Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos olen upea instababe, number etc alkaa suhteeseen mun kanssa, vaikka olisin tyhjäpää tai ihan kamala luonne? Onko nyt näin?
Tähän kysymykseen yksikään l*ssukka ei ole tällä palstalla vastannut: oletko koskaan rakastunut?
Miten te luulette että kestäisin katsella miestä seuraavat 50 v jos ei hän olisi ihana, huumorintajuinen, älykäs? Jos ei rakastettaisi toisiamme? Siinä ei status eikä raha auta jos ei halua katsella toista aamiaispöydässä ja jos sen jutut kyllästyttää.
En ikinä tyytyisi suhteeseen ilman rakkautta. En koskaan.
Mutta jos olisit upea instabeibe, raha, status ja niillä hankittava pöytä tyylikkäässä keittiössä olisi edellytys parisuhteelle. Sen lisäksi vaatisit ihanuutta ja huumorintajua.
Eli instababet ei oo lempeitä, sydämellisiä, rakkaudellisia ihmisiä vaan automaattisesti golddiggereitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos olen upea instababe, number etc alkaa suhteeseen mun kanssa, vaikka olisin tyhjäpää tai ihan kamala luonne? Onko nyt näin?
Tähän kysymykseen yksikään l*ssukka ei ole tällä palstalla vastannut: oletko koskaan rakastunut?
Miten te luulette että kestäisin katsella miestä seuraavat 50 v jos ei hän olisi ihana, huumorintajuinen, älykäs? Jos ei rakastettaisi toisiamme? Siinä ei status eikä raha auta jos ei halua katsella toista aamiaispöydässä ja jos sen jutut kyllästyttää.
En ikinä tyytyisi suhteeseen ilman rakkautta. En koskaan.
Mutta jos olisit upea instabeibe, raha, status ja niillä hankittava pöytä tyylikkäässä keittiössä olisi edellytys parisuhteelle. Sen lisäksi vaatisit ihanuutta ja huumorintajua.
Vaikka olen ruma haahka niin elän elämääni mieleiseni näköisessä keittiössä minua miellyttävän pöydän ääressä ja jos sen ääressä istuu joku muukin, pitää mieltymysten mennä sen verran yksiin, ettei toinen ole vaikka ekokierrättäjäsisustaja ja toinen käy Vepsäläisessä. Ja toki molempien meistä pitäisi paistatella keskinäisessä rakkaudessa ja ihanuudessa ja nauttia yhteisestä huumorista ja minua kai pitäisi aidosti naurattaa miehen vitsit, koska se on miehille tärkeä piirre naisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Toteutuneisiin juu, mutta kuinka moni ihan oikeasti on ollut alle kolmekynmppisenä jo joku Nokian pääjohtaja? Tai edes kovin varakas? Sinänsä ymmärrän tasoteoriaa, että yliopiston tai korkeakoulun opiskelijabileissä on epätodennäköistä tavata ammattikoulussa lvi-asentajaksi opiskelevia. Kun myös kaveripiirit (jotka nuorilla aikuisilla on usein näitä opiskelukavereita) muodostuvat pitkälti samanlaisista ihmisistä, on ihan selvää, että tutustutaan samanlaisiin ihmisiin. Suunnittelutoimistossa on suunnittelijat ja käytännöntyötä tekevät ovat työmaalla eivätkä he juurikaan työpaikalla kohtaa toisiaan. Lähiökuppiloissa ja karaoke-baareissa on yleensä ihan eri porukkaa kuin oopperassa ja golf-kentällä. Nuo tasoteorian keskimääräisyydet toteutuvat juuri siksi, että ihmiset tapaavat toisiaan keskimääräisesti enemmän jossain tietyssä paikassa kuin jossain ihan muussa paikassa. Aikoinaan oli ihan tavallista, että dippainssimiehellä oli sairaanhoitajavaimo. Tämä johtui siitä, että teekkarit järjestivät juhlia, joihin kutsuivat mukaan sairaanhoito-opistossa opiskelevat tytöt. Ei hoitsut ajatelleet, että minä haluan ehdottomasti dippainssin miehekseni vaan näitä suhteita syntyi, koska järjestettiin yhteisiä bileitä ja siten tutustuttiin. Ja ihastuttiin ja rakastuttiin.
Naiset haluavat rakastua, miehet pariutua. Siinä se miesten ja naisten välinen ero on.
