Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähipiiriä katsotaan, niin vaikka luokkakokousten perusteella sanoisin että tasoteoria pitää ainakin 90% kutinsa.
Niin vain kaunottarilla (yksikään ei ole missi/malli kuitenkaan) on komeat ja "elämässä menestyneet", itsevarmat ja määrätietoiset tekijämiehet. Asuvat ihan jokainen kivassa asunnossa, olivat sitten itse suurituloisia tai pienituloisia.
Ja siitä kun lähdetään tasoluokituksessa alaspäin, vaikka niillä 121212:n ja L.aasasen kriteereillä, niin sama pätee keskiluokkaankin. Saman tasoiset ulkonäöltään ovat yhdessä, siis tapaamishetken perusteella. Pari epäsuosittua miestä on menestynyt urallaan, ja hupsista naiset ovat heitä paremman näköisiä. Ennen harmaavarpunen mimmi joka päätti alkaa treenaamaan, ei pariutunutkaan mätsinsä kanssa vaan hyvin toimeentulevan pitkän (mutta jonkin verran mahakkaan) yrittäjän kanssa.
Ei ulkonäöllä siunatut ovat keskenään, tai ikisinkkuina.
Jotenkin kummasti se tasoteoria vain toteutuu melkein aina, vaikka "kemia" ratkaisee.
Sillä kenelle on annettu vuosien aikana pakit, ei ole mitään väliä. Kuten ykskakkonen sanoi, vain toteutuneet pariutumiset ratkoo.
No se hyvä puoli tässä keskustelussa/jankutuksessa on, että se nostaa itsetuntoa. Minulla on komea, erittäin menestynyt, korkeasti koulutettu ja varakas aviomies. Ja siis oikeasti menestynyt, ihan kansainvälisesti mitattuna. Joten sehän tällä logiikalla tarkoittaa, että minä olen hyvin korkeatasoinen nainen. Mikäs siinä sitten.
Minulla on mies jonka haluaisi moni muukin, jopa parhaat ystäväni puhuvat miten toivovat löytävänsä samanlaisen. Joten tämä tarkoittaa että mieheni on haluttu ja suosittu mikä siis tarkoittaa että myös minä olen.
On muute 169cm ja keskituloinen.
Tasot näkee tilastoista, mutta myös yksilötasolla. Ehkä naiset ei havaitse tasoja, koska heidän tasonsa useimmiten pysyy samana. Vanhemmiten tietysti laskee, mutta myös kilpailijanaisten, niin suhteellisesti muutosta tapahtuu vähän. Miehillä taso vaihtelee paljon. Nuorena ollaan siellä pohjalla, pakkeja tulee joka suunnalta, sitten saa vähän menestystä(, jos saa), niin muutos on huomattava ja hämmentävää, ja siihen etsii selitystä. Tasoja ymmärtää ehkä paremmin nainen, joka on laihduttanut, ja huomaa miten miesten kiinnostuksessa tapahtuu selvä muutos. Tasojen havaitseminen ei mitenkään ole este rakastumiselle ja rakastamiselle.
On vain kaksi ulkonäöllistä tasoa, pantava ja ei-pantava. Loput ominaisuudet ratkaisevat sitten rakastuuko ja haluaako pantavan kanssa parisuhteen.
Tasoteoreetikoilla on poikuus tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):
- pituus, optimi 185-190cm
- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka
- matala ääni
- geneettinen raamikkuus
- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä
- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus
- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaanMitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.
Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.
Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).
Selvensikö?
Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)
Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.
Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.
Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.
Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.
20cm on keskimääräinen toive pituuserosta. Keskiverto 165cm nainen siis haluaa 185cm miehen, keskiverto 150cm nainen haluaa yli 20cm itseään pidemmän miehen.
Naiset myös arvioivat pituuseron täysin hutiin. Kun mies on 13cm pidempi, on se naisten mielestä olematon pituusero. 5cm pidempää miestä naiset pitävät samanpituisena ellei peräti lyhyempänä.
Haluatko esimerkin?
"vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään"
Tässä. Omasta viestistäsi.
Laita joku linkki? Ja todiste siitä, että naiset kulkevat tuollaisen vaatimuslistan kanssa tosimielessä eli antavat pakit jos mies onkin vain 10 cm pidempi tms...
Ei löydy? No ei ihme..
Ensirakkauteni, siis todellakin eufoorisin rakastumiseni oli 168 cm pitkä mies, tai teinejähän me olimme. Ja kouluttautui sähkäriksi, ei siis mitään kunnianhimoa vaikka pää olisi riittänyt. Tai sellaiset arvot silloin. Ehkä hän oli sitten henkiseltä tasolta täydellinen, en jaksa edes luetella adjektiiveja.
Itse olen 162 pitkä enkä ikinä ole haaveillut erityisesti 185/100 kokoisesta jättiläisestä. Eli "lyhyemmät haluavat vieläkin pidemmän" ei päde. Toki pidän maskuliinisuudesta ja testosteronista miehessä kun olen heteronainen. Niinkuin heteromiehet pitävät tisseistä ja pepusta. Miten nämä tasot siis määräytyvät, minun silmissäni jokainen nainen saa -100 pistettä, miesten silmissä heidät saa mahtumaan gaussin käyrälle?
