Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeusOsa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti ve
Osa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti velaksi.
Joidenkin mielestä esimerkiksi työtön on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, vaikkei hän hae aktiivisesti töitä.
IL
Kommentit (327)
SaaTehdäPerässä kirjoitti:
Kaikille ei vaan riitä töitä ja varsinkin me mielenterveysongelmaiset olemme yksi sellainen kohderyhmä, joka on aika heikoilla työhaun armottomassa maailmassa, kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä, jota työn elämässä vaaditaan.
40 vuotta yritin olla työelämässä, mutta sekin oli lähinnä työtoimintapajoissa työskentelyä sekä muutamassa varastossa sen lisäksi. Olemattomat sosiaaliset taidot yhdistettynä koulukiusaamiseen, johon ei puututtu kenenkään aikuisen taholta, jätti ainakin minut kovin repaleiseksi ihmisriekaleeksi.
Joten kyllä, en häpeä ollenkaan tilannettani, koska tiedän, että tuolla on niin vähän työpaikkoja nykypäivänä ylipäätään olemassa tietotekniikan kehittyessä jatkuvasti ja niistä vähäisistäkin työpaikoista kamppailee paljon, paljon minua koulutetummat ja pätevämmät ihmiset.
Mutta kiva, että iltalehdet näkevät näin paljon vaivaa jo valmiiksi maahan poljettujen ihmisten kiusaamiseksi.
Sääli tarinaasi, mutta olen itse törmännyt siihen, kuinka monesti turhaan luullaan, että kaikki työttömät ovat mielenterveys ongelmaisia tai koulukiusattuja. Itse en ole kumpaakaan, vaikka työttömänä olen ollut jo vuoden päivät. Kaikenlaisia syitä voi ihmisillä olla, hyväksyttäviä tai ei hyväksyttäviä. Voi olla ongelmia esim. jaksamisen kanssa varsinkin jos on pieniä lapsia, ilman että on varsinaisesti mielenterveys ongelmainen. Tai sitten ei ole valmis menemään ihan mihin vain, ihan millä ehdoilla vain (esim. epäsopivat työajat) Ei se ulkopuolinen osaa aina oikein ajatella mitä sen toisen tilanne on saatikka ymmärtää sitä.
Osa pitkäaikaistyöttömistä tai toimeentulotuella elävistä on hyvin moniongelmaisia ihmisiä, jotka eivät kykene työntekoon. Heikkolahjaisia, neurologisia ongelmia, päihteidenkäyttäjiä yms. Ei heistä ole työelämään.
Loput on sitten vähän aikaa työttöminä, kunnes löytävät uuden työn. Ei työttömät ole mikään kiinteä massa, vaan väliaikainen tila.
Opiskelijoita mollaavat amis-tyypit kateudesta. Opiskelu on raskasta, mutta kannattavaa niin yksilölle, kuin yhteiskunnallekin. Sitä paitsi moni opiskelija on töissä samaan aikaan.
Itse olen ollut työttömänä, mutta tällä hetkellä töissä ja samaan aikaan opiskelen. Tilanteet muuttuu. Suurin osa ihmisistä ottaa vastuun elämästään. Ei järjestelmää pidä romuttaa marginaalitapausten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt sairaslomalla, koska olen tehnyt kuuden vuoden aikana yliopisto-opintojen ohella töitä niin paljon kun tuloraja sallii. Olen yh. Kesälomaa olen pitänyt edellisen kerran 2012. Kaksi viikon lomaa (siis lomaa töistä, ei koulusta) olen kaikkiaan pitänyt. Nyt on koulu ohi ja alkoi sairastelukierre, kroppa ei kestänyt jatkuvaa stressiä, työntekoa ja sitä, että ei pääse lomalle. Jatkuvasti tulossa joku tentti tai tekemättä essee, tekemättömät työt painaa päälle. En pysty juhlimaan edes maisteriksi valmistumista, koska olen henkisesti niin loppu.
Kroppa on aivan tiltissä ja flunssakierre valtava. On tosi mukava lukea tällaisia loisimiskolumneja ihmisiltä, joilla ei ole mitään käsitystä niistä paineista, joita lapsettomillakin opiskelijoilla on. Kivahan se olisi, ettei tarvitsisi ikinä lomaa. Olisi ihanaa olla robotti, joka vaan suorittaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja inhimillinen olento, joka ei voi elää automatisoituna.