A-vaihtoehtoa ei vielä jokunen vuosikymmen sitten olisi ollut käytännössä olemassakaan. Esimerkiksi mummuni ja paappani "rakkaustarina" meni siten, että paappa oli apumiehenä töissä eräällä tilalla ja kysyi sitten eräänä iltana isännältä, että olisiko hänen mahdollista saada puolisoksi joku talon naimaikäisistä tyttäristä.
Isäntä marssitti hetimiten 3 kpl tyttäriä huoneeseen ja paappa sanoi: "otan tuon", osoittaen mummuani.
Vanhempani taas löysivät toisensa siten, että isä laittoi kirjeenvaihtoilmoituksen lehteen, äiti vastasi, he tapasivat ja päättivät pistää hynttyyt yhteen turhia jahkailematta.
Molemmat liitot toistaiseksi kestäneet yli 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menisin golf-kierroksen jälkeen vaatteita vaihtamatta klubitalon sijaan paikalliseen baariin karaokeen, en usko olevani yhtä haluttua seuraa kuin kanta-asiakaspirjo. Ihan jo siksikn, että kumpikin osapuoli ajattelee että toisen elinpiiri on liian erilainen.
Vierailija kirjoitti:
A-vaihtoehtoa ei vielä jokunen vuosikymmen sitten olisi ollut käytännössä olemassakaan. Esimerkiksi mummuni ja paappani "rakkaustarina" meni siten, että paappa oli apumiehenä töissä eräällä tilalla ja kysyi sitten eräänä iltana isännältä, että olisiko hänen mahdollista saada puolisoksi joku talon naimaikäisistä tyttäristä.
Isäntä marssitti hetimiten 3 kpl tyttäriä huoneeseen ja paappa sanoi: "otan tuon", osoittaen mummuani.
Vanhempani taas löysivät toisensa siten, että isä laittoi kirjeenvaihtoilmoituksen lehteen, äiti vastasi, he tapasivat ja päättivät pistää hynttyyt yhteen turhia jahkailematta.
Molemmat liitot toistaiseksi kestäneet yli 50v.
Jaa. Mun mummu ja vaari tapasivat jossain nuorten meinigeissä Hgissä joskus reilut 80-vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin golf-kierroksen jälkeen vaatteita vaihtamatta klubitalon sijaan paikalliseen baariin karaokeen, en usko olevani yhtä haluttua seuraa kuin kanta-asiakaspirjo. Ihan jo siksikn, että kumpikin osapuoli ajattelee että toisen elinpiiri on liian erilainen.
Juuri näin. Tasoteoria toimii siinä mielessä ihan hyvin, että ihmisillä nyt on vaan tapana kiinnostua sellaisista ihmisistä, jotka ovat lähempänä omaa elinpiiriä. Ja heitä tapaa niissä paikoissa, missä normaalisti viettää aikaansa. Jo kasarilla Kaivohuoneella, Kalastajatorpalla ja Kulosaaren kasinolla kävi ihan eri porukkaa kuin Alibissa ja Arkadiassa.
Vierailija kirjoitti:
A-vaihtoehtoa ei vielä jokunen vuosikymmen sitten olisi ollut käytännössä olemassakaan. Esimerkiksi mummuni ja paappani "rakkaustarina" meni siten, että paappa oli apumiehenä töissä eräällä tilalla ja kysyi sitten eräänä iltana isännältä, että olisiko hänen mahdollista saada puolisoksi joku talon naimaikäisistä tyttäristä.
Isäntä marssitti hetimiten 3 kpl tyttäriä huoneeseen ja paappa sanoi: "otan tuon", osoittaen mummuani.
Vanhempani taas löysivät toisensa siten, että isä laittoi kirjeenvaihtoilmoituksen lehteen, äiti vastasi, he tapasivat ja päättivät pistää hynttyyt yhteen turhia jahkailematta.
Molemmat liitot toistaiseksi kestäneet yli 50v.
Mun vanhempani tapasivat lavatansseissa vuonna 1950. Ihastuivat ja rakastuivat. Kaksi vuotta myöhemmin menivät naimisiin ja viettävät tässä kuussa 67-vuotispäiväänsä. Ovat onnellisia harmaahapsia edelleen.
