Lue keskustelun säännöt.
Ei mitään kiinnostusta lapsiin.. muita naisia paikalla?
29.06.2019 |
Olen ns. Parhaassa synnytysiässä oleva nainen. Minulla ei ole mitään kiinnostusta lapsiin, ei sitten mitään.. en pidä lapsia millään tavalla suloisena, en ole koskaan nähnyt suloista lasta. En osaa olla lasten kanssa enkä jaksa lasten ääniä pihalla. Mikään lapsiin liittyvä ei kiinnosta pätkääkään. Ei vaan ole mitään kiinnostusta. Olen joskus jopa yrittänyt kiinnostua lapsista mutta ei, ei vaan kiinnosta ollenkaan. Näillä näkymin todella jään vapaaehtoisena lapsettomaksi, ellei sitten joskus 35v yhtäkkiä iske halu saada lapsia. Tällä hetkellä ajatus lapsista suorastaan kauhistuttaa ja varsinkin se aika, kun käy töissä+ hoitaa vielä lapsenkin. Tuntuu jo nyt, ettei töiden lisäksi jää tarpeeksi vapaa-aikaa. Puhumattakaan siitä jos on haastava erityislapsi ja tietysti vielä rahanmeno... Nyt riittää rahat juuri sopivasti, lapsen kanssa tekisi todella tiukkaa. Enkä jaksa sitä jos joku kokoajan roikkuu minussa ja haluaa huomiotani.
Muita naisia samoilla ajatuksilla?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen ja synnyttäminen on myös äärettömän vastenmielistä ja naista alentavaa.
Lainaan pitkästä kirjoituksestasi vain tuon, koska se osoittaa, miten luonnosta vieraantuneita ihmiset voivatkaan olla. Miten raskaus ja synnytys naista alentaisi, sehän on luonnollinen tapa lisääntyä. Niin tekevät kaikki muutkin eläimet, jotkut munivat, toiset synnyttävät. Vain ameebat jms. lisääntyvät jakautumalla. Niin kauan kuin ihmisiä ei osata tehdä ihmistehtaassa, niin omituista on olla noin sotajalalla luontoa vastaan.
Kukaan ei vaadi juuri sinua lisääntymään, mutta miksi sitten tuollainen tokaisu, jonka laajennat koskettamaan kaikkia naisia. No, onhan kai jonkun mielestä esim. tarpeillakin käynti äärettömän vastenmielistä, mutta se vain pitää tehdä, koska sellainen aineenvaihdunta kuuluu biologiaamme.
Minä taas samastuin täysin juuri tuohon lainaamasi kohtaan. Mitenköhän ihmiskunnasta vieraantunut olet itse, kun et käsitä että tällainen ajatus JS tunne on täysin normaali, ja että ihmiset ovat erilaisia? Et taida olla kovin empaattinen. Omituista muutenkaan tulla tällaiseen ketjuun vain motkottamaan kun juuri sinä et jotain ymmärrä ja hyväksy. Eikö oikeasti sinusta olisi aivan todella, todella kummallista jos joka ikinen nainen olisi valmis hyväksymään kuukausien mahdollisesti erittäin raskaan raskauden ja imetyksen ja mahdollisesti äärimmäisen tuskallisen ja hengenvaarallisen synnytyksen, josta voi jäädä terveysongelmia jopa loppuiäksi? Eikö vielä todella paljon kummallisempaa olisi suostua tuohon, jos ei ole kiinnostusta saada lasta elämäänsä? Jos luonnollisuutta vaaditaan, eikö luonnollista sitten olisi alkaa pukata lapsia teininä ja jatkaa, tuli niitä jälkeläisiä sitten vaikka 15. Eikö sun mielestä naisilla ole oikeutta tehdä informoituja, järkeviä päätöksiä, vaan pelkästään seurata biologiaansa ja siinä kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläoleviin viesteihin viitaten, ihmettelen miten naisen biologiaa olennaisesti kuuluva asia voi olla naista alentava? Mitenkäs tuo rintojen olemassaolo, alentavatko nekin naista? Jösses sentään joidenkin "logiikkaa".
Se, että kulttuuri vaatii peittämään tissit ja häivyttämään niiden luonnollisen ulkomuodon liiveillä (miksei riitä että peittää rintansa pelkällä paidalla?) on kyllä naisia alentavaa.
Se, miten raskauteen ja synnytykseen suhtaudutaan, terveydenhuollossa ja muutenkin, lisää sitä tunnetta että ne ovat naiselle alentavia. Maailma on pullollaan tarinoita, joissa naiset on kokeneet tulleensa kohdelluiksi jonkinlaisina inkubaattoreina eikä esim. kunnollista kivunlievitystä ole saanut. Miksei naisia haluavat lapset esitä vastavaatimuksia: jos pitää olla jotkut ”synnytystalkoot” (tuo käsite jos mikä alentaa naisia) niin miksei vaadita että sairaalassa olisi vaikkapa taattu mahdollisuus saada epiduraali ja kunnioittavaa kohtelua?
