Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch

Voi elämän kevät. Voi olla, että useampi nainen pitää pitkiä miehiä periaatteessa viehättävämpinä kuin lyhyitä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että enemmistö naisista silti pitää aitoa rakastumista ehtona parisuhteelle, ja on mieluummin yksin kuin miehen kanssa, johon ei ole rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.

Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.

Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).

Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.

 

Juuri tämän takia naiset vaikuttavat ainakin omaan silmään usein hyvin tekopyhiltä. Sokeakin nimittäin huomaa tasojen olevan erittäin oleellisia naisten parinvalinnassa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvin outoa että niin moni tälläkin palstalla pyrkii kieltämään koko asian olemassaolon.

Juuri tämän takia huomaan helposti ajattelevani, että naiset ovat joko:

a) sokeita omalle käytökselleen ja kyvyttömiä arvioimaan omaa käytöstä objektiivisesti

b) tekopyhiä ja esittävät jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole

Tasojen kieltäminen johtuu ihan aina siitä, että samaan hengenvetoon ilmoitetaan naisten olevan pinnallisia hirviötä, kun kiinnostuvat komeasta miehestä. Moni yksinkertaisempi nainen alkaa jankuttaa ja puolustaa itseään tuollaisen idiootin kommenttia vastaan. Naisvihasi estää sinua tajuamasta tätä yksinkertaista asiaa.

Ei tasoteoreetikoita kiinnosta yksittäisen ihmisen mielipide. Tuskin ovat koskaan olleet ihastuneita niin että olisivat ikinä välittäneet siitä mitä yksittäinen ihminen haluaa suhteelta, heiltä puuttuu täysin ymmärrys siitä.

Siksi on hauska seurata näitä keskusteluja kun jannut joilla ei asiasta ole mitään hajua, tukena vain jenkeissä tehdyt pilipalitutkimukset, koittavat esittää asiantuntijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.

Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.

Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).

Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.

 

Juuri tämän takia naiset vaikuttavat ainakin omaan silmään usein hyvin tekopyhiltä. Sokeakin nimittäin huomaa tasojen olevan erittäin oleellisia naisten parinvalinnassa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvin outoa että niin moni tälläkin palstalla pyrkii kieltämään koko asian olemassaolon.

Juuri tämän takia huomaan helposti ajattelevani, että naiset ovat joko:

a) sokeita omalle käytökselleen ja kyvyttömiä arvioimaan omaa käytöstä objektiivisesti

b) tekopyhiä ja esittävät jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole

Tasojen kieltäminen johtuu ihan aina siitä, että samaan hengenvetoon ilmoitetaan naisten olevan pinnallisia hirviötä, kun kiinnostuvat komeasta miehestä. Moni yksinkertaisempi nainen alkaa jankuttaa ja puolustaa itseään tuollaisen idiootin kommenttia vastaan. Naisvihasi estää sinua tajuamasta tätä yksinkertaista asiaa.

Oikeasti tasojen kieltäminen johtuu siitä, että malli on liian yksinkertainen ja pinnallinen, eikä pidä yhtä faktojen kanssa. Esim se ohittaa kokonaan yhteiskuntaluokat, jotka kuitenkin ovat tasoina erittäin keskeisiä kaikissa kulttuureissa, myös meillä.

Korkeasti koulutettu ja ylemmän sosiaaliluokan mies ei missään kulttuurissa huoli vaimokseen nuorta ja kaunista naista, ellei tämä ole vastaavalla tasolla koulutettu ja kasvatettu, ja yhtä hyvästä suvusta kuin mies. Tämä pätee myös kulttuureissa, missä naisilla ei ole mitään sananvaltaa ja heitä kohdellaan kuin kauppatavaraa. Sekä niissä kulttuureissa, missä puoliso pitää hurmata itse.

Todellisessa elämässä ’taso’ on yhteiskuntaluokka ja elämänpiiri. Jokainen löytää tai on löytämättä puolison sen piiristä. Lähiöbaarin alfa ei saa kuin halveksuntaa osakseen ylemmän sosiaaliluokan naisten keskuudessa, ja teknillisen korkeakoulun tavoitelluin tyttö olisi tylsä nörtti siellä lähiöbaarissa.

Kyselystä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Naiset puhuu pötyä. Siis A vaihdoehdossa sanottiin: 

"Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö, koulutus tai varallisuus jne."

