Oletko ulosotossa tai tunnetko ulosottovelallisia?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useita kenellä suuret ulosotot eikä ikinä todennäköisesti pysty hoitamaan niitä.

Yksi on ärsyttävin kaikista eli elää ylivarojen kokoajan ja näyttää varakkaalle ajaen citymaasturilla puku päällä jakaen facessa matkoilta kuvia.

Ihmettelen kuinka tälläinen onnistuu noita autoja saamaan käyttöönsä, kun muutaman kympin laskutkin menee ulosottoon.

Jospa vaimo on jättänyt kylpytakin taskuun 10 000 euroa talousrahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa on kokonainen lukuvuosi yhteiskuntaoppia 9.;luokalla, jossa käydään kyllä verot ja korot läpi. Matematiikassa jauhetaan prosentit ja muut laskut. Tietoa annetaan mutta kun ei ole penaalin terävin kynä, ei ymmärrä eikä kiinnosta! Pikavipeistä on varoitettu uutisissa ja medioissa: ei katsota,vei lueta mitään muuta kuin seiskaa ja instaa.

Itselläni kuten monella muullakaan kenen kanssa olemme asiasta keskustelleet, ei ole jäänyt mieleen ihan kauheasti taloudellista tukea ja neuvoa yhteiskuntaopin tunneilta. Matikka nyt ei auta hittoakaan tässä asiassa, kyse on laajemmasta kuviosta kuin siitä että osaako joku laskea vai ei. Katsos kun sitä pikavippiä saattaa ottaa epätoivoisena, silloin kun on hukassa ja masentunut ja syitä on niin monia muitakin.

Pikavippimainoksia tulee kaiken lisäksi joka hiton tuutista ja koko totuutta koroista ynnä muista ei kerrota. Tiedän niin monta nuorta joka on ottanut pikavippiä hölmöyttään eikä ihan todella ole täysin ymmärtänyt seurauksia.

Olen kyllä sitä mieltä, että kouluun voisi liiallisen matematiikan sijaan laittaa vaikkapa elämänhallintakursseja joissa opetettaisiin ihan perus arjen asioita, kuten raha-asioita (siis nimenomaan konkreettisesti, ei vain laskukaavojen kautta) ja muita elämään liittyviä asioita. Kouluihin voitaisiin myös ottaa ihmisiä kertomaan oikeista kokemuksistaan vaikkapa koskien velkaantumista ja luottotiedottomuutta. Väitän, että moni oppisi asiat paremmin sitä kautta kuin laskukaavojen kautta suoraan kirjasta.

Sori vaan mutta vanhemmilla on ensisijainen kasvatus astuu! Koulu ei voi olla Sossu, avopsyk. ja velkaneuvonta. Niihin on koulutetut palkkaa saavat muualla. Koulu on vain koulu ja hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus osoittaa totaalista ymmärtämättömyyttä ja kokemattomuutta asiaa kohtaan. Harmittaa, että joku näkee asiat noin kapeasti. Ja juuri tuollaisten asenteiden takia ihmiset häpeävät puhua rahaongelmistaan - moni olisi ehkä saattanut säästyä luottotietojen menetykseltä jos rahaongelmien ympärille ei olisi luotu noin vahvaa, vääristynyttä kuvaa ihmisestä joka niistä kärsii.

Vastauksena kysymykseesi; kyllä tunnen. Avomiehellä luottotiedot menneet, ulosotossa iso summa. Tämä oli siis tapahtunut jo ennen kuin aloimme seurustella.

Syitä hänen tilanteeseensa on monia. Hän kärsii ADD:sta, on siis luonnostaan hyvin impulsiivinen. (Keskittymishäiriöihin kuuluu osana mm. impulsiivinen rahankäyttö.) Hän tulee vaikeista perheloista ja hänet heitettiin pihalle alaikäisenä eikä hän saanut oikein minkäänlaista taloudellista tai muutakaan tukea kotoaan. Yritti pärjätä pienellä määrällä tukia mutta ajautui pikku hiljaa ottamaan velkaa ja pikavippiä kattaakseen elämistä. Hän masentui pahasti joka pahensi tilannetta ennestään, hänestä tuli välinpitämätön rahan ja oikeastaan ylipäätään elämän suhteen. Siitä alkoi se perinteinen kierre; otat lisää velkaa maksaaksesi velkoja. Lopulta miehen asunnossa tapahtui vesivahinko joka aiheutti niin suuret velat, että hän tiesi menettävänsä luottotiedot joka tapauksessa jolloin rahankäyttö lähti täysin lapasesta.

Joku voisi kutsua vastuuttomaksi, mutta minä ymmärrän ja koen myötätuntoa häntä kohtaan. Meidän suhteemme aikana hän on todistanut sen, miten hän on kasvanut rahankäyttäjänä - hän on itse asiassa meistä se joka käyttää vähemmän. Hän käy töissä ja pyrkii maksamaan velat mahdollisimman nopeasti pois.

Ei hänen luottotiedottomuutensa tai velat vaikuttaneet mitenkään siihen miten hänet näin, tai päätökseen siitä alanko hänen kanssaan suhteeseen vai en. Jokainen meistä tekee virheitä eivätkä asiat muutenkaan ole niin mustavalkoisia. Ei jokainen luottotietonsa menettänyt ole vastuuton luuseri ja säheltäjä. Moneen asiaan vaikuttaa moni asia ja tuomitsemisen sijaan voisi jokainen joskus vaikka kuunnella toista ihmistä - siinä saattaa jopa oppia jotain uutta!

On helppo olla ymmärtäväinen, jos toisen velkaantumisessa ei ole kyse sinun toimeentulostasi. Ei mulla ainakaan ole mitään vaikeuksia tajuta, että velkaannutaan monista syistä ja että ulosotossa olevilla on elämänhallinta pielessä. Se ei tee heitä välttämättä huonoiksi ihmisiksi, mutta en silti lainaisi rahaa isoja summia, vuokraisi asuntoa, myisi tavaraa luotolla tai osamaksulla tai hoitaisi asioita heidän puolestaan. Osa näistä on sellaisia, jotka käyttävät hyväkseen sitä, että hyväsydämiset säälivät heitä liikaa.

