Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch

Ihastunut tai rakastunut ihminen näkee toisen kauniimpana/komeampana kuin mitä tämä todellisuudessa onkaan. Hyvin monta kertaa ystävättäreni aikoinaan kertoivat tavanneensa aivan mielettömän komean miehen ja kun näin ko miehet, he olivat aivan tavallisen suomalaisen miehen näköisiä. Niitä, joita mahtuu 13 tusinaan. On myös hyvä muistaa, että vaikka joku mies täyttäisikin yleisesti katsotut komeuden normit, mies ei siltikään sytytä naista. Tähän voi vaikuttaa se, että miehessä on jokin ulkoinen ominaisuus, joka muistuttaa naista jostain toisesta henkilöstä, johon naisella liittyy epämiellyttäviä kokemuksia. Tai sitten mies saattaa muistuttaa liikaa naisen veljeä, isää tai jotain sellaista henkilöä, jota kohtaan nainen ei voi kuvitellakaan mitään seksuaalisia tunteita. Eiköhän miehilläkin ole tätä ihan samaa. 

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Olen ylimmän tuloviidenneksen nainen ja todellakin on halua ja tarvetta miehelle, mutta ulkonäkö ei riitä ja pärjääminen tällä tasolla on monelle negatiivinen tekijä, koska mies ajattelee, että olen pärjännyt kilpailussa häntä paremmin.

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Olet ilmeisen kiinnostunut miehistä. Ei vieläkään selvittänyt missä tasot on tavallisilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Selvensi että joilla ihmisilla jos tuolla tavalla ajattelevat on todella matalat kriteerit siihen kenen kanssa alkavat suhteeseen. Pelkkä pinta riittää.

Onko siis tasot olemassa vain pinnallisille ihmisille joille kelpaa kuka vaan?

Eivät.

Koska tason lisäksi enemmistö vaatii yhteensopivuutta ("kemiaa").

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Olen ylimmän tuloviidenneksen nainen ja todellakin on halua ja tarvetta miehelle, mutta ulkonäkö ei riitä ja pärjääminen tällä tasolla on monelle negatiivinen tekijä, koska mies ajattelee, että olen pärjännyt kilpailussa häntä paremmin.

Mitä vikaa ulkonäössäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Ne tasot on käytännössä yleensä keskimäärin sitä, että ihmiset pariutuvat kaltaistensa kanssa.

Tietysti poikkeuksia aina on, mutta keskimäärin näin.

Esim. jos se naapurin tavistiina tai peruspertti olisikin joku huippumallin näköinen kaunotar/adonis, niin ei se olisi pariutunut sen ihmisen kanssa, kenen kanssa se nyt elää.

Vaikka luonne ym. olisi tismalleen sama, kuin nytkin.

Paitsi, että täällä väitetään, että perustiina voi pariutua adoniksen kanssa, mutta huippumalli ei millään kelpuuta perusperttiä. Ja se, että tavistiina on tyytynyt perusperttiin ja se tuntuu pahalta. Samalla sopivasti unohdetaan, että silloinhan se perusperttikin tyytyy tavistiinaan ja senhän pitäisi tuntua yhtä pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkukarsinnan ratkaisee markkina-arvo.

Suurin osa naisista ei tiedosta asiaa, joten he uskovat vain kemian ratkaisevan. Kun miehen taso on riittävä, ratkaisee kemia.

Älkää kuunnelko mitä naiset sanovat, vaan katsokaa mitä he tekevät. Kuinka moni suosittu ja kaunis nainen seurustelee ruman ja epäsuositun miehen kanssa?

Siispä B.

Ei sitä turhaan sanota että kauneus on katsojan silmässä. Monesti näkee pariskuntia jotka ovat mun silmään ulkonäöllisesti ns. eri tasoa, mutta minähän en tiedä heidän ratkaisevimmista keskinäisistä asioistaan mitään, minkälaista on arki, seksielämä jne. Sehän se ratkaisee onko sen ihmisen kanssa kivaa elää arkea ja rakastaako häntä, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Ei kukaan voi elää normaalia elämää kauniin paskiaisen kanssa, se on pahempaa kuin kuolema.

Minä en kyllä näe monesti sellaisia pariskuntia.

Päinvastoin niin harvoin, että siihen kiinnittää oikein erityistä huomiota kun kerrankin sellaisen parin näkee.

No siinä tapauksessa kannattaa mennä sitä prisma-testiä tekemään, mikäli näitä päällepäin epäsuhtaisia pariskuntia muuten näe.

