Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeusOsa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti ve

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo osin totta. Meillä on ihmisiä, joille on itsestäänselvyys että valtio maksaa ja itse ei tarvitse edes yrittää. Turha sitä on kieltää.

Opiskelijoiden dissaaminen taas on vähän hassua. Ei opintotukia niin kauaa saa, että siinä kauheasti löysäiltäisiin. Toki tässäkin olen sitä mieltä, että opiskelijoiden osa-aika työtä pitäisi tukea rakentamalla opinnot niin, että se on mahdollista.

Ylipäänsä sosiaaliturva tarvitsee isoa remonttia, jossa työnteko kannattaa aina ja kaikki pienikin yritteliäisyys on aina plussaa. Ei niin, että vaikkapa osa-aikatyö pahimmillaan vie isompiin ongelmiin kuin makaileminen.

Näin, ja niska limassa työskentelyä ihannoivaa, silloin kun siitä ei saa kun ehkä satasen enemmän kouraan kun työttömänä, pidän mulkkuna, ellei hän ole itse elänyt ja toiminut näin useamman vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten opiskelijat luetaan kirjoituksessa oleilijoihin. On ihan tervettä pitää joskus lomaa, ja nykysysteemillä lomailu ei kaikille opiskelijoille ole taloudellisesti mahdollista. Itse paloin loppuun 23-vuotiaana yliopisto-opintojen ja kahden työn yhdistelmällä, eikä niin vakava uupumus ole leikin asia. Jaksamiseen jäi varmaan ikuinen arpi.

- ota lainaa

- hommaa halvempi kämppä

- älä tee muksuja ennen opintojen päättymistä

- syö makaronia

- muista että opiskelu on vain välietappi matkalla työelämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisillä tulisi lähtökohtaisesti olla itse vastuu itsestään ja tuet vain sellaisille, jotka oikeasti eivät kykene vaikka sairauden vuoksi. Suomessa on aivan järjetön määrä palveluita heikko-osaisille, mutta eihän se ole mukavaa ja kivaa, että joutuu sitä vastuuta itsestään ottamaan, jotta niistä olisi jotain hyötyäkin.

Juuri näin. Tällä hetkellä meidän tukijärjestelmä on vaan niin mätä ja laho, että laiskat ja vastuuttomatkin saavat sieltä lypsettyä rahaa itselleen. Jos työttömäksi jää, pitäisi olla joku aika jonka puitteissa hänen on A) otettava vastaan työ joka hänelle tarjotaan tai B) hakea itse joku muu työ. Jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu, niin tuet veks.

Olisko sulla vinkkejä työnantajista jotka suostuvat palkkaamaan laiskoja ja vastuuttomia?

Ehkä ne laiskuus ja vastuuttomuuskin alkaa väistyä, jos ruuan ja asumisen saanti on kiinni siitä, että antaa järjellisen panoksen sille työnantajalle vastineeksi palkasta.

Mielestäni sekä laiskuus että vastuuntunnottumuus ovat luonteenpiirteitä jotka eivät niin vain väisty. Ajan kanssa ehkä mutta edelleen, kuka työnantaja ottaa töihin kumpaakaan jos laskuuden häviämiseen kuluu vaikkapa puoli vuotta?

Edes kaikki ahkerat ja vastuuntuntoiset eivät pääse töihin hakemisesta huolimatta.

En tarkoita että kenenkään yksityisen firman täytyisi heitä palkata. Suomen valtio tekisi jonkun järjestelmän, jossa nämä laiskat tekisivät valvotusti vaikka siivoamista tai vanhusten pyllyjen pyyhkimistä yhteiskunnan hyväksi. Vaikka vaan pitäisi koko päivän ovea vanhustenkodissa. Kunhan antaisi tälle yhteiskunnalle jonkun panoksen tukiensa eteen.

