Miten ihmeessä 70 luvulla oli niin pieni työttömyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?

Muistaako joku?

Asumistukea alettiin myöntää vuonna 1994 eli samoihin aikoihin kuin työllistämistukitöitä alettiin ajamaan alas. Ennen oltiin paremmalla ansiosidonnaisella joten kahdelle muulle tuelle ei niin ollut tarvetta. Nykysin halutaan että ihmiset hakevat useampaa tukea ja näin heidät voidaan myös leimata työnvieroksujiksi ja sossupummeiksi.

https://www.kela.fi/historia

Toimeentulotuesta en löytänyt tietoa mutta kuulemani mukaan sitä on myönnetty jo 70-80-luvuilla ainakin. Luultavasti jo aiemminkin.

Taisi olla aika pieniä summin, kun ihmisiä lähti niin paljon muualle töihin. Äidin perheessä oli 7 lasta, 5 lähti Ruotsiin ja 2 Jenkkeihin. Äiti kertoi, että vaihtoehtoja ei ollut.

Ja tt-tuki oli aiemmin nimeltään köyhäinhuoltoapua (fattig föreningshjälp=fatta). Aikoinaan köyhät asui vaivaistalossa jne.

Lähdimme mieheni kanssa 1972 Maraboun tehtaalle Sundbybergiin Tukholman lähelle töihin. Työttömänä jotain olematonta tukea sai, muuta ei sillä elänyt. Meitä oli kaksi, se helpotti. Moni oli ihan yksin. Tulin raskaaksi 1980, muutimme takaisin Suomeen, kun olin raskaana. Tilanne oli Suomessa silloin parempi. Mieheni pääsi heti töihin. Minäkin pääsin heti äitiysloman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Elintasopakolaiset lähti Ruotsiin ja muihin maihin. Suomalaiset oli Ruotsissa haittamaahanmmuuttoa useinkin

Et tiedä tästä asiasta yhtään mitään. Menimme sinne tekemään työtä, joka ei ruotsalaisille kelvannut. Emme todellakaan olleet haitaksi. Moni on palannut takaisin, moni jäänyt. Itse palasin, kun tunsin kuitenkin olevani toisen luokan ihminen. Tein siellä työtä seitsemän vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Metsäteollisuus, koneteollisuus. Suomessa valmistettiin paljon erilaista tavaraa joka nykyisin valmistetaan Kiinassa.

Tekstiiliteollisuus esim työllisti paljon ompelijoita. Pienissä kunnissakin oli pikkuompelimoita, pieniä kenkätehtaita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Ei sitä kansakoulupohjalla yliopistoon päässyt. Ja silloiseen oppikouluun ei voinut mennä, koska se oli maksullista. Vanhemmilla ei ollut laittaa siihen penniäkään. Eikä lapset saaneet töitä silloinkaan. Oppikouluun pystyi hakemaan kansakoulun luokilta 3-6.

Eri

Oppikouluun haettiin 4. luokan jälkeen, toiset pääsivät heti, toiset myöhemmin. Kansakoulupohjalta pääsi yliopistoon pitempää reittiä: ammattikorkeakoulu - opisto - erivapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Ei sitä kansakoulupohjalla yliopistoon päässyt. Ja silloiseen oppikouluun ei voinut mennä, koska se oli maksullista. Vanhemmilla ei ollut laittaa siihen penniäkään. Eikä lapset saaneet töitä silloinkaan. Oppikouluun pystyi hakemaan kansakoulun luokilta 3-6.

Eri

Oppikouluun haettiin 4. luokan jälkeen, toiset pääsivät heti, toiset myöhemmin. Kansakoulupohjalta pääsi yliopistoon pitempää reittiä: ammattikorkeakoulu - opisto - erivapaus.

Ammattikorkeakouluja ei vielä 70-luvulla ollut. Tulivat 90-luvulla. Kansakoulupohjalla pääsi ammatti- ja kauppakouluun. Muihin vaadittiin vähintään keskikoulupohja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

1970-luvulla maksettiin työttömyyskorvausta, johon vaikutti puolison tulot. Sitten oli "liiton raha" eli nykyistä ansiosidonnaista vastaava, johon ei vaikuttanut. 