Olisin ensirakkauteni kanssa ehkä tänäkin päivänä jos hän olisi elossa. Sen jälkeen olen tapaillut ja antanut pakit mm. m.u.lkulle 185-190 (en tiedä tarkkaan) pitkälle insinöörille ja nykyinen mieheni on 180 pitkä (miesten keskipituus 179, eli 180 senttisen kohtaaminen oli ihan sattumaa). Ja mieheeni olen kyllä tyytyväinen kun tunteet lopulta ystävyyden jälkeen syttyivät. Olimme about "samantasoisia" melko pitkään, mutta joku henkisesti puutteellinen asetelma vaadittiin, että rakastuminen tapahtui. Lajina kun kaipaamme seuraa. Toisaalta hänen sosioekonomisen "tasonsa" noustessa hänen ruvetessaan yrittäjäksi halusin häntä kaikkein vähiten. Silloin se "henkinen taso" sitten kai laski stressin sivuilmiönä. Ja kun hän on järjestänyt yrityksensä asioita ja taas enemmän kotona noin tasokin nousi.
Eli miten tämä tasoleikki toimii? Miehet tietenkin haluavat harrastaa missikilpailuja ym. että ymmärrän tämän lapsellisuuden taipumuksen kyllä. Mutta tosi elämässä ette edes osaa määritellä mikä on taso vaikka maailma olisi ihana yksinkertaistaa ja kangistaa.
Ulottuvuuksia on useampia ja kun elämät kulkevat eri reittejä eivät ne aina kohtaa vaikka kaikki olisivat samalla tasolla.
- Viisi 10 tason naista voi olla täysin eri paikoissa kuin vastaavat viisi 10 tason miestä. Eivät halua toisiaan.
- Ja yksi 5 tason mies kadehtii vain kuudetta 10 tason miestä, joka on siellä minne hän haluaisi sen ensimmäisen 10 tason naisen.
- Mutta tämä 5 tason mies ottaa 4,5 tason naisen, joka on ainakin matkalla samaan paikkaan. Naisen, jossa on potentiaali päästä sinne minne mies haluaa olemaan se ensimmäinen 10 tason nainen.Jotenkin näin minusta tasot ja ihanteet toimivat eli ovat hullujen mielikuvitusleikkiä.
Huoh... Ja taas sorrutaan kertomaan omista kokemuksista ymmärtämättä, että niillä ei ole mitään merkitystä isommassa kuvassa. Miehen pituudella on esimerkiksi kiistaton vaikutus siihen kuinka houkuttelevana kumppanina keskimääräisesti naiset hänet näkevät. Pituus on siis selkeä attribuutti, joka nostaa miehen tasoa ja onkin täysin absurdia väittää ettei pituudella olisi mitään merkitystä - myös silloin jos asia sattuu nyt olemaan juuri sinulle merkityksetön.
Alla vielä minuutin googlaamisen jälkeen asiaan liittyviä linkkejä:
https://yle.fi/uutiset/3-8298663
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000577697.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-miehen-pituudella-on-…
https://www.iltalehti.fi/nainen/a/2014021218034700
https://www.terve.fi/artikkelit/miksi-pitka-mies-vetaa-puoleensa
Kyselyihin perustuvien tilastojen arvo on lähellä pyöreää nollaa oikeassa parinvalintatilanteessa. On helppo rankata kymmenen tuntematonta järjestykseen kuvan perusteella ja sanoa että tuo on komein, tuo vähiten. Isolla otoksella saadaan keskimääräiset houkuttelevuuspiirteet selvitettyä näin. Mutta. Iso mutta. Kun ihminen oikeasti havittelee kumppania, niin ulkonäkö on enintään kiinnnostuksenheröttäjä, usein ei sitäkään. Se on vain bonus. Ratkaisevaa on luonteiden yhteensopivuus, arvot, joskus käytännön elämän yhteensovittamisen mahdollisuudet jne. Se unelmakumppani todellisuudessa voi olla juuri yleisesti tai jopa omissa vastauksissa vähiten arvostettu ventovieras.
Siksi koko tasoteoria on täyttä tuubaa. Puhumattakaan, että sille olisi esimerkkksi tieteellistä näyttöä. Jotkut katkeroituneet poikamiehet vaan haluavat selittää muiden syyksi, miksi jäivät yksin.
Sen onko tasoteoria totta vai tuubaa, voi testata yksinkertaisella tavalla.
Kas näin:
1. uskotko että kaikki ihmiset ovat yhtä suosittuja parisuhdemielessä?
2. uskotko että suosiolla on vaikutusta pariutumismahdollisuuksiin tai siihen keiden kanssa olisi mahdollisuus pariutua?
3. uskotko että suositummilla on keskimäärin tapana pariutua keskenään?
Jos vastaat yhteenkin kyllä, uskot tasoteoriaan.
Tässäpä tämän koko ketjun ferratum-lyönti! Eikä peukun peukkua suuntaankaan ennen meikäläistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):
- pituus, optimi 185-190cm
- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka
- matala ääni
- geneettinen raamikkuus
- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä
- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus
- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaanMitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.
Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.
Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).
Selvensikö?
Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)
Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.
Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.
Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.
Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.
20cm on keskimääräinen toive pituuserosta. Keskiverto 165cm nainen siis haluaa 185cm miehen, keskiverto 150cm nainen haluaa yli 20cm itseään pidemmän miehen.
Naiset myös arvioivat pituuseron täysin hutiin. Kun mies on 13cm pidempi, on se naisten mielestä olematon pituusero. 5cm pidempää miestä naiset pitävät samanpituisena ellei peräti lyhyempänä.
Haluatko esimerkin?
"vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään"
Tässä. Omasta viestistäsi.
Laita joku linkki? Ja todiste siitä, että naiset kulkevat tuollaisen vaatimuslistan kanssa tosimielessä eli antavat pakit jos mies onkin vain 10 cm pidempi tms...
Ei löydy? No ei ihme..
Ensirakkauteni, siis todellakin eufoorisin rakastumiseni oli 168 cm pitkä mies, tai teinejähän me olimme. Ja kouluttautui sähkäriksi, ei siis mitään kunnianhimoa vaikka pää olisi riittänyt. Tai sellaiset arvot silloin. Ehkä hän oli sitten henkiseltä tasolta täydellinen, en jaksa edes luetella adjektiiveja.
Itse olen 162 pitkä enkä ikinä ole haaveillut erityisesti 185/100 kokoisesta jättiläisestä. Eli "lyhyemmät haluavat vieläkin pidemmän" ei päde. Toki pidän maskuliinisuudesta ja testosteronista miehessä kun olen heteronainen. Niinkuin heteromiehet pitävät tisseistä ja pepusta. Miten nämä tasot siis määräytyvät, minun silmissäni jokainen nainen saa -100 pistettä, miesten silmissä heidät saa mahtumaan gaussin käyrälle?
Olisin ensirakkauteni kanssa ehkä tänäkin päivänä jos hän olisi elossa. Sen jälkeen olen tapaillut ja antanut pakit mm. m.u.lkulle 185-190 (en tiedä tarkkaan) pitkälle insinöörille ja nykyinen mieheni on 180 pitkä (miesten keskipituus 179, eli 180 senttisen kohtaaminen oli ihan sattumaa). Ja mieheeni olen kyllä tyytyväinen kun tunteet lopulta ystävyyden jälkeen syttyivät. Olimme about "samantasoisia" melko pitkään, mutta joku henkisesti puutteellinen asetelma vaadittiin, että rakastuminen tapahtui. Lajina kun kaipaamme seuraa. Toisaalta hänen sosioekonomisen "tasonsa" noustessa hänen ruvetessaan yrittäjäksi halusin häntä kaikkein vähiten. Silloin se "henkinen taso" sitten kai laski stressin sivuilmiönä. Ja kun hän on järjestänyt yrityksensä asioita ja taas enemmän kotona noin tasokin nousi.
Eli miten tämä tasoleikki toimii? Miehet tietenkin haluavat harrastaa missikilpailuja ym. että ymmärrän tämän lapsellisuuden taipumuksen kyllä. Mutta tosi elämässä ette edes osaa määritellä mikä on taso vaikka maailma olisi ihana yksinkertaistaa ja kangistaa.
Ulottuvuuksia on useampia ja kun elämät kulkevat eri reittejä eivät ne aina kohtaa vaikka kaikki olisivat samalla tasolla.
- Viisi 10 tason naista voi olla täysin eri paikoissa kuin vastaavat viisi 10 tason miestä. Eivät halua toisiaan.
- Ja yksi 5 tason mies kadehtii vain kuudetta 10 tason miestä, joka on siellä minne hän haluaisi sen ensimmäisen 10 tason naisen.
- Mutta tämä 5 tason mies ottaa 4,5 tason naisen, joka on ainakin matkalla samaan paikkaan. Naisen, jossa on potentiaali päästä sinne minne mies haluaa olemaan se ensimmäinen 10 tason nainen.Jotenkin näin minusta tasot ja ihanteet toimivat eli ovat hullujen mielikuvitusleikkiä.
Huoh... Ja taas sorrutaan kertomaan omista kokemuksista ymmärtämättä, että niillä ei ole mitään merkitystä isommassa kuvassa. Miehen pituudella on esimerkiksi kiistaton vaikutus siihen kuinka houkuttelevana kumppanina keskimääräisesti naiset hänet näkevät. Pituus on siis selkeä attribuutti, joka nostaa miehen tasoa ja onkin täysin absurdia väittää ettei pituudella olisi mitään merkitystä - myös silloin jos asia sattuu nyt olemaan juuri sinulle merkityksetön.
Alla vielä minuutin googlaamisen jälkeen asiaan liittyviä linkkejä:
https://yle.fi/uutiset/3-8298663
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000577697.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-miehen-pituudella-on-…
https://www.iltalehti.fi/nainen/a/2014021218034700
https://www.terve.fi/artikkelit/miksi-pitka-mies-vetaa-puoleensa
Kyselyihin perustuvien tilastojen arvo on lähellä pyöreää nollaa oikeassa parinvalintatilanteessa. On helppo rankata kymmenen tuntematonta järjestykseen kuvan perusteella ja sanoa että tuo on komein, tuo vähiten. Isolla otoksella saadaan keskimääräiset houkuttelevuuspiirteet selvitettyä näin. Mutta. Iso mutta. Kun ihminen oikeasti havittelee kumppania, niin ulkonäkö on enintään kiinnnostuksenheröttäjä, usein ei sitäkään. Se on vain bonus. Ratkaisevaa on luonteiden yhteensopivuus, arvot, joskus käytännön elämän yhteensovittamisen mahdollisuudet jne. Se unelmakumppani todellisuudessa voi olla juuri yleisesti tai jopa omissa vastauksissa vähiten arvostettu ventovieras.
