Paljonko ne lapset sit kuluttaa enemmän kasvaessaan?

Kulut on varmaan erilaiset kaveripiiristä ja asuinpaikasta riippuen. Jos ympärillä kaikki köyhäilee, eipä siinä yksi lisäköyhäilijä mitenkään erotu joukosta. Toisaalta jos kaveripiirissä käytetään paljon rahaa, se samainen köyhäilijä voi kokea tilanteensa ikäväksi, vaikka ymmärtäisikin elämän realiteetit. Eikä käytetyn rahan määrä mitään merkitse, vaan se mitä lapsi rahalla saa. Jos hyvän pelikoneen löytää tonnilla, se on ihan yhtä hyvä kuin sama setti parilla tonnilla. Samoin matkoja voi saada halvalla jos näkee vähän vaivaa. Sellaista se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

saita-iita kirjoitti:

"harrastukset, mopo. Ihan kaikkea ei tietty tarvitse ostaa, mutta ei voi olettaa, että tyytyväinen pitää olla äidin valitsemiin vaatteisiin ja tyytyä perusmallin puhelimeen."

Ei pidä paikkaansa,että kasvaisi menot.

Vaatteet oli näin: 1 pesussa yks päällä yks pyykissä. Jos tarvitsi uutta niin hinta-hinta minkä välissä liikutaan,itse saa valita minkä ostaa. Ei tarvi tyytyä äidin valkaamiin vaatteisiin. Onneksi ei kuulunut pröystäilyporukkaan.

Harrastus oli edullinen,75euroa vuosi,ei sekään kasvattanut menoja.

Tietokone oli alunperin hieno kun ostettiin,ei tarvinnut uutta.

Se on niin että iotse vanhemmat sen rahan rajan luo. Tottakai lapset pyytää,mutta ei ole aikuisen pakko suostua.

JOS isä tyynnyttelee omaatuntoaan niin anna vaan ostaa,älä kinaa sen kanssa,äläkä sano lapsille,kysy isältäs. 

EIvät opi rahan arvoa.

Nyt mun nuoreni on jo aikuinen ja kuulkaa pitää niin kiinni eurostaan,niitä ei viskellä mihin sattuu!

Eikä olla siis nuukailtu ihan hulluja juttuja.

 Sun nuoresi ei syönyt enempää kuin pikkulapsiaikana, ei mennyt mihinkään toisen asteen oppilaitokseen, ei harrastuvälineitä, ei kampaamokäyntejä, ei koskaan elokuvissa, ei koulun leirikouluissa, ei matkoilla, ei kavereiden kanssa missään, ei ravintolassa, ei mitään. Joo vähälläkin pärjää, mutta itse olen kyllä omista pienistä tuloista yrittänyt aina venyä välillä teinin tarpeisiin.

Ohi tässä huutelen, mutta kyllähän tuo todellakin riippuu ihan asuinpaikasta ja kaveripiiristä.

Minä asuin kunnassa, joka oli suurehko maaseutukeskus. Siellä ei ollut oikein mitään tekemistä paitsi musiikkiopisto, kansalaisopisto, urheiluseura, kirjasto ja elokuvateatteri. Viikkorahaa sain viisikymppiä. Sillä maksoin elokuvakäynnit ja karkit sekä jokalauantaisen teinidiskon. Kavereiden kanssa ei ollut muita menopaikkoja, ei kahviloita tai ravintoloita tai pikaruokapaikkoja. Rakkain harrastukseni oli lukeminen, ja onneksi meillä oli hyvä kirjasto.

Soitin kitaraa, joten soittimen hankintaan meni jonkin verran rahaa, ja päälle kansalaisopiston kurssimaksu. Koulussa ei järjestetty leirikouluja enkä muista kertaakaan myyneeni äidin paistamia leivonnaisia mitään luokkaretkeä varten. Särkänniemessä taisimme alakoulussa käydä, yläkoulussa emme missään. 

Varmaan joillakin oli merkkivaatteita. Moni meikkasi jo yläkoulussa. Itse en ole koskaan sellaisten päälle ymmärtänyt enkä edes osaisi montakaan merkkiä luetella. Minulle on aina kelvannut markettivaatteet, joita käytiin lähikaupungista kerran vuodessa alennuksesta ostamassa. Kengät sain parin vuoden välein, ja niihin ostettiin aina reilusti kasvunvaraa. Paljon jouduin käyttämään myös siskon ja serkun vanhoja vaatteita tai jopa äidin. Siitä en ole koskaan pitänyt.

