Tajusin tänään ettei minulla riitä henkinen eikä fyysinen kapasiteetti mihinkään omaan tavoitteelliseen tekemiseen niin kauan kuin olen perheenäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua vituta lasten olemassaolo lainkaan todellakaan. Ja hyväksyn kyllä kaiken tässä elämäntilanteessa. Paitsi sen, jos mies ei halua enää seksiä kanssani siksi että alkaa pitää minua tylsänä. Se on todellinen uhka ainakin niin kauan kuin itse pidän itseäni tylsänä koska en saa mitään kiinnostavaa tehtyä. Ap

Pitääkö tästä nyt päätellä että sun mielestä teidän lapset on tylsiä, heidän kasvattamisensa ja kehittymisensä seuraaminen ei ole kiinnostavaa eikä tärkeää? Ja myös mies on tätä mieltä koska teidän tylsät lapset tekee sun elämästä niin tylsää ettei se halua enää edes panna sua?

Lapset eivät todellakaan ole tylsiä, päin vastoin. Kyse on siitä että ennen perhettä tein asioita jotka tekivät minusta erityisemmän. Enää en tee, enkä siksi ole erityinen. Mies ei ole sanonut noin, mutta tietenkin huomaan ettei ole minusta enää siten kiinnostunut kuten suhteen alussa. Ap

Kun puolisoa rakastaa näkee hänet erityisenä, sitä se rakkaus on, ei sitä että teetkö sinä aina ja ikuisesti jotain todella erityistä ja kiinnostavaa. Onko sun ukkos todellakin niin ääliö puusilmä ettei tajua että teidän elämä on nyt vähän erilaista kun lapset on pieniä ja sitten se pian taas muuttuu? Kumpi teistä ei tajua että ihminen muuttuu vanhentuessaan ja eri elämäntilanteissa?

Ei ole, erityisenä toisen näkee vain, jos tämä ei täysin lösähdä, tai muutu joksikin toiseksi, kuin joka hän oli, kun tutustuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun ajatukset on samoja. Olleet jo vuosia. Olen hukannut itseni ja olen siksi hävittänyt omia juttujani, koska sattuu liikaa katsoa esim kangaspinoja, joista lapsettomana olisin ommellut vaikka mitä luomuksia.

Ratkaisuni tällä hetkellä on painaa töistä niin paljon kuin mahdollista, tienata ja koittaa säästää. Lapset kasvavat siinä sivussa koko ajan ja kohta koululaisina osaavat jo hoitaa syömisiään yms itsekin. Katson tilannetta sitten uudelleen...

T: nro 2

Äitiys on ihan hirveää. Se tekee siis naisen elämästä aivan täyttä p*skaa. Mä jätin lapset miehelle koska mies ei arvostanut omaa aikaa (eikä siinä sivussa tietenkään minunkaan aikaani) ja nykyisin soitan pianoa, ja ostin ruohonleikkurinkin, jotta voin hoitaa puutarhaa... kasvatin taimia ja leikkelin pensaita (puutarha kun oli äiti-ihmisenä päässyt tietenkin ränsistymään). Minusta lapsiin ei tartte uhrata niin paljon huomiota, kuin ihmiset nykyään hössöttää. Lapsia ei opeteta keksimään tekemistä itsekseen. Se on tosin hankalaa lasten kanssa, että he eivät syö yhtä harvoin tai epäsäännöllisesti, kuin aikuinen.

Rima kotona vähän alemmaksi.

Ei omakotitaloa tai ainakaan puutarhaa, einekset ruokavalioon, siivooja, jokin oma harrastus vaikka vain kerran viikossa. Huolenpito myös itsestä, ei vain perheestä. Tsemppiä, ennen pitkää helpottaa!

Ap on kirjoittanut tänne ennenkin. Elämää kapeuttava ja mielesi tylsyttävä asia on todellisuudessa sun syömishäiriösi ja parisuhteen ongelmat.

Mulla on kaksi lasta ja meillä ei miehen kans lähiverkkoja, mut ehdin silti käydä kokopäivätöissä, liikkua monta kertaa viikossa ja järjestetää soolokonsertteja. Toki en nykyään treenaa sekä salilla että juosten (juoksen, tykkään siitä enemmän ja on tehokkaampaa) ja soitettavalla ohjelmistolla on rajoitteita (en ehdi treenata tekniikkaa kuten ammattimuusikko jos oon päivätyötä tekevä perheenäiti) . Mut en jää vellomaan näihin, mulla on muutakin elämässä.

