Lue keskustelun säännöt.
Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeusOsa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti ve
05.07.2019 |
Osa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti velaksi.
Joidenkin mielestä esimerkiksi työtön on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, vaikkei hän hae aktiivisesti töitä.
IL
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tämmöinen työttömien dissaamis-kampanja tällä kertaa.
Työttömien syyhän se on että Suomesta työpaikat valuu muihin maihin. Yritykset, jotka siirtävät toimintansa ties mihin, ovat täysin syyttömiä tähän tilanteeseen. Ehkä ne vastikkeettomat yritystuet riittävät paremmin halpamaissa toimimiseen.
Täysin naurettavaa tällaisessa työllisyystilanteessa syyllistää työttömiksi joutuneita. Raukat joutuvat tekemään töitä ilmaiseksi ja saavat vielä kuunnella kuinka ovat lusmuja ja pummeja jotka odottavat että yhteiskunta maksaa heidän elämänsä.
Ja vaikka meillä onkin lorvijoita, on paljon suurempiakin ongelmia, joihin pitäisi puuttua, jotta saataisiin positiivista vaikutusta talouteen. Se varsinaisten lorvijoiden joukko (ne jotka voisivat työllistyä, mutta eivät halua) on kuitenkin koko mittakaavassa aika pieni joukko.
Vaikka olenkin periaatteesta kanssasi samaa mieltä, niin jotenkin huvittaa tiettyjen väittämien esittäminen ilman todisteita omia argumentteja painottaakseen.
Tarkoitan tuota "lorvijoiden joukko on pieni". No kuka muka on missään mitannut laajalla kyselytutkimuksella koko kansan "lorvimis"haluja? Ei kukaan. Tätähän vasemmisto mielellään käyttää. Kaikki ihmisethän tekevät sitä mikä on heille hyödyksi. Mitä v ttua on edes lorviminen? Ja jos joku haluaa lorvia aina, kaikkialla ja loppuelämänsä ei hän varmaan sitä myönnä, kuten ei myönnä satunnaisesti töissä, työttömänä tai opiskellessaan välillä lorvivakaan.
Osa ihmisistä on työhulluja ja sekoavat jos ovat päivänkään työttömänä. Jotkut viihtyvät työttömänäkin, mutta haluavat silti pääosin ansaita omat rahansa vaikka eivät masentuisi heti eka työttömyyspäivänä. Itse teen mielelläni osan vuodesta töitä ja ylitöitä mutta haluan välillä ottaa rennommin ja siihen minulla on oikeus, teen sen vaikka ilman mitään tukia. Sitä paitsi lorviminen on välillä hauskaa, olla siis tekemättä mitään ja "makoilla" sillä kuuluisalla sohvalla. Mikään palkka ei koskaan korvaa elämänlaatua ja vapaa-aikaa eikä kukaan halua ikävään työhön jos siitä ei hyödy tarpeeksi.
Taataan kaikille jonkulainen läävä, jonka ei tarvitse olla viimeisen päälle uusittu, pääsy terveydenhuoltoon ja ihan minimi sähkö+puhelinlasku ja ruokaraha. Sen lisäksi töitä niin helposti saataville että voi tehdä sen verran kuin huvittaa ja on tarvis. Ei tule tuloloukkuja. Jos taas kokopäivätyöstä jää 1400 käteen niin jossakin on vika. Itsekin lorvisin mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
"Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta." Jos käyttäisit saman ajan mitä käytät tänne kommentointiin psykologian opiskeluun, niin kaikki säästyisimmme tyhmiltä ajatuksiltasi.
No, ymmärrät varmaan, että tarvehierarkian mukaan on ensin saatava turvatuksi tietyt perusasiat, kuten ravinto jne ja vasta sitten ihminen edes kykenee korkeamman tason touhuun, vaikkapa erilaiset henkiset tarpeet.
Siksi se rikkoutunut mielikin on toissijaista siinä kohtaa, kun ollaan 30 asteen pakkasessa ulkona vailla lämmintä vaatetta tai kattoa pään päällä eikä ole syötävää.
artikkelin (luulo)asenneongelma kirjoitti:
joku ongelma kun yleistää, tietenkään mikäli kirjoittajan osaamistaso ja ajatusten kulku on tuota luokkaa; sitä suu markkinapullan kanssa huutaa sitten ennen,
- pitäsikö yhteiskunnan kustantaa se että verotulot valuvat ulkomaille?