Tottakai noi painaa, kaikilla naisilla. A ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.

Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.

Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).

Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.

 

Juuri tämän takia naiset vaikuttavat ainakin omaan silmään usein hyvin tekopyhiltä. Sokeakin nimittäin huomaa tasojen olevan erittäin oleellisia naisten parinvalinnassa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvin outoa että niin moni tälläkin palstalla pyrkii kieltämään koko asian olemassaolon.

Juuri tämän takia huomaan helposti ajattelevani, että naiset ovat joko:

a) sokeita omalle käytökselleen ja kyvyttömiä arvioimaan omaa käytöstä objektiivisesti

b) tekopyhiä ja esittävät jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole

Tasojen kieltäminen johtuu ihan aina siitä, että samaan hengenvetoon ilmoitetaan naisten olevan pinnallisia hirviötä, kun kiinnostuvat komeasta miehestä. Moni yksinkertaisempi nainen alkaa jankuttaa ja puolustaa itseään tuollaisen idiootin kommenttia vastaan. Naisvihasi estää sinua tajuamasta tätä yksinkertaista asiaa.

Ei tasoteoreetikoita kiinnosta yksittäisen ihmisen mielipide. Tuskin ovat koskaan olleet ihastuneita niin että olisivat ikinä välittäneet siitä mitä yksittäinen ihminen haluaa suhteelta, heiltä puuttuu täysin ymmärrys siitä.

Siksi on hauska seurata näitä keskusteluja kun jannut joilla ei asiasta ole mitään hajua, tukena vain jenkeissä tehdyt pilipalitutkimukset, koittavat esittää asiantuntijaa.

Huvittavia nuo tyypit kieltämättä ovat, joskus on pakko tarkoituksella härnätä.

Ehdoton suosikkini palstalla on tunnetun palstahullun, 3-kymppisen täysin kokemattoman miehen, pitkä monologi naisista. Luonnollisesti teksti pursui naisvihaa. Tähän paasaukseen kommentoi eräs mies, että tuo tyyppi selvästi tuntee naiset :D Kyseinen naistuntija ei ole edes puhunut naisille koskaan normaalisti, kunhan häiriköi kaupan kassoja ja teinityttöjä.

Onko tämä jokin Tinder-ajan ilmiö, jossa treffeillekin mennään kuin työhaastatteluun? Omassa nuoruudessani ei ollut vielä World Wide Webiäkään vaan ihmiset tapasivat ja tutustuivat reaalimaailmassa. Kun mies kiinnostui ravintolassa jostain naisesta tai nainen miehestä, silmäpelin jälkeen kävi hakemassa toista tanssimaan. Jo siinä hyvin huomasi, tuntuiko toisen vartalo omaa vartaloa vasten miellyttävältä vai kenties epämukavalta. Kähmijöiden kanssa ei huvittanut tanssia toista kertaa. 

Jonkun tyypin saattoi tavata useammankin kerran samassa tanssipaikassa eikä tästä tiennyt oikeastaan kuin etunimen. Mitä ravintolassa toisen kanssa jutteli, ei liittynyt millään tavalla hänen pankkitilinsä saldoon, kavereiden lukumäärään yms asiaan, jotka liittyvät noihin tasoihin. Yleensä puhuttiin musiikista, festareilla käymisestä, millaisista elokuvista tykkää yms. Tärkeintä oli yhteinen huumorintaju ja se, että toisen seurassa oli hyvä olla. Mies saattoi joskus saattaa naisen taksiasemalle tai peräti kotiovelle asti valomerkin jälkeen.  Kun ihastus oli riittävää, vaihdettin puhelinnumeroita ja aloitettiin seurustelu.  Raha-asiat, urasuunnitelmat, sosiaalinen status  yms tulivat ajankohtaiseksi vasta sitten, kun oltiin jo lyömässä hynttyitä yhteen, mutta silloinkin ne olivat merkityksellisiä vain sen suhteen, missä ja minkä hintaisessa asunnossa asutaan sekä millaiseen elämään (esim toisen vuoksi edustustilaisuuksia tms) oli astumassa. Seurusteluaikana tietysti tutustuttiin toisen ystäviin ja kavereihinkin, mutta ei kukaan ystävien tai kavereiden lukumäärää laskenut. Jos toinen osoittautui kovin suosituksi, se oli yleensä suhteen kannalta huono asia, koska yhteistä aikaa oli silloin vähemmän ellei toinen suostunut vähentämään ystävien ja kavereiden tapaamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyselystä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Naiset puhuu pötyä. Siis A vaihdoehdossa sanottiin: 

"Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö, koulutus tai varallisuus jne."