Nro 13: älä missään tapauksessa hanki lasta kenenkään mieliksi, jos se ei tunnu omalta. Elä omannäköistä elämää - vaikka miehesi "vapauttaen". Valitsin itse näin, enkä koskaan ole katunut. Ollut mahtava omannäköinen elämä. Joskus olen nähnyt unta, että olen ollut raskaana ja herännyt tosi ahdistuneena. Mahtava fiilis, kun tajuaa, ettei se ollut totta:) Tosi hienoa, kun useammat ihmiset haluavat lapsia, mutta yhtä vahva on se tunne, että moinen ajatus täysin vieras.
Ihminen ON luonnosta vieraantunut. Ylipäänsä se, että esiäidit on alkaneet kävellä kahdella jalalla on eläinkunnan ja evoluution näkökulmasta luonnotonta. Sehän vaikuttaa todella paljon lantion anatomiaan ja sitä kautta lisääntymiseen. Eihän esimerkiksi hevosen tai kissan tai juuri minkään eläimen normaaliin elämään vaikuta niin hirveästi vaikka olisikin tiineenä, samoin synnytys käy niillä helpommin kuin ihmisillä. Ihmisille lisääntyminen on isompi fyysinen ponnistus, ja ihmisen poikanen tarvitsee hoitoa moninkertaisesti pidempään kuin eläimillä. Samoin ihmisillä on tietoa ja mahdollisuus punnita ja suunnitella elämäänsä - kai sekin sitten on jonkun mielestä luonnotonta. Mistä me tiedetään haluaisiko kissakaan pentuja jos se tietäisi mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen ja synnyttäminen on myös äärettömän vastenmielistä ja naista alentavaa.
Lainaan pitkästä kirjoituksestasi vain tuon, koska se osoittaa, miten luonnosta vieraantuneita ihmiset voivatkaan olla. Miten raskaus ja synnytys naista alentaisi, sehän on luonnollinen tapa lisääntyä. Niin tekevät kaikki muutkin eläimet, jotkut munivat, toiset synnyttävät. Vain ameebat jms. lisääntyvät jakautumalla. Niin kauan kuin ihmisiä ei osata tehdä ihmistehtaassa, niin omituista on olla noin sotajalalla luontoa vastaan.
Kukaan ei vaadi juuri sinua lisääntymään, mutta miksi sitten tuollainen tokaisu, jonka laajennat koskettamaan kaikkia naisia. No, onhan kai jonkun mielestä esim. tarpeillakin käynti äärettömän vastenmielistä, mutta se vain pitää tehdä, koska sellainen aineenvaihdunta kuuluu biologiaamme.
Minä taas samastuin täysin juuri tuohon lainaamasi kohtaan. Mitenköhän ihmiskunnasta vieraantunut olet itse, kun et käsitä että tällainen ajatus JS tunne on täysin normaali, ja että ihmiset ovat erilaisia? Et taida olla kovin empaattinen. Omituista muutenkaan tulla tällaiseen ketjuun vain motkottamaan kun juuri sinä et jotain ymmärrä ja hyväksy. Eikö oikeasti sinusta olisi aivan todella, todella kummallista jos joka ikinen nainen olisi valmis hyväksymään kuukausien mahdollisesti erittäin raskaan raskauden ja imetyksen ja mahdollisesti äärimmäisen tuskallisen ja hengenvaarallisen synnytyksen, josta voi jäädä terveysongelmia jopa loppuiäksi? Eikö vielä todella paljon kummallisempaa olisi suostua tuohon, jos ei ole kiinnostusta saada lasta elämäänsä? Jos luonnollisuutta vaaditaan, eikö luonnollista sitten olisi alkaa pukata lapsia teininä ja jatkaa, tuli niitä jälkeläisiä sitten vaikka 15. Eikö sun mielestä naisilla ole oikeutta tehdä informoituja, järkeviä päätöksiä, vaan pelkästään seurata biologiaansa ja siinä kaikki?
En tiedä enkö osaa kirjoittaa, vai eivätkö muut osaa lukea. En kritisoi tunteita, jokainen saa tuntea kohdallaan ne tunteet mitkä hänellä on, en tietenkään vastusta sitä. Se mitä kritisoin, on lainauksen yleisluontoisuus, missä esitetään ikään kuin faktana, että tuo prosessi on naista alentavaa, mikä on mielestäni ihan kummallinen ajatus. Jos kirjoittajasta TUNTUU siltä, niin kirjoittaisi sitten niin, että hänestä TUNTUU SILTÄ.
