Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko sun elämä mennyt kuten oot toivonut?

Vierailija
01.07.2019 |

Jos, niin miten? Jos ei, niin miten?

Kommentit (645)

Vierailija
261/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt 24-vuotiaana naisena kaljuunnun, on mielenterveysongelmia, unenlaatu heikko, ärtynyt suoli, virtsankarkailua, kuukautishäiriöitä, ilmavaivat karkailee, peräaukko vuotaa, jalkaterät istuessa sinertää. :(

Olen edelleen neitsyt, kun katunaisen maineen ja kiusaamisen takia mun pää meni sen verran sekaisin että ajattelin että neitsyys on ainut keino todistaa etten ole h***a.

9-vuotta olen elänyt sairauksieni takia jo eristäytyneenä, mulla ei oo ystäviä tai ikinä ollut kunnollista parisuhdetta. Häpeän sairauksiani liikaa.

Minulla ei ole ammattia tai töitä. Lopetin kouluun menemisen 16-vuotiaana kiusaamisen jatkumisen pelossa ja ärtynyt suolikin tuo omat vaikeutensa olla koulussa/työelämässä. 5-vuotta olen elänyt jo toimeentulotuella, käynyt muutamassa työkokeilussa ja nekin meni penkin alle koska oon kömpelö, köyhyys murtaa myös psyykettä. Koen että olen täysin epäonnistunut ihmisenä, miksi edes elän...?

Minulla oli kaikki mahdollisuudet hyvään elämään, sain olla 15-vuotiaaksi asti terve, mutta tekemällä muutamia virheitä niin pilasin kaiken ja jos jotkut kiusaajani lukee tätä tekstiä niin voin kuvitella kuinka eivät tunne pistoa sydämessään vaan oikein nauttivat että ihanaa kun saatiin pilattua Johannan elämä. Se on niin hirveä ihminen, että sen se ansaitsee!

Mun sydän on särkynyt miljoonaan palaan ja jopa omat vanhemmat sanoneet että syytän aina muita. Mitä sitten, kun koen että syytettävää on?

PS. Olen kyllä hoidossa, jos joku jää sitä miettimään, mutta saa nähdä riittääkö enää edes se pelastamaan minua.

Vierailija
262/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sanotaan vielä se millaista elämää haluaisin tällä hetkellä elää: olla 6v ja 1v lasten äiti. Terve. Onnellisesti naimisissa. Olisi hyviä ystäviä. Olisi ammatti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
263/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin jälkeenpäin ajatellen en ole osannut toivoa mitään, olen vain mennyt virran mukana. Hyvin pitkälti elämässäni asioita on vain tapahtunut ilman suunnittelua tai päämäärää. Vasta nyt, keski-ikäisenä, minulla on toiveita ja päämäärä. 

Valitettavasti nämä toiveet ja päämäärät eivät käy ihan yksiin nykyisen tilanteeni kanssa ja nykyiselle tilanteelle siis pitäisi tehdä jotain. Jos uskaltaisin. Toivon siis hartaasti itselleni voimaa ja rohkeutta lähteä toteuttamaan niitä asioita, joita lopulle elämälleni haluan. Ettei elämäni loppupuoliskakin menen niin, että asioita vaan tapahtuu ja menen helpon virran mukana.

Jos ajattelen, että olisin alunperin osannut olla suunnitelmallisempi elämäni suhteen, niin en olisi toivonut itselleni tällaista elämää. 

Vierailija
264/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avioeroa en varsinaisesti toivonut, mutta se on ollut yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut.  Eron jälkeen olen saanut itseluottamusta roppakaupalla, ostanut itselle ja lapsille asunnon, auton, vaihtanut työpaikkaa ja matkustanut missä haluan.

Suunnitelmissa ero ei ollut, mutta on tosi hyvä että se tuli ex-kumppanin aloitteesta. Nyt nautin elämästäni. Lasten kannalta surullinen asia josta on kuitenkin ollut paljon myös hyviä seurauksia. Lapsilla on elämässään enemmän aikuisia jotka heistä välittävät.

Vierailija
265/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päin pepaa niin sanoakseni lähes kaikki.Alkoholismia ei omaa, koulukiusaamista.Sairautta ja pettävä puoliso.Työttömyyttä,köyhyyttä ja sairautta monenlaista.Ihanat mutta valvottavat ja vaativat lapset,etenkin viimeisin,jonka kanssa tuntuu henki olevan löysässä välillä niin kovaa saa tehdä töitä kellon ympäri.Onneksi nyt alkaa hiukan helpottaa kun nuori kun kasvaa..

