Paljonko ne lapset sit kuluttaa enemmän kasvaessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että täällä valitetaan rahan vähyyttä kun teinille on pakko ostaa merkkivaatteet ja jatkuvalla syötöllä uutta elektroniikkaa, unohtamatta mopoja, bensoja ja burger-rahoja.

Kyllä te nyt ihan itse luotte ongelmanne.

Itse olen köyhästä perheestä ja mulle ei ainakaan ole kasvanut mitään tarvetta haalia materiaa, päinvastoin. Ja joo, elämäni on myös teininä mukavaa vaikkei minulle kustannettukaan jokaista päähänpistoa, eikä muuten yhden yhtä merkkivaatetta.

Toisaalta nykyään tehdään muutakin kun leikitään käpylehmillä ja pyöritetään vannetta. Ajat muuttuvat. Muutama vuosikymmen sitten ei juuri kellään ollut sen ihmeemmin materiaa ja mun nuoruudessa ei muillakaan nuorilla ollut harrastuksia meillä päin. Juostiin ulkona ja luettiin kirjoja ja telkkarissa oli yksi kanava, jolta tuli ohjelmaa neljä tuntia illassa.

Missä asuit? Minä olen 80-90-luvun nuori maalta. Todellakin oli laskettelureissuja, Kanarian-matkoja, Levi's-farkut, permanentit, baseball-takit, vaihtarivuodet, kielikoulut ym.

Tämä on niin totta. Olen saman aikakauden nuori pääkaupunkiseudulta, ja meillä suosittiin markettivaatteita ja pihisteltiin muutenkin esim. matkustelussa, koska varaa ei ollut. Kaverit laskettelivat, kävivät Kanariansaarilla, kulkivat Leviksissä jne. Minäkin sain permanentin synttärilahjaksi ja osallistuin koulun kanssa laskettelureissuun. Vaihtarivuodesta saatoin tosin vain haaveilla mutta hauska oli kuulla muiden kokemuksia niistä. 80-luvulla ei todellakaan ollut mitään käpylehmiä (hulavanteita tosin oli ja twistinarua hypittiin välitunneilla ja tennispallolla heiteltiin niitä outoja sarjoja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että täällä valitetaan rahan vähyyttä kun teinille on pakko ostaa merkkivaatteet ja jatkuvalla syötöllä uutta elektroniikkaa, unohtamatta mopoja, bensoja ja burger-rahoja.

Kyllä te nyt ihan itse luotte ongelmanne.

Itse olen köyhästä perheestä ja mulle ei ainakaan ole kasvanut mitään tarvetta haalia materiaa, päinvastoin. Ja joo, elämäni on myös teininä mukavaa vaikkei minulle kustannettukaan jokaista päähänpistoa, eikä muuten yhden yhtä merkkivaatetta.

Toisaalta nykyään tehdään muutakin kun leikitään käpylehmillä ja pyöritetään vannetta. Ajat muuttuvat. Muutama vuosikymmen sitten ei juuri kellään ollut sen ihmeemmin materiaa ja mun nuoruudessa ei muillakaan nuorilla ollut harrastuksia meillä päin. Juostiin ulkona ja luettiin kirjoja ja telkkarissa oli yksi kanava, jolta tuli ohjelmaa neljä tuntia illassa.

Missä asuit? Minä olen 80-90-luvun nuori maalta. Todellakin oli laskettelureissuja, Kanarian-matkoja, Levi's-farkut, permanentit, baseball-takit, vaihtarivuodet, kielikoulut ym.

Pohjois-Savolaisessa maalaiskunnassa 70/80- luvulla. Kuntakeskukseen ja alkeellisiinkiin harrastuksiin oli yli 20 km matkaa ja silloin ei lapsia/ nuoria kuskailtu harrastusten takia yhtään. Kukaan luokkatoverikaan ei harrastanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Nyt jo osa kirjoista on sähköisessä muodossa, tulevaisuudessa varmasti kaikki ja opetuksen painotus tullee olemaan itsenäisessä tiedonhaussa sen sijaan, että opettaja kertoo, miltä sivulta opetettava aihe löytyy.

