama lista valmiiksi taskuun ja täyttäkää se ennen kun menette tiskille, niin ei tarvitse vastata kysymyksiin ja saa juuri sellaisen leivän kuin haluaa. https://www.subway.fi/files/pdf/Kuinka_Subi_Tilataan_tilauslomake_2018…
En ole Subissa käynyt mutta olettaisin että noita lomakkeita saattaa jopa olla siellä esillä?
Mitäähh, Hot Louisiana -kastiketta ei enää ole listalla? :(
On sitä ainakin meillä valikoimassa. Nykyään nimellä tulinen.
T. subin työntekijä, joka onneksi lopettaa pian hommat kyseisellä ketjulla.
Naurattaa. Tuskin noi valmiit patongit tulevat vain Suomeen, vaan leviää ympäri maailmaa. Tuolla kun on muitakin, joita ahdistaa kono ruljanssi. Mun mielestä subit on niin huonoja, ettei se ole sen pähkäilyn arvoista. Enkä aio mennä valmiinkaan subin takia kyseiseen liikkeeseen asioimaan. Sillä rahalla saa ihan oikeaakin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. paprikaa ja chiliä kun ei voi erottaa ulkonäön puolesta. Eikä niistä kastikkeistakaan oikein voi tietää mitä ne sisältää jne ;)
Jos kastikkeen nimi on valkosipuli-tillikastike, niin se helpottaa jo valintaa.
Jos se nimi on northwesth eastsouth kastike, niin sitten voi olla vaikeampaa ..
Sinccis
Southwest taitaa olla ainoa kastike, jonka nimestä ei voi päätellä sisältöä. Loput ovat luokkaa valkosipulikastike, kevytmajoneesi, öljy, hunajasinappi, BBQ, tms.
Ranch? Onko siinä karjatila?
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Tuskin noi valmiit patongit tulevat vain Suomeen, vaan leviää ympäri maailmaa. Tuolla kun on muitakin, joita ahdistaa kono ruljanssi. Mun mielestä subit on niin huonoja, ettei se ole sen pähkäilyn arvoista. Enkä aio mennä valmiinkaan subin takia kyseiseen liikkeeseen asioimaan. Sillä rahalla saa ihan oikeaakin ruokaa.
Onko ne siis tulossa Suomeen? Mitää lähdettähän ap ei ole esittänyt pyynnöistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ottaa valmiin patongin niin alkaa kitinä että tässä on tomaattia, en voi syödä, hyi oliivia en tykkää, voi kauhea kun on tulista. Tai että eipä maistu miltään kun ei ole sitä ja tätä, olisin halunnut niitä ja näitä. Ja arvatkaa vaan meneekö kassalla aikaa selittää mitä valmis patonki sisältää. Itse veikkaan samaa aikaa kun tavallisen tilauksen tekemisessäkin.
Valmiissa patongeissa on sellainen kiva etu, kun ne pysyvät aina samana, että niistä voi tehdä vaikkapa täytteistä listauksen siihen myyntikuvaan ja kaikkeen muuhun esittelymateriaaliin. Ei tarvitse selittää, kun se lukee selvällä suomella kaikkialla. TOISIN kuin nyt, jolloin on pakko käydä läpi suullisesti j o k a i k i n e n kassaan koskaan naputeltu myyntitapahtuma sipulirengas sipulirenkaalta.
Ja valmiita patonkeja sä saat Picnicistä, ruokakaupoista ja lukuisista kahviloista. Sen kun ostat. Subwayn konsepti poikkeaa näistä, siellä asiakas saa räätälöidä patonkinsa itse, ja hyvä niin. Valmispatonkeja on muut paikat tulvillaan.
Kukaan, siis kukaan, missään, ei ole vaatinut Subia luopumaan siitä, että asiakas saa räätälöidä kaiken itse. Ymmärrätkö? On ainoastaan toivottu valmismallistoa heille, joita räätälöinti ei voisi vähempää kiinnostaa. Pakottaminen johonkin on ihan eri asia kuin vapaus/mahdollisuus.