- prganisaatioiden verosuunnittelu ei muuttuisi vaikka yhteisöveroa laskettaisiin kilpaillakseen muiden maiden kanssa kuten viinan hintakilpailussa ja/ tai halpamaiden kanssa,
- miksi sinun organisaation pitäisi saada lisää orjatyövoimaa, jotta voisit nostella osinkoja, katsoa mustasukkaisen kilpailijoiden katteita, kun perusyrittäjyyden läksyt ovat jääneet tekemättä?
- luuletko että eletään 1950,60 -luvulla, feodaaliajassa tai rauta-ajalla?
- nyrppiikö kun on joutunut hallituksesta paitsioon, omien edellisen hallitusten tekosien jälkeen?
- osaamattomuus näkyy siellä heikkojen perustelujen ja epämääräisten analyysien osiin tukeutumisena kuin oljenkorteen,
-
Viimeiseen kohtaan:
- lisää retoriikkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
"Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta." Jos käyttäisit saman ajan mitä käytät tänne kommentointiin psykologian opiskeluun, niin kaikki säästyisimmme tyhmiltä ajatuksiltasi.
No, ymmärrät varmaan, että tarvehierarkian mukaan on ensin saatava turvatuksi tietyt perusasiat, kuten ravinto jne ja vasta sitten ihminen edes kykenee korkeamman tason touhuun, vaikkapa erilaiset henkiset tarpeet.
Siksi se rikkoutunut mielikin on toissijaista siinä kohtaa, kun ollaan 30 asteen pakkasessa ulkona vailla lämmintä vaatetta tai kattoa pään päällä eikä ole syötävää.
Nyt ne kaikki googlaa näppis sauhuten, mikä on tarvehierarkia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
Uskomattoman tietämätön ja naiivi kommentti, ei mitään elämän realiteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että mielenterveysongelmat ovat tosiaan vähän ensimmäisen maailman ongelmia. Todellisia toki, mutta jos miettii jotain pommitusten keskellä asumista ilman sähköä, puhdasta vettä ja jatkuva pelko siitä selviääkö itse ja läheiset, veikkaan että se alakoulussa koettu nimittely on aika mitätön ongelma. Sitten tottakai kun olosuhteet on kunnossa, oireilu usein alkaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että mielenterveysongelmat ovat tosiaan vähän ensimmäisen maailman ongelmia. Todellisia toki, mutta jos miettii jotain pommitusten keskellä asumista ilman sähköä, puhdasta vettä ja jatkuva pelko siitä selviääkö itse ja läheiset, veikkaan että se alakoulussa koettu nimittely on aika mitätön ongelma. Sitten tottakai kun olosuhteet on kunnossa, oireilu usein alkaa uudelleen.
Jos viettäisit kuukauden psykiatrisella osastolla silmäsi voisivat avautua etkä ehkä puhuisi noin ylimielisesti mielenterveysongelmista kärsivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt sairaslomalla, koska olen tehnyt kuuden vuoden aikana yliopisto-opintojen ohella töitä niin paljon kun tuloraja sallii. Olen yh. Kesälomaa olen pitänyt edellisen kerran 2012. Kaksi viikon lomaa (siis lomaa töistä, ei koulusta) olen kaikkiaan pitänyt. Nyt on koulu ohi ja alkoi sairastelukierre, kroppa ei kestänyt jatkuvaa stressiä, työntekoa ja sitä, että ei pääse lomalle. Jatkuvasti tulossa joku tentti tai tekemättä essee, tekemättömät työt painaa päälle. En pysty juhlimaan edes maisteriksi valmistumista, koska olen henkisesti niin loppu.
Kroppa on aivan tiltissä ja flunssakierre valtava. On tosi mukava lukea tällaisia loisimiskolumneja ihmisiltä, joilla ei ole mitään käsitystä niistä paineista, joita lapsettomillakin opiskelijoilla on. Kivahan se olisi, ettei tarvitsisi ikinä lomaa. Olisi ihanaa olla robotti, joka vaan suorittaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja inhimillinen olento, joka ei voi elää automatisoituna.
