Pullamössösukupolvi = 50- ja 60-luvulla syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa 50-60-luvulla syntyneet: YMMÄRTÄKÄÄ jo, että nykypäivänä nuorilla ei ole läheskään niin helppoa kuin teillä oli 80-luvulla! Teille riitti töitä, nuorilla oli vähemmän ulkonäköpaineita, älypaskaluurit ei ollut kuvioissa = mt-ongelmia vähemmän ja vielä lisäksi ei tarvinnut stressata ilmastonmuutosta. Meillä on PALJON vaikeempaa.

Oliko 80-luvulla lama?

Ja millähän tavalla? Joudumme alkaa teille jo lapsiakin tekemään kun teistä ei ole siihen

mies51v

Aika kohtuuton väite. Omat vanhemmat on syntyneet 50-luvun taitteessa ja toki, opiskelvat tutkinnon -> suoraan vakityö, inflaatio auttoi lainojen kanssa, nyt hyvät eläkkeet. Mutta pullamössöjä? Helpolla kaiken saaneita ja uusavuttomia? Kumpikin on köyhistä oloista maalta, oppikouluun kuljettiin pahimmillaan 5km auraamatonta tietä kelkalla, jotta pääsi bussille. Äiti on kertonut, kun sukkahousut oli märät ja paleli talvisin. Kotona piti aina tehdä töitä, kesät maataloustöitä ja aina hoettiin, että "tästä sitten peritte", joka pitääkin paikkaansa ja perintöä tuli viidelle lapselle sitten joskus 2000-luvun taitteessa. Peseytyminen oli ulkosaunassa, tukka rasvasena joutui olemaan koulussa pesumahdollisuuksien puutteesta ja mummun pesuainepihistelyiden takia. Ekat farkut sai omista kesätienesteistä ostaa lähempänä täysi-ikäisyyttä. Hedelmän sai jouluna ja juhannuksena, ruoka oli läskisoosia ja kuivaa leipää, koska "tuoretta leipää menee liikaa".

Opiskeluaika oli alivuokralaisena asumista ja sekin huone piti jakaa. Äitini ystävä oli alivuokralaisena 60-luvun lopussa varakkaassa perheessä ja sai nukkua jossain vaatekomerossa. Vuokraa ei tarvinnut maksaa, mutta piti tehdä kaikki kotityöt koulupäivän jälkeen: siivota, laittaa ruokaa, hoitaa lapsia. On ihmetellyt jälkikäteen, miten jaksoi, koska työtä oli vuorotta viikonloputkin.

Ehkä heidän aikuisikänsä on ollut "helppoa" jostain 80-luvusta, mutta ei voi sanoa, että lapsuus ja nuoruus olisi ollut kevyttä ja kaikki olisi kannettu tarjottimella nokan eteen. Suomi oli köyhä, lapsia oli paljon ja nämä iäkkäät ihmiset on sikeitä ja näppäriä ratkomaan ongelmia. Ovat myös säästäväisiä kotikasvatuksensa tuloksena, ja siksi sitä varallisuutta onkin, kun on säästetty ja kierrätetty koko ikä.

Hmm. Tuskin maailmassa on koskaan ollut varsinaisia pullamössösukupolvia joille elämä olisi ollut poikkeuksellisen helppoa. Mutta toki voi olla eroja siinä millaiseksi jälkipolvien tai edeltävän sukupolven elämän omalla toiminnallaan tekee.

Olen omalla työurallani käynyt läpi vähintään kymmenet yt-neuvottelut. Ollen siis niiden neuvottelujen kohteena. Ja aina jos mielipidettä on kysytty olen vastannut että lyhennetään kaikkien työaikaa palkasta luonnollisesti tinkien eikä irtisanota tästä käsillä olevasta syystä ketään. Päinvastoin palkataan lisää jengiä koska työtä on ollut tehtävänä kaiken aikaa läpi vuosien ja vuosikymmenien. Ei ole oikeastaan koskaan kelvannut tällainen ajattelu. Ei nuorille eikä vanhoille. Ihmiset ovat aika itsekkäitä ikään katsomatta 80/20 periaatteella. 80 saa toistaiseksi säilyttää kaiken ja 20 menettää suurin piirtein kaiken. Enemmistö ei ajattele muita koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella sukupolvella on ollut helpompaa kuin heitä edeltävillä.

