Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pullamössösukupolvi = 50- ja 60-luvulla syntyneet
06.07.2019 |
Eikö se näin mene? Saaneet kaiken hopeatarjottimella.
Kommentit (157)
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/tilastot/Sivut/hex8230_Kans…
No niin mussuttajat, on teidän aikanne vaikuttaa.
Tehkää yhteiskunnasta mieleisenne, aikahan on teidän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kaikki heti kirjoitti:
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/tilastot/Sivut/hex8230_Kans…
No niin mussuttajat, on teidän aikanne vaikuttaa.
Tehkää yhteiskunnasta mieleisenne, aikahan on teidän!
Pitää ensin ootella että suuret ikäluokat ja heti heitä seuranneet (jotka myös ovat valtavan suuret) kuolevat pois tai eivät enää kykene raahautumaan vaaliuurnille. Sitten.
Vierailija kirjoitti:
No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.
Muuta pullamössöilyä en tunnista.
Vm 1968
Joo, 80-luvun lopulla töihin pääsi sisään kävelemällä, kun ensin oli muuttanut niiden töiden luo. Minulla muuttomatka oli 700 kilometria. Oli se ihan käsittämätöntä, kun vastavalmistuneena ilman alan työkokemusta jokaisessa firmassa toivotettiin tervetulleeksi. Töihin ei tosin päässyt, jos hakemuksessa ei ollut mainintaa asunnosta, yleensä ei ilman sitä tietoa päässyt edes haastatteluun. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain huoneen kimppakämpästä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.
Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.
Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.
Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.
Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.
Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.
Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).
Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.
Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.
Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.
Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.
Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D
Tarkoitat ilmeisesti, että olet syntynyt 1860-luvulla? Opettajilla ei ole ollut oikeutta fyysiseen rankaisemiseen lähes sataan vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.
Muuta pullamössöilyä en tunnista.
Vm 1968
Joo, 80-luvun lopulla töihin pääsi sisään kävelemällä, kun ensin oli muuttanut niiden töiden luo. Minulla muuttomatka oli 700 kilometria. Oli se ihan käsittämätöntä, kun vastavalmistuneena ilman alan työkokemusta jokaisessa firmassa toivotettiin tervetulleeksi. Töihin ei tosin päässyt, jos hakemuksessa ei ollut mainintaa asunnosta, yleensä ei ilman sitä tietoa päässyt edes haastatteluun. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain huoneen kimppakämpästä.
Mikä on tämä uskomus nykynuorten muuttohaluttomuudesta. Kyllä minun opiskelukavereistani kaikki ovat muuttaneet työn perässä, ympäri Suomea. Mitä sitten? Ei 700 km kaikilla riitä, monet muuttaneet useita kertoja työn vaihtuessa. Maistereita ollaan. Onneksi asuntovastimusta ei kaiken muun päälle enää ole, jotkut asuneet tuttavien luona kun heti ei ole järjestynyt tai kannattanut asumista järjestää. Kimppa-asumista sekin. Tätä ennen on tietenkin jo muutettu muualle opiskelemaan, eli tukiverkot on jääneet jo aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä meillä 60-luvulla syntyneillä on ollut helpompaa lapsena, kuin nykynuorilla, että kesätöitä sai helposti, ainakin maaseudulla jopa 10 vuotiaana. Tosin työ oli yleensä rankkaa (esim. heinäpellolla) ja palkka oli pieni (esim. 1-2 markkaa/päivä + yksi ateria). Nykyteinithän eivät siihen hintaan edes irrottaisi katsettaan kännykän ruudusta.
Ai sinä sait ihan palkkaa maatalon töistä. Minulla ja monella muulla oli tilanne se, että kesäloman alussa lapset vietiin maaseudulle sukulaisten riesaksi, siellä sai tehdä pyhät arjet töitä ylläpitopalkalla. Jos rahaa halusi, se hankittiin iltaisin marjametsästä. Vieläkin muistan yhden hyvän mustikkavuoden, serkkujen kanssa kerätyt marjat vietiin saavissa marjavälittäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.
Muuta pullamössöilyä en tunnista.
Vm 1968
Joo, 80-luvun lopulla töihin pääsi sisään kävelemällä, kun ensin oli muuttanut niiden töiden luo. Minulla muuttomatka oli 700 kilometria. Oli se ihan käsittämätöntä, kun vastavalmistuneena ilman alan työkokemusta jokaisessa firmassa toivotettiin tervetulleeksi. Töihin ei tosin päässyt, jos hakemuksessa ei ollut mainintaa asunnosta, yleensä ei ilman sitä tietoa päässyt edes haastatteluun. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain huoneen kimppakämpästä.