Siksi koko tasoteoria on täyttä tuubaa. Puhumattakaan, että sille olisi esimerkkksi tieteellistä näyttöä. Jotkut katkeroituneet poikamiehet vaan haluavat selittää muiden syyksi, miksi jäivät yksin.
Sen onko tasoteoria totta vai tuubaa, voi testata yksinkertaisella tavalla.
Kas näin:
1. uskotko että kaikki ihmiset ovat yhtä suosittuja parisuhdemielessä?
2. uskotko että suosiolla on vaikutusta pariutumismahdollisuuksiin tai siihen keiden kanssa olisi mahdollisuus pariutua?
3. uskotko että suositummilla on keskimäärin tapana pariutua keskenään?
Jos vastaat yhteenkin kyllä, uskot tasoteoriaan.
Tässäpä tämän koko ketjun ferratum-lyönti! Eikä peukun peukkua suuntaankaan ennen meikäläistä.
Hakuatteko te kaikki pariutua saman ihmisen kanssa tai uskotteko että kaikki tekee niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin kirjoitti:
Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.
Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.
Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.
Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).
Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.
Tämä!
Jos "tämä" niin osaat varmaan kertoa mitä ne tasot on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan kokenut ihmisiin tutustumista ajan tuhlaamisena, vaikka olisikin paljastunut, että emme sovi kumppaneiksi toisillemme. Ja koska olen ollut viimeksi sinkku aikana ennen internettiä, tällaisia tutustumisia tapahtui paljon.
Tasoteorioihin ja matemaattisiin kaavoihin uskominen ihmissuhteissa taitaa kertoa lähinnä siitä, että kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen ovat kovin yksiulotteisia. Kun on vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ystäviä ja seurustelujakin muodostunut lyhyellä ja pitkällä kaavalla, asiat eivät ole enää mustavalkoisia. Sama mustavalkoajattelu naisissa taitaa päteä sellaisiin, jotka vannovat sen nimeen, että pitää tuntea elämää suurempaa kosmista yhteyttä ensimmäisen viiden minuutin aikana tai siirtyä suosiolla seuraavaan ehdokkaaseen.
Vierailija kirjoitti:
On vain kaksi ulkonäöllistä tasoa, pantava ja ei-pantava. Loput ominaisuudet ratkaisevat sitten rakastuuko ja haluaako pantavan kanssa parisuhteen.
Tasoteoreetikoilla on poikuus tallella.
Ne on yhä intabeibe, tavis ja 200-kiloinen. Vai onko muita tasoja? Kukaan ei ainakaan ole kertonut jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähipiiriä katsotaan, niin vaikka luokkakokousten perusteella sanoisin että tasoteoria pitää ainakin 90% kutinsa.
Niin vain kaunottarilla (yksikään ei ole missi/malli kuitenkaan) on komeat ja "elämässä menestyneet", itsevarmat ja määrätietoiset tekijämiehet. Asuvat ihan jokainen kivassa asunnossa, olivat sitten itse suurituloisia tai pienituloisia.
Ja siitä kun lähdetään tasoluokituksessa alaspäin, vaikka niillä 121212:n ja L.aasasen kriteereillä, niin sama pätee keskiluokkaankin. Saman tasoiset ulkonäöltään ovat yhdessä, siis tapaamishetken perusteella. Pari epäsuosittua miestä on menestynyt urallaan, ja hupsista naiset ovat heitä paremman näköisiä. Ennen harmaavarpunen mimmi joka päätti alkaa treenaamaan, ei pariutunutkaan mätsinsä kanssa vaan hyvin toimeentulevan pitkän (mutta jonkin verran mahakkaan) yrittäjän kanssa.
Ei ulkonäöllä siunatut ovat keskenään, tai ikisinkkuina.
Jotenkin kummasti se tasoteoria vain toteutuu melkein aina, vaikka "kemia" ratkaisee.
Sillä kenelle on annettu vuosien aikana pakit, ei ole mitään väliä. Kuten ykskakkonen sanoi, vain toteutuneet pariutumiset ratkoo.
No se hyvä puoli tässä keskustelussa/jankutuksessa on, että se nostaa itsetuntoa. Minulla on komea, erittäin menestynyt, korkeasti koulutettu ja varakas aviomies. Ja siis oikeasti menestynyt, ihan kansainvälisesti mitattuna. Joten sehän tällä logiikalla tarkoittaa, että minä olen hyvin korkeatasoinen nainen. Mikäs siinä sitten.
Pariutumishetken tasot ratkaisevat. Suhteen aikana tasot voivat eriytyä.
