Voiko parisuhde selvitä pettämisestä?
Hei! Löytyykö tältä useamman vuoden parisuhteessa olleita, joiden mies on pettänyt ja pettämisestä on päästy yli? Kaipaisin kipeästi vertaistukea ja mahdollisia selviytymistarinoita.
Minulle selvisi eilen illalla aivan puskista, että mies on pettänyt viime lauantaina baari-illan jälkeen. Meidän parisuhde on kuitenkin ollut todella hyvä (???); kaksi tasapainoista aikuista ihmistä, kaikin puolin suhde ollut kunnossa. Myös mies on tätä mieltä. Ei osaakaan sanoa miksi on pettänyt. Ainut mitä tähän mennessä on järkeillyt syyksi, on "hetken huuma ja jännityksen tunne". Mies vaikuttaa olevan lähes yhtä rikki tapahtuneesta kuin minä.
Vielä mulla on selkeästi shokki päällä tilanteesta, enkä tiedä mitä ajatella. Heti, kun järkeilen eroasioita, tulee ajatus siitä että voiko tän tosiaan vaan yksinkertaisesti lopettaa tähän. Vaikka mies petti, tuntuu ajatus parisuhteen loppumisesta ihan tuskaisen pahalta. Tähän asti (n. 3v) mulla on ollut tosi hyvä olla.
Sitten taas kun pohdin mahdollisuutta työstää asiaa ja pyrkiä kohti anteeksiantoa ja tästä selviytymistä, tulee sellainen tunne, että se on vain itsensä huijaamista, sillä "kerran pettää, aina pettää".
Kommentit (106)
Kiitos vastauksesta! Teidän ajatuksia on todella mielekästä lukea nyt kun omat ajatukset ei kulje.
-ap
No ei voi selvitä. Mä en ainakaan pystyisi katsomaan miestä jonka muna on dipannut toisen pimppiin. Kaverina voisin toki pitää, mutta en puolisona. En itsekään jakele toosaani ympäriinsä, joten toivon ettei mieskään omaa keppiään kukita muihin pusikkoihin.
Kiitos vastauksesta. En minäkään tiedä, voiko toista tämän jälkeen enää pitää puolisona.
-ap
Maailmassa on kirjaimellisesti miljardeja naisia. Miksi tuhlaisin aikaani sellaiseen, joka ei arvosta tai kunnioita minua?
Itse asiassa haluan vielä kertoa yhden asian pettämiseen liittyen. Mies kertoi, että yhdyntää oli yritetty, mutta se ei ollut onnistunut, sillä hänellä ei ollut seissyt. Mies kuvaili, että hänen sydämensä ei ole koskaan hakannut niin lujaa ja hän tiedosti tekevänsä väärin, eikä homma siksi ollut onnistunut.
Tämä ei yhtään vähennä sen arvoa, etteikö mua olisi petetty. Mietinkin, että miksi ihmeessä mies ei tossa vaiheessa ottanut ja häipynyt, jos homma ei kerran onnistunut.
Itse yritin antaa anteeksi pettämisen (yhden kerran hairahdus sänkyyn), koska mies oli niin rikki siitä ja katuvainen ja teki kaikin tavoin selväksi, että haluaa jatkaa kanssani. Kai annoinkin anteeksi, mutta en osannut enää kunnioittaa ja arvostaa miestä, joka oli pettänyt. Joten sitä kautta asia söi suhdetta koko ajan. Ja toisekseen, en osannut enää luottaa, että ei hairahtuisi uudelleen. Ei olisi kannattanut yrittää antaa anteeksi vaan erota heti, koska arvostus ja luottamus miestä kohtaan ei koskaan palannut.
Kyllä voi selvitä. He, jotka ovat valmiit lyömään hanskat tiskiin yhden syrjähypyn vuoksi, eivät ole kokeneet todella suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pitkään jatkuva pettäminen on eri asia.
