Lue keskustelun säännöt.
Tajusin tänään ettei minulla riitä henkinen eikä fyysinen kapasiteetti mihinkään omaan tavoitteelliseen tekemiseen niin kauan kuin olen perheenäiti
28.06.2019 |
.. joka tekee myös kokopäivätyötä. Ainoastaan painon pitäminen tietyissä lukemissa voi olla sellainen tavoitteellinen oma asia.
Mikäli sitten tämän johdosta alan olla vähiten miehellekin niin tylsä nainen ettei seksi kanssani enää kiinnosta niin mitä ehdottaisitte ratkaisuksi?
Kommentit (240)
Näiden kahden ketjun perusteella ongelma näyttäisi olevan lähinnä ap:n syömishäiriö. Pakkomielteinen suhde painonhallintaan on se, joka rajoittaa elämää, mutta ap käyttää perhe-elämää tekosyynä sille, miksi ei enää kiinnostu asioista samalla tavalla kuin ennen ja miksi ei saa mitään luovaa aikaan. Kun syömisen tarkkailu on elämän ykkösprioriteetti, ei uskalla tehdä mitään spontaania, ettei ruokailurytmi vaarannu, ja sosiaaliset tilanteet, joissa tarjotaan ruokaa, alkavat ahdistaa.
Jos paino kerran on "itsestään" pysynyt samana 20 vuotta, miksi siitä pitää jauhaa joka viestissä? Normaalisti kehoonsa suhtautuva ihminen ei mieti ruokaa ja painoa koko ajan. Voi olla, että perhe-elämän vaatimukset ovat laukaisseet häiriön, ehkä oma keho tuntuu ainoalta, johon ap:lla on täysi kontrolli, mutta ap on lähtenyt purkamaan tätä nyt väärästä päästä. Perheen syyttäminen ei johda mihinkään, kun ongelma on oman pään sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että.. hauskaa huomata jonkun muunkin angstaavan täällä xD mutta hei ota iisisti, jos kyseessä ex mies. Niin ja kaikki naiset ero on ihan hyvä ratkaisu, kun haluaa omaa ja itsensä kehittämisaikaa. Miehet ei anna naisille omaa aikaa, jos se ns. Harrastus on kotona. Pitää lähteä pois kodista. Miesten kanssa ei kannata asua yhdessä koska he kyllästyvät varmaan naiseen. Ihan sama, vaikka olisi miss universumi. Tsemppiä kaikille naisihmisille <3 ehkä voimme opetella olemaan yhtä ilkeitä kuin miehet.
Naiset ovat paljon ilkeämpiä kuin miehet. Mutta se ei ole mikään päämäärä mulle.
Vierailija kirjoitti:
En mieti eroa mikäli seksiä on suunnilleen tilastollisen keskiarvon verran. Sehän on suora mittari miehen kyllästymisasteeseen. Ap
Oletko kuullut tieteellisestä tutkimuksesta että kovasti kumpaaniin sitoutuneella miehellä laskee testosteronitasot, eli halukkuus?. Luonnon epätoivoinen keino pitää miehet uskollisina.
Tuollainen ajattelusi saa aikaan paineita miehelle, eikä paranna. Anna sen miehen olla, älä painosta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi mulle tulee paha olo nykyisin miehestäni eli lasteni isästä, hän on typerä mulkqupaska, joka ei ota muuttumisvaatimuksia kuuleviin korviinsa. Jos menee parisuhteeseen on oltava valmis muuttumaan toisen toiveiden mukaiseksi, en mä ainakaan sellaista k*sipäätä rakasta, jonka seurassa tulee vain paha olla. Ja tulee siksi, että mies tekee asioita väärin. Siis ei erilailla (tai on se sitäkin), vaan väärin. Jos siitä sanoo, että tuo loukkaa minua, ei mitään vaikutusta. Ei mitään ajatusta siitä, että haluaisi miellyttää omaa kumppaniaan, ettei loukkaa tärä kokoajan! S**tana, en mä sellaiselle uhraa energiaani.
Ja siis asummekin nykyisin erillään. Ah tätä omaa tilaa ja rauhaa!
