Miten ihmeessä 70 luvulla oli niin pieni työttömyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

Vanhemmat kustansi koulutuksen.

40-50 markkaa sain viikoksi rahaa elämiseen eri paikkakunnalla, hyvin riitti rahat.

Jäi toki biletykset ja juopottelut sivuun kokonaan, opiskeleminen oli pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kaikki menivät töihin. Mene sinäkin, juuri SINÄ, TÖIHIN.

Voisinko kuitenkin olla tämän illan kotona, koska työpaikka on nyt kiinni ja aukeaa vasta huomisaamuna kello 7.30 eli en voi mennä sinne nyt? 

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai ei ollut teknologiateollisuutta? Siihen aikaanhan sitä vasta olikin. Tosin teknologia oli nykyaikaan verattuna ei niin kovin edistynyttä, mutta oli kuitenkin.

Siihen aikaan Suomessa rakennettiin sellaisia asioita jotka nykyään tehdään halpamaissa. Oli suomalaisia televisioita, radioita, jääkaappeja, pesukoneita, polkupyöriä, sähköliesiä, ym.

Ihmisiä tarvittiin enemmän koska automaatio ja tietokoneet olivat lapsen kengissä nykyaikaan verrattuna.

Nimemomaan.

Myös vähemmän teknisiä kulutushyödykkeitä valmistettiin.

Huonekaluja, vaatteita...

Vähänkään suuremmalla kylällä oli oma meijeri, saha, mylly...

Linja-autoissa saattoi olla vielä kuljettajan lisäksi rahastaja.

Nyt Suomessa on muutama meijeri, sahoja on harvemmassa ja niissä on automaation takia vain muutama työntekijä/vuoro.

Rakennuksilla tarvitaan enää vähän ns. hanslankareita.

Kävin juuri töiden puolesta kahdessa pienessä vesivoimalaitoksessa. Molemmat olivat vielä 2000-luvun alussa työllistäneet kolme työntekijää per laitos. Nykyään rakennukset ovat tyhjillään, koska kaikki hoidetaan etänä ja automatiikalla. Siinä katosi kuusi työpaikkaa hups heijaa. Kuinka paljon niitä onkaan kadonnut muusta suorittavasta työstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

Höpö höpö ja päinvastoin, ainakin suvussani. Molemmat vanhempani ovat kiertokoulun/kansakoulun käyneiden köyhien sotaleskien lapsia. Heillä, kuten kaikilla tädeilläni ja sedilläni on akateemiset tutkinnot.

Vaikkei opintotukia tms. ollut, opinnot pystyi rahoittamaan käymällä töissä, jos muutti kaupunkiin.

Esim. Isäni, syntynyt -40: ensin hanttihommiin tehtaalle+työn ohessa konepajakoulu, sitten iltaopintoina oppikoulu, opistossa iltalinjalla insinöörin paperit jne. Eikä ollut riskiä, etteikö aikanaan löytyisi koulutusta vastaavaa vakityötä.

Pikemminkin nykyään pitää olla varalla varakkaat vanhemmat tms. varasuunnitelma, jos koulutusta vastaavaa työtä ei aikanaan löydy ja jos ei opintoja ole kyennyt rahoittamaan työllään.

Asuin kaupungissa, kävin kauppakoulun ja -opiston, illat ja viikonloput työssä. Siinä meni neljä vuotta. Tietenkin sitä olisi voinut jatkaa, jos olisi jaksanut ilman vapaa-aikaa. Jotain opintolainaa sain, jonka maksoin täysimääräisenä takaisin. Mutta tiukkaa oli, kun piti vuokrakin maksaa. Ei se mihinkään riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

70-luvulla se massakouluttautuminen kuitenkin alkoi. Ei ollut pääsykokeita yliopistoon.

Ei ollut monella mahdollisuutta mennä, ei tarvittu karsintaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

Vanhemmat kustansi koulutuksen.

40-50 markkaa sain viikoksi rahaa elämiseen eri paikkakunnalla, hyvin riitti rahat.

Jäi toki biletykset ja juopottelut sivuun kokonaan, opiskeleminen oli pääasia.

Harvojen vanhemmat pystyivät auttamaan. Tuo 50mk ei kerro mitään, silloin kai normisumma tai enemmänkin kun omia muistojani mietin, pennin karkkeja. Olin lapsi silloin

Vierailija kirjoitti:

Olen siivoojana vanhassa koulussa, meitä on 2 siivoojaa ja toisen pitää käydä muissakin kohteissa siivoomassa. Tunnen henkilön joka oli tässä samassa koulussa siivoojana 70-luvulla. Silloin heitä siivoojia oli yhteensä 5! Toki siivousmenetelmät ja aineet yms. on kehittyneet, mutta jokatapauksessa nykyään työtahti on ihan hullu kun verrataan aiempaan. 

