Pullamössösukupolvi = 50- ja 60-luvulla syntyneet

Luulen, että omia etujaan on vaikea tunnistaa...

Viisas on se joka ei kommentoi tämmöstä provo keskustelua jossa pilalle passatut pennut dissaa isovanhempiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.

Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.

Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.

Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.

Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.

Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.

Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).

Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.

Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.

Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.

Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.

Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D

Tarkoitat ilmeisesti, että olet syntynyt 1860-luvulla? Opettajilla ei ole ollut oikeutta fyysiseen rankaisemiseen lähes sataan vuoteen.

Minä menin ekaluokalle 1971 ja ainakin sillä opettajalla heilui käsi ja viivotin. Yhden pojan opettaja nosti kauluksesta naulakkoon, ihme, ettei poika kuristunut. Peruskoulun tuleminen muutti jotain, sen aikana opettajat eivät lyöneet tai tukistaneet.

Voi olla, mutta yhtä kaikki se oli laitonta. Jos asiasta olisi nostettu meteli, opettaja olisi saanut potkut.

T. Kahden opettajan lapsi

Kuka olisi uskaltanut nostaa metelin? Tavallisen perheen vanhemmat eivät ainakaan. Jos olisikin, niin sille olisi vain naurettu!

Hyvin moni olisi uskaltanut. Opettajia arvosteltiin tuolloin aivan siinä missä nykyisinkin. Aika vain on kullannut tai vääristänyt muistot. Vai luuletko, että opettajat olivat tuolloin jotenkin lain yläpuolella? Poliitikot ehkä olivat ja jotkut muut silmäätekevät, mutta tavalliset opettajat eivät todellakaan olleet.

T, kahden opettajan lapsi

Opettajat olivat kyllä auktoriteetteja, vaikka olisi tehnyt mielikin joskus väittää vastaan, esim. jos ja kun opettaja laukoi poliittisia mielipiteitään (oikeistoon kallellaan). Nosti minut sitten seisomaan kun huomasi minun sanovan jotain vieruskaverille ja alkoi hiillostamaan kodin politiikan vaikutuksesta minuun. Ujo tyttö kun olin, aloin itkeä. Jopa seksistisiä kommentteja saattoi eräs toinen vanhempi miesopettaja harrasti, mairea hymy huulillaan. Mutta eipä niistä kerrottu kotona, olisi varmaan  tullut selkäsauna. Sama opettaja sai myös vapaasti tulla luokkaan, jossa tytöt odottivat jotain lääkärintarkastusta, ilman puseroa piti olla. Sinne tuo himokas äijä hiippaili ja kehui vielä, että nämä ovatkin vanhempia tyttöjä, sen huomaa!

Vierailija kirjoitti:

 "Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. "

Eipä sitä lainaa 100% asunnon hinnasta saanut 80-luvullakaan. Maksimi taisi olla 80% vaikka kuinka oli vakituiset työpaikat. Loppu rahoitus sitten piti hankkiä muuten. Ja silloin aloitettiin yksiöstä/kaksiosta. Elettiin siinä ja maksettiin velkaa pois, kunnes pystyi hankkimaan isomman. 

Se ero nykyiseen oli, että vuokra-asunnot olivat kiven alla. Itsekin asuin vuoden verran sukulaisten alivuokralaisena, kun vuokra-asuntoa ei löytynyt. 

Samoin päivähoitopaikat olivat kiven alla. Sellaisen saaminen oli kuin lottovoitto. Ei puhettakaan nykylepsuilusta, jossa päivähoito on joku _oikeus_.

Puhdasta veetuilua. Hommatkaa niitä eläkkeenmaksajia = lapsia ja lopettakaa se ikiteineily.

Sovitaanko ap, että et neuvo isääs nussimaan ja äitiäs persettä jakamaan:).

Vierailija kirjoitti:

No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.

Muuta pullamössöilyä en tunnista.

Vm 1968

Ikävuodet 20-35v ovat kaikkein kriittisimmät rahan saamisen kannalta, noina ikävuosina opiskelet, hankit asunnon ja perheen. 50-60 luvuilla syntyneiltä ei ole vaadittu ikinä samalla tavalla opiskelua, koulutuksia tai pätevyyksiä kuin nykyisiltä nuorilta, he saivat heti 20vuotiaana hyväpalkkaisen ja varman työpaikan. Nyt lähes poikkeuksetta nuorilla menee 30-vuotiaaksi tai yli että pääsevät samaan tilanteeseen kuin te olitte 20vuotiaana. Ymmärrätkö vai avaanko vielä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

HÖPÖ HÖPÖ! Nyt jotain lähdettä tuolle huuhaalle!