Nykyisen tasosi kertoo se millaisen miehen kykenisit sitouttamaan kanssasi parisuhteeseen jos sinulle ja miehellesi tulisi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):
- pituus, optimi 185-190cm
- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka
- matala ääni
- geneettinen raamikkuus
- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä
- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus
- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaanMitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.
Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.
Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).
Selvensikö?
Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)
Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.
Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.
Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.
Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.
20cm on keskimääräinen toive pituuserosta. Keskiverto 165cm nainen siis haluaa 185cm miehen, keskiverto 150cm nainen haluaa yli 20cm itseään pidemmän miehen.
Naiset myös arvioivat pituuseron täysin hutiin. Kun mies on 13cm pidempi, on se naisten mielestä olematon pituusero. 5cm pidempää miestä naiset pitävät samanpituisena ellei peräti lyhyempänä.
Haluatko esimerkin?
"vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään"
Tässä. Omasta viestistäsi.
Laita joku linkki? Ja todiste siitä, että naiset kulkevat tuollaisen vaatimuslistan kanssa tosimielessä eli antavat pakit jos mies onkin vain 10 cm pidempi tms...
Ei löydy? No ei ihme..
Ensirakkauteni, siis todellakin eufoorisin rakastumiseni oli 168 cm pitkä mies, tai teinejähän me olimme. Ja kouluttautui sähkäriksi, ei siis mitään kunnianhimoa vaikka pää olisi riittänyt. Tai sellaiset arvot silloin. Ehkä hän oli sitten henkiseltä tasolta täydellinen, en jaksa edes luetella adjektiiveja.
Itse olen 162 pitkä enkä ikinä ole haaveillut erityisesti 185/100 kokoisesta jättiläisestä. Eli "lyhyemmät haluavat vieläkin pidemmän" ei päde. Toki pidän maskuliinisuudesta ja testosteronista miehessä kun olen heteronainen. Niinkuin heteromiehet pitävät tisseistä ja pepusta. Miten nämä tasot siis määräytyvät, minun silmissäni jokainen nainen saa -100 pistettä, miesten silmissä heidät saa mahtumaan gaussin käyrälle?
Olisin ensirakkauteni kanssa ehkä tänäkin päivänä jos hän olisi elossa. Sen jälkeen olen tapaillut ja antanut pakit mm. m.u.lkulle 185-190 (en tiedä tarkkaan) pitkälle insinöörille ja nykyinen mieheni on 180 pitkä (miesten keskipituus 179, eli 180 senttisen kohtaaminen oli ihan sattumaa). Ja mieheeni olen kyllä tyytyväinen kun tunteet lopulta ystävyyden jälkeen syttyivät. Olimme about "samantasoisia" melko pitkään, mutta joku henkisesti puutteellinen asetelma vaadittiin, että rakastuminen tapahtui. Lajina kun kaipaamme seuraa. Toisaalta hänen sosioekonomisen "tasonsa" noustessa hänen ruvetessaan yrittäjäksi halusin häntä kaikkein vähiten. Silloin se "henkinen taso" sitten kai laski stressin sivuilmiönä. Ja kun hän on järjestänyt yrityksensä asioita ja taas enemmän kotona noin tasokin nousi.
Eli miten tämä tasoleikki toimii? Miehet tietenkin haluavat harrastaa missikilpailuja ym. että ymmärrän tämän lapsellisuuden taipumuksen kyllä. Mutta tosi elämässä ette edes osaa määritellä mikä on taso vaikka maailma olisi ihana yksinkertaistaa ja kangistaa.
Ulottuvuuksia on useampia ja kun elämät kulkevat eri reittejä eivät ne aina kohtaa vaikka kaikki olisivat samalla tasolla.
- Viisi 10 tason naista voi olla täysin eri paikoissa kuin vastaavat viisi 10 tason miestä. Eivät halua toisiaan.
- Ja yksi 5 tason mies kadehtii vain kuudetta 10 tason miestä, joka on siellä minne hän haluaisi sen ensimmäisen 10 tason naisen.
- Mutta tämä 5 tason mies ottaa 4,5 tason naisen, joka on ainakin matkalla samaan paikkaan. Naisen, jossa on potentiaali päästä sinne minne mies haluaa olemaan se ensimmäinen 10 tason nainen.Jotenkin näin minusta tasot ja ihanteet toimivat eli ovat hullujen mielikuvitusleikkiä.
Huoh... Ja taas sorrutaan kertomaan omista kokemuksista ymmärtämättä, että niillä ei ole mitään merkitystä isommassa kuvassa. Miehen pituudella on esimerkiksi kiistaton vaikutus siihen kuinka houkuttelevana kumppanina keskimääräisesti naiset hänet näkevät. Pituus on siis selkeä attribuutti, joka nostaa miehen tasoa ja onkin täysin absurdia väittää ettei pituudella olisi mitään merkitystä - myös silloin jos asia sattuu nyt olemaan juuri sinulle merkityksetön.