Se järjestelmä on jo olemassa ja palkkatuki nimeltään. Siihen pääsee tosin vain riittäävän pitkään työttömänä olleet ja kaikki halukkaat eivät pääse heti vaan joutuvat tavallaan odottamaan vuoroaan. Ennen pääsi aikaisemmin ja sanalla ennen tarkoitan ennen Sipilän hallituksen "työttömät ovat laiskoja" kampanjointia ja noin vuotta 2015.

Työt oli nimenomaan puistotöitä, avustavia tehtäviä vanhusten ja lastenhoidossa jne. Onneksi nykyhallitus taas lisä palkkatuen määrä niin useampikin työhaluinen pääsee palkkatöihin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sairastunut opiskelija. Nyt minun sairastelu maksaa yhteiskunnalle todella paljon, enemmän olisi kannattanut tukea hyvissä ajoin sitä, että olisi saanut keskittyä opintoihinsa rauhassa ilman stressiä muusta. Sairastuin stressistä ja olen jo vuosikausia sairastellut. Opinnot ehkä saan valmiiksi, mutta kuntoutuminen kestää vielä pitkään. 

Hyvä olet ainakin keksimään tekosyitä ja olet tyypillinen esimerkki nykyisistä "hyvinvointivaltioreppanoista" , joiden kaikki ongelmat johtuvat kuulemma siitä, että ei ole maksettu jotain tai tuettu jotain. Tulet mitä todennäköisimmin jatkamaan tuota samaa riman ali sieltä mistä matalin menoa koko elämäsi. Onnea vain valitsemallasi tiellä - tulet sitä tarvitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten opiskelijat luetaan kirjoituksessa oleilijoihin. On ihan tervettä pitää joskus lomaa, ja nykysysteemillä lomailu ei kaikille opiskelijoille ole taloudellisesti mahdollista. Itse paloin loppuun 23-vuotiaana yliopisto-opintojen ja kahden työn yhdistelmällä, eikä niin vakava uupumus ole leikin asia. Jaksamiseen jäi varmaan ikuinen arpi.

- ota lainaa

- hommaa halvempi kämppä

- älä tee muksuja ennen opintojen päättymistä

- syö makaronia

- muista että opiskelu on vain välietappi matkalla työelämään

Harvinaisen typerä kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

Ai tämmöinen työttömien dissaamis-kampanja tällä kertaa.

Työttömien syyhän se on että Suomesta työpaikat valuu muihin maihin. Yritykset, jotka siirtävät toimintansa ties mihin, ovat täysin syyttömiä tähän tilanteeseen. Ehkä ne vastikkeettomat yritystuet riittävät paremmin halpamaissa toimimiseen.

Täysin naurettavaa tällaisessa työllisyystilanteessa syyllistää työttömiksi joutuneita. Raukat joutuvat tekemään töitä ilmaiseksi ja saavat vielä kuunnella kuinka ovat lusmuja ja pummeja jotka odottavat että yhteiskunta maksaa heidän elämänsä.

Ja vaikka meillä onkin lorvijoita, on paljon suurempiakin ongelmia, joihin pitäisi puuttua, jotta saataisiin positiivista vaikutusta talouteen. Se varsinaisten lorvijoiden joukko (ne jotka voisivat työllistyä, mutta eivät halua) on kuitenkin koko mittakaavassa aika pieni joukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.

Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.

Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.

Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.

Kun se on rikki niin se on rikki.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sairastunut opiskelija. Nyt minun sairastelu maksaa yhteiskunnalle todella paljon, enemmän olisi kannattanut tukea hyvissä ajoin sitä, että olisi saanut keskittyä opintoihinsa rauhassa ilman stressiä muusta. Sairastuin stressistä ja olen jo vuosikausia sairastellut. Opinnot ehkä saan valmiiksi, mutta kuntoutuminen kestää vielä pitkään. 

Vai olisi pitänyt tukea enemmän ja läpäläpä.

Itse olen suorittamassa yliopistotutkintoa, näillä näkymin valmistun tavoiteajassa. Olen käynyt koko opiskeluajan kokopäivätyössä, minulla on lapsia ja asun 100km päässä yliopistolta.

