Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö ratkaisee enemmän kuin persoonallisuus:
"Researchers asked young women (ages 15 to 29) to choose potential dates from a series of photographs and descriptions, while the women's mothers (ages 37 to 61) were asked to select possible boyfriends for their daughters using the same information. Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile. This held true even if a man's profile was filled with highly desirable personal qualities, such as being respectful, honest and trustworthy."
"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."
"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained."
"This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."
https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-personality.html
Tuohon kannattaa lisätä se että naisten slmissä todella harva mies on enemmän kuin "moderately attractive".
Melkein kaikki naiset sanovat kuinka se Pertti oli vain ok:n näköinen (ja ystävätkin sanoivat että saisit komeamman), mutta persoonallisuus ratkaisi. Todellisuudessa se Pertti oli ulkonäöllisesti samalla tasolla kuin nainen, ja ellei olisi ollut, siinä ei olisi persoonallisuus auttanut.
Tämän puhtaan pseudotieteen ratkaisevimpia ongelmia on, ettei persoonallisuutta voi oikeasti kuvata, vaan se pitää kokea. Jos valokuva voi johtaa harhaan, niin luonnekuvauksissa liikutaan jo aivan toisissa sfääreissä. Joskus aikanaan, kun asia oli nykyistä raflaavammin tapetilla, tuli pohdittua mitäköhän tasoteoreetikkojen ylijumala Laasasen siippa mietiskeli miehensä pseudotieteellisistä tutkimuksista. Ei ilmeisesti vetänyt johtopäätöstä, että Henry olisi tyytynyt häneen, kun ei parempaakaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Kuinka monta kertaa ne pitää kerrata? Hoikuudet ja hymyileväisyydet on käyty jo useita kertoja.
Kyllä sinä aivan hyvin tiedät ja osaat kuvitella, minkälainen nainen viehättää miehiä ja minkälainen ei. En usko, että kenenkään sosiaaliset taidot voivat olla sitä luokkaa, ettei tuon vertaa ymmärrä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Olen aivan tavallinen nainen. Millä tavalla arvioin toisen ihmisen tai oman tasoni oikein? Mistä löytyy kirjallinen tasomääritelmä jonka mukaan arvioida ihmisiä?
Mutta kun viestissäni sanoin, että kyse on ihan tavallisista miehistä ja tavallisista naisista, niin silloin tämä on se lähtökohta. Eli ole hyvä ja lue viestini uudestaan ja vastaa sen asiasisältöön. Jätetään nämä typerät hiustenhalkomiset pois kokonaan ja puhutaan kuin aikuiset.
Kiitos jo etukäteen.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Mielikuvituksellinen anekdootti ja käsitetemppuilut eivät tee teoriaa päteväksi. Ei se ole edes teoria, vaan hypoteettista käsienheiluttelua, pseudoteoria. Teorian pitäisi ennustaa pariutumista. Sen pitäisi kyetä kertomaan jostain ihmisjoukosta todennäköisin puoliso tietylle ihmiselle, selvästi satunnaista osuvammin, ollakseen pätevä. Sellaista ei ole missään osoitettu. Tasoteoria on sen sijaan kuin painovoimateoria, joka väittää, että omenat ovat maapallojen suosiossa, koska maapallo lähestyi omenaa. Siis havainnosta tehty mielivaltainen näkökulmatulkinta. Täyttä soopaa.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Mielikuvituksellinen anekdootti ja käsitetemppuilut eivät tee teoriaa päteväksi. Ei se ole edes teoria, vaan hypoteettista käsienheiluttelua, pseudoteoria. Teorian pitäisi ennustaa pariutumista. Sen pitäisi kyetä kertomaan jostain ihmisjoukosta todennäköisin puoliso tietylle ihmiselle, selvästi satunnaista osuvammin, ollakseen pätevä. Sellaista ei ole missään osoitettu. Tasoteoria on sen sijaan kuin painovoimateoria, joka väittää, että omenat ovat maapallojen suosiossa, koska maapallo lähestyi omenaa. Siis havainnosta tehty mielivaltainen näkökulmatulkinta. Täyttä soopaa.
Tasoteoriahan on vain yksinkertainen sovellus kysynnän ja tarjonnan laista.
Tietyt ominaisuudet ovat useammin arvostettuja kuin toiset. Siitä seuraa, että hyviä ominaisuuksia sisältävillä ihmisillä on enemmän kysyntää.
Aivan samalla tavalla toimii vaikkapa asuntojen hinnat. Useampi haluaa keskustaan kuin lähiöön. Useampi haluaa isomman asunnon kuin pienemmän. Siksi keskustan perheasunnot ovat kalliita.