Ruokaa en syönyt teininä enempää kuin muutenkaan. Pari perunaa, kastiketta, salaattia, kanankoiven. Koulussa tietysti sitten kouluruokaa. Meillä ei useinkaan edes tehty iltaisin lämmintä ruokaa, koulun jälkeen ja illalla syötiin jotain välipalan tyyppistä vain.

Teimme joka vuosi ulkomaanmatkan jonnekin halpaan kohteeseen. Meillä lapsilla oli kännykät heti, kun niitä alettiin laajemmin käyttää. Olin myös kaveripiirini ensimmäinen, joka sai tietokoneen. Säästämistäni viikkorahoista ostin omaan huoneeseeni oman telkun ja videot.

Luullakseni suurin rahallinen satsaus, jonka vanhempani minuun laittoivat, oli lukion kirjat. Silloinkin tosin pystyin puolen kirjoista saamaan käytettynä siskolta ja serkulta.

Uskon, että nykyisinkin rahanmeno riippuu todella paljon siitä, missä asuu ja millaisia kulutusmahdollisuuksia nuoren elinpiirissä ylipäänsä on. Jos ei ole sitä jäähallia ja jääkiekkojunnuseuraa, johon voi upottaa tuhansia euroja, säästyyhän sellaiset rahat silloin. Jos nuori vain ei ole kiinnostunut pätkääkään meikkaamisesta ja vaatteista, ei niin paljon rahaa kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi teinipoikaa. Ruokaa menee paljon, ovat liikkuvaisia. Vaatteet maksaa ihan eri lailla kuin alle kouluikäisenä. Aikuisten puolelta ostetaan vaatteet, yksi huppari maksaa vähintään 50e, t-paita pari kymppiä, farkut 50-100e jne. Toinen pojista pukeutuu klassisesti, toinen urheilullisesti. Kummallakin asialliset vaatteet ja mieluisat ja vaikka ostan paljon alesta ja teen löytöjä niin maksaa ne silti. Kengät on kalliita ja hyvät ulkovaatteet.

Toisella on mopo, kypärä maksaa, mopon osat, ajohanskat, bensa, vakuutukset jne. Ei riitä pienet kesätyöansiot joten vanhempien pussista menee. Matkat ovat kalliita, molemmista menee reissuissa aikuisen hinta, pakko ottaa 2 hotellihuonetta jos perhehuonetta ei ole. Pitkiä joten mikään hotellin vuodesohva ei riitä.

On bussikorttia, elokuvarahaa, kaverin synttäreitä, junamatkoja, kahviloita, festareita jne. Tokihan voisin sanoa kaikkeen että rahaa ei ole mutta oikeasti, kenen etua se ajaisi?

Huppari maksaa 50€? Alesta olen ostanut alle kahdellakympillä merkkihuppareita. 

Mopoa ei olisi varmaan ollut pakko ostaa, jos sen kulut ovat niin huomattavat, että niitä pitää listata erikseen noin? 

Neljä ihmistä joutuu ottamaan kaksi huonetta hotellissa, jos ei ole perhehuoneita, siihen ei pituus vaikuta.

Kahvilat, elokuvat jne. ovat ihan puhdasta ekstraa eikä niihin ole pakko antaa joka viikko rahaa. Toki voi, mutta sitten on turha valittaa asiasta täällä. 

En mä valita, kerroin vain faktana mikä meidän perheessä vie rahaa. Joo, mä en pidä henkkamaukkaa merkkivaatteena. Tykkään että lapsellakin pitää olla laatua päällä, en jaksa kiertää niin paljon että löytyisi alehuppari merkkivaatteena kahdella kympillä. Mopo ei ole pakollinen mutta se nyt on taloudessa, ei autokaan ole monelle pakollinen ja silti se hankitaan. Pojat käy 1-2 kertaa päivässä suihkussa, suihkusaippuaa ja shampoota kuluu litroittain + deodoranttia, sukkia kuluu puhki edelleen alvariinsa. 

