Lue keskustelun säännöt.
IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta
06.07.2019 |
Iltasanomat on alkanut suoltamaan jatkuvalla syötöllä näitä säälitarinoita isovanhempien näkökulmasta, kuinka he eivät saa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ensimmäisenä näitä lukiessa herää ajastus, että tilanteissa on aina kaksi osapuolta, aina. Nyt yksipuoleisesti esitetään useamman artikkelinsarjassa pelkästään tarinoita isovahempien näkökulmasta. Laitoin tästä palautetta toimitukseen, että laadukkaaseen journalismiin kuuluisi myös näkemys toisilta osapuolista, syy siihen miksi vanhemmat ovat nähneet parhaaksi, ettei heidän vanhemmat kuulu heidän elämäänsä. Vaikka isovanhemmat eivät ole valmiita näkemään omassa käytöksessään vikoja, ei se tarkoita etteikö niitä olisi. Esimerkiksi tuo 70-luvulla syntyneiden äidit- ketju on hurjaa luettavaa. Jos vanhemmat ovat huoltajina tehneet raskaan päätöksen rajata isovanhempien vierailuja/ kokonaan poikkasta välit, on siihen varmasti syy. Toimituksesta ei ole tullut pyyntööni mitään vastausta. Liekö siellä töissä tällainen "virheetön" isovanhempi, jota vain kiusataan, ja siksi totaalisen yksipuolinen näkökulma. Olisi kiva lukea myös vastaava ajatuksella tehty useamman artikkelin sarja lasten näkökulmasta miksi näin on päätetty tehdä, millaisia tekoja isovanhempien puolelta on ensin täytynyt tapahtua.
Miksi teidän perheessä on tehty päätös katkaista välit tai vähentää merkittävästi yhteydenpitoa isovanhempiin?
Kommentit (481)
En ole aiemmin palstalle kirjoittanut, mutta nyt on pakko sillä voisin hyvin kuvitella oman äitini valehtelevan silmät kirkkaina lehteen kuinka häntä on kaltoinkohdeltu. Hän oli itse henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen ollessani lapsi ja kärsii mielenterveyongelmista. Hän osaa esittää selväjärkistä ulkopuolisille, ainakin lyhyen aikaa. Välillä hänellä oli hyviäkin kausia, mutta lopulta kun mukaan tulivat salaliittoteoriat kuin villeimistä elokuvista ja agressiivisuus alkoi nostaa päätään, päätin etten enempää pilaa elämääni, saati lapseni elämää ja katkoin välit. Paras päätös ikinä. En voisi ikinä luottaa häntä lapseni lähelle ja mikäli joku laki tulisi että isovanhempien on saatava tavata lapsiaan, muuttaisin varmaan ulkomaille. Kaikki eivät todellakaan ole mitään herttaisia pullantuoksuisia mummoja. Anoppini sen sijaan on oikein ihana ihminen ja tapaa lasta niin usein kun vain töiltään ehtii, samoin appi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas meillä helpot välit.
Kannatti aikanaan tahkota oman lapsen kanssa. Nyt voidaan puhua kaikesta suoraan. Ja myöntää omat ja toisen virheet ja onnistumiset. Tsempata toisiamme. Kaksin hoksaa aina enemmän kuin yksin. Mutkattomat välit on kivat.
Huomaan kuinka lapseni on onnellinen siitä, kun tulemme lapsenlapseni kanssa hyvin toimeen. Tykkäämme oikeasti toistemme seurasta. Silti äiti on lapselle paras. Minä vaan vähän lainaan.
Ja ostamisten kanssa maut menee yksiin. Tiedän mistä tyttäreni tykkää, ja jos on vähänkään epävarma olo, soitan, tarvitsetteko tällaista. Kiellotkin on ihan ok, en halua tuhlata turhuuteen. Vanhojen tavaroiden kanssa on tarkempaa, ne ei kaikki nykyäitejä miellytä. Aika mennyt ohi. Toisaalta osaan myös kokemuksesta sanoa, mitä ei tarvita, vaikka mainoksissa niin väitettäisiinkin.
Etäisyyttä tulee luonnostaan välimatkasta. Joskus huomaan soittavani liian usein, sitten pidän taukoa. Ja jos on ikävä, ilmoitan itse, että haluaisin nähdä heitä. En todellakaan haluaisi mitään pakkotapaamisia. Parempi näin, että kaikki tapahtuu luonnostaan. Ja auttamalla saan myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Vanhempi päättää. Lapsen kaikki asiat. Samaten sen mikä on pikkuasia, mikä iso ja mikä on asioiden skaala.
