Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko jonkun pidempään työttämän olleen jossa "ei ole mitään vikaa"
07.07.2019 |
Haluaa siis tehdä töitä, ei päihdeongelmaa, ja ihan aikaansaava jonka voisit itse palkata jos olisit palkkamassa johonkin työhön ihmistä? En tunne yhtään sellaista, aika outoa :)
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne, useimmilla on jonkinsorttista ongelmaa terveydessä tai päänupissa. Useimiten siellä päänupissa.
Kun on ollut vuosia työttömänä alkaa pikkuhiljaa päässä heittämään, vaikka olisi työttömäksi jäädessään ollut ihan täysipäinen. Tai ainakin potentiaaliset työnantajat olettavat näin. Yli 2 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ollutta ei kutsuta edes haastatteluun, jos on muitakin hakijoita.
Tämä on törkeätä. Syitä aukkoon cv:ssä on monia. Mitä se kenellekään kuuluu?
Pyytäkää haastatteluun ja huomatkaa itse ettei monessa mitään vikaa.
Älkääkä jauhako siitä miksi on niin pitkä tauko.
Yksi mies haastattelija voivotteli melkein koko haastattelun kuinka hänellä meinasi hajota pää työttömyyteen. Ei työttömyydelle voi mitään. Ei hajoa pää, jos on säästöjä jolla elää. Rekrytoijien syrjintään alkaa lopulta pää hajota. Moni päässyt töihin valehtelemalla työhistorian aukot.
Valehtelijoita ja laiskureita on työelämässä monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mt-ongelmaa, en käytä mitään päihteitä, ei ole velkoja, yms. Korkea koulutus. Töissä olen ollut lähes koko elämäni usealla alalla, Suomessa ja ulkomailla, puhun sujuvasti useaa kieltä. Työttömyysjaksoillakin olen ollut yleensä kursseilla tai koulutuksessa. Olen erikoisalani huippua Suomessa. Nainen, viiskymppinen.
Nyt en ole neljään vuoteen saanut töitä. Osaamiseni on haluttua, mutta kellään ei ole alalla varaa enää maksaa mistään. Varsinaisia avoimia työpaikkoja ei siis enää ole, edes niitä määräaikaisia töitä tai projekteja, joissa tein töitä vuosien ajan.
En mitenkään näe että minussa olisi mitään vikaa. Alalla on vaan tehty muutoksia ja kun julkisesta sektorista kyse, hallituksen politiikka ja budjettileikkaukset ovat ajaneet alas alan työpaikat.
Tiedän yhden vanhemman (fiksu ja koulutettu, mutta ei kovin hyvin työllistävälle alalle ja suostuu tekemään vain oman alansa hommia), lisäksi tiedän yhden nuoren aikuisen joka haluaisi töitä mutta on paha lukihäiriö, jännittää kovasti kaikkea sosiaalista ja ei siksi uskalla hakea juuri minnekään(sääli, koska uskon että oikeassa hommassa olisi tosi ahkera ja luotettava). Lisäksi mt/päihdetapauksia pari.
Suurin osa tuntemistani työttömistä ottaisivat työtä mielellään vastaan.
Ongelmana vaan on hankaluudet löytää jatkuvaa työtä. Joku lyhyt määräaikainen pätkä on riski, koska jos et saa sen jälkeen heti uutta työpaikkaa tai jatkoa työsopimukselle, olet kusessa, koska tukibyrokratian ansiosta joudut odottaa tukien pariin takaisin pääsyä jonkin aikaa.
Toinen ongelma on palkanmaksuhaluttomat työnantajat. Jotain töitä saattaa olla tarjolla, mutta palkka on sellainen, ettei sillä elä. Varsinkaan jos on yksin asuva, ja vielä jos on huollettavia.
Niin ja niihin siivoushommiinkin vaaditaan nykyään koulutus, ainakin jos kyse on jatkuvasta työstä.
Itseni nyt ainakin. Vikani on se, että cv:n tyhjiä aukkoja on vaikea selittää. Olen hakenut töitä. Kun niitä ei saa, jää aukko jos toinenkin. Sitten se vuosikymmenien jälkeen näyttää jo huonolta kun työkokemusta on alle 10 vuotta.