Mikset sinä muuttunut miehen toiveiden mukaiseksi? Hän varmasti toivoo ettet loukkaantuisi kaikesta, noin nyt sinä muutuin etkä loukkaannu enää, ongelma korjattu.
Hän ei esittänyt tuollaisia toiveita! Ne pitää sanoa ÄÄNEEN, jos jotain haluaa!! Ja tiedätkö mitä? Jos hän olisi esittänyt YHDENKIN TUOLLAISEN TOIVEEN, jossa minä en kelpaa sellaisenaan, ois loppunut suhde samantien siihen. Jos kyseinen tekeminen ei ole mikään VIRHE siis, ne mä voin korjata. Jos EI SANO, että jokin asia aiheuttaa pahoinvointia ON AIVAN TURHA ihmetellä, miksi asiat eivät muutu tai ole toisin. Nih.
Lapset on lopulta vain muutaman vuoden pieniä. Pikkulapsivaihe on sitova ja erityistä aikaa elämässä. Sinun aikasi tulee kyllä! Pian lapset ovat kavereillaan, ja ihmettelet, mitä kaikella vapaa-ajallasi tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden kahden ketjun perusteella ongelma näyttäisi olevan lähinnä ap:n syömishäiriö. Pakkomielteinen suhde painonhallintaan on se, joka rajoittaa elämää, mutta ap käyttää perhe-elämää tekosyynä sille, miksi ei enää kiinnostu asioista samalla tavalla kuin ennen ja miksi ei saa mitään luovaa aikaan. Kun syömisen tarkkailu on elämän ykkösprioriteetti, ei uskalla tehdä mitään spontaania, ettei ruokailurytmi vaarannu, ja sosiaaliset tilanteet, joissa tarjotaan ruokaa, alkavat ahdistaa.
Jos paino kerran on "itsestään" pysynyt samana 20 vuotta, miksi siitä pitää jauhaa joka viestissä? Normaalisti kehoonsa suhtautuva ihminen ei mieti ruokaa ja painoa koko ajan. Voi olla, että perhe-elämän vaatimukset ovat laukaisseet häiriön, ehkä oma keho tuntuu ainoalta, johon ap:lla on täysi kontrolli, mutta ap on lähtenyt purkamaan tätä nyt väärästä päästä. Perheen syyttäminen ei johda mihinkään, kun ongelma on oman pään sisällä.
Olet väärässä, ei minulla ole mitään ruokarytmiä eikä suunnitelmaa, eihän sekään toimisi perhearjessa. Syön ihan nälän ja tilanteen mukaan. Häiriö oli nuorena ennen perhettä kyllä. Jotta saisin omia projekteja aikaan, tarvitsisin ehdottomasti paljon aikaa olla ihan yksin. Sitä minulla oli silloin kun tein niitä luovia asioita nuorena. Se ja vain se selittää sitä, että enää en saa aikaiseksi. Korostan painoa siksi, että sentään siinä asiassa en ole epäonnistunut vaikka pelkäsin kamalasti lihovani muodottomaksi lasten myötä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse omaa aikaa enkä miehen apua hoikkana pysymiseen, se tulee ihan syömisen tarkkailusta ja arjen liikkumisesta enkä ole kiloakaan lihonut 20 vuodessa (palauduin itsestään raskauksista).
Joku kirjoittaja jolla ilmeisesti oli maalausharrastus ennen lapsia tajusi mitä tarkoitan. Kun omaa aikaa saa, se tulee yllättäin jolloin en minäkään jaksa keskittyä mihinkään omaa ajattelua ja luovuutta vaativaan hommaan. Olen todennut että jotta pystyn niihin, tarvitsen todella vapaan elämäntilanteen. Pikkulapsivaiheessa ainakaan en todellakaan pysty. Mutta ehkei mies mitään sellaista edellytä, ehkä olisi tyytyväinen jos hoitaisin perheasioita valittamatta ja olematta naama nurin. Pelot ja huolet ovat toistaiseksi omiani, mutta siltä pohjalta saatan tulkita miehen kommentteja minusta niin että pitäisi tylsänä enkä hyväksy oikein sitäkään että seksiä on vähemmän kuin parikymppisenä, koska säännöllinen seksi parantaisi mieltäni ja itsetuntoani. Ap
Ihan oikein sulle, ettei seksiä tipu, jos se on sulle väline tuollaiseen. Ei se ole. Olet ihan hyvä ihmisenä ilmankin harhaluuloa siitä, että olisit jotenkin pantava kokoajan ja jokaisesta tai tietyn ihmisenkään mielessä. Sun kantsis rakentaa itsetuntoasi oikealle pohjalle.