Minä en ollut valmis luopumaan siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä oli, ja ihanasta miehestä sekä lasten isästä vain siksi, että yksi ravintolailta päättyi surkeasti. Päätöstäni en ole katunut. Meillä on edelleen hyvä ja hieno avioliitto, eikä lapsista tullut avioerolapsia. Tekosensa jälkeen mies kohteli minua kuin prinsessaa ja oli todella katuvainen. Edelleen monia vuosia tapahtuneen jälkeen hän on minua kohtaan aivan ihana.
En usko hänen pettäneen sen jälkeen, virheistään voi oppia. En kuitenkaan koskaan lähtenyt kyttäämään ja vakoilemaan ja vapaasti sai mennä edelleenkin. Tein vain selväksi, että toista kertaa emme asiasta yli pääse, joten tehköön ratkaisunsa ja käyttäytyköön sen mukaan.
Pettämisestä voi selvitä, tietyin ehdoin:
1. Pettänyt osapuoli kertoo tapahtuneesta itse, ja kertoo myös miksi tapahtui. Tämä kertoo yleensä siitä, että pettäjä katuu tekoaan. Salaisuudet tappavat suhteen. Mielestäni hetken hairahdus on eri asia kuin pitkään jatkunut tapailusuhde. Jos pettänyt tunnustaa vasta jäätyään kiinni, se on huono merkki.
2. Petetty osapuoli joutuu käymään läpi valtavan tunnemyrskyn ja pettänyt on valmis siihen. Petetyn itsetunto voi olla pirstaleina pitkään, mutta myös pettänyt kärsii psyykkisesti.
3. Asiasta tulee puhua PALJON. Niin kauan, että kumpikin on päässyt sen yli, ja vielä pitkään sen jälkeen, jos jokin asia vaivaa.
4. Kummankin on sitouduttava parisuhteen perustan korjaamiseen. Se vaatii paljon työtä, mutta on mahdollista.
Olen itse antanut pettämisen anteeksi. Mieheni petti minua kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Emme asuneet yhdessä, vaan eri kaupungeissa. Suhteemme alussa sairastin vaikeaa masennusta ja syömishäiriötä. Sain lääkityksen, joka teki minusta hyvin aggressiivisen ja ilkeän. Parisuhde kärsi tästä kamalasti. Mieheni harrasti seksiä naispuoleisen kaverinsa kanssa lohdutukseksi muutaman kerran (mies sanoo että kolmesti, mutta voi olla enemmänkin.).
Mies kertoi minulle itse noin puolen vuoden jälkeen, kun pahin tilani oli jo korjaantunut. Aikaisemmin ei uskaltanut, koska olin lääkkeiden käytön aikaan ihan seinähullu. Mies oli kamalan pahoillaan asiasta ja oli valmistautunut siihen, että jätän hänet heti. On rakastanut minua paljon jo ennen suhteemme alkua, olimme ennen seurustelua ystäviä.
En kuitenkaan jättänyt miestäni. Ensimmäinen reaktioni ei ollut yllätys. Tavallaan tiesin koko ajan, että hän on pettänyt minua.
Ensimmäinen viikonloppu puhuttiin, itkettiin ja puhuttiin taas lisää. Kävin läpi ihan valtavan tunnekirjon. Vaikka mieheni ei tarkoittanut kostaa minulle niin koin silti että se oli minulle ihan oikein, koska sairauteni aikana olin suoraan sanottuna kamala ihminen. Hän kuitenkin näki sairauteni lävitse sen mitä oikeasti olin ja rakasti minua silti.
Olemme edelleen yhdessä ja pettämisestä on aikaa muutama vuosi. Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä. Minulla kesti noin puoli vuotta käsitellä asia kokonaan, sitten helpotti. Mies katkaisi heti välit naiseen jonka kanssa petti, ja juttelin itsekin naisen kanssa aluksi. Se oli tosi tärkeää prosessin kannalta. Nyt meillä on erinomainen suhde, kun olen toipunut täysin mt-sairauksistani, päässyt eroon lääkkeistä ja olen normaali itseni.