Sisareni on kaunis nainen ja hän otti käsittämättömän ruman ruipelon nörtin miehekseen. Edes pitempiaikainen tunteminen ei ole kyllä valaissut mikä hänessä on viehättänyt. Itse en olisi edes katsonut ko tyyppiä päin. Olen ruma tavis ja mulla on komea mies. Jopa niin, ettei edes molemmat meidät tuntevat ihmiset uskoneet meidän todella menneen naimisiin.

Ruma ja ruipelo lienevät alhaisen tason ominaisuuksia sanavalinnoista päätellen.

Jotain noiden väliltä. Kyllä tunteet on ykkösasia, mutta en voi sivuuttaa ulkonäköä ja muita yksityiskohtia. Olen visuaalinen ihminen enkä tunne halua kaiken näköisiä miehiä kohtaan. Lisäksi jos tuntuisi että alan rakastumaan johonkin rapajuoppoon elämänhallinnan kanssa vaikeuksissa olevaan mieheen, sammuttaisin ne tunteet tavalla tai toisella.

Nainen

Ihan aloin miettimään, että miksi miehissä on enemmän niitä voittajia ja häviäjiä kun naisten pärjääminen elämässä on edes vähän tasaisempaa. - Johtuu varmaan miesten aggressiivisemmasta luonteesta, kilpailu on vähän raadollisempaa miesten elämässä.

Kun heikoin mies saa läpi elämänsä turpaan niin hänestä tulee todennäköisesti vahvasti epäonnistuva luuseri, neurotieteet vahvistavat tämän vaikka ravuilla, niillä eläimillä. Vahvimmalla miehellä käy päinvastoin, onnistumiset lisäävät seuraavan onnistumisen todennäköisyyttä.

Eli miehet voivat alkaa syyttää kurjuudestaan/epäonnestaan tai menestyksestään vain omaa biologiaansa, ei naisten biologiaa. Onneksi en ole mies.

Vierailija kirjoitti:

Jotain noiden väliltä. Kyllä tunteet on ykkösasia, mutta en voi sivuuttaa ulkonäköä ja muita yksityiskohtia. Olen visuaalinen ihminen enkä tunne halua kaiken näköisiä miehiä kohtaan. Lisäksi jos tuntuisi että alan rakastumaan johonkin rapajuoppoon elämänhallinnan kanssa vaikeuksissa olevaan mieheen, sammuttaisin ne tunteet tavalla tai toisella.

Nainen

Se, että karttaa moniongelmaisia ihmisiä, tuskin liittyy tasoihin mitenkään. Varakas ja komea voi olla päihde- tai mielenterveysongelmainen, josta ei ole useimpien kumppaniksi. Lähinnä hyväksikäyttäjille ja läheisriippuvaisille.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain noiden väliltä. Kyllä tunteet on ykkösasia, mutta en voi sivuuttaa ulkonäköä ja muita yksityiskohtia. Olen visuaalinen ihminen enkä tunne halua kaiken näköisiä miehiä kohtaan. Lisäksi jos tuntuisi että alan rakastumaan johonkin rapajuoppoon elämänhallinnan kanssa vaikeuksissa olevaan mieheen, sammuttaisin ne tunteet tavalla tai toisella.

Nainen

Se, että karttaa moniongelmaisia ihmisiä, tuskin liittyy tasoihin mitenkään. Varakas ja komea voi olla päihde- tai mielenterveysongelmainen, josta ei ole useimpien kumppaniksi. Lähinnä hyväksikäyttäjille ja läheisriippuvaisille.

No varakkaan juopon kohdalla toimisin ihan samoin. Näitä on lähipiirissä, joten tiedostan heidän olemassa olonsa kyllä.

Mielenkiintoinen kysymys. Ihastuin ennen todella helposti, ja sydämeni särkyi aina. Miehet pitivät meitä niin erilaisina, ettei hyvää parisuhdetta syntynyt. Nykyisen mieheni kanssa en ihastunut päätäpahkaa, mutta meillä on lähes täydellinen suhde. Hän on minun miespuolinen vastineeni, vaikka toki meissä erojakin on. Onko kyse silloin tasoteoriasta? Tässä suhteessa ei ole minkäänlaista dramatiikkaa, vaan molemmilla on samanlaiset arvot ja hyvä olla toisen kanssa. Mätsäämme ulkonäöllisestikin.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Tasot siis ei ole mieltymyksiä vaan keskimääräisyyksiä? Tasokkain on ulkoisesti keskimääräisesti ihanteellisin?

Mutta mitä tekemistä tällä on oikeiden parisuhteiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa hyvän esimerkin suoraan omasta elämästä.

Kun olin ujo mutta liikunnallinen/hoikka opiskelija ja työuraansa aloitteleva tradenomi, minusta kiinnostuivat vain ylipainoiset naiset jotka inhosivat liikuntaa. Kun sain paremman ammatin ja ilmeisesti komistuin ainakin jonkin verran, minusta alkoivat kiinnostua myös hoikat ja liikunnalliset naiset.

