En käy Subwayssa koska en osaa tilata siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite kävin tänään hakemas subin, kun koko viikon lukenut tätä ketjua. 5 minuuttia ja kävelin subin kanssa ulos.

Kokonainen hunajakaura meltillä, tavallinen juusto tuplana ja paahto. Salaattia, kurkkua ja paljon sipulia. Kastikkeeksi bbq ja majoneesi.

En ymmärtänyt tuosta puoliakaan. Kuinka osaisin siis tuollaisen ihan itse kehitellä paineessa ja yllättäen?

Mitä kehittelemistä siinä on, kun ottaa niitä tuotteita mistä itse tykkää?

Jos ei tiedä mitä vaihtoehtoja on tarjolla, mitä ne tarkoittavat ja kuinka prosessina ja rajoitteina leipä koostetaan, on tuollaista rotlaaa täysin mahdoton muodostaa ensikertalaisena. Ei voi tietää edes, mistä tykkää. Siihen tarvitaan jo kokemusta ja tietoa, joka rutinoituneella kävijällä tietenkin on.

Jostainhan ne rutinoituneet kävijätkin ovat aloittaneet. Ja mitä sitten, jos otatkin "väärän" leivän tai kastikkeen? Seuraavalla kerralla voi sitten kokeilla jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite kävin tänään hakemas subin, kun koko viikon lukenut tätä ketjua. 5 minuuttia ja kävelin subin kanssa ulos.

Kokonainen hunajakaura meltillä, tavallinen juusto tuplana ja paahto. Salaattia, kurkkua ja paljon sipulia. Kastikkeeksi bbq ja majoneesi.

En ymmärtänyt tuosta puoliakaan. Kuinka osaisin siis tuollaisen ihan itse kehitellä paineessa ja yllättäen?

Mitä kehittelemistä siinä on, kun ottaa niitä tuotteita mistä itse tykkää?

Jos ei tiedä mitä vaihtoehtoja on tarjolla, mitä ne tarkoittavat ja kuinka prosessina ja rajoitteina leipä koostetaan, on tuollaista rotlaaa täysin mahdoton muodostaa ensikertalaisena. Ei voi tietää edes, mistä tykkää. Siihen tarvitaan jo kokemusta ja tietoa, joka rutinoituneella kävijällä tietenkin on.

Jostainhan ne rutinoituneet kävijätkin ovat aloittaneet. Ja mitä sitten, jos otatkin "väärän" leivän tai kastikkeen? Seuraavalla kerralla voi sitten kokeilla jotain muuta.

Sitä sitten, että jos ja kun voin valita, en mene ravintolaan jossa saan paheksuntaa ja huonon fiiliksen SEKÄ täysin satunnaisen ruoan, joka voi olla mitä vain herkun ja lannoitteen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vein jälkikasvun subiin ja huomasin että listalla on salaattikin. Eli tavallaan sub ilman sitä leipää. No minäpä päätin tilata sellaisen! Kyltissä oli kuva annoksesta, ja että se on suosituin salaatti. Tilasin "yksi tuollainen kuvassa oleva suosituin salaatti". Vaan ehei, ei se ollutkaan niin helppoa. Ei ollut mitään salaattia olemassa, vaan jokainen herne ja itu piti siihen erikseen valita. Voi luoja sentään, ja se kesti kun valittiin ihan kaikesta. Ja lopuksi, millaisen leivän haluat siihen kylkeen?! HAH! Ja taas se sama leipäkeskustelu, mikä laji, paahdettu vai kaulittu jne.

Tähän minä edelleen haluaisin vastauksen näiltä jotka ivaavat niitä jotka kokevat subissa tilaamisen hankalaksi: miksi siellä pidetään esillä eri vaihtoehtoja ja jopa suosituinta salaattia jos sellaisia ei pystykään tilaamaan? Minusta tuo on jos ei suorastaan valehtelua niin vahvaa harhaanjohtamista.

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Juuri tämä minuakin tökkii subwayssa. En osaa kasata aineksista tietyn tyylistä leipää. Tottakai kinkku-juusto-tomaattipatongin pystyy kuka vaan tilaamaan. Mutta ne mietityt makuelämykset jäävät kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun voisi laittaa jo lukkoon. Turhaan roikkuu etusivulla, kun viestit on pelkkää saman vänkäystä.

Pliis mode

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun voisi laittaa jo lukkoon. Turhaan roikkuu etusivulla, kun viestit on pelkkää saman vänkäystä.

Pliis mode

Joko subwayn pääkonttorissa meni herne nenään?