No, en ole loisinut tai pitänyt lomia tosiaan yhteiskunnan varoilla, mutta maksan siitä aika kovan hinnan. Jos olisin saanut edes tehdä töitä sillä tavalla, että se mahdollistaisi lomailun omaan piikkiin, niin olis ollut kiva. Mutta sitten en olisi valmistunut tavoiteajassa, koska olisi pitänyt säätää tulorajaa ja olla nostamatta opintotukea, eli toisin sanoen olisi pitänyt korvata opinnot työllä.
Miksi opiskelijoita verrataan työttömiin ylipäätään? En tajua.
Tämä oli hyvä kirjoitus! Lähetäpä se Iltalehteen. Please.
Ihmisluontoon kuuluu olla laiska ja mukavuudenhaluinen. Se on itse asiassa ollut evoluution yksi tärkeimpiä juttuja, koska ihminen on oppinut hyödyntämään laiskana älykkyyttään ja tehnyt erilaisia asioita, jotka pienentävät vaaditun työn määrää. Esim työkaluja.
Kyllä minä voin reilusti myöntää, että lorvailisin, jos se olisi mahdollista tai jos saisin haluamani elintason niin. Tekisin vain niitä asioita, jotka koen mielekkäänä. Jos jäisin työttömäksi, en tekisi ns mitä vaan töitä, ainakaan ihan pienellä palkalla.
Siksi oikeastaan kyse on siitä, että systeemi pitää tehdä sellaiseksi, että aina on reilusti kannattavaa tehdä töitä, jos halutaan, että ihmiset niitä tekevät. Ja tarkoitan kaikkia osa-aikatöitä, keikkoja, pienyrittäjyyttä, mitä vaan. Ei ihmisiä voi syyttää siitä, että he käyttävät systeemiä ihmisen perusluonteen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
SaaTehdäPerässä kirjoitti:
Kaikille ei vaan riitä töitä ja varsinkin me mielenterveysongelmaiset olemme yksi sellainen kohderyhmä, joka on aika heikoilla työhaun armottomassa maailmassa, kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä, jota työn elämässä vaaditaan.
40 vuotta yritin olla työelämässä, mutta sekin oli lähinnä työtoimintapajoissa työskentelyä sekä muutamassa varastossa sen lisäksi. Olemattomat sosiaaliset taidot yhdistettynä koulukiusaamiseen, johon ei puututtu kenenkään aikuisen taholta, jätti ainakin minut kovin repaleiseksi ihmisriekaleeksi.
Joten kyllä, en häpeä ollenkaan tilannettani, koska tiedän, että tuolla on niin vähän työpaikkoja nykypäivänä ylipäätään olemassa tietotekniikan kehittyessä jatkuvasti ja niistä vähäisistäkin työpaikoista kamppailee paljon, paljon minua koulutetummat ja pätevämmät ihmiset.
Mutta kiva, että iltalehdet näkevät näin paljon vaivaa jo valmiiksi maahan poljettujen ihmisten kiusaamiseksi.
Sääli tarinaasi, mutta olen itse törmännyt siihen, kuinka monesti turhaan luullaan, että kaikki työttömät ovat mielenterveys ongelmaisia tai koulukiusattuja. Itse en ole kumpaakaan, vaikka työttömänä olen ollut jo vuoden päivät. Kaikenlaisia syitä voi ihmisillä olla, hyväksyttäviä tai ei hyväksyttäviä. Voi olla ongelmia esim. jaksamisen kanssa varsinkin jos on pieniä lapsia, ilman että on varsinaisesti mielenterveys ongelmainen. Tai sitten ei ole valmis menemään ihan mihin vain, ihan millä ehdoilla vain (esim. epäsopivat työajat) Ei se ulkopuolinen osaa aina oikein ajatella mitä sen toisen tilanne on saatikka ymmärtää sitä.
No voee he**lvetti.. mitä jos jokainen ajattelisi samalla tavalla kun sinä? Kuka sitten maksaisi elämisesi? Jos kaikki katsoisi vaan omaa napaa ja pitäisi sitä jonain oletuksena, että kyllä valtio maksaa minun elämiseni ja nirsoilisi siinä mitä työtä suostuu tekemään ja jos ei työajat ja omat menot kohtaa niin luukulle vaan, niin mihin se johtaisi. HYH!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Eli sinusta oli Vilja-Erikan oma syy, että hänelle kävi miten kävi? Et näe miten puutteita järjestelmässä?