Kyllähän mieheni tilanne vaikuttaa minuunkin ja meidän suhteeseemme. Meillä eletään niin, että laskut ja vuokra maksetaan yhdessä ja se mitä jää, on pitkälti yhteistä sillä tienaamme juuri nyt aika lailla saman verran. Eli mies maksaa "yhteisistä" rahoista velkojaan pois, se on silloin pois siitä rahasta mitä meille jää käyttöön. Emme myöskään voi saada yhteistä asuntoa, kun luottotiedot puuttuvat.

Olet toki oikeassa siinä, että moni velkaantuneista käyttää hyväkseen toisia ja tietysti aina kannattaakin olla varovainen sen kanssa, että ketä lähtee taloudellisesti tukemaan ettei itse joudu vaikeuksiin. Itse esimerkiksi aloin olemaan vaikeuksissa exän kanssa, kun hän törsäsi rahaa minkä kerkesi eikä ottanut yhteisestä taloudesta vastuuta ollenkaan. Onneksi otin siitä opikseni. :)

Tuota... siis myös entinen poikaystäväsi oli rahankäytössään holtiton? Miksiköhän valitsit taas samasta ongelmasta kärsivän? Toivottavasti mies maksaa osuutensa vuokrasta jatkossakin, vaikka ei olekaan siitä vastuussa. Silloinhan joudut taas elättäjäksi, jos miestä ei vain joku kerta huvitakaan maksaa enää. Vaikka ymmärtäväisyydestä on varmasti miehelle suuri apu, niin noita lapsuuden vaikeuksia ja talousongelmia olisi hyvä käydä muuallakin läpi kuin parisuhteessa, jos ei ole käynyt. Rakkaus auttaa vähän aikaa, mutta sitten kun rakkauteen tulee ryppyjä, niin vanhat ongelmat tulevat taas esille, näin se ikävä kyllä usein on.

Juu, ex oli holtiton rahan suhteen. En tiedä olinko epäselvä kirjoituksessani vai etkö sisäistänyt; nykyisen miehen ulosottovelat ja "holtiton rahankäyttö" olivat vuosia ennen meidän suhdettamme ja nykyään hän vain makselee velkoja pois.

Minulla ei ole tapana udella ihmisten raha-asioita ensimmäisenä kun heihin tutustun, se siis selittää sen, että olin jo rakastunut mieheen ja oppinut hänestä paljon hyvää kun hänen rahaongelmansa paljastuivat. Jättäisinkö siis hyvän miehen sen vuoksi, etenkin kun hän on suhteemme aikana (1,5 vuotta) todistanut olevansa luotettava rahankäyttäjä?

Mies on hakenut apua lapsuuden ja nuoruuden ongelmiin joten emme pelkästään käsittele niitä keskenämme. Meidän suhteemme on melko lyhyt vasta, mutta siihen on mahtunut paljon vastoinkäymisiä ja vaikeuksia suhteemme ulkopuolelta, mutta asiat koettelivat suhdetta totta kai. Selvisimme siitä eivätkä vanhat ongelmat tulleet takaisin. :) Haluan uskoa, että nuo koettelemukset viimeistään todistivat sen, että me pärjäämme kyllä.

Toivon, että teillä menee hyvin, mutta koska olen nähnyt ikäviä asioita liikaa, niin aina tulee mieleen ne ikävätkin vaihtoehdot. Pahoitteluni siitä, jos et olekaan provo.

Ei sitä pahoitella pidä, ymmärtäähän sen että pelkää helposti pahinta kun sitä on paljon nähnyt. Oon itse ihan samanlainen, mutta vaan oman ja läheisten terveyden vuoksi, kun niin paljon pahaa on vuosien aikana tapahtunut, sitä on tullut pelokkaaksi. Ja kiitos, kyllä meillä menee hyvin. Nyt kun mies tienaa vielä paremmin kuin ennen, ei mene enää kauaa kun velat on maksettu ja sitten pystymme elämään vieläkin tasapainoisemmin. :)

Kiva kuulla, sillä olen todellakin sitä mieltä, ettei velallisia pitää painaa alas, vaan rohkaista selvittämään asiansa. Kaikilla on erilaiset lähtökohdat selvitä raha-asioistaan kunnialla, sekin on fakta. Vanhempienkin rahan käyttö ja esimerkki vaikuttaa ja vanhempiaan ei kukaan voi valita. 

Tuosta pimeästi asumisesta sen verran, että voit joutua maksamaan vesimaksua takautuvasti, jos mies ei ole kirjoilla virallisesti. Mutta siltä varalta se on hyvä, että jos tuleekin tilanne, että et enää halua hänen asuvan siellä, niin ei tarvitse häätöä (jos ei suostukaan lähtemään), vaan lukkojen vaihto riittää. Ja toivottavasti maksat itse sen vuokran niin että näet, että se on kokonaan maksettu. Ei niin, että mies maksaa vuokranantajan tilille, koska silloin et ole selvillä vuokrien todellisesta tilanteesta. En väitä, että mies on huijannut sinua, mutta jos joskus tulee tilanne, ettei olekaan pystynyt maksamaan, niin pian sinulla on maksuhäiriö, vaikka et edes itse tiedä sitä, koska perintäkirjeet menevät miehellesi, kunnes vuokranantaja hakee häätöä.

Suu säkkiä myöten, älä syö enemmän kuin tienaat, ahneella on paskainen loppu, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... Hyviä päteviä sananlaskuja.

Voi ap, sun pitäisi vähän avartaa mieltäsi. Minä olen ulosottovelkainen ollut 14 vuotta, ja tahallani en ole jättänyt aikoinaan yhtään ainoaa laskua maksamatta tai pakoillut velkoja. Minulla oli nuorena, alle kolmekymppisenä muutaman vuoden oma liike, toiminimellä. Ja ala oli sellainen että myytävä tavara oli kallista, eli varaston arvo oli korkea ja kaikki tietysti rahoitettu lainalla koska olinhan suuren 90-luvun laman tuottama pitkäaikaistyötön ennen firman perustamista.

