Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko sun elämä mennyt kuten oot toivonut?

Vierailija
01.07.2019 |

Jos, niin miten? Jos ei, niin miten?

Kommentit (645)

Vierailija
381/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mennyt. Upeita yksittäisiä hetkiä elämässä löytyy, mutta ne onkin sitten timantteja kuran keskellä. Toivoisin elämääni rakkautta, toisistaan välittäviä ja huolehtivia ihmisiä sekä lojaaliutta. No eipä niitä ole siunaantunut. Varmaan peilistä löytyy syy, mutta kun kukaan ei ole sitä osoittamassa ja itse en näe, mikä mättää, niin sama taitaa jatkua hautaan saakka.

Vierailija
382/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei. Halusin lääkäriksi, monta (vähintään 3, mieluummin 5) lasta, ison, kauniin kodin ja kunnon miehen. Nyt olen sairaanhoitaja, hoidoilla saanut 2 lasta, asutaan vuokralla rivarissa ja mies on paska. Lapsista en luopuisi, ovat kultaakin kalliimmat, mutta muuten vähän harmittaa, jos asiaa miettii.

Sulla on siis paskan miehen kanssa 2 lasta. Jos ne on perinyt isänsä luonteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
383/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun on hyvä olla tässä ja nyt. Aina ollut.

Vierailija
384/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma elämäni tuntuu paranevan vuosi vuodelta. Olen avoin, onnellinen ja kiitollinen ja mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä vähemmän välittää siitä mitä muut ajattelevat. Olen naisvaltaisella alalla ja aina on joku inhottava nainen puukottamassa selkään tai sabotoimassa, mutta olen löytänyt tasapainon ihanasta harrastuksesta! On aina kiva palata töihin, kun kaikki on tasapainossa. Jos elämä olisi pelkkää töiden, perheen ja velvollisuuksien pyörittämistä, niin en nauttisi. Näin oli 8 vuotta, kunnes uskalsin alkaa lähestymään tätä uutta harrastusta.

Vierailija
385/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta joo ja toisaalta ei. Mutta olen aina rohkeasti ja määrätietoisesti tavoitellut omia unelmiani ja ollut välittämättä siitä mitä muut ovat ajatelleet. Osa haaveista on saavutettu <3 kiitollinen olen elämästä jota olen tähän asti saanut elää. On ollut myös vaikeita hetkiä ja vastoinkäymisiä mutta ne ovat vahvistaneet ja kasvattaneet. Uskon että pitkälti omalla asenteella on merkitystä. Vaikka elämässä voi käydä paljon sellaista mihin ei voi itse vaikuttaa.

Vierailija
386/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen niin kova toivomaan, että väkisinkin osa toiveista toteutuu. Mutta kyllä, pidän elämästäni ja olen tyytyväinen siihen, miten se on tähän asti sujunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
387/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mennyt todellakaan. Ikinä en työllistynyt oman alan töihin. PaaskaDuunia tehnyt huonolla palkalla nyt jo 3 vuotta. Mikään muu asiakaan ei ole onnistunut. Ei yhtään mikään. Ei ole parisuhdetta, ei irtosuhteita ei ystäviä, ei mitään. Olen yksinäinen ja vietän kaikki päivät vaan yksin kotona.

 

Vierailija
388/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei. Unelmani oli olla kuvataiteen ja kotitalouden opettaja. Asua isossa kaupungissa ihanan miehen kanssa, joka rakastaisi vain ja ainoastaan minua. Halusin olla vakaassa ammatissa, ja elää ilman jatkuvaa ahdistusta.

Mitäpä nyt sitten: olen töissä 3 työpaikassa, jokaisessa paska palkka, sillä koulutukseni ei ollutkaan se, millä helpompia töitä tulisi. Stressaan töiden loppumisesta, työvuorojen päällekäisyyksistä, urani etenemättömyydestä: kukaan ei ota minua töihin, kun minulla on niin monta rautaa tulessa, vaikka kuinka vakuuttelisin, että lopettaisin muut työt heti kun saisin yhden paikan, jolla elää. 