Miksi se patonki on pakko ostaa juuri Subwaysta? Jos jossain kaupungissa on Subway niin siellä taatusti on myös Picnic tai joku muu paikka josta saa valmiiksi tehtyjä ja suunniteltuja patonkeja niin paljon kuin sielu sietää.
TÄllaisten pikaruokaloiden idea on täyttää vatsaa keskellä kiirettä jossain matkanteon tai asioimisen lomassa nopeasti ja helpolla. Siis minulle, suhteellisen aikuisella ihmisellä, jolla on työt, perheet, kaikenmoista koko ajan tulilla. Eri asia jotkut päiväkausia kadula lorvivat jonnet, joille perehtyminen kaikkien ketjuravintoloiden kuriositeetteihin ei muutenkaan ole ongelma vaan elämäntapa. Jos kohdalle sattuu Subway, kun on nälkä, menen sinne. Tai siis menin muutaman kerran. Nykyään mietin, siedänkö sittenkin nälkää vaikkapa pari tuntia, kunnes pääsen johonkin, missä ruoan tilaaminen on inhimillistä.
Heh, taasko alat jankuttaa jonneista. Jo viime viikolla kerroimme sinulle, että yleensä siellä asiakaskunnassa on kaikenikäistä ja näköistä porukkaa ja itse en ole koskaan vielä nähnyt kenenkään poistuvan kassalta ilman patonkia, eli kyllä, kaikenikäiset siellä myös saavat vatsansa täyteen.
Mutta saivatko sitä mitä halusivat? Millainen leipä on spicy Italian?
Jankuti jankuti jankuti. Katso itse subin sivuilta, jos kiinnostaa. Vai onko sekin liian vaikeaa etkö ymmärrä, miten mennään nettisivuille?
Siis whot? ???
Menen subin jonoon ja pitäisi lähteä kotiin koneelle lukemaan nettisivuja?
Sinccis
Jos myyjältä ei uskalla kysyä kun ahdistaa puhua myyjälle ja liikkeessä oleva kuva ei kerro riittävästi niin se lienee paras ratkaisu. Ainakin parempi kuin ruveta kyselemään täältä vauvapalstalta.
Mitä se tähän liittyy? Suositeltiin lähtemään kotiin lukemaan nettisivuja.
Sinccis
Mielestäni se olisi aivan älytöntä, vastasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Leipä, kasvikset, kastike. Kaikki on näkyvilläkin. Aika vähällä puhumisellakin selviää. Eiköhän kohta nuokin tilata jostain automaatista Mäkkärin tapaan jolloin ei tarvitse puhua kellekään mitään.
Ihan loistava konsepti mun mielestä.No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.
Kulinarismi ei ole subjektiivisista makutekijöistä riippuvainen seikka. Vahvoja mielipiteitä suosikki- ja inhokkimauista on lähinnä pienillä lapsilla ja ihmisillä, joiden paletti ja ruokakulttuurillinen sivistys on jäänyt lapsen asteelle myöhemmälläkin iällä. Jo alakouluiässä normaalisti kehittyvä lapsi alkaa ymmärtää ruokien olevan kokonaisuuksia, eikä mustavalkoisesti herkkuja tai yök-pahaa sen mukaan, onko niissä kalaa, sipulia, sieniä, mikä ikinä nyt onkaan yksittäisten ainesosien luokittelu pienen kehittymättömässä makumaailmassa. Alakouluikäinen alkaa hyväksyä itselleen aiemmin vieraita makuja ja tottuu niihin, sekä hahmottaa makukokonaisuuksia, joissa useat eri komponentit kontribuoivat yhdessä. Yksittäisten ainesten sijaan hän alkaa pitää tietyistä ruoista tai tietynsuuntaisista ruokakulttuurillisista kokonaisuuksista. Hän sietää sipulin tai sienet osana herkullista ruokaa, vaikkei niistä erityisesti pitäisikään yksittäisinä tai irrallisina. Suurella osalla terveen suhtautumisen ruokaan kehittäneistä aikuisista ei ole olemassakaan erityisiä suosikkeja, joita on aina saatava tai kummallista inhokkilistaa. Allergiat ja yliherkkyydet kyllä rajaavat monilta pois tiettyjä aineksia, mutta aikuinen, joka sanoo mille tahansa tavanomaiselle ruoka-aineelle "yök, en tykkää", on jossain määrin lapsi. Lapset käyttävät lähestymistapaa, jossa leipään mätetään omia suosikkeja ja vältetään inhokkeja. Aikuista kiinnostaa enemmänkin kulinaristinen kokonaisuus, eli se, mitenkä hyvin eri komponentit soivat yhteen ja tukevat leivän pääraaka-aineitten makua ja leivän ruokakulttuurillista ideaa tai suuntausta.