Mitä mies tekee? Eikö hän voi olla lasten kans? Järjestä jo se pääsi uusiksi vaikka terapiassa jos ei muuten, ei oo normaalia ajatella et elämä ei oo omaa.

Toi suhde ei taida olla sulle kovinkaan hyväksi, kuulostaa vaan vetävän esiin sun vanhoja ongelmia.

Mä olen ratkaissut asian tekemällä työtä, jossa voin toteuttaa itseäni henkisesti ja älyllisesti. Teetkö tylsää työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ajatukset on samoja. Olleet jo vuosia. Olen hukannut itseni ja olen siksi hävittänyt omia juttujani, koska sattuu liikaa katsoa esim kangaspinoja, joista lapsettomana olisin ommellut vaikka mitä luomuksia.

Ratkaisuni tällä hetkellä on painaa töistä niin paljon kuin mahdollista, tienata ja koittaa säästää. Lapset kasvavat siinä sivussa koko ajan ja kohta koululaisina osaavat jo hoitaa syömisiään yms itsekin. Katson tilannetta sitten uudelleen...

T: nro 2

Äitiys on ihan hirveää. Se tekee siis naisen elämästä aivan täyttä p*skaa. Mä jätin lapset miehelle koska mies ei arvostanut omaa aikaa (eikä siinä sivussa tietenkään minunkaan aikaani) ja nykyisin soitan pianoa, ja ostin ruohonleikkurinkin, jotta voin hoitaa puutarhaa... kasvatin taimia ja leikkelin pensaita (puutarha kun oli äiti-ihmisenä päässyt tietenkin ränsistymään). Minusta lapsiin ei tartte uhrata niin paljon huomiota, kuin ihmiset nykyään hössöttää. Lapsia ei opeteta keksimään tekemistä itsekseen. Se on tosin hankalaa lasten kanssa, että he eivät syö yhtä harvoin tai epäsäännöllisesti, kuin aikuinen.

Olen myös paljon käsitellyt omia lapsuudenkodissani syntyneitä ja siellä aiheutettuja traumoja, joihin kuului mm. sellaisten ihmisten sietäminen, joista minulle tulee paha olo. Äitinihän oli sellainen ihminen, ja hän aina opetti, että minun kuuluu totta kai sietää häntä, etä MINÄ olen epänormaali, jos hänestä tulee minulle paha olla. S**tana itse oli epänormaali, kun lapselle tuli siitä kusipääakasta paha olo. On kestänyt TODELLA KAUAN tajuta, että jos mulle tulee jostain ihmisestä paha olo, se ihminen on k*sipää tai ainakin hänellä ne ongelmat siinä on, ei mulla. Ihanaa vapautua pikkuhiljaa tuollaisistakin lasteista, ovat olleet todella raskas taakka kanniskella.

Vaikuttaa siltä, että et halua ap lainkaan syyttää miestäsi kiinnostuksen puutteesta, vaikka idioottihan sellainen ihminen on, joka sua siitä nyt syyttää. Tai edes tilannetta. Miehesi ei pidä sinusta tai kykene arvostamaan sinua oikein ja se on HÄNEN ongelmansa ja hänen vikansa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ratkaissut asian tekemällä työtä, jossa voin toteuttaa itseäni henkisesti ja älyllisesti. Teetkö tylsää työtä?

No tajuatko, että tuosta ei sellaisiin ponnistella? Se juurikin lukee aloituksessa, daa, lukutaito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ajatukset on samoja. Olleet jo vuosia. Olen hukannut itseni ja olen siksi hävittänyt omia juttujani, koska sattuu liikaa katsoa esim kangaspinoja, joista lapsettomana olisin ommellut vaikka mitä luomuksia.

Ratkaisuni tällä hetkellä on painaa töistä niin paljon kuin mahdollista, tienata ja koittaa säästää. Lapset kasvavat siinä sivussa koko ajan ja kohta koululaisina osaavat jo hoitaa syömisiään yms itsekin. Katson tilannetta sitten uudelleen...