Isovanhemmat ei päätä mistään muusta kyin itdestäön. Eivät lapsesta eivätkä asioiden skaalasta.
Laoseni oii syönyt tietämättäni graavilohta mummolassa, ikää oli noin 3-4 v. Olisko pitänyt suuttua?
Asia tuli ilmi siinä vaiheessa, kun olimme syömässä kalaravintolassa buffetissa ja mietin mitähän lapsi ottaisi. Otti sitten perunoita ja graavilohta, "oon syöny mummullakin" oli kommentti kun epäilin maistuukohan ko. kala. 😁
Tässä puhutaan nyt siitä että jos äiti esim sanoo että lapsi on allerginen kalalle, mummo ei päätä että höpsis-allergia ja syöttää lapselle sitä kalaa koska hän mummo nyt vaan tietää paremmin ja että äiti taas nipottaa pikkuasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Vanhempi päättää. Lapsen kaikki asiat. Samaten sen mikä on pikkuasia, mikä iso ja mikä on asioiden skaala.
Isovanhemmat ei päätä mistään muusta kyin itdestäön. Eivät lapsesta eivätkä asioiden skaalasta.
Tällaisia toisen puolen näkökulmia lehteen?
Isoäiti osti lapselle koulurepun!!! Oli pakko katkaista välit
Isovanhempi ei hahmottanut rooleja, mitätöi vanhempaa ja ylitti rajat.
Käytännön esimerkit mukaan myös. Jos nämä rajat on jotain pikkujuttuja ja "hierarkiaa", on ihan selvä, että se välien katkaisija on se tasapainoton. Ja sen kyllä tietää jokainen, myös lapsi kasvettuaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.
Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa
Enhän mä puhunut välien katkaisusta mitään! Mutta senkin päätöksen tekee jokainen itse, ja ne jotka todella katkaisee välit pikkujuttujen takia ei varmastikaan katso peiliin joten en ymmärrä mitä hyötyä on siihen kehottaa.
Mutta siis vanhempien sääntöjä lasten suhteen tulee noudattaa ja vanhempia tulee kohdella hyvin ja inhimillisesti eikä pitää pelkkinä lapsenlapsihautomoina. Vanhempien päättämille säännöille ja esim. lasten aikatauluille ei pidä nauraa, niitä ei pidä pilkata eikä yrittää painostaa ja syyllistää vanhempia muuttaamaan mieltään. Vaikka kyseessä olisi isovanhemman mielestä joku pikkujuttu. Jos tällaista tapahtuu niin ei ole ihme, että vanhemmat haluavat ottaa etäisyyttä.
Sitten jos joku vaatii vaikka että kaikkien on hänen lapsensa lähellä pukeuduttava vain vihreään niin toki se on kohtuutonta ja naurettavaa, mutta edelleenkin se on hänen täysi oikeutensa isänä tai äitinä sellainen sääntö tehdä. Isovanhemmat sitten päättävät seuraavatko sitä vai eivät, tietenkin. Ja vanhemmat päättävät sen perusteella ovatko tekemisissä. Ikävää jos välit tuollaisen takia katkeavat mutta ikävä kyllä maailmassa on kahjoja ja joskus ne tekevät lapsia ja sitten ne päättävät lapsistaan ellei ole lastensuojeluasiasta kyse (ja ei, isovanhempien tiputtaminen elämästä tai näkeminen harvoin ei ole lastensuojeluasia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Vanhempi päättää. Lapsen kaikki asiat. Samaten sen mikä on pikkuasia, mikä iso ja mikä on asioiden skaala.
Isovanhemmat ei päätä mistään muusta kyin itdestäön. Eivät lapsesta eivätkä asioiden skaalasta.
Tällaisia toisen puolen näkökulmia lehteen?
Isoäiti osti lapselle koulurepun!!! Oli pakko katkaista välit
Isovanhempi ei hahmottanut rooleja, mitätöi vanhempaa ja ylitti rajat.
Käytännön esimerkit mukaan myös. Jos nämä rajat on jotain pikkujuttuja ja "hierarkiaa", on ihan selvä, että se välien katkaisija on se tasapainoton. Ja sen kyllä tietää jokainen, myös lapsi kasvettuaan
Hierarkia on se että vanhemmat päättää. Isovanhemmat ei.
Roolit on selvät. Toisen tontille ei mennä.
Tuo reppuesimerkki on tyyppiesimerkki siitä miten isoäiti rikkoo näitä perussääntöjä. Sellainen isoäiti menee sitten muidenkin rajojen yli.