No, en ole loisinut tai pitänyt lomia tosiaan yhteiskunnan varoilla, mutta maksan siitä aika kovan hinnan. Jos olisin saanut edes tehdä töitä sillä tavalla, että se mahdollistaisi lomailun omaan piikkiin, niin olis ollut kiva. Mutta sitten en olisi valmistunut tavoiteajassa, koska olisi pitänyt säätää tulorajaa ja olla nostamatta opintotukea, eli toisin sanoen olisi pitänyt korvata opinnot työllä.
Miksi opiskelijoita verrataan työttömiin ylipäätään? En tajua.
Minulla ei ollut kesälomaa vuosina 2001-2010, jolloin opiskelin ja tein töitä, pari vuotta tuosta meni pätkäsopimuksilla, joten 'lomat' oli omaan piikkiin, en sitten niitä juurikaan pitänyt. TUlorajat paukkui ja vikat opintotuet jäi nostamatta, taisi tulla joskus maksuja 500 eruon edestä. sen jälkeen sain töitä ja vihdoinkin nauttia lomista. En ollut loppu enkä henkisesti kulunut, mutta opiskelin pari lisävuotta, jonka aikana lähinnä olin töissä ja osa-aikaopinnoissa. Nyt viimeiset noin 10 v täydet lomat, paitsi yksi vuosi jolloin vaihdoin duunia
Oppirahoja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisillä tulisi lähtökohtaisesti olla itse vastuu itsestään ja tuet vain sellaisille, jotka oikeasti eivät kykene vaikka sairauden vuoksi. Suomessa on aivan järjetön määrä palveluita heikko-osaisille, mutta eihän se ole mukavaa ja kivaa, että joutuu sitä vastuuta itsestään ottamaan, jotta niistä olisi jotain hyötyäkin.
Juuri näin. Tällä hetkellä meidän tukijärjestelmä on vaan niin mätä ja laho, että laiskat ja vastuuttomatkin saavat sieltä lypsettyä rahaa itselleen. Jos työttömäksi jää, pitäisi olla joku aika jonka puitteissa hänen on A) otettava vastaan työ joka hänelle tarjotaan tai B) hakea itse joku muu työ. Jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu, niin tuet veks.
Olisko sulla vinkkejä työnantajista jotka suostuvat palkkaamaan laiskoja ja vastuuttomia?
Ehkä ne laiskuus ja vastuuttomuuskin alkaa väistyä, jos ruuan ja asumisen saanti on kiinni siitä, että antaa järjellisen panoksen sille työnantajalle vastineeksi palkasta.
Mielestäni sekä laiskuus että vastuuntunnottumuus ovat luonteenpiirteitä jotka eivät niin vain väisty. Ajan kanssa ehkä mutta edelleen, kuka työnantaja ottaa töihin kumpaakaan jos laskuuden häviämiseen kuluu vaikkapa puoli vuotta?
Edes kaikki ahkerat ja vastuuntuntoiset eivät pääse töihin hakemisesta huolimatta.
En tarkoita että kenenkään yksityisen firman täytyisi heitä palkata. Suomen valtio tekisi jonkun järjestelmän, jossa nämä laiskat tekisivät valvotusti vaikka siivoamista tai vanhusten pyllyjen pyyhkimistä yhteiskunnan hyväksi. Vaikka vaan pitäisi koko päivän ovea vanhustenkodissa. Kunhan antaisi tälle yhteiskunnalle jonkun panoksen tukiensa eteen.
Minulla on idea: järkätään ne lorvijat pyyhkimään sinun pyllyäsi. Joka vessareissulle uusi pyyhkijä. Ajattele miten moni työllistyy! Ja valvojat viereen valvomaan, että varmasti tulee kunnolla pyyhittyä.
Ja kieltäytymismahdollisuutta pyyhkimisen kohteena olemisesta ei ole. Onhan sinunkin kannettava vastuusi siitä, etteivät lorvijat pääse lorvailemaan vaan antavat panoksensa yhteiskunnan hyväksi.
0/5, saavat toki tulla esimerkiksi haravoimaan taloyhtiön pihaa. En pistä vastaan, tuskin pistää pihan ruohokaan.
Kuuluu kiinteistöhuollon työntekijölle tai sitten osakkaat tekevät itse. Kai teillä joku systeemi on millä lumet kolataan ja nurmikko leikataan?