47 lisää vielä 42:lle, että muutenkin tuo kommenttisi jatko oli melko pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. En jaksa edes kommentoida, kun lähdit niin pitkälle oletusten sivuraiteille, ettei siinä enää ollut päätä eikä häntää. Joo, en todellakaan halua, että seurataan vain vaistoja ja ei tehdä järkeviä päätöksiä. En ymmärrä, miten sellaista edes kuvittelet. Vai onko niin, että muille ketjun kirjoittajille heidän TUNTEENSA ovat todellinen maailma, faktoista ei niin väliä. Mutta antaa olla, kun en näköjään osaa kirjoittaa niin, että muutkin tajuaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kriiseilen asian kanssa parastaikaa. Olen 33 v., mies 30 v.
Mies ilmoitti haluavansa lapsia ehdottomasti, ja hän sanoi, ettei haluaisi olla vanhempi kuin 35 v. kun ensimmäinen lapsi syntyy.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Kun katson ystäviäni joilla on lapsi, en pysty edes kuvittelemaan itseäni heidän asemaansa. En vain pysty, vaikka kuinka yritän. Ajatus raskaana olemisesta ja synnyttämisestä täyttää minut syvällä kauhulla.Minä voin sanoa pitäväni lapsista, minulla on kaksi aivan ihanaa kummilasta, mutten ole koskaan ollut mitenkään hulluna vauvoihin tms.
Vieläpä kun sanoin miehelle, että voisin ehkä harkita yhtä lasta, mies sanoi, että hän haluaa 2 tai 3. Olen kylläkin sitä mieltä, että loppupeleissä viimeinen sana on naisella.
Minun suvussani tavataan ennenaikaista munasarjojen toiminnan hiipumista, äidiltänikin kuukautiset loppuivat jo ennen 40-vuotispäivää. Itselläni on ollut vuotohäiriöitä jo pari vuotta, eli en olisi yllättynyt vaikka minulla olisi sama tilanne. Sanoin miehelle, että siitä olettamuksesta ei voida lähteä, että lapsi saadaan tuosta vain kuin jokin postimyynnistä tilattu tavara. Mutta hän ei usko, että asiassa voisi tulla mitään fyysistä estettä, ja väitti jopa kiven kovaan, että ”nainen voi tulla raskaaksi vuoden ajan siitä kun kuukautiset ovat loppuneet” (näin väitti lukeneensa). Minun oikaisustani ei ollut mitään apua.
Rakastan miestäni kaikesta huolimatta yli kaiken, ja nyt pelkään kaiken romahtavan. Mies on alkanut vitsailla asiasta kuin olisin jokin luonnonoikku, ja on tehnyt näin jopa perheenjäsentensä edessä.
En tiedä yhtään mitä tässä tekisi. Itseään ei voi pettää, ja olen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse haluta lapsia. Mutta en voi sille mitään että mieleeni on hiipinyt ajatuksia siitä, miten kovan hinnan tulen tästä maksamaan, ja että onko minussa jotain perustavanlaatuisesti vialla (kuten mieheni tuntuu ajattelevan).
(Anteeksi tilitys)
Minä en ikinä ollut kiinnostunut lapsista ja niiden hankkiminen oli ajatuksena todella epämiellyttävä. Mieheni on aina halunnut lapsia ja tiesin, että joko me hankimme lapsia tai sitten erotaan. Päätin, että yritämme lasta ja nyt meillä on kaksi lasta. Vieläkään en tiedä mistä vauvakuumeessa on kyse, vaikka lapsia onkin. En ole mikään pullantuoksuinen äiti vaan jatkanut töihinkin heti äitiysloman jälkeen. Silti pidän lastenhankintaa hyvänä ratkaisuna meille. Olen tyytyväinen, että uskalsin tehdä päätöksen ilman äidinviettiä.
Lapset ovat jo yläkoulussa ja ovat fiksuja ja hauskoja ja heidän kanssa on mukava viettää aikaa. Tulevaisuus näyttää kivalta, kun voi seurata heidän elämäänsä.
Mäkin olen vapaaehtoisesti lapseton.
vm. -86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mä olen nelikymppinen, just saanut omani maailmalle, eikä kiinnosta lapset tai lapsenlapset. Olen äiti, sillä aikanaan olin tilanteesaa, jossa piti nopeasti päättää hankkiiko lapsen nuorena vai ei lasta lainkaan. En kadu, hyvä tuli ja rakas on, mutta äitiys ei ole koskaan ollut juttuni. En ole hoivaaja....eikä omakaan äitini ollut, hyvä äiti oli silti. Minäkin, kuulemma.
Samat ajatukset. Omat lapseni ovat jo maailmalla. Kun heidät hankittiin, oli vallalla ajatusmaailma, että niin kuuluu tehdä. Kaikki muutkin tekivät niin. Rakkaita ovat omat lapseni, mutta jos olisin nyt tilanteessa, jossa pitäisi päättää, hankinko lapsia, en hankkisi. Vaikka nykyajassa on paljon sellaista, mistä en erityisemmin pidä, siitä pidän, että lapsia ei enää hankita siksi, että niin kuuluu tehdä.
