Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko jonkun pidempään työttämän olleen jossa "ei ole mitään vikaa"
07.07.2019 |
Haluaa siis tehdä töitä, ei päihdeongelmaa, ja ihan aikaansaava jonka voisit itse palkata jos olisit palkkamassa johonkin työhön ihmistä? En tunne yhtään sellaista, aika outoa :)
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta työttömänä. Ongelmana koulutuksen ja työhistorian puute. Jokainen haastattelija, ammatinvalintapsykologi ja muu asiantuntija kehunut kommunikaatiotaitoja, hahmottamiskykyjä, sanallista osaamista ja aloiteellisuutta. Tuo ei vain riitä, kun ikää on tämän verran ja taustat ovat nuo kerrotut.
Varmasti jotain vikaa on, mutta monen mielestä ei sinällään muualla kuin CV:ssä.
Voisitko yrittää löytää jonkun lyhyen kurssin ja sitä kautta työharjoitteluun, palkkatuella tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleenså ongelmana on ettå halutaan jotain sellaista työtä johon ei kyvyt riitå ja itketään kun kukaan ei palkkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin tämän asiattomaksi.
Oikein hyvä! Ajattelin samaa.
Hienoa, yritetåån pitää illuusiota yllå ettå ihmisesså ei voi olla mitään tarvetta muuttua vaan kaikki ongelmat on aina yhteiskunnan syytå!
Trollia rupes ärsyttämään ei pääsekään suoltamaan vihaansa työttömiä kohtaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...
Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?
Lähes kaikki työttömät ovat vapaaehtoisesti työttömiä. Siivousalan paikkoja on kokoajan auki ja ei ole hakijoita kun työttömät makaa mielummin kotona
Olen kuullut erittäin monelta supisuomalaiselta työttömältä, etteivät ole päässeet siivoamaan, koska heille on sanottu, että ovat ylikoulutettuja tehtävään ja varmasti lopettavat heti työt, kun parempaa työtä löytyy.
Se ei olisi kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä moni hakee vaikka mitä työtä tosissaan henkensä pitimiksi ja perheensä elatukseksi.
Olen juuri näitä. Suoraan sanottu, että liian hyvä koulutus.
Toisaalta on kyllä totta, että jos olisin siivoamassa tai kaupan kassalla ja saisin oman alan töitä, niin tietenkin vaihtaisin. Sikäli työnantaja on kyllä oikeassa. Mutta sen aikaa kun työni olisi se siivoaminen, tekisin sen kyllä niin hyvin ja ahkerasti kuin vain pystyn.
Kuka pakottaa kertomaan siitä tohtorintutkinnosta haastattelussa, sen voi poistaa CVstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Ex-työ/)Kaverini, tekniikan lisensiaatti, nyt 7v työttömänä. Superpedantti huippuälykäs introvertti sosiaaliahermoilija, joka tykkää tutkiapuuhastella labrassa ja on hyvin innovatiivinen & pragmaattisen tuottelias. Kosahtaa aina työhaastattelussa lausunnolla "ei tule toimeen ihmisten kanssa" - omat kokemukseni 10 vuoden ajalta kollegana kyllä kertoo että tulee mutta jos esim ryhmätyötilanne haastiksessa, heppu on niin paniikissa että alkaa vastailla parisanaisesti ja se tulkitaan järjestäen yhteistyökyvyttömyydeksi (heppu menee lukkoon jos paikalla enemmän kuin kaksi ihmistä hänen lisäkseen). On se yksi perkele ettei nuo haastattelijapsykologit näe tuota suoranaista paniikkitilannetta?
Toisaalta hänellä taloudellisesti ei ole hätää, rouvansa on hyvin tienaava lääkäri ja heppu sai hiljattain muhevan perinnön, mutta silti haluaisi tehdä "edes jotain josta tienaisi vähän". Vielä pari vuotta sitten uskoi mahdollisuuksiinsa mutta nyt alkaa olla aika katkeransorttinen tyyppi eikä edes uskalla enää hakea. Sitten työkkärin palveluissa tarjotaa tuollaiselle huippuosaajalle cv-kirjoittelua ja pupun halimista, sillähän se motivaatio nousee.