Luottamus ei rakennu koskaan täysin takaisin, mutta opin sen että kuka tahansa voi pettää. Myös minä. Tajusin myös, että asiat joita itse tein, olivat paljon pahempia kuin parisuhteen ulkopuolinen seksi.
Miesnäkökulma:
Vaimoni petti minua liittomme alkuaikana.
Hänellä oli hukassa elämän suunta ja ei tiennyt, mitä elämältä haluaa.
Ihmisten sukuvietti on biologiaan pohjautuva, ja baari-illat jne. joissa lähipiirin sosiaalinen kontrolli ei suitse käyttäytymistä, ovat vaarallisia.
Kyllä pettämisestä voi päästä yli jos molemmat hsluavat sitoutua toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi selvitä. He, jotka ovat valmiit lyömään hanskat tiskiin yhden syrjähypyn vuoksi, eivät ole kokeneet todella suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pitkään jatkuva pettäminen on eri asia.
Minä en ollut valmis luopumaan siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä oli, ja ihanasta miehestä sekä lasten isästä vain siksi, että yksi ravintolailta päättyi surkeasti. Päätöstäni en ole katunut. Meillä on edelleen hyvä ja hieno avioliitto, eikä lapsista tullut avioerolapsia. Tekosensa jälkeen mies kohteli minua kuin prinsessaa ja oli todella katuvainen. Edelleen monia vuosia tapahtuneen jälkeen hän on minua kohtaan aivan ihana.
En usko hänen pettäneen sen jälkeen, virheistään voi oppia. En kuitenkaan koskaan lähtenyt kyttäämään ja vakoilemaan ja vapaasti sai mennä edelleenkin. Tein vain selväksi, että toista kertaa emme asiasta yli pääse, joten tehköön ratkaisunsa ja käyttäytyköön sen mukaan.
Jep ."Hyvän" parisuhteen takia kannattaakin ryhtyä kynnysmatoksi, jota poljetaan mennen tullen. Keräile itsetuntosi ja selkärankasi jostain luuseri. Näin käy kun pelätään muutosta. Mies on äänestänyt kalullaan.
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Miesnäkökulma:
Vaimoni petti minua liittomme alkuaikana.
Hänellä oli hukassa elämän suunta ja ei tiennyt, mitä elämältä haluaa.
Ihmisten sukuvietti on biologiaan pohjautuva, ja baari-illat jne. joissa lähipiirin sosiaalinen kontrolli ei suitse käyttäytymistä, ovat vaarallisia.
Kyllä pettämisestä voi päästä yli jos molemmat hsluavat sitoutua toisiinsa.
Kuka haluaa sitoutua petturiin, joka selittelee pettämistään Jumalalla ja biologialla? Joku täysin hullu?
Vierailija kirjoitti:
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Miesnäkökulma:
Vaimoni petti minua liittomme alkuaikana.
Hänellä oli hukassa elämän suunta ja ei tiennyt, mitä elämältä haluaa.
Ihmisten sukuvietti on biologiaan pohjautuva, ja baari-illat jne. joissa lähipiirin sosiaalinen kontrolli ei suitse käyttäytymistä, ovat vaarallisia.
Kyllä pettämisestä voi päästä yli jos molemmat hsluavat sitoutua toisiinsa.
Kuka haluaa sitoutua petturiin, joka selittelee pettämistään Jumalalla ja biologialla? Joku täysin hullu?
Auto-correct tykkää Jumalasta. Tarkoitus oli sanoa humala
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä voi selvitä, tietyin ehdoin:
1. Pettänyt osapuoli kertoo tapahtuneesta itse, ja kertoo myös miksi tapahtui. Tämä kertoo yleensä siitä, että pettäjä katuu tekoaan. Salaisuudet tappavat suhteen. Mielestäni hetken hairahdus on eri asia kuin pitkään jatkunut tapailusuhde. Jos pettänyt tunnustaa vasta jäätyään kiinni, se on huono merkki.