Ei mikään järjestelmä pysty estämään kaikkea. Kyllä Vilja-Erikan tapaus oli ensisijaisesti hänet tappaneiden aikuisten syy. Toki järjestelmässä on puutteita, mutta katsopas muiden maiden tilastoja vanhempien tappamista lapsista. Täällä lastensuojelu pelastaa hyvinkin monia...
Työttömiä on erilaisia, mutta nyt kaikki työttömät leimataan sosiaalipummeiksi.
Olen itse ollut työtön, mutta nyt töissä. Työttömyys kuluttaa ihmistä ihan hirveästi. Olen todella onnellinen, että olen nyt töissä ja aion tehdä kaikkeni, jotta SAAN olla töissä.
Työttömyystukea sain, mutta mitään sosiaalitukia en. Säästöt meni.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisluontoon kuuluu olla laiska ja mukavuudenhaluinen. Se on itse asiassa ollut evoluution yksi tärkeimpiä juttuja, koska ihminen on oppinut hyödyntämään laiskana älykkyyttään ja tehnyt erilaisia asioita, jotka pienentävät vaaditun työn määrää. Esim työkaluja.
Kyllä minä voin reilusti myöntää, että lorvailisin, jos se olisi mahdollista tai jos saisin haluamani elintason niin. Tekisin vain niitä asioita, jotka koen mielekkäänä. Jos jäisin työttömäksi, en tekisi ns mitä vaan töitä, ainakaan ihan pienellä palkalla.
Siksi oikeastaan kyse on siitä, että systeemi pitää tehdä sellaiseksi, että aina on reilusti kannattavaa tehdä töitä, jos halutaan, että ihmiset niitä tekevät. Ja tarkoitan kaikkia osa-aikatöitä, keikkoja, pienyrittäjyyttä, mitä vaan. Ei ihmisiä voi syyttää siitä, että he käyttävät systeemiä ihmisen perusluonteen mukaisesti.
Tämä on aivan totta. Allekirjoitan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tämmöinen työttömien dissaamis-kampanja tällä kertaa.
Työttömien syyhän se on että Suomesta työpaikat valuu muihin maihin. Yritykset, jotka siirtävät toimintansa ties mihin, ovat täysin syyttömiä tähän tilanteeseen. Ehkä ne vastikkeettomat yritystuet riittävät paremmin halpamaissa toimimiseen.
Täysin naurettavaa tällaisessa työllisyystilanteessa syyllistää työttömiksi joutuneita. Raukat joutuvat tekemään töitä ilmaiseksi ja saavat vielä kuunnella kuinka ovat lusmuja ja pummeja jotka odottavat että yhteiskunta maksaa heidän elämänsä.
Ja vaikka meillä onkin lorvijoita, on paljon suurempiakin ongelmia, joihin pitäisi puuttua, jotta saataisiin positiivista vaikutusta talouteen. Se varsinaisten lorvijoiden joukko (ne jotka voisivat työllistyä, mutta eivät halua) on kuitenkin koko mittakaavassa aika pieni joukko.
Vaikka olenkin periaatteesta kanssasi samaa mieltä, niin jotenkin huvittaa tiettyjen väittämien esittäminen ilman todisteita omia argumentteja painottaakseen.
Tarkoitan tuota "lorvijoiden joukko on pieni". No kuka muka on missään mitannut laajalla kyselytutkimuksella koko kansan "lorvimis"haluja? Ei kukaan. Tätähän vasemmisto mielellään käyttää. Kaikki ihmisethän tekevät sitä mikä on heille hyödyksi. Mitä v ttua on edes lorviminen? Ja jos joku haluaa lorvia aina, kaikkialla ja loppuelämänsä ei hän varmaan sitä myönnä, kuten ei myönnä satunnaisesti töissä, työttömänä tai opiskellessaan välillä lorvivakaan.
Osa ihmisistä on työhulluja ja sekoavat jos ovat päivänkään työttömänä. Jotkut viihtyvät työttömänäkin, mutta haluavat silti pääosin ansaita omat rahansa vaikka eivät masentuisi heti eka työttömyyspäivänä. Itse teen mielelläni osan vuodesta töitä ja ylitöitä mutta haluan välillä ottaa rennommin ja siihen minulla on oikeus, teen sen vaikka ilman mitään tukia. Sitä paitsi lorviminen on välillä hauskaa, olla siis tekemättä mitään ja "makoilla" sillä kuuluisalla sohvalla. Mikään palkka ei koskaan korvaa elämänlaatua ja vapaa-aikaa eikä kukaan halua ikävään työhön jos siitä ei hyödy tarpeeksi.