Jotenkin huvittaa kokopäiväisen, lapsettoman opiskelijan ruikutus stressistä ja burn outista, etenkin, kun yliopisto opiskelu on hyvin vapaata ja opintoja pystyy suorittamaan joustavasti. Miten kuvittelet koskaan selviytyväsi työelämästä jos opiskelukin aiheuttaa moisen kitinän?

Mä jouduin jättämään mun insinööriopinnot kesken, kun ei sillä opintotuella elänyt ja masennuin siitä johtuvan köyhyyden vuoksi. Nyt olen kaupan kassalla vakkarina - täältäkin yrittivät potkia pois koeajalla jollain keksityllä verukkeella, mutteivat onnistuneet, koska olen raskaana. Nyt sitten odottelen kauhulla äitiyden tukihelvettiä, tekisi kyllä mieli dumpata lapsi hoitoon heti, kun on synnytyksestä toipunut, kun niiden pikku tukien varassa eläminen ahdistaa ja en haluaisi roikkua puolison elätettävänä. Imetyksen ajan kai pakko kestää sitä köyhyyttä.

Nyt oltuani vuoden työelämässä vaikeaa kuvitella, että joku eläisi vapaaehtoisesti kuukaudesta toiseen kolminumeroisella summalla. Vaikkei tämä 1600€/kk nettopalkkakaan meinaa riittää asumiskuluihin, auton huoltoon, ruokaan ja polttoaineeseen niin kyllä se aina kelatuet voittaa. Sossustakaan ei saa mitään, kun puoliso käy töissä, vaikka meillä on omat rahat. Ja kaikki neuvolasta alkaen syyllistää, että pitäisi joku s..nan vuosi olla kotona jollain onnettomalla 380€/kk kotihoidontuella lapsen kanssa, kun ansiosidonnainen loppuu..!!

Ja sitten ulistaan, miksei jengi tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisillä tulisi lähtökohtaisesti olla itse vastuu itsestään ja tuet vain sellaisille, jotka oikeasti eivät kykene vaikka sairauden vuoksi. Suomessa on aivan järjetön määrä palveluita heikko-osaisille, mutta eihän se ole mukavaa ja kivaa, että joutuu sitä vastuuta itsestään ottamaan, jotta niistä olisi jotain hyötyäkin.

Juuri näin. Tällä hetkellä meidän tukijärjestelmä on vaan niin mätä ja laho, että laiskat ja vastuuttomatkin saavat sieltä lypsettyä rahaa itselleen. Jos työttömäksi jää, pitäisi olla joku aika jonka puitteissa hänen on A) otettava vastaan työ joka hänelle tarjotaan tai B) hakea itse joku muu työ. Jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu, niin tuet veks.

Olisko sulla vinkkejä työnantajista jotka suostuvat palkkaamaan laiskoja ja vastuuttomia?

Ehkä ne laiskuus ja vastuuttomuuskin alkaa väistyä, jos ruuan ja asumisen saanti on kiinni siitä, että antaa järjellisen panoksen sille työnantajalle vastineeksi palkasta.

Mielestäni sekä laiskuus että vastuuntunnottumuus ovat luonteenpiirteitä jotka eivät niin vain väisty. Ajan kanssa ehkä mutta edelleen, kuka työnantaja ottaa töihin kumpaakaan jos laskuuden häviämiseen kuluu vaikkapa puoli vuotta?

Edes kaikki ahkerat ja vastuuntuntoiset eivät pääse töihin hakemisesta huolimatta.

En tarkoita että kenenkään yksityisen firman täytyisi heitä palkata. Suomen valtio tekisi jonkun järjestelmän, jossa nämä laiskat tekisivät valvotusti vaikka siivoamista tai vanhusten pyllyjen pyyhkimistä yhteiskunnan hyväksi. Vaikka vaan pitäisi koko päivän ovea vanhustenkodissa. Kunhan antaisi tälle yhteiskunnalle jonkun panoksen tukiensa eteen.

