Lue keskustelun säännöt.
IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta
06.07.2019 |
Iltasanomat on alkanut suoltamaan jatkuvalla syötöllä näitä säälitarinoita isovanhempien näkökulmasta, kuinka he eivät saa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ensimmäisenä näitä lukiessa herää ajastus, että tilanteissa on aina kaksi osapuolta, aina. Nyt yksipuoleisesti esitetään useamman artikkelinsarjassa pelkästään tarinoita isovahempien näkökulmasta. Laitoin tästä palautetta toimitukseen, että laadukkaaseen journalismiin kuuluisi myös näkemys toisilta osapuolista, syy siihen miksi vanhemmat ovat nähneet parhaaksi, ettei heidän vanhemmat kuulu heidän elämäänsä. Vaikka isovanhemmat eivät ole valmiita näkemään omassa käytöksessään vikoja, ei se tarkoita etteikö niitä olisi. Esimerkiksi tuo 70-luvulla syntyneiden äidit- ketju on hurjaa luettavaa. Jos vanhemmat ovat huoltajina tehneet raskaan päätöksen rajata isovanhempien vierailuja/ kokonaan poikkasta välit, on siihen varmasti syy. Toimituksesta ei ole tullut pyyntööni mitään vastausta. Liekö siellä töissä tällainen "virheetön" isovanhempi, jota vain kiusataan, ja siksi totaalisen yksipuolinen näkökulma. Olisi kiva lukea myös vastaava ajatuksella tehty useamman artikkelin sarja lasten näkökulmasta miksi näin on päätetty tehdä, millaisia tekoja isovanhempien puolelta on ensin täytynyt tapahtua.
Miksi teidän perheessä on tehty päätös katkaista välit tai vähentää merkittävästi yhteydenpitoa isovanhempiin?
Kommentit (481)
Hyvä AP, älä lue Ilta-Sanomia. Ei siinä lehdessä mikään muukaan pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En periaatteessa rakasta vanhoja. En haluaa kotiini vanhoja mummeja. Haluan kodissani olevan nuoria ja kaunista. Anoppi on 51 ja haisee vanhalle ja haju tarttuu lapseeni.
En ole kiinnostunut anopista Vast kun se kuolee ja saan rahaa jos saan. Toisin anopin suvussa on yli 100v mummo a niin saan odottaa 50v. Alan seurustella kun se kuolemansairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.
Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.
No, tee sinä sitten niin. Minusta ainakin on tärkeää, että isovanhemmilla ja lapsilla on kivaa yhdessä. Ja riittää hyvin, että tiedän heidän olevan täysjärkisiä ihmisiä, jotka eivät toimillaan lapsia vahingoita. Ja jos joku asia ärsyttää, siitä puhutaan.
Niiiiin esimerkillistä, niin esimerkillistä. Yläpuolelle asettuvaa potaskaa.
Ohis, mutta sinun kannattaisi kyllä vähän löysätä pipoasi. Kommenteistasi päätellen olet kireä kuin viulun kieli ja varmaan jo sekin yksistään aiheuttaa kitkaa isovanhempien ja teodän suhteeseen. Lapsia kasvatetaan monulla, monilla, monilla lukemattomilla tavoilla, ja jos isovanhempi nyt ei ole itsetuhoinen, alkoholisti jne. niin ei hän nyt miyään vahinkoa pysty käytännöillään aiheuttamaan lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni oii syönyt tietämättäni graavilohta mummolassa, ikää oli noin 3-4 v. Olisko pitänyt suuttua?
Asia tuli ilmi siinä vaiheessa, kun olimme syömässä kalaravintolassa buffetissa ja mietin mitähän lapsi ottaisi. Otti sitten perunoita ja graavilohta, "oon syöny mummullakin" oli kommentti kun epäilin maistuukohan ko. kala. 😁
On kyllä gauheeta jos on totta.
Minulla ainakin menee hyvin lasteni mummojen kanssa. Ja ukkien. He asuvat aika kaukana mutta pelastaneet pulasta hoitamalla sairasta tai tarhan hoitajien ollessa lakossa. Eivat tule sopimatta. Lapseeni rakastavat isovanhempia ja ilo nahda miten onnellisia he ovat pikkuisista. Ovat pelastaneet pulasta koska tyon takia matkustan ympari maailmaa. Perusasiat on sovittu mutta uskon etta mummi osaa toimia hyvin. Haluan lapsille onnellisia mummimuistoja joita minullakin on.