2. Petetty osapuoli joutuu käymään läpi valtavan tunnemyrskyn ja pettänyt on valmis siihen. Petetyn itsetunto voi olla pirstaleina pitkään, mutta myös pettänyt kärsii psyykkisesti.
3. Asiasta tulee puhua PALJON. Niin kauan, että kumpikin on päässyt sen yli, ja vielä pitkään sen jälkeen, jos jokin asia vaivaa.
4. Kummankin on sitouduttava parisuhteen perustan korjaamiseen. Se vaatii paljon työtä, mutta on mahdollista.Olen itse antanut pettämisen anteeksi. Mieheni petti minua kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Emme asuneet yhdessä, vaan eri kaupungeissa. Suhteemme alussa sairastin vaikeaa masennusta ja syömishäiriötä. Sain lääkityksen, joka teki minusta hyvin aggressiivisen ja ilkeän. Parisuhde kärsi tästä kamalasti. Mieheni harrasti seksiä naispuoleisen kaverinsa kanssa lohdutukseksi muutaman kerran (mies sanoo että kolmesti, mutta voi olla enemmänkin.).
Mies kertoi minulle itse noin puolen vuoden jälkeen, kun pahin tilani oli jo korjaantunut. Aikaisemmin ei uskaltanut, koska olin lääkkeiden käytön aikaan ihan seinähullu. Mies oli kamalan pahoillaan asiasta ja oli valmistautunut siihen, että jätän hänet heti. On rakastanut minua paljon jo ennen suhteemme alkua, olimme ennen seurustelua ystäviä.
En kuitenkaan jättänyt miestäni. Ensimmäinen reaktioni ei ollut yllätys. Tavallaan tiesin koko ajan, että hän on pettänyt minua.
Ensimmäinen viikonloppu puhuttiin, itkettiin ja puhuttiin taas lisää. Kävin läpi ihan valtavan tunnekirjon. Vaikka mieheni ei tarkoittanut kostaa minulle niin koin silti että se oli minulle ihan oikein, koska sairauteni aikana olin suoraan sanottuna kamala ihminen. Hän kuitenkin näki sairauteni lävitse sen mitä oikeasti olin ja rakasti minua silti.Olemme edelleen yhdessä ja pettämisestä on aikaa muutama vuosi. Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä. Minulla kesti noin puoli vuotta käsitellä asia kokonaan, sitten helpotti. Mies katkaisi heti välit naiseen jonka kanssa petti, ja juttelin itsekin naisen kanssa aluksi. Se oli tosi tärkeää prosessin kannalta. Nyt meillä on erinomainen suhde, kun olen toipunut täysin mt-sairauksistani, päässyt eroon lääkkeistä ja olen normaali itseni.
Luottamus ei rakennu koskaan täysin takaisin, mutta opin sen että kuka tahansa voi pettää. Myös minä. Tajusin myös, että asiat joita itse tein, olivat paljon pahempia kuin parisuhteen ulkopuolinen seksi.
Eli kun ihmisellä on mielenterveysongelmia on vaan ihan oikein ja ymmärrettävää että kumppani pettää? Sairas ansaitsee tämän.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa haluan vielä kertoa yhden asian pettämiseen liittyen. Mies kertoi, että yhdyntää oli yritetty, mutta se ei ollut onnistunut, sillä hänellä ei ollut seissyt. Mies kuvaili, että hänen sydämensä ei ole koskaan hakannut niin lujaa ja hän tiedosti tekevänsä väärin, eikä homma siksi ollut onnistunut.
Tämä ei yhtään vähennä sen arvoa, etteikö mua olisi petetty. Mietinkin, että miksi ihmeessä mies ei tossa vaiheessa ottanut ja häipynyt, jos homma ei kerran onnistunut.