Ehkä minä olin ainoa joka mietti "tasoja", mutta naiset kellon tarkkuudella noudattivat niitä arvioiden ulkoisen viehättävyytensä suhteessa miehen tasoon.

 

Minä en nyt kyllä ihan usko tuota, sinähän tässä nyt laitat naisia lokeroihin sen mukaan paljonko painoa heillä on ja tykkäävätkö urheilla. Mun mielestä on yleensäkin outoa että jos nainen inhoaa urheilua niin hän kiinnostuisi urheilijamiehestä yleensäkään, pitää olla sitten jo aika voimakas kemia joka vetää tuollaisia vastakkaisia ihmisiä puoleensa. Minkäsuuruinen otanta sulla tässä on, eli montako kymmentä lihavaa tai laihaa susta kiinnoistui kuin olit vain tradenomi (eli korkeasti koulutettu ja oletus siitä että tulet saamaan hyvän työpaikan pian) verrattuna siihen että olet edelleen tradenomi ja saanut työpaikan?

Tradenomi ei ole korkeastikoulutettu ja niitä on paljon kaupankassana. Ei kyllä tuosta koulutuksesta mitään sosiaalista tai taloudellista statusta tule.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Selvensi että joilla ihmisilla jos tuolla tavalla ajattelevat on todella matalat kriteerit siihen kenen kanssa alkavat suhteeseen. Pelkkä pinta riittää.

Onko siis tasot olemassa vain pinnallisille ihmisille joille kelpaa kuka vaan?

Eivät.

Koska tason lisäksi enemmistö vaatii yhteensopivuutta ("kemiaa").

Missä ne tasot sitten menee? Sama kuin joku kysyisi miten tehdään jauhelihakastike ja sinä vastaisit että keskimäärin ihmiset laittaa siihen jauhelihaa eli annat täysin samatekevän vastauksen joka ei vastaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Mitä sillä on väliä jos kaikki 150cm naiset haluaa 170cm miehen? Kun katson ympärilleni niin suurin osa pariskunnista on sellaisia että mies on vähän pidempi, vanhemmillani on vain pari senttiä pituuseroa, vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään, eli 155cm naisilla ei ole mitään 185cm miehiä. Ja tunnen myös pariskuntia joista molemmat on minua lyhempiä ja silti mies on vähän pidempi kuin nainen.

20cm on keskimääräinen toive pituuserosta. Keskiverto 165cm nainen siis haluaa 185cm miehen, keskiverto 150cm nainen haluaa yli 20cm itseään pidemmän miehen.

Naiset myös arvioivat pituuseron täysin hutiin. Kun mies on 13cm pidempi, on se naisten mielestä olematon pituusero. 5cm pidempää miestä naiset pitävät samanpituisena ellei peräti lyhyempänä.

Haluatko esimerkin?

"vain lyhimmillä tuntemillani naisilla on mies sen verran pidempi että sen oikein huomaa, eli saattaa olla että eroa on 20cm, mutta ihan reilusti isoja pituuseroja ei ole kellään"

Tässä. Omasta viestistäsi.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tasoa nostavia ominaisuuksia (miehet):

- pituus, optimi 185-190cm

- komeat ja maskuliiniset kasvot, mm. voimakas leuka

- matala ääni

- geneettinen raamikkuus

- sosioekonominen status, siis kaikki rahasta ja statuksesta siihen että mies on kaveripiireissä arvostettu ja mielellään johtajatyyppiä

- henkiset ominaisuudet joilla nostetaan sosioekonomista statusta. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, hauskuus

- romanttinen ja seksuaalinen taitavuus + dominanssi. Esim. mies on aloitteellinen ja mieluummin viejä kuin naiselle alistuva, kokemus, taito lukea naista ja laittaa asiat vain tapahtumaan

Mitä enemmän näitä piirteitä, sitä kovempi kysyntä ja sitä paremmat mahdollisuudet vaatia kumppanilta tasokkuutta koska kysyntä on tarjontaa suurempi. Ja päin vastoin: esim. lyhyitä miehiä on paljon enemmän kuin lyhyitä miehiä suosivia naisia, ja seksuaalisesti alistuvia miehiä on paljon enemmän kuin seksuaalisesti dominoivia naisia.

