Tunnetko jonkun pidempään työttämän olleen jossa "ei ole mitään vikaa"

Varmaan pitkään työttömissä on ihan ahkeria ja osaaviakin ihmisiä, ei vain vielä ole tullut vastaan

Piipahtaessani lukemassa silloin tällöin ihmislajitovereiden keskustelua päädyn toteamaan, että onnellinen oli lapsuus, jolloin en vielä edes tiennyt työksi nimetyn toiminnan olevan näin suuri puheenaihe. Ehdottaisin, että jos työstä jauhaminen jatkuu, niin siirtykäämme koko ihmiskunta hiekkalaatikolle. Aikuiset, alkakaa tekin leikkiä. Siitä vain hiekkalaatikolle ja hieman päiväunille ja taas.

Oodi leikille. Leikkikää, aikuiset. Älkää huudelko toisillenne. Jos joku on laiska, niin löytäkää laiskassa se lahja ja tarmo. Kannustakaa, kaikkia. Ei vain yhdenlaisia, vaan kaikkia. Missä lapsuuden ilo? Ja jos sitä ei silloin ollut, niin nyt voisi olla.

Kuinka iso ongelma tämä työ nyt oikein on.

MENKÄÄ HIEKKALAATIKOLLE. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku. :)

Oikein iloista ja toiveikasta, ahkeraa ja työntäyteistä iloa. Työhän voi olla vaikka hiekkalaatikolla hiekkailua.

Jos jään kohta työttömäksi, tunnen ihan itteni.

Olen yli kaksikymmentä vuotta raatanut yksityisyrittäjänä ja palkkaorjana.

Oksettaa jokainen aamu, kun täytyy töihin herätä.

Huomenna taas on v-n pakko. Hyi v-u!

Yök.

ÄLLÖTYS!

Olis pitänyt valita toisin, ettei aamuisin tarvitsisi yökätä.

Olen ollut pitkäaikaistyöttömänä 6kk, sitten kyllästyin  heikkoon työkkärikorvaukseen , 1800 €/ kk puhtaana lapaan ja pääsin takasin töihin

Liksa tuplaantui. Mitään vikaa en itsessäni nää

Esimerkiksi korkeakoulutetut yli viisikymppiset. Omalla alalla ei ole työpaikkoja auki ja yksityisyrittäminen ei ole mahdollista. Ja ikää on liikaa, jotta kannattaisi kouluttautua uuteen ammattiin, koska siihen valmistuessa olisit 55+ ja ilman työkokemusta (ja työmarkkinoilla on vastavalmistuneita nuoriakin).

Ap:n kommentista näkee - anteeksi vaan - tyhmyyden, nuoruuden ja elämänkokemuksen puuttumisen kauas.

Komppi 25:lle.

Kukaan ei palkkaa jotain kuusikymppistä tohtoria kääntelemään purilaisia. Ikärasismi on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...

Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?

Lähes kaikki työttömät ovat vapaaehtoisesti työttömiä. Siivousalan paikkoja on kokoajan auki ja ei ole hakijoita kun työttömät makaa mielummin kotona

meillä on aika paljon työttömiä siivoojia.

Itseni lisäksi tunnen aika monta.

Olin itse nuorempana monta vuotta työttömänä. Nyt olen tehnyt yli kymmenen vuotta samaa työtä. Työnantaja on ollut hyvin tyytyväinen.

Jos on pitempään työttömänä, alkaa itsekin uskoa itsessä olevan jotain vikaa. Ja työnantajat ovat siitä joka tapauksessa varmoja. Silloin työllistymiseen tarvitaan onnekas sattuma. Itse olin työtön ja sain pitkään vain palkattomia työkokeilupaikkoja. Minulla oli kuitenkin onnea, ja nykyään olen johtavassa asemassa.

Enpä tunne, useimmilla on jonkinsorttista ongelmaa terveydessä tai päänupissa. Useimiten siellä päänupissa.

En tunne sellaista, joissa ei ole mitään vikaa, mutta tunnen monta sellaista, jotka haluaisivat tehdä töitä ja voisivatkin, jos työnantaja olisi valmis vähän joustamaan esim lyhyempinä tai joustavampina työaikoina. Ts. he ovat sen verran sairaita, etteivät koko aikaa pysty 8h työpäiviin, mutta eivät niin sairaita, että pääsisivät eläkkeelle tai edes sairaslomalle. Esim reumaatikkoja ja vastaavia.

Tuo "minä en tunne yhtään" on yleisesti ottaen umpisurkea perustelu mihinkään väitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen masentunut ja käytän välistä liikaa alkoholia, olen velkainen, sun muuta, mutta käyn silti töissä. Jos menee duuni alta, hommaan uuden. Välillä olen ollut opiskelemassa, muttei oikein inspaa elää pikku tukien varassa niin työelämä sitten vetänyt mukaansa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, siivousta, puhelinmyyntiä, kaupankassaa, varastoa...

Kuinka monta työtöntä tunnette, jotka ovat valmiita tekemään edellä mainittuja töitä elättääkseen itsensä?