Minun haaveeni oli tehdä työni mahdollisimman hyvin niin että asiakkaat saisivat juuri sen mitä haluavat ja tarvitsevat ja minä turvaan omani ja lapseni elatuksen. Tein kyllä satavarmasti ihan kaikkeni. Silti asiakkaita ja sitä myöden myyntiä ei vaan tullut tarpeeksi. Yritin mainostaa lehdissä (joka on ja oli helvetin kallista) mutta sekään ei auttanut. Oli tarjouksia ja tapahtumia, jaoin mainoksia ihmisten postiluukuista jne.

Kun jouduin lopettamaan liikkeeni jäi isot velat. Kaikille velkojille maksoin osan velasta, se oli mielestäni reilua että kaikki saa jotain.

Ja nyt ne velat on olleet ulosotossa kaikki nämä vuodet. Olen menettänyt sen takia ainakin yhden erittäin hyvän työpaikankin koska oli ulosottomerkintöjä. Yhtään uutta velkaa ei ole ulosottoon mennyt näiden vuosien aikana. Velkajärjestelyyn olisin toki päässyt, mutta en halunnut koska sen olisi tarkoittanut että pankkilaina olisi kaatunut takaajien niskaan, pankkilainaa olen hoitanut kaikki nämä vuodet, ja hoidan vielä seuraavat 13 vuotta. 

Olen ollut työtön suurimman osan aikaa ja jos olen ollut töissä niin palkka on ollut niin pieni ettei suuria summia ole voitu ulosmitata, ja velat on moninkertaiset alkuperäisiin verrattuna. Alle satasen lasku on nyt yli tonnin. Ainoa tie pois tilanteesta on se että velat onneksi vanhehee kun 15 vuotta tulee täyteen. Jos joskus pääsen (mikä on epätodennäköistä tässä iässä) hyväpalkkaiseen työhön tai voitan lotossa niin mielelläni maksaisin niille joille alunperin olen velkaa ollut, vaikka ne velat olisi jo vanhentuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen. Kannattamattoman yritystoiminnan takia. Sovittiin, että ex ottaa yrityksen vastuulleen eron yhteydessä, hoitaa kulut, lainat jne. Saa yksin toki myös tuotot, verohelpotukset jne. Tehtiin tästä hyvässä hengessä ositussopimus.

Ei hoitanut velvollisuuksia, pankki velkojana sanoi, että tuolla ositussopimuksella saa pyyhkiä takapuolensa (sen oli tehnyt saman pankin lakimies!). Ex heittäytyi varattomaksi ja pankki kippasi lainat mun niskaan lun mulla työ ja säännöllistä tuloa.Kun ei ollu yllättäen rahaa niitä maksaa niin ulosottoon mars. Nyt oon sitten 8 vuotta maksanu joka ikisestä tilistä sinne on menny veronpalautukset, lomarahat, kaikki.

Tyhmä ja sinisilmäinen olin, kun uskoin siihen, että asiallisesti tehdyllä osituskirjalla olis merkitystä ja vielä tyhmempi kai, kun kuvittelin exän sopimuksen mukaan kantavan vastuunsa.

Eli olen b-luokan kansalainen vielä pitkään, mutta yhtään ainoaa pikavippiä tai kulutusluottoa en oo ottanu. Enkä ota.

mutta et sitten samalla hommannut itseäsi irti yrityksen lainoista? Pankin näkökulmasta sinä yhä olit siis sopimussuhteessa heidän kanssaan. Ensin hoidetaan nuo asiat kuntoon ja sitten se ositusasiakirja.

Pankki tuskin olisi suostunut vähentämään velallisia kahdesta yhteen eli aika teoreettista pohdiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan vaikka näin että itse olet psyykkisesti sairastunut pahoinpitelystä ja asut sen pahoinpitelijän puolisona joka ryyppää taloutesi rahat ja sinulle kuuluu laskujen maksu sekä pääasiallinen elättäminen ja pelkäät kuollaksesi sanoa miehellesi, että ei ole varaa ryypätä, lisäksi mies ostaa sinun nimiin luotolla elektroniikkaa, joten joudut salaa pikavipeillä ja korteilla maksamaan elämistä, että saat vuokrat ym maksettua. Sitten kun vihdoin pääset äijästä eroon (pakoon) sitä on säälimässä sossut ja diakonit, eikä kukaan halua auttaa sinua, miestäsi kyllä kun niin hirveän naisen kanssa on elänyt ja sinä taas olet asunnoton psykopaatti,joka vihdoin sai ansionsa mukaan mutta etpä enää velkaannu, asut muiden nurkissa kunnes saat jollain ihmeellä rupuisen läävän, mutta oletpahan vapaa vaikka on vain pelkät seinät. En ole sen jälkeen velkaantunut. Nälkääkin on nähty. Lusikka ja pyyhe kerrallaan koottu koti vuosien aikana. Veloista vapaa ihan kohta. Olen kiitollinen elämästä jota olen saanut elää nämä vuodet eron jälkeen.

Just tämä tarina mullakin on ja oon se aiempi miehen takia ulosottoon joutunut. Jännästi noi väkivaltaiset osaa järjestelmällisesti tuhota puolisonsa elämän jokaisella osa-alueella ja jälkikäteen saa vielä sossujen sympatiat osakseen. Varokaa ihmiset näitä!

Mä olen ollut ulosotossa. Alamäki alkoi kun eteen tuli ensin työttömyys osa-aikaisesta työstä ja pitkä ansiosidonnaisen päätöksen odotus, avioero ja muutto työn perässä toiselle paikkakunnalle. Avioerossa ex-mieheni jätti minut niin puille paljaille kuin kahden lapsen kanssa voi, eli sain ottaa mukaani vain mukanani tuomat huonekalut ja lasten tarpeelliset tavarat. (ja jos olisi voimia ollut, olisin ehkä asiasta tapellut mutta tuossa kohtaa piti vain päästä pois).

Tuossa kohtaa olin jo vetäissyt luottokorttini tappiin ihan normaalin, tavallisen elämän kulujen takia. Siis ruokaa, vaatteita jne. lapsille ja bensaa autooni että pääsin töihin. Avioeron käsittely pitkittyi, ex ei suostunut ensin maksamaan elareita, järjesti harrastuksia lapsille mutta laskut tuli mulle, sit maksoi elareita miten sattui mutta ei ottanut lapsia sovitusti jne. Se oli pitkä kolmen vuoden kausi jolloin ainoa, josta pystyin varmuudella kontrolloimaan olikin se etten avannut laskuja.