Minulla on idea: järkätään ne lorvijat pyyhkimään sinun pyllyäsi. Joka vessareissulle uusi pyyhkijä. Ajattele miten moni työllistyy! Ja valvojat viereen valvomaan, että varmasti tulee kunnolla pyyhittyä.

Ja kieltäytymismahdollisuutta pyyhkimisen kohteena olemisesta ei ole. Onhan sinunkin kannettava vastuusi siitä, etteivät lorvijat pääse lorvailemaan vaan antavat panoksensa yhteiskunnan hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sairastunut opiskelija. Nyt minun sairastelu maksaa yhteiskunnalle todella paljon, enemmän olisi kannattanut tukea hyvissä ajoin sitä, että olisi saanut keskittyä opintoihinsa rauhassa ilman stressiä muusta. Sairastuin stressistä ja olen jo vuosikausia sairastellut. Opinnot ehkä saan valmiiksi, mutta kuntoutuminen kestää vielä pitkään. 

Vai olisi pitänyt tukea enemmän ja läpäläpä.

Itse olen suorittamassa yliopistotutkintoa, näillä näkymin valmistun tavoiteajassa. Olen käynyt koko opiskeluajan kokopäivätyössä, minulla on lapsia ja asun 100km päässä yliopistolta.

Jotenkin huvittaa kokopäiväisen, lapsettoman opiskelijan ruikutus stressistä ja burn outista, etenkin, kun yliopisto opiskelu on hyvin vapaata ja opintoja pystyy suorittamaan joustavasti. Miten kuvittelet koskaan selviytyväsi työelämästä jos opiskelukin aiheuttaa moisen kitinän?

Se on luonteen lujuudesta kiinni. Tämmösiä neuroottinellejä nyt vaan on nurkat pullollaan, jotka sairastuvat henkisesti aina kun tulee pienikin vastoinkäyminen. Siihen vielä heikko itsetunto niit avot! Sitten syyttävät heikkoudestaan kaikkia muita paitsi itseään.  

Työttömyystuki pitää ilman muuta olla vastikkeellista. Nyt vaan joukolla kurtturuusuja ja lupiineita kiskomaan irti maasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Se on totta, että yksilön oman hyvinvoinnin kannalta jokaisen kannattaisikin lukea ainakin ekonomiksi, niin ei tarvitse valittaa mistään. Mutta, on mielestäni myös varsin kummallista jos erittäin pienipalkkainen tuntee itsensä todella köyhäksi ja joissain tilanteissa ehkä jopa onkin sitä, eli eipä se elintaso eroa siitä sos. turvan määrittelemästä minimistä paljon. Siinä olisi kuitenkin ehkä jotain parannettavaa, ja onhan työn kannattavuutta jo paranneltu, mutta silti, eihän me kaikki voida ekonomeja olla, joten aina oikea vastaus ei voi olla: "Olisit lukenut hyväpalkkaisen ammatin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisillä tulisi lähtökohtaisesti olla itse vastuu itsestään ja tuet vain sellaisille, jotka oikeasti eivät kykene vaikka sairauden vuoksi. Suomessa on aivan järjetön määrä palveluita heikko-osaisille, mutta eihän se ole mukavaa ja kivaa, että joutuu sitä vastuuta itsestään ottamaan, jotta niistä olisi jotain hyötyäkin.

Juuri näin. Tällä hetkellä meidän tukijärjestelmä on vaan niin mätä ja laho, että laiskat ja vastuuttomatkin saavat sieltä lypsettyä rahaa itselleen. Jos työttömäksi jää, pitäisi olla joku aika jonka puitteissa hänen on A) otettava vastaan työ joka hänelle tarjotaan tai B) hakea itse joku muu työ. Jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu, niin tuet veks.

Olisko sulla vinkkejä työnantajista jotka suostuvat palkkaamaan laiskoja ja vastuuttomia?

Ehkä ne laiskuus ja vastuuttomuuskin alkaa väistyä, jos ruuan ja asumisen saanti on kiinni siitä, että antaa järjellisen panoksen sille työnantajalle vastineeksi palkasta.