T: nro 2

Äitiys on ihan hirveää. Se tekee siis naisen elämästä aivan täyttä p*skaa. Mä jätin lapset miehelle koska mies ei arvostanut omaa aikaa (eikä siinä sivussa tietenkään minunkaan aikaani) ja nykyisin soitan pianoa, ja ostin ruohonleikkurinkin, jotta voin hoitaa puutarhaa... kasvatin taimia ja leikkelin pensaita (puutarha kun oli äiti-ihmisenä päässyt tietenkin ränsistymään). Minusta lapsiin ei tartte uhrata niin paljon huomiota, kuin ihmiset nykyään hössöttää. Lapsia ei opeteta keksimään tekemistä itsekseen. Se on tosin hankalaa lasten kanssa, että he eivät syö yhtä harvoin tai epäsäännöllisesti, kuin aikuinen.

Olen myös paljon käsitellyt omia lapsuudenkodissani syntyneitä ja siellä aiheutettuja traumoja, joihin kuului mm. sellaisten ihmisten sietäminen, joista minulle tulee paha olo. Äitinihän oli sellainen ihminen, ja hän aina opetti, että minun kuuluu totta kai sietää häntä, etä MINÄ olen epänormaali, jos hänestä tulee minulle paha olla. S**tana itse oli epänormaali, kun lapselle tuli siitä kusipääakasta paha olo. On kestänyt TODELLA KAUAN tajuta, että jos mulle tulee jostain ihmisestä paha olo, se ihminen on k*sipää tai ainakin hänellä ne ongelmat siinä on, ei mulla. Ihanaa vapautua pikkuhiljaa tuollaisistakin lasteista, ovat olleet todella raskas taakka kanniskella.

Vaikuttaa siltä, että et halua ap lainkaan syyttää miestäsi kiinnostuksen puutteesta, vaikka idioottihan sellainen ihminen on, joka sua siitä nyt syyttää. Tai edes tilannetta. Miehesi ei pidä sinusta tai kykene arvostamaan sinua oikein ja se on HÄNEN ongelmansa ja hänen vikansa.

Ja siis sietäminen nimenomaan niin, että se maksaa sen, että mulle tulee paha olo siitä toisesta. Hän saa olla sellainen p*ska mikä on ja levittää pahaa oloa toisille, hänen ei tarvitse muuttua ja korjata itseään ja tajuta, että itsesssään on vikaa, vaan hän syytti minua siitä, että arvostelin ja kritisoin häntä. No totta kai, jos hän satuttaa ja toimii niin, että lapselle tulee hänestä paha olo!!! Hän siis syytti minua siitä, että halusin hänen muuttuvan ja olevan kivempi minua kohtaan. Ihan täysi narsisti. Kuitenkin SAMAAN aikaan hän itse syytti minua kaikesta, missä aiheutin muka muille samaa eli pahaa oloa. Se on vielä ihan ok, mutta se ei ollut, ettei sama koskenutkaan häntä itseään ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on kirjoittanut tänne ennenkin. Elämää kapeuttava ja mielesi tylsyttävä asia on todellisuudessa sun syömishäiriösi ja parisuhteen ongelmat.

Mulla on kaksi lasta ja meillä ei miehen kans lähiverkkoja, mut ehdin silti käydä kokopäivätöissä, liikkua monta kertaa viikossa ja järjestetää soolokonsertteja. Toki en nykyään treenaa sekä salilla että juosten (juoksen, tykkään siitä enemmän ja on tehokkaampaa) ja soitettavalla ohjelmistolla on rajoitteita (en ehdi treenata tekniikkaa kuten ammattimuusikko jos oon päivätyötä tekevä perheenäiti) . Mut en jää vellomaan näihin, mulla on muutakin elämässä.

Mitä mies tekee? Eikö hän voi olla lasten kans? Järjestä jo se pääsi uusiksi vaikka terapiassa jos ei muuten, ei oo normaalia ajatella et elämä ei oo omaa.

Toi suhde ei taida olla sulle kovinkaan hyväksi, kuulostaa vaan vetävän esiin sun vanhoja ongelmia.

Sä et vain tajua aloittajaa etkä hänen ongelmiaan, niin ylempää onhelppo huudella.