Alla vielä minuutin googlaamisen jälkeen asiaan liittyviä linkkejä:
https://yle.fi/uutiset/3-8298663
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000577697.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-miehen-pituudella-on-…
https://www.iltalehti.fi/nainen/a/2014021218034700
https://www.terve.fi/artikkelit/miksi-pitka-mies-vetaa-puoleensa
Kyselyihin perustuvien tilastojen arvo on lähellä pyöreää nollaa oikeassa parinvalintatilanteessa. On helppo rankata kymmenen tuntematonta järjestykseen kuvan perusteella ja sanoa että tuo on komein, tuo vähiten. Isolla otoksella saadaan keskimääräiset houkuttelevuuspiirteet selvitettyä näin. Mutta. Iso mutta. Kun ihminen oikeasti havittelee kumppania, niin ulkonäkö on enintään kiinnnostuksenheröttäjä, usein ei sitäkään. Se on vain bonus. Ratkaisevaa on luonteiden yhteensopivuus, arvot, joskus käytännön elämän yhteensovittamisen mahdollisuudet jne. Se unelmakumppani todellisuudessa voi olla juuri yleisesti tai jopa omissa vastauksissa vähiten arvostettu ventovieras.
Siksi koko tasoteoria on täyttä tuubaa. Puhumattakaan, että sille olisi esimerkkksi tieteellistä näyttöä. Jotkut katkeroituneet poikamiehet vaan haluavat selittää muiden syyksi, miksi jäivät yksin.
Sen onko tasoteoria totta vai tuubaa, voi testata yksinkertaisella tavalla.
Kas näin:
1. uskotko että kaikki ihmiset ovat yhtä suosittuja parisuhdemielessä?
2. uskotko että suosiolla on vaikutusta pariutumismahdollisuuksiin tai siihen keiden kanssa olisi mahdollisuus pariutua?
3. uskotko että suositummilla on keskimäärin tapana pariutua keskenään?
Jos vastaat yhteenkin kyllä, uskot tasoteoriaan.
Tässäpä tämän koko ketjun ferratum-lyönti! Eikä peukun peukkua suuntaankaan ennen meikäläistä.
Hakuatteko te kaikki pariutua saman ihmisen kanssa tai uskotteko että kaikki tekee niin?
Ei varmaankaan. Miten tuo liittyy siihen viestiin?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Ihmiset ovat kuitenkin sen verran yksilöllisiä ja erikoisia ettei mitään autistisen yksiselitteistä mallia ole kukaan (vielä) kehittänyt. Tekin kaikki naiset hyvin tiedätte, että "tasoja" löytyy hyvin äkkiä, jos teidät laitettaisiin ase ohimolla valitsemaan ääripäiden väliltä ainoa seuralainen loppuelämäksi. Tulokset eivät siis noudattelisi kolikon heittoa...
Se ettei täällä kukaan osaa sanoa oikein juuta tai jaata teidän "asenteellisiin" sepustuksiin ja niistä juonettuihin kysymyksiin, ei tee tuosta ilmiöstä olematonta. Ja muutenkin tasojen keskivaiheella pariutuminen lieneekin arvaamattominta, koska siinä ekologisessa lokerossa on niin kova pöhinä verrattuna ääripäihin ja ero ulkoisien ominaisuuksien välillä pieni. Ja kaikki joutuvat kuitenkin enempi vähempi tyytymään verrattuna yläkerran väkeen, joten lopputulemat on sellaista kännistä tikanheittoa.
Pariutuminen pohjautuu kuitenkin ehkäpä noin 90 prosenttisesti ulkonäköön.
Maestros kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Ihmiset ovat kuitenkin sen verran yksilöllisiä ja erikoisia ettei mitään autistisen yksiselitteistä mallia ole kukaan (vielä) kehittänyt. Tekin kaikki naiset hyvin tiedätte, että "tasoja" löytyy hyvin äkkiä, jos teidät laitettaisiin ase ohimolla valitsemaan ääripäiden väliltä ainoa seuralainen loppuelämäksi. Tulokset eivät siis noudattelisi kolikon heittoa...
Se ettei täällä kukaan osaa sanoa oikein juuta tai jaata teidän "asenteellisiin" sepustuksiin ja niistä juonettuihin kysymyksiin, ei tee tuosta ilmiöstä olematonta. Ja muutenkin tasojen keskivaiheella pariutuminen lieneekin arvaamattominta, koska siinä ekologisessa lokerossa on niin kova pöhinä verrattuna ääripäihin ja ero ulkoisien ominaisuuksien välillä pieni. Ja kaikki joutuvat kuitenkin enempi vähempi tyytymään verrattuna yläkerran väkeen, joten lopputulemat on sellaista kännistä tikanheittoa.
Pariutuminen pohjautuu kuitenkin ehkäpä noin 90 prosenttisesti ulkonäköön.
No ei pohjaudu. Itselläni ehkä 5% ulkonäköön, 95% kaikkeen muuhun, kuten äly, huumori, arvot jne.
Mutta minä olenkin oikeasti parisuhteessa. En usko, että kukaan, joka väittää, että pariutuminen pohjautuu 90% ulkonäköön on koskaan ollut hyvässä pitkässä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Maestros kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Ihmiset ovat kuitenkin sen verran yksilöllisiä ja erikoisia ettei mitään autistisen yksiselitteistä mallia ole kukaan (vielä) kehittänyt. Tekin kaikki naiset hyvin tiedätte, että "tasoja" löytyy hyvin äkkiä, jos teidät laitettaisiin ase ohimolla valitsemaan ääripäiden väliltä ainoa seuralainen loppuelämäksi. Tulokset eivät siis noudattelisi kolikon heittoa...