Taataan kaikille jonkulainen läävä, jonka ei tarvitse olla viimeisen päälle uusittu, pääsy terveydenhuoltoon ja ihan minimi sähkö+puhelinlasku ja ruokaraha. Sen lisäksi töitä niin helposti saataville että voi tehdä sen verran kuin huvittaa ja on tarvis. Ei tule tuloloukkuja. Jos taas kokopäivätyöstä jää 1400 käteen niin jossakin on vika. Itsekin lorvisin mieluummin.
Sopii, jos se toimii kaikkien kohdalla samalla tavalla eli kaikille työttömille pask. läävä jne. Ei niin että jotkut tilavissa uusissa asunnoissa ja jotkut ahtaissa läävissä. Tasapuolisesti kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.
Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.
Kyllä sopii kauppatieteet hyvin sulle. Siellä on muita samanlaisia pöyhöjä kurssikavereina. Pääsette sitten kisaamaan S-marketin osa-aikaisen kassan paikasta, kun saatte tutkintonne valmiiksi.
Väärin. Kun valmistun, muutan ulkomaille missä korkeasti koulutettuja ihmisiä arvostetaan ja heille on töitä. Tänne en senttiäkään maksa veroja sen jälkeen.
Eli loisit ilomielin valtion kustantaman koulutuksen antamatta sille vastinetta maksamalla veroja samaan maahan jonka verovaroilla olet tutkintoni saanut. Selvä.
Valtio ei ole kustantanut tämänhetkisiä opintoja. Maksan opiskeluni ihan itse.
Paljonko maksat lukukausimaksuja? Aivan. Valtio kustantaa opintosi vaikket opintotukea nostaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tämmöinen työttömien dissaamis-kampanja tällä kertaa.
Työttömien syyhän se on että Suomesta työpaikat valuu muihin maihin. Yritykset, jotka siirtävät toimintansa ties mihin, ovat täysin syyttömiä tähän tilanteeseen. Ehkä ne vastikkeettomat yritystuet riittävät paremmin halpamaissa toimimiseen.
Täysin naurettavaa tällaisessa työllisyystilanteessa syyllistää työttömiksi joutuneita. Raukat joutuvat tekemään töitä ilmaiseksi ja saavat vielä kuunnella kuinka ovat lusmuja ja pummeja jotka odottavat että yhteiskunta maksaa heidän elämänsä.
Ja vaikka meillä onkin lorvijoita, on paljon suurempiakin ongelmia, joihin pitäisi puuttua, jotta saataisiin positiivista vaikutusta talouteen. Se varsinaisten lorvijoiden joukko (ne jotka voisivat työllistyä, mutta eivät halua) on kuitenkin koko mittakaavassa aika pieni joukko.
Vaikka olenkin periaatteesta kanssasi samaa mieltä, niin jotenkin huvittaa tiettyjen väittämien esittäminen ilman todisteita omia argumentteja painottaakseen.
Tarkoitan tuota "lorvijoiden joukko on pieni". No kuka muka on missään mitannut laajalla kyselytutkimuksella koko kansan "lorvimis"haluja? Ei kukaan. Tätähän vasemmisto mielellään käyttää. Kaikki ihmisethän tekevät sitä mikä on heille hyödyksi. Mitä v ttua on edes lorviminen? Ja jos joku haluaa lorvia aina, kaikkialla ja loppuelämänsä ei hän varmaan sitä myönnä, kuten ei myönnä satunnaisesti töissä, työttömänä tai opiskellessaan välillä lorvivakaan.
Osa ihmisistä on työhulluja ja sekoavat jos ovat päivänkään työttömänä. Jotkut viihtyvät työttömänäkin, mutta haluavat silti pääosin ansaita omat rahansa vaikka eivät masentuisi heti eka työttömyyspäivänä. Itse teen mielelläni osan vuodesta töitä ja ylitöitä mutta haluan välillä ottaa rennommin ja siihen minulla on oikeus, teen sen vaikka ilman mitään tukia. Sitä paitsi lorviminen on välillä hauskaa, olla siis tekemättä mitään ja "makoilla" sillä kuuluisalla sohvalla. Mikään palkka ei koskaan korvaa elämänlaatua ja vapaa-aikaa eikä kukaan halua ikävään työhön jos siitä ei hyödy tarpeeksi.