Kaverin mies. Haki useampaan siivousfirmaankin mutta niistä ei tullut edes mitään vastausta, liian koulutettu varmaan työnantajien mielestä hanttihommiin maisteri kun on. Itse olen työtön kädessäni olevan vaikean nivelrikon vuoksi, on todella vaikeaa edes keksiä työtä mitä voisin tehdä, oman alan töitä (hoitoala) en pysty tekemään. Ennen vammaani pystyin valitsemaan työpaikkani 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen aika montakin, koska olen valmistunut pari vuotta sitten yliopistosta alalle joka työllistää heikosti. Kukaan niistä ei kelpuuta ei mitä työtä tahansa millä tahansa ehdoilla, mikä on tietysti fiksuakin, koska ajatelkaa nyt vaikka heikosti palkattua kotisiivousta, jossa työtunnit on ripoteltu pitkin päivää ympäri maita ja mantuja ja liikkumiseen tarvitaan omaa autoa omalla kustannuksella... Kulujen jälkeen käteen jää helposti vähemmän kuin työttömänä, vaikka työt sitoo helposti aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Päälle kolmekymppinen opettaja. Mahdotonta löytää oman alan töitä, sijausuuspätkiä vaan. On todella pätevä ihminen mutta töitä ei löydy.
Eihän hän ole pidempään työttömänä ollut jos aina pääsee kuitenkin pätkätöihin. Tunnen minäkin monta hoitajaa jotka tekevät vuosikymmeniä vain pätkiä, ymmärsin että tässä tarkoitetaan nyt ihmistä JOTA KUKAAN EI PALKKAA, vaikkei hänessä ole mitään vikaa. Vastaus on ei, en tunne. Vanhempia ihmisiä kyllä mutta heilläkin alkaa jo ikä painaa (50 v) joten en itse palkkaisi kyllä heitäkään firmaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLen itse sellainen. Ei Suomi tarjoa töitä meikäläiselle.
Vierailija kirjoitti:
(Ex-työ/)Kaverini, tekniikan lisensiaatti, nyt 7v työttömänä. Superpedantti huippuälykäs introvertti sosiaaliahermoilija, joka tykkää tutkiapuuhastella labrassa ja on hyvin innovatiivinen & pragmaattisen tuottelias. Kosahtaa aina työhaastattelussa lausunnolla "ei tule toimeen ihmisten kanssa" - omat kokemukseni 10 vuoden ajalta kollegana kyllä kertoo että tulee mutta jos esim ryhmätyötilanne haastiksessa, heppu on niin paniikissa että alkaa vastailla parisanaisesti ja se tulkitaan järjestäen yhteistyökyvyttömyydeksi (heppu menee lukkoon jos paikalla enemmän kuin kaksi ihmistä hänen lisäkseen). On se yksi perkele ettei nuo haastattelijapsykologit näe tuota suoranaista paniikkitilannetta?
Toisaalta hänellä taloudellisesti ei ole hätää, rouvansa on hyvin tienaava lääkäri ja heppu sai hiljattain muhevan perinnön, mutta silti haluaisi tehdä "edes jotain josta tienaisi vähän". Vielä pari vuotta sitten uskoi mahdollisuuksiinsa mutta nyt alkaa olla aika katkeransorttinen tyyppi eikä edes uskalla enää hakea. Sitten työkkärin palveluissa tarjotaa tuollaiselle huippuosaajalle cv-kirjoittelua ja pupun halimista, sillähän se motivaatio nousee.
Onhan hänessä sitten "vikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta työttömänä. Ongelmana koulutuksen ja työhistorian puute. Jokainen haastattelija, ammatinvalintapsykologi ja muu asiantuntija kehunut kommunikaatiotaitoja, hahmottamiskykyjä, sanallista osaamista ja aloiteellisuutta. Tuo ei vain riitä, kun ikää on tämän verran ja taustat ovat nuo kerrotut.
Varmasti jotain vikaa on, mutta monen mielestä ei sinällään muualla kuin CV:ssä.
Voisitko yrittää löytää jonkun lyhyen kurssin ja sitä kautta työharjoitteluun, palkkatuella tms.