Sama täällä, en ole koskaan haaveillut lastensaannista.
Ei sitä kuuluisaa vauvakuumettakaan ole vielä keski-ikään mennessä ilmennyt, vaikka etenkin hieman nuorempana monet kokivat tarpeelliseksi kertoa että 'kyllä se ninunkin mielipiteesi kohta muuttuu'.
Vierailen myös usein perheellisten ystävieni luona, ja vaikka heidän lastensa kanssa leikinkin jokainen kerta vain vahvistaa tunnetta, että lapsiperhe-elämä ei sovi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kriiseilen asian kanssa parastaikaa. Olen 33 v., mies 30 v.
Mies ilmoitti haluavansa lapsia ehdottomasti, ja hän sanoi, ettei haluaisi olla vanhempi kuin 35 v. kun ensimmäinen lapsi syntyy.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Kun katson ystäviäni joilla on lapsi, en pysty edes kuvittelemaan itseäni heidän asemaansa. En vain pysty, vaikka kuinka yritän. Ajatus raskaana olemisesta ja synnyttämisestä täyttää minut syvällä kauhulla.Minä voin sanoa pitäväni lapsista, minulla on kaksi aivan ihanaa kummilasta, mutten ole koskaan ollut mitenkään hulluna vauvoihin tms.
Vieläpä kun sanoin miehelle, että voisin ehkä harkita yhtä lasta, mies sanoi, että hän haluaa 2 tai 3. Olen kylläkin sitä mieltä, että loppupeleissä viimeinen sana on naisella.
Minun suvussani tavataan ennenaikaista munasarjojen toiminnan hiipumista, äidiltänikin kuukautiset loppuivat jo ennen 40-vuotispäivää. Itselläni on ollut vuotohäiriöitä jo pari vuotta, eli en olisi yllättynyt vaikka minulla olisi sama tilanne. Sanoin miehelle, että siitä olettamuksesta ei voida lähteä, että lapsi saadaan tuosta vain kuin jokin postimyynnistä tilattu tavara. Mutta hän ei usko, että asiassa voisi tulla mitään fyysistä estettä, ja väitti jopa kiven kovaan, että ”nainen voi tulla raskaaksi vuoden ajan siitä kun kuukautiset ovat loppuneet” (näin väitti lukeneensa). Minun oikaisustani ei ollut mitään apua.
Rakastan miestäni kaikesta huolimatta yli kaiken, ja nyt pelkään kaiken romahtavan. Mies on alkanut vitsailla asiasta kuin olisin jokin luonnonoikku, ja on tehnyt näin jopa perheenjäsentensä edessä.
En tiedä yhtään mitä tässä tekisi. Itseään ei voi pettää, ja olen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse haluta lapsia. Mutta en voi sille mitään että mieleeni on hiipinyt ajatuksia siitä, miten kovan hinnan tulen tästä maksamaan, ja että onko minussa jotain perustavanlaatuisesti vialla (kuten mieheni tuntuu ajattelevan).
(Anteeksi tilitys)
Sano sille miehelle, että lapsia voidaan hankkia, jos herra itse ne kantaa, synnyttää ja hoitaa, koska sinä et siihen ryhdy. Itse odotan koko ajan, milloin joudun samaan tilanteeseen kuin sinä. Olen 35, mies pari vuotta nuorempi. Minä en halua lapsia missään tapauksessa ja mies on sen tiennyt koko yhdessä olomme ajan. Tiedän, ettei mies ole asiassa yhtä ehdoton ja vähän hirvittää, milloin hänellä alkaa se biologinen kello kilkattaa...
Se on nimittäin selvä, että siinä vaiheessa menee lusikat jakoon, jos minua aletaan painostaa lapsentekoon. Omalla kohdalla se tarkoittaisi elintason jyrkkää laskua, mutta lapsen saaminen huonontaisi toisaalta elämänlaatua niin paljon, etten ala siihen mistään syystä.
En vihaa lapsia, mutten minä niistä erityisemmin pidäkään. Ajatukset on aika samoja kuin aloittajalla -en ole ikinä ollut kiinnostunut lapsista. Kaikki vauvat näyttävät silmissäni samalta, ovat pahanhajuisia ja pitävät kamalaa meteliä. Inhoan tilanteita, joissa pitäisi kohteliaisuudesta osoittaa kiinnostusta jonkun p*rsh*delmää kohtaan, koska en osaa mitenkään edes näytellä innostunutta. Totean yleensä "jaa, vauva" ja siitäkös tuoreet mammat yleensä kiskovat kipollisen herneitä nenäonteloon.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia, ja tiesin sen jo alakouluikäisenä. Vanhemmat ja sukulaiset tietysti nauroivat mielipiteilleni, mutta ovat nyt joutuneet viime aikoina heräämään karuun todelisuuteen.