Tutkitusti parhaiten menee 1989-1995 syntyneillä.

Ainakin -87 syntyneistä on tehty kohorttitutkimus, joka osoitti heillä olevan paljon ongelmia, mm. kouluttamattomuutta. Todennäköisesti Jyväskylän yliopiston tutkimuksia. Eri.

Älä taas ala jauhamaan tuota samaa p.a.s.k.a.a.s.i.

Tutkitusti 1987 syntyneillä ei mene yhtään sen huonommin kuin muillakaan ihmisillä. 1987 syntyneet ovat tutkimusikäluokka, siksi heistä puhutaan. Toinen tutkimusikäluokka, vuonna 1997 syntyneissä on paljon enemmän kouluttamattomia ja avuttomia. Johtuu juuri pullamössöydestä. Suomessa on vähintään toisesta maailmansodasta alkaen jokainen sukupolvi päässyt edellistä helpommalla ja pullamössöytynyt entisestään.

1970-luvun lopussa syntyneet ovat tutkitusti älykkäimpiä ja koulutetuimpia. Sen jälkeen lasten paapominen ja hyysääminen on mennyt liian pitkälle, ja ihmisistä on tullut avuttomia ja laiskoja. Tämä ongelma pahenee jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se noin on. Töitä riitti ilman koulutustakin eläkeikään saakka. Rakensivat talot ja mökit. Nyt nauttivat järjettömän suuria eläkkeitä, suurempia kuin mitä nuoremmat saa nykyään palkkaa. Helpolla ovat päässeet.

Näitä ns. järjettömän suuria eläkkeitä pääsi nauttimaan vain 50-53-syntyneet. Sen jälkeen tuli eläkeremontti, koska valtio huomasi kulujen kasvavan. 1954 jälkeen syntyneet ovat edelleen töissä pääsääntöisesti, eläke pienenee vuosi vuodelta. Osa-aikaeläkkeet loppuivat myös em. ikäluokan jälkeen.

Vm. 1958, eläkeikä 65 - edelleen töissä, koska pakko. - vaikka ei jaksaisi.

Eläke tulee olemaan 55 prosenttia nykyisestä brutosta.

Hallelujaa.

1045 e brutto on järjettömän suuri eläkkeeni, revi siitä!!! Pienipalkkaista osin osaaikaisia tövuosia takana 37v !

Eipä tässä 1970-luvulla syntyneetkään juuri tuon enempää saa. 1100-1200€ max. vaikka olisi 45v töissä. Leikkuri vie massit.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Eivät ole vastuun kantajia, niin kuin nuoremmat sukupolvet ovat.

EN tiennytkään että sitä naamaan liimautunutta älypuhelinta kutsutaan vastuuksi....

Keskustelusta voi tehdä kaksi johtopäätöstä:

1) kaikki paha on aina jonkun toisen syytä

2) kaikki hyvä on aina omaa ansiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.

Muuta pullamössöilyä en tunnista.

Vm 1968

Ikävuodet 20-35v ovat kaikkein kriittisimmät rahan saamisen kannalta, noina ikävuosina opiskelet, hankit asunnon ja perheen. 50-60 luvuilla syntyneiltä ei ole vaadittu ikinä samalla tavalla opiskelua, koulutuksia tai pätevyyksiä kuin nykyisiltä nuorilta, he saivat heti 20vuotiaana hyväpalkkaisen ja varman työpaikan. Nyt lähes poikkeuksetta nuorilla menee 30-vuotiaaksi tai yli että pääsevät samaan tilanteeseen kuin te olitte 20vuotiaana. Ymmärrätkö vai avaanko vielä enemmän?

Kuulepas, kaksi lamaa 60-luvulla syntyneenä olen kokenut ja pakko on ollut opiskella koko ajan saadakseen pitää työpaikkansa. Kun tulin parikymppisenä työelämään 90-luvulla alkoi lama. Ihmisiä potkittiin joukolla pois työpaikoista. Ei ollut helppoa löytää työpaikkaa. Kova taisto niistä oli. Vakinaisesta pestistä sai vain unelmoida. Määräaikaisia määräaikaisten päälle.