Mikä on tämä uskomus nykynuorten muuttohaluttomuudesta. Kyllä minun opiskelukavereistani kaikki ovat muuttaneet työn perässä, ympäri Suomea. Mitä sitten? Ei 700 km kaikilla riitä, monet muuttaneet useita kertoja työn vaihtuessa. Maistereita ollaan. Onneksi asuntovastimusta ei kaiken muun päälle enää ole, jotkut asuneet tuttavien luona kun heti ei ole järjestynyt tai kannattanut asumista järjestää. Kimppa-asumista sekin. Tätä ennen on tietenkin jo muutettu muualle opiskelemaan, eli tukiverkot on jääneet jo aikanaan.
Ja niinkuin siis sanottu, vakityö johon toivotetaan tervetulleeksi ei ole edes muuton peruste, vaan pätkä jossain toiveena että se vie joskus eteenpäin.
Joillakin on niin hyvä tuuri, että puoliso on työtön, jolloin perheen raahaaminen mukana on paljon vaivattomampaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.
Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.
Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.
Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.
Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.
Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.
Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).
Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.
Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.
Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.
Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.
Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D
Tarkoitat ilmeisesti, että olet syntynyt 1860-luvulla? Opettajilla ei ole ollut oikeutta fyysiseen rankaisemiseen lähes sataan vuoteen.
Minä menin ekaluokalle 1971 ja ainakin sillä opettajalla heilui käsi ja viivotin. Yhden pojan opettaja nosti kauluksesta naulakkoon, ihme, ettei poika kuristunut. Peruskoulun tuleminen muutti jotain, sen aikana opettajat eivät lyöneet tai tukistaneet.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaikki heti kirjoitti:
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/tilastot/Sivut/hex8230_Kans…
No niin mussuttajat, on teidän aikanne vaikuttaa.
Tehkää yhteiskunnasta mieleisenne, aikahan on teidän!
Pitää ensin ootella että suuret ikäluokat ja heti heitä seuranneet (jotka myös ovat valtavan suuret) kuolevat pois tai eivät enää kykene raahautumaan vaaliuurnille. Sitten.
Tuolla asenteella mitään muuteta, hehhehheeeeeeeeeeeee.
Perintöä vaan oottelet, saamaton narisija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Siinä mielessä olen samaa mieltä, että 50/60 -luvulla syntyneet pääsivät olemattomalla koulutuksella ja kielitaidolla hyvään uraputkeen ja omalla palkkatyöllä pystyi ostamaan asunnon Helsingistä, kesämökin ja pari autoa. Eläkekin on aika mukava.
50/60-luvulla toki jälleenrakennettiin, mutta ei tuolloin syntyneet siihen osallistuneet vaan veteraanit (joita kunnioitan suuresti).
Se, että yhteiskuntaa vielä rakennettiin tuolloin, tarkoittaa yhteiskunnan olleen vielä varsin kehittymätön. Se ei sovi siihen diskurssiin, että näille ikäluokille tarjottiin kaikki kultalautasella ja kaikki oli helppoa. Maaseudulla kyllä jo lapset joutuivat töihin. Oltiin pelloilla, siivottiin, pyykättiin, niitettiin heinää, ruokittiin eläimiä.
Mutta pitää ymmärtää, mikä merkitys on toivolla ja kehityksellä. Sillä, että uurastettuaan pääsi eteenpäin, sai palkinnon melko varmasti. Olosuhteet paranivat jatkuvasti ja oma elämä oli vain itsestä kiinni, asiat tosiaan olivat tarjolla lautasella jos niihin halusi tarttua.
Nykyisin pitkälle opiskelleet eivät välttämättä löydä töitä. Ilman koulutusta töihin ei enää pääse. Lautaset on viety nenän edestä, eikä siinä enää oma kunnianhimo tai ahkeruus auta. Päälle haukutaan laiskoiksi, vaikka tuntemani nuoret aikuiset paahtavat joka sektorilla epävarmuudesta huolimatta. Lisäksi kovassa kilpailussa paikkansa on todella ansaittava, mikä tarkoittaa ettei muille paljon passaa antaa etumatkaa.
Sitten vanhemmat miettivät, missä on lapset ja omakotitalo, sori toivun 3 vuoden putkesta ilman lomaa, koska sijaistan muita jotka on lomalla. Ahkera on oltava, jotta seuraava pätkä irtoaa. Töissäkäynti ei määräaikaisena kuitenkaan tarkoita esim. mahdollisuutta hankkia asuntoa, koska lainaa ei tipu ja muutenkin työt voivat olla parin kk:n päästä jossain muualla.