Mikään perinteisessä parisuhdemallissa ja äitiydessä ei kiinnosta minua eikä sovi luonteeseeni, joku pikkuvaimona eläminen on niin kaukana minusta kuin vain olla voi. Kolmenkympin kriisikin on koettu eikä siltikään herännyt lapsentekohalu, päin vastoin tulin vain entistä v-ttumaisemmaksi akaksi.
Hoivaviettiä on joskus ollut rajatusti, mutta se ei ole kohdistunut muihin kanssaihmisiin, vaan esim. eläinten poikasiin. Lemmikkejä en ole kuitenkaan omistanut, sillä en tunne epätoivoisesti tarvitsevani keneltäkään (tai miltään) rakkautta, ihailua ja huomiota osakseni. Mies kyllä löytyy kainalosta ja olemme pitkässä parisuhteessa, mikä riittää meille molemmille vallan hyvin. Ei ole siis aikomuksia mennä naimisiin tms., vaan jatkaa avoparina niin kauan kuin tämä juttu kestää, eli todennäköisesti koko loppuelämän.
Monia näyttää erityisesti hirvittävän lapsista aiheutuva sotku, taloudellinen ja henkinen taakka sekä oman vartalon ja seksielämän muuttuminen. Itse koen vanhentumisen ja kehon muutokset taas luonnollisina enkä pelkää niitä tai biletys- ja matkusteluelämän loppumista, mutta lasten tekeminen ei vain kuulu minun elämääni ja arvoihini, en halua mitään mini me:tä, itseni kopiota, itsekkäiden toiveideni täyttäjää tai vanhuusiän omaishoitajaa. En juurikaan matkustele tai käy enää baareissa, että se siitä. Olen yksinkertaisesti introvertti, joka rakastaa rauhaa, hiljaisuutta ja omaa aikaa. Raskaana oleminen ja synnyttäminen on myös äärettömän vastenmielistä ja naista alentavaa. En ikinä uhraa terveyttäni ja mahdollisesti henkeänikin jonkun sellaisen asian vuoksi, mitä en ole edes koskaan tahtonut mutta mitä tässä yhteiskunnassa pidetään jotenkin itsestäänselvänä vain koska olen nainen. Tätä toosaa ette tule ompelemaan ilman puudutusta, joten saatte hankkia veronmaksajanne muualta.
Ihan kuin minun näppikseltäni tämä! Tosin mulla on lemmikkejä, niitä hoivaan enemmän kuin mielelläni, mutta lapset herättävät vain negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen ja synnyttäminen on myös äärettömän vastenmielistä ja naista alentavaa.
Lainaan pitkästä kirjoituksestasi vain tuon, koska se osoittaa, miten luonnosta vieraantuneita ihmiset voivatkaan olla. Miten raskaus ja synnytys naista alentaisi, sehän on luonnollinen tapa lisääntyä. Niin tekevät kaikki muutkin eläimet, jotkut munivat, toiset synnyttävät. Vain ameebat jms. lisääntyvät jakautumalla. Niin kauan kuin ihmisiä ei osata tehdä ihmistehtaassa, niin omituista on olla noin sotajalalla luontoa vastaan.
Kukaan ei vaadi juuri sinua lisääntymään, mutta miksi sitten tuollainen tokaisu, jonka laajennat koskettamaan kaikkia naisia. No, onhan kai jonkun mielestä esim. tarpeillakin käynti äärettömän vastenmielistä, mutta se vain pitää tehdä, koska sellainen aineenvaihdunta kuuluu biologiaamme.
Mistä sinä tiedät miten vieraantunut minä "luonnosta" olen tai en ole? Vedit nyt vain jotain omia kauhistuneita johtopäätöksiäsi, kun et pysty kestämään sitä faktaa, että kaikki meistä naisista emme suinkaan halua lisääntyä oli se sitten kuinka luonnollista tai luonnotonta tahansa. Ai että ihan eläimetkin synnyttävät, linnut munivat ja ameebat jakautuvat? Vau.
Lisääntyminen on tietenkin pohjimmiltaan luonnollista, mutta ihmiset ovat itse tehneet siitä luonnotonta ja alentavaa nykypäivänä. Synnyttävää naista ei ensinnäkään arvosteta riittävästi ja kohtelu on juuri sen mukaista synnärillä yms. Synnyttäjät käytännössä pakotetaan pakertamaan lapset ulos mahdollisimman epäluonnollisessa ja fysiikan lakien vastaisessa asennossa, joka vain lisää repeämien ja komplikaatioiden riskiä. Kunnollista kivunlievitystäkään ei saa, vaikka nykyteknologia varmasti mahdollistaisi sellaisen, oma sänkykin pitää verta vuotavana pedata, kuten täällä on monissa kauhutarinoissa kerrottu. Ja kun satun tietämään jonkin verran tämän maan terveydenhuollosta, niin en yhtään ihmettele noitakaan juttuja. Koko toimitus on kaiken kaikkiaan irvokas ja nöyryyttävä, puhumattakaan kivuliaasta ja tarpeettomasta. Maailma on jo täynnä ihmisiä ja ennen kaikkea kodittomia lapsia, joita itsekkäät lisääntymisikäiset ihmiset voisivat toki adoptoida, jos vain haluaisivat eli pystyisivät luopumaan omasta egoistisesta pakkomielteestään päästä monistamaan geenejään (jotka harvemmin edes ovat niin erinomaisia, että niitä olisi ihan pakko päästä jatkamaan).