Ja kyllä, olen niin vanha että olen tuotakin rahaa ehtinyt nostaa.

Ansiosidonnainen on tullut vasta 1985.

Ennen sitä oli jo ns. liiton raha, jota maksettiin jotenkin eri perusteella kuin työvoimatoimiston korvausta.

Ruotsiin muutettiin parempien palkkojen ja parempien elinolosuhteiden vuoksi, ei niinkään sen vuoksi, että Suomessa olisi ollut massatyöttömyyttä esim. teollisuudessa. 1970-luvun alussa maataloudesta vaan jäi niin paljon ihmisiä pois, maaseudulla oli yksinkertaisesti liikaa väkeä.

Ruotsiin oli tuolloin "helppo" mennä joukon mukana. Työnantajat houkuttelivat suomalaisia. Asunto-olot olivat edellä Suomea, sosiaalituet (mm. työttömyystuki) edellä Suomea tosin erot tässä kuroutuivat vuosikymmenen loppua kohden. Suomi kaupungistui kovaa vauhtia, täällä oli kyllä työtä koska NL-vienti veti, rakentamisessa tarvittiin työntekijöitä, samoin palveluelinkeinojen kehittyessä ja julkisen sektorin työntekijämäärän kasvaessa.

Moni vaan valitsi Ruotsin, koska muutkin menivät, ja palkkataso ei ollut Suomessa lähelläkään vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?

Muistaako joku?

Asumistukea alettiin myöntää vuonna 1994 eli samoihin aikoihin kuin työllistämistukitöitä alettiin ajamaan alas. Ennen oltiin paremmalla ansiosidonnaisella joten kahdelle muulle tuelle ei niin ollut tarvetta. Nykysin halutaan että ihmiset hakevat useampaa tukea ja näin heidät voidaan myös leimata työnvieroksujiksi ja sossupummeiksi.

https://www.kela.fi/historia

Toimeentulotuesta en löytänyt tietoa mutta kuulemani mukaan sitä on myönnetty jo 70-80-luvuilla ainakin. Luultavasti jo aiemminkin.

Taisi olla aika pieniä summin, kun ihmisiä lähti niin paljon muualle töihin. Äidin perheessä oli 7 lasta, 5 lähti Ruotsiin ja 2 Jenkkeihin. Äiti kertoi, että vaihtoehtoja ei ollut.

Ja tt-tuki oli aiemmin nimeltään köyhäinhuoltoapua (fattig föreningshjälp=fatta). Aikoinaan köyhät asui vaivaistalossa jne.

Ei 70-luvulla enää! Vähävaraisille lapsiperheille oli samalla tavalla kuin nyt kaupungin vuokrataloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Ei sitä kansakoulupohjalla yliopistoon päässyt. Ja silloiseen oppikouluun ei voinut mennä, koska se oli maksullista. Vanhemmilla ei ollut laittaa siihen penniäkään. Eikä lapset saaneet töitä silloinkaan. Oppikouluun pystyi hakemaan kansakoulun luokilta 3-6.

Eri

Oppikouluun haettiin 4. luokan jälkeen, toiset pääsivät heti, toiset myöhemmin. Kansakoulupohjalta pääsi yliopistoon pitempää reittiä: ammattikorkeakoulu - opisto - erivapaus.

Ammattikorkeakouluja ei vielä 70-luvulla ollut. Tulivat 90-luvulla. Kansakoulupohjalla pääsi ammatti- ja kauppakouluun. Muihin vaadittiin vähintään keskikoulupohja.

Ei ollut vaan opistot, joihin pääsi ammattikorkeakoulun käyneet jos ei ollut keskikoulun käynyt. Opiston ja esim kansankorkeakoulun käynyt saattoi saada erivapauden hakea yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

1970-luvulla maksettiin työttömyyskorvausta, johon vaikutti puolison tulot. Sitten oli "liiton raha" eli nykyistä ansiosidonnaista vastaava, johon ei vaikuttanut. 

Ja kyllä, olen niin vanha että olen tuotakin rahaa ehtinyt nostaa.

Ansiosidonnainen on tullut vasta 1985.