Varmasti ja olen tätä harkinnut. Ei tuosta varmaan mitään pidempiaikaista seuraisi sillä nuo pääongelmat olisivat edelleen taustalla. Tietenkin joku palkkatuki toisi hieman lisää rahaa ja säännöllisyyttä elämää vaikka ei sitä kunnon työpaikkaa toisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Päälle kolmekymppinen opettaja. Mahdotonta löytää oman alan töitä, sijausuuspätkiä vaan. On todella pätevä ihminen mutta töitä ei löydy.
Eihän hän ole pidempään työttömänä ollut jos aina pääsee kuitenkin pätkätöihin. Tunnen minäkin monta hoitajaa jotka tekevät vuosikymmeniä vain pätkiä, ymmärsin että tässä tarkoitetaan nyt ihmistä JOTA KUKAAN EI PALKKAA, vaikkei hänessä ole mitään vikaa. Vastaus on ei, en tunne. Vanhempia ihmisiä kyllä mutta heilläkin alkaa jo ikä painaa (50 v) joten en itse palkkaisi kyllä heitäkään firmaani.
Sinun kohdallasi vika on kyllä sinussa, työnantajassa, jos 50-vuotiaan "vika" on se että muka ikä alkaa jo painaa.
Viisikymppisissä (kuten nuoremmissakin) on sairaita, raihnaisia jne mutta myös terveitä ja huippukuntoisia, et voi pelkän syntymävuoden perusteella tuomita jotakuta ikälopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieslukijaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Ex-työ/)Kaverini, tekniikan lisensiaatti, nyt 7v työttömänä. Superpedantti huippuälykäs introvertti sosiaaliahermoilija, joka tykkää tutkiapuuhastella labrassa ja on hyvin innovatiivinen & pragmaattisen tuottelias. Kosahtaa aina työhaastattelussa lausunnolla "ei tule toimeen ihmisten kanssa" - omat kokemukseni 10 vuoden ajalta kollegana kyllä kertoo että tulee mutta jos esim ryhmätyötilanne haastiksessa, heppu on niin paniikissa että alkaa vastailla parisanaisesti ja se tulkitaan järjestäen yhteistyökyvyttömyydeksi (heppu menee lukkoon jos paikalla enemmän kuin kaksi ihmistä hänen lisäkseen). On se yksi perkele ettei nuo haastattelijapsykologit näe tuota suoranaista paniikkitilannetta?
Toisaalta hänellä taloudellisesti ei ole hätää, rouvansa on hyvin tienaava lääkäri ja heppu sai hiljattain muhevan perinnön, mutta silti haluaisi tehdä "edes jotain josta tienaisi vähän". Vielä pari vuotta sitten uskoi mahdollisuuksiinsa mutta nyt alkaa olla aika katkeransorttinen tyyppi eikä edes uskalla enää hakea. Sitten työkkärin palveluissa tarjotaa tuollaiselle huippuosaajalle cv-kirjoittelua ja pupun halimista, sillähän se motivaatio nousee.
Onhan hänessä sitten "vikaa".
Luitko pidemmälle? Kymmenen vuoden kokemus työtoverina ja ei valittamista.
Mikä ihmeen "täydellisten" ihmisten markkinapaikka nykyinen työelämä on olevinaan, jokaikisestä löytyy ihan varmasti jotain vikaa jos niikseen tulee. Miksi ei katsota kokonaisuutta vaan tuiojotetaan jotain yksityiskohtaa, usein täysin toisarvoistakin.
Kertoo varmaan enemmän ap:n tuttavapiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta hyvää tyyppiä joille on jäänyt hopea sija työnhaussa päälle.
Ihmettelen itsekin, koska mä työllistyin heitä ennen ja olen paljon huonompaa ainesta. 35-45 vuotiaita naisia ovat. Maistereita ja kokemusta monesta alasta. Osaisivat varmaan ihan mitä vaan alansa juttuja ja paljon muutakin...
Yhdellä sisko teki itsemurhan ja hän päätti ottaa irtioton hetkeksi. Syytä ei kerro haastattelussa, vaan sanoo olleensa työtön 2,5 vuotta. Cv:n perusteella tosi ahkera.Toisella kuoli vauva kätkytkuoleman. Ei myöskään kerro siitä tylhaussa.
