Lue keskustelun säännöt.
Ulkopuolisuuden tunnelukko, tunnistatko itsessäi?
12.07.2019 |
Oletko päässyt eroon moisesta? Itsellä taas kamala työpäivä takana ja yksinäinen vkl edessä. Ahdistaa.
"Kiusaaminen ja torjuna saavat aikaan ulkopuolisuuden tunnelukon. Ulkopuolelle jätetty lapsi alistuu rooliinsa ja saattaa alkaa uskotella itselleen, ettei tarvitse ystäviä. Hän tottuu olemaan yksinään, vaikka samalla kärsiikin hiljaa.
Joskus ulkopuolisuuden tunnelukkoa kantava on ulospäin suuntautunut ja jopa rohkea sosiaalisissa tilanteissa. Silti hän ajattelee: ”En kuulu mihinkään joukkoon”, ”En ole tärkeä kenellekään.” Nämä ajatukset saavat hänet etääntymään toisista.’"
Kommentit (109)
Luin 1. kertaa tästä nyt.
Olen kyllä tiedostanut, että lapsuuden pitkäaikaiset kiusaamiskokemukset ovat luoneet pysyvän ulkopuolisuuden tunteen.
Tai sitten olen sen verran outolintu, että olen aina ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Luin 1. kertaa tästä nyt.
Olen kyllä tiedostanut, että lapsuuden pitkäaikaiset kiusaamiskokemukset ovat luoneet pysyvän ulkopuolisuuden tunteen.
Tai sitten olen sen verran outolintu, että olen aina ulkopuolinen.
Minua kiinnostaa, muuttaako tällaisen nimen saaminen kokemustasi itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Luin 1. kertaa tästä nyt.
Olen kyllä tiedostanut, että lapsuuden pitkäaikaiset kiusaamiskokemukset ovat luoneet pysyvän ulkopuolisuuden tunteen.
Tai sitten olen sen verran outolintu, että olen aina ulkopuolinen.
Minua kiinnostaa, muuttaako tällaisen nimen saaminen kokemustasi itsestäsi?
Tarkoitatko nikkiäni?
Valitsin sen kun tällä palstalla oli asperger- aiheinen keskustelu.
Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta minulla on vahvat perusteet pitää itseäni sinakin vahvasti as-piirteisenä.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Luin 1. kertaa tästä nyt.
Olen kyllä tiedostanut, että lapsuuden pitkäaikaiset kiusaamiskokemukset ovat luoneet pysyvän ulkopuolisuuden tunteen.
Tai sitten olen sen verran outolintu, että olen aina ulkopuolinen.
Minua kiinnostaa, muuttaako tällaisen nimen saaminen kokemustasi itsestäsi?
Tarkoitatko nikkiäni?
Valitsin sen kun tällä palstalla oli asperger- aiheinen keskustelu.
Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta minulla on vahvat perusteet pitää itseäni sinakin vahvasti as-piirteisenä.
Tarkoitin "ulkopuolisuuden tunnelukon" nimeämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkopuolisuus ilmenee juhannuksena?
Itseasiassa aloin jo teininä vältellä perheeni juhannusta, koska vanhempani ja sukulaiset joivat liikaa ja se ahdisti. Kieltäydyin siis lähtemästä juhannuksen viettoon. Nuorena aikuisena pyrin olemaan töissä juhannuksen. Olin keikkatyöläinen, joten aina ulkopuolella! Myöhemmin muutin ulkomaille ja täällä juhannus ei merkitse paikallisille mitään. Ulkopuolella siis taas.
Juhannus on tunnelukkosi ytimessä?
En usko, että se on syy. Juhannus tai muu juhlapäivä vaan pysäyttää arjen pyörät ja silloin ehtii (ehkä) tiedostaa missä menee. Tai jos ei ole tiedostanut, on juhlapäivästä kuitenkin tarkempi muisto ja ajan kuva, joka voi läpileikata katsauksen vuosirenkaiden läpi. Yhtä hyvin tunnelukkoni "ytimessä" voisi olla mikä tahansa perjantai, jolloin olen ollut mieluummin yksin kuin seurassa johon en kuulu, mutta tavallisista perjantaipäivistä on vähemmän selkeitä muistikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkopuolisuus ilmenee juhannuksena?
No täällä mä palstailen. Tarkkailen ulkopuolelta muiden menoa ja meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkopuolisuus ilmenee juhannuksena?