On tasapainoton pain in the ass.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Vanhempi päättää. Lapsen kaikki asiat. Samaten sen mikä on pikkuasia, mikä iso ja mikä on asioiden skaala.
Isovanhemmat ei päätä mistään muusta kyin itdestäön. Eivät lapsesta eivätkä asioiden skaalasta.
Tällaisia toisen puolen näkökulmia lehteen?
Isoäiti osti lapselle koulurepun!!! Oli pakko katkaista välit
Isovanhempi ei hahmottanut rooleja, mitätöi vanhempaa ja ylitti rajat.
Käytännön esimerkit mukaan myös. Jos nämä rajat on jotain pikkujuttuja ja "hierarkiaa", on ihan selvä, että se välien katkaisija on se tasapainoton. Ja sen kyllä tietää jokainen, myös lapsi kasvettuaan
Niin? Kyllä kaikki tietää, että on olemassa tasapaonottomia ihmisiä. Pointti on, että he silti päättävät omien lastensa asioista. Jos he hoitavat lapsensa riittävän hyvin niin mikään taho maailmassanei voi pakottaa heitä katsomaan peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Tämä kirjoitus kertoo kaiken. Tasapainoton vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.
Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa
Enhän mä puhunut välien katkaisusta mitään! Mutta senkin päätöksen tekee jokainen itse, ja ne jotka todella katkaisee välit pikkujuttujen takia ei varmastikaan katso peiliin joten en ymmärrä mitä hyötyä on siihen kehottaa.
Mutta siis vanhempien sääntöjä lasten suhteen tulee noudattaa ja vanhempia tulee kohdella hyvin ja inhimillisesti eikä pitää pelkkinä lapsenlapsihautomoina. Vanhempien päättämille säännöille ja esim. lasten aikatauluille ei pidä nauraa, niitä ei pidä pilkata eikä yrittää painostaa ja syyllistää vanhempia muuttaamaan mieltään. Vaikka kyseessä olisi isovanhemman mielestä joku pikkujuttu. Jos tällaista tapahtuu niin ei ole ihme, että vanhemmat haluavat ottaa etäisyyttä.
Sitten jos joku vaatii vaikka että kaikkien on hänen lapsensa lähellä pukeuduttava vain vihreään niin toki se on kohtuutonta ja naurettavaa, mutta edelleenkin se on hänen täysi oikeutensa isänä tai äitinä sellainen sääntö tehdä. Isovanhemmat sitten päättävät seuraavatko sitä vai eivät, tietenkin. Ja vanhemmat päättävät sen perusteella ovatko tekemisissä. Ikävää jos välit tuollaisen takia katkeavat mutta ikävä kyllä maailmassa on kahjoja ja joskus ne tekevät lapsia ja sitten ne päättävät lapsistaan ellei ole lastensuojeluasiasta kyse (ja ei, isovanhempien tiputtaminen elämästä tai näkeminen harvoin ei ole lastensuojeluasia).
Kahjoja vanhempia tosiaan on. Lapset näistä eniten kärsii. Ja tämä on ymmärrettävää isovanhempien siitä myös avautua. Ei saa tavata lapsenlapsia, koska jokin pikkuasia. Toki se herättää myötätuntoa muossa. Ihan ymmärrettävää, että muutkin näkevät sen vanhempien kahjouden. Ja lapsikin sen näkee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.
Vanhempi päättää. Lapsen kaikki asiat. Samaten sen mikä on pikkuasia, mikä iso ja mikä on asioiden skaala.
Isovanhemmat ei päätä mistään muusta kyin itdestäön. Eivät lapsesta eivätkä asioiden skaalasta.
Tällaisia toisen puolen näkökulmia lehteen?
Isoäiti osti lapselle koulurepun!!! Oli pakko katkaista välit
Isovanhempi ei hahmottanut rooleja, mitätöi vanhempaa ja ylitti rajat.
Käytännön esimerkit mukaan myös. Jos nämä rajat on jotain pikkujuttuja ja "hierarkiaa", on ihan selvä, että se välien katkaisija on se tasapainoton. Ja sen kyllä tietää jokainen, myös lapsi kasvettuaan
Hierarkia on se että vanhemmat päättää. Isovanhemmat ei.
Roolit on selvät. Toisen tontille ei mennä.
Tuo reppuesimerkki on tyyppiesimerkki siitä miten isoäiti rikkoo näitä perussääntöjä. Sellainen isoäiti menee sitten muidenkin rajojen yli.
On tasapainoton pain in the ass.
Tällainen vanhempi ei ole aivan terve
Niitä pikkujuttuja tuppaa kasautumaan.