Ihmiset ja ns. eläimet myös eroavat monessa mielessä toisistaan, esim. ihmiset tuntevat sellaiset käsitteet ja arvot kuin kunnia, yksityisyys sekä itsemääräämisoikeus. Eläimet ovat autuaan tietämättömiä tuollaisista asioista, ja mm. parittelevat, paskovat ja tappavat häpeilemättä toistensa edessä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että eläinten "luonnollinen" tapa elää elämäänsä on jotenkin ihailtavampaa ja parempaa, että sitä meidän jokaisen tulisi tavoitella, että emme olisi niin kaikesta vieraantuneita reppanoita?
Lisääntyminen inhottaa juurikin siksi, että se on täysin eläimellistä, vaistonvaraista toimintaa, jossa järjelle ei jää paljoakaan sijaa. Se on vain joku automaattinen vietti, jota suurin osa ihmiskunnasta toteuttaa sen kummempia ajattelematta, esim. pohtimatta kannattaako juuri heidän hankkia lapsia, tulevatko he olemaan hyviä vanhempia, onko taloudellinen tilanne kestävä tai onko maailmassa jo kenties nyt aivan liikaa väkeä jne. Toimitaan vain koska "mun hormonit sanoo niin" tai koska "kaikki muutkin tekee lapsia". Kuvottaa siis ajattelun ja viiltävän rehellisen itsereflektion puute, joka vaivaa valitettavan monia meistä. Ihmiselle on alentavaa olla eläimen tasolla, kun hänen potentiaalinsa on paljon korkeampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen ja synnyttäminen on myös äärettömän vastenmielistä ja naista alentavaa.
Lainaan pitkästä kirjoituksestasi vain tuon, koska se osoittaa, miten luonnosta vieraantuneita ihmiset voivatkaan olla. Miten raskaus ja synnytys naista alentaisi, sehän on luonnollinen tapa lisääntyä. Niin tekevät kaikki muutkin eläimet, jotkut munivat, toiset synnyttävät. Vain ameebat jms. lisääntyvät jakautumalla. Niin kauan kuin ihmisiä ei osata tehdä ihmistehtaassa, niin omituista on olla noin sotajalalla luontoa vastaan.
Kukaan ei vaadi juuri sinua lisääntymään, mutta miksi sitten tuollainen tokaisu, jonka laajennat koskettamaan kaikkia naisia. No, onhan kai jonkun mielestä esim. tarpeillakin käynti äärettömän vastenmielistä, mutta se vain pitää tehdä, koska sellainen aineenvaihdunta kuuluu biologiaamme.
Mistä sinä tiedät miten vieraantunut minä "luonnosta" olen tai en ole? Vedit nyt vain jotain omia kauhistuneita johtopäätöksiäsi, kun et pysty kestämään sitä faktaa, että kaikki meistä naisista emme suinkaan halua lisääntyä oli se sitten kuinka luonnollista tai luonnotonta tahansa. Ai että ihan eläimetkin synnyttävät, linnut munivat ja ameebat jakautuvat? Vau.
Lisääntyminen on tietenkin pohjimmiltaan luonnollista, mutta ihmiset ovat itse tehneet siitä luonnotonta ja alentavaa nykypäivänä. Synnyttävää naista ei ensinnäkään arvosteta riittävästi ja kohtelu on juuri sen mukaista synnärillä yms. Synnyttäjät käytännössä pakotetaan pakertamaan lapset ulos mahdollisimman epäluonnollisessa ja fysiikan lakien vastaisessa asennossa, joka vain lisää repeämien ja komplikaatioiden riskiä. Kunnollista kivunlievitystäkään ei saa, vaikka nykyteknologia varmasti mahdollistaisi sellaisen, oma sänkykin pitää verta vuotavana pedata, kuten täällä on monissa kauhutarinoissa kerrottu. Ja kun satun tietämään jonkin verran tämän maan terveydenhuollosta, niin en yhtään ihmettele noitakaan juttuja. Koko toimitus on kaiken kaikkiaan irvokas ja nöyryyttävä, puhumattakaan kivuliaasta ja tarpeettomasta. Maailma on jo täynnä ihmisiä ja ennen kaikkea kodittomia lapsia, joita itsekkäät lisääntymisikäiset ihmiset voisivat toki adoptoida, jos vain haluaisivat eli pystyisivät luopumaan omasta egoistisesta pakkomielteestään päästä monistamaan geenejään (jotka harvemmin edes ovat niin erinomaisia, että niitä olisi ihan pakko päästä jatkamaan).