Tuosta liittojen kestävyydestä pitää kuitenkin muistaa, että eroaminen oli aiemmin paljon vaikeampaa ja myös vähemmän hyväksyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Minä treffailin jonkun aikaa komeaa, pitkää ja varsin hyvätuloista miestä, mutta hän osoittautui mulkuksi, joten lopulta lopetin suhteen. Miksikö treffailin häntä? Siksi koska hän tuli juttelemaan, jutteli mukavia ja käyttäytyi hyvin. Ei pyrkinyt petipuuhiin ensikohtaamisella vaan pyysi treffeille leffaan. Käytiin leffassa ja edelleen hän tuntui kivalta ihmiseltä. Hänen varakkuutensa, kuten myös ne mulkut luonteenpiirteet paljastuivat vasta tapailun jatkuessa kun tutustuimme paremmin toisiimme.
Olisiko minun pitänyt ehkä kieltäytyä treffeistä kivalta vaikuttavan miehen kanssa siksi, että hän oli pitkä ja komea? Olen myös treffaillut 165 senttistä ihan tavallisen näköistä autonasentajaa, joka osoittautui mulkuksi, joten lopetin suhteen. Mutta ilmeisesti palstan tasoteoreetikkojen mukaan lopetin suhteen koska hän ei ollut pitkä ja komea?
Nykyinen mieheni on luonteeltaan puhdasta kultaa. Ulkoinen olemus on aika klassinen nörttityyppi. Vaalea, laiha, rillipää. Tukka yleensä sekaisin. Mutta kaiketi minun pinnallisuuteni naisena osoittaa sitten se, että hän on yli 180 cm pitkä?
En uskalla enää tapailla lyhyitä kun pelkään että ne on number! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää uli-ukkoja. Se on kuin puhuisi jollekin alienille ja yrittäisi selittää termejä "ihastuminen" "rakastuminen" "rakkaus".
Ei he ole koskaan kokeneet mitään näistä.
Tulee lähinnä mieleen joku psykopatia kun ihminen on täysin tunteeton. Jokainen normaali ihminen tietää, mitä tarkoitan, kun puhun rakastumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Olisiko tutkimusta aiheesta? Yksikään mitä on esitetty teorian tueksi ei ole kertonut toteutuneista suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):
- pituus, optimi 185-190cm
- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka
- matala ääni
- geneettinen raamikkuus
- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä
- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus
- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaanMitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.
Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.
Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).
Selvensikö?
Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)
Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.
Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.
Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.
Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.
20cm on keskimääräinen toive pituuserosta. Keskiverto 165cm nainen siis haluaa 185cm miehen, keskiverto 150cm nainen haluaa yli 20cm itseään pidemmän miehen.
Naiset myös arvioivat pituuseron täysin hutiin. Kun mies on 13cm pidempi, on se naisten mielestä olematon pituusero. 5cm pidempää miestä naiset pitävät samanpituisena ellei peräti lyhyempänä.
Haluatko esimerkin?
"vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään"
Tässä. Omasta viestistäsi.
Laita joku linkki? Ja todiste siitä, että naiset kulkevat tuollaisen vaatimuslistan kanssa tosimielessä eli antavat pakit jos mies onkin vain 10 cm pidempi tms...
Ei löydy? No ei ihme..
Ensirakkauteni, siis todellakin eufoorisin rakastumiseni oli 168 cm pitkä mies, tai teinejähän me olimme. Ja kouluttautui sähkäriksi, ei siis mitään kunnianhimoa vaikka pää olisi riittänyt. Tai sellaiset arvot silloin. Ehkä hän oli sitten henkiseltä tasolta täydellinen, en jaksa edes luetella adjektiiveja.
Itse olen 162 pitkä enkä ikinä ole haaveillut erityisesti 185/100 kokoisesta jättiläisestä. Eli "lyhyemmät haluavat vieläkin pidemmän" ei päde. Toki pidän maskuliinisuudesta ja testosteronista miehessä kun olen heteronainen. Niinkuin heteromiehet pitävät tisseistä ja pepusta. Miten nämä tasot siis määräytyvät, minun silmissäni jokainen nainen saa -100 pistettä, miesten silmissä heidät saa mahtumaan gaussin käyrälle?