Lähes kaikki työttömät ovat vapaaehtoisesti työttömiä. Siivousalan paikkoja on kokoajan auki ja ei ole hakijoita kun työttömät makaa mielummin kotona

Kaikki työttömät ei todellakaan HALUA olla työttömänä. Olen ison firman henkilöstöjohtaja ja irtisanonut tässä jokusen vuoden sisään reilu 60 akateemista kovan tason työntekijää. Nuoret työllistyivät nopeesti, suurin osa 50+ ikäisistä olleet nyt jokusen vuoden työttömiä. Haluaisivat töihin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen melko paljon ollut työttömänä. Alani on raskas ja huonosti palkattu ja osaan laskea sen verran, että saan enemmän työttömänä ja näin on myös ollut.

Mikä estää ottamasta vastuuta omasta elämästä ja vaihtamasta alaa? Kaikkien työttömien maine kärsii sellaisten vuoksi, jotka ajattelee, että on ihan ok elää muiden verovaroilla jos se itselle on kannattavaa.

Mikä on pidempään olemista?

Minä olen yli puoli vuotta etsinyt töitä, mutta ei niitä vaan löydy. Yleensä häviän sisäiselle hakijalle.

Minulla ei ole terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen melko paljon ollut työttömänä. Alani on raskas ja huonosti palkattu ja osaan laskea sen verran, että saan enemmän työttömänä ja näin on myös ollut.

Etkö tiennyt asiaa, kun hakeuduit alalle?

Tunnen.

Minulla oli pitkä työhistoria. Sairastuin syöpään, joten työnantaja irtisanoi minut yt-neuvotteluissa.

Olin vuosia syöpähoitojen vuoksi sairauslomalla, mutta selvisin sairaudestani. Minulla oli mm. tuskallinen vyöruusu, jonka hermokivut kestivät yli vuoden.  Vaikeaa käänteishyljintää useissa elimissä. Silmäni kaihileikattiin vuosia sitten saatuani valtavia kortisoniannoksia, selkänikamani murtuivat, ranteeni murtui ja kaaduin lukemattomia kertoja, koska olin naurettavan heikossa kunnossa. Vastustuskykyni oli surkea, joten jouduin sairaalaan useita kertoja.

Olen tupakoimaton absolutisti, jonka syntinä oli vakava sairaus ja vuosien poissaolo töistä, kun yritin pysyä hengissä. Erehdyn olemaan yli 50-vuotias, joten työnsaanti on vaikeaa.

Tunnen useampia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta, vakuuttavat näytöt työelämässä saavuttanutta, nuhteetonta, motivoitunutta ja korkealla työmoraalilla varustettua työtöntä. Kaikki +50-vuotiaita naisia.

Tolkutonta resurssien haaskausta. Olen jopa miettinyt että alan vaatia palveluja yritykselleni myyviltä yrityksiltä yhteyshenkilöksi yli viisikymppisiä naisia ja ilmoitan että jos sellaisia ei löydy niin siirrän asikkuuden sellaiselle yritykselle jotka arvostavat kokemusta niin työelämässä kuin elämässä muutenkin. 

Tunnen monta hyvää tyyppiä joille on jäänyt hopea sija työnhaussa päälle.

Ihmettelen itsekin, koska mä työllistyin heitä ennen ja olen paljon huonompaa ainesta. 35-45 vuotiaita naisia ovat. Maistereita ja kokemusta monesta alasta. Osaisivat varmaan ihan mitä vaan alansa juttuja ja paljon muutakin...

Yhdellä sisko teki itsemurhan ja hän päätti ottaa irtioton hetkeksi. Syytä ei kerro haastattelussa, vaan sanoo olleensa työtön 2,5 vuotta. Cv:n perusteella tosi ahkera.

Toisella kuoli vauva kätkytkuoleman. Ei myöskään kerro siitä tylhaussa.

Kolmannella oliruntasyöpä. Ei kerro myöskään.

Neljäs joutui erään sairaan rikoksen uhriksi.

Ei näitä ihmiset halua kertoa. Eikä minusta tarvikaan kertoa. Kyllä fiksu rekrytoija näkee jo ceeveestä kuinka ahkerasti työhistoriassa tehty töitä. Kyllä pitkään töistä pois olleille soisi työn. Kyllä heille soisi sen ettei kukaan leimaa. Parhaat työntekijät saattaa olla niitä pitkäaikaistyöttömiä. Itse myönnän olevani huonompi kuin nuo mainitsemani.

Tunnen korkeastikin koulutettuja jotka on olleet pitkään työttömänä, ikä on ollut se vika. Minullakin on useampi ammatti mutta joku "vika" minussakin on, tai varmaan usampiakin. Mutta sitä työtä mitä haluaisin tehdä olen täysin 100% kyvykäs tekemään. Mutta hoitoalalle en voi mennä, enkä mihinkään kovin fyysiseen työhön, ja suurimpaan osaan töitä minulla ei ole vaadittavaa koulutusta, joten kyllä sekin vika on. Se miksi en ole töissä, on se että työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Olen hakenut kaikkia töitä mitä voisin, osaisin ja kykenisin tekemään 300km säteellä kotoa, mutta eipä ole löytynyt.