Ihmiset ja ns. eläimet myös eroavat monessa mielessä toisistaan, esim. ihmiset tuntevat sellaiset käsitteet ja arvot kuin kunnia, yksityisyys sekä itsemääräämisoikeus. Eläimet ovat autuaan tietämättömiä tuollaisista asioista, ja mm. parittelevat, paskovat ja tappavat häpeilemättä toistensa edessä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että eläinten "luonnollinen" tapa elää elämäänsä on jotenkin ihailtavampaa ja parempaa, että sitä meidän jokaisen tulisi tavoitella, että emme olisi niin kaikesta vieraantuneita reppanoita?
Lisääntyminen inhottaa juurikin siksi, että se on täysin eläimellistä, vaistonvaraista toimintaa, jossa järjelle ei jää paljoakaan sijaa. Se on vain joku automaattinen vietti, jota suurin osa ihmiskunnasta toteuttaa sen kummempia ajattelematta, esim. pohtimatta kannattaako juuri heidän hankkia lapsia, tulevatko he olemaan hyviä vanhempia, onko taloudellinen tilanne kestävä tai onko maailmassa jo kenties nyt aivan liikaa väkeä jne. Toimitaan vain koska "mun hormonit sanoo niin" tai koska "kaikki muutkin tekee lapsia". Kuvottaa siis ajattelun ja viiltävän rehellisen itsereflektion puute, joka vaivaa valitettavan monia meistä. Ihmiselle on alentavaa olla eläimen tasolla, kun hänen potentiaalinsa on paljon korkeampi.
1. Kyllä minä sen faktan kestän vallan mainiosti. Ei kaikkien tarvitsekaan lisääntyä, olenko muka väittänyt niin?
2. Vasta tässä viestissäsi avaat sitä, miksi synnytys on naista alentavaa. Ei minulla olisi ollut mitään kommentoimista, jos olisit kertonut nuo syyt jo edellisessä viestissäsi. Siitä olemme sitten yhtä mieltä, ettei se luonnostaan ole alentavaa, vaan tehty sellaiseksi. Tämä ok.
3. En ole väittänyt mitään tuollaista, mitä esität kolmannessa lihavoidussa kohdassa. Älä pane sanoja suuhuni.
4. Minua luonnolliset toiminnot eivät kuvota. Tiedäthän, että ihmiset lisääntyvät myös harkitusti. Siihen kuuluu ikävä kyllä "verta ja suolenpätkiä", mutta kun niistä on selvitty, niin eletään taas normaalisti. Kiinnostaisi tietää, eikö lisääntymiseen liittyvä seksikin sitten ole tuollainen "eläimellinen ja vaistonvarainen vietti, jossa järjellä ei ole mitään sijaa"? Kerroit olevasi pitkässä parisuhtessa, teillä on sitten varmaan seksitön liitto, kun nuo asiat niin kovin inhottavat sinua?
Sanottakoon vielä lopuksi, että itse kunkin lisääntymisasiat eivät minua sinänsä kiinnosta. Vaikka koko kansa kuolisi sukupuuttoon, niin mulle ihan se ja sama. Enkä myöskään ole mikään suurperheen äiti. Älkää tehkö niin paljon oletuksia, se on tuskastuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ylläoleviin viesteihin viitaten, ihmettelen miten naisen biologiaa olennaisesti kuuluva asia voi olla naista alentava? Mitenkäs tuo rintojen olemassaolo, alentavatko nekin naista? Jösses sentään joidenkin "logiikkaa".
No tissit nyt vaan on tuossa, minkäs niille mahtaa. :) Raskaasi tulemisesta ja synnyttämisestä voi sen sijaan päättää. Kuukautiset ovat kieltämättä harmillinen asia, varsinkin näin vapaaehtoisesti lapsettomalle, mutta toisaalta niihinkin on tottunut. Nuo molemmat kuten toimivat munasarjatkin ym. ovat vain merkki terveestä kehosta, eivät mitään sen kummempaa. Eihän peniskään alenna miestä? Tietysti jos olisin erityisen isorintainen, niin sitten varmaan harkitsisin rintojen pienennysleikkausta, sillä harrastan kuitenkin aika paljon liikuntaa enkä halua mitään ylimääräisinä painavia pussukoita haittaamaan vaikka juoksua.
En mäkään välittänyt lapsista... kunnes tulin pikku virhearvion johdosta raskaaksi (avioliitossa).
Rakastuin lapseeni. Halusin ja sain hyvin pian toisen.
Mutta en mä silti vieläkään tykkää muiden lapsista 😄
Onko teiltä udeltu lapsenhankinnasta tai perhesuunnitelmista?