Tottakai noi painaa, kaikilla naisilla. A ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. 

Kysely on täysin typerä. Jos sanoo että vahvoja tunteita pitää olla, pitäisi samalla pystyä todistamaan että on itse pariutunut 200-kiloisen, pahalle haisevan, kouluttamattoman elämäntapatyöttömän kanssa. Sehän kyselyn tarkoitus olikin, että joku sinunlaisesi pääsee nälvimään.

Sielujen sympatiaa pitää olla JA ulkonäön pitää miellyttää. Koulutus ei ole tärkeä, sivistys on. Elätettävää miestä en halua.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.

Tässä kohtaa keskustelua alkaa aina mennä pieleen. Tuntuu, että monilla naisilla on vaikeuksia hahmottaa tilastoja ja trendejä sekä niihin liittyviä käsitteitä. Sen sijaan usein vastineeksi saadaan jonkinlainen täysin merkityksetön selostus oman lähipiirin yksittäisistä ihmisistä, jotka juuri sattuvat poikkeamaan valtavirrasta.

Ota molemmat!

Harvapa kai on niin tunteeton, että perustaa parisuhteen pelkästään järjelle. Ja harvapa kai on niin järjetön, että perustaa parisuhteen pelkästään tunteelle.

Itsellä ainakin sanoisin että meni aika fifty-sixty.

Nainen, avioliittoa takana kohta 25v

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin Tinder-ajan ilmiö, jossa treffeillekin mennään kuin työhaastatteluun? Omassa nuoruudessani ei ollut vielä World Wide Webiäkään vaan ihmiset tapasivat ja tutustuivat reaalimaailmassa. Kun mies kiinnostui ravintolassa jostain naisesta tai nainen miehestä, silmäpelin jälkeen kävi hakemassa toista tanssimaan. Jo siinä hyvin huomasi, tuntuiko toisen vartalo omaa vartaloa vasten miellyttävältä vai kenties epämukavalta. Kähmijöiden kanssa ei huvittanut tanssia toista kertaa. 

Jonkun tyypin saattoi tavata useammankin kerran samassa tanssipaikassa eikä tästä tiennyt oikeastaan kuin etunimen. Mitä ravintolassa toisen kanssa jutteli, ei liittynyt millään tavalla hänen pankkitilinsä saldoon, kavereiden lukumäärään yms asiaan, jotka liittyvät noihin tasoihin. Yleensä puhuttiin musiikista, festareilla käymisestä, millaisista elokuvista tykkää yms. Tärkeintä oli yhteinen huumorintaju ja se, että toisen seurassa oli hyvä olla. Mies saattoi joskus saattaa naisen taksiasemalle tai peräti kotiovelle asti valomerkin jälkeen.  Kun ihastus oli riittävää, vaihdettin puhelinnumeroita ja aloitettiin seurustelu.  Raha-asiat, urasuunnitelmat, sosiaalinen status  yms tulivat ajankohtaiseksi vasta sitten, kun oltiin jo lyömässä hynttyitä yhteen, mutta silloinkin ne olivat merkityksellisiä vain sen suhteen, missä ja minkä hintaisessa asunnossa asutaan sekä millaiseen elämään (esim toisen vuoksi edustustilaisuuksia tms) oli astumassa. Seurusteluaikana tietysti tutustuttiin toisen ystäviin ja kavereihinkin, mutta ei kukaan ystävien tai kavereiden lukumäärää laskenut. Jos toinen osoittautui kovin suosituksi, se oli yleensä suhteen kannalta huono asia, koska yhteistä aikaa oli silloin vähemmän ellei toinen suostunut vähentämään ystävien ja kavereiden tapaamisia. 

Kuinka monilla Tinder-treffeillä olet ollut kun tiedät noin hyvin millaisia ne ovat?

Itse tuhlasin kaksi iltaa tutustumalla baarissa tavattuun mieheen, ennen kuin paljastui että elämänarvomme ovat täysin erilaiset. Nettideittailu on paljon helpompaa ja ainakin introverteille sopivampaa.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.

