Pullamössösukupolvi = 50- ja 60-luvulla syntyneet

Heips, täällä yksi 50- luvulla syntynyt pullamössö. Synt 1952, ja kyllä elämä on ollut helppoa ja on edelleen. Opiskelemaan lähdin 500km päähän. Töitä

tein ilolla 45v . Matkustellaan paljon, on pari lokoisaa asuntoa, metsää, osakkeita ja tilillä rahaa riittävästi. Kovin olen tyytyväinen ja just nytkin kipasin lenkillä ennenkuin virkistävä kesäsade kasteli kartanon greenin ,jotta ruoho kasvaa ja saa taas leikata sitä.

Meillä on aina ollut niin helppoa ja leppoisaa, kun osaa unohtaa eämän vastoinkäymiset , joita on kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella sukupolvella on ollut helpompaa kuin heitä edeltävillä.

Tähähän sitä vanhemmat yleensä pyrkivät, valitettavasti tämä ei ole toteutunut Suomessa enää laman jälkeen juurikin suuren työttömyyden ja epätavallisten työmarkkinoiden yleistymisen vuoksi.

https://www.uusisuomi.fi/raha/178635-tuloromahdus-1980-1995-syntyneiden…

Niin, ja sitten pitäisi vielä muistaa, että suuret ikäluokat syntyivät siinä 1945-51, eli nämä otsikossa mainitut eivät todellakaan ole suurta ikäluokkaa.

suuri ikäluokka on tällä hetkellä 1963 syntyneet! Etkö tuota edes tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.

Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.

Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.

Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.

Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.

Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.

Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).

Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.

Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.

Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.

Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.

Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D

Tarkoitat ilmeisesti, että olet syntynyt 1860-luvulla? Opettajilla ei ole ollut oikeutta fyysiseen rankaisemiseen lähes sataan vuoteen.

Minä menin ekaluokalle 1971 ja ainakin sillä opettajalla heilui käsi ja viivotin. Yhden pojan opettaja nosti kauluksesta naulakkoon, ihme, ettei poika kuristunut. Peruskoulun tuleminen muutti jotain, sen aikana opettajat eivät lyöneet tai tukistaneet.

Voi olla, mutta yhtä kaikki se oli laitonta. Jos asiasta olisi nostettu meteli, opettaja olisi saanut potkut.

T. Kahden opettajan lapsi

Oi voi, ei ne kouluttamattomat vanhemmat uskaltaneet sanoa opettajalle vastaan, kun syy oli aina kurittomien oppilaiden. Opettajat oli parempaa väkeä, ei niitä arvosteltu.

Kyllä arvosteltiin, jos arvostelemisen aihetta oli, eikä esim. kansakoulunopettajia mihinkään parempaan väkeen kuuluvaksi laskettu. Hädin tuskin keskiluokkaa nuo kansankynttilät olivat. 50- ja 60-luvuilla.

Yksi asia ei muutu: jokainen sukupolvi on mielestään rakentanut Suomea kaikkein eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Eivät ole vastuun kantajia, niin kuin nuoremmat sukupolvet ovat.

Ai nämä Thaimaassa ramppaavat nuoremmat sukupolvet, joille kännykkä on kasvanut käteen kiinni?

Kun ne Thaimaassa ramppaavat on nimenomaan 60-70-luvulla syntyneitä mummeleita ja pervopappoja.

On kyllä  kiirettä pitänyt, kun 70-luvulla syntynyt on ehtinyt saada jo kaiken ilmaiseksi ja on nyt jo mummona Thaimaassa. 

Tuo on kyllä myös mun mielestä mielenkiintoinen havainto. Uskallan väittää : ei pidä

paikkaansa.

T. vm.-79

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kaikki heti kirjoitti:

https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/tilastot/Sivut/hex8230_Kans…

No niin mussuttajat, on teidän aikanne vaikuttaa.

Tehkää yhteiskunnasta mieleisenne, aikahan on teidän!

Pitää ensin ootella että suuret ikäluokat ja heti heitä seuranneet (jotka myös ovat valtavan suuret) kuolevat pois tai eivät enää kykene raahautumaan vaaliuurnille. Sitten.

Tuolla asenteella mitään muuteta, hehhehheeeeeeeeeeeee.

Perintöä vaan oottelet, saamaton narisija.

Ah kypsää, niin kypsää. No onhan se tiedetty, ettei vain ikä tuo viisautta, siihen tarvitaan omaakin yritystä.

Niinpä niin ja nimenomaan, tarvitaan sitä OMAAKIN YRITYSTÄ, kuten kaikkeen muuhunkin.

Mutta jää sinä vaan oottelemaan, ylikypsänä sitten jaksat yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sen myönnän, että työelämään pääsy oli varmasti helpompaa kuin nykyään. 80-luvun lopulla vain käveli firmoihin niin sai hyviä töitä.

Muuta pullamössöilyä en tunnista.