Tähähän sitä vanhemmat yleensä pyrkivät, valitettavasti tämä ei ole toteutunut Suomessa enää laman jälkeen juurikin suuren työttömyyden ja epätavallisten työmarkkinoiden yleistymisen vuoksi.

https://www.uusisuomi.fi/raha/178635-tuloromahdus-1980-1995-syntyneiden…

Niin, ja sitten pitäisi vielä muistaa, että suuret ikäluokat syntyivät siinä 1945-51, eli nämä otsikossa mainitut eivät todellakaan ole suurta ikäluokkaa.

Onko historianopetus poistettu kouluista kokonaan vai mistä kumpuaa tämä jatkuva u lina, jolle ei ole mitään perusteita? Ainakin itse olen tietoinen aiempien sukupolvien elämästä, eikä se ole helppoa ollut. Esimerkiksi vapaa-aikaa ei ole koskaan ollut ihmisillä näin paljon kuin nyt. T. 80-luvulla syntynyt

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että 50/60 -luvulla syntyneet pääsivät olemattomalla koulutuksella ja kielitaidolla hyvään uraputkeen ja omalla palkkatyöllä pystyi ostamaan asunnon Helsingistä, kesämökin ja pari autoa. Eläkekin on aika mukava.

50/60-luvulla toki jälleenrakennettiin, mutta ei tuolloin syntyneet siihen osallistuneet vaan veteraanit (joita kunnioitan suuresti).

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se noin on. Töitä riitti ilman koulutustakin eläkeikään saakka. Rakensivat talot ja mökit. Nyt nauttivat järjettömän suuria eläkkeitä, suurempia kuin mitä nuoremmat saa nykyään palkkaa. Helpolla ovat päässeet.

Haloo! Itse 60-luvulla syntyneenä voin sanoa kun olin nuori niin 90-luvun lama vei työpaikat. Tämän laman jälkeen palkattiin mieluiten 70-luvulla syntyneitä. Nyt viisikymppisenä on liian vanha työmarkkinoille, 15 vuotta eläkeikään. Eipä tässä oikein taloja ja mökkejä ole osteltu eikä eläkettä ole juurikaan kertynyt.

Ei 60-70 -luvuilla mitään pullamössöä syöty.

Se tais olla mun vanhempieni ikäisten herkku ja ne oli syntyneet 30-luvulla. 

Joten, en katso kuuluvani tuohon porukkaan ollenkaan.

Nykykersat on muuten heittämällä hemmotellumpia kuin tuon ajan lapset. Omanikin ovat.

HSEn adonis kirjoitti:

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että 50/60 -luvulla syntyneet pääsivät olemattomalla koulutuksella ja kielitaidolla hyvään uraputkeen ja omalla palkkatyöllä pystyi ostamaan asunnon Helsingistä, kesämökin ja pari autoa. Eläkekin on aika mukava.

50/60-luvulla toki jälleenrakennettiin, mutta ei tuolloin syntyneet siihen osallistuneet vaan veteraanit (joita kunnioitan suuresti).

Ei ole uraputkea näkynyt. Työkkärintätiä kyllä sitäkin enemmän. En ole ole ollenkaan ainoa.

Terkuin 60-luvulla syntynyt

HSEn adonis kirjoitti:

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että 50/60 -luvulla syntyneet pääsivät olemattomalla koulutuksella ja kielitaidolla hyvään uraputkeen ja omalla palkkatyöllä pystyi ostamaan asunnon Helsingistä, kesämökin ja pari autoa. Eläkekin on aika mukava.

50/60-luvulla toki jälleenrakennettiin, mutta ei tuolloin syntyneet siihen osallistuneet vaan veteraanit (joita kunnioitan suuresti).