20cm on keskimääräinen toive pituuserosta. Keskiverto 165cm nainen siis haluaa 185cm miehen, keskiverto 150cm nainen haluaa yli 20cm itseään pidemmän miehen.

Naiset myös arvioivat pituuseron täysin hutiin. Kun mies on 13cm pidempi, on se naisten mielestä olematon pituusero. 5cm pidempää miestä naiset pitävät samanpituisena ellei peräti lyhyempänä.

Haluatko esimerkin?

"vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään"

Tässä. Omasta viestistäsi.

Laita joku linkki? Ja todiste siitä, että naiset kulkevat tuollaisen vaatimuslistan kanssa tosimielessä eli antavat pakit jos mies onkin vain 10 cm pidempi tms...

Ei löydy? No ei ihme..

Ensirakkauteni, siis todellakin eufoorisin rakastumiseni oli 168 cm pitkä mies, tai teinejähän me olimme. Ja kouluttautui sähkäriksi, ei siis mitään kunnianhimoa vaikka pää olisi riittänyt. Tai sellaiset arvot silloin. Ehkä hän oli sitten henkiseltä tasolta täydellinen, en jaksa edes luetella adjektiiveja.

Itse olen 162 pitkä enkä ikinä ole haaveillut erityisesti 185/100 kokoisesta jättiläisestä. Eli "lyhyemmät haluavat vieläkin pidemmän" ei päde. Toki pidän maskuliinisuudesta ja testosteronista miehessä kun olen heteronainen. Niinkuin heteromiehet pitävät tisseistä ja pepusta. Miten nämä tasot siis määräytyvät, minun silmissäni jokainen nainen saa -100 pistettä, miesten silmissä heidät saa mahtumaan gaussin käyrälle?

Olisin ensirakkauteni kanssa ehkä tänäkin päivänä jos hän olisi elossa. Sen jälkeen olen tapaillut ja antanut pakit mm. m.u.lkulle 185-190 (en tiedä tarkkaan) pitkälle insinöörille ja nykyinen mieheni on 180 pitkä (miesten keskipituus 179, eli 180 senttisen kohtaaminen oli ihan sattumaa). Ja mieheeni olen kyllä tyytyväinen kun tunteet lopulta ystävyyden jälkeen syttyivät. Olimme about "samantasoisia" melko pitkään, mutta joku henkisesti puutteellinen asetelma vaadittiin, että rakastuminen tapahtui. Lajina kun kaipaamme seuraa. Toisaalta hänen sosioekonomisen "tasonsa" noustessa hänen ruvetessaan yrittäjäksi halusin häntä kaikkein vähiten. Silloin se "henkinen taso" sitten kai laski stressin sivuilmiönä. Ja kun hän on järjestänyt yrityksensä asioita ja taas enemmän kotona noin tasokin nousi.

Eli miten tämä tasoleikki toimii? Miehet tietenkin haluavat harrastaa missikilpailuja ym. että ymmärrän tämän lapsellisuuden taipumuksen kyllä. Mutta tosi elämässä ette edes osaa määritellä mikä on taso vaikka maailma olisi ihana yksinkertaistaa ja kangistaa.

Ulottuvuuksia on useampia ja kun elämät kulkevat eri reittejä eivät ne aina kohtaa vaikka kaikki olisivat samalla tasolla.

- Viisi 10 tason naista voi olla täysin eri paikoissa kuin vastaavat viisi 10 tason miestä. Eivät halua toisiaan.

- Ja yksi 5 tason mies kadehtii vain kuudetta 10 tason miestä, joka on siellä minne hän haluaisi sen ensimmäisen 10 tason naisen.

- Mutta tämä 5 tason mies ottaa 4,5 tason naisen, joka on ainakin matkalla samaan paikkaan. Naisen, jossa on potentiaali päästä sinne minne mies haluaa olemaan se ensimmäinen 10 tason nainen.

Jotenkin näin minusta tasot ja ihanteet toimivat eli ovat hullujen mielikuvitusleikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselystä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Naiset puhuu pötyä. Siis A vaihdoehdossa sanottiin: 

"Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö, koulutus tai varallisuus jne."

Tottakai noi painaa, kaikilla naisilla. A ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. 