Tämä on aivan totta. Silloin sai siivota kunnolla. Ei menetelmät ja aineet sitä korvaa. Työtahti on aivan hullu. Siivosin monessa paikkaa 70-luvulla. Nykyisen työpaikan siivoojan pitää siivota puolessa tunnissa valtava toimisto, viisi vessa ja tiskit. Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmetellään, miksi nykyään ei lähdetä ulkomaille töihin, niin osasyy on se, että esimerkiksi Ruotsiin mennessä mentiin suoraan töihin. Kaikki oli valmiiksi järjestetty, asunnot ja muut.

Kyllä moni työtön nykyäänkin sillä järjestelyllä lähtisi.

Ei mitä silloinkaan yhteiskunta järjestelyt, saati auttanut. Asialle laitettiin siellä asuva sukulainen, tuttu tms. Kysymään työnjohdolta olisiko finskille jotain hommia, löytyisikö jostain kämppää jne. Kyllä -70 luvullakin tajuttiin verkostoitumisen suomat mahdollisuudet.

Ruotsin työvoimatoimistolla oli jopa omia haarakonttoreita Suomessakin, kaikki oli järjestetty valmiiksi. Laivalla Ruotsiin ja ilmoittautumaan niin asuntoa myöten oli kaikki valmiina.

Toki Ruotsiin lähdettiin monella eri tavalla, osa vain lähti katsomaan mitä olisi tarjolla mutta monella oli tällainen valmis paketti tiedossa jo lähtiessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

Höpö höpö ja päinvastoin, ainakin suvussani. Molemmat vanhempani ovat kiertokoulun/kansakoulun käyneiden köyhien sotaleskien lapsia. Heillä, kuten kaikilla tädeilläni ja sedilläni on akateemiset tutkinnot.

Vaikkei opintotukia tms. ollut, opinnot pystyi rahoittamaan käymällä töissä, jos muutti kaupunkiin.

Esim. Isäni, syntynyt -40: ensin hanttihommiin tehtaalle+työn ohessa konepajakoulu, sitten iltaopintoina oppikoulu, opistossa iltalinjalla insinöörin paperit jne. Eikä ollut riskiä, etteikö aikanaan löytyisi koulutusta vastaavaa vakityötä.

Pikemminkin nykyään pitää olla varalla varakkaat vanhemmat tms. varasuunnitelma, jos koulutusta vastaavaa työtä ei aikanaan löydy ja jos ei opintoja ole kyennyt rahoittamaan työllään.

Käsityksesi on hassa. Kai tiedät kuinka harva sen koulutuksen ennen sai ja miten iso panostus se olii. Ilman tukia

Nyt on koulutustaso ihan toinen ja kaikki mahdollisuudet ihan toisenlaiset

Huomatkaa, että 1970-luvulla menivät töihin ne, jotka olivat käyneet koulunsa ennen sitä. Silloin (1960-luvulla ja ennen) ei tosiaan edes keskikouluun, lukioon ja yliopistoon päässeet kovin vähävaraiset ja toiseksi perheissä tarvittiin lapsia työvoimaksi. Näin oli varsinkin maalla, ja tyttöjen kouluttamista pidettiin turhana, kun naimisiin ne kuitenkin menivät.

1970-luvulla tuli maksuton peruskoulu, ja jo ennen sitä oli ilmainen keskikoulu, jota minäkin kävin. Omista luokkakavereistani ja samanikäisistä serkuistani kenenkään opiskelua ei vanhempien varattomuus rajoittanut. Silloin monilla vanhemmilla oli tavoitteena se, että lapsilla olisi ollut korkeampi koulutus ja parempi työpaikka kuin heillä itsellään. Rankkaa oli silloinkin niillä akateemisten lapsilla, joilla ei kykyjä tai haluja olisi riittänyt korkeampiin opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutusvaade kyllä. Silloin pääsi töihin, satamaan, laivalle, ravintolaan, tehtaisiin ja melkein minne vaan. Vanhemmat kokeneet opetti alkuun ja siitä se lähti. Nyt ei saatana pääse vessoja siivoamaan, jos ei ole 10 eri passia, korttia ja erikoistutkinto. Kaikista ei ole koulujen kävijöiksi ja oppisopimuspaikatkin on monesti hankala saada. Silloin kouluttautui ne jotka siihen halusi ja soveltui. Lääkärit, hoitajat, lentäjät ja vastaavat. Siis ammatit joihin on pakko olla laaja tietämys alasta. Katsokaas kun ei se kirurgi ole välttämättä yhtään parempi siivooja tai rakennusmies, kun pelkkä peruskoulun käynyt jantteri.