Se, että yhteiskuntaa vielä rakennettiin tuolloin, tarkoittaa yhteiskunnan olleen vielä varsin kehittymätön. Se ei sovi siihen diskurssiin, että näille ikäluokille tarjottiin kaikki kultalautasella ja kaikki oli helppoa. Maaseudulla kyllä jo lapset joutuivat töihin. Oltiin pelloilla, siivottiin, pyykättiin, niitettiin heinää, ruokittiin eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko historianopetus poistettu kouluista kokonaan vai mistä kumpuaa tämä jatkuva u lina, jolle ei ole mitään perusteita? Ainakin itse olen tietoinen aiempien sukupolvien elämästä, eikä se ole helppoa ollut. Esimerkiksi vapaa-aikaa ei ole koskaan ollut ihmisillä näin paljon kuin nyt. T. 80-luvulla syntynyt

Tämä lisääntynyt vapaa-aikahan johtuu tilastollisesti työttömyyden ja osa-aikatöiden määrästä (tilastokeskus). Että suuremmassa kuvassa ei pelkästään positiivinen trendi.

Olen itse syntynyt 60-luvulla pk-seudulla. Taitaa aika moni mun kokemus olla nykynuorille aika tuntematonta.

Ensimmäinen koti oli vanha omakotitalo, jossa ei ollut kylpyhuonetta eikä lämmintä vettä. Käytiin kerran viikossa saunassa peseytymässä ja muuten lämmitettiin hellalla vettä ja peseydittiin kylmässä varastohuoneessa.

Äiti palasi töihin kun olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Kuljin kotoa yksin tuon ikäisenä hoitoon 15 minuutin matkan.

Talvella oli vielä todella kylmää ja paljon lunta etelässäkin.

Ensimmäisessä koulussani oli vain kaksi luokkahuonetta ja ulkovessat. Ateriat syötiin pulpetilta, ruokalaa ei ollut. Ruoka oli sen ajan perussafkaa: veripalttua, puuroja, maksalaatikkoa, kaalikeittoa, yms. Opettajilla oli oikeus rangaista lapsia fyysisesti, meitä tukistettiin ja lyötiin viivottimella näpeille. Alueen toinen koulu oli liian pieni kasvavalle joukolle lapsia, siellä osa lapsista kävi koulua rakennusparakeissa ja lapset oli jaettu aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kaikki lapset kulkivat yksin kouluun heti ekasta luokasta yleensä kävellen tai suksilla. Koulua käytiin myös lauantaisin.

Jo kouluikäisestä lapset olivat usein yksin kotona koulun jälkeen ja kesällä, kun vanhemmat olivat töissä (lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään). Kotiavain oli kaulassa tai sidottu hiusnauhalla ponnariin. Naapurin vanhin tyttö oli samanikäinen kuin mina, muistan että kesällä kun vanhemmat olivat töissä me 9-vuotiaat olimme vastuussa nuoremmista 3-7-vuotiaista pikkusisaruksistamme.

Säännöt olivat tiukat, jos ei ollut kotona kello 17 eli ruoka-aikaan, ruokaa ei saanut enää sinä päivänä. Käytöstavat piti osata eli tervehdittiin kohteliaasti vnahempia, kiitettiin, niiattiin (tytöt) tai kumarrettiin (pojat).

Lomilla pääsi vain mummolaan. Harvoin oli mitään huveja eikä karkkia saati leluja saanut useinkaan. Isompana sai pientä viikkorahaa, siitä piti säästä jos halusi jotain kivaa ostaa itselleen. Pidin itse musiikista, mutten saanut vanhemmilta rahaa levyihin tai kasetteihin saati kasettisoittimeen. Jouduin säästämään kesätyörahoista ja viikkorahoista nämä itse.

Töitä joutui tekemään kotona pienestä asti. Oma huone piti siivota, käydä äidin tai isän asioilla kaupassa tai naapureiden luona. Jo 10-vuotiaana saattoi joutua lapsenlikaksi, kitkemään kasvimaata, poimimaan marjoja, vetämään lankanoita, yms. 13- ja 14-vuotiaana olin kesätöissä ja hoidin naapurien lapsia. Ensimmäisen virallisen kesätyöpaikan sai ottaa 15-vuotiaana, olin tehtaassa juoksutyttönä, muistelen että kuukausipalkka olisi ollut 750 markkaa, mikä vastaa n. 600 euroa tänään. Työt piti tehdä tarkasti, koska pienestäkin mokasta sai nuhteet.