Asun keksikokoisessa kaupungissa, kotikyläni vieressä. Mieheni asuu naapurikylässä, mutta haikailee ilmeisesti työkaverinsa perään; joka on vakituisessa ammatissa eikä stressaa.

Yritän aina välillä kokeilla opetus- ja ohjaustöitä esim. kerho-ohjaajana, mutta en pärjää pikkulasten kanssa, eikä sitä vanhemmille oikein järjestetä sellaista toimintaa, että voisin hakea kokemusta ilman koulutusta/miljoonien töideni lopetusta.

Teen työtä keskimäärin 200h/kk palkkaa saan 2500e/kk ja risat. Ajomatkoja tulee jatkuvasti hulluna, ajoin autoni katolleen ja melkein kuolin, kun olin ravaamassa haastattelusta toiseen ja vielä siitä harrastukseen, jota sinä päivänä yritin aloittaa.

Olen katkera lapsuuskavereilleni, jotka tapasin kuvataidekoulussa - he opiskelevat taidealaa ja ovat ehkä työllistyneetkin sinne. Minä en kerkeä edes kansanopiston kursseille, potentiaaliahan minussa olisi. 

Vanhempani ovat minuun pettyneitä. He olisivat toivoneet minun seuraavan unelmaani, mutta tyhmänä en ymmärtänyt, että seuraamattomuus voisi katkeroittaa minut jo näin pian,

No mistä olen tyytyväinen? Olen pienestä asti stressannut ulkonäöstäni. Ja herranjumala, että minusta tuli kaunis ja hyvärunkoinen nainen. 

Minua kiusattiin pienestä pitäen, olin hurjan ujo tästä syystä. Nykyään, etenkin vanhemmat ihmiset pitävät minua suorastaan valloittavana ja loistan aina, kun pääsen olemaan ihmisten seurassa. 

Lapsena minulla oli rankat puheviat. Niistä opin eroon ennen lukion loppumista, joten siihen olen tyytyväinen. En stressaa murteestani tai siitä, että sanoisin jotakin hölmöä, kun ainakin sanon sen siten, että ihmiset kuulevat oikein. 

Olen 21-vuotias, tiedän, että ehdin tekemään elämässäni täyskäännöksen, en kuitenkaan tiedä, miten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
389/645 |
03.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies32vuotta kirjoitti:

Ei ole mennyt todellakaan. Ikinä en työllistynyt oman alan töihin. PaaskaDuunia tehnyt huonolla palkalla nyt jo 3 vuotta. Mikään muu asiakaan ei ole onnistunut. Ei yhtään mikään. Ei ole parisuhdetta, ei irtosuhteita ei ystäviä, ei mitään. Olen yksinäinen ja vietän kaikki päivät vaan yksin kotona.

 

Samma här.

Vierailija
390/645 |
06.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osa on, osa ei. Mulla on niin pahoja ongelmia ja vikoja, etten edes odottanut kovinkaan paljoa. Lisäksi vaivaa paska lapsuus johtuen alkoholistiperheessä kasvamisesta. Jotain olen saavuttanut, kuten pari korkeakoulututkintoa ja nyt myös hyvän vakityöpaikan. Mulla on rahaa, omistusasunto, auto ja nyt myös parisuhde. No mutta n. 5 vuotta sitten en edes uskonut, että musta olisi koskaan kokopäivätöihin tai että kukaan täysijärkinen nainen kiinnostuisi musta. Että sillä tavalla parempaan päin on menty, mutta silti aina vaan on sellainen kuristava tunne, että en ikinä tule olemaan aidosti huoletan tai onnellinen vaan elämä on yhtä suorittamista, huolehtimista ja päivästä toiseen kituuttamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
391/645 |
06.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ja ei. Unelmaduuniin ja unelmataloon ei ole vielä muutettu mutta nykyinen elämäntilanne hitaasti mutta varmasti vie sinne päin. Eli tarkoittaako se nyt sitten että olen puolityytyväinen?