Minä, joka olin säntillisesti siihen asti laittanut joka kulun ylös, pitänyt tarkkaa kirjanpitoa mihin raha kului, säilyttänyt maksettuja laskuja maksukuitin kanssa kansiossa muutaman vuoden jos vaikka asiaan pitää palata jne. löin kokonaan maksamisen lekkeriksi. Palkkapäivä tuli, saatoin maksaa ehkä vuokran, ehkä sähkön, mut vain jos olin sattunut sen laskun avaamaan. Ja sekin lasku saattoi olla se ensimmäinen, ennen niitä perintäkirjeitä tullut versio. Eli sen jälkeen tuli lisää kirjeitä joissa karhuttiin maksamattomia korkoja jne.

Tuota jatkui tovi ja päätin ryhdistäytyä, varasin aikaa velkaneuvontaan ja pääsinkin sinne aika nopeasti. Velkaneuvoja lähes nauroi mut ulos sieltä; "voi kuule mulla on täällä sellaisiakin joilla on lähes miljoona velkaa, mitä sä tänne tulet kun eihän tästä tule edes 10 000 euroa?", enkä saanut mitään apua. Olisin kaivannut jonkun, jonka kanssa käydä se monen kuukauden laskupino konkreettisesti läpi, katsoa mikä lasku on uusin jne. koska omiin silmiin se pino oli toivoton läpikäytävä yksin.

Mutta sieltä lähdin tyhjin käsin, paskemmalla ololla kuin sinne mennessä.

Vasta sitten kun tuli ensimmäinen ilmoitus siitä että asunto saattaa mennä alta, havahduin. Ulosotto ilmoitti että asiani etenee käräjäoikeuteen ja siinä kohtaa pelästyin todenteolla; mulla oli hyväpalkkainen työ ja kaksi lasta. Miksi en saa tätä hoidettua?

Sitten soitin siskolle ja selitin mikä on asia. Sisko tuli auttamaan laskujen läpikäynnissä, lainasi akuuteimpiin laskuihin rahat, laski mun kanssani millaisia summia pystyn maksamaan laskuja ja oli vieressä kun soitin velkojille ja sovin maksuajat. Tuossa kohtaa olin jo ulosotossa, se raha meni suoraan palkasta, ja lopulla maksoin jäljellä olleet laskut ja velkani siskolle. Vähissä erissä, mutta hoidin sen kuitenkin. 

Tuosta on nyt kuusi vuotta aikaa ja välillä huomaan että kun elämässä on stressaavia hetkiä niin ensimmäisenä multa on jäämässä laskujen avaaminen. Onneksi se on pysynyt aisoissa, lisäksi olen vielä äärimmäisen tarkkana kaikkien ostosten kanssa; osamaksuostokset, jos olen sellaisia tehnyt, on monen päivän harkinnan takana olleita eikä suinpäin liikkeessä hoidettuja pikalainoja.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen. Kannattamattoman yritystoiminnan takia. Sovittiin, että ex ottaa yrityksen vastuulleen eron yhteydessä, hoitaa kulut, lainat jne. Saa yksin toki myös tuotot, verohelpotukset jne. Tehtiin tästä hyvässä hengessä ositussopimus.

Ei hoitanut velvollisuuksia, pankki velkojana sanoi, että tuolla ositussopimuksella saa pyyhkiä takapuolensa (sen oli tehnyt saman pankin lakimies!). Ex heittäytyi varattomaksi ja pankki kippasi lainat mun niskaan lun mulla työ ja säännöllistä tuloa.Kun ei ollu yllättäen rahaa niitä maksaa niin ulosottoon mars. Nyt oon sitten 8 vuotta maksanu joka ikisestä tilistä sinne on menny veronpalautukset, lomarahat, kaikki.

Tyhmä ja sinisilmäinen olin, kun uskoin siihen, että asiallisesti tehdyllä osituskirjalla olis merkitystä ja vielä tyhmempi kai, kun kuvittelin exän sopimuksen mukaan kantavan vastuunsa.

Eli olen b-luokan kansalainen vielä pitkään, mutta yhtään ainoaa pikavippiä tai kulutusluottoa en oo ottanu. Enkä ota.

mutta et sitten samalla hommannut itseäsi irti yrityksen lainoista? Pankin näkökulmasta sinä yhä olit siis sopimussuhteessa heidän kanssaan. Ensin hoidetaan nuo asiat kuntoon ja sitten se ositusasiakirja.

Pankki tuskin olisi suostunut vähentämään velallisia kahdesta yhteen eli aika teoreettista pohdiskelua.

kyllä olisi. Ehdot tosin olisi muuttuneet vastaavasti. Tai sitten se velka olisi hoidettu siinä samalla jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, sun pitäisi vähän avartaa mieltäsi. Minä olen ulosottovelkainen ollut 14 vuotta, ja tahallani en ole jättänyt aikoinaan yhtään ainoaa laskua maksamatta tai pakoillut velkoja. Minulla oli nuorena, alle kolmekymppisenä muutaman vuoden oma liike, toiminimellä. Ja ala oli sellainen että myytävä tavara oli kallista, eli varaston arvo oli korkea ja kaikki tietysti rahoitettu lainalla koska olinhan suuren 90-luvun laman tuottama pitkäaikaistyötön ennen firman perustamista.

Minun haaveeni oli tehdä työni mahdollisimman hyvin niin että asiakkaat saisivat juuri sen mitä haluavat ja tarvitsevat ja minä turvaan omani ja lapseni elatuksen. Tein kyllä satavarmasti ihan kaikkeni. Silti asiakkaita ja sitä myöden myyntiä ei vaan tullut tarpeeksi. Yritin mainostaa lehdissä (joka on ja oli helvetin kallista) mutta sekään ei auttanut. Oli tarjouksia ja tapahtumia, jaoin mainoksia ihmisten postiluukuista jne.