Olemmeko ainoat joilla on nain hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.
Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.
No, tee sinä sitten niin. Minusta ainakin on tärkeää, että isovanhemmilla ja lapsilla on kivaa yhdessä. Ja riittää hyvin, että tiedän heidän olevan täysjärkisiä ihmisiä, jotka eivät toimillaan lapsia vahingoita. Ja jos joku asia ärsyttää, siitä puhutaan.
Niiiiin esimerkillistä, niin esimerkillistä. Yläpuolelle asettuvaa potaskaa.
Ohis, mutta sinun kannattaisi kyllä vähän löysätä pipoasi. Kommenteistasi päätellen olet kireä kuin viulun kieli ja varmaan jo sekin yksistään aiheuttaa kitkaa isovanhempien ja teodän suhteeseen. Lapsia kasvatetaan monulla, monilla, monilla lukemattomilla tavoilla, ja jos isovanhempi nyt ei ole itsetuhoinen, alkoholisti jne. niin ei hän nyt miyään vahinkoa pysty käytännöillään aiheuttamaan lapselle.
Ääliön kanssa keskustelu kiristää fiksun ihmisen hermoja.
Isovanhemmat on lapsensa jo kasvattaneet.
Palstalla nyt on ihan turha kirjoittaa mitään, kaikki on aina kirjoittajan syytä. Ei milloinkaan sen äidin/anopin/mummon/naapurin. Jos vaikka vanhempi tulee kutsumatta kylään, se on kirjoittajan vika. Pitäisi hankkia valvontakamera ei-toivottuja vierailuja varten jne. Aivan.
Omista lapsistani sanon sen verran, että minä annoin heidän olla mummon kanssa, koska minä nyt joustan aina enkä jaksa sitä riitaa ja syyttelyä mikä kieltämisestä seuraa. Alkuun menikin ihan hyvin, pieniä lapsia pitää vahtia ja päättää asioita lasten puolesta. Siinä 5 vuoden iän jälkeen alkoi lapsilla pikkuhiljaa kasvaa sosiaalista silmää siihen, että mummo on aika vaikea ja joustamaton ihminen. Lapset huomasivat sen ihan itse. Ja minäkin huomasin, että lapset alkoivat olla ärtyneitä oltuaan liikaa mummon seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinäkin on että ensin ollaan huonoja vanhempia omille lapsilleen ja sitten ihmetellään kun perhe ei halua isovanhempia lähelleen, sitten itketään kun ei saa viettää aikaa lastenlasten kanssa.. ei mitään tajua syy-seuraussuhteesta?! Luulisi, että ensin halutaan rakentaa hyvä ja luottamuksellinen suhde lapseensa ja hänen puolisoon ja sen jälkeen luonnollisesti tulee hyvät välit lapsenlapsiin. Kuvitellaan, että voidaan ikään kuin hypätä yhden sukupolven yli suoraan niihin lapsenlapsiin, mutta ei käsitetä, että jos on menty traumatisoimaan omat lapset pissipäisyydellään niin ne täytyy tasan tarkkaan olla kykeneväinen myöntämään ja keksustelemaan läpi.
En ymmärrä graavilohijuttua. Meidän kaksivuotiaan herkkua on graavilohi, kai sitä voi lapsille antaa? Suolaa on vähän kun itse teen. Vai oliko kirjoittajan lapsi allerginen kalalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinno, on niitäkin juttuja ap iltapäivälehdessä ollut, joissa kerrotaan kamalista isovanhemmista. Miksi et noteeraa näitä, ap? Onko aihe ehkä itsellesi vähän liian arka ja henkilökohtainen?