Vierailija
266/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

The Onion.

Area Man Always Thought He’d Squander His Life Differently

https://local.theonion.com/area-man-always-thought-he-d-squander-his-life-differen-1836184612 :D :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
267/645 |
09.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainakin ihan eri tavalla kuin olin ajatellut, mutta olenkin vielä alle kolmekymppinen ja tässähän ehtii vielä vaikka mitä.

Muutin ulkomaille enkä opiskellutkaan yliopistossa, niin kuin olin aina olettanut tekeväni.

Vierailija
268/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ja ei.

Sain hyvän miehen, jonka kanssa oltu yhdessä kohta 15 vuotta. Kolme ihanaa lasta ja juuri rakennettu omakotitalo.

Olen työssä jossa en viihdy. Haluaisin opiskelemaan, mutta esiintymispelko estää tällä hetkellä.

En ole vieläkään käsitellyt nuoruuttani kunnolla, minua nolattiin ja kiusattiin koulussa viisi vuotta. Äitini alkoholisoitui kun olin ylä-asteella ja juo edelleen.

Olen todella kiitollinen, että asiat elämässä ovat menneet parempaan suuntaan, mutta silti koen kantavani menneisyyden taakkaa edelleen mukanani. Olen alkanut lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja toivon ahdistuksen joskus helpottavan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
269/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Elän etuoikeutettua valkoisen naisen elämää maassa jossa asiat on vähän liiankin hyvin.

Se, että valkoisilla menee hyvin ei ole mikään etuoikeus, sen eteen on tehty todella paljon työtä, valutettu hikeä ja verta. Ja tästä pitää olla ylpeä, ei tuntea syyllisyyttä sekä olla kiitollinen niille veteraaneille ja sitäkin vanhemmille, että asiat on näin hyvin. Toivottavasti nykyinen sukupolvi ei pilaa sitä tyhmillä päätöksillään niin kuin näyttää nyt.

Vierailija
270/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mennyt mikään niinkuin nuorena ajattelin. Nyt olen jo ollut eläkkeellä jonkun aikaa. Minulla oli nuorena mahdollisuuksia, en vain osannut käyttää niitä hyväksi. En päässyt haluamaani ammattiin ja ajauduin toiseen ammattiin, jossa en viihtynyt.

Taloudellinen tilanteeni on huono, eikä sitä enää eläkeläisenä pysty parantamaan. Kävin töissä kyllä mutta pieni palkka. Elämäni mies jätti minut, enkä löytänyt ketään oikeaa tilalle, joten olen yksin.  En vain jostakin syystä saanut otetta elämääni ja tein vääriä valintoja. Takana huono lapsuus, lastenkotiinkin jouduin vähäksi aikaa, riitaisa ja väkivaltainen koti, avioero, köyhyyttä.  Itselläni ei onneksi ole alkoholismia. Jos saisin alkaa uudestaan tekisin monta asiaa toisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
271/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdin vielä melkein viisikymppisenä muuttaa elämääni aika paljon sellaiseksi mitä joskus halusin. Isoin asia oli ottaa ero väheksyvästä ja rahansa tuhlaavasta kaljaa kittaavasta miehestä. Minullekin ero oli ihan paras korjausliike.

Hankin sellaisen kodin, josta tykkään, aloin kerätä säännöllisiä säästöjä asioihin joita pidin tärkeinä. Sitkeästi säästämällä olen pystynyt remontoimaan ja sisustamaan nätisti, ja matkustamaan joka vuosi. Tämä siitä huolimatta, tai ehkä sen vuoksi että olen yksinhuoltajakin.

Aloin nukkua yöni levollisesti, ja ajan kanssa olin elpynyt niin hyvin, että rohkenin vaihtaa parempaan työpaikkaan. Palkkani nousi, mutta vielä enemmän itsetunto ja työn mielekkyys. Ja lopultakin olin sellaisessa työssä, jota olin koko ajan toivonut, mutta pidin jo mahdottomana.

Joten ei mennyt yhtään niin kuin olin ajatellut, mutta aika paljonkin korjausliikkeitä voi tehdä vielä aika pitkällä.

Vierailija
272/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän etuoikeutettua valkoisen naisen elämää maassa jossa asiat on vähän liiankin hyvin.