Kysely on täysin typerä. Jos sanoo että vahvoja tunteita pitää olla, pitäisi samalla pystyä todistamaan että on itse pariutunut 200-kiloisen, pahalle haisevan, kouluttamattoman elämäntapatyöttömän kanssa. Sehän kyselyn tarkoitus olikin, että joku sinunlaisesi pääsee nälvimään.

Sielujen sympatiaa pitää olla JA ulkonäön pitää miellyttää. Koulutus ei ole tärkeä, sivistys on. Elätettävää miestä en halua.[/q

Miksi sen kumppanin pitäisi olla 200kiloinen elämäntapa luuseri. Miellyttävän näköinen voi olla myös aivan tavallisen näköinen peruspertti. Monesti kun ihmisen tuntee paremmin se ulkonäkö on sivuseikka. Mutta eihän tällä palstalla kukaan tustu ensin seurustelukumppaniinsa vaan alkaa suorilla seukata kalsarimallin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Normaalit miehet kyllä rakastuvat, tällä palstalla on vain yliedustus tietynlaisista miehistä.

Tällä palstalla on yliedustus yhden porvoolaisen aloituksista.  Tämä kuuluu niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselystä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Naiset puhuu pötyä. Siis A vaihdoehdossa sanottiin: 

"Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö, koulutus tai varallisuus jne."

Tottakai noi painaa, kaikilla naisilla. A ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. 

Kysely on täysin typerä. Jos sanoo että vahvoja tunteita pitää olla, pitäisi samalla pystyä todistamaan että on itse pariutunut 200-kiloisen, pahalle haisevan, kouluttamattoman elämäntapatyöttömän kanssa. Sehän kyselyn tarkoitus olikin, että joku sinunlaisesi pääsee nälvimään.

Sielujen sympatiaa pitää olla JA ulkonäön pitää miellyttää. Koulutus ei ole tärkeä, sivistys on. Elätettävää miestä en halua.[/q

Miksi sen kumppanin pitäisi olla 200kiloinen elämäntapa luuseri. Miellyttävän näköinen voi olla myös aivan tavallisen näköinen peruspertti. Monesti kun ihmisen tuntee paremmin se ulkonäkö on sivuseikka. Mutta eihän tällä palstalla kukaan tustu ensin seurustelukumppaniinsa vaan alkaa suorilla seukata kalsarimallin kanssa.

No siksi, että se todistaa että vain luonne merkitsi. Palstamiesten mielestä vain kuvottavan näköisillä ja rutiköyhillä miehillä voi olla upea luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin Tinder-ajan ilmiö, jossa treffeillekin mennään kuin työhaastatteluun? Omassa nuoruudessani ei ollut vielä World Wide Webiäkään vaan ihmiset tapasivat ja tutustuivat reaalimaailmassa. Kun mies kiinnostui ravintolassa jostain naisesta tai nainen miehestä, silmäpelin jälkeen kävi hakemassa toista tanssimaan. Jo siinä hyvin huomasi, tuntuiko toisen vartalo omaa vartaloa vasten miellyttävältä vai kenties epämukavalta. Kähmijöiden kanssa ei huvittanut tanssia toista kertaa. 

Jonkun tyypin saattoi tavata useammankin kerran samassa tanssipaikassa eikä tästä tiennyt oikeastaan kuin etunimen. Mitä ravintolassa toisen kanssa jutteli, ei liittynyt millään tavalla hänen pankkitilinsä saldoon, kavereiden lukumäärään yms asiaan, jotka liittyvät noihin tasoihin. Yleensä puhuttiin musiikista, festareilla käymisestä, millaisista elokuvista tykkää yms. Tärkeintä oli yhteinen huumorintaju ja se, että toisen seurassa oli hyvä olla. Mies saattoi joskus saattaa naisen taksiasemalle tai peräti kotiovelle asti valomerkin jälkeen.  Kun ihastus oli riittävää, vaihdettin puhelinnumeroita ja aloitettiin seurustelu.  Raha-asiat, urasuunnitelmat, sosiaalinen status  yms tulivat ajankohtaiseksi vasta sitten, kun oltiin jo lyömässä hynttyitä yhteen, mutta silloinkin ne olivat merkityksellisiä vain sen suhteen, missä ja minkä hintaisessa asunnossa asutaan sekä millaiseen elämään (esim toisen vuoksi edustustilaisuuksia tms) oli astumassa. Seurusteluaikana tietysti tutustuttiin toisen ystäviin ja kavereihinkin, mutta ei kukaan ystävien tai kavereiden lukumäärää laskenut. Jos toinen osoittautui kovin suosituksi, se oli yleensä suhteen kannalta huono asia, koska yhteistä aikaa oli silloin vähemmän ellei toinen suostunut vähentämään ystävien ja kavereiden tapaamisia. 