Kun jouduin lopettamaan liikkeeni jäi isot velat. Kaikille velkojille maksoin osan velasta, se oli mielestäni reilua että kaikki saa jotain.

Ja nyt ne velat on olleet ulosotossa kaikki nämä vuodet. Olen menettänyt sen takia ainakin yhden erittäin hyvän työpaikankin koska oli ulosottomerkintöjä. Yhtään uutta velkaa ei ole ulosottoon mennyt näiden vuosien aikana. Velkajärjestelyyn olisin toki päässyt, mutta en halunnut koska sen olisi tarkoittanut että pankkilaina olisi kaatunut takaajien niskaan, pankkilainaa olen hoitanut kaikki nämä vuodet, ja hoidan vielä seuraavat 13 vuotta. 

Olen ollut työtön suurimman osan aikaa ja jos olen ollut töissä niin palkka on ollut niin pieni ettei suuria summia ole voitu ulosmitata, ja velat on moninkertaiset alkuperäisiin verrattuna. Alle satasen lasku on nyt yli tonnin. Ainoa tie pois tilanteesta on se että velat onneksi vanhehee kun 15 vuotta tulee täyteen. Jos joskus pääsen (mikä on epätodennäköistä tässä iässä) hyväpalkkaiseen työhön tai voitan lotossa niin mielelläni maksaisin niille joille alunperin olen velkaa ollut, vaikka ne velat olisi jo vanhentuneet.

Tuohon aikaan syntyi samanlaisia tarinoita paljon. Ilman mitään kokemusta yrittäjäksi työttömyydestä, valtiovaltakin siihen kannusti. Nykyisin pankista ei saa lainaa noin helposti, vaikka olisikin vakavaraiset takaajat. Työttömyys on niitä huonoimpia perusteita ruveta yrittäjäksi, vaikkei sekään nyt hirveästi vakuuta, jos yrityksiä ja konkursseja on takana liuta. Loppujen lopuksi hyvin harva palkansaaja sopii yrittäjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen. Kannattamattoman yritystoiminnan takia. Sovittiin, että ex ottaa yrityksen vastuulleen eron yhteydessä, hoitaa kulut, lainat jne. Saa yksin toki myös tuotot, verohelpotukset jne. Tehtiin tästä hyvässä hengessä ositussopimus.

Ei hoitanut velvollisuuksia, pankki velkojana sanoi, että tuolla ositussopimuksella saa pyyhkiä takapuolensa (sen oli tehnyt saman pankin lakimies!). Ex heittäytyi varattomaksi ja pankki kippasi lainat mun niskaan lun mulla työ ja säännöllistä tuloa.Kun ei ollu yllättäen rahaa niitä maksaa niin ulosottoon mars. Nyt oon sitten 8 vuotta maksanu joka ikisestä tilistä sinne on menny veronpalautukset, lomarahat, kaikki.

Tyhmä ja sinisilmäinen olin, kun uskoin siihen, että asiallisesti tehdyllä osituskirjalla olis merkitystä ja vielä tyhmempi kai, kun kuvittelin exän sopimuksen mukaan kantavan vastuunsa.

Eli olen b-luokan kansalainen vielä pitkään, mutta yhtään ainoaa pikavippiä tai kulutusluottoa en oo ottanu. Enkä ota.

mutta et sitten samalla hommannut itseäsi irti yrityksen lainoista? Pankin näkökulmasta sinä yhä olit siis sopimussuhteessa heidän kanssaan. Ensin hoidetaan nuo asiat kuntoon ja sitten se ositusasiakirja.

No, kuvittelin sen hoituvan osituksen myötä. Uskon myös, että ositusta hoitanut lakimies oli tästä tietoinen, mutta ei syystä tai toisesta halunnut mua informoida. Ehkä juuri siksi, että oli saman pankin palkkalistoilla... (ainahan velkojalle on varmempaa kun on useampi ihminen velasta vastuussa, jos käy niin ku tässäkin kävi)

Kuten sanoin, tyhmä ja sinisilmäinen. Oppirahat maksan nyt kalleimman kautta...

Todella surullista. Olisit voinut mainita, että olet ollut lainoissa osallisena, siis olet ottanut lainaa yrityksen osakkaana. Näin muut olisivat saaneet todellisen kuvan tilanteesta. Lainapaperiin nimensä pannut on vastuussa veloista, sitä eivät muut paperit poista.

Mitkä tai ketkä muut? En mä tuolla turuilla ja toreilla kohtaloani surkuttele ja pankissa sekä ulosotossa ollaan tasan tarkkaan tietoisia, kuinka oon tähän jamaan joutunut. Heitä se ei kiinosta, ainoa mikä kiinostaa on rahasuoritus kerran kuussa.

Oon tehny viime vuodet töitä apinanraivolla, tuplavuoroa ja ylitöitä, saanut enemmän rahaa, maksanut enemmän velkoja, eli kyllä mä opin tästä ja maksan kovimman kautta

Jatkan vielä ihmettelyä, että kelle mun pitäs velkojeni syntyhistoriaa selitellä? Tähänkin keskusteluun kommentoin vaan siksi, että alottajan kaltaset päivittelijät ymmärtäis, että ulosottoon voi joutua monista syistä, ei kaikki 400000 ole pikavippejä nostaneita yli varojensa eläneitä. Omalla kohdalla syynä oli oma tyhmyys ja liika luottavaisuus ja on varmasti heitäkin (vähemmän, mutta kuitenkin on), jotka joutuu ulosottoon ilman omaa syytään (esim. petoksen uhrina) eli tollanen päivittely on ihan turhaa...

Ja mikä tää listajuttu nyt oli? Luottotiedot on varsin helposti selvitettävissä niille, ketä ne kiinostaa... Pitäskö saman tien palata vanhoihin hyviin aikoihin ja asettaa meidät velkavangit säännöllisesti jalkapuuhun keskelle kylää teidän parempien ihmisten kivitettäväksi ja syljettäväksi? Olisko se hyvä rangaistus?