Taataan kaikille jonkulainen läävä, jonka ei tarvitse olla viimeisen päälle uusittu, pääsy terveydenhuoltoon ja ihan minimi sähkö+puhelinlasku ja ruokaraha. Sen lisäksi töitä niin helposti saataville että voi tehdä sen verran kuin huvittaa ja on tarvis. Ei tule tuloloukkuja. Jos taas kokopäivätyöstä jää 1400 käteen niin jossakin on vika. Itsekin lorvisin mieluummin.
Sopii, jos se toimii kaikkien kohdalla samalla tavalla eli kaikille työttömille pask. läävä jne. Ei niin että jotkut tilavissa uusissa asunnoissa ja jotkut ahtaissa läävissä. Tasapuolisesti kaikille.
Eikä ainakaan niin, että pienituloiset ahtaissa läävissä ja työttömät tilavissa ja hyväkuntoisissa asunnoissa.
Eniten on niitä jotka haluavat tehdä töitä, tänäpäivänä on niin helppo yleistää ja vihata somessa. Suurimmat rahat huijataan ulkomaille ja siinä työttömät ovat hyttysen k,usi valtameressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.
Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.
Miten se, että opiskelija piettäisi vaikkapa kahden viikon tai kuukauden kesäloman on sama asia kuin, että "makaisi päivät pitkät kotona"? Valmistuin viisi vuotta sitten. Opiskelijana olin kesät oman alan töissä ja muun ajan opiskelin. Kyllä se minusta oli raskasta, kun ainoa loma oli vajaa kaksi viikkoa joulun tienoilla. Nyt tuntuu luksuksukselta, kun on pääsääntöisesti kunnon lomat.
Nykyopiskelijoilla opintotuen saamisen ehdot ovat tiukentuneet ja opinolainan osuus tuesta kasvanut. Opintopailan vaihtaminen on hankalaa. Huolet omasta työllistymisestä valmistumisen jälkeen ovat suuret. Ei käy kateeksi. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat kasvaneet huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kyllä tuota viestiä opiskelijoiden jaksamisesta pitäisi kuunnella. Ei ole kenenkään etu, että korkeakouluista valmistuu työkyvyttömiä tai puolikuntoisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SaaTehdäPerässä kirjoitti:
Kaikille ei vaan riitä töitä ja varsinkin me mielenterveysongelmaiset olemme yksi sellainen kohderyhmä, joka on aika heikoilla työhaun armottomassa maailmassa, kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä, jota työn elämässä vaaditaan.
40 vuotta yritin olla työelämässä, mutta sekin oli lähinnä työtoimintapajoissa työskentelyä sekä muutamassa varastossa sen lisäksi. Olemattomat sosiaaliset taidot yhdistettynä koulukiusaamiseen, johon ei puututtu kenenkään aikuisen taholta, jätti ainakin minut kovin repaleiseksi ihmisriekaleeksi.
Joten kyllä, en häpeä ollenkaan tilannettani, koska tiedän, että tuolla on niin vähän työpaikkoja nykypäivänä ylipäätään olemassa tietotekniikan kehittyessä jatkuvasti ja niistä vähäisistäkin työpaikoista kamppailee paljon, paljon minua koulutetummat ja pätevämmät ihmiset.
Mutta kiva, että iltalehdet näkevät näin paljon vaivaa jo valmiiksi maahan poljettujen ihmisten kiusaamiseksi.
Sääli tarinaasi, mutta olen itse törmännyt siihen, kuinka monesti turhaan luullaan, että kaikki työttömät ovat mielenterveys ongelmaisia tai koulukiusattuja. Itse en ole kumpaakaan, vaikka työttömänä olen ollut jo vuoden päivät. Kaikenlaisia syitä voi ihmisillä olla, hyväksyttäviä tai ei hyväksyttäviä. Voi olla ongelmia esim. jaksamisen kanssa varsinkin jos on pieniä lapsia, ilman että on varsinaisesti mielenterveys ongelmainen. Tai sitten ei ole valmis menemään ihan mihin vain, ihan millä ehdoilla vain (esim. epäsopivat työajat) Ei se ulkopuolinen osaa aina oikein ajatella mitä sen toisen tilanne on saatikka ymmärtää sitä.
No voee he**lvetti.. mitä jos jokainen ajattelisi samalla tavalla kun sinä? Kuka sitten maksaisi elämisesi? Jos kaikki katsoisi vaan omaa napaa ja pitäisi sitä jonain oletuksena, että kyllä valtio maksaa minun elämiseni ja nirsoilisi siinä mitä työtä suostuu tekemään ja jos ei työajat ja omat menot kohtaa niin luukulle vaan, niin mihin se johtaisi. HYH!
