Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Väärin. Olen nähnyt tilaston, jossa netti oli ykkösenä, kun kysyttiin missä parit ovat tavanneet. En jaksa kaivaa linkkiä netistä, mutta löytyy googlella varmaan helposti. Työpaikat ovat kyllä myös kärjessä tilastoissa. Ongelma mun tapauksessa on, että olen it-alalla töissä, tällä hetkellä työpaikassa, jossa ei ole yhtään naista. Edellisessä työpaikassa oli, mutta varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Väärin. Olen nähnyt tilaston, jossa netti oli ykkösenä, kun kysyttiin missä parit ovat tavanneet. En jaksa kaivaa linkkiä netistä, mutta löytyy googlella varmaan helposti. Työpaikat ovat kyllä myös kärjessä tilastoissa. Ongelma mun tapauksessa on, että olen it-alalla töissä, tällä hetkellä työpaikassa, jossa ei ole yhtään naista. Edellisessä työpaikassa oli, mutta varattuja.
Okei, eli netti/tinder on ainoa vaihtoehto ja siellä sinusta ei kiinnostuta. Mitä vaihtoehtoja sinulle jää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Väärin. Olen nähnyt tilaston, jossa netti oli ykkösenä, kun kysyttiin missä parit ovat tavanneet. En jaksa kaivaa linkkiä netistä, mutta löytyy googlella varmaan helposti. Työpaikat ovat kyllä myös kärjessä tilastoissa. Ongelma mun tapauksessa on, että olen it-alalla töissä, tällä hetkellä työpaikassa, jossa ei ole yhtään naista. Edellisessä työpaikassa oli, mutta varattuja.
Okei, eli netti/tinder on ainoa vaihtoehto ja siellä sinusta ei kiinnostuta. Mitä vaihtoehtoja sinulle jää?
No eipä siinä paljoa jää. Kiinnostus on aika lailla vakio, ei se siitä paljon vaihtele ympäristöä tai hakutapaa vaihtamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Väärin. Olen nähnyt tilaston, jossa netti oli ykkösenä, kun kysyttiin missä parit ovat tavanneet. En jaksa kaivaa linkkiä netistä, mutta löytyy googlella varmaan helposti. Työpaikat ovat kyllä myös kärjessä tilastoissa. Ongelma mun tapauksessa on, että olen it-alalla töissä, tällä hetkellä työpaikassa, jossa ei ole yhtään naista. Edellisessä työpaikassa oli, mutta varattuja.
Et varmaankaan jaksa kaivaa koska näin ei ole. Toki netin välityksellä useammat löytää parin kuin ennen ja se on kasvava trendi. Mutta silti alle 20 % suhteista alkoi näin. Loput 80% tapasi edelleen normaalissa arjessaan töissä ,harrastuksissa tai kavereiden kautta. On myös tutkimustuloksia, jotka kertovat että netin välityksellä tutustumisen parisuhteen ovat lyhyempiä ja päättyvät useimmin eroon kuin perinteisesti alkaneet suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Väärin. Olen nähnyt tilaston, jossa netti oli ykkösenä, kun kysyttiin missä parit ovat tavanneet. En jaksa kaivaa linkkiä netistä, mutta löytyy googlella varmaan helposti. Työpaikat ovat kyllä myös kärjessä tilastoissa. Ongelma mun tapauksessa on, että olen it-alalla töissä, tällä hetkellä työpaikassa, jossa ei ole yhtään naista. Edellisessä työpaikassa oli, mutta varattuja.
Et varmaankaan jaksa kaivaa koska näin ei ole. Toki netin välityksellä useammat löytää parin kuin ennen ja se on kasvava trendi. Mutta silti alle 20 % suhteista alkoi näin. Loput 80% tapasi edelleen normaalissa arjessaan töissä ,harrastuksissa tai kavereiden kautta. On myös tutkimustuloksia, jotka kertovat että netin välityksellä tutustumisen parisuhteen ovat lyhyempiä ja päättyvät useimmin eroon kuin perinteisesti alkaneet suhteet.
sori, mutta netti on nykyään yleisin: https://yle.fi/uutiset/3-10347103
1. netti
2. ystäväpiiri
3. ?
4. työpaikka
5. baarit
Ystäväpiiri on kakkosena joo, mutta mua se ei auta, kun mun ystäväpiirissä ei sellaista mahdollista. Ja ystäväpiiri on sitä mitä se on, ei sitä kovin helposti aikuisiällä laajenneta. Ehkä se on naisilla helpompaa, miehet on vähän jäyhempiä sen suhteen, miehille kun usein riittää se nainen, kun se löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naiset täällä vielä vänkää. En ymmärrä. Vastatkaapa nyt rehellisesti, onko teidän mielestänne siis 170cm miehellä samat mahdollisuudet löytää parisuhde kuin 180cm miehellä. Vain luonne ratkaisee?Väitättekö näin tosissanne?
Väitän että on, ja sillä perusteella, että tuttavapiirissäni kaikki myös alle 170 senttiset ovat pitkissä parisuhteissa. Ainoa vastentahtoisesti sinkku tuntemani mies on lähes 190-senttinen, mutta mielenterveys ei ole ihan normaali, on hieman syrjäytynyt. Joten pituus ei ratkaise, vaan se, mitä pään sisässä tapahtuu.
Ei kelpaa perusteluksi. sanot MYÖS alle 170 senttiset. Tuttavapiirisi on tilastollisesti katsoen vinoutunut, koska kaikki paitsi yksi on parisuhteellinen, ei vastaa lähellekään yleistä sinkku/parisuhde- suhdearvoa. Ja tietysti on myös liian suppea otanta.