Se, että valkoisilla menee hyvin ei ole mikään etuoikeus, sen eteen on tehty todella paljon työtä, valutettu hikeä ja verta. Ja tästä pitää olla ylpeä, ei tuntea syyllisyyttä sekä olla kiitollinen niille veteraaneille ja sitäkin vanhemmille, että asiat on näin hyvin. Toivottavasti nykyinen sukupolvi ei pilaa sitä tyhmillä päätöksillään niin kuin näyttää nyt.

Suomi ei ole ollut siirtomaaherra vaan alusmaa. Mikään hyvinvoinnistamme ei ole riistetty muilta, voimme olla siitä ylpeitä eikä tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa. Emme ole rakentaneet kaupunkejamme siirtomaiden vauraudella, vaan meidän vauraudella ja miesvoimalla on rakennettu entisten isäntämaiden vaurautta. Emme ole verrannollisia vanhoihin Euroopan maihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
273/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

On mennyt juuri niin, kuin olen lapsesta asti suunnitellut. Ihan pelottaa, että milloin kohtaa vastoinkäymiset, kun mennyt kaikki tähän asti niin putkeen...

Vierailija
274/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

On rakkauden osalta, löytyi oma puolikas mutta työrintamalla ei ole löytynyt omaa juttua, pätkätöitä työttömyyttä koko ajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
275/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ainakaan tähän asti ole mennyt yhtään kuten suunnittelin tai haaveilin.

Ikää pian 25 vuotta, ei vieläkään koulutusta, ei vakituista työtä. Sairastuin vakavaan masennukseen ja anoreksiaan 16-vuotiaana kun olin juuri aloittanut opinnot, jäivät sairastumisen vuoksi kesken. Edelleen nuo diagnoosit löytyvät ja kuntoutus on viivästynyt monien elämän vastoinkäymisten myötä. On ollut paljon sairautta perheen ja lähisuvun sisällä, kuolemia myös. Perheessä alkoholiongelmaa joka melkein repi meidät erilleen. Pahimpana kolauksena varmasti siskoni syöpädiagnoosi, hän oli vasta lapsi kun sairastui. Hän on nyt remissiossa mutta edelleen pelko uusiutumisesta on jatkuvasti mielessäni. Viimeisin suuri vastoinkäyminen oli se, kun edellinen ja ensimmäinen "oikea" parisuhde päättyi eroon 1,5 vuotta sitten kun mies petti, siitä toivun edelleen.

Itsetuntoni on monesta syystä aivan palasina, tuntuu etten oikein tunne itseäni enää. On paniikkioireilua, kovaa ahdistusta. Myös fyysisiä vaivoja seurauksena liian pitkään jatkuneesta stressistä ja syömishäiriöstä. Ei ole oikeastaan ystäviä, vain kavereita ja liian moni ihminen tuntuu haluavan seuraani vain silloin kun tarvitsevat jotain, kun tietävät miten hyväsydäminen ja auttavainen persoona olen. Parhaan ystäväni "menetin" jo teini-iässä kun hän sairastui mm. masennukseen, nykyään on päihderiippuvainen eikä toivoakaan yrittää rakentaa ystävyyssuhdetta uudelleen vaikka halua molemmilla ilmeisesti siihen olisi. Rahahuolet myös painavat, kun kunnon työtä ei ole ja pääasiallisesti joudun pärjäämään tuilla.

Ajattelin nuorempana että minusta tulee jotain suurta, minulla oli paljon haaveita ja tavoitteita. Uskoin että minusta olisi ollut vaikka mihin, taitoa ja lahjakkuutta löyty(y)/(i) moneen. Nykyään olen vaan niin hukassa itseni kanssa, en enää ole varma mitä haluan ja mihin tästä mennä. Pelkään pahinta jatkuvasti (mm. omaa tai läheisen kuolemaa) joka vähän kuin lamaannuttaa minut enkä osaa ja uskalla tarttua mihinkään. Elämä vähän kuin junnaa paikallaan. Pelkään myös että epäonnistun jos ryhdyn johonkin. Ja mitä se jokin olisi? Onko minusta siihen, haluanko sitä todella? Mietin jatkuvasti, onko minulla enää aikaa ja mahdollisuuksia jäljellä. Mistä aloittaa? Kaikki tuntuu niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta. Haluan paljon asioita mutta toisaalta en vain osaa alkaa tehdä töitä niiden asioiden eteen. En vielä 10 vuotta sittem nähnyt itseäni tällaisena, tunnen itseni nyt aivan luuseriksi.