Sehän se onkin kun en enää tee niitä asioita joita ennen perhettä tein ja joiden pohjalle itsetunto rakentui mutta enää ei rakennu koska en tee niitä asioita. Ap
Mutta jos siellä pohjalla on ajatus, että seksi nostaa itsetuntoa ja olet siksi onneton, niin se ajatus laskee itsetuntoa. Kannattaako sellaista siellä säilyttää? Ei se auta, että päälleliimaat muulla tekemisellä itsetuntoa muualla (jos se olisikin mahdollista), vaan kannattaa hoitaa ne itsetuntoa SYÖVÄT ajattelumallit. Silloin et tarvitse muuta tekemistä kun itsetunto pysyy kasassa olipa tilanne mikä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lopulta vain muutaman vuoden pieniä. Pikkulapsivaihe on sitova ja erityistä aikaa elämässä. Sinun aikasi tulee kyllä! Pian lapset ovat kavereillaan, ja ihmettelet, mitä kaikella vapaa-ajallasi tekisit.
No se nähdään sitten, varmasti en ihmettele mitä vapaa-ajalla tekisin. Mielessä on lukemattomia omia asioita joihin haluaisin keksittyä mutten pysty koska en ole yksin juuri koskaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
En mieti eroa mikäli seksiä on suunnilleen tilastollisen keskiarvon verran. Sehän on suora mittari miehen kyllästymisasteeseen. Ap
Susta ja Mies 29v+4:stä olisi tullut oiva pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvä helvetti taas . Et oo tosissasi? Ihan olen suoriutunut kahdesta lapsesta, työelämästä ja elämästä muutenkin. En ymmärrä.
Mitä tarkoitat elämästä suoriutumisella? Oletko esim. kirjoittanut kirjoja, levyttänyt musiikkia tai maalannut tauluja siinä ohessa? Ap
Sinun miehesikö haluaa seksiä vain levyttävän artistin tai kirjailijan kanssa? Eikö vyötärönympärykselläsi olekaan väliä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tää ei nyt oikeen lähe...
0/5
Ei ole provo, ihan oikeasti ajattelen nyt tällaisia ja heti ketjuun tuli toinenkin joka tajuaa mistä puhun.
Ennen perhettä olin paljon kiinnostavampi nainen joka teki useita luovia kiinnostavia asioita jne. Enää en vain jaksa, enkä ehdi, enkä pysty keskittymään. Olen olemassa vain palvellakseni muita. Vaikka koko ajan en tietenkään palvele, palveluvalmiudessa on velvollisuus olla. Mistä syystä tilanne on kuten kuvasin.
Ap
Elämä on. Oikeasti, mikä sen parempi elämäntehtävä kuin äitinä palvella jälkeläisiään? Tässä minä minä-maailmassa se tietenkin kuulostaa joidenkin korviin huonolta.
Tottakai omaakin aikaa täytyy jonkin verran olla.
Mutta. Oikeasti: hyvän osan olet valinnut, nyt älä katkeroidu siitä vaan mieti joku pieni asia, jolla voit oloasi kohentaa, ja ole onnellinen ja ylpeä perheenäiti <3
ps. ei mene aikaakaan kun lapset lentää pesästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden kahden ketjun perusteella ongelma näyttäisi olevan lähinnä ap:n syömishäiriö. Pakkomielteinen suhde painonhallintaan on se, joka rajoittaa elämää, mutta ap käyttää perhe-elämää tekosyynä sille, miksi ei enää kiinnostu asioista samalla tavalla kuin ennen ja miksi ei saa mitään luovaa aikaan. Kun syömisen tarkkailu on elämän ykkösprioriteetti, ei uskalla tehdä mitään spontaania, ettei ruokailurytmi vaarannu, ja sosiaaliset tilanteet, joissa tarjotaan ruokaa, alkavat ahdistaa.