Vierailija
392/645 |
14.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu kuin mun elämä olis tehty valmiiksi jo ennen syntymää. Kuin omaa itseä ei olisi ollut ollenkaan. On pitänyt sopeutua ja sietää kaikki ja selvitä selviämisen jälkeen kahden tulen välissä, sen minkä tietää olevan oikein ja sen minkä tiesi vääräksi. Se väärä on ollut vahvempi ja leima on lujassa. Tavoitteita ja omaa halua ei oikeastaan ole ollut, ne ei ole mahtuneet muun sekaan. Tavoitteet vaativat voimia ja ne alkaa olla loppu. Puolustan ja autan muita, kuka puolustaa ja auttaa minua? Silti en tekisi montaakaan tehtyä toisin. Koulutus on amk, monenlaista osaamista ja moni juttu on paremmin kuin monella. Useampi hämmästyisi kun tietäisi mitä kaikkea hymyn takana on. Mitä väliä sillä on mitä haluaa tai on halunnut tai onko ne sittenkään tärkeitä. Tuntuu ettei mikään kannata kun paskaa sataa naamalle joka tapauksessa ja mitä hyvääkään kokemaan kun paha seuraa sitä. Pitäisikö heittäytyä välinpitämättömäksi ja kieroksi kuten hyvin moni tuntuu olevan. Itsekkäästi itsensä ajatteleminen on vierasta, pidän itseäni varmaankin jotenkin huonompana. Sukupolvet seuraavat enkä tiedä saako niitä karistettua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
393/645 |
14.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen lama-ajan lapsi isosta lestadiolaisperheestä. Aina ihaillut hienoja autoja ja rahaa ym. materiaa. Nyt on hienot autot ja rahaakin on mutta olen pohjattoman onneton ja yksinäinen. Haaveet on siis toteutunut. Ne vaan oli vähän tyhmiä haaveita:(

Vierailija
394/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ja ei varmaan kuten useimmilla. Haahulijan määränpäät ovat aina kaukana. Mutta toivottavasti olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
395/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ja olen aina uskonut, ettei muillakaan.

Ja tuossa se mun ehkä isoin ongelma tulikin: negatiivinen ajattelu.

Uskon, että ne, jotka väittävät muuta, huijaavat. :D

Ajattelu on opittu kotona. Perintönä tullut siis. Älä seuraa unelmia, vaan mieti, mikä on järkevää.

Sillä tavalla saa järkevän elämän, mutta tyytymättömän mielen.

Jos olisin seurannut unelmiani, olisin ehkä todennäköisesti ilman vakituista työpaikkaa ja ilman paljon muutakaan, ja katuisin sitä,

harmitellen, etten toiminut järkevästi.

Vierailija
396/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei.

Toivoin kaiken menevän rauhakseltaan, jopa kauniisti eteenpäin, ilman erityisiä tapahtumia.

Olen saanut aikaan pelkkää sekasortoa ja elänyt elämääni täysin vasten omaa ajatusta itsestä tai halusta.

Tilanne taas jotenkin irrallaan kaikesta, en tiedä. Ehkä vielä saan jonkin asian menemään toivomallani tavalla.

Ei taida enää olla mitään haavekuvaa kylläkään jäljellä mistään.

Vierailija
397/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mennyt alkuperäisten toiveiden ja unelmien mukaan, mutta mitään en vaihtaisi.

Vierailija
398/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paremmin.

Vierailija
399/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viimeiset kolme vuotta on mennyt päin helvettiä. Nyt pitäisi suunnan olla parempaan päin, ellei tule jotain yllättävää takaiskua (taas).

Vierailija
400/645 |
15.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siunaus näkynyt asumisen ajoissa ja rajoissa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä kuusi