Se ettei täällä kukaan osaa sanoa oikein juuta tai jaata teidän "asenteellisiin" sepustuksiin ja niistä juonettuihin kysymyksiin, ei tee tuosta ilmiöstä olematonta. Ja muutenkin tasojen keskivaiheella pariutuminen lieneekin arvaamattominta, koska siinä ekologisessa lokerossa on niin kova pöhinä verrattuna ääripäihin ja ero ulkoisien ominaisuuksien välillä pieni. Ja kaikki joutuvat kuitenkin enempi vähempi tyytymään verrattuna yläkerran väkeen, joten lopputulemat on sellaista kännistä tikanheittoa.
Pariutuminen pohjautuu kuitenkin ehkäpä noin 90 prosenttisesti ulkonäköön.
No ei pohjaudu. Itselläni ehkä 5% ulkonäköön, 95% kaikkeen muuhun, kuten äly, huumori, arvot jne.
Mutta minä olenkin oikeasti parisuhteessa. En usko, että kukaan, joka väittää, että pariutuminen pohjautuu 90% ulkonäköön on koskaan ollut hyvässä pitkässä parisuhteessa.
Et selvästi ole yhteydessäsi alitajuntaasi. Toisaalta hyvin harva on, joten eipä tuo ole mikään häpeä. Mutta tuon vuoksi et voikaan mitenkään edes ymmärtää kuinka väärässä nyt olet. Noilla mainitsemillasi asioilla on vaikutuksensa, mutta vasta sen jälkeen kuin alitajunta on jobtehnyt oman arvionsa kelpoisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Maestros kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Ihmiset ovat kuitenkin sen verran yksilöllisiä ja erikoisia ettei mitään autistisen yksiselitteistä mallia ole kukaan (vielä) kehittänyt. Tekin kaikki naiset hyvin tiedätte, että "tasoja" löytyy hyvin äkkiä, jos teidät laitettaisiin ase ohimolla valitsemaan ääripäiden väliltä ainoa seuralainen loppuelämäksi. Tulokset eivät siis noudattelisi kolikon heittoa...
Se ettei täällä kukaan osaa sanoa oikein juuta tai jaata teidän "asenteellisiin" sepustuksiin ja niistä juonettuihin kysymyksiin, ei tee tuosta ilmiöstä olematonta. Ja muutenkin tasojen keskivaiheella pariutuminen lieneekin arvaamattominta, koska siinä ekologisessa lokerossa on niin kova pöhinä verrattuna ääripäihin ja ero ulkoisien ominaisuuksien välillä pieni. Ja kaikki joutuvat kuitenkin enempi vähempi tyytymään verrattuna yläkerran väkeen, joten lopputulemat on sellaista kännistä tikanheittoa.
Pariutuminen pohjautuu kuitenkin ehkäpä noin 90 prosenttisesti ulkonäköön.
No ei pohjaudu. Itselläni ehkä 5% ulkonäköön, 95% kaikkeen muuhun, kuten äly, huumori, arvot jne.
Mutta minä olenkin oikeasti parisuhteessa. En usko, että kukaan, joka väittää, että pariutuminen pohjautuu 90% ulkonäköön on koskaan ollut hyvässä pitkässä parisuhteessa.
Valehtelet itsellesi.
Se "kaikki muu" tulee sen jälkeen kun olet tiedostamatta raakannut pois mahdollisista ulkonäöllisesti epäpätevät.
Minulla on muuten kaveri joka ajattelee kuin naiset. Ehkä siksi onkin niin suosittu naisten keskuudessa.
Uskoo tosissaan että kemia ja luonne ratkaisee, eikä ulkonäkö. Tyypillä on kuitenkin ollut sellaiset parikymmentä tyttöystävää joihin on mahtunut luontelitaan ja harrastuksiltaan laidasta laitaan, ujosta lukutoukasta psykopaattiseen syöjättäreen.
Yhteistä kaikilla tyypin naisilla on ollut hyvä ulkonäkö, hyvät sääret (miehen fetissi), pitkät hiukset ja hoikkuus.
Maestros kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoluokittaja kirjoitti:
Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta.
Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mutta näissä keskimääräisyyksissä on kyse kuitenkin todennäköisyyksistä. On todennäköisempää, että pyörätuolissa olevan on vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin terveen ja urheilullisen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Samoin on todennäköisempää, että sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin kotona viihtyvä ja sosiaalisesti taitamaton, joten luonnollisesti hänellä on myös suurempi todennäköisyys löytää puoliso. Kuitenkin esimerkiksi pihin kotona viihtyvän miljonäärin on todennäköisesti vaikeampaa löytää parisuhdetta kuin paljon ihmisiä tapaavan sähköasentajan.