Sitten taas on kyllä paljon mistä olla kiitollinen. Minulla on nyt hyvä kumppani, kolme ihanaa kissaa, mahtava, ihana perhe. Olen kiitollinen joka päivästä ja siitä että lähimmäkseni ovat vielä täällä, että itse olen vielä täällä. On elämässä oikeasti tapahtunut paljon hyvääkin ja olen saanut asioita joita en osannut odottaa. Yritän myös parhaani mukaan kääntää vaikeudet voitoksi ja ajatella, että ne ovat myös antaneet ja opettaneet vaikka se on välillä todella vaikeaa. Koen että kokemusteni myötä olen montaa ikäistäni kypsempi enkä nillitä pienistä asioista, osaan arvostaa pieniä hyviä asioita enemmän kuin moni muu.

Olisihan sitä oikeasti helpommallakin saanut päästä, sekä minä että rakkaat ympärilläni. Joskus tulen tosi vihaiseksi ja katkeraksi jopa, siitä kaikesta pskasta mitä päällemme on heitetty. Joskus yksinäni mietin, että mitä väärää olemme tehneet, että niin paljon ikäviä asioita on sattunut juuri meidän kohdallemme. Mutta silti, ainakin tässä ja nyt meillä on toisemme ja se on jotain mistä todella olla kiitollinen.

Vierailija
276/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli lapsena yksi haave: saada tulla äidiksi, saada lapsia. Ei löytynyt sopivaa kumppania siihen. Uudenvuodenaattona kävin jostain syystä Munkkiniemen rannalla jättämässä hyvästit toiveelleni. Meni 4 kk niin tapasin lasteni isän. Olin 37 kun ulin raskaaksi ja toisen kerran 39-vuotiaana.

Sain sen mistä luovuin. Se oli kummallista. Luovuin siis tosissani enkä tehnyt kauppaa kohtalon kanssa.

Vierailija
277/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
278/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivoin nuorena asioita, joita en enää nyt todellakaan toivo. Elämäni ei mennyt kuten suunnittelin ja hyvä niin. Nyt nelikymppisenä olen ollut naimisissa kahdesti, 3 lasta, varallisuutta yli omien tarpeiden, paljon ystäviä ja olen matkustellut ja kiertänyt maailmaa. Olen myös unelmatyössäni. Ainoa läpi elämän pysynyt unelma oli asua merenrannalla. Nyt vihdoin 40-vuotiaana asun Helsingissä merenrannalla. Asuntomme on aivan uniikki ja koko asunnon mittainen lasi-ikkuna on merelle. Tämä rauhoittaa.

Silti minulla on asioita, jotka repivät rikki sisäisesti.

Vierailija
279/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Synnyin mielisairaaseen perheeseen, jossa väärinkäytettiin alkoholia ja huumeita. 

Eskarista amikseen koulukiusaamista. Nuorena aikuisena mielenterveys romahti, nyt kolmekymppisenä kuusi diagnoosia ja työkyky nolla, eläkepaperit vetämässä. 

Olisin halunnut olla joku. Jotain. Mitä, sitä en osaa sanoa, sillä lapsuuteni takia minulle ei koskaan kehittynyt persoonaa. Minulla ei ole erityisiä ajatuksia tai toiveita enää mitään koskien, kunhan vaan olen olemassa. En väärinkäytä mitään. En harrasta mitään. Minulla ei ole yhtään ystävää. 

Nyt kun asiaa mietin, minulla oli pari toivetta. Olisin halunnut osata lentää, ja taikoa. Kumpaankaan ei ole tässä elämässä mahdollisuuksia, eli se siitä.

Joku viisas joskus sanoi, että sillä mitä teet seuraavaksi on merkitystä ja siitä rakentuu identiteetti. Menneisyyttä kun ei kukaan voi muuttaa. Mietiskele hetki tätä ajatusta.

Vierailija
280/645 |
10.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuus ei mennyt kuten piti, siitä jäi traumat, mielenterveysongelmat, joita nyt olen onneksi päässyt terapiaan ratkomaan. Sain kuitenkin miehen ja tyttären. Olen saanut opiskella ja päässyt myös työpaikkaan, jossa olen viihtynyt. Vakituisesta työstä vielä haaveilen. Olen päässyt silloin tällöin matkustamaan ja taloudellinen tilanne on hyvä. Lapsena halusin monta lasta, ja vieläkin ainakin toisen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi yhdeksän