Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä 70 luvulla oli niin pieni työttömyys?
01.07.2019 |
Kaupat oli harvassa ja menivät aikaisin kiinni. Ei ollut isoja ostareita työllistämässä satoja ihmisiä.
Ravintoloita oli vähemmän. Ei pikaruokaloita.
Ei juuri ollut mitään teknologiateollisuutta työllistämässä.
Kämpätkin olivat pieniä nykyisiin verrattuna joten rakennettiin myös vähemmän.
Eli mitä ne työpaikat oikein olivat?
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.
Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.
Opiskelijat saivat tienata kesätyörahansa verovapaina. Se oli suuri etu. Vieläkin vanhemmat ihmiset luulee, että opiskelijoiden ei tarvitse maksaa veroa palkastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ei ollut teknologiateollisuutta? Siihen aikaanhan sitä vasta olikin. Tosin teknologia oli nykyaikaan verattuna ei niin kovin edistynyttä, mutta oli kuitenkin.
Siihen aikaan Suomessa rakennettiin sellaisia asioita jotka nykyään tehdään halpamaissa. Oli suomalaisia televisioita, radioita, jääkaappeja, pesukoneita, polkupyöriä, sähköliesiä, ym.
Ihmisiä tarvittiin enemmän koska automaatio ja tietokoneet olivat lapsen kengissä nykyaikaan verrattuna.
Nimemomaan.
Myös vähemmän teknisiä kulutushyödykkeitä valmistettiin.
Huonekaluja, vaatteita...
Vähänkään suuremmalla kylällä oli oma meijeri, saha, mylly...Linja-autoissa saattoi olla vielä kuljettajan lisäksi rahastaja.
Nyt Suomessa on muutama meijeri, sahoja on harvemmassa ja niissä on automaation takia vain muutama työntekijä/vuoro.
Rakennuksilla tarvitaan enää vähän ns. hanslankareita.
Kävin juuri töiden puolesta kahdessa pienessä vesivoimalaitoksessa. Molemmat olivat vielä 2000-luvun alussa työllistäneet kolme työntekijää per laitos. Nykyään rakennukset ovat tyhjillään, koska kaikki hoidetaan etänä ja automatiikalla. Siinä katosi kuusi työpaikkaa hups heijaa. Kuinka paljon niitä onkaan kadonnut muusta suorittavasta työstä?
Vanhoissa tuotantolaitoksissa oli aikoinaan todella paljon työntekijöitä. Huomaa siitä että esimerkiksi ruokalat ja keittiöt ovat valtavia, koska niissä on aikoinaan ollut monikymmenkertainen työntekijämäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.
Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.
Opiskelijat saivat tienata kesätyörahansa verovapaina. Se oli suuri etu. Vieläkin vanhemmat ihmiset luulee, että opiskelijoiden ei tarvitse maksaa veroa palkastaan.
Molemmat poikani hakivat kesätöitä varten nollaverokortin. Mitä ihmettä tarkoitat? Tiettyyn rajaan asti 0 %. En muista sitä rajaa, koska hoitavat itse asiansa. Ikää heillä on 16 ja 17,5 v. Mutta ei viime vuoden kesätöistäkään mennyt veroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.
Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.
1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.
1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.
Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui
70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.
Ei sitä kansakoulupohjalla yliopistoon päässyt. Ja silloiseen oppikouluun ei voinut mennä, koska se oli maksullista. Vanhemmilla ei ollut laittaa siihen penniäkään. Eikä lapset saaneet töitä silloinkaan. Oppikouluun pystyi hakemaan kansakoulun luokilta 3-6.
Eri
Suomalaisilla yrityksillä oli paljon rakennusurakoita ulkomailla, Neuvostoliitossa, arabimaissa jne. Nämä työllisti paljon vielä 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmetellään, miksi nykyään ei lähdetä ulkomaille töihin, niin osasyy on se, että esimerkiksi Ruotsiin mennessä mentiin suoraan töihin. Kaikki oli valmiiksi järjestetty, asunnot ja muut.
Kyllä moni työtön nykyäänkin sillä järjestelyllä lähtisi.
Ei mitä silloinkaan yhteiskunta järjestelyt, saati auttanut. Asialle laitettiin siellä asuva sukulainen, tuttu tms. Kysymään työnjohdolta olisiko finskille jotain hommia, löytyisikö jostain kämppää jne. Kyllä -70 luvullakin tajuttiin verkostoitumisen suomat mahdollisuudet.
Ruotsin työvoimatoimistolla oli jopa omia haarakonttoreita Suomessakin, kaikki oli järjestetty valmiiksi. Laivalla Ruotsiin ja ilmoittautumaan niin asuntoa myöten oli kaikki valmiina.
Toki Ruotsiin lähdettiin monella eri tavalla, osa vain lähti katsomaan mitä olisi tarjolla mutta monella oli tällainen valmis paketti tiedossa jo lähtiessä.
Tuski monikaan lähtisi nyt ja jättäisi kaiken taakseen. Vaikka järjestettäisiin mitä tahansa paketteja. Tosin en muista, että tuollaisia olisi ollut 70-luvulla. Entinen naapuri hommasi työpaikan, asuin hänen luonaan, kunnes oma asunto löytyi. Matkan maksoin itse. Lainasin rahat äidiltä.