Vm 1968

Joo, 80-luvun lopulla töihin pääsi sisään kävelemällä, kun ensin oli muuttanut niiden töiden luo. Minulla muuttomatka oli 700 kilometria. Oli se ihan käsittämätöntä, kun vastavalmistuneena ilman alan työkokemusta jokaisessa firmassa toivotettiin tervetulleeksi. Töihin ei tosin päässyt, jos hakemuksessa ei ollut mainintaa asunnosta, yleensä ei ilman sitä tietoa päässyt edes haastatteluun. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain huoneen kimppakämpästä.

Mikä on tämä uskomus nykynuorten muuttohaluttomuudesta. Kyllä minun opiskelukavereistani kaikki ovat muuttaneet työn perässä, ympäri Suomea. Mitä sitten? Ei 700 km kaikilla riitä, monet muuttaneet useita kertoja työn vaihtuessa. Maistereita ollaan. Onneksi asuntovastimusta ei kaiken muun päälle enää ole, jotkut asuneet tuttavien luona kun heti ei ole järjestynyt tai kannattanut asumista järjestää. Kimppa-asumista sekin. Tätä ennen on tietenkin jo muutettu muualle opiskelemaan, eli tukiverkot on jääneet jo aikanaan.

Kommentti oli tuolle, joka kertoi, miten helppo oli päästä töihin. Pääkaupunkiseudulla oli työvoimapula ja työpaikkoja oli valita asti, mutta Pohjois-Suomen tilanne oli ihan eri. Sitä ei pääkaupunkiseudulla asuneet tajunneet ollenkaan.

Yhdessä työpaikassa minulla oli työkaverina saman ikäinen nainen, joka kavereidensa kanssa teki töitä puolisen vuotta, sitten he irtisanoutuivat ja menivät lomailemaan muutamaksi kuukaudeksi jonnekin Välimeren rannalle. Kun rahat loppuivat, he palasivat Suomeen ja menivät töihin. Minä ihmettelin, miten he uskalsivat jättää vakituiset työt. Ei taida nykyään onnistua.

Jep. Pohjoisesta muutettiin etelään 1960-70 -luvuilla tai Ruotsiin. Ei ollut työvoimapulaa vaan ylitarjontaa.

Sama juttu saksalaisten ja Lapin polton suhteen. Koko termi keksittiin etelässä ja revittiin otsikoita. Kyllä pohjoisen ihmisillä oli alvan toinen ymmärrys tapahtuneesta. Hehän niiden kanssa vuosia elivät ja tiesivät miksi noin toimittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

No  mutta eikös ne ole juuri niitä parjattuja suuria ikäluokkia, ne varakkaat perheet :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

Olen 60-luvulla syntynyt, ja yksikään tavallisen työläissukuni jälkeläisistä ei ole pudokas.

Päin vastoin, paremmin koulutettuja ja palkattuja ovat kaikki, siis KAIKKI.

Ja ihan omilla ansioillaan menestyneitä.

Mietipäs sitä......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

Mikä tutkimus?  Kattaako se kaveriesi lisäksi muitakin yksilöitä?

80-luvun alussa sai kyllä hyvin asuntolainaa mutta korko oli 16 %.  Ei mitään isoja lainoja voinut ottaa, ensin yksiään, sitten kaksioon jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

HÖPÖ HÖPÖ! Nyt jotain lähdettä tuolle huuhaalle!

Tutkitusti parhaiten menee 1989-1995 syntyneillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella sukupolvella on ollut helpompaa kuin heitä edeltävillä.

Tähähän sitä vanhemmat yleensä pyrkivät, valitettavasti tämä ei ole toteutunut Suomessa enää laman jälkeen juurikin suuren työttömyyden ja epätavallisten työmarkkinoiden yleistymisen vuoksi.

https://www.uusisuomi.fi/raha/178635-tuloromahdus-1980-1995-syntyneiden…

Niin, ja sitten pitäisi vielä muistaa, että suuret ikäluokat syntyivät siinä 1945-51, eli nämä otsikossa mainitut eivät todellakaan ole suurta ikäluokkaa.

suuri ikäluokka on tällä hetkellä 1963 syntyneet! Etkö tuota edes tiennyt.

Suuret ikäluokat on käsite, joka ei tarkoita vain "isoa ikäluokkaa", vaan tiettynä ajanjaksona syntyneitä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_ik%C3%A4luokat

"Suuret ikäluokat muodostuivat monissa läntisen Euroopan maissa muutaman vuoden aikana toisen maailmansodan jälkeen, niin sotaan osallistuneissa kuin sen ulkopuolella pysyneissäkin maissa. Suomessa korkea syntyvyys kesti hieman yli viisi vuotta, elokuusta 1945 elokuuhun 1950. Koska ikäluokilla kuitenkin tarkoitetaan vuosiluokkia, on mukaan otettu vuodet kokonaisuudessaan ja näin suuren sukupolven syntymisen katsotaan kestäneen kuusi vuotta eli vuoden 1945 alusta vuoden 1950 loppuun: 1946-1949 syntyneitä oli yli 100 000/vuosi sekä jo 1945 ja vielä 1950 lähempänä 100 000:aa kuin 90 000:ää (yli 95 000)."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -68. Elämä on ollut meidän vuosiluokalle kovaa. Lapsena muutettiin kerrostalolähiöihin, vanhemmilla ei ollut rahaa, kaikilla ei ollut edes autoa. Ulkomailla käytiin max Ruotsissa. Mutta lapsuus oli kiva ja huoleton kyllä. Kesät oli aurinkoiset. Syötiin kotiruokaa, mutta ei todellakaan pullamössöä eikä limuja.