Silloin kouluttautui ne, joilla oli varakkaat vanhemmat.

1960-luvulla oli noin, mutta kouluttamattomille ja jopa vähälahjaisille löytyi töitä, joissa ei vaadittu edes kansakoulua. Silloin tosin keskikoulun päättötodistuksella pääsi pankkiin töihin. Nyt niihin hommiin pitää olla amk-tutkinto. Ja miettikääpä sitä, kuinka paljon pankeista on kadonnut työpaikkoja. Kotikunassani oli posti joka sivukylässä ja kirkolla 5 pankkia, ja joka pankissa oli monta työntekijää kokopäivätyössä. Nyt ei ole postitoimipaikkaa koko kunnassa ja vain yksi pankki, joka on auki muutaman tunnin viikottain.

1970-luvulla ei vanhempien varakkuus vaikuttanut koulutukseen. Minä sen tarkkaan tiedän, koska en saanut kotoa lähtiessä kuin perinteisen 100 metriä etumatkaa. En edes lehmää niin kuin äitini ja mummoni aikoinaan. No kun oikein tarkkaan mietin, niin kyllä ensimmäiseen kouluun lähtiessä sain viltin ja jotain petivaatteita, kun ne piti viedä itse asuntolaan. Muuten opiskelu oli yleisesti halvempaa kuin nykyään. Ei tarvittu ammattikouluunkin kalliita aloituspaketteja, eikä varsinkaan tietokoneita. Opintolainan ottaminen oli itsestäänselvyys.

Opintotukea ei ollut eikä kaikki saaneet lainaa. Kyllä 70-luvulla harva kouluttautui

Minä olen se, joka opiskelin ja sain opintotukea 1970-luvulla. Turha väittää vastaan minulle. Totta on, että ei silloinkaan kaikki saaneet opintotukea - kun oli niin varakkaat vanhemmat. Minulla ei ollut, niinpä sain sosiaalitoimistosta vähän apua, mutta myöhemmin sekä opintotukea että valtion takaamaa lainaa.

Ruotsiin ja Norjaan töihin  menosta tiedän myös jotain. Meille annettiin Suomen työnvälityksessä litterat sille paikkakunnalle, johon olimme menossa. Siellä yövyimme meille osoitetussa matkustajakodissa ja menimme seuraavana aamuna ilmoittautumaan arbeitsförmidledningeniin. Sieltä saimme litterat eteenpäin työpaikkakunnalle, jossa oli kalustettu asunto ja työpaikka valmiina. Asunnosta maksoimme muistaakseni 50 kr/viikko, mutta hyvin siitä palkasta silti jäi.  Kesätyökokemus tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

1970-luvulla maksettiin työttömyyskorvausta, johon vaikutti puolison tulot. Sitten oli "liiton raha" eli nykyistä ansiosidonnaista vastaava, johon ei vaikuttanut. 

Ja kyllä, olen niin vanha että olen tuotakin rahaa ehtinyt nostaa.

Assburger kirjoitti:

Nykyään moneen yhä useampaan työhön vaaditaan korkeakoulututkintoa.

Ihmisten keskimääräinen älykkyys tuskin on juuri 70- luvulta noussut. Keskivertoihminen on kyvyiltään keskiverto, ÄO 100 tienoilla.

Eläkkeeseen oikeuttaa alle 75ÄO.

Silti koulutuspoliittisena tavoitteena on korkeakoulututkinto suurimmalle osalle ihmisistä.

Puolustusvoimien pällitestien mukaan varusmiesten älykkyys on noussut vuoteen -97 asti, sitten se kääntyi laskuun. Tämän valtakunnan fiksuin sukupolvi on syntynyt -70 luvulla.

Isä meni Ruotsiin... jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmarkkinatukea ei ollut niin kuin nykyisin. Rahan eteen oli pakko tehdä töitä.

Hohhoijakkaa. Vielä 80-luvulla pystyi vielä siirtymään suoraan koulusta työttömäksi ja sai työttömyyskorvausta. Työmarkkinatuki tuli vasta 90-luvulla ja se oli huonompi kuin työttömyyskorvaus ja nuorilta evättiin mahdollisuus suoraan koulusta työttömyyskorvaukselle.