Sen jälkeen olin joka kesä töissä, joskus tein keikkatöitä myös talviaikaan. Kotona sai katon pään päälle, ruoan 18-vuotiaaksi, sekä perusvaatteet, jos halusi jotain muotivaatetta, sekin piti ostaa itse. Pienenä varsinkin joutui usein käyttämään kierrätettyjä vaatteita, ei väliä kenen, eli tytöilläkin saattoi olla poikien vaatteet.

Mun perhe ei ollut varakas, mutta alempaa keskiluokkaa. Köyhempien perheiden lapsilla oli vielä tiukempaa.

Hullua että nyt joku kutsuu meitä "pullamössöksi" :D

50-, 60-luvulla syntyneet rakensivat tämän maan hyvinvoinnin ja taistelivat edut, joilla monet 80-, 90-luvulla syntyneet elävät koko elämänsä päivääkään työtä tekmättä. Älä kirjoita mitään, jos et tiedä totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko historianopetus poistettu kouluista kokonaan vai mistä kumpuaa tämä jatkuva u lina, jolle ei ole mitään perusteita? Ainakin itse olen tietoinen aiempien sukupolvien elämästä, eikä se ole helppoa ollut. Esimerkiksi vapaa-aikaa ei ole koskaan ollut ihmisillä näin paljon kuin nyt. T. 80-luvulla syntynyt

Tämä lisääntynyt vapaa-aikahan johtuu tilastollisesti työttömyyden ja osa-aikatöiden määrästä (tilastokeskus). Että suuremmassa kuvassa ei pelkästään positiivinen trendi.

Ei välttämättä. Kyllä ennen oli pidemmät työpäivät, lomia oli vähemmän sekä pitkään oli lauantaikin työpäivä ja koulupäivä. Muistaakseni joskus 60-luvun lopulla vanhemmat olivat vapaina viikonlopun, mutta meillä koululaisilla oli vielä koulua launtaina.

Nimitys "pullamössösukupolvi" tuli alun perin siitä, että näillä sukupolvilla lapsuus ja nuoruus oli helpompi kuin edellisillä sukupolvilla.

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että 50/60 -luvulla syntyneet pääsivät olemattomalla koulutuksella ja kielitaidolla hyvään uraputkeen ja omalla palkkatyöllä pystyi ostamaan asunnon Helsingistä, kesämökin ja pari autoa. Eläkekin on aika mukava.

50/60-luvulla toki jälleenrakennettiin, mutta ei tuolloin syntyneet siihen osallistuneet vaan veteraanit (joita kunnioitan suuresti).

Se, että yhteiskuntaa vielä rakennettiin tuolloin, tarkoittaa yhteiskunnan olleen vielä varsin kehittymätön. Se ei sovi siihen diskurssiin, että näille ikäluokille tarjottiin kaikki kultalautasella ja kaikki oli helppoa. Maaseudulla kyllä jo lapset joutuivat töihin. Oltiin pelloilla, siivottiin, pyykättiin, niitettiin heinää, ruokittiin eläimiä.

Mutta pitää ymmärtää, mikä merkitys on toivolla ja kehityksellä. Sillä, että uurastettuaan pääsi eteenpäin, sai palkinnon melko varmasti. Olosuhteet paranivat jatkuvasti ja oma elämä oli vain itsestä kiinni, asiat tosiaan olivat tarjolla lautasella jos niihin halusi tarttua.

Nykyisin pitkälle opiskelleet eivät välttämättä löydä töitä. Ilman koulutusta töihin ei enää pääse. Lautaset on viety nenän edestä, eikä siinä enää oma kunnianhimo tai ahkeruus auta. Päälle haukutaan laiskoiksi, vaikka tuntemani nuoret aikuiset paahtavat joka sektorilla epävarmuudesta huolimatta. Lisäksi kovassa kilpailussa paikkansa on todella ansaittava, mikä tarkoittaa ettei muille paljon passaa antaa etumatkaa.