Työntekijänä olen tunnollinen ja ahkera. Nopea oppimaan. Aina saanut hyvää palautetta. Ulkonäkö siisti, en polta, ei ole tekoripsiä tai -kynsiä. Ujo olen kyllä ja tämä onkin merkillinen asia. Minua on kiitelty työssä ollessa siitä, etten pidä melua itsestäni vaan keskityn töihin. No, haastattelussa tämä tylsä asiakeskeisyyteni taitaa sitten kuitenkin olla huono asia.
Arvailuahan tämä on. Mistä minä oikeita syitä voisin tietää. En vaan voinut kuvitella omaa "työuraani" tällaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne yhtäkään. Tällä hetkellä ei taida olla edes työttömiä tuttavuuksissa 🤔
Tässäkin ketjussa joka toisessa vastauksessa tämä "aina saanut positiivista palautetta". Se on vähän sama kun se perinteinen "olen hyvännäköinen miesten mielestä". Eihän missään nykyän mitään negatiivista kerrota päin naamaa.
Ja aiheeseen: En ole ikinä tuntenut ketään pitkän aikaa työttömänä ollutta, jonka palkkaisin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän useita jotka ovat alkaneet etsiä töitä tosissaan vasta ansiosidonnaisen lähestyessä loppuaan. Korkea ansiosidonnainen ollut heillä, ja osa jopa kieltäytynyt paikasta ansiosidonnaisen aikana. Työllistyneet nopeasti kun ovat alkaneet hakea. Ongelmallisimpia ovat vanhemmat henkilöt, joiden kohdalla ikärasismi on varsin yleistä, ja sitten nuoret joilla olematon kokemus ja vaikeuksia saada se eka kunnon paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vikani on se, että cv:n tyhjiä aukkoja on vaikea selittää. Olen hakenut töitä. Kun niitä ei saa, jää aukko jos toinenkin.
Argghhhh! Kukaan työnantaja ei kysele aukoista cv:ssä! Olette uskonut propagandaa.
Kymmenen vuotta työttömänä. Ongelmana koulutuksen ja työhistorian puute. Jokainen haastattelija, ammatinvalintapsykologi ja muu asiantuntija kehunut kommunikaatiotaitoja, hahmottamiskykyjä, sanallista osaamista ja aloiteellisuutta. Tuo ei vain riitä, kun ikää on tämän verran ja taustat ovat nuo kerrotut.
Varmasti jotain vikaa on, mutta monen mielestä ei sinällään muualla kuin CV:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin tämän asiattomaksi.
Oikein hyvä! Ajattelin samaa.
Itsessä ei ole muuta vikaa kuin se, että olen varmasti liian hiljainen ja "mitäänsanomaton" ihminen ja en erotu joukosta ainakaan hyvällä tavalla. Pitäisi olla rohkea ja puheliaampi. Lisäksi olen vielä aika nuori ihminen ilman mitään virallista koulutusta mihinkään. Tähän vielä pieni paikkakunta ja autottomuus niin homma selvä. Monet kerrat haaveilen muutosta muualla, mutta pitäisi olla esim työ tai opiskelupaikka odottamassa ennen kuin voin lähteä. Ole senverran rahaton, etten voi tehdä mitään suuria päätöksiä hetkessä. Suhteita minulla ei myöskään ole mihinkään. Suku asuu ympäri Suomea ja muita tuttuja ei ole tai ainakaan niin että heistä jotain apua työllistymisen suhteen olisi. Yrittäjyyttä en voi edes harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...
Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?
Lähes kaikki työttömät ovat vapaaehtoisesti työttömiä. Siivousalan paikkoja on kokoajan auki ja ei ole hakijoita kun työttömät makaa mielummin kotona
Olen kuullut erittäin monelta supisuomalaiselta työttömältä, etteivät ole päässeet siivoamaan, koska heille on sanottu, että ovat ylikoulutettuja tehtävään ja varmasti lopettavat heti työt, kun parempaa työtä löytyy.
Se ei olisi kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä moni hakee vaikka mitä työtä tosissaan henkensä pitimiksi ja perheensä elatukseksi.
