Tunnetko jonkun pidempään työttämän olleen jossa "ei ole mitään vikaa"
Haluaa siis tehdä töitä, ei päihdeongelmaa, ja ihan aikaansaava jonka voisit itse palkata jos olisit palkkamassa johonkin työhön ihmistä? En tunne yhtään sellaista, aika outoa :)
Kommentit (88)
Tuskin tunnet kaikkia työttömiä tai niitäkään, jotka väität tuntevasi.
Kyllä, useita yli 50 v. Äitini mukaanlukien. Osa jopa tohtoreita.
En käytä päihteitä mutta olen ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Kärsin masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja nämä asiat ovat hankaloittaneet elämääni suuresti sekä vaikeuttaneet myös työllistymistä, koska en ole haastatteluissa oikein edukseni. Joten minussa on siis "vika". Toisaalta kyllä haluan tehdä töitä, ja pätkätöissä ollessani olen saanut hyvää palautetta ahkeruudestani.
Mutta kiitos, kun sain av:lta muistutuksen omasta viallisuudestani.
Minä olen melko paljon ollut työttömänä. Alani on raskas ja huonosti palkattu ja osaan laskea sen verran, että saan enemmän työttömänä ja näin on myös ollut.
Kyllä. Minä. On motivaatiota, ei ole mitään henkilökohtaisen elömän ongelmia, töiden perässä olisin valmis muuttamaan mihin vain mutta kun ei ole parikymppisenä 30 vuoden työkokemusta ja tutkintoa jokaiselta alalta niin minkäs teet
Siivousfirmat palkkaavat jos työ kiinnostaa
Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...
Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?
Kyllä. Päälle kolmekymppinen opettaja. Mahdotonta löytää oman alan töitä, sijausuuspätkiä vaan. On todella pätevä ihminen mutta töitä ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
En käytä päihteitä mutta olen ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Kärsin masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja nämä asiat ovat hankaloittaneet elämääni suuresti sekä vaikeuttaneet myös työllistymistä, koska en ole haastatteluissa oikein edukseni. Joten minussa on siis "vika". Toisaalta kyllä haluan tehdä töitä, ja pätkätöissä ollessani olen saanut hyvää palautetta ahkeruudestani.
Mutta kiitos, kun sain av:lta muistutuksen omasta viallisuudestani.
Masennustaipumus/-jaksot eivät tee ihmisestä viallista tai edes outoa. Toki ap:n ja kaltaistensa on tätä mahdotonta ymmärtää mutta totta se silti on. Olipa muutenkin selvästi vastenmielisen ihmisen tekemä täysin typerä ja alentava aloitus, huh. Ja sitten nuo vielä luulevat olevansa itse parempia...xD no mutta tuo vain varmistaa masentuneiden sivuun jäämisen. Kai se on sitten kivempi maksella alati nousevia veroja kuin opetella olemaan normaalin fiksusti.
Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa. Kukaan ei ole täydellinen.
Kokemukseni perusteella pahimmat työttömien halveksijat ovat itse patalaiskoja työntekijöitä. Ylitöihin ei voi jäädä edes puoleksi tunniksi - ikinä. Kahvitaukoja venytetään, työnteko käy hitaasti. Haaveilevat kaiken aikaa helpommista töistä ja pitkistä äitiyslomista. Toki puhuvat miten työ on heille tärkeää, se ei vain näy missään. Oletan aloittajan olevan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...
Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?
Lähes kaikki työttömät ovat vapaaehtoisesti työttömiä. Siivousalan paikkoja on kokoajan auki ja ei ole hakijoita kun työttömät makaa mielummin kotona
Vierailija kirjoitti:
En käytä päihteitä mutta olen ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Kärsin masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja nämä asiat ovat hankaloittaneet elämääni suuresti sekä vaikeuttaneet myös työllistymistä, koska en ole haastatteluissa oikein edukseni. Joten minussa on siis "vika". Toisaalta kyllä haluan tehdä töitä, ja pätkätöissä ollessani olen saanut hyvää palautetta ahkeruudestani.
Mutta kiitos, kun sain av:lta muistutuksen omasta viallisuudestani.
mulla sama
Minulla on ollut puolen-kahden vuoden työttömyysjaksoja. Tosin alani on enemmänkin kausiluonteinen. Olen aina saanut pelkkää positiivista palautetta ja olen aikaansaava. Etsin kyllä mitä vain töitä kausitöiden välissä mutta ei vaan löytynyt. Opiskelin lopulta vähän lisää, tein taas pari vuotta määräaikaisuuksia kunnes tänä keväänä sain vakipaikan omalta alalta.
Voi pientä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käytä päihteitä mutta olen ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Kärsin masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja nämä asiat ovat hankaloittaneet elämääni suuresti sekä vaikeuttaneet myös työllistymistä, koska en ole haastatteluissa oikein edukseni. Joten minussa on siis "vika". Toisaalta kyllä haluan tehdä töitä, ja pätkätöissä ollessani olen saanut hyvää palautetta ahkeruudestani.
Mutta kiitos, kun sain av:lta muistutuksen omasta viallisuudestani.
Masennustaipumus/-jaksot eivät tee ihmisestä viallista tai edes outoa. Toki ap:n ja kaltaistensa on tätä mahdotonta ymmärtää mutta totta se silti on. Olipa muutenkin selvästi vastenmielisen ihmisen tekemä täysin typerä ja alentava aloitus, huh. Ja sitten nuo vielä luulevat olevansa itse parempia...xD no mutta tuo vain varmistaa masentuneiden sivuun jäämisen. Kai se on sitten kivempi maksella alati nousevia veroja kuin opetella olemaan normaalin fiksusti.
Niin. Olen joskus miettinyt, että masentunut/kiusaamista kokenut/jännittäjätyyppi/traumatisoitunut ihminen jne. jää monesti asioidensa kanssa todella yksin, kun ympäristön asenteet ovat hyvin usein samankaltaisia kuin ap:lla. Toisaalta sairaus tai ongelma leimataan "viaksi", toisaalta taas käsketään ottaa itseä niskasta kiinni. Että lopeta se jännittäminen ja masentuneena oleminen.
Itse pärjään kyllä masennukseni kanssa siinä mielessä, että tällä hetkellä se ei juurikaan vaikuta toimintakykyyni. Käyn juuri nytkin töissä. Sosiaalisten tilanteiden pelko onkin sitten vähän vaikeampi asia: se todellakin vaikeuttaa ihmisten kanssa olemista ja kuten sanoin, myös työllistymistä.
Kiitos ystävällisestä viestistäsi! :
- 4
Minä, mutta vikaakin löytyy eli laiskuus ja suunnaton mukavuudenhalu. Nämä ominaisuudet kyllä väistyvät, jos on sopiva palkinto odottamassa eli enemmän rahaa, joka on sopivassa suhteessa lisääntyneeseen vaivaan. Voin tarvittaessa paiskia töitä, vaikka niska limassa, tuntuvaa korvausta vastaan.
Minä ja mieheni olimme sellaisia kumpikin. Uudelleenkouluttautuminen korkeakoulussa täysin eri alalle auttoi.
Tiedän. Pienen paikkakunnan koko sivujaosto lopetettiin ja kaikki irtisanottiin. Ei melkein eläkeiässä enää töitä saanut ja koko elämänsä paikkakunnalle rakentanut ei noin vaan muuta muualle.
tunnetko sinä jonkun pitkässä työsuhteessa olevan jossa "ei ole mitään vikaa"?
Kyllä.