Totuus on myös se, että enää ei edes haluta omakotitaloa ja uraa yhdessä paikassa. On paljon töitä, jotka eivät kelpaa nuorille, vaikka 50-lukulaiset tekivät niissä kiltisti koko työuransa. Hyvin harva asia on huonommin nyt kuin 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.
Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.
Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.
Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.
Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.
Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.
Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).
Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.
Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.
Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.
Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.
Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D
Tarkoitat ilmeisesti, että olet syntynyt 1860-luvulla? Opettajilla ei ole ollut oikeutta fyysiseen rankaisemiseen lähes sataan vuoteen.
Minä menin ekaluokalle 1971 ja ainakin sillä opettajalla heilui käsi ja viivotin. Yhden pojan opettaja nosti kauluksesta naulakkoon, ihme, ettei poika kuristunut. Peruskoulun tuleminen muutti jotain, sen aikana opettajat eivät lyöneet tai tukistaneet.
Voi olla, mutta yhtä kaikki se oli laitonta. Jos asiasta olisi nostettu meteli, opettaja olisi saanut potkut.
T. Kahden opettajan lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se noin on. Töitä riitti ilman koulutustakin eläkeikään saakka. Rakensivat talot ja mökit. Nyt nauttivat järjettömän suuria eläkkeitä, suurempia kuin mitä nuoremmat saa nykyään palkkaa. Helpolla ovat päässeet.
Mitä sinä selität, ei 50- ja 60- luvulla syntyneet silloin mitään rakentaneet. He olivat silloin vielä lapsia. 60-luvulla syntyneet ei kyllä vielä ole eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.
Muuta pullamössöilyä en tunnista.
Vm 1968
Joo, 80-luvun lopulla töihin pääsi sisään kävelemällä, kun ensin oli muuttanut niiden töiden luo. Minulla muuttomatka oli 700 kilometria. Oli se ihan käsittämätöntä, kun vastavalmistuneena ilman alan työkokemusta jokaisessa firmassa toivotettiin tervetulleeksi. Töihin ei tosin päässyt, jos hakemuksessa ei ollut mainintaa asunnosta, yleensä ei ilman sitä tietoa päässyt edes haastatteluun. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain huoneen kimppakämpästä.
Mikä on tämä uskomus nykynuorten muuttohaluttomuudesta. Kyllä minun opiskelukavereistani kaikki ovat muuttaneet työn perässä, ympäri Suomea. Mitä sitten? Ei 700 km kaikilla riitä, monet muuttaneet useita kertoja työn vaihtuessa. Maistereita ollaan. Onneksi asuntovastimusta ei kaiken muun päälle enää ole, jotkut asuneet tuttavien luona kun heti ei ole järjestynyt tai kannattanut asumista järjestää. Kimppa-asumista sekin. Tätä ennen on tietenkin jo muutettu muualle opiskelemaan, eli tukiverkot on jääneet jo aikanaan.
Kommentti oli tuolle, joka kertoi, miten helppo oli päästä töihin. Pääkaupunkiseudulla oli työvoimapula ja työpaikkoja oli valita asti, mutta Pohjois-Suomen tilanne oli ihan eri. Sitä ei pääkaupunkiseudulla asuneet tajunneet ollenkaan.
Yhdessä työpaikassa minulla oli työkaverina saman ikäinen nainen, joka kavereidensa kanssa teki töitä puolisen vuotta, sitten he irtisanoutuivat ja menivät lomailemaan muutamaksi kuukaudeksi jonnekin Välimeren rannalle. Kun rahat loppuivat, he palasivat Suomeen ja menivät töihin. Minä ihmettelin, miten he uskalsivat jättää vakituiset työt. Ei taida nykyään onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.rd.fi/suomi100/suomen-vuosisata-suuri-muuttoliike-1960%E2%8…
maailmahan on avoin, ei tänne nykyisinkään tartte jäädä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.
Muuta pullamössöilyä en tunnista.
Vm 1968
Joo, 80-luvun lopulla töihin pääsi sisään kävelemällä, kun ensin oli muuttanut niiden töiden luo. Minulla muuttomatka oli 700 kilometria. Oli se ihan käsittämätöntä, kun vastavalmistuneena ilman alan työkokemusta jokaisessa firmassa toivotettiin tervetulleeksi. Töihin ei tosin päässyt, jos hakemuksessa ei ollut mainintaa asunnosta, yleensä ei ilman sitä tietoa päässyt edes haastatteluun. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain huoneen kimppakämpästä.