Näin ainakin meillä toimitaan mutta sulla oli ilmeisesti aikomuksena saada vastike pienemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sairastunut opiskelija. Nyt minun sairastelu maksaa yhteiskunnalle todella paljon, enemmän olisi kannattanut tukea hyvissä ajoin sitä, että olisi saanut keskittyä opintoihinsa rauhassa ilman stressiä muusta. Sairastuin stressistä ja olen jo vuosikausia sairastellut. Opinnot ehkä saan valmiiksi, mutta kuntoutuminen kestää vielä pitkään.
Hyvä olet ainakin keksimään tekosyitä ja olet tyypillinen esimerkki nykyisistä "hyvinvointivaltioreppanoista" , joiden kaikki ongelmat johtuvat kuulemma siitä, että ei ole maksettu jotain tai tuettu jotain. Tulet mitä todennäköisimmin jatkamaan tuota samaa riman ali sieltä mistä matalin menoa koko elämäsi. Onnea vain valitsemallasi tiellä - tulet sitä tarvitsemaan.
Kirjoittajan tarinaa et tiedä. Hyvä, että sinua ilmeisesti ei ole kaltoinkohdeltu elämässä ja mitä ilmeisimmin olet saanut aina kaiken tarvitsemasi avun, kun kommentoit noin. Silloin kun vastoinkäymisiä tulee, ihmisiä kannattaisi tukea eikä vasta sitten, kun ihminen sairastuu. Sairastaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi etenkin, jos on opintopolku vielä kesken eikä ole löytänyt paikkaansa työelämästä.
Olen 52-v ja jouduin hyvin palkatulta mainosalalta työttömäksi. Nyt mennään jo työmarkkinatuella.
Haen koko ajan oman alani töitä, joissa olen taitava. En todellakaan mene Alepan kassalle, eivätkä ne tällaisella kokemuksella minua sinne ottaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille ei vaan riitä töitä ja varsinkin me mielenterveysongelmaiset olemme yksi sellainen kohderyhmä, joka on aika heikoilla työhaun armottomassa maailmassa, kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä, jota työn elämässä vaaditaan.
40 vuotta yritin olla työelämässä, mutta sekin oli lähinnä työtoimintapajoissa työskentelyä sekä muutamassa varastossa sen lisäksi. Olemattomat sosiaaliset taidot yhdistettynä koulukiusaamiseen, johon ei puututtu kenenkään aikuisen taholta, jätti ainakin minut kovin repaleiseksi ihmisriekaleeksi.
Joten kyllä, en häpeä ollenkaan tilannettani, koska tiedän, että tuolla on niin vähän työpaikkoja nykypäivänä ylipäätään olemassa tietotekniikan kehittyessä jatkuvasti ja niistä vähäisistäkin työpaikoista kamppailee paljon, paljon minua koulutetummat ja pätevämmät ihmiset.
Mutta kiva, että iltalehdet näkevät näin paljon vaivaa jo valmiiksi maahan poljettujen ihmisten kiusaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että mielenterveysongelmat ovat tosiaan vähän ensimmäisen maailman ongelmia. Todellisia toki, mutta jos miettii jotain pommitusten keskellä asumista ilman sähköä, puhdasta vettä ja jatkuva pelko siitä selviääkö itse ja läheiset, veikkaan että se alakoulussa koettu nimittely on aika mitätön ongelma. Sitten tottakai kun olosuhteet on kunnossa, oireilu usein alkaa uudelleen.
Jos viettäisit kuukauden psykiatrisella osastolla silmäsi voisivat avautua etkä ehkä puhuisi noin ylimielisesti mielenterveysongelmista kärsivistä.
En minä puhu kenestäkään ylimielisesti. Minulla on ystäviä, joilla on ollut psykoosia, pitkäaikaista työkyvyttömyyttä jne. Oma äitini on maanisdepressiivinen. Setäni tuhosi aikanaan osan aivoistaan huumeilla, ja kärsii vaikka mistä harhoista. Ja niin edelleen. En missään kohtaa ole sanonut enkä sano etteivätkö mielenterveyden eri asteiset ongelmat olisi erittäin todellisia ja vakava ongelma.
Olennaista on ymmärtää kuitenkin se ero siinä, että Suomessa me olemme todella hyvässä asemassa siinä, että näitä voidaan hoitaa ja pitää todellisina. Jos taas ollaan oloissa, joissa hengissä pysyminen on epävarmaa ja läheiset kuolevat ympärillä, ei kerta kaikkiaan ole vaihtoehto miettiä ettei jaksa ja pysty. Joko jaksaa ja pystyy tai henki pois.