Mielestäni sekä laiskuus että vastuuntunnottumuus ovat luonteenpiirteitä jotka eivät niin vain väisty. Ajan kanssa ehkä mutta edelleen, kuka työnantaja ottaa töihin kumpaakaan jos laskuuden häviämiseen kuluu vaikkapa puoli vuotta?

Edes kaikki ahkerat ja vastuuntuntoiset eivät pääse töihin hakemisesta huolimatta.

En tarkoita että kenenkään yksityisen firman täytyisi heitä palkata. Suomen valtio tekisi jonkun järjestelmän, jossa nämä laiskat tekisivät valvotusti vaikka siivoamista tai vanhusten pyllyjen pyyhkimistä yhteiskunnan hyväksi. Vaikka vaan pitäisi koko päivän ovea vanhustenkodissa. Kunhan antaisi tälle yhteiskunnalle jonkun panoksen tukiensa eteen.

Minulla on idea: järkätään ne lorvijat pyyhkimään sinun pyllyäsi. Joka vessareissulle uusi pyyhkijä. Ajattele miten moni työllistyy! Ja valvojat viereen valvomaan, että varmasti tulee kunnolla pyyhittyä.

Ja kieltäytymismahdollisuutta pyyhkimisen kohteena olemisesta ei ole. Onhan sinunkin kannettava vastuusi siitä, etteivät lorvijat pääse lorvailemaan vaan antavat panoksensa yhteiskunnan hyväksi.

0/5, saavat toki tulla esimerkiksi haravoimaan taloyhtiön pihaa. En pistä vastaan, tuskin pistää pihan ruohokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt sairaslomalla, koska olen tehnyt kuuden vuoden aikana yliopisto-opintojen ohella töitä niin paljon kun tuloraja sallii. Olen yh. Kesälomaa olen pitänyt edellisen kerran 2012. Kaksi viikon lomaa (siis lomaa töistä, ei koulusta) olen kaikkiaan pitänyt. Nyt on koulu ohi ja alkoi sairastelukierre, kroppa ei kestänyt jatkuvaa stressiä, työntekoa ja sitä, että ei pääse lomalle. Jatkuvasti tulossa joku tentti tai tekemättä essee, tekemättömät työt painaa päälle. En pysty juhlimaan edes maisteriksi valmistumista, koska olen henkisesti niin loppu.

Kroppa on aivan tiltissä ja flunssakierre valtava. On tosi mukava lukea tällaisia loisimiskolumneja ihmisiltä, joilla ei ole mitään käsitystä niistä paineista, joita lapsettomillakin opiskelijoilla on. Kivahan se olisi, ettei tarvitsisi ikinä lomaa. Olisi ihanaa olla robotti, joka vaan suorittaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja inhimillinen olento, joka ei voi elää automatisoituna.

No, en ole loisinut tai pitänyt lomia tosiaan yhteiskunnan varoilla, mutta maksan siitä aika kovan hinnan. Jos olisin saanut edes tehdä töitä sillä tavalla, että se mahdollistaisi lomailun omaan piikkiin, niin olis ollut kiva. Mutta sitten en olisi valmistunut tavoiteajassa, koska olisi pitänyt säätää tulorajaa ja olla nostamatta opintotukea, eli toisin sanoen olisi pitänyt korvata opinnot työllä. 

Miksi opiskelijoita verrataan työttömiin ylipäätään? En tajua.