Mutta silti, on hieman eri asia, jos pienten lasten äiti ei ota heti sitä ensimmäistä mihin pääsisi, jos esim. työmatkat, työajat ja päuväkotikuljetukset tekisivät arjesta suorastaan vastenmielisen raskaan kaikille. Kun taas jos sinkku valikoi tarkasti, sitä voidaan ehkä enemmän pitää pelkkänä mukavuudenhaluinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Ja muuallako näin ei ole?
Kyllä Suomessa on kokonaisuudessaan mahdollisuuksien tasa-arvo parempi kuin missään muualla maailmassa. Psyykkisille ja fyysisille sairauksillekin tarjolla parempaa hoitoa kuin missään muualla.
Tämä ei pidä paikkaansa. Itse olen vaikeasti psyykkisesti sairas yliopisto-opiskelija ja esim riittävän psykoterapian saaminen on ollut kiven alla, esim nyt olen ilman säännöllistä hoitokontaktia, kun hoitoa ei yksinkertaisesti saa. Pärjään opinnoissa, mutta en kykene opiskelemaan täysipäiväisesti. Itsemurhaa mietin.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran työttömiä koskeva todella negatiivissävyinen kirjoitus. Tässä ei eritellä työttömiä työhalujen mukaan vaan pistetään kaikki samaan kategoriaan. Todella haitallista asioiden yksinkertaistamista. Oikeastaan tällaisten juttujen kirjoittajat pitäisi laittaa vastuuseen kirjoittamisestaan. Oletteko huomanneet mikä valta medialla on sanoa ihan mitä hyvänsä lystävät? Eihän niin saisi tehdä, eihän tavallinen ihminenkään saa sanoa kirjoittaa mitä lystää (varsinkaan nykyään "vihapuhetta" "rasismia") mitä näitä nykyajan hömpötystermejä nyt sitten onkaan. Ongelma on siinä että media on hyvin "manipuloiva" ja ihmiset ottavat kaiken ehdottomana totuutena. Jonkun tahon etuahan mediakin ajaa, muistakaa se.
Totta puhut.
On hurskastelua ensin vaatia kommentoijilta käytöstapoja kommentteihin liittyen, mutta itse lyödään lekalla ilman takaraivoa ja ilman vastuuta keitä nyt milloinkin heitä sattuu huvittamaan.
Vihapuhe on kielletty, arvon iltapäivälehdet. Toivottavasti teidät laitetaan ojennukseen joku päivä.
Vierailija kirjoitti:
Jos menee keskellä arkipäivää vaikka Itäkeskuksen kahviloihin katsomaan, niin siellä näkee, mikä osa kansasta lorvii pitkin päivää kahvilla vaikka töitä olisi tarjolla. Ei vaan kiinnosta. Ja jos tuet menee, niin se on razzzzizmia.
Niinpä. Olen käynyt katsomassa ja kaikki kahvilat ja ravintolat ovat täynnä joutilaita miehiä sekä myös naisia lastenvaunujen kanssa. Ja työttömiä kehdataan haukkua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Ja muuallako näin ei ole?
Kyllä Suomessa on kokonaisuudessaan mahdollisuuksien tasa-arvo parempi kuin missään muualla maailmassa. Psyykkisille ja fyysisille sairauksillekin tarjolla parempaa hoitoa kuin missään muualla.
Tämä ei pidä paikkaansa. Itse olen vaikeasti psyykkisesti sairas yliopisto-opiskelija ja esim riittävän psykoterapian saaminen on ollut kiven alla, esim nyt olen ilman säännöllistä hoitokontaktia, kun hoitoa ei yksinkertaisesti saa. Pärjään opinnoissa, mutta en kykene opiskelemaan täysipäiväisesti. Itsemurhaa mietin.
Itsemurha ei oo ratkaisu. Elämä on lahja. Mene jonku kanssa käveleen metsään. Kai nyt lääkettä sentään saa.
Siksipä Suomessa on erilaista kuntouttavaa työtoimintaa ja jos kaikkeen apuun, joka ei ole suoraan rahaa käteen, ei olisi lähtökohtaisesti pakko suhtautua niin negatiivisesti, löytyy kyllä väyliä osallistua, vaikkakin pienemmällä panoksella kuin täysin kunnossa oleva.