Kysyn ihan vain siksi, että itse en ole tällaista kokenut oman tai puolison perheen puolelta, vaikka olen jo yli kolmekymppinen. Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämä vielä nykyään kovin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
1. Kyllä minä sen faktan kestän vallan mainiosti. Ei kaikkien tarvitsekaan lisääntyä, olenko muka väittänyt niin?
2. Vasta tässä viestissäsi avaat sitä, miksi synnytys on naista alentavaa. Ei minulla olisi ollut mitään kommentoimista, jos olisit kertonut nuo syyt jo edellisessä viestissäsi. Siitä olemme sitten yhtä mieltä, ettei se luonnostaan ole alentavaa, vaan tehty sellaiseksi. Tämä ok.
3. En ole väittänyt mitään tuollaista, mitä esität kolmannessa lihavoidussa kohdassa. Älä pane sanoja suuhuni.
4. Minua luonnolliset toiminnot eivät kuvota. Tiedäthän, että ihmiset lisääntyvät myös harkitusti. Siihen kuuluu ikävä kyllä "verta ja suolenpätkiä", mutta kun niistä on selvitty, niin eletään taas normaalisti. Kiinnostaisi tietää, eikö lisääntymiseen liittyvä seksikin sitten ole tuollainen "eläimellinen ja vaistonvarainen vietti, jossa järjellä ei ole mitään sijaa"? Kerroit olevasi pitkässä parisuhtessa, teillä on sitten varmaan seksitön liitto, kun nuo asiat niin kovin inhottavat sinua?
Sanottakoon vielä lopuksi, että itse kunkin lisääntymisasiat eivät minua sinänsä kiinnosta. Vaikka koko kansa kuolisi sukupuuttoon, niin mulle ihan se ja sama. Enkä myöskään ole mikään suurperheen äiti. Älkää tehkö niin paljon oletuksia, se on tuskastuttavaa.
1. Et ole väittänyt, mutta se huokuu selvästi asenteestasi. Olet selvästi ärsyyntynyt ja ottanut passiivis-aggressiivisen kannan, joten jokin sinua tässä aihepiirissä nyt henkilökohtaisesti taitaa harmittaa.
2. Kuten selvensin, synnytys ja äitiys on alentavaa kahdesta syystä; siksi että se on keinotekoisesti tehty sellaiseksi, mutta myös sen tähden, että lisääntymisviettiä toteutetaan niin ajattelemattomasti ja pakonomaisesti. En näe mitään ongelmaa hyvin tarkkaan harkitussa raskaudessa, jossa kaikki tärkeät tekijät ovat kohdallaan, mm. vanhempien terveys, tukiverkot, hyvä toimeentulo ja henkinen pääoma, riittävän korkea älykkyysosamäärä ja lasten kasvatuksen perusasioiden ymmärrys, kuten esim. lasten emotionaaliset tarpeet ja eri ikävaiheet. Ongelma isossa osassa raskauksia on kuitenkin se, että vähintäänkin jokin näistä tekijöistä puuttuu, ellei peräti suurin osa.
3. En ole pannut sanoja suuhusi, vaan esitin vertauskuvan siitä mitä sinä sanoit luonnollisuudesta ja luonnosta vieraantumisesta. Faktahan on, että luonnossa tapahtuu monenlaisia asioita, joista esim. nuo mainitsemani piirteet eivät ole yleisesti ottaen ihmisten hyväksymiä tai hyvänä pitämiä, joten siitä seuraa myös se, että kaikkea mikä on luonnollista ja luonnossa tapahtuvaa, ei voida aina pitää moraalisesti oikeutettuna, esim. holtiton lisääntyminen vain hormonaalisen toiminnan tai sosiaalisten normien vuoksi on mielestäni yksi tällainen asia.
4. Kyllä, tiedän että ihmiset lisääntyvät harkitusti, ja kyllä, taisin jo sanoa ettei se olisi ongelma, jos ja vain jos kaikki luettelemani ehdot lisääntymiselle täyttyvät. Epäilen tosin, että aika harvalla käy niin.
5. Olen itse asiassa gray-A, eli semi-aseksuaali, joten koen seksin todellakin turhaakin turhemmaksi jynkytykseksi ellen satu olemaan erityisen tuhmalla tuulella. Masturbointi on paljon helpompaa ja vie vähemmän aikaa, sekin on vain sellaista pakollista paineiden purkamista silloin tällöin. Tämä asia ei ole miehelleni ongelma. Oletko nyt tyytyväinen kun sait tietää kaiken hurjan mielenkiintoisesta seksielämästäni? Hehheh.
(Huomaatko muuten kuinka moneen oletukseesi jouduin juuri itse vastaamaan?)
Ylläoleviin viesteihin viitaten, ihmettelen miten naisen biologiaa olennaisesti kuuluva asia voi olla naista alentava? Mitenkäs tuo rintojen olemassaolo, alentavatko nekin naista? Jösses sentään joidenkin "logiikkaa".