Ne sähköiset kirjat ovat vielä kalliimpia, kun niitä ei voi myydä eteenpäinkään, lisenssit päättyvät. Kyllähän kaikki kustannukset nousevat, kun lapset kasvavat. Pienempänä kaiken voi saada käytettynä ja kierrätettynä, mutta yläaste-tai lukioikäisille harvemmin löytyy mitään. Ja kun kaikki kustannukset vähän nousevat, kasvaa niistä sitten yhteensä iso summa. Esimerkkinä nyt vaikka puhelinlasku. Jonkun alakouluikäiselle sopivan liittymän ilman nettiä saa varmaan alle kympillä, mutta hinta onkin jo teinin liittymällä kolminkertainen.

Meillä teineillä on noin 5 euroa kk maksavat liittymät, joissa rajaton netti. Hyvin riittää puhelimiin. Kotona toki on sitten on tehokkaampi nettiyhteys käytettävissä.

Viitsisitkö mainostaa, että mitkä liittymät..?

Olikohan tuo yksi oikomishoito joku esteettinen helmihammashoito? Koska kyllä kunnasta riippumatta Suomessa oiotaan julkisessa hammashoidossa käytännössä kyllä ihan kaikki alle 18-v., joilla on minkäänlaista oikeaa purentavikaa. Jos nyt vaan halutaan täydellinen mallihammasrivistö ja haetaan se suoraan yksityiseltä niin voi joutua itse maksamaan. Täällä päin en tiedä ketään, joka oikoisi lapsen hampaita privaatissa. Joillekin ehkä se paska julkinen ei vaan kelpaa.... Tai sitten tämä kirjoittaja ei asunut Suomessa.

Kannattaa kuitenkin miettiä sitä ajokorttitarvetta ihan realistisesti siltä pohjalta, että välttämättä lapsi ei aikuistuttuaan asukkaan kehäkolmosen sisäpuolella. Onko järkevää lyödä lukkoon esim. puolison tai opiskelu- tai työpaikan löytyminen muualta kuin pääkaupunkiseudulta? Kas kun muualla Suomessa ajokortti on ihan peruskansalaistaito ja töihin pääsemiseen, lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksiin ym. normaalielämään oikeasti tarvitsee ajokortin ja auton. Moniin koulutuksiin kuuluu pakollisia harjoitteluita eri paikkakunnilla ja ihan vaikka kesätyöpaikkaan tarvitsee ajokortin ja oman tai perheen auton, jotta pääsee työpaikalle ajoissa. Ei täällä päin mietitä sellaisia "en voi ottaa työpaikkaa vastaan, kun julkisilla ei pääse". Kaikki pääsee, kun kaikilla on kortti ja auto hommataan tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Jep, sitten kun sitä omaa rahaa on niin kerrankin ostetaan kaikki se mitä ikinä ei saatu. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta teiniin menee vähemmän rahaa, kun nuorempiin lapsiin. Vaatteita ei tarvitse olla koko aikaa uusimassa, kun teini on (etenkin tytöt) jo 14v aikuisen kokoisia. Meillä tyttö myös suvereenisti lainaa minun vaatteitani.

Kyllä teini joo syö melko paljon, mutta ei ruoka nyt niin hirmuisen kallista ole.

Lapsi ei tarvitse merkkivaatteita eikä uutta iphonea vuoden välein, teinikään.

Meillä lasten mielestä merkkivaatteet on lisäksi supernoloja (käveleviä mainostauluja) ja 200€n kännykkä 2-3v välein on riittänyt mainiosti :)

Teinien kalleutta valittaa vain vanhemmat, jotka eivät osaa sanoa ei.

Tai ne vanhemmat, jotka haluaa tarjota lapselleen paremman nuoruuden kuin itsellä oli.

:D mä olen varakkaasta perheestä ja oon saanut nuorena kaikki uusimmat pelit ja vehkeet ja merkkivaatteet. Mikään niistä ei tehnyt mun nuoruuttani yhtään sen paremmaksi, kuin parhaan ystäväni nuoruus, jolla noita mitään ei ollut.

Tosi kummallinen ajatustapa, että merkkivaatteet tai uusi iphone vuoden välein tekisi nuoruudesta jotenkin paremman.