Meillä onneksi on varaa tähän kaikkeen ja mielelläni panostan aarteisiini.

15 vuotias käyttää jo samankokoisia vaatteita ja kenkiä kuin aikuisetkin, paitsi pitäisi olla jotain tiettyä merkkituotetta. Eli laske omien vaate/kenkähankintojesi summa kertaa 1,5. 15v ruokakulut on suht sama kuin aikuisella vuodessa. Lisäksi pyörä, urheiluvälineet kesäksi ja talveksi, harrastukset, bussikortti jne. Eli summaat vaan omat henkilökohtaiset kulusi vuodessa ja lisäät vähän merkkituotelisää ja trendiharrastelisää niin saat teinin kulut vuodessa.

Jos lapsi harrastaa, myös harrastusmaksut kasvaa. Eli siihenkin on hyvä varautua. Pojat syö kasvuvaiheessa hirveesti. Etenkin jos ovat urheilijoita. Paljon riippuu myös kaveripiiristä kulutetaanko kalliisiin asioihin. Täytyy toivoa että lapsesta tulee ilmastotietoinen nuori.

Laskin juuri lukioikäisen tytön kulutuksen. Noin 800 euroa kuussa, kun otetaan huomioon lukiokirjat ja harrastusmaksut. Kuukausirahaa saa 150. Vaatteita ostetaan paljon kirppareiltakin. Laitoin juuri maanantaina kiellon ostaa halpaketjujen vaatteita, esim. H&M, sillä ne eivät liiku eteenpäin kirppareilla. Vain merkkejä, jotka voi myydä eteenpäin. Asutaan pääkaupunkiseudulla ja käy usein kavereitten kanssa ulkona. Käy vähän töissä, mutta päätin itse, että kesä on tytölle lepoa. Lukio-opinnot ovat rankkoja.

Esim. Meillä lapsen harrastus alkoi 50€/ kausi eli 100€ vuosi. Sitten siitä tuli 50€/ kk. Nyt 15v se on 390€/kk eli melkein 4700 vuodessa ja varusteet ja satunnaisia muita kuluja päälle.

En kaikkia kommentteja jaksanut lukea joten saattaa tulla toistoa. Mutta ainakin pääkaupunkiseudulla on hirveän suuret varallisuuserot ihan yhden yläkoulunkin sisällä. On niitä toimitusjohtajien lapsia joiden vanhempien verotiedot julkistetaan aina iltalehdessä ja hesarissa.. Asuvat prameasti, käyvät matkoilla, omistavat vaikka ja mitä ja kaikki on aina viimeisen päälle. Sitten on niitä kaupungin vuokra-asunnoissa asuvia pienituloisia, lapsilla ei tosiaankaan ole omaa huonetta eivätkä matkustele, mutta eipä ne lapset siihen kuole. Varmasti jollain tasolla kärsii eriarvoisuudesta joo, mutta ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Jos olisi isompi asunto ja oma huone, varmaan jossain vaiheessa vinguttaisiin että pitäisi asua omakotitalossa 'niinkuin kaikki muut'. Jos pääsisivät jonnekin eteläiseen eurooppaan kerran vuodessa, kohta sen pitäisi olla kahdesti vuodessa ja Thaimaaseen. Aina löytyy kuitenkin joku jolla on asiaa X enemmän, mutta toisaalta löytyy aina joku joutuu pärjäämään vielä itseään niukemmin. Tuttavaperheellä ei paljoa ylimääräistä ole (isä pitkällä sairaslomalla, äiti pienipalkkainen) ja lapset ymmärtää arvostaa kouluruokaa, hakevat aina kesätöitä ja kiertävät kirppareita ahkeraan. Rippilahja ym rahoilla sitten itse päättävät haluavatko viimeisintä elektroniikkaa, vaatteita vai harrastusjuttuja jne. Poika kun on liian nuori palkkatöihin, päätti kerätä pulloja jotta sai oman osuuden luokkaretkikassasta kuitattua ja pääsi retkelle mukaan :) Eivät nämä lapset mitään pyhimyksiä ole, samalla tavalla kiukuttelee kuin ikäistensä kuuluukin mutta nuo raha-asiat on menneet hyvin perille pakon edessä. Ja harrastaminen on kivaa joo, mutta kyllä lapselle/nuorelle pitää pystyä sanomaan ei, jos tyyliin useamman satasen kuukaudessa maksavaan juttuun ei vaan ole varaa. Ei tarvi olla edes mikän megaköyhäilijä ettei esim. lätkää pysty harrastamaan. Liikunnallinen/terveellinen voi olla pienemmälläkin budjetilla.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ostan teineilleni ihan aikuisten vaatteita ja hupparit on max. 30€

