Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Tai 170cm hoikka ja ujo mies joka olisi varmasti hyvä mies jollekin naiselle mutta ei herätä juuri sinussa (eikä muissakaan naisissa) kemioita.
Minun alle 170 mieheni on sellainen jonka moni nainen on sanonut haluavansa. Arvaatko lainkaan mikä tekee hänestä sellaisen?
Ei raha, ei sosiaalisuus, ei pituus.
Onko kyse "vieraista naisista" jotka yrittävät kaapata miehesi?
Vai ystävättäristäsi jotka sanovat tyyliin "kumpa minullakin olisi tuollainen mies"?
Jälkimmäinen on pelkkä tyhjä kohteliaisuus. Samaa sarjaa kuin "olisit täydellinen mies jollekin naiselle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Elämme ilmeisesti aivan eri maailmoissa. Minulle satunnaisesti tapaamani mies, josta en edes tiedä yhtään mitään ja jota kohtaan ei herää minkäänlaista mielenkiintoa, ei ole "jonossa" oleva mies, jonka voisin halutessani valita parisuhteeseen.
Maailma on sama, mutta tulkinta eri.
Minusta sellainen mies, jonka voisit halutessasi saada, on sinulle "jonossa". Sinusta vain sellainen mies, jonka itse haluaisit saada, on sinulle "jonossa".
Sinun tulkinnastasi seuraa, että voit olla maailman tavoitelluin nainen, joka hukkuu rakkauskirjeisiin ja ihailijoiden lähestymisiin, mutta jos kukaan tavoittelijoista ei kiinnosta sinua, niin "ei ole ketään kenestä valita". Valitettava tilanne, mutta ei kovin relevantti tasoteorian kannalta.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
Okei. Hyvännäköinen, itsevarma, aloitteellinen mies on halutumpi kuin ruma, epävarma, passiivinen mies. Allekirjoitan täysin. No, miten maailma nyt muuttuu?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Tai 170cm hoikka ja ujo mies joka olisi varmasti hyvä mies jollekin naiselle mutta ei herätä juuri sinussa (eikä muissakaan naisissa) kemioita.
Minun alle 170 mieheni on sellainen jonka moni nainen on sanonut haluavansa. Arvaatko lainkaan mikä tekee hänestä sellaisen?
Ei raha, ei sosiaalisuus, ei pituus.Onko kyse "vieraista naisista" jotka yrittävät kaapata miehesi?
Vai ystävättäristäsi jotka sanovat tyyliin "kumpa minullakin olisi tuollainen mies"?
Jälkimmäinen on pelkkä tyhjä kohteliaisuus. Samaa sarjaa kuin "olisit täydellinen mies jollekin naiselle".
Mitään veikkauksia et osaa sanoa miksi joku haluaa alle 170cm miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Eli rakastuit siihen, että joku oli kerrankin sinun saatavissasi. Näin se tyytyminen toimii. Ihmisluonne on ihanan realistinen mutta armollinen. :)
Ehkä. Mutta en laatinut mitään listaa plussista ja miinuksista ja miettinyt, että on sillä kiva tukka, mutta toi nenä on vähän iso. Mikä on se kuva, minkä jotkut miehetä täällä naisista antavat, että naisilla oikeasti olisi kymmenen miestä kerralla, joista valita paras.
-Eri
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Kerro vähän lisää tästä sosiaalisesta statuksesta. Onko sillä merkitystä että se on status eli mitä muut näkee vai se miltä sen ihmisen seurassa tuntuu?
Veikkaan ettet ihan ole tajunnut näiden eroa ja merkitystä suhteen muodotumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
Miltä tuntuu elää mustavalkoisessa maailmassa?
Ihmiset ovat usein lukematon määrä erillaisia vivahteita molempien viestien piirteistä.
Mutta toisaalta nyt puhutaan teoriasta jonka mukaan kaikki ihmiset on jaettu kolmeen kategoriaan joten ei yllättä ettei niille vivahteille jää tilaa tai ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Tai 170cm hoikka ja ujo mies joka olisi varmasti hyvä mies jollekin naiselle mutta ei herätä juuri sinussa (eikä muissakaan naisissa) kemioita.
Väitätkö siis, ettei yksikään hoikka ja ujo 170 cm mies ole löytänyt naista, joka rakastaisi häntä ja olisi parisuhteessa hänen kanssaan?
Itse olen kuvauksen mukainen mies (tosin en nyt mitenkään erityisen ujo, mutta en tosiaankaan juhlien keskipiste) ja pitkässä parisuhteessa. Olen siis elävä todiste, että näilläkin ominaisuuksilla voi oikein hyvän suhteen saada. Vieläpä niin, että puolisoni oli aloitteen tekijä.
Olen toisaalta myös elävä todiste siitä, että yleisesti nämä ominaisuudet eivät ole naisten mieleen seksuaalisessa/romanttisessa mielessä. Aika paljon tein aiemmin aloitteita ja tutustuin naisiin, eikä kertaakaan ollut vastapuolen mielestä "sitä jotain", vaikka juttu muuten luisti oikein hyvin, ja monta hyvää kaverisuhdettakin syntyi.
Omasta kokemuksesta voin siis soveltuvin osin allekirjoittaa ketjun molemmat näkökulmat.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Kerro vähän lisää tästä sosiaalisesta statuksesta. Onko sillä merkitystä että se on status eli mitä muut näkee vai se miltä sen ihmisen seurassa tuntuu?
Veikkaan ettet ihan ole tajunnut näiden eroa ja merkitystä suhteen muodotumiseen.