Ennen sitä oli jo ns. liiton raha, jota maksettiin jotenkin eri perusteella kuin työvoimatoimiston korvausta.

Liiton raha oli niin pieni, ettei riittänyt edes kaupungin vuokra-asunnon vuokranmaksuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Ei sitä kansakoulupohjalla yliopistoon päässyt. Ja silloiseen oppikouluun ei voinut mennä, koska se oli maksullista. Vanhemmilla ei ollut laittaa siihen penniäkään. Eikä lapset saaneet töitä silloinkaan. Oppikouluun pystyi hakemaan kansakoulun luokilta 3-6.

Eri

Oppikouluun haettiin 4. luokan jälkeen, toiset pääsivät heti, toiset myöhemmin. Kansakoulupohjalta pääsi yliopistoon pitempää reittiä: ammattikorkeakoulu - opisto - erivapaus.

Ammattikorkeakouluja ei vielä 70-luvulla ollut. Tulivat 90-luvulla. Kansakoulupohjalla pääsi ammatti- ja kauppakouluun. Muihin vaadittiin vähintään keskikoulupohja.

Muistelen, että 70-luvulla toimi "kansankorkeakoulu", mikä tarjosi yhden väylän yliopistoon ilman yo-tutkintoa. Ja oliko vielä niin, että Tampere oli ainoa missä ko väylää saattoi käyttää? Joku sos.poliittinen linja? Muistaako joku tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Ei sitä kansakoulupohjalla yliopistoon päässyt. Ja silloiseen oppikouluun ei voinut mennä, koska se oli maksullista. Vanhemmilla ei ollut laittaa siihen penniäkään. Eikä lapset saaneet töitä silloinkaan. Oppikouluun pystyi hakemaan kansakoulun luokilta 3-6.

Eri

Oppikouluun haettiin 4. luokan jälkeen, toiset pääsivät heti, toiset myöhemmin. Kansakoulupohjalta pääsi yliopistoon pitempää reittiä: ammattikorkeakoulu - opisto - erivapaus.

Ammattikorkeakouluja ei vielä 70-luvulla ollut. Tulivat 90-luvulla. Kansakoulupohjalla pääsi ammatti- ja kauppakouluun. Muihin vaadittiin vähintään keskikoulupohja.

Ei ollut vaan opistot, joihin pääsi ammattikorkeakoulun käyneet jos ei ollut keskikoulun käynyt. Opiston ja esim kansankorkeakoulun käynyt saattoi saada erivapauden hakea yliopistoon.

70-luvulla ei ollut ammattikorkeakouluja. Eikä kaikilla varaa opiskella useita vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Oli pääsykokeet, olen itsekin käynyt pääsykokeissa. Varmaan jonnekin pääsi hyvillä yo-todistuksen arvosanoilla ( matematiikka yms alat) 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli niin tehotonta. Mieti, kun nykyään lähetät dokumentin sekunnissa muille meilillä, ja he lukevat sen laitteiltaan. Jos jostain syystä pitää tulostaa paperille, siinä menee joitakin kymmeniä sekunteja.

1970-luvulla konekirjoittaja naputteli kopioita kalkkeeripaperin läpi, ja posti kulki Kusti polki.

Telefax oli kyllä jo 70-luvulla, niitä oli yleensä firmoilla ja kiireelliset dokumentit lähetettiin näiden avulla. Suurin osa postista kulki vanhaan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan suomella oli oma velaton raha, pystyttiin painamaan niin paljon rahaa kuin huvitti rahoittamaan kaikki tarpeellinen, Nykyään jokaikinen euro on velkaa josta taloustavalla tai toisella maksaa korkoa pankeille oelkästä rahan olemassaolosta. Kyllä koskee myös ja eteenkin bittiraha mikä tileillä.

Sivuefekti tuosta vanhasta oli sitten inflaato ja devalvaatiot vähän väliä. Nyt on vakaampi raha mutta köyhempi yhteiskunta.

Samoin sosiaaliturva on kuihtunut pois ostovoimaltaan, julkiset palvelut muuttuneet maksullisiksi ymv huononnuksia. Kaikki jotta pystyttäisiin olemaan eurossa ja euussa. Toivottavasti eu on edes jonkun mielestä sen arvoinen.... veikkaan vaan että euu kannattajat eivät vain tiedä euun todellista hintaa.