No täällä mä palstailen. Tarkkailen ulkopuolelta muiden menoa ja meininkiä.
Onko se aina ollut niin? Vai koronan takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Yksin on yleensä hyvä olla, mutta porukassa yksinäisyyden kokeminen on huonompi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Joo tunnistan. Just toi en kuilu mihinkään joukkoon, en ole tärkeä. Olin miehen kanssa juhlissa. Mies tunsi melkein kaikki, minäkin aika monen ainakin näöltä. Mies lähti itsekseen kiertelemään ja juttelemaan muiden kanssa sillä aikaa kun söin, syötyäni istuin paikallani ja tunsin itseni äärimmäisen epämukavaksi. En vaan pysty menemään juttelemaan kenellekään. Ystäviä minulla ei ole ollut vuosiin, koska en pidä yhteyttä ja siten ne hiipuvat.
Vai olisiko tuossa ongelma siinä, että miehesi on se, jonka sosiaalisessa piirissä nuo pirskeet pidettiin?
Et siis ollut miehellesi tärkeä, koska hän ei ottanut sinua mukaan tilanteessa vaan jätti yksin syömään ja unohti sitten pöytään?
Tuollainen on varmaan ulkopuolisiin silmiin niin nolo tilanne, että pelkäävät tulla juttelemaan kun huolestuvat, pystytkö pitämään pokkasi pahalta mieleltäsi, kun sinut on jätetty sivuun. Toivovat että miehesi hoitaa tilanteen ennen pitkää tai menet hänen luokseen ennen kuin puhkeat itkuun. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa ja todella tunne on niin ahdistava, että tuntemattoman ystävällisyys siinä tilanteessa saattaisi saada padot aukeamaan. Ja sitten olisi bileet pilalla kun yksi itkee. Enkä edes tunnista tätä tunnelukkoa itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi korjata jotain mikä ei ole omaa syytä?
Eikös elämä ole juurikin sitä, että korjataan muiden mokia niin ahkerasti, että omiin ei edes ehdi pysähtyä?
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut elämässäni niin paljon hylkäämistä ja henkistä väkivaltaa että en luota enää yhteenkään ihmiseen ja se tuntuu pelkästään vapauttavalta. Voin olla ihmisten seurassa ja he voivat olla kivoja tai vähemmän kivoja, kumpikaan ei tee enää vaikutusta minuun. Ihmiset ovat omien traumojensa tuotteita ja tänään paras ystävä voi huomenna olla jotain aivan muuta kun päättää satuttaa sinua sisäisistä yllykkeistään käsin. Koettu on.
Ja tämä oivallukseni ei ole surullinen asia, päinvastoin. Se luo minulle vahvan ulkopuolisuudentunteen mutta koen sen vahvuutena. Tässä mielessä olen eri mieltä kuin länsimainen psykologia joka ei kykene ratkaisemaan ihmisyyden perustraumaa. Itämaisissa filosofioissa ja uskonnoissa näiden asioiden tutkimisella on pitkät perinteet. Kyse on eräänlaisesta valaistumisesta, näkee ikäänkuin kauempaa teatterin jota elämä on ja ihmisten roolit siinä.
Tietysti se ystävän yllyke voi olla sitä luokkaa, että päättää ettet sinä ansaitse perhettäsi, kotiasi, ystäviäsi etkä työtäsi, ja seuraavaksi alkaa myyräntyö noiden asioiden poistamiseksi elämästäsi. Mutta ehkei silloin ole ollut ystävyydestä kysymys alun perin?
Minua taas ahdistaa tämä länsimaisen ihmiskuvan pysähtyminen ikuiseen ottajuuteen. Jossa ollaan itse edelleen lapsia ja saamapuolella. Muiden pitäisi olla täydellisiä tai muuten minut on petetty. Oikeasti aikuinen ihminen pystyy käsittelemään ystävän kanssa tämän yllykkeistä ja kysymään minkälaiset petetyksi tulemisen tulkinnat niiden tausta-aggression ovat herättäneet. Ja sitten otetaan etäisyyttä tai lähennytään syvemmin.
Olemme liian mieltyneet uhrimielikuviin ja ihannoituihin mielikuviin ihmisyydestä. Todellisuus tekee silloin tosiaankin pahaa. Mustavalkoistumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. En ole löytänyt ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Luin 1. kertaa tästä nyt.