Sun pitää vaan nyt ostaa patonkisi jostain muualta kuin Subista, jos pelkäät, ettet osaa itse kehitellä kulinaristista kokonaisuutta, jossa komponentit soivat yhteen ja tulevat leivän ruokakulttuurillista ideaa. Niitä valmiita patonkeja kun on tarjolla vaikka missä.
Suosittelen myös laittamaan ruokaa ahkerasti kotona. Siinä oppii nopeasti luomaan kulinaristisia kokonaisuuksia ja yhdistelemään makuja yhteensoiviksi sinfonioiksi.
Ei ongelma ole siinä ettenkö osaisi laittaa ruokaa, vaan siinä, että kun haluan pikaruokaa, en halua alkaa laittamaan ruokaa aineksista ja menetelmillä, joita en tunne.
Kun kokkaan, maistan kaikki ainekset ensin. Maistelen myös tuotosta kokkaamisen edetessä. Esimerkiksi maustaminen on mahdotonta, jos ei maista ensin, välissä ja jälkeen.
Voinko toimia samoin subissa, joka velvoittaa mut reseptivastuulliseksi keittiömestariksi?
Sä et siis maistamatta tiedä, miltä sipuli, tomaatti ja kurkku maistuu? Ja leivän valitaksesi sun pitäisi saada eka maistaa kaikkia vaihtehtoja, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa niitä kinkulla, kalkkunalla ja salamilla sekö noiden erilaisilla kombinaatioilla, minkä jälkeen sun pitäisi saada maistaa jokaista vihannesta erikseen sekä sen jälkeen yhdistettynä siihen sun valitsemaan leipään ja lihaan jne.? Ok. Mielenkiinnosta, miten valitset ruokakaupassa leivän ostoskoriisi? Entä juuston, leikkeleet j kasvikset? Kun ethän voi tietää, sopiiko just se sun valitsema leipä just sen juuston ja tomaatin kanssa, kun saattaahan se tomaatin maku vaihdella erästä ja vuodenajasta riippuen paljonkin.
Sipuleita ja tomaatteja tosiaan on moneen lähtöön. Eri lajikkeitakin. Kypsyys ja kaikki vaikuttaa ratkaisevasti. Tomaatti ei ole aina tomaatti, joskus se voi olla kitkerä, toisinaan makea. Sipulista väkevyys vaihtelee. Sekä makeus. Jne. Perusvihannekset ovat silti yksinkertaisinta. Hankalampaa on tietää vaikkapa jalapenon tulisuus tai oliivin maku, sillä niissä skaala teollisesta gurmeehen on tosi leveä. Ilmiselvästi sellainen tärkeä asia kuin kastikkeet on täysi mysteeri, kos ei saa maistaa.
Niin, eli jos mut pakotetaan kokkaamaan, niiin haluan maistella ensin. Onnistuuko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ottaa valmiin patongin niin alkaa kitinä että tässä on tomaattia, en voi syödä, hyi oliivia en tykkää, voi kauhea kun on tulista. Tai että eipä maistu miltään kun ei ole sitä ja tätä, olisin halunnut niitä ja näitä. Ja arvatkaa vaan meneekö kassalla aikaa selittää mitä valmis patonki sisältää. Itse veikkaan samaa aikaa kun tavallisen tilauksen tekemisessäkin.