Ostin muuten just lukiolaiselleni 1000€:n läppärin lukiota varten. Toivottavasti raukkaparka ei kärsi, kun ei saanut 2000€:n läppäriä, et sen nuoruus ois niinku tuplasti parempi... eiku.

Tuossa sanottiin, että parempi nuoruus kuin itsellä. Merkkituotteista ei puhuttu mitään. Olen samaa mieltä, ettei merkkituotteet tuo onnea. Mutta kun ei ole ollut edes niitä merkittömiä vaatteita eikä ruokaa, vaan on joutunut olemaan nälässä. Tällaisia perheitä on varmasti vielä tänäkin päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin miettiä sitä ajokorttitarvetta ihan realistisesti siltä pohjalta, että välttämättä lapsi ei aikuistuttuaan asukkaan kehäkolmosen sisäpuolella. Onko järkevää lyödä lukkoon esim. puolison tai opiskelu- tai työpaikan löytyminen muualta kuin pääkaupunkiseudulta? Kas kun muualla Suomessa ajokortti on ihan peruskansalaistaito ja töihin pääsemiseen, lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksiin ym. normaalielämään oikeasti tarvitsee ajokortin ja auton. Moniin koulutuksiin kuuluu pakollisia harjoitteluita eri paikkakunnilla ja ihan vaikka kesätyöpaikkaan tarvitsee ajokortin ja oman tai perheen auton, jotta pääsee työpaikalle ajoissa. Ei täällä päin mietitä sellaisia "en voi ottaa työpaikkaa vastaan, kun julkisilla ei pääse". Kaikki pääsee, kun kaikilla on kortti ja auto hommataan tarvittaessa.

Ajokorttia ei kuitenkaan ole mikään pakko hankkia heti kun täyttää 18, asui sitten missä vaan. Sen voi kustantaa ihan itse vaikka opiskelun ohessa kesätyörahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että täällä valitetaan rahan vähyyttä kun teinille on pakko ostaa merkkivaatteet ja jatkuvalla syötöllä uutta elektroniikkaa, unohtamatta mopoja, bensoja ja burger-rahoja.

Kyllä te nyt ihan itse luotte ongelmanne.

Itse olen köyhästä perheestä ja mulle ei ainakaan ole kasvanut mitään tarvetta haalia materiaa, päinvastoin. Ja joo, elämäni on myös teininä mukavaa vaikkei minulle kustannettukaan jokaista päähänpistoa, eikä muuten yhden yhtä merkkivaatetta.

Toisaalta nykyään tehdään muutakin kun leikitään käpylehmillä ja pyöritetään vannetta. Ajat muuttuvat. Muutama vuosikymmen sitten ei juuri kellään ollut sen ihmeemmin materiaa ja mun nuoruudessa ei muillakaan nuorilla ollut harrastuksia meillä päin. Juostiin ulkona ja luettiin kirjoja ja telkkarissa oli yksi kanava, jolta tuli ohjelmaa neljä tuntia illassa.

Missä asuit? Minä olen 80-90-luvun nuori maalta. Todellakin oli laskettelureissuja, Kanarian-matkoja, Levi's-farkut, permanentit, baseball-takit, vaihtarivuodet, kielikoulut ym.

Pohjois-Savolaisessa maalaiskunnassa 70/80- luvulla. Kuntakeskukseen ja alkeellisiinkiin harrastuksiin oli yli 20 km matkaa ja silloin ei lapsia/ nuoria kuskailtu harrastusten takia yhtään. Kukaan luokkatoverikaan ei harrastanut mitään.

Mulla sama Etelä-Savossa. Kenelläkään ei ollu harrastuksia (paitsi 4H maatalouskerho) eikä matkusteltu kuin korkeintaan Ruotsiin tai Neuvostoliittoon. Huvipuistossa kävin ensimmäisen kerran lukioikäisenä kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahaa menee kouluikäisestä ehkä noin 50-700 e/kk riippuen siitä, harrastaako lapsi lukemista ja kulkeeko kirpparirytkyissä vai harrastaako hän mitä tahansa liikuntaa urheiluseurassa uinnista jääkiekkoon ja millaiset elektroniikkavempaimet kuukausimaksuineen hän haluaa. "Halvan" lapsen viisikymppinen on lähinnä viikoraha, jonka hän käyttää jätskiin ja leffaan kavereiden kanssa. Toinen ääripää on sitten lapsi, jolle kustannetaan kaikki mahdollinen. Riippuu ihan isän ja äidin tahdonvoimasta.