Olisin ensirakkauteni kanssa ehkä tänäkin päivänä jos hän olisi elossa. Sen jälkeen olen tapaillut ja antanut pakit mm. m.u.lkulle 185-190 (en tiedä tarkkaan) pitkälle insinöörille ja nykyinen mieheni on 180 pitkä (miesten keskipituus 179, eli 180 senttisen kohtaaminen oli ihan sattumaa). Ja mieheeni olen kyllä tyytyväinen kun tunteet lopulta ystävyyden jälkeen syttyivät. Olimme about "samantasoisia" melko pitkään, mutta joku henkisesti puutteellinen asetelma vaadittiin, että rakastuminen tapahtui. Lajina kun kaipaamme seuraa. Toisaalta hänen sosioekonomisen "tasonsa" noustessa hänen ruvetessaan yrittäjäksi halusin häntä kaikkein vähiten. Silloin se "henkinen taso" sitten kai laski stressin sivuilmiönä. Ja kun hän on järjestänyt yrityksensä asioita ja taas enemmän kotona noin tasokin nousi.
Eli miten tämä tasoleikki toimii? Miehet tietenkin haluavat harrastaa missikilpailuja ym. että ymmärrän tämän lapsellisuuden taipumuksen kyllä. Mutta tosi elämässä ette edes osaa määritellä mikä on taso vaikka maailma olisi ihana yksinkertaistaa ja kangistaa.
Ulottuvuuksia on useampia ja kun elämät kulkevat eri reittejä eivät ne aina kohtaa vaikka kaikki olisivat samalla tasolla.
- Viisi 10 tason naista voi olla täysin eri paikoissa kuin vastaavat viisi 10 tason miestä. Eivät halua toisiaan.
- Ja yksi 5 tason mies kadehtii vain kuudetta 10 tason miestä, joka on siellä minne hän haluaisi sen ensimmäisen 10 tason naisen.
- Mutta tämä 5 tason mies ottaa 4,5 tason naisen, joka on ainakin matkalla samaan paikkaan. Naisen, jossa on potentiaali päästä sinne minne mies haluaa olemaan se ensimmäinen 10 tason nainen.Jotenkin näin minusta tasot ja ihanteet toimivat eli ovat hullujen mielikuvitusleikkiä.
Huoh... Ja taas sorrutaan kertomaan omista kokemuksista ymmärtämättä, että niillä ei ole mitään merkitystä isommassa kuvassa. Miehen pituudella on esimerkiksi kiistaton vaikutus siihen kuinka houkuttelevana kumppanina keskimääräisesti naiset hänet näkevät. Pituus on siis selkeä attribuutti, joka nostaa miehen tasoa ja onkin täysin absurdia väittää ettei pituudella olisi mitään merkitystä - myös silloin jos asia sattuu nyt olemaan juuri sinulle merkityksetön.
Alla vielä minuutin googlaamisen jälkeen asiaan liittyviä linkkejä:
https://yle.fi/uutiset/3-8298663
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000577697.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-miehen-pituudella-on-…
https://www.iltalehti.fi/nainen/a/2014021218034700
https://www.terve.fi/artikkelit/miksi-pitka-mies-vetaa-puoleensa
Kyselyihin perustuvien tilastojen arvo on lähellä pyöreää nollaa oikeassa parinvalintatilanteessa. On helppo rankata kymmenen tuntematonta järjestykseen kuvan perusteella ja sanoa että tuo on komein, tuo vähiten. Isolla otoksella saadaan keskimääräiset houkuttelevuuspiirteet selvitettyä näin. Mutta. Iso mutta. Kun ihminen oikeasti havittelee kumppania, niin ulkonäkö on enintään kiinnnostuksenheröttäjä, usein ei sitäkään. Se on vain bonus. Ratkaisevaa on luonteiden yhteensopivuus, arvot, joskus käytännön elämän yhteensovittamisen mahdollisuudet jne. Se unelmakumppani todellisuudessa voi olla juuri yleisesti tai jopa omissa vastauksissa vähiten arvostettu ventovieras.
Siksi koko tasoteoria on täyttä tuubaa. Puhumattakaan, että sille olisi esimerkkksi tieteellistä näyttöä. Jotkut katkeroituneet poikamiehet vaan haluavat selittää muiden syyksi, miksi jäivät yksin.
Sen onko tasoteoria totta vai tuubaa, voi testata yksinkertaisella tavalla.
Kas näin:
1. uskotko että kaikki ihmiset ovat yhtä suosittuja parisuhdemielessä?