Se vaan, kun halutaan käyttää sitä rahaa ihan järkkyjä määriä, et pääsee taivastelemaan, kuinka hirmuisen kalliiksi lapset tulee. Ei ne tule, ellei väkisin halua ihan hirveästi rahaa laittaa ja silti lapset saavat hyvän lapsuuden ja puhtaat, tarkoituksenmukaiset vaatteet, jotka ei ole edes "noloja".

Tulipa vaan mieleeni näin kahden teinin yksinhuoltajana, että jos omalle teinille ei aio ostaa merkkivaatteita tai muuta kallista ja "turhaa", niin eikö se periaate ole ollut olemassa jo lasten ollessa pienempiä? Tarkoitan, että jos on vanhempana sitä mieltä, ettei kasvaville lapsille tarvitse ostaa niitä kalleimpia vaatteita, tietokoneita ja puhelimia ja antaa jatkuvasti rahaa pitsalla käymiseen, niin samainen vanhempi on varmaan ostanut pienille lapsilleen halpoja vaatteita, markettihaalareita, peruskenkiä eikä mitään Gore-Texiä jne.

Ne kulut kasvavat kuitenkin SUHTEESSA, kun lapsi kasvaa. Moloon, Pomp de Luxin ja Ticketiin taaperonsa pukenut vanhempi tuskin siirtyy ostamaan teinille vaatteita Tokmannilta. Ja se halpoja pikkulastenvaatteita suosinut joutuu huomaamaan, että teinin vaatteet ovat kalliimpia kuin taaperon osti ne mistä tahansa.

Tämä esimerkki oli nyt vaan vaatteista, mutta pätee kaikkeen muuhunkin. Ja vielä "taivastelusta": ihmisillä on usein tapana mukamas kauhistella, miten johonkin asiaan menee rahaa/aikaa/vaivaa, vaikka oikeasti se asia ei niin haittaa tai siihen nimen omaan halutaankin käyttää rahaa ja panostaa. Aika moni haluaa panostaa lapsiinsa, jos siihen suinkin on mahdollisuus.

Meillä menee Prismaan 1450 euroa kuukaudessa.

Kaksi teiniä, 15 ja 17v.

Vaatteet merkkiä mutta paljon ei osteta.

Toisesta ei saa enää lapsilisää.

Lapsen kulutus riippuu perheen arvoista. Ruokaan toki menee enemmän kuin pienenä, jos nuori tekee omia valintoja kuten ryhtyy vegaaniksi, maksaa sekin. Meillä erityisiä kuluja on tullut harrastuksesta joka johtaa opiskeluun, lukiosta(kirjat, laskin, tietokone, juhlat, tapahtumat), nuori käy kavereiden kanssa matkalla, konsertissa, syömässä. Siis itsenäistyminen ja sosiaalinen elämä maksaa. Mut kalliita merkkivaatteita, muotituotteita ja muuta rahastushommaa ei meillä harrasteta, joten ne ei maksa. No, puhelimet kyllä on riittävän laadukkaat. Meillä siis ei pahemmin kulutusjuhlaa harrasteta, mut omasta "aikuistuvasta" elämästä ja opiskelusta maksetaan pitkä penni. Ai niin, nuoret on olleet töissä kesäisin 14-vuotiaasta lähtien ja tienanneet omat käyttörahat aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahaa menee kouluikäisestä ehkä noin 50-700 e/kk riippuen siitä, harrastaako lapsi lukemista ja kulkeeko kirpparirytkyissä vai harrastaako hän mitä tahansa liikuntaa urheiluseurassa uinnista jääkiekkoon ja millaiset elektroniikkavempaimet kuukausimaksuineen hän haluaa. "Halvan" lapsen viisikymppinen on lähinnä viikoraha, jonka hän käyttää jätskiin ja leffaan kavereiden kanssa. Toinen ääripää on sitten lapsi, jolle kustannetaan kaikki mahdollinen. Riippuu ihan isän ja äidin tahdonvoimasta.