Keskimääräisyydet ovat aina keskimääräisyyksiä, mutta ihastuminen ja rakastuminen on aina yksilöllistä. Ihastumiseen ja rakastumiseen vaikuttaa monet tekjät, mutta erityisesti aiemmat kokemukset. Toinen voi olla paperilla tasokas, mutta sattuu tuntemaan vaikka suvustaan tai kaveripiirinsä kautta samanlaisia paperilla tasokkaita, jotka ovatkin ihan mulkeroita. Silloin se paperilla tasokas ei kiinnosta, koska liittää tiettyihin ominaisuuksiin epämiellyttäviä piirteitä. Esimerkiksi jonkun mielestä varallisuudella lesoilu on äärettömän vastenmielistä, mutta jonkun toisen mielestä ei. Tutustuin aikoinaan mieheen, joka oli keskimääräistä komeampi, menestyvä ja varmaan tasoltaan kympin luokkaa. Hän halusi viedä mut ravintolaan syömään, mutta koko aterian ajan hän vain kertoi, mitä kaikkea hän omisti, kuinka paljon tienasi, mitä suunnitelmia hänellä oli kasvattaa varallisuuttaan entisestään. Hänen tapansa toimia ensitreffeillä on varmasti toiminut monen naisen kohdalla, mutta varakkaassa kodissa kasvaneena minusta koko illallinen oli kiusallinen ja mies pikemminkin niljakas kuin viehättävä. Lopulta kysyin häneltä, oliko hän ajatellut ostaa minut vai minkä sen lesoilun tarkoituksena oikein oli. Noh, ei nähty toista kertaa ja hyvä niin.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa ettei tuo vaikuta yhtään mihinkään.
"Tasoteoria" perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin.
Naiset vetoavat aina niihin toteutumattomiin, ja jokainen tajuaa miksi.
Tässä keskusteluohje palstalaisille:
"No minä treffailin pitkää, komeaa ja varakasta miestä joka osoittautui m*lkuksi. Annoin pakit"
"Miksi treffailit kyseistä miestä? Mikä hänessä kiinnosti ellei pituus, komeus ja varakkuus?"
"Seliseliseli...mutta en pariutunut sen miehen kanssa eli tasoteoria on tuubaa!!!1"
"No millaisen miehen kanssa sitten pariuduit?"
"Seliseliseli...no pitkän ja komean ja menestyvän mutta se oli pelkkää sattumaa!!!1"
Entäpä sitten ne lukuisat kerrat kun sinulle on kommentoinut nainen, joka on aina pariutunut (ja harrastanut seksiä) ihan tavismiesten kanssa? Entä ne lukuisat kerrat kun naiset ovat kertoneet, ettei yksikään heidän kumppaneistaan ole ollut mikään rikas kalsarimalli? Näiden naisten viesteihinhän sinä et koskaan ole reagoinut millään tavalla. Ohitat sujuvasti aina sellaiset viestit, joista et saa tukea misogynistisille teeseillesi. Huomioit vain ne omakohtaiset kokemukset, joissa naisella on ollut komea mies kumppanina edes kerran ja käytät niitä "todisteena" siitä, että tavismies kelpaa naisille vasta sitten kun nainen tarvitsee "elättäjää" ja "perhehaaveiden mahdollistajaa". Ilmeisesti me muunlaiset naiset olemme sinulle ilmaa? Ilmeisesti meitä ei ole sinulle edes olemassa?
Kuinka tasokkaasta naisesta on kyse?
Oletko varma että arvioit sekä miesten että oman tasosi oikein?
Ei kukaan kerro miten ne tasot menee niin eihän tuollaiseen pysty vastaamaan.
Ihmiset ovat kuitenkin sen verran yksilöllisiä ja erikoisia ettei mitään autistisen yksiselitteistä mallia ole kukaan (vielä) kehittänyt. Tekin kaikki naiset hyvin tiedätte, että "tasoja" löytyy hyvin äkkiä, jos teidät laitettaisiin ase ohimolla valitsemaan ääripäiden väliltä ainoa seuralainen loppuelämäksi. Tulokset eivät siis noudattelisi kolikon heittoa...
Se ettei täällä kukaan osaa sanoa oikein juuta tai jaata teidän "asenteellisiin" sepustuksiin ja niistä juonettuihin kysymyksiin, ei tee tuosta ilmiöstä olematonta. Ja muutenkin tasojen keskivaiheella pariutuminen lieneekin arvaamattominta, koska siinä ekologisessa lokerossa on niin kova pöhinä verrattuna ääripäihin ja ero ulkoisien ominaisuuksien välillä pieni. Ja kaikki joutuvat kuitenkin enempi vähempi tyytymään verrattuna yläkerran väkeen, joten lopputulemat on sellaista kännistä tikanheittoa.
Pariutuminen pohjautuu kuitenkin ehkäpä noin 90 prosenttisesti ulkonäköön.
Jos ase ohimolla pitäisi valita loppu elämän kumppani ulkonäön merkitys katoaisi kokonaan ja ottaisin sen jonka luonne on paras.
Teidän tasot on täysin pielessä, puhutte koko ajan asioista joille niillä suurilla massoilla ei ole merkitystä pariutumisessa, jopa tuossa ulkonäköasiassa.
Mutta silti ovat samaan aikaan tasoltaan korkealla parisuhteeseen?
Ja joku tasoteoriamies vielä väittää ettei miehet näissä tasoissa ole naisia pinnallisempia ja yhdenmukaisia?