Sinänsä tuo osastoon vetoaminen on sinulta hieman erikoinen veto, koska tässä keskustelussa on tähän mennessä puhuttu ihan siviilissä olevista ihmisistä, opiskelijoista ja työttömistä, ja osastoilla taas ovat oikeasti vain ne kaikista pahimmat tapaukset, jotka ovat vaarallisia joko itselleen tai muille. Esimerkiksi keskivaikea tai vaikeakin masennus voi aivan hyvin olla sellainen tila, jossa pystyy tekemään töitä ja olemaan osa yhteiskuntaa ainakin jossain määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päättäjät näyttäneet esimerkkiä vastikkeettomaan lorvailuun. Tälläkin hetkellä joukko korkeasti koulutettuja ex-kansanedustajia ja -ministereitä nauttii ruhtinaallista sopeutumiseläkettä ja -rahaa. Jos he eivät työllisty, niin miksi vähemmän koulutettujen ja vaikkapa yli viisikymppisten olisi helppo löytää työ, joka elättää?
Miksi luulet, että he edes hakevat töitä?
Noilla tuloilla elelee helposti vähänkin pidempään, jos ei tuhlaa rahojaan holtittomasti sinne tänne.
[/quote]
Suomalainen systeemihän on siitä erikoinen, että tänne on onnistuttu haalimaan kaikki huonoimmat puolet sekä kapitalismista että kommunismista. Veroja maksetaan paljon, mutta niille ei saa vastinetta. .[/quote]
Juuri näin. Veroille ei saa enää vastinetta. Hyvinvointiyhteiskunnan kulta-aikana vielä sai, nyt ei todellakaan. Koulutus ja terveydenhuolto on molemmat vedetty viemäristä alas. Tiet ovat pahemmat kuin Romaniassa... ja päälle höyrytään jostain ilmastosta! Tomppelit voisivat käydä muualla euroopassa katsomassa miten liha maistuu ja kukaan ei ole ahdistunut ilmastosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
"Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta." Jos käyttäisit saman ajan mitä käytät tänne kommentointiin psykologian opiskeluun, niin kaikki säästyisimmme tyhmiltä ajatuksiltasi.
No, ymmärrät varmaan, että tarvehierarkian mukaan on ensin saatava turvatuksi tietyt perusasiat, kuten ravinto jne ja vasta sitten ihminen edes kykenee korkeamman tason touhuun, vaikkapa erilaiset henkiset tarpeet.
Siksi se rikkoutunut mielikin on toissijaista siinä kohtaa, kun ollaan 30 asteen pakkasessa ulkona vailla lämmintä vaatetta tai kattoa pään päällä eikä ole syötävää.
Tiedätkö miten entisaikoina kohdeltiin ns. hulluja? Aika karulla tavalla. Ei se silti heistä sen terveempiä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sairastunut opiskelija. Nyt minun sairastelu maksaa yhteiskunnalle todella paljon, enemmän olisi kannattanut tukea hyvissä ajoin sitä, että olisi saanut keskittyä opintoihinsa rauhassa ilman stressiä muusta. Sairastuin stressistä ja olen jo vuosikausia sairastellut. Opinnot ehkä saan valmiiksi, mutta kuntoutuminen kestää vielä pitkään.
Hyvä olet ainakin keksimään tekosyitä ja olet tyypillinen esimerkki nykyisistä "hyvinvointivaltioreppanoista" , joiden kaikki ongelmat johtuvat kuulemma siitä, että ei ole maksettu jotain tai tuettu jotain. Tulet mitä todennäköisimmin jatkamaan tuota samaa riman ali sieltä mistä matalin menoa koko elämäsi. Onnea vain valitsemallasi tiellä - tulet sitä tarvitsemaan.
Kirjoittajan tarinaa et tiedä. Hyvä, että sinua ilmeisesti ei ole kaltoinkohdeltu elämässä ja mitä ilmeisimmin olet saanut aina kaiken tarvitsemasi avun, kun kommentoit noin. Silloin kun vastoinkäymisiä tulee, ihmisiä kannattaisi tukea eikä vasta sitten, kun ihminen sairastuu. Sairastaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi etenkin, jos on opintopolku vielä kesken eikä ole löytänyt paikkaansa työelämästä.