1970-luvulla maksettiin työttömyyskorvausta, johon vaikutti puolison tulot. Sitten oli "liiton raha" eli nykyistä ansiosidonnaista vastaava, johon ei vaikuttanut. 

Ja kyllä, olen niin vanha että olen tuotakin rahaa ehtinyt nostaa.

Ansiosidonnainen on tullut vasta 1985.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan suomella oli oma velaton raha, pystyttiin painamaan niin paljon rahaa kuin huvitti rahoittamaan kaikki tarpeellinen, Nykyään jokaikinen euro on velkaa josta taloustavalla tai toisella maksaa korkoa pankeille oelkästä rahan olemassaolosta. Kyllä koskee myös ja eteenkin bittiraha mikä tileillä.

Sivuefekti tuosta vanhasta oli sitten inflaato ja devalvaatiot vähän väliä. Nyt on vakaampi raha mutta köyhempi yhteiskunta.

Samoin sosiaaliturva on kuihtunut pois ostovoimaltaan, julkiset palvelut muuttuneet maksullisiksi ymv huononnuksia. Kaikki jotta pystyttäisiin olemaan eurossa ja euussa. Toivottavasti eu on edes jonkun mielestä sen arvoinen.... veikkaan vaan että euu kannattajat eivät vain tiedä euun todellista hintaa.

Sosiaaliturvaa ei ollut juurikaan. Julkiset palvelut heikot. Ja olimme paljon köyhempiä, elintaso iha toidta kuin nykyään

Kunta palkkasi kunnan hommiin jos oli työtön, samoin valtio. Koetappa nyt päästä moiseen hommaan ihan vaaan koska työtön...

60 luvulla oli vielä hätäaputöitä, eli pääsi kaivamaan ojaa tai vastaavaa työtä, josta sai palkkaa. -71 tuli työttömyysturva, mutta kyllä tämä hätäaputyöajattelu kesti ihan 90-luvulle asti ja työttömille keksittiin töitä julkiselle aina sen verran että sai nollattua ansiosidonnaisen työssäoloehdon.

Riippuu mitä aikaa 1970-luvulla tarkoitat.

1970-luvun alussa oli täystyöllisyys, teollisuus pyöri täysillä, samoin rakennettiin kaupunkeihin paljon asuinkerrostaloja. NL osti suuren osan kulutustavaratuotannostamme ja osti Ruotsikin jotain. Britannia ja Saksa ostivat Suomesta etupäässä paperia.

Mutta muutto Ruotsiin oli kanssa suurta, se vähensi kanssa työttömyyttä. Ruotsiin muutti pääsääntöisesti maaseuudun nuorta ylijäämäväestöä joita ei tarrvittu enää kun maatalous koneellistui.

Sitten 1973-74 talvella tapahtui jotain odottamatonta. Israel ja arabimaat sotivat keskenään je seurauksena öljyn saanti Eurooppaan tyrehtyi. Öljyn hinta pomppasi rajusti ja teollisuutemme joka oli öljystä riippuvainen joutui vaikeuksiin. Tätä kesti monta vuotta kun OPEC keksi "kiristää" teollisuusmaita öljy-aseellaan.

Varsinkin nuoret joutuivat työttömiksi 1970-luvun loppupuolella. Se ei koskenut vain Suomea vaan suurta osaa läntistä Eurooppaa.

Kauppa NL:n kanssa tasapainotti jonkin verran tilannetta mutta se ei työllistänyt nuoria kaupunkilaisia, mutta sitäkin enemmän rakennusmiehiä jotka rakensivat tehtaita NL:oon. Lisäksi Suomi sai ostaa öljynsä sieltä mutta hinta oli kova.

Talous alkoi kohentua vasta 1979-80. Silloin mm otettiin käytttöön ydinvoimalat Loviisassa ja Olkiluodossa eikä teollisuus enää ollut niin öljystä riippuvaista. Jos teidän vanhemmillanne oli auto silloin niin he todella kirosivat bensan hintaaa joka oli toisilla lukemilla  kuin nyt, ottaen huomioon että tavallinen perheauto kulutti n 10 l / 100 km.

Automaatiota oli vähemmän, käsiä tarvittiin enemmän

70-luvulla tehtiin paljon ns. turhaa hommaa. Varmaan kynänteroittajakin oli ammatti. Rakennustyömailla kaivattiin lapiolla.