Vierailija kirjoitti:

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Sitten voidaankin miettiä, sopivatko kulinarismi ja muutaman euron pikaruokapatonki samaan lauseeseen... Valoja päälle nyt, se on vain leipä. Jos et halua itse valita täytteitä, niin mene viereiseen Alepaan ja osta sieltä valmiiksi täytetty patonki, maksaa about saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Sitten voidaankin miettiä, sopivatko kulinarismi ja muutaman euron pikaruokapatonki samaan lauseeseen... Valoja päälle nyt, se on vain leipä. Jos et halua itse valita täytteitä, niin mene viereiseen Alepaan ja osta sieltä valmiiksi täytetty patonki, maksaa about saman verran.

Suuret pikaruokaketjut käyttävät miljoonittain rahaa tuotekehitykseen. Se mäkkärin euron juusto todellakin on vain euron pikkuhanpurilainen, mutta sataprosenttisella varmuudella kymmenien kulinarismin asiantuntijoiden hienosäätämä kokonaisuus, jossa mikään ei ole satunnaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Sitten voidaankin miettiä, sopivatko kulinarismi ja muutaman euron pikaruokapatonki samaan lauseeseen... Valoja päälle nyt, se on vain leipä. Jos et halua itse valita täytteitä, niin mene viereiseen Alepaan ja osta sieltä valmiiksi täytetty patonki, maksaa about saman verran.

Suuret pikaruokaketjut käyttävät miljoonittain rahaa tuotekehitykseen. Se mäkkärin euron juusto todellakin on vain euron pikkuhanpurilainen, mutta sataprosenttisella varmuudella kymmenien kulinarismin asiantuntijoiden hienosäätämä kokonaisuus, jossa mikään ei ole satunnaista.

Ja silti jonnet ja lissut nyppii niistä suolakurkut pois.

Subway käy selvästi joidenkin hermoille. Ja toisille sen arvostelu.

En jaksa lukea koko ketjua mutta se on käsittämätöntä että kuvissa esitetään kuin siellä olisi jotain valmiita patonkivaihtoehtoja, esim. Steakhouse Melt, mutta kun sellaisen pyytää niin kuitenkin leipä, jokainen täyte, jokainen mauste ja kastike pitää valita erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Sitten voidaankin miettiä, sopivatko kulinarismi ja muutaman euron pikaruokapatonki samaan lauseeseen... Valoja päälle nyt, se on vain leipä. Jos et halua itse valita täytteitä, niin mene viereiseen Alepaan ja osta sieltä valmiiksi täytetty patonki, maksaa about saman verran.

Suuret pikaruokaketjut käyttävät miljoonittain rahaa tuotekehitykseen. Se mäkkärin euron juusto todellakin on vain euron pikkuhanpurilainen, mutta sataprosenttisella varmuudella kymmenien kulinarismin asiantuntijoiden hienosäätämä kokonaisuus, jossa mikään ei ole satunnaista.

Ja silti jonnet ja lissut nyppii niistä suolakurkut pois.

Jokaisella on siihen oikeus. Ostamallaan purilaisella saa tehdä mitä haluaa. Mitä tällä viisaudella siis yrititkään tuoda ilmi?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua mutta se on käsittämätöntä että kuvissa esitetään kuin siellä olisi jotain valmiita patonkivaihtoehtoja, esim. Steakhouse Melt, mutta kun sellaisen pyytää niin kuitenkin leipä, jokainen täyte, jokainen mauste ja kastike pitää valita erikseen.

Täytyy seuraavalla kerra kokeilla tätä.

Minä: Otan tuon Steakhouse Meltin

Myyjä: minkälaisen plaa... plaa

Minä: Valitse sinä kaikki käy

Myyjä: minkälaisen plaa... plaa

Minä: Valitse sinä kaikki käy

Jne...jne..

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun voisi laittaa jo lukkoon. Turhaan roikkuu etusivulla, kun viestit on pelkkää saman vänkäystä.

Pliis mode

Joko subwayn pääkonttorissa meni herne nenään?

Aloitus on mitä ilmeisimmin vedätys. Mistään ei löydy vahvistusta esitetylle väitteelle.

Tuosta päätellenhän siellä jo on valmiita täyteyhdistelmiä:

"Voit valita valikoimasta täysin oman yhdistelmän tai ottaa jonkun listan valmiista yhdistelmistä. Voit myös tuplata täytteitä, tai hemmotella itseäsi ottamalla lisätäytteeksi rapeaa pekonia. Lisäksi voit valita, haluatko Subi® -leipäsi lämpimänä ja rapeaksi paahdettuna. Täysin oman mielesi mukaan!"

https://www.subway.fi/fi/info

Minäkään en ole uskaltanut mennä subiin tämän vuoksi.