Siihen päälle sitten ruuat ja muu eläminen.

Kouluiän jälkeen tulee tietysti opiskelu, joka maksaa edelleen. En usko siihen, että toisen asteen opinnoista tehdään verovaroin maksutonta, koska niihin veronkorotuksiin ei kertakaikkiaan pystytä.

Mutta jos nuori haluaisi muuta kuin kirpparirytkyjä ja vanhemmilla olisi varaa on kyse vain vanhempien vmäisyydestä, ei tahdo voimasta.

Oletan, että ketjussa ei ole kyse vanhemien v-mäisyydestä vaan siitä, mihin varat riittävät. Lähtökohtaisesti normaalit vanhemmat haluvat tarjota lapsilleen parasta mihin pystyvät.

Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa pettymyksiä - on joku viisaana pidetty joskus todennut.

Lähtökohtaisesti on aivan vinksahtanut ajatus, että ’haluan tarjota lapsilleni parasta mihin pystyn’ - minä haluan kasvattaa lapseni ymmärtämään rahan arvo, tekemään harkittuja valintoja, kunnioittamaan luontoa ja säästämään luonnonvaroja, oppimaan että ihmisen arvo ei olen kiinni hänen vaatteistaan tai kodistaan, tajuamaan että tavoitteidensa eteen täytyy tehdä työtä ja ’uhrauksia’ jne. En todellakaan halua ’tarjota kultalautasella kaikkea sitä parasta mitä palkallani pystyisin !

Miten nuo sulkevat pois toisensa? Kyllä minä maksan lapselle kalliita vaatteita ja harrastuksia, kun hän niitä tahtoo, mutta samalla opetan rahan arvoa. Jos ostaa tuon paidan, samalla rahalla saisi nuo kolme paitaa. Jos harrastaa tätä, se maksaa yhtä paljon kuin kaksi lomamatkaa tuonne. Jne. Ei kai kenekään rahalompakko loputon ole, tai ainakaan suurimman osan. Aina täytyy tehdä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Noista synttärilahjoista on pakko kommentoida, että omassa lapsuudessa ja nuoruudessa ne olivat aika vaatimattomia. Ja samaa linjaa ollaan noudatettu omien lastenkin kanssa. Ovat tyyliin saaneet jonkun kivan korun, kellon, kirjan, leffalippuja tms. siis jonkun noista edellämainituista. Siksi olenkin ollut ihan ihmeissäni, kun omat lapset kertovat, mitä muut ovat saaneet. Nykyisin moni saa 15v- lahjaksi jo mopon ja mopokortin, 18-vuotislahjaksi ajokortin ja jotkut vielä autonkin. Ja siinä välissä sitten lahjoiksi esim. etelänmatka tai viikonloppureissu jonnekin kaukokohteeseen. Tai laskuvarjohyppy tai jokin muu superkallis juttu. Oman teinini kaveri sai juuri lahjaksi vanhemmiltaan tuhannen euron laukun. 

Ei mekään kalliita lahjoja saatu alvariinsa lapsina 70/80-luvuilla. Synttäriksi just joku kirja, ja jouluna tuli iso kasa jotain halpaa krääsää. Mutta kyllä minulle maksettiin itsestäänselvästi ajokortti ja joku halpa autonrottelo, samoin sain lomamatkan aurinkorannalle sekä ylioppilaslahjaksi että ammattikoulun päättäjäislahjaksi. Jatkoin siitä vielä yliopistoon, mutta maisteriksi valmistuttuani en saanut lahjaa. Toki vanhempani maksoivat opiskelukuluni niin, ettei tarvinnut ottaa lainaa ollenkaan, ja maksoivat myös vaihto-oppilasvuoteni. He eivät olleet varakkaita, eivät edes keskituloisia, vaan alemman palkkaluokan ihmisiä.

