Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Sinusta kaikki ne naiset on sellaisia joista voisit valita kenen kanssa haluat suhteen? Mitä sinulle on parisuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Eli rakastuit siihen, että joku oli kerrankin sinun saatavissasi. Näin se tyytyminen toimii. Ihmisluonne on ihanan realistinen mutta armollinen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Ok, nyt ymmärrän. Lasket esimerkiksi itsevarmuuden henkiseksi seikaksi. Uskoisin tasoteoriaihmisten olevan kanssasi samaa mieltä, että se on todella tärkeä tason määrittäjä.
Luulin, että tarkoitat jotain sielujen sympatioita ja sellaista. Kyky viihdyttää muita ja ottaa tila haltuun ovat toki aivan eri asioita. Perinteisiä korkean statuksen lähteitä.
Minä liityin tähän keskusteluun vasta äsken, en tiedä mitä aiempi kirjoittaja on tarkoittanut sielujen sympatioilla ja sellaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Eli rakastuit siihen, että joku oli kerrankin sinun saatavissasi. Näin se tyytyminen toimii. Ihmisluonne on ihanan realistinen mutta armollinen. :)
Eikö tyytymistä olisi ollut ottaa se listan mukaan sopivan tasoinen välittämättä mistään muusta esim tunteista? Ihan kuka vaan käy idealla siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Ok, nyt ymmärrän. Lasket esimerkiksi itsevarmuuden henkiseksi seikaksi. Uskoisin tasoteoriaihmisten olevan kanssasi samaa mieltä, että se on todella tärkeä tason määrittäjä.
Luulin, että tarkoitat jotain sielujen sympatioita ja sellaista. Kyky viihdyttää muita ja ottaa tila haltuun ovat toki aivan eri asioita. Perinteisiä korkean statuksen lähteitä.
Minä liityin tähän keskusteluun vasta äsken, en tiedä mitä aiempi kirjoittaja on tarkoittanut sielujen sympatioilla ja sellaisilla.
Ok. Ihmettelinkin, kun yhtäkkiä tuli tasoteorian peruselementit pöytään tasoteorian vastustajalta. Olikin tasoteoriaa mukaileva eri henkilö kyseessä.
Kun kirjoitat suomea, kirjoita suomea, kun kirjoitat englantia, kirjoita englantia.
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tuollainen Hiski Salomaa-kieli, joka muka on hienoa vai miksi tuollaista kirjoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Ei tietenkään matalan statuksen bussikuski ole parisuhdepotentiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Ok, nyt ymmärrän. Lasket esimerkiksi itsevarmuuden henkiseksi seikaksi. Uskoisin tasoteoriaihmisten olevan kanssasi samaa mieltä, että se on todella tärkeä tason määrittäjä.
Luulin, että tarkoitat jotain sielujen sympatioita ja sellaista. Kyky viihdyttää muita ja ottaa tila haltuun ovat toki aivan eri asioita. Perinteisiä korkean statuksen lähteitä.
Olen ap, mutten kirjoittanut edellistä, vastaan kuitenkin tähän taas.
"Sielujen sympatia" on eräs ilmaisu persoonallisuuksien yhteensopimiselle. Se on itsestäänselvästi hyvin tärkeä seikka. Tarkoittipa sitä joku eksplisiittisesti tai ei. On ilmeistä, että paremmin yhteensopivat luonteet pariutuvat todennäköisemmin ja pysysvät yhdessä pidempään.
Tottahan toki persoonallisuus näkyy ulospäinkin, mutta se ei ole mikään statustekijä missään määrin, koska vastapuolen preferenssit ovat kaikki erilaisia. Yksi tykkää yhdenlaisesta, toinen toisenlaisesta. Ei ole objektiivista mittaristoa "hyvälle luonteelle".
Itsevarmuus sun muut ovat osa persoonaa, mutta eivät ne ratkaise yhteensopivuutta toisen kanssa. Vähemmän itsevarmoillekin löytyy ottajansa, jos henkilö on yhteensopiva. Liiallinen itsevarmuus taas voi olla jopa negatiivinen piirre, jos se tarkoittaa egoistista, narsistista, itsekeskeistä tai muutoin toista väheksyvää käyttäytymistä.
Tasoteoriapellethän kuvittelevat juuri niin, että ylenmääräinen itsevarmuus, jossa alfauros kurmii kilpakosijat ja ottaa "väkisin" juuri haluamansa naaraan, olisi voittava tekijä. Paskat ole. Valtaisalle enemmistölle naisista ja ylipäänsä normaali-ihmisistä sellainen on valtava turn-off. Itsevarma voi saada ihailua ja itseen kohdistettu huomio imartelee, mutta ei näillä päästä alkupuheita pidemmälle, jos henkilö on epäsopiva. Kaksi toisiaan pinnallisesti ihailevaakin toteaa hyvin nopsaan, että sori, eipä tässä ole aineksia, jos ei oikeasti ole. Itsevarmuudella ei siinä tee enää mitään, kuten ei lompakolla tai kauneusleikkauksien tuloksillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Elämme ilmeisesti aivan eri maailmoissa. Minulle satunnaisesti tapaamani mies, josta en edes tiedä yhtään mitään ja jota kohtaan ei herää minkäänlaista mielenkiintoa, ei ole "jonossa" oleva mies, jonka voisin halutessani valita parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Ok, nyt ymmärrän. Lasket esimerkiksi itsevarmuuden henkiseksi seikaksi. Uskoisin tasoteoriaihmisten olevan kanssasi samaa mieltä, että se on todella tärkeä tason määrittäjä.
Luulin, että tarkoitat jotain sielujen sympatioita ja sellaista. Kyky viihdyttää muita ja ottaa tila haltuun ovat toki aivan eri asioita. Perinteisiä korkean statuksen lähteitä.