Toden totta, asioilla on kaksi puolta. On sekin kumminkin ihan mahdollista, että lapset haluavat suorittaa vanhemmuutta niin tiukkapipoisesti, että isovanhemmat hylätään ilman järkevää syytä. Ja ei, en puhu omakohtaisista syistä näin, lapseni ovat lukiolaisia, eikä jälkikasvua ole tiedossa vielä varmaan vuosiin, jos koskaan.
https://www.is.fi/perhe/art-2000005376095.html
"Anoppi ilmoitti, ettei hoida toisten kakaroita” – 11 tarinaa elämästä ilman isovanhempien apua
https://www.is.fi/perhe/art-2000005265528.html
Mummo määräsi perheen elämästä: ”Hän käy vara-avaimellaan tutkimassa kaappimme, kun emme ole kotona”
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000524347.html
IS-lukijoiden karut mummo- ja vaaritarinat: "Tyttöjen lapsia hoidettiin, pojan ei"
https://www.is.fi/perhe/art-2000001044209.html
Uupuneen äidin tuskainen kirjoitus Hesarissa sai lukijat avautumaan isovanhemmista
https://www.is.fi/perhe/art-2000005766913.html
Aikuiset lapset vastaavat syytöksiin passauksesta: ”Puolison vanhemmat pyysivät jatkuvasti kylään - laitoimme välit poikki”
Tuossa nyt oli muutama Iltasanomien juttu. Lue ne nyt vaikka ihan aluksi, ap. Tosin olisi ehjä sinulle ihan hyväksi lukea juttuja toisestakin näkökulmasta kuin vain omastasi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.
Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.
No, tee sinä sitten niin. Minusta ainakin on tärkeää, että isovanhemmilla ja lapsilla on kivaa yhdessä. Ja riittää hyvin, että tiedän heidän olevan täysjärkisiä ihmisiä, jotka eivät toimillaan lapsia vahingoita. Ja jos joku asia ärsyttää, siitä puhutaan.
Niiiiin esimerkillistä, niin esimerkillistä. Yläpuolelle asettuvaa potaskaa.
Ohis, mutta sinun kannattaisi kyllä vähän löysätä pipoasi. Kommenteistasi päätellen olet kireä kuin viulun kieli ja varmaan jo sekin yksistään aiheuttaa kitkaa isovanhempien ja teodän suhteeseen. Lapsia kasvatetaan monulla, monilla, monilla lukemattomilla tavoilla, ja jos isovanhempi nyt ei ole itsetuhoinen, alkoholisti jne. niin ei hän nyt miyään vahinkoa pysty käytännöillään aiheuttamaan lapselle.
Ääliön kanssa keskustelu kiristää fiksun ihmisen hermoja.
Isovanhemmat on lapsensa jo kasvattaneet.
Tuota... sivusta pakko todeta, että et sinä ainakaan ole fiksuudella loistanut. Olet ihan hirveän aggressiivinen, tiedätkös? Mikä sinua vaivaa? Hän on aivan oikeassa tuossa, että taistelut kannattaa valita. Toisenlaista tapaa on hyvä sietää, ja isovanhemmat ovat arvokkaita ihmisiä lapsen elämässä.
Jos sitä paitsi luet ilman tunnekuohua hänen kommenttinsa, hänkin sanoo, että toistuvaa ylikävelyä ei tietenkään tarvitse sietää tai lasta vahingoittavaa käytöstä. Pikkuasioissa kumminkin fiksu ihminen joustaa, eikä ala niuhottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä graavilohijuttua. Meidän kaksivuotiaan herkkua on graavilohi, kai sitä voi lapsille antaa? Suolaa on vähän kun itse teen. Vai oliko kirjoittajan lapsi allerginen kalalle?
Olisiko perhe kasvissyöjiä ja mummo on asiasta eri mieltä.? "kyllä lapsen pittää lihhoo saaha ku miekin oon syöny!"
Vierailija kirjoitti:
Niinno, on niitäkin juttuja ap iltapäivälehdessä ollut, joissa kerrotaan kamalista isovanhemmista. Miksi et noteeraa näitä, ap? Onko aihe ehkä itsellesi vähän liian arka ja henkilökohtainen?
Toden totta, asioilla on kaksi puolta. On sekin kumminkin ihan mahdollista, että lapset haluavat suorittaa vanhemmuutta niin tiukkapipoisesti, että isovanhemmat hylätään ilman järkevää syytä. Ja ei, en puhu omakohtaisista syistä näin, lapseni ovat lukiolaisia, eikä jälkikasvua ole tiedossa vielä varmaan vuosiin, jos koskaan.