Kuinka monilla Tinder-treffeillä olet ollut kun tiedät noin hyvin millaisia ne ovat?

Itse tuhlasin kaksi iltaa tutustumalla baarissa tavattuun mieheen, ennen kuin paljastui että elämänarvomme ovat täysin erilaiset. Nettideittailu on paljon helpompaa ja ainakin introverteille sopivampaa.

En ole käynyt yksilläkään ja juuri sen vuoksi ihmettelinkin, että ihanko tosiaan nykyisin ensin selvitetään, onko toinen riittävän tasokas ja vasta sen jälkeen jatketaan tutustumista niin, että voisi ihastuakin?

Ymmärrän kuitenkin pointtisi, koska olen elänyt nuoruuteni aikana, jolloin kaikilla oli aika samanlainen arvomaailma. Arvostettiin työssäkäyntiä ja omillaan toimeentulemista (ammatilla ei ollut niin väliä) , arvostettiin kotia ja perhettä, arvostettiin uskollisuutta suhteessa, arvostettiin rehellisyyttä ja lainkuuliaisuutta  jne Valtaosa kuului vielä kirkkoonkin, vaikka ei varsinaisesti edes uskonut mihinkään. Nykyisin ihmisten arvomaailmoissa on enemmän erottavia tekijöitä kuin vielä 1970- ja 1980-luvuilla. 

Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta. 

Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselystä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Naiset puhuu pötyä. Siis A vaihdoehdossa sanottiin: 

"Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö, koulutus tai varallisuus jne."

Tottakai noi painaa, kaikilla naisilla. A ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. 

Kysely on täysin typerä. Jos sanoo että vahvoja tunteita pitää olla, pitäisi samalla pystyä todistamaan että on itse pariutunut 200-kiloisen, pahalle haisevan, kouluttamattoman elämäntapatyöttömän kanssa. Sehän kyselyn tarkoitus olikin, että joku sinunlaisesi pääsee nälvimään.

Sielujen sympatiaa pitää olla JA ulkonäön pitää miellyttää. Koulutus ei ole tärkeä, sivistys on. Elätettävää miestä en halua.

Miksi sen kumppanin pitäisi olla 200kiloinen elämäntapa luuseri. Miellyttävän näköinen voi olla myös aivan tavallisen näköinen peruspertti. Monesti kun ihmisen tuntee paremmin se ulkonäkö on sivuseikka. Mutta eihän tällä palstalla kukaan tustu ensin seurustelukumppaniinsa vaan alkaa suorilla seukata kalsarimallin kanssa.

Oikeasti miellyttävän näköisellä luonne todennäköisesti on parempi kuin sillä 200-kiloisella luuserilla, koska sairaalloinen ylipaino on lähes väistämättä oire mielenterveysongelmista, samoin kyvyttömyys käydä töissä/opiskella tai muuten tehdä jotain järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tasoihin uskominen jakautua naisten ja miesten välillä niin selvästi koska miehillä tasojen hajonta on suurempaa? Ihan heitto vaan. Vaikka molempien sukupuolten välillä hajonta on toki todella suurta. Miehillä se on vain vielä asteen suurempaa kuin naisilla.

Helpostihan 7 ottaa kumppaniksi 6:n tai 8:n. Heidän on helppo uskoa romanttiseen rakastumiseen kun oman tasoisia on niin paljon, mutta vain harvan kanssa kolahtaa. Jos taas olet 5 % vähemmistöön kuuluva -2 tason mies, ei ole olemassa -2 tason naisia. Eikä kovin moni rakastu romanttisesti aivan erilaiseen ihmiseen, -2 tason ihmiseen. Silloin asian näkee niin, että vain tasolla on merkitystä. Kun on -2 eikä saa ainuttakaan mahdollisuutta (siihenkin asiaan voi usein vaikuttaa).