Sama

Enpä usko, että monikaan niputtaa kaikkia ulosotossa olevia samanlaisiksi. Päihdeongelmia, riippuvuuksia, psyykkisiä sairauksia, konkurssi, avioero, yrittäjän sairastuminen, vanhempien velkaantuminen lasten takaajina ollessaan ja takaajat ylipäätään... onhan tuossa monenlaista syytä. Kaikki eivät käsitä tuota takaajankaan roolia, että periaatteessa on sama kuin jos ottaisit lainan itse, jos ei ole vakuuksia.

Mutta turhaan syytät pankkia ja luottorekisteriä, koska luottorekisteri ja luottoluokitus estää näitä ongelmia. Ja pankki ei voi ruveta kenenkään holhoojaksi, jos ei ymmärrä mitä lainan ottaminen tarkoittaa, että se on aina maksettava takaisin korkojen kera.

Jospa luet viestini uudelleen, mä en syytä ketään muuta kuin itseäni. Exälle olin hyvin katkera aluksi ja kyllä, olen sitä mieltä, että pankin lakimies olisi voinut informoida mua paremmin, että ensin sopimus purettava pankin kanssa ja sitten vasta ositus. Ei toiminut näin ja syynkin tuolla arvelin... enkä mä ole syyttäny mitään rekisteriä, totesin vaan että luottotiedot on helposti kenen vaan tarkistettavissa. Tää on mulle ihan fine.

Mä en syytä ketään muuta ku itteäni. Ja kyllä on erittäin selvää että velat pitää maksaa... ja kokemuksen kautta tiedän nyt senkin, että vaikka olet velassa yhteisvastuullisena, voit joutua maksamaan sen yksin.

Ei sun tarvitse ketään syyttää, ei edes itseäsi. Sulla ei ollut tarpeeksi tietoa raha-asioista ja harvoilla on sitten, kun joudutaan yllättäviin tilanteisiin. Pankki tuskin suostuu purkamaan lainasopimusta tuollaisessa tilanteessa, mutta sitä olisi voinut kokeilla kestääkö ositussopimuksen sanamuodot oikeudessa, jos kerran ositusopimuksessa selvästi lukee, että entinen puolisosi ottaa yrityksen velkoineen haltuunsa. Pankin intressissä ei ole kuitenkaan sitä suositella. Itse olisin varmaan kysynyt neuvoa muulta kuin pankin juristilta, ehkä voit vieläkin tehdä, jos aikaa ei ole kulunut paljon. Jos vaikka pääsisit irti veloista ja puolisosi maksaisi sinulle takaisin menettämäsi summan.

Homma toimii niin päin, että jso laina halutaan siirtää osituksessa toiselle puolisolle, pankilta kysytään etukäteen tähän kannanotto antavatko lainaa toiselle. Todennäköisesti eivät jos laina iso tai exän maksukyky ei varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen. Kannattamattoman yritystoiminnan takia. Sovittiin, että ex ottaa yrityksen vastuulleen eron yhteydessä, hoitaa kulut, lainat jne. Saa yksin toki myös tuotot, verohelpotukset jne. Tehtiin tästä hyvässä hengessä ositussopimus.

Ei hoitanut velvollisuuksia, pankki velkojana sanoi, että tuolla ositussopimuksella saa pyyhkiä takapuolensa (sen oli tehnyt saman pankin lakimies!). Ex heittäytyi varattomaksi ja pankki kippasi lainat mun niskaan lun mulla työ ja säännöllistä tuloa.Kun ei ollu yllättäen rahaa niitä maksaa niin ulosottoon mars. Nyt oon sitten 8 vuotta maksanu joka ikisestä tilistä sinne on menny veronpalautukset, lomarahat, kaikki.

Tyhmä ja sinisilmäinen olin, kun uskoin siihen, että asiallisesti tehdyllä osituskirjalla olis merkitystä ja vielä tyhmempi kai, kun kuvittelin exän sopimuksen mukaan kantavan vastuunsa.

Eli olen b-luokan kansalainen vielä pitkään, mutta yhtään ainoaa pikavippiä tai kulutusluottoa en oo ottanu. Enkä ota.

mutta et sitten samalla hommannut itseäsi irti yrityksen lainoista? Pankin näkökulmasta sinä yhä olit siis sopimussuhteessa heidän kanssaan. Ensin hoidetaan nuo asiat kuntoon ja sitten se ositusasiakirja.

No, kuvittelin sen hoituvan osituksen myötä. Uskon myös, että ositusta hoitanut lakimies oli tästä tietoinen, mutta ei syystä tai toisesta halunnut mua informoida. Ehkä juuri siksi, että oli saman pankin palkkalistoilla... (ainahan velkojalle on varmempaa kun on useampi ihminen velasta vastuussa, jos käy niin ku tässäkin kävi)

Kuten sanoin, tyhmä ja sinisilmäinen. Oppirahat maksan nyt kalleimman kautta...

Todella surullista. Olisit voinut mainita, että olet ollut lainoissa osallisena, siis olet ottanut lainaa yrityksen osakkaana. Näin muut olisivat saaneet todellisen kuvan tilanteesta. Lainapaperiin nimensä pannut on vastuussa veloista, sitä eivät muut paperit poista.

Mitkä tai ketkä muut? En mä tuolla turuilla ja toreilla kohtaloani surkuttele ja pankissa sekä ulosotossa ollaan tasan tarkkaan tietoisia, kuinka oon tähän jamaan joutunut. Heitä se ei kiinosta, ainoa mikä kiinostaa on rahasuoritus kerran kuussa.

Oon tehny viime vuodet töitä apinanraivolla, tuplavuoroa ja ylitöitä, saanut enemmän rahaa, maksanut enemmän velkoja, eli kyllä mä opin tästä ja maksan kovimman kautta

Jatkan vielä ihmettelyä, että kelle mun pitäs velkojeni syntyhistoriaa selitellä? Tähänkin keskusteluun kommentoin vaan siksi, että alottajan kaltaset päivittelijät ymmärtäis, että ulosottoon voi joutua monista syistä, ei kaikki 400000 ole pikavippejä nostaneita yli varojensa eläneitä. Omalla kohdalla syynä oli oma tyhmyys ja liika luottavaisuus ja on varmasti heitäkin (vähemmän, mutta kuitenkin on), jotka joutuu ulosottoon ilman omaa syytään (esim. petoksen uhrina) eli tollanen päivittely on ihan turhaa...