Olen ap, mutten kirjoittanut edellistä, vastaan kuitenkin tähän taas.
"Sielujen sympatia" on eräs ilmaisu persoonallisuuksien yhteensopimiselle. Se on itsestäänselvästi hyvin tärkeä seikka. Tarkoittipa sitä joku eksplisiittisesti tai ei. On ilmeistä, että paremmin yhteensopivat luonteet pariutuvat todennäköisemmin ja pysysvät yhdessä pidempään.
Tottahan toki persoonallisuus näkyy ulospäinkin, mutta se ei ole mikään statustekijä missään määrin, koska vastapuolen preferenssit ovat kaikki erilaisia. Yksi tykkää yhdenlaisesta, toinen toisenlaisesta. Ei ole objektiivista mittaristoa "hyvälle luonteelle".
Itsevarmuus sun muut ovat osa persoonaa, mutta eivät ne ratkaise yhteensopivuutta toisen kanssa. Vähemmän itsevarmoillekin löytyy ottajansa, jos henkilö on yhteensopiva. Liiallinen itsevarmuus taas voi olla jopa negatiivinen piirre, jos se tarkoittaa egoistista, narsistista, itsekeskeistä tai muutoin toista väheksyvää käyttäytymistä.
Tasoteoriapellethän kuvittelevat juuri niin, että ylenmääräinen itsevarmuus, jossa alfauros kurmii kilpakosijat ja ottaa "väkisin" juuri haluamansa naaraan, olisi voittava tekijä. Paskat ole. Valtaisalle enemmistölle naisista ja ylipäänsä normaali-ihmisistä sellainen on valtava turn-off. Itsevarma voi saada ihailua ja itseen kohdistettu huomio imartelee, mutta ei näillä päästä alkupuheita pidemmälle, jos henkilö on epäsopiva. Kaksi toisiaan pinnallisesti ihailevaakin toteaa hyvin nopsaan, että sori, eipä tässä ole aineksia, jos ei oikeasti ole. Itsevarmuudella ei siinä tee enää mitään, kuten ei lompakolla tai kauneusleikkauksien tuloksillakaan.
Tasoteoriapellet lähinnä näkevät, kuinka itsevarma mies on tavoiteltu naisten keskuudessa, mutta arka mies on lähinnä kiusattu ja yleisesti halveksittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Ei tietenkään matalan statuksen bussikuski ole parisuhdepotentiaalia.
Ja niin vaan lukemattomat bussikuskit ovat parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö ratkaisee enemmän kuin persoonallisuus:
"Researchers asked young women (ages 15 to 29) to choose potential dates from a series of photographs and descriptions, while the women's mothers (ages 37 to 61) were asked to select possible boyfriends for their daughters using the same information. Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile. This held true even if a man's profile was filled with highly desirable personal qualities, such as being respectful, honest and trustworthy."
"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."
"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained."
"This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."
https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-personality.html
On ihan eri asia valkata ihmisiä paperien ja kuvan perusteella kuin luonnossa. Eihän se persoonallisuus käy ilmi kuin face to face kohtaamisessa. parin muodostuksessa naisille on tärkeää myös se mishen feromonien haju. Tällä tavalla valitaan kumppani, jonka perimä ja vastustuskyky on mahdollisimman erilainen kuin oma.
Meinasin tulla kirjoittamaan samaa. Jos pitää vaikka huumorintajua tärkeänä on kuitenkin aika oleellista, että se huumorintaju on samanlainen. Aika vaikea on silloin olla ihmisen kanssa, joka nauraa eri asioille.
Juuri näin, ja huumorintajun huomaa ainoastaan silloin kun tavataan ja ollaan yhdessä. Jos joku kirjoittaa tinterihakemuksessaan olevansa huumorintajuinen, luotettava ja rehellinen, se ei ole mikään tae siitä, että asia on juuri noin - se on vain henkilön itsensä subjektiivinen tulkinta.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Tai 170cm hoikka ja ujo mies joka olisi varmasti hyvä mies jollekin naiselle mutta ei herätä juuri sinussa (eikä muissakaan naisissa) kemioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Tai 170cm hoikka ja ujo mies joka olisi varmasti hyvä mies jollekin naiselle mutta ei herätä juuri sinussa (eikä muissakaan naisissa) kemioita.
Väitätkö siis, ettei yksikään hoikka ja ujo 170 cm mies ole löytänyt naista, joka rakastaisi häntä ja olisi parisuhteessa hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Tasoteoreetikko kuvittelee, että kaikki naiset pariutuu komean alusvaatemallkirurgilentäjän kanssa sen sijaan että se kumppani olisi tavallinen peruspertti. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ja he pariutuvat tavallisten perunoiden kanssa.
Jos esimerkin naisen korvaa tavisnaisella, kyllä, silloin pitkä ja komea menestyjä on tavismies.
Tasoteoria pätee yhä koska tavisnaiselle ei käy keskitason selkeästi alittava mies.
Keskitason alittava oli se 200-kiloinen eli siitä ylös oli tavis.
Tai 170cm hoikka ja ujo mies joka olisi varmasti hyvä mies jollekin naiselle mutta ei herätä juuri sinussa (eikä muissakaan naisissa) kemioita.
Minun alle 170 mieheni on sellainen jonka moni nainen on sanonut haluavansa. Arvaatko lainkaan mikä tekee hänestä sellaisen?
Ei raha, ei sosiaalisuus, ei pituus.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Tismalleen noin. Sen sijaan, että itse tehtäisiin ongelmaksi koetulle asialle jotain, syytetään, syyllistetään, uhriudutaan ja ulistaan päivät pääkstytysten netissä.