Jos paino kerran on "itsestään" pysynyt samana 20 vuotta, miksi siitä pitää jauhaa joka viestissä? Normaalisti kehoonsa suhtautuva ihminen ei mieti ruokaa ja painoa koko ajan. Voi olla, että perhe-elämän vaatimukset ovat laukaisseet häiriön, ehkä oma keho tuntuu ainoalta, johon ap:lla on täysi kontrolli, mutta ap on lähtenyt purkamaan tätä nyt väärästä päästä. Perheen syyttäminen ei johda mihinkään, kun ongelma on oman pään sisällä.
Ei ap syytä perhettä, vaan jos on jumissa jonkin asian kanssa, niin totta kai sitä näkee asiat niin, että perhetilanne estää sitä, koska se voi estää sen ratkaisua. Jos siis samalla haluaa olla sellainen äiti, kuin parhaimmillaan pystyy olemaan. Että jos alkaa ratkoa ongelmiaan, se on usein lapsilta ainakin epäsuorasti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lopulta vain muutaman vuoden pieniä. Pikkulapsivaihe on sitova ja erityistä aikaa elämässä. Sinun aikasi tulee kyllä! Pian lapset ovat kavereillaan, ja ihmettelet, mitä kaikella vapaa-ajallasi tekisit.
No se nähdään sitten, varmasti en ihmettele mitä vapaa-ajalla tekisin. Mielessä on lukemattomia omia asioita joihin haluaisin keksittyä mutten pysty koska en ole yksin juuri koskaan. Ap
Mihin asioihin keskittyisit, jos olisit yksin 2-3 h päivässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tää ei nyt oikeen lähe...
0/5
Ei ole provo, ihan oikeasti ajattelen nyt tällaisia ja heti ketjuun tuli toinenkin joka tajuaa mistä puhun.
Ennen perhettä olin paljon kiinnostavampi nainen joka teki useita luovia kiinnostavia asioita jne. Enää en vain jaksa, enkä ehdi, enkä pysty keskittymään. Olen olemassa vain palvellakseni muita. Vaikka koko ajan en tietenkään palvele, palveluvalmiudessa on velvollisuus olla. Mistä syystä tilanne on kuten kuvasin.
Ap
Elämä on. Oikeasti, mikä sen parempi elämäntehtävä kuin äitinä palvella jälkeläisiään? Tässä minä minä-maailmassa se tietenkin kuulostaa joidenkin korviin huonolta.
Tottakai omaakin aikaa täytyy jonkin verran olla.
Mutta. Oikeasti: hyvän osan olet valinnut, nyt älä katkeroidu siitä vaan mieti joku pieni asia, jolla voit oloasi kohentaa, ja ole onnellinen ja ylpeä perheenäiti <3
ps. ei mene aikaakaan kun lapset lentää pesästä
Ei tässä ole kyse elämäntehtävästä, vaan onnellisuudesta. Siitä sinunlaisesi mulkut eivät ole kuulleetkaan, kuin uutisissa. Aloittajallakin on oikeus olla onnellinen, eikä vain uhrautua äitinä. Jos sä teit niin tyhmästi, se on omaa surkeuttasi. Meillä muilla naisill on muutakin elämää, kuin äitiys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvä helvetti taas . Et oo tosissasi? Ihan olen suoriutunut kahdesta lapsesta, työelämästä ja elämästä muutenkin. En ymmärrä.
Mitä tarkoitat elämästä suoriutumisella? Oletko esim. kirjoittanut kirjoja, levyttänyt musiikkia tai maalannut tauluja siinä ohessa? Ap
Sinun miehesikö haluaa seksiä vain levyttävän artistin tai kirjailijan kanssa? Eikö vyötärönympärykselläsi olekaan väliä...