Tunnen toimintakykyisen ihmisen joka leikkii sairasta.
Tunnen useamman.
Tarinat ovat kaikki samanlaisia alusta: hyvät paperit yliopistosta, kielitaitoa ja osaamista. Suomesta vaan ei saa mitään kunnon töitä, pelkkää heikosti palkattua pätkää, jos sitäkään. Alan vaihtoa ja uusia tutkintoja suoritettu, aina ei sekään ole auttanut.
Yksi sai usean uuden tutkinnon jälkeen töitä, mutta alalta joka ei kiinnosta.
Yksi joka oli työttömänä Suomessa pitkään pääsi vihdoin ulkomailla korkeaan virkaan. Toinen joka ei saanut Suomesta vakituisia töitä millään, sai proffan viran Ruotsista.
Yksi jolla on nuoresta asti ollut loistava työura, kielitaitoa ja ulkomaankokemusta, halusi vaihtaa mielekkäämmälle alalle ja on edelleen työttömänä vaikka suorittanut uuden tutkinnonkin.
Vähän tuntuu kuin Suomessa ei korkeaa koulutusta osattaisi hyödyntää tai arvostaa työmarkkinoilla. Ja sitten kun ikä alkaa olla 45+, mikään ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta hyvää tyyppiä joille on jäänyt hopea sija työnhaussa päälle.
Ihmettelen itsekin, koska mä työllistyin heitä ennen ja olen paljon huonompaa ainesta. 35-45 vuotiaita naisia ovat. Maistereita ja kokemusta monesta alasta. Osaisivat varmaan ihan mitä vaan alansa juttuja ja paljon muutakin...
Yhdellä sisko teki itsemurhan ja hän päätti ottaa irtioton hetkeksi. Syytä ei kerro haastattelussa, vaan sanoo olleensa työtön 2,5 vuotta. Cv:n perusteella tosi ahkera.Toisella kuoli vauva kätkytkuoleman. Ei myöskään kerro siitä tylhaussa.
Kolmannella oliruntasyöpä. Ei kerro myöskään.
Neljäs joutui erään sairaan rikoksen uhriksi.
Ei näitä ihmiset halua kertoa. Eikä minusta tarvikaan kertoa. Kyllä fiksu rekrytoija näkee jo ceeveestä kuinka ahkerasti työhistoriassa tehty töitä. Kyllä pitkään töistä pois olleille soisi työn. Kyllä heille soisi sen ettei kukaan leimaa. Parhaat työntekijät saattaa olla niitä pitkäaikaistyöttömiä. Itse myönnän olevani huonompi kuin nuo mainitsemani.
Jokaisella on varmaan ne omat "luurangot" kaapissa. Itsekään en voi kertoa olleeni seitsemän vuotta pahasti koulukiusattu ja sen jälkeen lähes pelänneeni ihmisiä jonkin aikaa. Silloin ei ollut vaan helppo hakea töitä tai että olisin pystynyt siellä edes käymään. Mitään sairauttahan minulla ei varsinaisesti ollut. Jokin pelko vaan kokoajan etten pärjää siellä ihmisten joukossa ja muutenkin olisi voimat nopeasti loppuneet. No, maksan nyt hintaa tästä kaikesta. Sen lisäksi opiskelemaan pääsy vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin tämän asiattomaksi.
Oikein hyvä! Ajattelin samaa.
Hienoa, yritetåån pitää illuusiota yllå ettå ihmisesså ei voi olla mitään tarvetta muuttua vaan kaikki ongelmat on aina yhteiskunnan syytå!
Kyllä mä itseni voisin ihan hyvin palkata, jos olisin työnantaja.
Ainoa vika taitaa olla ikä 56 vuotta. Kuka sitten sitä vikana pitääkin.
Kun on ollut vuosia työttömänä alkaa pikkuhiljaa päässä heittämään, vaikka olisi työttömäksi jäädessään ollut ihan täysipäinen. Tai ainakin potentiaaliset työnantajat olettavat näin. Yli 2 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ollutta ei kutsuta edes haastatteluun, jos on muitakin hakijoita.