En osaa sanoa absoluuttista summaa mutta tätä olisi pitänyt miettiä ennen jalkojen levittämistä. Valitettavasti olet siis todella myöhässä tämän asian kanssa mutta tuskin tässä maassa kukaan nälkään kuolee jos ei hölmöile aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin miettiä sitä ajokorttitarvetta ihan realistisesti siltä pohjalta, että välttämättä lapsi ei aikuistuttuaan asukkaan kehäkolmosen sisäpuolella. Onko järkevää lyödä lukkoon esim. puolison tai opiskelu- tai työpaikan löytyminen muualta kuin pääkaupunkiseudulta? Kas kun muualla Suomessa ajokortti on ihan peruskansalaistaito ja töihin pääsemiseen, lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksiin ym. normaalielämään oikeasti tarvitsee ajokortin ja auton. Moniin koulutuksiin kuuluu pakollisia harjoitteluita eri paikkakunnilla ja ihan vaikka kesätyöpaikkaan tarvitsee ajokortin ja oman tai perheen auton, jotta pääsee työpaikalle ajoissa. Ei täällä päin mietitä sellaisia "en voi ottaa työpaikkaa vastaan, kun julkisilla ei pääse". Kaikki pääsee, kun kaikilla on kortti ja auto hommataan tarvittaessa.

Ajokorttia ei kuitenkaan ole mikään pakko hankkia heti kun täyttää 18, asui sitten missä vaan. Sen voi kustantaa ihan itse vaikka opiskelun ohessa kesätyörahoista.

Maalla se vaan helpottaa tosi paljon lukion amiksen käyntiä. Täällä ei ole juurikaan joukkoliikennettä. Itsellä ainakin on vähentänyt hurjasti teinien kyyditsemisiä. Nuorempi jopa sai ajokortin 17 vuotiaana. Ennen saattoi olla, että ajoin reippaan 100 km/ päivässä ihan vaan teinien koulukyytejä kun ei se ainoa aluetaksivuoro sopinut koulun lukujärjestyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että täällä valitetaan rahan vähyyttä kun teinille on pakko ostaa merkkivaatteet ja jatkuvalla syötöllä uutta elektroniikkaa, unohtamatta mopoja, bensoja ja burger-rahoja.

Kyllä te nyt ihan itse luotte ongelmanne.

Itse olen köyhästä perheestä ja mulle ei ainakaan ole kasvanut mitään tarvetta haalia materiaa, päinvastoin. Ja joo, elämäni on myös teininä mukavaa vaikkei minulle kustannettukaan jokaista päähänpistoa, eikä muuten yhden yhtä merkkivaatetta.

Toisaalta nykyään tehdään muutakin kun leikitään käpylehmillä ja pyöritetään vannetta. Ajat muuttuvat. Muutama vuosikymmen sitten ei juuri kellään ollut sen ihmeemmin materiaa ja mun nuoruudessa ei muillakaan nuorilla ollut harrastuksia meillä päin. Juostiin ulkona ja luettiin kirjoja ja telkkarissa oli yksi kanava, jolta tuli ohjelmaa neljä tuntia illassa.

Missä asuit? Minä olen 80-90-luvun nuori maalta. Todellakin oli laskettelureissuja, Kanarian-matkoja, Levi's-farkut, permanentit, baseball-takit, vaihtarivuodet, kielikoulut ym.

Pohjois-Savolaisessa maalaiskunnassa 70/80- luvulla. Kuntakeskukseen ja alkeellisiinkiin harrastuksiin oli yli 20 km matkaa ja silloin ei lapsia/ nuoria kuskailtu harrastusten takia yhtään. Kukaan luokkatoverikaan ei harrastanut mitään.

Mulla sama Etelä-Savossa. Kenelläkään ei ollu harrastuksia (paitsi 4H maatalouskerho) eikä matkusteltu kuin korkeintaan Ruotsiin tai Neuvostoliittoon. Huvipuistossa kävin ensimmäisen kerran lukioikäisenä kaverin kanssa.