Valitsin nuo kaksi esimerkeiksi koska ne ovat helpoimmin mitattavissa. Ylivoimainen enemmistö suosii pitkiä miehiä ja keskimääräinen pituustoive on yli 185cm. Kuitenkin miesten keskipituus Suomessa on 179cm. Miehistä seksuaalisesti submissiivisia on 20-25, naisista seksuaalisesti dominoivia on 1-4%. Tarkoittaa sitä että 185-190cm dominoiva mies pääsee valkkaamaan, kun taas lyhyt ja submissiivinen mies kilpailee muiden kaltaistensa kanssa harvoista naisista jotka suosivat näitä ominaisuuksia, tai edes hyväksyvät ne.

Raha on myös hyvä mitattavissa oleva esimerkki. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä ei ole käytännössä ollenkaan vastentahtoisesti naisettomia, kun taas alimman tuloviidenneksen miehissä heitä on lähes puolet. Naisten pariutumiseen varallisuus ei vaikuta, paitsi ylimmän tuloviidenneksen naisissa on enemmän sinkkuja (hypergamia, ei tarvetta miehelle).

Selvensikö?

Tuo pituushomma ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska naiset taas ovat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin miehet, eli suurin osa miehistä on pidempiä kuin suurin osa naisista, ja osa on samanpituisia pariskunnissa ja osa on sellaisia että nainen on pidempi. Lyhyelle naiselle keskipituinen mies on pitkä kun taas pitkälle naiselle miehen pitää olla pitkä että hän on naiseen verrattuna pitkä. Tosin pitkät naiset ovat tottuneet siihen että ympärillä on myös miehiä jotka eivät ole heihin nähden pitkiä, ja valkkaavat kyllä miehensä ihan normaalien kriteerien valossa eikä pituuden. Jos pituus olisi se juttu, niin ihmiset voisi laittaa pituusjonoon kuin koulussa ja siitä parittaa menemään, jokaiselle olisi jonossa omansa, kolmanneksi lyhimmälle naiselle kolmanneksi lyhin miesten jonossa, ja kaikki naiset saisivat itseään pidemmän miehen ja miehet itseään lyhemmän naisen (koska miehet eivät missään nimessä halua itseään pidempää naista, ja joka vielä käyttää korkokenkiä)

Ja tuo rahajuttu, saattaa jonkin verran pitääkin paikkaansa, mutta kuitenkin miehistäkin vain hyvin, hyvin pieni määrä (oliko joku 2%) on koko ikänsä ilman parisuhdetta, oli heidän taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä. Sinkkujen määrää köyhissä miehissä lisää varmaan se, että sinne kasaantuu ne pahimmista päihdeongelmista ja ehkä mielenterveysongelmistakin kärsivät miehet, he ovat hiukan vaikeammassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, ihan samalla tavalla kuin naisillakin.

Miesten ja naisten keskimääräinen pituusero on 13cm. Naisten keskimääräinen toive pituuserosta on 20cm. Mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on toiveena. Vasta lyhyet naiset suosivat keskipituisia miehiä.

Miesten keskimääräinen pituustoive on tismalleen naisten keskipituus. Enemmistö lyhyistä miehistä on halukkaita ottamaan itseään pidemmän naisen, enemmistö pitkistä naisista ei halua itseään lyhyempää miestä.

Tasot siis ei ole mieltymyksiä vaan keskimääräisyyksiä? Tasokkain on ulkoisesti keskimääräisesti ihanteellisin?

Mutta mitä tekemistä tällä on oikeiden parisuhteiden kanssa?

Tämä selventää miksi tasot ei ole olemassa minun elämässäni. Mieheni ei ole keskimääräinen, enkä minä. Rakastamme toisiamme ja meillä on hyvä suhde, siihen on vaikuttanut millaisia me olemme ja mistä me pidämme, ei se mistä kaikki ihmiset keskimäärin pitävät.

(En usko että ihmiset keskimäärin haluaa suhdetta huippumallin kanssa mutta kai se sitten niin on?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.

Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.

Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).

Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.

 

Juuri tämän takia naiset vaikuttavat ainakin omaan silmään usein hyvin tekopyhiltä. Sokeakin nimittäin huomaa tasojen olevan erittäin oleellisia naisten parinvalinnassa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvin outoa että niin moni tälläkin palstalla pyrkii kieltämään koko asian olemassaolon.

Juuri tämän takia huomaan helposti ajattelevani, että naiset ovat joko:

a) sokeita omalle käytökselleen ja kyvyttömiä arvioimaan omaa käytöstä objektiivisesti

b) tekopyhiä ja esittävät jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole

Tasojen kieltäminen johtuu ihan aina siitä, että samaan hengenvetoon ilmoitetaan naisten olevan pinnallisia hirviötä, kun kiinnostuvat komeasta miehestä. Moni yksinkertaisempi nainen alkaa jankuttaa ja puolustaa itseään tuollaisen idiootin kommenttia vastaan. Naisvihasi estää sinua tajuamasta tätä yksinkertaista asiaa.