Kyllä se ainakin musta kuulostaa järkevältä, että vastike pienenee ja saadaan näiden työkykyiset työttömät töihin. Viime talvenaki jos jokanen näistä ois ollu auttamassa kolaamaan lunta sillon kun se pahin lumisadekausi oli niin ois varmaan jeesannu esim. keskustassa kulkemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että mielenterveysongelmat ovat tosiaan vähän ensimmäisen maailman ongelmia. Todellisia toki, mutta jos miettii jotain pommitusten keskellä asumista ilman sähköä, puhdasta vettä ja jatkuva pelko siitä selviääkö itse ja läheiset, veikkaan että se alakoulussa koettu nimittely on aika mitätön ongelma. Sitten tottakai kun olosuhteet on kunnossa, oireilu usein alkaa uudelleen.
Jos viettäisit kuukauden psykiatrisella osastolla silmäsi voisivat avautua etkä ehkä puhuisi noin ylimielisesti mielenterveysongelmista kärsivistä.
En minä puhu kenestäkään ylimielisesti. Minulla on ystäviä, joilla on ollut psykoosia, pitkäaikaista työkyvyttömyyttä jne. Oma äitini on maanisdepressiivinen. Setäni tuhosi aikanaan osan aivoistaan huumeilla, ja kärsii vaikka mistä harhoista. Ja niin edelleen. En missään kohtaa ole sanonut enkä sano etteivätkö mielenterveyden eri asteiset ongelmat olisi erittäin todellisia ja vakava ongelma.
Olennaista on ymmärtää kuitenkin se ero siinä, että Suomessa me olemme todella hyvässä asemassa siinä, että näitä voidaan hoitaa ja pitää todellisina. Jos taas ollaan oloissa, joissa hengissä pysyminen on epävarmaa ja läheiset kuolevat ympärillä, ei kerta kaikkiaan ole vaihtoehto miettiä ettei jaksa ja pysty. Joko jaksaa ja pystyy tai henki pois.
Sinänsä tuo osastoon vetoaminen on sinulta hieman erikoinen veto, koska tässä keskustelussa on tähän mennessä puhuttu ihan siviilissä olevista ihmisistä, opiskelijoista ja työttömistä, ja osastoilla taas ovat oikeasti vain ne kaikista pahimmat tapaukset, jotka ovat vaarallisia joko itselleen tai muille. Esimerkiksi keskivaikea tai vaikeakin masennus voi aivan hyvin olla sellainen tila, jossa pystyy tekemään töitä ja olemaan osa yhteiskuntaa ainakin jossain määrin.
Kuinka monessa työpaikassa riittää, että saa tehtyä töitä puoliteholla? Harvassa. Ellet jaksa painaa täysillä, niin putoat äkkiä työelämästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.
Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.
Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.
Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.
Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.
Kun se on rikki niin se on rikki.
Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.
Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.
"Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta." Jos käyttäisit saman ajan mitä käytät tänne kommentointiin psykologian opiskeluun, niin kaikki säästyisimmme tyhmiltä ajatuksiltasi.
No, ymmärrät varmaan, että tarvehierarkian mukaan on ensin saatava turvatuksi tietyt perusasiat, kuten ravinto jne ja vasta sitten ihminen edes kykenee korkeamman tason touhuun, vaikkapa erilaiset henkiset tarpeet.
Siksi se rikkoutunut mielikin on toissijaista siinä kohtaa, kun ollaan 30 asteen pakkasessa ulkona vailla lämmintä vaatetta tai kattoa pään päällä eikä ole syötävää.
Tiedätkö miten entisaikoina kohdeltiin ns. hulluja? Aika karulla tavalla. Ei se silti heistä sen terveempiä tehnyt.
Nyt ei edelleenkään puhuta näistä, jotka ovat sekaisin kuin seinäkello eivätkä kykene mitenkään huolehtimaan itsestään tai mistään muustakaan ja kuuluisivat lähinnä lukkojen taakse. Keskustelussa on puhuttu suhteellisen taviksista, joilla tottakai voi olla suurempaa ja pienempää mielenterveyden ongelmaa, mutta kuitenkin opiskelevat tms.
"Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta." Jos käyttäisit saman ajan mitä käytät tänne kommentointiin psykologian opiskeluun, niin kaikki säästyisimmme tyhmiltä ajatuksiltasi.