Sosiaaliturvaa ei ollut juurikaan. Julkiset palvelut heikot. Ja olimme paljon köyhempiä, elintaso iha toidta kuin nykyään

Kunta palkkasi kunnan hommiin jos oli työtön, samoin valtio. Koetappa nyt päästä moiseen hommaan ihan vaaan koska työtön...

60 luvulla oli vielä hätäaputöitä, eli pääsi kaivamaan ojaa tai vastaavaa työtä, josta sai palkkaa. -71 tuli työttömyysturva, mutta kyllä tämä hätäaputyöajattelu kesti ihan 90-luvulle asti ja työttömille keksittiin töitä julkiselle aina sen verran että sai nollattua ansiosidonnaisen työssäoloehdon.

Hätäaputyöt olivat aika raskaita paikkoja, ei kaikki sopineet mihinkään kunnanvirastoon kahvinkeittäjiksi.

Kaksi veljeäni olivat hätäaputöissa tietyöhommissa parinsadan kilometrin päässä kotoa. Asuntona olivat yhteismajoitukset kylmissä parakeissa, joissa nuoret miehet olivat viikkoja. Eikä sitä kysytty, haluaako lähteä, vaan oli lähdettävä. Ja palkkahan oli hätäaputöihin määrätyilla pienempi kuin ns normaali työsuhteessa olevilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli niin tehotonta. Mieti, kun nykyään lähetät dokumentin sekunnissa muille meilillä, ja he lukevat sen laitteiltaan. Jos jostain syystä pitää tulostaa paperille, siinä menee joitakin kymmeniä sekunteja.

1970-luvulla konekirjoittaja naputteli kopioita kalkkeeripaperin läpi, ja posti kulki Kusti polki.

Telefax oli kyllä jo 70-luvulla, niitä oli yleensä firmoilla ja kiireelliset dokumentit lähetettiin näiden avulla. Suurin osa postista kulki vanhaan tapaan.

Mutta posti kulki, postinjakeluakin oli kaksi kertaa päivässä, ainakin kaupungeissa.

Suomessa oli paljon teollisuutta, joka teki tuotteita itänaapurille. Se oli iso kauppakumppani ja osti huonoakin laatua.

Kun se kauppa loppui, niin siinähän kävi kehnosti.

Sama tuote ja sama laatu ei kelvannutkaan muualle.

70-luvulla kuitenkin oli paljon työttömyyttä, mutta sitä hoidettiin eri tavalla kuin nykyään. Lisäksi ihmisiä muutti paljon Ruotsiin töiden perässä.

Suomessa vieläkin opetellaan hyvän laadun ja markkinoinnin merkitystä.

Heikkoa laatua ollaan ylläpidetty kaikenmaaulman suosi suomalaista-kampanjoilla.

Sillä asenteella kun mennään ei pärjätä vientimarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Äitejä oli paljon kotona, joten perheen mies työllistyi helpommin.

Sama saataisiin aikaiseksi vähentämällä työaika päivässä 6 tuntiin.

Samalla myös palkka vähenisi, sitähän maksettaisi tietysti vain kuudelta tunnilta. Moni pienipalkkainen ei enää pärjäisi omalla palkallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

1970-luvulla maksettiin työttömyyskorvausta, johon vaikutti puolison tulot. Sitten oli "liiton raha" eli nykyistä ansiosidonnaista vastaava, johon ei vaikuttanut. 

Ja kyllä, olen niin vanha että olen tuotakin rahaa ehtinyt nostaa.

Ja ansiosidonnaiselle pääsi takaisin koska:

"Aiemmin oli laki, joka takasi kaikille pitkäaikaistyöttömille kunnan tukityöllistetyn paikan, jolloin pystyi uusintamaan oikeuden ansiopäivärahaan. 90-luvun laman aikana se katosi kokonaan."

Eli kaikki jotka vain tahtoivat pääsivät ansiosidonnaisen loputtua työllistämistöihin. Ja siihen ei puolison tulot vaikuttanut.

Ei loppunut ansiosidonnainen 70-luvulla, koska sitä ei ollutkaan kuin vasta 1985.