https://www.is.fi/perhe/art-2000005376095.html
"Anoppi ilmoitti, ettei hoida toisten kakaroita” – 11 tarinaa elämästä ilman isovanhempien apua
https://www.is.fi/perhe/art-2000005265528.html
Mummo määräsi perheen elämästä: ”Hän käy vara-avaimellaan tutkimassa kaappimme, kun emme ole kotona”
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000524347.html
IS-lukijoiden karut mummo- ja vaaritarinat: "Tyttöjen lapsia hoidettiin, pojan ei"
https://www.is.fi/perhe/art-2000001044209.html
Uupuneen äidin tuskainen kirjoitus Hesarissa sai lukijat avautumaan isovanhemmista
https://www.is.fi/perhe/art-2000005766913.html
Aikuiset lapset vastaavat syytöksiin passauksesta: ”Puolison vanhemmat pyysivät jatkuvasti kylään - laitoimme välit poikki”
Tuossa nyt oli muutama Iltasanomien juttu. Lue ne nyt vaikka ihan aluksi, ap. Tosin olisi ehjä sinulle ihan hyväksi lukea juttuja toisestakin näkökulmasta kuin vain omastasi....
Olen huomannut noita juttuja,mutta kirjoitinkin aloituksessani huolellisesta haastattelusta enkä mistään av-palstalta leikkaaliimaahätäisestä jutusta että saa jotain sivun täytettä. Nämä isovanhempi-artikkelit ovat kirjoitettu esimerkiksi haastattelemalla jotain mummoa ja vaaria ja pidempi herkkä haastattelu rakennettu sen ympärille. Sellaisia vastaavanlaisia soisi nähtävän toisestakin näkökulmasta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo kutsui itseään lapselleni äidiksi "vahingossa". Joka tapaamisella. Neljä vuotta.
Sitten loppui huumori itseltäni.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Mutta kai ne vanhemmat yhdessä lyövät ne välit poikki? Ainakin suurimmassa osassa tapauksista? Eli sekä vävy/miniä ja se oma lapsi tekevät päätöksen.
Uskallan väittää siis, että lähes aina kyse ei todellakaan ole mistään kevyistä jutuista. Jo sekin, että kontaktia vähennetään huomattavasti kielii isoista ongelmista. Koska nykyaikana kyllä se apu, mitä isovanhempi voisi tarjota, kelpaisi aivan varmasti lähes kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno, on niitäkin juttuja ap iltapäivälehdessä ollut, joissa kerrotaan kamalista isovanhemmista. Miksi et noteeraa näitä, ap? Onko aihe ehkä itsellesi vähän liian arka ja henkilökohtainen?
Toden totta, asioilla on kaksi puolta. On sekin kumminkin ihan mahdollista, että lapset haluavat suorittaa vanhemmuutta niin tiukkapipoisesti, että isovanhemmat hylätään ilman järkevää syytä. Ja ei, en puhu omakohtaisista syistä näin, lapseni ovat lukiolaisia, eikä jälkikasvua ole tiedossa vielä varmaan vuosiin, jos koskaan.
https://www.is.fi/perhe/art-2000005376095.html
"Anoppi ilmoitti, ettei hoida toisten kakaroita” – 11 tarinaa elämästä ilman isovanhempien apua
https://www.is.fi/perhe/art-2000005265528.html
Mummo määräsi perheen elämästä: ”Hän käy vara-avaimellaan tutkimassa kaappimme, kun emme ole kotona”
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000524347.html
IS-lukijoiden karut mummo- ja vaaritarinat: "Tyttöjen lapsia hoidettiin, pojan ei"
https://www.is.fi/perhe/art-2000001044209.html
Uupuneen äidin tuskainen kirjoitus Hesarissa sai lukijat avautumaan isovanhemmista
https://www.is.fi/perhe/art-2000005766913.html
Aikuiset lapset vastaavat syytöksiin passauksesta: ”Puolison vanhemmat pyysivät jatkuvasti kylään - laitoimme välit poikki”
Tuossa nyt oli muutama Iltasanomien juttu. Lue ne nyt vaikka ihan aluksi, ap. Tosin olisi ehjä sinulle ihan hyväksi lukea juttuja toisestakin näkökulmasta kuin vain omastasi....