Kaappien penkomista, postin tutkimusta, kutsumatta kylään tuloa, lasten päivähoitoon ja kouluasioihin sekaantumista, neuvolaan soittelua, syömiseen ja nukkumiseen sotkeutumista, harrastuksiin, kaverisuhteisiin yms sekaantumista, synttärijärjestelyistä riitelemistä, muiden sukulaisten kyttäämistä, lahjoista kilpailua, lasten lahjomista, vanhempien solvaamista, panettelua ja kyseenalaistamista... usein alkaa jo siitä että riitelee lapsen nimestä ennen ristiäisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.
Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.
No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.
Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.
Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.
Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.
No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?
Tämä kirjoitus kertoo kaiken. Tasapainoton vanhempi
Ai öykkäröinnin nieleminen on tasapainoista?
Musta tuntuu että monet täällä ei tajua mistä on kyse. Yleensähän nämä asiat eivät ole ongelmia ja lasten voi antaa olla rennosti isovanhempien kanssa nipottamatta säännöistä. Näin itsekin teen. Pointti on siinä, että loppuviimeeksi isovanhemmilla ei ole oikeutta vaatia mitään lapsenlapseen liittyen. Heillä on vain vanhempien suomia etuoikeuksia, ei päätösvaltaa eikä oikeuksia. Tämä kun on kaikille selvää niin ongelmianei tule eikä asiaa tarvitse edes ottaa esille. Jos vanhemmat haluavat ostaa sen ekan koulurepun niin he ostavat sen. Jos vanhemmille asialla ei ole väliä, he voivat antaa isovanhemman ostaa sen. Isovanhemmalla ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tähän ostokseen eikä hän voi neuvotella tai pyrkiä kompromissiin vanhempien kanssa asiassa, koska hän ei ole neuvotteluosapuoli asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.
Tässäkin on sitten se että miksi se on lasten äidin tehtävä niin monessa perheessä pitää yhteyttä myös lasten isän puoleisiin isovanhempiin. Jos mies ei itse vie lapsia vanhemmilleen laiskuuttaan tai muusta syystä, niin voi käydä niin että siellä ei sitten vain käydä. Lasten äiti saa tästä sitten syyt niskoilleen.
Tämä, että naisen pitäisi pitää molempien sukuihin yhteyttä ja muistaa kaikkien merkkipäivät tai on p*ska miniä, on rakenteellista sovinismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen päsmäröinti lapsenlapsen asioista vanhempien yli jyräten jotain näennäistä "maksua" vastaan kuten vaikka talvihaalarin ostaminen antoi luvan päättää milloin pottatreenit aloitetaan.
Meillä lopetettiin kokonaan appivanhemmilta rahan ja tavaroiden vastaanottaminen, koska yrittivät juurikin käyttää sitä ns kauppatavarana. Kohtelevat miestäni todella kurjasti, milloin ripustaudutaan häneen sairaalloisesti, että heidän elämä ja onni on mieheni vastuulla ja milloin uhkaillaan välien katkaisulla/muistutellaan tuoduilla tavaroilla (lastenvaatteilla tms) jos mies ottaa heidän huonoa käytöstä keskustelun aiheeksi. Otettiin puolison kanssa asenne, että ei oteta heiltä mitään vastaan ennen kuin, jos kokevat henkisen kasvuspurtin. Tosin anoppi viime näkemisellä totesi, että hän on jo henkisesti valmis, ei hänen tarvitse enää kasvaa..
Siitäkin meitä syyllistetään kun mitään ei saa meille tuoda.. Mutta eivät halua nähdä syytä miksi he eivät saa meille mitään tuoda, vaikka se syy on heille kerrottu lukuisia kertoa rauhallisin sanoin selvällä suomen kielellä ja myös kirjallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.
Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.
Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.
Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.
No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.
Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.
Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.
No, tee sinä sitten niin. Minusta ainakin on tärkeää, että isovanhemmilla ja lapsilla on kivaa yhdessä. Ja riittää hyvin, että tiedän heidän olevan täysjärkisiä ihmisiä, jotka eivät toimillaan lapsia vahingoita. Ja jos joku asia ärsyttää, siitä puhutaan.
Laoseni oii syönyt tietämättäni graavilohta mummolassa, ikää oli noin 3-4 v. Olisko pitänyt suuttua?
Asia tuli ilmi siinä vaiheessa, kun olimme syömässä kalaravintolassa buffetissa ja mietin mitähän lapsi ottaisi. Otti sitten perunoita ja graavilohta, "oon syöny mummullakin" oli kommentti kun epäilin maistuukohan ko. kala. 😁