Meiltä oli niin pitkä matka satamaan ettei käyty risteilyillä eikä Ruotsissakaan. Joskus 80-luvun puolivälin maissa eläkeläiset teki ostosmatkan bussilla Haaparantaan ja mummo otti mukaan mun pikkusiskon. Kerran olin käynyt vanhempien kanssa Helsingissä lapsena ja siinäpä ne meidän matkustelut oli. 18 v lähdin lukion jälkeen opiskelemaan Helsinkiin ja enpä ole lähtöpaikasta niin montaa kertaa sen jälkeen käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta teiniin menee vähemmän rahaa, kun nuorempiin lapsiin. Vaatteita ei tarvitse olla koko aikaa uusimassa, kun teini on (etenkin tytöt) jo 14v aikuisen kokoisia. Meillä tyttö myös suvereenisti lainaa minun vaatteitani.

Kyllä teini joo syö melko paljon, mutta ei ruoka nyt niin hirmuisen kallista ole.

Lapsi ei tarvitse merkkivaatteita eikä uutta iphonea vuoden välein, teinikään.

Meillä lasten mielestä merkkivaatteet on lisäksi supernoloja (käveleviä mainostauluja) ja 200€n kännykkä 2-3v välein on riittänyt mainiosti :)

Teinien kalleutta valittaa vain vanhemmat, jotka eivät osaa sanoa ei.

Tai ne vanhemmat, jotka haluaa tarjota lapselleen paremman nuoruuden kuin itsellä oli.

:D mä olen varakkaasta perheestä ja oon saanut nuorena kaikki uusimmat pelit ja vehkeet ja merkkivaatteet. Mikään niistä ei tehnyt mun nuoruuttani yhtään sen paremmaksi, kuin parhaan ystäväni nuoruus, jolla noita mitään ei ollut.

Tosi kummallinen ajatustapa, että merkkivaatteet tai uusi iphone vuoden välein tekisi nuoruudesta jotenkin paremman.

Ostin muuten just lukiolaiselleni 1000€:n läppärin lukiota varten. Toivottavasti raukkaparka ei kärsi, kun ei saanut 2000€:n läppäriä, et sen nuoruus ois niinku tuplasti parempi... eiku.

Tuossa sanottiin, että parempi nuoruus kuin itsellä. Merkkituotteista ei puhuttu mitään. Olen samaa mieltä, ettei merkkituotteet tuo onnea. Mutta kun ei ole ollut edes niitä merkittömiä vaatteita eikä ruokaa, vaan on joutunut olemaan nälässä. Tällaisia perheitä on varmasti vielä tänäkin päivänä.

Näinhän se on ,että varakkaaseen perheeseen syntyneet eivät pysty kuvittelemaan mitä se elämä köyhillä on. Jos nyt ei aivan nälkää nähdä, mutta se että ruoka on pelkkää perunaa ja kastiketta ja rahaa ei ole koskaan mihinkään. Ja tähän ei tarvita muuta kuin vanhempien sairautta tai työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Nyt jo osa kirjoista on sähköisessä muodossa, tulevaisuudessa varmasti kaikki ja opetuksen painotus tullee olemaan itsenäisessä tiedonhaussa sen sijaan, että opettaja kertoo, miltä sivulta opetettava aihe löytyy.

Ne sähköiset kirjat ovat vielä kalliimpia, kun niitä ei voi myydä eteenpäinkään, lisenssit päättyvät. Kyllähän kaikki kustannukset nousevat, kun lapset kasvavat. Pienempänä kaiken voi saada käytettynä ja kierrätettynä, mutta yläaste-tai lukioikäisille harvemmin löytyy mitään. Ja kun kaikki kustannukset vähän nousevat, kasvaa niistä sitten yhteensä iso summa. Esimerkkinä nyt vaikka puhelinlasku. Jonkun alakouluikäiselle sopivan liittymän ilman nettiä saa varmaan alle kympillä, mutta hinta onkin jo teinin liittymällä kolminkertainen.

Meillä teineillä on noin 5 euroa kk maksavat liittymät, joissa rajaton netti. Hyvin riittää puhelimiin. Kotona toki on sitten on tehokkaampi nettiyhteys käytettävissä.

Viitsisitkö mainostaa, että mitkä liittymät..?