Ja jos mies on tasoa 12 niin joitain 10 tason naisia olisi kyllä ottajaksi valmiina rakastumaan ja vaikka kuinka monta persoonallisuushäiriöistä 6 tason naista elätettäväksi. Tämä 12 tason mies rakastuu tietenkin yhtä usein kuin ihmiset keskimäärin, 3-4 kertaa elämässään. Mutta vientiä riittää enemmänkin.

Tietenkin "tasokkaimmille" naisillekin on enemmän vientiä kuin heikompitasoisille, tämä pätee. Mutta kun se taso ei yksinään riitä silloin kun haetaan itselle täydellisintä kumppania. "Mutta miksi missit rakastuvat vain statusmiehiin?" Eivät aina raskatukaan vaikka huolivat ja joskus rakastuvat vaikka tauskiin. Eli totuus on monimutkaisempi kuin _pelkkä_ taso.

Mä olen luullut että tasoja mitataan joko asteikolla 1-10 tai Suomen kouluarvosanoilla 4-10. Tällä palstalla olen nähnyt käytettävän kumpaakin asteikkoa ja kun olen kysynyt, kumpi asteikoista on se oikea, en ole saanut selvää vastausta. Toisaalta olen ajatellut, että tasoteoria olisi kansainvälinen ilmiö eikä siis pätisi ainostaan Suomessa. Näin ollen pitäisin loogisena, että tasot määrittyisivät kansainvälisesti ymmärrettävämmällä asteikolla 1-10, kuin Suomen kouluarvosana-asteikolla.

Mutta sinun viestisi perusteella edes 1-10 asteikko ei ole pätevä? Tasoja voi siis olla myös negatiivisella asteikolla ja yläraja on 10:n yläpuolella. Ja ilmeisesti sama asteikko ei päde molempiin sukupuoliin, koska miehet ovat jotenkin rumempia kuin naiset siten ettei negatiivisen asteikon naisia ole edes olemassa mutta miehiä on? Vai miten tämä viesti pitäisi tulkita?

Kun tällä palstalla miehet niin kovasti rutisevat siitä, että naiset eivät usko tasoteoriaan, niin voisiko tässä olla yksi syy siihen? Ilmeisesti tasoteoria on jotain täysin määrittelijästä riippuvaista toisten tasokkuuden arviointia vailla minkäänlaista yhteistä ja yleisesti käytössä olevaa määritelmää? Aika monesti ihmisten pitäisi tietää mitä joku teoria tarkkaan ottaen tarkoittaa ja määrittelee, ja millaisia johtopäätöksiä se noudattaa, voidakseen pitää teoriaa uskottavana. Tasoteoria puolestaan vaikuttaisi olevan aika pitkälti eri ihmisten erilaisia mielipiteitä ja tulkintoja. Tämän palstan juttujen perusteella tasoteorialla ei ole olemassa edes yhtenäistä perusrunkoa, puhumattakaan sitten siitä, että muutkaan teorian määrittelijät olisivat yhtään vähempää pelkkää subjektiivista mutuilua.

Tasoluokittaja kirjoitti:

Moni nainen kieltää tasojen olemassa olon yksilöllisiin eroihin vedotin. Tasojen idea on kuitenkin asian keskimääräisyys. Eli miten suosittu joku on suuren joukon keskuudessa. Silloinhan on mahdollisuus valita kumppani suuremmasta joukosta. 

Sanottakoon kuitenkin, että se, mikä toteutuu yleisellä tasolla, ei välttämättä toteudu yksilötasolla.

Tuo kommentti ei oikeasti tarkoita yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.

Tässä kohtaa keskustelua alkaa aina mennä pieleen. Tuntuu, että monilla naisilla on vaikeuksia hahmottaa tilastoja ja trendejä sekä niihin liittyviä käsitteitä. Sen sijaan usein vastineeksi saadaan jonkinlainen täysin merkityksetön selostus oman lähipiirin yksittäisistä ihmisistä, jotka juuri sattuvat poikkeamaan valtavirrasta.

Keskustelu menee alussa metsään joa lähdetään olettamaan että tilastot ja keskimääräisyydet pätee oikeiden ihmisten parisuhteissa. Mutta sehän ei teitä kiinnosta mitä joku haluaa suhteelta koska teillä ei ole ketään jonka kanssa haluaisitte suhdetta.