Kun valmistuimme ammattiin 90-luvulla, meitä oli vastassa lama. Ei ollut työpaikkoja. Tai jos työpaikan sai, palkka oli vaatimaton ja töitä piti tehdä 2-3 ihmisen edestä, jotka oli irtisanottu lamassa. Onneksi ostin asunnon nuorena, monelta työkaverilta asuntojen hinnat ehti karata käsistä. Moni jätti lapset tekemättä tai teki sen yhden, jonka juuri ja juuri sai elätettyä. Meidän palkkoja ei koskaan lupauksista huolimatta nostettu, uudet nuoret kokemattomat työntekijätkin sai parempaa palkkaa kuin me. Niitä oli sitten tosi kiva opastaa.

2000-luvulla ajatteli, josko kohta saisi levätä ja nauttia elämästä, hengähtää hetken. Sitten tuli uudet lamat. Ja nyt 50v, meidät potkitaan pois työpaikoilta, koska olemme liian vanhoja, mutta meillä ei ole mitään eläkeputkia eikä alhaisia eläkeikiä, niin kuin edellisillä sukupolvilla, mutta ei ole töitäkään. Meillä on aktiivimalli. Jotenkin olemme aina luiskahtaneet sinne epäonnisten kastiin.

Olen sua 22 vuotta nuorempi ja samanlaisia väliinputoajia ollaan. Paitsi että vanhemmillani eli 50-luvun lopulla syntyneillä oli rahaa ja mahtavat eläkkeet ovat tulossa. Eivät onneksi jääneet lama-aikaan työttömäksi. Minä synnyin laman keskelle, mutta kävin peruskoulun ja lukion nousukautena. Amk:sta valmistuin tyhjän päälle kuten niin moni muukin ikätoveri. Asuntolainoja juuri kukaan kolmikymppinen ei enää saa, täytyy olla kymmenien-satojen tonnien säästöt/perinnöt. Että siinä asiassa te viisikymppiset olette olleet onnekkaita, lainaa sai kun käveli pankkiin eikä säästöjä tarvittu, vakituinen työpaikka riitti. 

Tuntuu että elämäni "turhimmat" vuodet olivat juuri silloin, kuin olisi ollut mahdollisuus työllistyä ja elää hyvää elämää. 

Jos ei älli riitä, täytyy tyytyä  vähempään.

Joka sukupolvessa on väliinputoajia, nykyisin sos.turva on kuitenkin parempi.

Ikäisissäsi on paljon menestyjiä, jopa miljonäärejä. Sijoitusasunnoilla ymv. rikastuneita.

Sinä tyydyt vain vauvapalstalla ruikuttamaan.

Nämä menestyjät on juuri näitä joilla on varakkaat perheet. Tämä ei ole mitään ruikutusta, tutkimusten mukaan tässä maassa huonoiten menee 1987-1991 syntyneillä. 

HÖPÖ HÖPÖ! Nyt jotain lähdettä tuolle huuhaalle!

Tutkitusti parhaiten menee 1989-1995 syntyneillä.

Ainakin -87 syntyneistä on tehty kohorttitutkimus, joka osoitti heillä olevan paljon ongelmia, mm. kouluttamattomuutta. Todennäköisesti Jyväskylän yliopiston tutkimuksia. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeltiin tosi pienen opintotuen turvin ja opintolainaa oli käytännössä pakko ottaa kaikki mitä irti lähti. Ja sittenhän laman tullen oltiin kusessa kun korot nousivat pilviin . Ja asuttiin soluasunnoissa eikä missään tyylikkäissä yksiöissä kuten nykyopiskelijat.

Opintolainaa sellaiset 100 000 mk. Korot 18 % Opiskelijasäätiön soluasunnossa kahden hengen huoneita, joka jaettiin etukäteen täysin tuntemattoman tyypin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se noin on. Töitä riitti ilman koulutustakin eläkeikään saakka. Rakensivat talot ja mökit. Nyt nauttivat järjettömän suuria eläkkeitä, suurempia kuin mitä nuoremmat saa nykyään palkkaa. Helpolla ovat päässeet.

Eläkkeitä? 50-luvun alussa syntyneitä on nyt eläkkeellä, mutta lopulla ja 60-luvulla syntyneet ei. Etkö osaa laskea?

Fakta on, että joka ikinen ikäluokka pitää edeltäjiään kultalusikka suussa syntyneenä koska näkevät vain sen lopputuloksen mitä ponnisteluiden kautta on ajan kanssa saavutettu, joten se näyttää helpolla saadulta kun ei tiedä ja sivuuttaa annetut faktatkin. Kun te olette samassa pisteessä myös teitä tullaan pitämään kultalusikka suussa syntyneenä ja kaiken valmiina saaneena. Ja te ihmettelette sitä ihan yhtä paljon kuin mekin nyt.

t. Nainen - 68