En halua että mulkoillaan, tuupitaan ja kohdellaan vajakkina, kynnen tiedä heti mitä sanoa ja mihin ottaa seuraava askel.

Olen kyllä syönyt subeja, siskon hakemana.

Miksei siellä voi vaan sanoa kun on tarpeeksi miettinyt, että mitä haluaa, kerralla. En ymmärrä monivaiheisuutta.

Mitäs vaikeeta siinä on? Mie en käy sentakia tai yleensäkkään missään ulkona syömässä yksin. Mitä järkeä siinä olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mantra ”ei voi tietää mistä tykkäät” joita ilmeisesti subin henkilökunta jankuttaa tietämättömille asiakkailleen tiskin sekä näppiksen takaa, on yhdellä perustavalla tapaa erheellinen vastaväite. Se pätee nirsoiluun ja valikointiin, mutta ei kulinarismiin.

Kulinarismissa käsitellään eri makuyhdistelmien kokonaisuuksia, ei yksittäisiä raaka-aineita erillisinä. Kulinarismissa on yleisesti hyvin yhteensopiviksi tunnettuja makuyhdistelmiä ja vastaaavasti tietenkin kehnosti yhteen sopivia. Ne eivät perustu henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kuten tietyn aineksen nirsoileva inhoaminen, vaan ovat yleisiä sääntöjä. Niiden hallinta on ammattilaisen tai kehittyneen harrastajan taito, rivitavis kuluttaja ei paljoa näistä tiedä. Juuri sen takia keittiömestarit ja kokit ovat alansa ammattilaisia ja lähes aina myös suunnittelevat ammattitaitonsa pohjalta ruoat kaikkine ainesosineen ja mausteineen toteuttamaan visionsa näitä kulinaristisia yhdistelmäsääntöjä noudattaen. Juuri siksi asiakasta ei yleensä päästetä keittiöön muokkaamaan ikiomaa ruokalajiaan. Siitä tulisi sekä kaaos, että negatiivinen asiakaskokemus.

Myönnän, että Subin konsepti toimii voimakkaasti nirsoilevolle ja valikoiville asiakkaille, joiden makupaletti rajautuu mustavalkoiseen suosikki- ja inhokkiaineksien vertailulistoihin. Heille konsepti on unelma. Voi etukäteen opetella ulkoa sen vakiotilausmantran, jota autistisella vakaudella lopun elämäänsä onnellisena hokea tiskillä.

Mulla taas ei ole yhtään suosikkia eikä inhokkia. Nautin kaikista hyvistä ruoista ja välttelen huonoja. Mieluiten kokeilen aina uutta. En valitse tai hylkää mitään siksi että ruoassa on tai ei ole sipulia, vaan sen perusteella, mikä on sen kokonaisuuden taso makujen ja koostumusten harmonian ja ruoan makukärjen vision perusteella. Satunnaiset täytteet eivät keskimäärin voi tuoda hyvää lopputulosta. Keskinkertaisenkin ammattikokin ajan ja ajatuksen kanssa suunnittelema ja myyntimenestyksellä testattu resepti ei varmasti sen sijaan olisi koskaan pettymys. Halutessani pikaruokaa, en halua nähdä vaivaa kulinarismin tosin opettelusta ja soveltamisesta tietyn känttykioskin valikoimaan. Haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää.

Sitten voidaankin miettiä, sopivatko kulinarismi ja muutaman euron pikaruokapatonki samaan lauseeseen... Valoja päälle nyt, se on vain leipä. Jos et halua itse valita täytteitä, niin mene viereiseen Alepaan ja osta sieltä valmiiksi täytetty patonki, maksaa about saman verran.

Suuret pikaruokaketjut käyttävät miljoonittain rahaa tuotekehitykseen. Se mäkkärin euron juusto todellakin on vain euron pikkuhanpurilainen, mutta sataprosenttisella varmuudella kymmenien kulinarismin asiantuntijoiden hienosäätämä kokonaisuus, jossa mikään ei ole satunnaista.

Ja silti jonnet ja lissut nyppii niistä suolakurkut pois.

Jokaisella on siihen oikeus. Ostamallaan purilaisella saa tehdä mitä haluaa. Mitä tällä viisaudella siis yrititkään tuoda ilmi?

Meidän jonnet kyllä tilaa ne hampurilaiset ilman suolakurkkua. Itse tilaan aterian lisukesalaatilla, joten puhun ja muokkaan hampurilaispaikassakin annoksia.

just.. eli vähän niinku tää burgeripaikka ruoholahden ostarissa. Aika nopeasti keksin oman burgerini. Sinihomejuusto ja valkosipulimajoneesi biffen ja leivän ohella.