Siihen päälle sitten ruuat ja muu eläminen.

Kouluiän jälkeen tulee tietysti opiskelu, joka maksaa edelleen. En usko siihen, että toisen asteen opinnoista tehdään verovaroin maksutonta, koska niihin veronkorotuksiin ei kertakaikkiaan pystytä.

Mutta jos nuori haluaisi muuta kuin kirpparirytkyjä ja vanhemmilla olisi varaa on kyse vain vanhempien vmäisyydestä, ei tahdo voimasta.

Oletan, että ketjussa ei ole kyse vanhemien v-mäisyydestä vaan siitä, mihin varat riittävät. Lähtökohtaisesti normaalit vanhemmat haluvat tarjota lapsilleen parasta mihin pystyvät.

Niin. Aika harva pystyy siihen mikä on nykykäsitys "parhaasta". Ja muutenkin aika suhteellinen juttu, mikä se paras kellekin on. Markkinavoimien ja median luomat tarpeet tai jotain muuta?

No voi miettiä vaikka omaakin aikaa kun oli sen 15 vuotta. Olin tyttö ja jotain markittimeikkejä sain vähän ja vaatteet oli perus Seppälää ja niitäkään ei mitenkään älyttömän paljon ollut ja vanhat vaatteetkin kelpasi pitkään kun enää en kasvanut niin paljon. Pelikonsoli oli ja siihen sain aina harvoin jonkun pelin. Elokuvat ei mielestäni olleet kalliita ja sellaisen välillä ostin. Joskus kävin elokuvateatterissa. Synttärilahjaksi en myöskään saanut enää siinä iässä mitään kovin kallista. Silti en kokenut olevani mitenkään superköyhä vaikka varmaan monien suomalaisten mielestä olisin ollut.

Noista synttärilahjoista on pakko kommentoida, että omassa lapsuudessa ja nuoruudessa ne olivat aika vaatimattomia. Ja samaa linjaa ollaan noudatettu omien lastenkin kanssa. Ovat tyyliin saaneet jonkun kivan korun, kellon, kirjan, leffalippuja tms. siis jonkun noista edellämainituista. Siksi olenkin ollut ihan ihmeissäni, kun omat lapset kertovat, mitä muut ovat saaneet. Nykyisin moni saa 15v- lahjaksi jo mopon ja mopokortin, 18-vuotislahjaksi ajokortin ja jotkut vielä autonkin. Ja siinä välissä sitten lahjoiksi esim. etelänmatka tai viikonloppureissu jonnekin kaukokohteeseen. Tai laskuvarjohyppy tai jokin muu superkallis juttu. Oman teinini kaveri sai juuri lahjaksi vanhemmiltaan tuhannen euron laukun. 

Vierailija kirjoitti:

Noista synttärilahjoista on pakko kommentoida, että omassa lapsuudessa ja nuoruudessa ne olivat aika vaatimattomia. Ja samaa linjaa ollaan noudatettu omien lastenkin kanssa. Ovat tyyliin saaneet jonkun kivan korun, kellon, kirjan, leffalippuja tms. siis jonkun noista edellämainituista. Siksi olenkin ollut ihan ihmeissäni, kun omat lapset kertovat, mitä muut ovat saaneet. Nykyisin moni saa 15v- lahjaksi jo mopon ja mopokortin, 18-vuotislahjaksi ajokortin ja jotkut vielä autonkin. Ja siinä välissä sitten lahjoiksi esim. etelänmatka tai viikonloppureissu jonnekin kaukokohteeseen. Tai laskuvarjohyppy tai jokin muu superkallis juttu. Oman teinini kaveri sai juuri lahjaksi vanhemmiltaan tuhannen euron laukun. 

tarkoitin kaupunki- en kaukokohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Teinithähän ovat pohjattoman itsekäitä ja käyttävät kyllä ihan surutta itseensä vaikka perheen viimeisenkin ruokaan varatun euron. Se on sitten vanhemmista kiinni että mihin vetävät rajan, mitä suostuvat maksamaan.