Ja mikä tää listajuttu nyt oli? Luottotiedot on varsin helposti selvitettävissä niille, ketä ne kiinostaa... Pitäskö saman tien palata vanhoihin hyviin aikoihin ja asettaa meidät velkavangit säännöllisesti jalkapuuhun keskelle kylää teidän parempien ihmisten kivitettäväksi ja syljettäväksi? Olisko se hyvä rangaistus?

Sama

Enpä usko, että monikaan niputtaa kaikkia ulosotossa olevia samanlaisiksi. Päihdeongelmia, riippuvuuksia, psyykkisiä sairauksia, konkurssi, avioero, yrittäjän sairastuminen, vanhempien velkaantuminen lasten takaajina ollessaan ja takaajat ylipäätään... onhan tuossa monenlaista syytä. Kaikki eivät käsitä tuota takaajankaan roolia, että periaatteessa on sama kuin jos ottaisit lainan itse, jos ei ole vakuuksia.

Mutta turhaan syytät pankkia ja luottorekisteriä, koska luottorekisteri ja luottoluokitus estää näitä ongelmia. Ja pankki ei voi ruveta kenenkään holhoojaksi, jos ei ymmärrä mitä lainan ottaminen tarkoittaa, että se on aina maksettava takaisin korkojen kera.

Jospa luet viestini uudelleen, mä en syytä ketään muuta kuin itseäni. Exälle olin hyvin katkera aluksi ja kyllä, olen sitä mieltä, että pankin lakimies olisi voinut informoida mua paremmin, että ensin sopimus purettava pankin kanssa ja sitten vasta ositus. Ei toiminut näin ja syynkin tuolla arvelin... enkä mä ole syyttäny mitään rekisteriä, totesin vaan että luottotiedot on helposti kenen vaan tarkistettavissa. Tää on mulle ihan fine.

Mä en syytä ketään muuta ku itteäni. Ja kyllä on erittäin selvää että velat pitää maksaa... ja kokemuksen kautta tiedän nyt senkin, että vaikka olet velassa yhteisvastuullisena, voit joutua maksamaan sen yksin.

Ei sun tarvitse ketään syyttää, ei edes itseäsi. Sulla ei ollut tarpeeksi tietoa raha-asioista ja harvoilla on sitten, kun joudutaan yllättäviin tilanteisiin. Pankki tuskin suostuu purkamaan lainasopimusta tuollaisessa tilanteessa, mutta sitä olisi voinut kokeilla kestääkö ositussopimuksen sanamuodot oikeudessa, jos kerran ositusopimuksessa selvästi lukee, että entinen puolisosi ottaa yrityksen velkoineen haltuunsa. Pankin intressissä ei ole kuitenkaan sitä suositella. Itse olisin varmaan kysynyt neuvoa muulta kuin pankin juristilta, ehkä voit vieläkin tehdä, jos aikaa ei ole kulunut paljon. Jos vaikka pääsisit irti veloista ja puolisosi maksaisi sinulle takaisin menettämäsi summan.

Homma toimii niin päin, että jso laina halutaan siirtää osituksessa toiselle puolisolle, pankilta kysytään etukäteen tähän kannanotto antavatko lainaa toiselle. Todennäköisesti eivät jos laina iso tai exän maksukyky ei varma.

Tiedän. Lainojen uudelleen järjestely ei ikinä ole mikään läpihuutojuttu, mutta jokin merkitys ositussopimuksellakin juridisesti on siihen suostuneen miehen kannalta. Ilman ositussopimuksen näkemistä ei voi sen tarkemmin sanoa oliko kyseessä väärinymmärrys vai mikä, jos vaimo jäi siihen käsitykseen, ettei enää vastaa yrityksen veloista.

Vierailija kirjoitti:

Alaikäinen ei voi velkaantua, niin silloinkin ulosottoon joutuminen on omaa tyhmyyttä.

Lue lakitekstiä. Jos alaikäisen lapsen nimiin on tehty velkaa, joka päätyy ulosottoon, häneltä menee luottotiedot, kun hän täyttää 18 vuotta. Ulosottolaissa on alaikäistä suojaavia säädöksiä. Julkisen vallan tehtävänä on pyrkiä lainsäädännöllä suojaamaan alaikäisiä velkaantumiselta ja ulosottoperintään päätymiseltä.

Luottotiedot voivat mennä, jos äiti tai isä tilaa esimerkiksi  verkkokaupoista tai muualta tavaraa lapsensa nimellä ja jättää ne maksamatta. Jos ei maksa laskua, tulee pari maksumuistutusta. Sitten velka siirtyy joko perintätoimistolle perittäväksi tai menee suoraan ulosottoon. Monessa laskussa lukee, että lasku on suoraan ulosottokelpoinen. Myös perintätoimistojen maksamattomat laskut päätyvät aikanaan ulosottoon. Oma äiti tai isä pystyy siis tuhoamaan lapsensa raha-asiat. Lapsi ei saa aikuistuttuaan puhelinliittymää, opintolainaa, vuokra-asuntoa, liikennevakuutusta, luottokorttia tai asuntolainaa. Jokainen järkevä vuokranantaja tarkastaa nykyään vuokra-asunnon hakijan luottotiedot.

Vanhemmat vievät luottotiedot lapselta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaikäinen ei voi velkaantua, niin silloinkin ulosottoon joutuminen on omaa tyhmyyttä.

Lue lakitekstiä. Jos alaikäisen lapsen nimiin on tehty velkaa, joka päätyy ulosottoon, häneltä menee luottotiedot, kun hän täyttää 18 vuotta. Ulosottolaissa on alaikäistä suojaavia säädöksiä. Julkisen vallan tehtävänä on pyrkiä lainsäädännöllä suojaamaan alaikäisiä velkaantumiselta ja ulosottoperintään päätymiseltä.