Sitten vanhemmat miettivät, missä on lapset ja omakotitalo, sori toivun 3 vuoden putkesta ilman lomaa, koska sijaistan muita jotka on lomalla. Ahkera on oltava, jotta seuraava pätkä irtoaa. Töissäkäynti ei määräaikaisena kuitenkaan tarkoita esim. mahdollisuutta hankkia asuntoa, koska lainaa ei tipu ja muutenkin työt voivat olla parin kk:n päästä jossain muualla.

Siinä mielessä meillä 60-luvulla syntyneillä on ollut helpompaa lapsena, kuin nykynuorilla, että kesätöitä sai helposti, ainakin maaseudulla jopa 10 vuotiaana. Tosin työ oli yleensä rankkaa (esim. heinäpellolla) ja palkka oli pieni (esim. 1-2 markkaa/päivä + yksi ateria). Nykyteinithän eivät siihen hintaan edes irrottaisi katsettaan kännykän ruudusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei. Pullamössösukupolvi on 80-luvulla syntyneet. Sitten tuli vielä löysempi banaanipirtelösukupolvi.

50- ja 60-luvuilla syntyneille Suomi oli todella karu paikka.

Ei nyt sentään. Synnyin -66 ja tosi mukava lapsuus oli. En keksi lainkaan, miten Suomi olisi ollut erityisen karu paikka.

Synnyin -67 ja miehen kanssa valmistuimme juuri 90-luvun lamaan ja työt lähti alta ja juuri hankituista ammateista ei ollut mitåån iloa. Meni 10 vuotta ennen kuin molemmilla oli uusi ammatti ja palkkatulot. Tuona 10 vuotena ei omaisuus karttunut eikä juuri eläke. 50-luvulla syntyneet ovat aivan eri asemassa.

Luulen että tässä on jollain trollilla nyt vaan tarve ilman faktoja haukkua meitä 60-lukulaisia.

Tosiasiahan oli että meidän vanhemmat eli ne suuret ikäluokat olivat ne joka pääsi pelkällä yo-todistuksella vaikka mihin tehtäviin, vakityöpaikkaan loppuelämäksi ja ookoo palkat. Mun äiti pääsi yliopistoon sisään kävelemällä, ei ollut vielä mitään pääsykokeita. Hän kävi siellä vaan muutaman kuukauden, sitten meni yo-todistuksella (heikolla) töihin valtion virastoon, josta sitten eläköityikin. Eli koko ura samassa duunissa, toimi myös esimiestasolla.

Mun ikäpolven ongelma olikin että nämä suurten ikäluokkien ihmiset muodostivat massan, joka valtasi kaikki työpaikat ja edistivät oman sukupolvensa etua.

Kun minä valmistuin äitäni paljon paremmilla papereilla ylioppilaaksi, oli kilpailu opiskelupaikoista kovaa, oli pääsykokeet ja monet mun lukiokaverit suunnittelivat etukäteen että "neljänä vuonna haen kauppikseen tai oikikseen  ja sitten jos en pääse, kokeilen jotain muuta".

Kesätyöpaikkoja huonolla palkalla ja raskaissa työtehtävissä kyllä sai, mutta vakinaisten kohtuupalkkaisten työpaikkojen saaminen pelkällä yo-todistuksella ei olisi tullut kysymykseenkään. Mun äiti ei ollut koko elämänsä aikana ollut missään ruumiillisissa töissä – minä sen sijaan olin jo nuoresta pesulassa, tehtaassa, metsätöissä, tsupparina, yms.

Jotenkin huvittavaa sitten että juuri suunnilleen mun äidin ikäinen tyyppi on keksinyt termin pullamössösukupolvi meistä myöhemmin syntyneistä sukupolvista. Näkee ettei termi pidä paikkaansa lainkaan vaan että Saarikangas oli pas.kanpuhuja.