Mä voin kertoa oman kokemukseni. Tein aikoinani deitti-ilmon. Tahallani jätin pituuteni mainitsematta. Sain 5 vastausta, jota voidaan pitää miehelle tosi hyvänä vastausmääränä. Entä paljon sain viestejä, kun mainitsin pituuteni (170cm): 0-1. Nykyään noissa deittipaikoissa näyttää pituus olevan välttämätön tieto. Ei voi huijata enää. Jos luonne ratkaisee, mites tuon selität?
Mitäpä jos jätät nettimaailman ja menet sinne, missä naisia on? Voit aloittaa vaikka lavatansseista.
Nettideittailu on kuin postimyyntikuvaston selaamista. Minä en osta oikeastaan mitään netistä, koska minulle on tärkeää nähdä tuote luonnossa ja hypistellä sitä, tutkia saumat ja kokeilla sopivuus. En voi kuvitellakaan, että valkkaisin jonkun miehen netistä.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.
Enemmistö ei pariudu sen enempää baareissa kuin netissäkään, vaan siinä ihan oikeassa elämässä, tuttujen, harrastusten, opiskelujen ja töiden kautta.
Väärin. Olen nähnyt tilaston, jossa netti oli ykkösenä, kun kysyttiin missä parit ovat tavanneet. En jaksa kaivaa linkkiä netistä, mutta löytyy googlella varmaan helposti. Työpaikat ovat kyllä myös kärjessä tilastoissa. Ongelma mun tapauksessa on, että olen it-alalla töissä, tällä hetkellä työpaikassa, jossa ei ole yhtään naista. Edellisessä työpaikassa oli, mutta varattuja.
Et varmaankaan jaksa kaivaa koska näin ei ole. Toki netin välityksellä useammat löytää parin kuin ennen ja se on kasvava trendi. Mutta silti alle 20 % suhteista alkoi näin. Loput 80% tapasi edelleen normaalissa arjessaan töissä ,harrastuksissa tai kavereiden kautta. On myös tutkimustuloksia, jotka kertovat että netin välityksellä tutustumisen parisuhteen ovat lyhyempiä ja päättyvät useimmin eroon kuin perinteisesti alkaneet suhteet.
sori, mutta netti on nykyään yleisin: https://yle.fi/uutiset/3-10347103
1. netti
2. ystäväpiiri
3. ?
4. työpaikka
5. baarit
Ystäväpiiri on kakkosena joo, mutta mua se ei auta, kun mun ystäväpiirissä ei sellaista mahdollista. Ja ystäväpiiri on sitä mitä se on, ei sitä kovin helposti aikuisiällä laajenneta. Ehkä se on naisilla helpompaa, miehet on vähän jäyhempiä sen suhteen, miehille kun usein riittää se nainen, kun se löytyy.
Ja kuitenkin suurin osa tutustuu muualla kuin netissä, vaikka netti yksittäisenä muotona oli yleisin. Kolmonen oli hauska, vanhat koulukaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. tasoeroista on tehty sivistymättömyyttä ha pinnallisuutta henkivä teoria. Oikeasti en näe mitään syytä, miksei joku, jolla on itsellään tietynlainen status ja markkina-arvo tietynlaisten ihmisten piirissä, valitsisi sieltä itselleen omia mieleenkiintoja ja arvoja edustavan yksilön. Jos pitää rahaa tärkeänä, ei ole mitään pahaa valita ihmistä, jolle raha on myös tärkeää ja tekee sen eteen töitä. Lopulta kyse on kuitenkin arvoista.
Ihmiselle, joka on kaunis ja jolle ulkonäkö on tärkeää, valitsee itseään vastaavan kumppanin. Aikuisuudessa kauneus on aina jollain tavalla rakennettua ja siihen on pitänyt erikseen kiinnittää huomiota. Luonnostaan kaunis aikuinen ihminen häviää massaan, jos ei välitä, mitä pukee päälleen tai viitsi katsoa peilistä ulos lähtiessään. Oman ulkonäön korostaminen kertoo siten myös arvoista ja itselle tärkeistä asioista aina jotakin.
Nörtit "eivät saa" (näkisin niin, etteivät edes halua) tietyntyyppisiä itseään voimakkaasti esille tuovia naisia, koska arvot ja persoonallisuus eroavat toisistaan.
Itse tulisin hulluksi, jos mies olisi jokin ulkonäköään esille tuova ja rahaa hinkuva of-tyyppi. Valitsin mieheksi hieman alempaa tasoa olevan, itselleni sopivan miehen. Minun silmissäni hän on parasta tasoa, vaikka tiedosta kyllä yleisen mielipiteen.
Kyllä se kuule nykypäivänä nettimaailma on se, missä tilastollisestikin eniten pariudutaan. Olen itse raitis, mutta kävin kyllä aikoinaan baareissa, ihan uteliaisuuttani, en onnistunut tutustumaan yhteenkään naiseen. Joidenkin pariskuntien ja miesten kanssa tuli keskusteltua, sinänsä ok, mutta loppujen lopuksi ajan hukkaa. Baareissa on kilpailu kovaa, se on pelimiesten areena, pitäisi olla jutut jo valmiiksi mietittyinä. Siellä jää auttamatta pitkien ja raamikkaiden miesten varjoon. Ei ole täällä enää noita tanssipaikkojakaan, menneet konkkaat, niitä diskojytämestoja vain, jossa naiset käy lavalla vain esittelemässä strategisia paikkojaan ja miehet kuolaavat lavan reunalla.