Luottotiedot voivat mennä, jos äiti tai isä tilaa esimerkiksi  verkkokaupoista tai muualta tavaraa lapsensa nimellä ja jättää ne maksamatta. Jos ei maksa laskua, tulee pari maksumuistutusta. Sitten velka siirtyy joko perintätoimistolle perittäväksi tai menee suoraan ulosottoon. Monessa laskussa lukee, että lasku on suoraan ulosottokelpoinen. Myös perintätoimistojen maksamattomat laskut päätyvät aikanaan ulosottoon. Oma äiti tai isä pystyy siis tuhoamaan lapsensa raha-asiat. Lapsi ei saa aikuistuttuaan puhelinliittymää, opintolainaa, vuokra-asuntoa, liikennevakuutusta, luottokorttia tai asuntolainaa. Jokainen järkevä vuokranantaja tarkastaa nykyään vuokra-asunnon hakijan luottotiedot.

Luottotiedot EIVÄT voi mennä jos alaikäinen ei itse ole tehnyt velkaa. Ainut asia mistä hänelle on voinut tulla velkaa ovat erilaiset julkisoikeudelliset asiat, kuten verot, sairaalamaksut tai lakisääteiset vakuutukset. Jos VANHEMMAT ovat ottaneet velkaa alaikäisen nimiin, ovat he syyllistyneet rikokseen ja silloin pitää tehdä rikosilmoitus. Alaikäinen EI ole velvollinen maksamaan velkoja jotka hänen vanhempansa ovat hänen nimiinsä tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat vievät luottotiedot lapselta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaikäinen ei voi velkaantua, niin silloinkin ulosottoon joutuminen on omaa tyhmyyttä.

Lue lakitekstiä. Jos alaikäisen lapsen nimiin on tehty velkaa, joka päätyy ulosottoon, häneltä menee luottotiedot, kun hän täyttää 18 vuotta. Ulosottolaissa on alaikäistä suojaavia säädöksiä. Julkisen vallan tehtävänä on pyrkiä lainsäädännöllä suojaamaan alaikäisiä velkaantumiselta ja ulosottoperintään päätymiseltä.

Luottotiedot voivat mennä, jos äiti tai isä tilaa esimerkiksi  verkkokaupoista tai muualta tavaraa lapsensa nimellä ja jättää ne maksamatta. Jos ei maksa laskua, tulee pari maksumuistutusta. Sitten velka siirtyy joko perintätoimistolle perittäväksi tai menee suoraan ulosottoon. Monessa laskussa lukee, että lasku on suoraan ulosottokelpoinen. Myös perintätoimistojen maksamattomat laskut päätyvät aikanaan ulosottoon. Oma äiti tai isä pystyy siis tuhoamaan lapsensa raha-asiat. Lapsi ei saa aikuistuttuaan puhelinliittymää, opintolainaa, vuokra-asuntoa, liikennevakuutusta, luottokorttia tai asuntolainaa. Jokainen järkevä vuokranantaja tarkastaa nykyään vuokra-asunnon hakijan luottotiedot.

Luottotiedot EIVÄT voi mennä jos alaikäinen ei itse ole tehnyt velkaa. Ainut asia mistä hänelle on voinut tulla velkaa ovat erilaiset julkisoikeudelliset asiat, kuten verot, sairaalamaksut tai lakisääteiset vakuutukset. Jos VANHEMMAT ovat ottaneet velkaa alaikäisen nimiin, ovat he syyllistyneet rikokseen ja silloin pitää tehdä rikosilmoitus. Alaikäinen EI ole velvollinen maksamaan velkoja jotka hänen vanhempansa ovat hänen nimiinsä tehneet.

Lapset eivät yleensä tee sitä rikosilmoitusta noissa perheissä.

Olin ulosotossa vielä kesäkuun 1. viikolla, en enää. Tuli valmiiksi. Nyt odotan luottotietojen palautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat vievät luottotiedot lapselta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaikäinen ei voi velkaantua, niin silloinkin ulosottoon joutuminen on omaa tyhmyyttä.

Lue lakitekstiä. Jos alaikäisen lapsen nimiin on tehty velkaa, joka päätyy ulosottoon, häneltä menee luottotiedot, kun hän täyttää 18 vuotta. Ulosottolaissa on alaikäistä suojaavia säädöksiä. Julkisen vallan tehtävänä on pyrkiä lainsäädännöllä suojaamaan alaikäisiä velkaantumiselta ja ulosottoperintään päätymiseltä.

Luottotiedot voivat mennä, jos äiti tai isä tilaa esimerkiksi  verkkokaupoista tai muualta tavaraa lapsensa nimellä ja jättää ne maksamatta. Jos ei maksa laskua, tulee pari maksumuistutusta. Sitten velka siirtyy joko perintätoimistolle perittäväksi tai menee suoraan ulosottoon. Monessa laskussa lukee, että lasku on suoraan ulosottokelpoinen. Myös perintätoimistojen maksamattomat laskut päätyvät aikanaan ulosottoon. Oma äiti tai isä pystyy siis tuhoamaan lapsensa raha-asiat. Lapsi ei saa aikuistuttuaan puhelinliittymää, opintolainaa, vuokra-asuntoa, liikennevakuutusta, luottokorttia tai asuntolainaa. Jokainen järkevä vuokranantaja tarkastaa nykyään vuokra-asunnon hakijan luottotiedot.

Luottotiedot EIVÄT voi mennä jos alaikäinen ei itse ole tehnyt velkaa. Ainut asia mistä hänelle on voinut tulla velkaa ovat erilaiset julkisoikeudelliset asiat, kuten verot, sairaalamaksut tai lakisääteiset vakuutukset. Jos VANHEMMAT ovat ottaneet velkaa alaikäisen nimiin, ovat he syyllistyneet rikokseen ja silloin pitää tehdä rikosilmoitus. Alaikäinen EI ole velvollinen maksamaan velkoja jotka hänen vanhempansa ovat hänen nimiinsä tehneet.

Lapset eivät yleensä tee sitä rikosilmoitusta noissa perheissä.

ja silloin luottotiedot menevät nimenomaan OMIEN tekemisen perusteella ja OMAA typeryyttään. Antavat tunteiden vaikuttaa rationaaliseen päätöksentekoon.

Itse olen ollut ulosotossa peliriippuvuuden ja pikavippikierteen takia. Nyt jo luottotiedot puhtaat. Miehelläni on vielä maksuhäiriömerkintöjä, hänellä johtui yritystoiminnasta.

up :))