Olen huomannut noita juttuja,mutta kirjoitinkin aloituksessani huolellisesta haastattelusta enkä mistään av-palstalta leikkaaliimaahätäisestä jutusta että saa jotain sivun täytettä. Nämä isovanhempi-artikkelit ovat kirjoitettu esimerkiksi haastattelemalla jotain mummoa ja vaaria ja pidempi herkkä haastattelu rakennettu sen ympärille. Sellaisia vastaavanlaisia soisi nähtävän toisestakin näkökulmasta. ap
Se, miten kukin toimittaja juttunsa kulloinkin tekee ei ole mikään vertailtavissa oleva asia. Lukijoiden kokemusten kartoittaminen on kyllä itse asiassa ihan hyvä tapa kerätä laajaa kuvaa, eikä ole mitään "leikkaa ja liimaa".
On vaikeaa saada ihmisiä kertomaan avoimesti omasta perheestään, joten voi olla, että jutttumuoto riippuu siitäkin.
Summa summarum: molemmista näkökulmista on tehty paljon juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Mummo kutsui itseään lapselleni äidiksi "vahingossa". Joka tapaamisella. Neljä vuotta.
Sitten loppui huumori itseltäni.
Lapsesi toi hänelle mieleen elävästi ajat, jolloin sinä olit pieni. Mikä tuossa nyt niin kamalaa on?
Oikeasti, tässä ketjussa on paljonkin sellaisia tapauksia, joissa mitään järkevää syytä välien katkaisulle ei ole - vaikka ap väittää, ettei sellaisia ole olemassakaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo kutsui itseään lapselleni äidiksi "vahingossa". Joka tapaamisella. Neljä vuotta.
Sitten loppui huumori itseltäni.
Lapsesi toi hänelle mieleen elävästi ajat, jolloin sinä olit pieni. Mikä tuossa nyt niin kamalaa on?
Oikeasti, tässä ketjussa on paljonkin sellaisia tapauksia, joissa mitään järkevää syytä välien katkaisulle ei ole - vaikka ap väittää, ettei sellaisia ole olemassakaan...
Ovia, kyllä minunkin äitini muistelee lapsia katsellessaan niitä aikoja kun olimme pieniä. Mutta ei ole kyllä ikinä kutsutut itseään äidiksi heille. Todella outoa.
Ja vaikka sellainen jostain aivoista nousisi ajattelematta, niin ei se mikään vahinko ole jos niin jatkuvasti tekee.
Tietysti tuo on äidin varpaille hyppimistä ja ihan ylipäätään todella rajatonta käytöstä jos ei huomautuksesta huolimatta lopu. Ei kai kukaan tosissaan vain hymyssä suin katsele vierestä, jos mummo kutsuu itseään äidiksi lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo kutsui itseään lapselleni äidiksi "vahingossa". Joka tapaamisella. Neljä vuotta.
Sitten loppui huumori itseltäni.
Lapsesi toi hänelle mieleen elävästi ajat, jolloin sinä olit pieni. Mikä tuossa nyt niin kamalaa on?
Oikeasti, tässä ketjussa on paljonkin sellaisia tapauksia, joissa mitään järkevää syytä välien katkaisulle ei ole - vaikka ap väittää, ettei sellaisia ole olemassakaan...
Ovia, kyllä minunkin äitini muistelee lapsia katsellessaan niitä aikoja kun olimme pieniä. Mutta ei ole kyllä ikinä kutsutut itseään äidiksi heille. Todella outoa.
Ja vaikka sellainen jostain aivoista nousisi ajattelematta, niin ei se mikään vahinko ole jos niin jatkuvasti tekee.
Tietysti tuo on äidin varpaille hyppimistä ja ihan ylipäätään todella rajatonta käytöstä jos ei huomautuksesta huolimatta lopu. Ei kai kukaan tosissaan vain hymyssä suin katsele vierestä, jos mummo kutsuu itseään äidiksi lapsille?
Höpsis. Totta kai se voi tulla vahingossa, kun samalla tekee jotakin ja puhuu ajatuksissaan. Että "äite nyt antaa sulle tästä vähän puuroa..."
Itse esimerkiksi saatan välillä sekoittaa lasteni nimet. En toki yleensä, mutta jos samalla mietin tai teen jotakin muuta, ajatuksissani saatan sanoa väärin.
Rajatonta käytös on vain, kun isoäiti ei kunnioita lapsensa tekemiä kasvatusvalintoja. Pelkkä vahinko-äiti ei ole mitään rajattomuuyya tai varpaille hyppimistä.
Itse en kiinnittäisi moiseen mitään huomiota.
Niiiiin esimerkillistä, niin esimerkillistä. Yläpuolelle asettuvaa potaskaa.