Ei noin halpoja ole ellei tule jonkun yrityksen käyttöön millä satoja muitakin liittymiä. Moi 6e on halvin ja netti ei ole rajaton, eivätkä puhelut tai viestit.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle 8-15-vuosien välille saattaa osua myös hampaiden oikomahoito. Meillä taisi hoito alkaa alle 10-vuotiaana ja vaikka välillä oli pidempiä taukoja kun odoteltiin hampaiden kasvua, niin välillä siellä oikomahoidossa käytiin kuukausittain, 130€ kerta. Silloin se tuntui ihan harrastukselta ja mietin jo, että kun tämä homma saadaan valmiiksi, voidaan kerran kuussa käydä jossain vähän halvemmassa ravintolassa syömässä tällä samalla rahalla. 16-vuotiaaksi tuolla ravattiin, välillä meni muutama sata niihin oikomakojeisiin. Kokonaan tuo ei lopu koskaan, koska hampaisiin jäi loppuiäksi loppuiäksi linguaalikaari, jonka kiinnitykset tarkistetaan puolivuosittain ja samalla putsataan hammaskiveä, koska linguaalikaari estää hammaslangan käytön. Tuokin peijooni on kullattu ja maksoi yli 400€. Useita tuhansia euroja meni tuohon projektiin vuosien varrella. Se on tuurista kiinni sattuuko omalle lapselle suorat hampaat vai onko ahdas leuka, jolloin pitää poistaa hampaita ja siirtää jäljellejääviä takaa eteenpäin. Jollain paikkakunnilla nämä saattaa hyvällä tuurilla saada hoidettua julkisella puolella, mutta mitenkään sen varaan ei voi laskea. 

Silmälasit on toinen, mihin on meillä palanut rahaa. Lasit taisi tulla joskus 4.-5. luokalla. Ei niin kallista lystiä kuin oikomahoito, mutta jos rahat on tiukassa niin silmälasit (ja niihin liittyvät silmälääkärikäynnit) voivat tuntua kalliilta paukulta.

Hauska tarina, mutta alle 18v saa hammashoidon ilmaiseksi julkisella.

Minä en saanut kotoa mitään ja piti heti peruskoulun jälkeen mennä töihin ja maksaa ruokarahaa kotiin kun toiset saivat säästää ajokorttiin tai opintoihinsa. Sisareni alko tehtailemaan kakaroita ja vanhemmat avustivat sitä mun rahoillani. Se tuuppasi kakaroitaan hoitoon joka viikonloppu kun asuin vielä kotona ja meillä oli aika ahdasta. Sillä piti päästä ravintolaan joka viinloppu ja minusta oli törkeää etten ollut vielä saanut omaa asuntoa niin sinne tuuptaan kakaroita joka viikonlopuksi pe-su, no en pystynyt nukkumaan siellä ollenkaan viikonloppuisin. Ei meinattu päästää kotoa ollenkaan pois kun olin niin hyvä rahanlypsy kohde mutta kun sain vihdoin oman asunnon ja pääsin omaan rauhaan niin mikä ihana nautinto se oli. Olin lapseton ja kukaan ei avustanut kun sisarelleni avustettiin heti tiskikone, pesukone, auto ja ihan kaikki huonekaluista lähtien niin minä nukuin lattialla patjalla monta kuukautta että oli varaa ostaa halpa sänky. Jotku vanhat romut sain sinne ens alkuunsa. Palkka oli pieni enkä voinut ottaa lainaakaan kun makselin opintolainoja pois. 

Ei ole onnellisia ne jotka ovat kaiken saaneet tyhjästä helpolla eivätkä tiedä mitä on aloittaa ihan pohjalta niin ettei ole mitään. 

Kyllä kulut kasvaa sitten kun tulee ehkäisyvälinehankinnat vielä ruoan, vaatteiden, harrastusten ja koulutarvikkeiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta miksi se asia pitää nyt tietää vuosien päähän? Ainakin vielä 80-luvulla tehtiin niin että sitä elatusmaksun määrää tarkistettiin jos siihen oli tarvetta sen mukaan mikä oli lapsen kulutus ja mikä oli etävanhemman tulot. Eihän sitä voi tietää vielä nyt mikä on tilanne 7 vuoden päästä, voitte olla kaikki kuolleita.

Niin, ei kai se isä mihinkään karkaa ja hänellä lienee velvollisuus osallistua myös lapsien kustannuksiin ja elatukseen?