Ja olen sitä mieltä, että ihmisiltä vaaditaan ihan kohtuuttomia nykyisin. Aina on tunne ettei osaa mitään eikä ole riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat ikäluokat syntyivät sotien jälkeen 40-luvulla. Ap:n historian ja matematiikan osaamisessa on pahoja puutteita.

Ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu😃

Vierailija kirjoitti:

No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.

Muuta pullamössöilyä en tunnista.

Vm 1968

Töitä sai, mutta ankaraa oli.

Piekseminen yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se noin on. Töitä riitti ilman koulutustakin eläkeikään saakka. Rakensivat talot ja mökit. Nyt nauttivat järjettömän suuria eläkkeitä, suurempia kuin mitä nuoremmat saa nykyään palkkaa. Helpolla ovat päässeet.

Näitä ns. järjettömän suuria eläkkeitä pääsi nauttimaan vain 50-53-syntyneet. Sen jälkeen tuli eläkeremontti, koska valtio huomasi kulujen kasvavan. 1954 jälkeen syntyneet ovat edelleen töissä pääsääntöisesti, eläke pienenee vuosi vuodelta. Osa-aikaeläkkeet loppuivat myös em. ikäluokan jälkeen.

Vm. 1958, eläkeikä 65 - edelleen töissä, koska pakko. - vaikka ei jaksaisi.

Eläke tulee olemaan 55 prosenttia nykyisestä brutosta.

Hallelujaa.

1045 e brutto on järjettömän suuri eläkkeeni, revi siitä!!! Pienipalkkaista osin osaaikaisia tövuosia takana 37v !

Eipä tässä 1970-luvulla syntyneetkään juuri tuon enempää saa. 1100-1200€ max. vaikka olisi 45v töissä. Leikkuri vie massit.

Vastasin sille joka kirjoitti ikäryhmäni saavan järjettömiä eläkkeitä,ok pienuudellaan. Sitäpaitsi 16-23 työvuodet ei kerryttäneet eläkettä lati latia,siksi en niitä noihin vuosiin myöskään laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.

Muuta pullamössöilyä en tunnista.

Vm 1968

Ikävuodet 20-35v ovat kaikkein kriittisimmät rahan saamisen kannalta, noina ikävuosina opiskelet, hankit asunnon ja perheen. 50-60 luvuilla syntyneiltä ei ole vaadittu ikinä samalla tavalla opiskelua, koulutuksia tai pätevyyksiä kuin nykyisiltä nuorilta, he saivat heti 20vuotiaana hyväpalkkaisen ja varman työpaikan. Nyt lähes poikkeuksetta nuorilla menee 30-vuotiaaksi tai yli että pääsevät samaan tilanteeseen kuin te olitte 20vuotiaana. Ymmärrätkö vai avaanko vielä enemmän?

Joku sai -ehkä. Itse jouduin "odottamaan" sen noin 3 vuotta ennenkuin sain vakinaisen koulutustani vastaavan työpaikan 26 vuotiaana. Lapsen tekoa piti lykätä saman verran.

Oma lapseni oli kyllä vielä 20:nä tiukasti koulun penkillä. 30:nä tienaa yli 2x sen mitä isänsä 45:n työvuoden jälkeen eläkkeelle jäädessään.

Se pitänee paikkansa ettei ilman koulutusta pääse mihinkään. Eikä esim.ammattikoulussa taida oppia nykyään mitään.

Toinen on työelämä yleensä , jos olet sinne päässyt. Olin jo itse vielä työssä ollessani huolissani miten he n.25-35 jaksavat sen mitä heidän pitäisi vielä jaksaa.

Mössö54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella sukupolvella on ollut helpompaa kuin heitä edeltävillä.

Tähähän sitä vanhemmat yleensä pyrkivät, valitettavasti tämä ei ole toteutunut Suomessa enää laman jälkeen juurikin suuren työttömyyden ja epätavallisten työmarkkinoiden yleistymisen vuoksi.

https://www.uusisuomi.fi/raha/178635-tuloromahdus-1980-1995-syntyneiden…

Niin, ja sitten pitäisi vielä muistaa, että suuret ikäluokat syntyivät siinä 1945-51, eli nämä otsikossa mainitut eivät todellakaan ole suurta ikäluokkaa.

suuri ikäluokka on tällä hetkellä 1963 syntyneet! Etkö tuota edes tiennyt.

Suuret ikäluokat määritellään syntyvyystilastojen mukaan. Ei ole 60-lukua suurimmat vuodet, vaan 40-lukua.