Ja sinä uskot tämän syystä että?
Suhde selviää pettämisestä ainoastaan, jos jättää kertomatta puolisolleen tapahtuneesta eikä enää uusi tekoaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa haluan vielä kertoa yhden asian pettämiseen liittyen. Mies kertoi, että yhdyntää oli yritetty, mutta se ei ollut onnistunut, sillä hänellä ei ollut seissyt. Mies kuvaili, että hänen sydämensä ei ole koskaan hakannut niin lujaa ja hän tiedosti tekevänsä väärin, eikä homma siksi ollut onnistunut.
Tämä ei yhtään vähennä sen arvoa, etteikö mua olisi petetty. Mietinkin, että miksi ihmeessä mies ei tossa vaiheessa ottanut ja häipynyt, jos homma ei kerran onnistunut.
Koska mies halusi niin kovasti uittaa kaluaan vieraan pmpissä. Siksi. Näitähän tilanteita tulee koko ajan lisää kun estot on asian suhteen hävinnyt eikä muijakaan ole milläsäkkään.
Mieheni petti, kun odotin yhteistä lastamme. Siis ihan kunnolla petti, ei kyse kertanaimisesta. Välimme menivät poikki, mutta palasimme yhteen noin vuoden päästä. Mies pyysi anteeksi ja minä yritin antaa anteeksi. Ensimmäiset yhteiset vuodet tämän jälkeen olivat stressaavia, koska jännitin koko ajan uutta pettämistä. Pikku hiljaa aloin luottamaan mieheen, mutta haava ei silti parantunut.
Nyt seitsemän vuoden jälkeen luotan täysin siihen, että mies ei petä. Mutta omat fiilikseni ovat muuttuneet katkeriksi. Olen jopa alkanut toivoa, että pettäisi, jotta saisin hyvän syyn päästä miehestä eroon. Eli jollain lailla asia vaivaa minua edelleen. Minussa on paljon vihaa miestä kohtaan ja on vaikea nähdä miten se voisi muuttua. Miehen pettäminen ei unohdu, siitä tuli osa hänen persoonaansa, sitä millaisena hänet näen.
Jos nyt voisin mennä ajassa taaksepäin, en aloittaisi hänen kanssaan suhdetta uudestaan pettämisen jälkeen. Tämä on ollut hyvin vaikea tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä voi selvitä, tietyin ehdoin:
1. Pettänyt osapuoli kertoo tapahtuneesta itse, ja kertoo myös miksi tapahtui. Tämä kertoo yleensä siitä, että pettäjä katuu tekoaan. Salaisuudet tappavat suhteen. Mielestäni hetken hairahdus on eri asia kuin pitkään jatkunut tapailusuhde. Jos pettänyt tunnustaa vasta jäätyään kiinni, se on huono merkki.
2. Petetty osapuoli joutuu käymään läpi valtavan tunnemyrskyn ja pettänyt on valmis siihen. Petetyn itsetunto voi olla pirstaleina pitkään, mutta myös pettänyt kärsii psyykkisesti.
3. Asiasta tulee puhua PALJON. Niin kauan, että kumpikin on päässyt sen yli, ja vielä pitkään sen jälkeen, jos jokin asia vaivaa.
4. Kummankin on sitouduttava parisuhteen perustan korjaamiseen. Se vaatii paljon työtä, mutta on mahdollista.Olen itse antanut pettämisen anteeksi. Mieheni petti minua kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Emme asuneet yhdessä, vaan eri kaupungeissa. Suhteemme alussa sairastin vaikeaa masennusta ja syömishäiriötä. Sain lääkityksen, joka teki minusta hyvin aggressiivisen ja ilkeän. Parisuhde kärsi tästä kamalasti. Mieheni harrasti seksiä naispuoleisen kaverinsa kanssa lohdutukseksi muutaman kerran (mies sanoo että kolmesti, mutta voi olla enemmänkin.).