70-luvun työtön nuori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä? 70-luvulla pellot pantiin pakettiin, oli suurtyöttömyys ja porukkaa läksi massoittain Ruotsiin töihin. Siinähän ne työttömyysluvut toki kaunistuivat.
Niin, miksi eivät nykyisin lähde ulkomaille, vaikkapa norjaan? Sen sijaan tullaan vaan syrjäytyneiksi, läträtään viinan ja huumeiden kanssa ja eipä kukaan mitään 10v työttömänä ollutta halua palkata sitten vaikka olisi minkälainen talousbuumi menossa ...
Sama kehitys on tapahtunut muuallakin, eikä hanttihommiin pääse helposti ulkomaillakaan.
Öljynporaraus-, asfaltti- ja sairaanhoitoala ainakin työllistää vielä Norjassa. En sano siitä hanttihommiksi, mutta olen ollut 11 siellä töissä ilman ammattikoulutusta. Varmaankin sairaanhoitoala vaatii jonkun koulutuksen. Taitaa heillä riittä töitä Suomessakin, tosin surkealla palkalla. Olemme avopuolison kanssa noin puoli vuotta vuodesta Norjassa työssä ja puoli vuotta Suomessa ansiosidonnaisella päivärahalla.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.
Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.
Höpö höpö ja päinvastoin, ainakin suvussani. Molemmat vanhempani ovat kiertokoulun/kansakoulun käyneiden köyhien sotaleskien lapsia. Heillä, kuten kaikilla tädeilläni ja sedilläni on akateemiset tutkinnot.
Vaikkei opintotukia tms. ollut, opinnot pystyi rahoittamaan käymällä töissä, jos muutti kaupunkiin.
Esim. Isäni, syntynyt -40: ensin hanttihommiin tehtaalle+työn ohessa konepajakoulu, sitten iltaopintoina oppikoulu, opistossa iltalinjalla insinöörin paperit jne. Eikä ollut riskiä, etteikö aikanaan löytyisi koulutusta vastaavaa vakityötä.
Pikemminkin nykyään pitää olla varalla varakkaat vanhemmat tms. varasuunnitelma, jos koulutusta vastaavaa työtä ei aikanaan löydy ja jos ei opintoja ole kyennyt rahoittamaan työllään.
Käsityksesi on hassa. Kai tiedät kuinka harva sen koulutuksen ennen sai ja miten iso panostus se olii. Ilman tukia
Nyt on koulutustaso ihan toinen ja kaikki mahdollisuudet ihan toisenlaiset
Huomatkaa, että 1970-luvulla menivät töihin ne, jotka olivat käyneet koulunsa ennen sitä. Silloin (1960-luvulla ja ennen) ei tosiaan edes keskikouluun, lukioon ja yliopistoon päässeet kovin vähävaraiset ja toiseksi perheissä tarvittiin lapsia työvoimaksi. Näin oli varsinkin maalla, ja tyttöjen kouluttamista pidettiin turhana, kun naimisiin ne kuitenkin menivät.
1970-luvulla tuli maksuton peruskoulu, ja jo ennen sitä oli ilmainen keskikoulu, jota minäkin kävin. Omista luokkakavereistani ja samanikäisistä serkuistani kenenkään opiskelua ei vanhempien varattomuus rajoittanut. Silloin monilla vanhemmilla oli tavoitteena se, että lapsilla olisi ollut korkeampi koulutus ja parempi työpaikka kuin heillä itsellään. Rankkaa oli silloinkin niillä akateemisten lapsilla, joilla ei kykyjä tai haluja olisi riittänyt korkeampiin opintoihin.
Tuli ja oli. Mitä se meitä auttoi, jos jotain tuli 70-luvulla. Ei ollut 70-luvun nuorilla niihin mahdollisuuksia. Meitä häiritsi vanhempien varattomuus.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.
Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.
Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.
Kyllä oli. Menin itse pääsykokeen kautta teknilliseen korkeakouluun 70-luvun alkupuolella. Jopa oppikouluun oli pääsykoe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.
Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.
Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?
Muistaako joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä? 70-luvulla pellot pantiin pakettiin, oli suurtyöttömyys ja porukkaa läksi massoittain Ruotsiin töihin. Siinähän ne työttömyysluvut toki kaunistuivat.
Niin, miksi eivät nykyisin lähde ulkomaille, vaikkapa norjaan? Sen sijaan tullaan vaan syrjäytyneiksi, läträtään viinan ja huumeiden kanssa ja eipä kukaan mitään 10v työttömänä ollutta halua palkata sitten vaikka olisi minkälainen talousbuumi menossa ...
Sama kehitys on tapahtunut muuallakin, eikä hanttihommiin pääse helposti ulkomaillakaan.
Joskus luin jutun jossa kerrottiin että automaatio osuu itse asiassa pahiten esim. aasian työpaikkoihin. Tonnikala ja ananastehtaat ovat jo valmiiksi automatisoituja ja näin siellä päin ei edes tule tuota vaihetta että tarvittaisiin paljon työntekijöitä ja näin heidän asemansa paranisi. Hypättiin tavallaan sen yli ja mentiin suoraan automaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.
Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.
1970-luvulla maksettiin työttömyyskorvausta, johon vaikutti puolison tulot. Sitten oli "liiton raha" eli nykyistä ansiosidonnaista vastaava, johon ei vaikuttanut.
Ja kyllä, olen niin vanha että olen tuotakin rahaa ehtinyt nostaa.
Ja ansiosidonnaiselle pääsi takaisin koska:
"Aiemmin oli laki, joka takasi kaikille pitkäaikaistyöttömille kunnan tukityöllistetyn paikan, jolloin pystyi uusintamaan oikeuden ansiopäivärahaan. 90-luvun laman aikana se katosi kokonaan."
Eli kaikki jotka vain tahtoivat pääsivät ansiosidonnaisen loputtua työllistämistöihin. Ja siihen ei puolison tulot vaikuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.
Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.
Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?
Muistaako joku?
Asumistukea alettiin myöntää vuonna 1994 eli samoihin aikoihin kuin työllistämistukitöitä alettiin ajamaan alas. Ennen oltiin paremmalla ansiosidonnaisella joten kahdelle muulle tuelle ei niin ollut tarvetta. Nykysin halutaan että ihmiset hakevat useampaa tukea ja näin heidät voidaan myös leimata työnvieroksujiksi ja sossupummeiksi.
Toimeentulotuesta en löytänyt tietoa mutta kuulemani mukaan sitä on myönnetty jo 70-80-luvuilla ainakin. Luultavasti jo aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.
Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.
Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?
Muistaako joku?
Asumistukea alettiin myöntää vuonna 1994 eli samoihin aikoihin kuin työllistämistukitöitä alettiin ajamaan alas. Ennen oltiin paremmalla ansiosidonnaisella joten kahdelle muulle tuelle ei niin ollut tarvetta. Nykysin halutaan että ihmiset hakevat useampaa tukea ja näin heidät voidaan myös leimata työnvieroksujiksi ja sossupummeiksi.
Toimeentulotuesta en löytänyt tietoa mutta kuulemani mukaan sitä on myönnetty jo 70-80-luvuilla ainakin. Luultavasti jo aiemminkin.
Taisi olla aika pieniä summin, kun ihmisiä lähti niin paljon muualle töihin. Äidin perheessä oli 7 lasta, 5 lähti Ruotsiin ja 2 Jenkkeihin. Äiti kertoi, että vaihtoehtoja ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.
Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.
Paljonko sitä sai 70-luvulla? Oliko lisäksi asumis- ja toimeentulotuki, jos työttömyyskorvaus oli pieni?
Muistaako joku?
Asumistukea alettiin myöntää vuonna 1994 eli samoihin aikoihin kuin työllistämistukitöitä alettiin ajamaan alas. Ennen oltiin paremmalla ansiosidonnaisella joten kahdelle muulle tuelle ei niin ollut tarvetta. Nykysin halutaan että ihmiset hakevat useampaa tukea ja näin heidät voidaan myös leimata työnvieroksujiksi ja sossupummeiksi.
Toimeentulotuesta en löytänyt tietoa mutta kuulemani mukaan sitä on myönnetty jo 70-80-luvuilla ainakin. Luultavasti jo aiemminkin.
Kiitos.
70-luvulla työttömät muuttivat Ruotsiin. Siksi Suomen työttömyys oli pieni. Nykyajan työttömät eivät suostu muuttamaan edes paikkakuntaa.
Mentaliteetti oli ihan erilainen, siis koko työkulttuuri. Monet työpaikat oli ns. suojatyöpaikkoja, itsekin tein valtiolla mm. toimistohommia, joissa lähinnä hengailtiin ja lorvittiin työpaikalla. Sai mokailla ja dokailla aika paljon ennen fuduja. Toki oli paljon hommia, joissa ihan oikeasti sai raataa. Esim. tehtaat ja sairaalat, kaupan ala. Mutta virastohommat oli tosi leppoisia. Työttömänä jos halusi olla, joutui näkemään suorastaan vaivaa, koska työhönosoituksia oikeasti lähetettiin työkkäristä ja töitä tarjottiin, ja niihin oli aina helppo päästä. Ei tarvinnut kilpailla töistä.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla rakennettiin paljon. Melkein kaikki kerrostalothan on 60 ja 70 luvulta. Myös hyvin suuri osa tiestöstä ja muusta infrasta on rakennettu noihin aikoihin.
En usko että edes rakennettiin määrällisesti paljoa enempää, mutta ne työmaat olivat kuin ihmisten muurahaiskekoja. Kuhina kävi ja siellä riitti jokaiselle jotakin töitä joka oli tarpeeksi hullu halutessaan sinne... tai osa varmaan vaan kulutti aikaansakin, ei se työnteko niin vakavaa ollut.
Nykyään kerrostalotyömaalla on minimimäärä porukkaa.
Sama kehitys on tapahtunut muuallakin, eikä hanttihommiin pääse helposti ulkomaillakaan.