Mä olen huomannut että kun naiset kiinnostuu miehestä, aika usein haluavat mieluummin tarkkailla miestä sosiaalisessa kontekstissa kuin hipsiä nurkkapöytään kahdestaan.
Eli selvästikin se on iso asia miltä mies näyttää muiden silmissä ja onko nainen "illan kuningatar" joka sai sen muiden ihaileman prinssin.
- ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
No jos tasoteoria on sitä, että mieluummin hengaan hyvien ja ystävällisten tyyppien kanssa, kuin negatiivisten ja tylyjen tyyppien kanssa, niin sitten joo.
Se parisuhde on kahden kauppa. Se on PARIsuhde. Jos olet hirveän passiivinen ja epävarma, on se pidemmän päälle todella raskasta kumppanille. Etkä voi oikeasti sälyttää vastuuta omasta onnellisuudesta kokonaan toisen harteille. Kenenkään ei tarvitse sellaiseen suhteeseen lähteä, joka ottaa enemmän, kuin antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
No jos tasoteoria on sitä, että mieluummin hengaan hyvien ja ystävällisten tyyppien kanssa, kuin negatiivisten ja tylyjen tyyppien kanssa, niin sitten joo.
Se parisuhde on kahden kauppa. Se on PARIsuhde. Jos olet hirveän passiivinen ja epävarma, on se pidemmän päälle todella raskasta kumppanille. Etkä voi oikeasti sälyttää vastuuta omasta onnellisuudesta kokonaan toisen harteille. Kenenkään ei tarvitse sellaiseen suhteeseen lähteä, joka ottaa enemmän, kuin antaa.
Ei tietenkään tarvitse kenenkään olla vastenmielisen ihmisen kanssa suhteessa, eikä tasoteoria mitään sellaista edellytäkään. Se vain kuvaa, minkälaiset ominaisuudet tekevät ihmisestä ison joukon yli katsottuna haluttavamman kuin toiset ominaisuudet. Sinä löysit epävarmuuden yhdeksi negatiiviseksi ominaisuudeksi, ja perustelit, miksi se mielestäsi on sitä. Jos suurin osa ihmisistä pitää sitä myös negatiivisena, niin voidaan sanoa, että tämä ominaisuus laskee tämän henkilön tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Kerro vähän lisää tästä sosiaalisesta statuksesta. Onko sillä merkitystä että se on status eli mitä muut näkee vai se miltä sen ihmisen seurassa tuntuu?
Veikkaan ettet ihan ole tajunnut näiden eroa ja merkitystä suhteen muodotumiseen.Mä olen huomannut että kun naiset kiinnostuu miehestä, aika usein haluavat mieluummin tarkkailla miestä sosiaalisessa kontekstissa kuin hipsiä nurkkapöytään kahdestaan.
Eli selvästikin se on iso asia miltä mies näyttää muiden silmissä ja onko nainen "illan kuningatar" joka sai sen muiden ihaileman prinssin.
- ohis
Onpa outoa ettei nainen halua mennä kahden jonnekin nurkkaan juuri tapaamansa miehen kanssa! Pakko syyn on olla tuo mitä sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Niin. Monet ihmiset tuppaavat näkemään maailmassa asioita, jotka tosiasiassa ovatkin heidän omien ennakkoluulojensa ja epävarmuuksiensa kuvajaisia.
Minäkin pidin nuorena itseäni toivottoman hyljeksittynä, rumana, vastenmielisenä, poikkeavana ja ties minä. Kun ihastuin tyttöihin saamatta vastakaikua, jokainen takaisku vahvisti tätä käsitystäni. Jälkikäteen olen saanut kuulla, kuinka useitakin tyttöjä/naisia oli kiinnostunut minusta. Ottivat rohkeasti kontaktiakin, mutta koska mieleeni ei edes mahtunut käsitys siitä, että he olisivat perässäni, tulin torjuneeksi ihan omaa typeryyttäni heidät, antamatta mitään vastakaikua heille. Symmetrisiä tilanteita epäsymmetrioineen. Sellaista se vaan on ihmisten kesken suhteilu. Ei siinä mistään tasoista ole kyse, tasoteoria on ainoastaan pakokeino ja pään puskaan työntämistä, oman epävarmuuden ja epäonnen ulkoistaminen muiden syyksi. Muiden ihmisten tai syiden, vaikkapa perimän.
Pikkuisen pitää ensin opetella rakastamaan itseään, hyväksymään itsensä ja kokemaan olevansa ihan samanarvoinen ihminen muiden kanssa. Vasta sen jälkeen alkaa olla henkisesti valmis edes minkäänlaiseen suhdetoimintaan. Maailmassa ei tosiaankaan ole sellaista naista, joka kävelee kuin ostoslista kourassaan ulkoisin kriteerein varusteltuja ukkoja poimimassa soveltuvuusarviointiin. Ei ole. No, ehkä jokunen, mutta he eivät varmasti ole sun arvoisia. Siksi sun on turha murehtia sitä, että et täytä kuvittelemiesi listojen kriteereitä ja siksi jäisit muka jostain ulos. Sinä jätätä itse itsesi ulos kaikesta sillä, että et arvosta itseäsi, kadehdit muita, kuvittelet olevasi jotenkin viallinen. Kuvitelmasi ovat itsensä toteuttava ennustus, eivät muuttumaton ja objektiivinen totuus. Teet sen itse. Tuhoat itse itseltäsi mahdollisuudet ennakkoasenteellasi. Ei mikään pseudoteoria tasoista.