Kolmannella oliruntasyöpä. Ei kerro myöskään.
Neljäs joutui erään sairaan rikoksen uhriksi.
Ei näitä ihmiset halua kertoa. Eikä minusta tarvikaan kertoa. Kyllä fiksu rekrytoija näkee jo ceeveestä kuinka ahkerasti työhistoriassa tehty töitä. Kyllä pitkään töistä pois olleille soisi työn. Kyllä heille soisi sen ettei kukaan leimaa. Parhaat työntekijät saattaa olla niitä pitkäaikaistyöttömiä. Itse myönnän olevani huonompi kuin nuo mainitsemani.
Kokemukseni mukaan myös työttömyyttä kokeneet, itseni mukaan lukien, osaavat arvostaa työtä ja mahdollisuutta tehdä sitä. Kun on vertailukohtaa, tuntuvat maanantaitkin helpommilta. Jää turha haaveilu vapaasta elämästä kun tietää kuinka paljon työkin antaa sisältöä ja mahdollisuuksia, ei vain rajoita niitä. Kiire tarkoittaa, että on tekemistä. Haasteet tarkoittavat, että on mahdollisuus kehittyä. Palkka tarkoittaa, että voi sijoittaa itseensä.
Tämä vain vertailukohtana hampaat irvessä töihin raahautuville muiden epäonnen kadehtijoille.
Ja vastauksena kysymykseen, tunnen työttömänä olleita jotka ovat kekseliäitä, luotettavia ja ahkeria, palkkasin heidät silmää räpäyttämättä jos olisin siinä asemassa. Onneksi monet ovat päässeet näyttämään kyntensä jossain vaiheessa.
Tässä yksi työttömien arkkityyppi: kouluttanut itsensä ihan yli (monilla aloilla opiskelu on helppoa), sitten menee tutkinnolla kehuskellen työhaastatteluun jossa tarvittaisi vain ihan perustyyppiä. Kuka pakottaa retostelemaan tai edes kertomaan että on lukenut kreikkalaista hieroglyfiaa 10 vuotta jos hakee siivoojaksi?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...
Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?
Mulla oli oma liike muutaman vuoden alle kolmekymppisenä, kaupallinen koulutus alla. Kun lopetin liikkeen kolmekymppisenä ja hain töitä, pääsin haastatteluun lähiön Saleen, enkä saanut paikkaa. Mihähän olisin pyörittänyt koko helvetin putiikkia ihan helposti, mutta en heille kelvannut jostain syystä. Näin se menee. Nyt olen 44v ja opiskellut sen jälkeen kaksi uutta ammattia, ja edelleen on tilanne se että en ole yhtään vakituista työpaikkaa koko elämäni aikana saanut, viimeisen 15 vuoden aikana olen ollut töissä reilu 4 vuotta yhteensä, kahdessa eri työpaikassa.
Siivousta en pysty sen fyysisyyden takia enää tekemään sama juttu varastohommissa, puhelinmyyntiä olen tehnyt nuorena niin paljon että tiedän ettei kannata. Edellisessä työpaikassa kehuttiin jopa älyköksi, mutta niillä ei ole varaa palkata mua enää kun ovat joutuneet laittamaan väkeä pihalle. En todellakaan hae työpaikkoja joita en pysty suorittamaan, mitä hyötyä siitä olisi että valehtelisin että joo kyllä pystyn siivoamaan toimistorakennuksen vartissa, kun en kerran siihen pysty? On paljon muuta mitä pystyisin tekemään kun vaan joku palkkaisi.
Onko täällä ketään 59-vuotiasta saanut töitä?
Olen juuri näitä. Suoraan sanottu, että liian hyvä koulutus.
Toisaalta on kyllä totta, että jos olisin siivoamassa tai kaupan kassalla ja saisin oman alan töitä, niin tietenkin vaihtaisin. Sikäli työnantaja on kyllä oikeassa. Mutta sen aikaa kun työni olisi se siivoaminen, tekisin sen kyllä niin hyvin ja ahkerasti kuin vain pystyn.