En nyt usko että mies haluaisi seksiä kenenkään muun kanssa mutta uskon että haluaisi minun kanssani useammin jos pitäisi minua kiinnostavampana naisena. Ap
Min ikäisiä lapsesi ovat? Voisiko heitä osallistaa kodin askareihin? Itse vähän samassa veneessä, kaksi leikki-ikäistä ja vauva niin oma aika hukassa. Vien lapsia kulttuuritapahtumiin jotka ilmaisia tai edullisia kuten näyttelyt ja museot sekä ulkoilmatapahtumiin. Leivotaan yhdessä. Lapsia ei saada hoitoon pahemmin joten sosiaalinen elämä muuttunut pikkulapsiarjen mukana. Lapsilla aloitettava iltarutiinit suht ajoissa, moni toveri töissä jolloin aika kun ehtisi nähdä menee ristiin. Puuhastelemalla mielekkäitä lapsiystävällisiä juttuja saanut myös miehen osallistumaan niihin jossain määrin ruuhkavuosikiireestä ja väsymyksestä huolimatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tää ei nyt oikeen lähe...
0/5
Ei ole provo, ihan oikeasti ajattelen nyt tällaisia ja heti ketjuun tuli toinenkin joka tajuaa mistä puhun.
Ennen perhettä olin paljon kiinnostavampi nainen joka teki useita luovia kiinnostavia asioita jne. Enää en vain jaksa, enkä ehdi, enkä pysty keskittymään. Olen olemassa vain palvellakseni muita. Vaikka koko ajan en tietenkään palvele, palveluvalmiudessa on velvollisuus olla. Mistä syystä tilanne on kuten kuvasin.
Ap
Elämä on. Oikeasti, mikä sen parempi elämäntehtävä kuin äitinä palvella jälkeläisiään? Tässä minä minä-maailmassa se tietenkin kuulostaa joidenkin korviin huonolta.
Tottakai omaakin aikaa täytyy jonkin verran olla.
Mutta. Oikeasti: hyvän osan olet valinnut, nyt älä katkeroidu siitä vaan mieti joku pieni asia, jolla voit oloasi kohentaa, ja ole onnellinen ja ylpeä perheenäiti <3
ps. ei mene aikaakaan kun lapset lentää pesästä
Mikä vaivaa tämmöistä mulkkua, joka ei näe, milloin joku on onneton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvä helvetti taas . Et oo tosissasi? Ihan olen suoriutunut kahdesta lapsesta, työelämästä ja elämästä muutenkin. En ymmärrä.
Mitä tarkoitat elämästä suoriutumisella? Oletko esim. kirjoittanut kirjoja, levyttänyt musiikkia tai maalannut tauluja siinä ohessa? Ap
Sinun miehesikö haluaa seksiä vain levyttävän artistin tai kirjailijan kanssa? Eikö vyötärönympärykselläsi olekaan väliä...
En nyt usko että mies haluaisi seksiä kenenkään muun kanssa mutta uskon että haluaisi minun kanssani useammin jos pitäisi minua kiinnostavampana naisena. Ap
Kiinnostava nainen voi olla myös huolehtiva äiti ja välittävä vaimo. Hymyile, naura, vitsaile, rentoudu, flirttaile. Vihjaile päivän mittaan siitä, mikä illalla odottaa, kun lapset ovat nukkumassa. Miestäsi ei kiinnosta sinun suorituksesi elämässä, vaan olemuksesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvä helvetti taas . Et oo tosissasi? Ihan olen suoriutunut kahdesta lapsesta, työelämästä ja elämästä muutenkin. En ymmärrä.
Mitä tarkoitat elämästä suoriutumisella? Oletko esim. kirjoittanut kirjoja, levyttänyt musiikkia tai maalannut tauluja siinä ohessa? Ap
Sinun miehesikö haluaa seksiä vain levyttävän artistin tai kirjailijan kanssa? Eikö vyötärönympärykselläsi olekaan väliä...
En nyt usko että mies haluaisi seksiä kenenkään muun kanssa mutta uskon että haluaisi minun kanssani useammin jos pitäisi minua kiinnostavampana naisena. Ap
Koita päästä nyt itsetuntoasi syövästä seksin kytkystä arvoosi tai mihin ikinä, niin tilanne helpottuu. Se on asia, jolle voit teoriassa tehdä jotakin, mieheen et voi vaikuttaa tai se on epävarmempaa. Voi nimittäin olla, että muukin tilanteen muutos vaikuttaa hänen seksihaluihinsa, kuin seksikkyytesi.
En mieti eroa mikäli seksiä on suunnilleen tilastollisen keskiarvon verran. Sehän on suora mittari miehen kyllästymisasteeseen. Ap