Täällä kanssa sama homma, paitsi omat opintoni kestivät kahdeksan vuotta. Näistä olin osa-aikaisesti töissä 3 vuotta, täyspäiväisesti 1,5 vuotta ja kaikki kesät touko-elokuu kesähommissa. Viimeksi ollut kesälomalla 2009, eli lukion ensimmäisen vuoden jälkeen - silloin olin töissä kesällä vain 2kk. Oma suosikkini opiskelijan lomantarpeen arvostamisesta ovat syys- ja hiihtolomat, jolloin ei ole opetusta, mutta opiskelijoilla tenttiviikot. Minulle olisi kertynyt viimeisestä työsuhteesta kesälomia, mutta vaihdoin valmistumisen jälkeen työpaikkaa ja sain lomat rahana. Kyllähän suuri lopputili hetken lämmitti, mutta ei se lomaa ja palautumista korvaa. No, ehkä sitten kesällä 2020.. :)

Ihanaa että täällä on muitakin, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Tai surullistahan se oikeastaan on, mutta itseäni lohduttaa, että en ole ainut. Oikean kesäloman olen tainnut pitää edellisen kerran vuonna 2010. Sen jälkeen olen tehnyt töitä kaikki loma-ajat opiskeluiden ohessa, nyt viimeisimpinä vuosina olen työskennellyt opintojen ohessa pitkin vuotta. Välissä on ollut pari sairaslomapätkää burn outin takia, niitä en laske lomiksi, koska pää oli täysin lahoamispisteessä. Tänä kesänä suostuin tekemään viikot vain osa-aikaisena ja viikonloppuina teen joitakin vuoroja. Tosin tänä vuonna otan palkatonta lomaa lähes kuukauden, tukia en saa. Olen säästänyt jo pidemmän aikaa tuota kuukautta varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Se on totta, että yksilön oman hyvinvoinnin kannalta jokaisen kannattaisikin lukea ainakin ekonomiksi, niin ei tarvitse valittaa mistään. Mutta, on mielestäni myös varsin kummallista jos erittäin pienipalkkainen tuntee itsensä todella köyhäksi ja joissain tilanteissa ehkä jopa onkin sitä, eli eipä se elintaso eroa siitä sos. turvan määrittelemästä minimistä paljon. Siinä olisi kuitenkin ehkä jotain parannettavaa, ja onhan työn kannattavuutta jo paranneltu, mutta silti, eihän me kaikki voida ekonomeja olla, joten aina oikea vastaus ei voi olla: "Olisit lukenut hyväpalkkaisen ammatin"

Nimenomaan pienipalkkaisille vaikka niitä tukia kun jaksavat tehdä töitä. Makoilusta ei pitäisi maksaa ollenkaan. Ei kaikkien tarvitse lukea itseään ekonomiksi vaan pienituloisia pitäisi auttaa enemmän! Työttömien tuet heille vaikka kokonaan.

Mä sain juuri asuntolainan maksettua ja lopetin työt. Nyt aion elää 1.5 vuotta ansiosidonnaisella ja tehdä kaikkea sitä mikä minua oikeasti kiinnostaa elämässä. Vasta ansiosidonnaisen loputtua alan hakemaan taas töitä joten, imekää parsaa työnorjat. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisillä tulisi lähtökohtaisesti olla itse vastuu itsestään ja tuet vain sellaisille, jotka oikeasti eivät kykene vaikka sairauden vuoksi. Suomessa on aivan järjetön määrä palveluita heikko-osaisille, mutta eihän se ole mukavaa ja kivaa, että joutuu sitä vastuuta itsestään ottamaan, jotta niistä olisi jotain hyötyäkin.

Juuri näin. Tällä hetkellä meidän tukijärjestelmä on vaan niin mätä ja laho, että laiskat ja vastuuttomatkin saavat sieltä lypsettyä rahaa itselleen. Jos työttömäksi jää, pitäisi olla joku aika jonka puitteissa hänen on A) otettava vastaan työ joka hänelle tarjotaan tai B) hakea itse joku muu työ. Jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu, niin tuet veks.

Olisko sulla vinkkejä työnantajista jotka suostuvat palkkaamaan laiskoja ja vastuuttomia?

Ehkä ne laiskuus ja vastuuttomuuskin alkaa väistyä, jos ruuan ja asumisen saanti on kiinni siitä, että antaa järjellisen panoksen sille työnantajalle vastineeksi palkasta.