Mikään tässä ei edellytä, etteikö ihmisillä voisi olla henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka voivat olla jopa ristiriidassa yleisen mielipiteen mukaan. Kontula on monille rakas paikka, vaikka useimmat Kruununhaan valitsisivatkin hinnoista päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Oma käsitykseni on se, että jos valitsemme tähän tuhat pariskuntaa, niin voimme havaita, että parit ovat satunnaista enemmän ulkoisilta statustekijöiltään samantasoisia. Miten itse arvelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Oma käsitykseni on se, että jos valitsemme tähän tuhat pariskuntaa, niin voimme havaita, että parit ovat satunnaista enemmän ulkoisilta statustekijöiltään samantasoisia. Miten itse arvelet?
En ala arvailemaan mitään, sillä omien ennakkoluulojeni parissa onanointi ei ole käsitykseni totuuden selvittämisestä.
Jos sellaisesta valikoitumisesta ei ole faktuaalista tutkimusnäyttöä, sitä ei minulle ole olemassakaan, ja asia on epäkiinnostavaa puppua kuin napanöyhtä. Jos on, herää kiinnostukseni nimenomaan sen suhteen, mikä olisi selittävä malli.
Lähtökohtaisesti itse uskon ennenkaikkea elämänpolkujen ja sosiaalisen ympäristön vaikutukseen. Elinpiirit saattavat yhteen joidenkin tai monien ulkoisten statusseikkojen suhteen samankaltaisia ihmisiä; siis ihan perustason sosioekonomiset lähtökohdat. Saman kaupunginosan ihmisiä tapaa useammin, samojen seurapiirien ihmisiä, samassa työpaikassa, samassa koulussa jne.
Sosioekonominen valikoituminenbon looginen ja se on myös kiistaton vallitseva fakta. Sen sijan tasoteoriannpuolesta ei ole edes faktoja, ainoastaan mielipiteitä. Ollakseen sosioekonomista valikoitumista uskottavampi tai merkittävämpi, sillä pitäisi olla TODELLA vahva näyttöön perustuva tuki, ei vain nettiviisaiden saivartelua ja käsienheiluttelua siitä, kuinka se voisi edes olla selitys jonka vuoksi se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Juuri niin.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Mielikuvituksellinen anekdootti ja käsitetemppuilut eivät tee teoriaa päteväksi. Ei se ole edes teoria, vaan hypoteettista käsienheiluttelua, pseudoteoria. Teorian pitäisi ennustaa pariutumista. Sen pitäisi kyetä kertomaan jostain ihmisjoukosta todennäköisin puoliso tietylle ihmiselle, selvästi satunnaista osuvammin, ollakseen pätevä. Sellaista ei ole missään osoitettu. Tasoteoria on sen sijaan kuin painovoimateoria, joka väittää, että omenat ovat maapallojen suosiossa, koska maapallo lähestyi omenaa. Siis havainnosta tehty mielivaltainen näkökulmatulkinta. Täyttä soopaa.
Tasoteoria ja sen soveltaminen: Joku keksii, että aletaan kutsua miehiä, joiden on vaikea saada naista, betamiehiksi. Sen jälkeen jankutetaan ja valitetaan, kuinka maailmassa on virhe, koska betamiehet eivät kelpaa naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Mielikuvituksellinen anekdootti ja käsitetemppuilut eivät tee teoriaa päteväksi. Ei se ole edes teoria, vaan hypoteettista käsienheiluttelua, pseudoteoria. Teorian pitäisi ennustaa pariutumista. Sen pitäisi kyetä kertomaan jostain ihmisjoukosta todennäköisin puoliso tietylle ihmiselle, selvästi satunnaista osuvammin, ollakseen pätevä. Sellaista ei ole missään osoitettu. Tasoteoria on sen sijaan kuin painovoimateoria, joka väittää, että omenat ovat maapallojen suosiossa, koska maapallo lähestyi omenaa. Siis havainnosta tehty mielivaltainen näkökulmatulkinta. Täyttä soopaa.
Tasoteoriahan on vain yksinkertainen sovellus kysynnän ja tarjonnan laista.
Tietyt ominaisuudet ovat useammin arvostettuja kuin toiset. Siitä seuraa, että hyviä ominaisuuksia sisältävillä ihmisillä on enemmän kysyntää.
Aivan samalla tavalla toimii vaikkapa asuntojen hinnat. Useampi haluaa keskustaan kuin lähiöön. Useampi haluaa isomman asunnon kuin pienemmän. Siksi keskustan perheasunnot ovat kalliita.
Mikään tässä ei edellytä, etteikö ihmisillä voisi olla henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka voivat olla jopa ristiriidassa yleisen mielipiteen mukaan. Kontula on monille rakas paikka, vaikka useimmat Kruununhaan valitsisivatkin hinnoista päätellen.
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Ok, nyt ymmärrän. Lasket esimerkiksi itsevarmuuden henkiseksi seikaksi. Uskoisin tasoteoriaihmisten olevan kanssasi samaa mieltä, että se on todella tärkeä tason määrittäjä.
Luulin, että tarkoitat jotain sielujen sympatioita ja sellaista. Kyky viihdyttää muita ja ottaa tila haltuun ovat toki aivan eri asioita. Perinteisiä korkean statuksen lähteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.