Mies kertoi minulle itse noin puolen vuoden jälkeen, kun pahin tilani oli jo korjaantunut. Aikaisemmin ei uskaltanut, koska olin lääkkeiden käytön aikaan ihan seinähullu. Mies oli kamalan pahoillaan asiasta ja oli valmistautunut siihen, että jätän hänet heti. On rakastanut minua paljon jo ennen suhteemme alkua, olimme ennen seurustelua ystäviä.
En kuitenkaan jättänyt miestäni. Ensimmäinen reaktioni ei ollut yllätys. Tavallaan tiesin koko ajan, että hän on pettänyt minua.
Ensimmäinen viikonloppu puhuttiin, itkettiin ja puhuttiin taas lisää. Kävin läpi ihan valtavan tunnekirjon. Vaikka mieheni ei tarkoittanut kostaa minulle niin koin silti että se oli minulle ihan oikein, koska sairauteni aikana olin suoraan sanottuna kamala ihminen. Hän kuitenkin näki sairauteni lävitse sen mitä oikeasti olin ja rakasti minua silti.Olemme edelleen yhdessä ja pettämisestä on aikaa muutama vuosi. Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä. Minulla kesti noin puoli vuotta käsitellä asia kokonaan, sitten helpotti. Mies katkaisi heti välit naiseen jonka kanssa petti, ja juttelin itsekin naisen kanssa aluksi. Se oli tosi tärkeää prosessin kannalta. Nyt meillä on erinomainen suhde, kun olen toipunut täysin mt-sairauksistani, päässyt eroon lääkkeistä ja olen normaali itseni.
Luottamus ei rakennu koskaan täysin takaisin, mutta opin sen että kuka tahansa voi pettää. Myös minä. Tajusin myös, että asiat joita itse tein, olivat paljon pahempia kuin parisuhteen ulkopuolinen seksi.Eli kun ihmisellä on mielenterveysongelmia on vaan ihan oikein ja ymmärrettävää että kumppani pettää? Sairas ansaitsee tämän.
Ei. Pettäminen on aina väärin. Mutta myös ne asiat, joita sairaana ollessani tein ja sanoin, olivat väärin. En voi paeta sairauteni taakse vaan olen silti vastuussa teoistani.
Lääkepäissäni (kovan luokan bentsot) saatoin yhtäkkiä suuttua mistä tahansa ja lyödä, huutaa, kiroilla ja haukkua toisen alimpaan maanrakoon. Miksi mieheni olisi pitänyt alistua kynnysmatoksi ja oksennussaaviksi minulle? Hänen olisi pitänyt jättää minut, muttei halunnut, koska rakasti minua silti. Joutui puun ja kuoren väliin ja ajautui pettämään. En ole oikeasti näin kamala, mutta masennus ja lääkkeet tekivät minusta sellaisen.
Kumpikin meistä teki omilta tahoiltaan tosi väärin. Annoimme kumpikin anteeksi, käsittelimme asiat ja nyt elämme normaalia ja onnellista elämää yhdessä. Menneisyys on vain vahvistanut meitä.
En itse omaa kokemusa petämisesä, josta aneeksi. Mutta oean silti kaksi asiaan 1. Minusa on erinomaisa, etä mies osoittaa itse katuvansa asiaa, eikä esim syytä tapahtuneesta jotain ulkopuolista naista (tai miestä) 2. Et keronut miten tai kuinka mies petti mutta minusta hyvä monivuotinen parisuhde on liian arvokas ja säilyttämisen arvoinen, jotta sen olisi valmis päätämään vain siksi, että toinen on harrastanut seksiä yhdessä, jonkun toisen kanssa. - Mutta jätäähän pettäminen jäljet, joten ei siitä minusa pidäkään selvitä vain olan kohautuksella.