Miten niistä teineistä on sellaisia tullut? Totta kai kaikkea kivaa tekee mieli, mut oman lähipiirin teinejä ei kyllä voi noin kuvata.

Lapset ajoissa opettelemaan rahan arvoa ja perheen talouden suunnitteluun mukaan.

10 000 / vuosi / lapsi menee 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Laskin juuri lukioikäisen tytön kulutuksen. Noin 800 euroa kuussa, kun otetaan huomioon lukiokirjat ja harrastusmaksut. Kuukausirahaa saa 150. Vaatteita ostetaan paljon kirppareiltakin. Laitoin juuri maanantaina kiellon ostaa halpaketjujen vaatteita, esim. H&M, sillä ne eivät liiku eteenpäin kirppareilla. Vain merkkejä, jotka voi myydä eteenpäin. Asutaan pääkaupunkiseudulla ja käy usein kavereitten kanssa ulkona. Käy vähän töissä, mutta päätin itse, että kesä on tytölle lepoa. Lukio-opinnot ovat rankkoja.

Oikeasti?!? Meillä poika saa 130€/kk ja ostaa sillä rahalla myös lukiokirjat itselleen. Vaatteita tarvitsee harvakseltaan. Meillä menee varmaan 200-300€/kk poikaan ja siihen sisältyy tuo kuukausiraha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossei lasketa perustarpeita kuten ruoka ja oma huone (vuokrassa/vastikkeessa), niin ei ne kulut mielestäni pahemmin nouse. Joo, toki noihin lapsiin saa uppoamaan niin paljon rahaa kuin haluaa- mutta ei se tarkoita, että on PAKKO. Esim. kännykkä voi olla satasen halpamalli, pelikoneen voi ostaa käytettynä, merkkivaatefanille 85% merkitöntä perusvaatetta ja 15% synttäreinä/jouluna merkkilöytöjä alesta tai kirpparilta. Jossei asu ihan keskellä-ei-mitään, mopon voi nuori hankkia omilla säästöillään myöhemmin (jos sellainen on PAKKO saada..). 

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Meillä sama meininki. Nuoret ovat fiksuja nykyään. Meidän teini halusi halvan puhelimen, koska kuulemma tarvii sitä lähinnä viestittelyyn ja siihen käy mikä vaan. Pitää myöskin hulluutena ostaa monen sadan puhelinta, joka on rikki hetken päästä.Tietää, että merkkivaatteita tulee jouluna ja synttäreillä ja satunnaisesti jostain alesta.

Teinin kaveri tyytyi äitinsä vanhaan puhelimeen koska haluaa säästää kesätyörahat johonkin mukavampaan.

Se rahanmeno on kasvatuksesta kiinni.

No ei se ole, vaikka toki sä haluat niin uskoa. Haluat kuulla olevasi superkasvattaja. Osa ihmisistä on nimittäin luonnostaan säästeliäämpiä ja tämä näkyy jo lapsena. Tunnen suurperheitä, joissa riippumatta vanhempien asemasta ja varallisuudesta n. 50-50 lapsista tulee vaatimattomasti eläviä ja toisista enemmän kuluttavia. Ja jännä että tämä ei näytä juurikaan liittyvän koulutukseenkaan.

Osa saa vain enemmän tyydytystä shoppaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskin juuri lukioikäisen tytön kulutuksen. Noin 800 euroa kuussa, kun otetaan huomioon lukiokirjat ja harrastusmaksut. Kuukausirahaa saa 150. Vaatteita ostetaan paljon kirppareiltakin. Laitoin juuri maanantaina kiellon ostaa halpaketjujen vaatteita, esim. H&M, sillä ne eivät liiku eteenpäin kirppareilla. Vain merkkejä, jotka voi myydä eteenpäin. Asutaan pääkaupunkiseudulla ja käy usein kavereitten kanssa ulkona. Käy vähän töissä, mutta päätin itse, että kesä on tytölle lepoa. Lukio-opinnot ovat rankkoja.

Oikeasti?!? Meillä poika saa 130€/kk ja ostaa sillä rahalla myös lukiokirjat itselleen. Vaatteita tarvitsee harvakseltaan. Meillä menee varmaan 200-300€/kk poikaan ja siihen sisältyy tuo kuukausiraha.

Missä asutte? Mitä harrastaa?

Ohis