2. uskotko että suosiolla on vaikutusta pariutumismahdollisuuksiin tai siihen keiden kanssa olisi mahdollisuus pariutua?
3. uskotko että suositummilla on keskimäärin tapana pariutua keskenään?
Jos vastaat yhteenkin kyllä, uskot tasoteoriaan.
Mitä ne tasot on eli miten mitataan suosio joa tämä on todellinen asia?
Vierailija kirjoitti:
Jos lähipiiriä katsotaan, niin vaikka luokkakokousten perusteella sanoisin että tasoteoria pitää ainakin 90% kutinsa.
Niin vain kaunottarilla (yksikään ei ole missi/malli kuitenkaan) on komeat ja "elämässä menestyneet", itsevarmat ja määrätietoiset tekijämiehet. Asuvat ihan jokainen kivassa asunnossa, olivat sitten itse suurituloisia tai pienituloisia.
Ja siitä kun lähdetään tasoluokituksessa alaspäin, vaikka niillä 121212:n ja L.aasasen kriteereillä, niin sama pätee keskiluokkaankin. Saman tasoiset ulkonäöltään ovat yhdessä, siis tapaamishetken perusteella. Pari epäsuosittua miestä on menestynyt urallaan, ja hupsista naiset ovat heitä paremman näköisiä. Ennen harmaavarpunen mimmi joka päätti alkaa treenaamaan, ei pariutunutkaan mätsinsä kanssa vaan hyvin toimeentulevan pitkän (mutta jonkin verran mahakkaan) yrittäjän kanssa.
Ei ulkonäöllä siunatut ovat keskenään, tai ikisinkkuina.
Jotenkin kummasti se tasoteoria vain toteutuu melkein aina, vaikka "kemia" ratkaisee.
Sillä kenelle on annettu vuosien aikana pakit, ei ole mitään väliä. Kuten ykskakkonen sanoi, vain toteutuneet pariutumiset ratkoo.
No se hyvä puoli tässä keskustelussa/jankutuksessa on, että se nostaa itsetuntoa. Minulla on komea, erittäin menestynyt, korkeasti koulutettu ja varakas aviomies. Ja siis oikeasti menestynyt, ihan kansainvälisesti mitattuna. Joten sehän tällä logiikalla tarkoittaa, että minä olen hyvin korkeatasoinen nainen. Mikäs siinä sitten.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Voisitko jakaa tähän sen oikean vastaavan kommentoinen koska en ole vastaavaa nähnyt?
Mieheni muuten on seksikkäin ihminen ketä tiedän, hän vain ei vastaa tuota sinun mies mieltymyatäsi mutta veikkaan että jos kerron vain että hän on komea päässäsi se kääntyy juuri tuohon pakkomielteeseen mikä sinulla on, joten anna tulla niitä oikeita kommentteja jotta voidaan nähdä mitä nainen oikeasti sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin kirjoitti:
Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.
Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.
Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.
Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).
Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos olen upea instababe, number etc alkaa suhteeseen mun kanssa, vaikka olisin tyhjäpää tai ihan kamala luonne? Onko nyt näin?
Tähän kysymykseen yksikään l*ssukka ei ole tällä palstalla vastannut: oletko koskaan rakastunut?
Miten te luulette että kestäisin katsella miestä seuraavat 50 v jos ei hän olisi ihana, huumorintajuinen, älykäs? Jos ei rakastettaisi toisiamme? Siinä ei status eikä raha auta jos ei halua katsella toista aamiaispöydässä ja jos sen jutut kyllästyttää.
En ikinä tyytyisi suhteeseen ilman rakkautta. En koskaan.
Mutta jos olisit upea instabeibe, raha, status ja niillä hankittava pöytä tyylikkäässä keittiössä olisi edellytys parisuhteelle. Sen lisäksi vaatisit ihanuutta ja huumorintajua.
Kuinka monta instabebeä tunnet vai mihin perustuu tämä väite?
"Tutkijalta" meni uskottavuus heti otsikossa kun ei osannut kirjoittaa asiaansa kokonaan joko suomeksi tai englanniksi, piti sotkea kahta kielta yksinkertaiseen kysymykseen.
Jatin kaikki viestit lukematta tuon mokan takia.
En lukenut kommentteja koska en jaksa.
C) Sellainen joka sattuu ekana vastaan tulemaan ja on edes jotenkuten siedettävä.