Mikä on tämä uskomus nykynuorten muuttohaluttomuudesta. Kyllä minun opiskelukavereistani kaikki ovat muuttaneet työn perässä, ympäri Suomea. Mitä sitten? Ei 700 km kaikilla riitä, monet muuttaneet useita kertoja työn vaihtuessa. Maistereita ollaan. Onneksi asuntovastimusta ei kaiken muun päälle enää ole, jotkut asuneet tuttavien luona kun heti ei ole järjestynyt tai kannattanut asumista järjestää. Kimppa-asumista sekin. Tätä ennen on tietenkin jo muutettu muualle opiskelemaan, eli tukiverkot on jääneet jo aikanaan.
Vastaavasti minun tutuista ei kukaan ole muuttanut. Yksi sentään on käynyt töissä yli työssäkäyntialueen. Ei sitä 70-luvun massamuuttoa työn perässä voi verrata siihen, että sinun kaveripiirisi muuttaa työn perässä. Nytkin on töitä esim. Kainuussa, mutta ei sinne kukaan muuta. Valitellaan vaan, kun Hesassa ei ole hitsarille töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.
Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.
Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.
Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.
Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.
Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.
Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).
Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.
Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.
Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.
Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.
Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D
Tarkoitat ilmeisesti, että olet syntynyt 1860-luvulla? Opettajilla ei ole ollut oikeutta fyysiseen rankaisemiseen lähes sataan vuoteen.
Minä menin ekaluokalle 1971 ja ainakin sillä opettajalla heilui käsi ja viivotin. Yhden pojan opettaja nosti kauluksesta naulakkoon, ihme, ettei poika kuristunut. Peruskoulun tuleminen muutti jotain, sen aikana opettajat eivät lyöneet tai tukistaneet.
Voi olla, mutta yhtä kaikki se oli laitonta. Jos asiasta olisi nostettu meteli, opettaja olisi saanut potkut.
T. Kahden opettajan lapsi
Oi voi, ei ne kouluttamattomat vanhemmat uskaltaneet sanoa opettajalle vastaan, kun syy oli aina kurittomien oppilaiden. Opettajat oli parempaa väkeä, ei niitä arvosteltu.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaikki heti kirjoitti:
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/tilastot/Sivut/hex8230_Kans…
No niin mussuttajat, on teidän aikanne vaikuttaa.
Tehkää yhteiskunnasta mieleisenne, aikahan on teidän!
Pitää ensin ootella että suuret ikäluokat ja heti heitä seuranneet (jotka myös ovat valtavan suuret) kuolevat pois tai eivät enää kykene raahautumaan vaaliuurnille. Sitten.
Sitten? Se on myöhäistä. Yritä nyt vaan itse, äitimme ja isämme nostavat ylisuurta eläkettä vielä kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaikki heti kirjoitti:
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/tilastot/Sivut/hex8230_Kans…
No niin mussuttajat, on teidän aikanne vaikuttaa.
Tehkää yhteiskunnasta mieleisenne, aikahan on teidän!
Pitää ensin ootella että suuret ikäluokat ja heti heitä seuranneet (jotka myös ovat valtavan suuret) kuolevat pois tai eivät enää kykene raahautumaan vaaliuurnille. Sitten.
Tuolla asenteella mitään muuteta, hehhehheeeeeeeeeeeee.
Perintöä vaan oottelet, saamaton narisija.
Ah kypsää, niin kypsää. No onhan se tiedetty, ettei vain ikä tuo viisautta, siihen tarvitaan omaakin yritystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se noin on. Töitä riitti ilman koulutustakin eläkeikään saakka. Rakensivat talot ja mökit. Nyt nauttivat järjettömän suuria eläkkeitä, suurempia kuin mitä nuoremmat saa nykyään palkkaa. Helpolla ovat päässeet.
Enpä ole vielä eläkkeellä, olen "vasta" 52-vuotias. Paljoa sitä ei ole luvassakaan, kun en kelpaa enää töihinkään.
Että näin helppoa meistä monella on.
Minäkin menin töihin 18-vuotiaana. Eläke alkoi kertymään 23-vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
Opiskeltiin tosi pienen opintotuen turvin ja opintolainaa oli käytännössä pakko ottaa kaikki mitä irti lähti. Ja sittenhän laman tullen oltiin kusessa kun korot nousivat pilviin . Ja asuttiin soluasunnoissa eikä missään tyylikkäissä yksiöissä kuten nykyopiskelijat.