Valmiissa patongeissa on sellainen kiva etu, kun ne pysyvät aina samana, että niistä voi tehdä vaikkapa täytteistä listauksen siihen myyntikuvaan ja kaikkeen muuhun esittelymateriaaliin. Ei tarvitse selittää, kun se lukee selvällä suomella kaikkialla. TOISIN kuin nyt, jolloin on pakko käydä läpi suullisesti j o k a i k i n e n kassaan koskaan naputeltu myyntitapahtuma sipulirengas sipulirenkaalta.
Ja valmiita patonkeja sä saat Picnicistä, ruokakaupoista ja lukuisista kahviloista. Sen kun ostat. Subwayn konsepti poikkeaa näistä, siellä asiakas saa räätälöidä patonkinsa itse, ja hyvä niin. Valmispatonkeja on muut paikat tulvillaan.
Kukaan, siis kukaan, missään, ei ole vaatinut Subia luopumaan siitä, että asiakas saa räätälöidä kaiken itse. Ymmärrätkö? On ainoastaan toivottu valmismallistoa heille, joita räätälöinti ei voisi vähempää kiinnostaa. Pakottaminen johonkin on ihan eri asia kuin vapaus/mahdollisuus.
Miksi se patonki on pakko ostaa juuri Subwaysta? Jos jossain kaupungissa on Subway niin siellä taatusti on myös Picnic tai joku muu paikka josta saa valmiiksi tehtyjä ja suunniteltuja patonkeja niin paljon kuin sielu sietää.
TÄllaisten pikaruokaloiden idea on täyttää vatsaa keskellä kiirettä jossain matkanteon tai asioimisen lomassa nopeasti ja helpolla. Siis minulle, suhteellisen aikuisella ihmisellä, jolla on työt, perheet, kaikenmoista koko ajan tulilla. Eri asia jotkut päiväkausia kadula lorvivat jonnet, joille perehtyminen kaikkien ketjuravintoloiden kuriositeetteihin ei muutenkaan ole ongelma vaan elämäntapa. Jos kohdalle sattuu Subway, kun on nälkä, menen sinne. Tai siis menin muutaman kerran. Nykyään mietin, siedänkö sittenkin nälkää vaikkapa pari tuntia, kunnes pääsen johonkin, missä ruoan tilaaminen on inhimillistä.
Heh, taasko alat jankuttaa jonneista. Jo viime viikolla kerroimme sinulle, että yleensä siellä asiakaskunnassa on kaikenikäistä ja näköistä porukkaa ja itse en ole koskaan vielä nähnyt kenenkään poistuvan kassalta ilman patonkia, eli kyllä, kaikenikäiset siellä myös saavat vatsansa täyteen.
Mutta saivatko sitä mitä halusivat? Millainen leipä on spicy Italian?
Jankuti jankuti jankuti. Katso itse subin sivuilta, jos kiinnostaa. Vai onko sekin liian vaikeaa etkö ymmärrä, miten mennään nettisivuille?
Siis whot? ???
Menen subin jonoon ja pitäisi lähteä kotiin koneelle lukemaan nettisivuja?
Sinccis
V*ittu kysy siltä myyjältä.
Mutta kun sitä ei suositeltu, vaan että lähden kotiin lueskelemaan netistä.
Sinccis
Ettekö te tajua mitä te itse puhutte ?
Alue: Aihe vapaa
No kun pelottaa puhua myyjälle ja pelottaa että tulee valittua väärin ja patonki maistuu pahalle. Ja kun ei ole mitää hajua? Että mitä kannattaa valita, jos haluaa italialaiselta maistuvan patongin, että kannattaisiko silloin laittaa jalapenoa, avokadoa ja maissia ja salsa vai mitähän ihmettä sitä tekisi, kun pitäisi saada kulinaristinen elämys mutta itsellä ei ole tietoakaan siitä, mistä mauista pitää ja mistä ei.