Olen kyllä tiedostanut, että lapsuuden pitkäaikaiset kiusaamiskokemukset ovat luoneet pysyvän ulkopuolisuuden tunteen.
Tai sitten olen sen verran outolintu, että olen aina ulkopuolinen.
Minua kiinnostaa, muuttaako tällaisen nimen saaminen kokemustasi itsestäsi?
Tarkoitatko nikkiäni?
Valitsin sen kun tällä palstalla oli asperger- aiheinen keskustelu.
Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta minulla on vahvat perusteet pitää itseäni sinakin vahvasti as-piirteisenä.
Tarkoitin "ulkopuolisuuden tunnelukon" nimeämistä.
No, en vielä ole perehtynyt tunnelukon käsitteeseen tarpeeksi että se minussa mitään suuria ajatuksia herättäisi.
En tiedä, onko koko käsitteelle vahvat perusteet psykologiassa vai onko se vallitseva terapiamarkkinoiden muotikäsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan, mutta en ole päässyt lukosta eroon vaikka olisi mukavaa oppia olemaankaan ihan itsekseen ja viihtymään omissa oloissa. Silti, täysin tahtomatta, tulee välillä valtava ulkopuolisuuden ja yksinäisyuden tunne joka musertaa, sattua rintaan, ahdistaa ja saa itkemään.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Luin 1. kertaa tästä nyt.
Olen kyllä tiedostanut, että lapsuuden pitkäaikaiset kiusaamiskokemukset ovat luoneet pysyvän ulkopuolisuuden tunteen.
Tai sitten olen sen verran outolintu, että olen aina ulkopuolinen.
Minua kiinnostaa, muuttaako tällaisen nimen saaminen kokemustasi itsestäsi?
Tarkoitatko nikkiäni?
Valitsin sen kun tällä palstalla oli asperger- aiheinen keskustelu.
Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta minulla on vahvat perusteet pitää itseäni sinakin vahvasti as-piirteisenä.
Tarkoitin "ulkopuolisuuden tunnelukon" nimeämistä.
No, en vielä ole perehtynyt tunnelukon käsitteeseen tarpeeksi että se minussa mitään suuria ajatuksia herättäisi.
En tiedä, onko koko käsitteelle vahvat perusteet psykologiassa vai onko se vallitseva terapiamarkkinoiden muotikäsite.
Kuulostaa muotikäsitteelle joka perustuu skeematerapiaan. Näköjään tunnelukkoterapeutiksi voi päästä kuka vaan, joka käy lyhyen kurssin eikä se ole mikään suojattu ammattinimike. Minä tunnistan itsessäni nuo kuvauksen asiat, mutta en näe omassa toiminnassani mitään ongelmaa koska en kärsi tästä.
Lapsena tungin itseni muihin leikiporukoihin, nuorena samaa, armeijassa ekaa kertaa mietin että miksi ei tule mitään ns kavereita edes täältä vaikka muilla tulee.Harrastuksissa(joita oli paljon) kävin muttei kavereita niistäkään, vain harrastuskavereita.
Sain sitten sen muotidiagnoosin myöhemmin vanhempana. eli adhd.
Ei tuo ole tunnelukko mutta minun osalta se selitti ja selittää monta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkopuolisuus ilmenee juhannuksena?
No täällä mä palstailen. Tarkkailen ulkopuolelta muiden menoa ja meininkiä.
Onko se aina ollut niin? Vai koronan takia?
On ollut aina. Esim. rippikesänä muut meni kavereiden kanssa paikalliselle uimarannalle juomaan, mä menin sinne yksin.
Minulla on paljon ulkopuolisuuden kokemuksia. Ikäänkuin ihmiset eivät ymmärtäisi "mikä minä olen" ja samaistumispintaa ei vain löydy. Esimerkiksi työpaikoilla se hiljaisuus mikä on laskeutunut, kun porukka on tajunnut että en ole kiinnostunut juoruilusta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon ulkopuolisuuden kokemuksia. Ikäänkuin ihmiset eivät ymmärtäisi "mikä minä olen" ja samaistumispintaa ei vain löydy. Esimerkiksi työpaikoilla se hiljaisuus mikä on laskeutunut, kun porukka on tajunnut että en ole kiinnostunut juoruilusta.
Työpaikkojen hierarkia perustuu juoruiluun. Väistämättä.
Juhannus on tunnelukkosi ytimessä?