Mielestäni sekä laiskuus että vastuuntunnottumuus ovat luonteenpiirteitä jotka eivät niin vain väisty. Ajan kanssa ehkä mutta edelleen, kuka työnantaja ottaa töihin kumpaakaan jos laskuuden häviämiseen kuluu vaikkapa puoli vuotta?

Edes kaikki ahkerat ja vastuuntuntoiset eivät pääse töihin hakemisesta huolimatta.

Ei se päällepäin näy kumpaa olet, ja jos tosissaan haluaa töihin (koska muuten ei saa ruokaa), ei varmaan ensimmäisenä ole esittelemässä laiskuuttaan ja työssä kyllä tsemppaa. Olen minäkin laiska ja mielelläni luistan asioista jos voin, mutta työssä teen sovitut asiat ja saan vastineeksi palkan, koska muuten se on entinen työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Se on totta, että yksilön oman hyvinvoinnin kannalta jokaisen kannattaisikin lukea ainakin ekonomiksi, niin ei tarvitse valittaa mistään. Mutta, on mielestäni myös varsin kummallista jos erittäin pienipalkkainen tuntee itsensä todella köyhäksi ja joissain tilanteissa ehkä jopa onkin sitä, eli eipä se elintaso eroa siitä sos. turvan määrittelemästä minimistä paljon. Siinä olisi kuitenkin ehkä jotain parannettavaa, ja onhan työn kannattavuutta jo paranneltu, mutta silti, eihän me kaikki voida ekonomeja olla, joten aina oikea vastaus ei voi olla: "Olisit lukenut hyväpalkkaisen ammatin"

Nimenomaan pienipalkkaisille vaikka niitä tukia kun jaksavat tehdä töitä. Makoilusta ei pitäisi maksaa ollenkaan. Ei kaikkien tarvitse lukea itseään ekonomiksi vaan pienituloisia pitäisi auttaa enemmän! Työttömien tuet heille vaikka kokonaan.

Kannatetaan, työttömien tuet pienituloisille ja samalla kaikille halukkaille töitä. Oikeita töitä, ei millä tahansa ehdoilla eli riittävä palkka eikä provikkatöitä pakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.

Et pysty whataboutismia kummempiin väitteisiin? Täällä ei sinusta tarvitse auttaa ketään, kun aina jossain muualla on asiat vielä huonommin? Tuollaisia kommentteja esittävät juuri kultalusikka suussa syntyneet, joita ei kotimainen huono-osaisuus kiinnosta tipan tippaa.

Yritä nyt jo tajuta, että jokainen suomalainen on kultalusikka suussa syntynyt, jos maailman mittakaavaa käytetään. Ja täällä nimenomaan yritetään auttaa. On lapsiperheiden palvelut, ehkäisevää nuorisotyötä, koulutustakuuta, kuntouttavaa toimintaa, työpajoja, sosiaaliturvaa, lähes ilmainen terveydenhuolto, opiskelun tuet jne. Ja silti pitäisi olla enemmän ja enemmän sitä apua, vaikka lähtökohdat ovat paremmat heikoille kuin missään muualla. Kuten sanoin, en minä halua auttaa koko maailmaa, mutta joillekin ei vaan mikään määrä apua riitä, kun oma aloitekyky on miinusmerkkinen.

Koulukiusaamisen vuoksi särkynyt psyyke on ihan yhtä särkynyt kuin sodan takia särkynyt psyyke. Kivellä rikottu ikkuna on ihan yhtä rikki kuin rautatangolla rikottu.

Kun se on rikki niin se on rikki.

Koulukiusaamisen ja sodan vertaaminen on pelkästään mautonta. Rikki voi mieli olla, mutta Suomessa on myös saatavilla hoitoa ja terapiaa. Ja se mielen rikkonaisuuskin väistyy, jos ei joku maksa ruokaa pöytään vain olemisesta. Mielen rikkinäisyydessä vellominen on juurikin etuoikeutettujen touhua.

Tämän sanottuani kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmisille tarjotaan terapiaa jne, halusin vaan tuoda esiin sen, että pelkästään tällaisista asioista kitiseminen on jo ylellisyyttä.