Esimerkiksi mulle tulee paha olo nykyisin miehestäni eli lasteni isästä, hän on typerä mulkqupaska, joka ei ota muuttumisvaatimuksia kuuleviin korviinsa. Jos menee parisuhteeseen on oltava valmis muuttumaan toisen toiveiden mukaiseksi, en mä ainakaan sellaista k*sipäätä rakasta, jonka seurassa tulee vain paha olla. Ja tulee siksi, että mies tekee asioita väärin. Siis ei erilailla (tai on se sitäkin), vaan väärin. Jos siitä sanoo, että tuo loukkaa minua, ei mitään vaikutusta. Ei mitään ajatusta siitä, että haluaisi miellyttää omaa kumppaniaan, ettei loukkaa tärä kokoajan! S**tana, en mä sellaiselle uhraa energiaani.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi mulle tulee paha olo nykyisin miehestäni eli lasteni isästä, hän on typerä mulkqupaska, joka ei ota muuttumisvaatimuksia kuuleviin korviinsa. Jos menee parisuhteeseen on oltava valmis muuttumaan toisen toiveiden mukaiseksi, en mä ainakaan sellaista k*sipäätä rakasta, jonka seurassa tulee vain paha olla. Ja tulee siksi, että mies tekee asioita väärin. Siis ei erilailla (tai on se sitäkin), vaan väärin. Jos siitä sanoo, että tuo loukkaa minua, ei mitään vaikutusta. Ei mitään ajatusta siitä, että haluaisi miellyttää omaa kumppaniaan, ettei loukkaa tärä kokoajan! S**tana, en mä sellaiselle uhraa energiaani.

Ja siis asummekin nykyisin erillään. Ah tätä omaa tilaa ja rauhaa!

Miehelle jätin ne kakarat rangaistukseksi siitä, ettei muuttunut. Sillä on aika raskasta niiden kansa, ei käy kateeksi kyllä yhtään...

Se mies ei ollut suomeksi sanottuna tarpeeksi hyvä mulle, ihmettelen aina sitä, kun joku kärttää seksiä ihmiseltä, joka selkeästikin ei ansaitse sitä edes kärttäjältä. Seksin taso mahtaa olla surkea, jos tuo kelpaa.

En tarvitse omaa aikaa enkä miehen apua hoikkana pysymiseen, se tulee ihan syömisen tarkkailusta ja arjen liikkumisesta enkä ole kiloakaan lihonut 20 vuodessa (palauduin itsestään raskauksista).

Joku kirjoittaja jolla ilmeisesti oli maalausharrastus ennen lapsia tajusi mitä tarkoitan. Kun omaa aikaa saa, se tulee yllättäin jolloin en minäkään jaksa keskittyä mihinkään omaa ajattelua ja luovuutta vaativaan hommaan. Olen todennut että jotta pystyn niihin, tarvitsen todella vapaan elämäntilanteen. Pikkulapsivaiheessa ainakaan en todellakaan pysty. Mutta ehkei mies mitään sellaista edellytä, ehkä olisi tyytyväinen jos hoitaisin perheasioita valittamatta ja olematta naama nurin. Pelot ja huolet ovat toistaiseksi omiani, mutta siltä pohjalta saatan tulkita miehen kommentteja minusta niin että pitäisi tylsänä enkä hyväksy oikein sitäkään että seksiä on vähemmän kuin parikymppisenä, koska säännöllinen seksi parantaisi mieltäni ja itsetuntoani. Ap

Mun mies ei ollut tarpeeksi hyvä mulle. Mä en voinut löytää veroistani miestä sen takia, mitä äitini oli mulle tehnyt (mm. tuo pahaolojuttu) ja koska en saanut oikeanlaista apua, vaikka hakeuduin terapiaan ennen perheen perustamista. Se s*atanan typerä kognitiivinen terapeutti ei osannut kaivaa näitä äitini aikaansaamiaa traumoja edes käsittelyyn. Myönnän siis, etten – kiitos äitini – ollut itsekään ansaitsemani miehen veroinen tai sillä tasolla niin sanotusti, mutta etsin apua, mutta en saanut sitä. Ja äidistä ei ollut apua mihinkään, se paska. Sen ois kuulunut auttaa ja purkaa aiheuttamansa vahingot, hoitaa ne, korjata, muttei se saasta kyennyt siihenkään.

Mutta MUN ARVOISENI mies EI OLE k*sipää, joka aikaansaa mulle pahan olon, eikä TEE asialle mitään, eli toimi siten, kun mä häntä toistuvasti neuvon. Koska ei kyennyt. Koska oli alamittainen paska, mitättömyys ja nolla olla MUN hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse omaa aikaa enkä miehen apua hoikkana pysymiseen, se tulee ihan syömisen tarkkailusta ja arjen liikkumisesta enkä ole kiloakaan lihonut 20 vuodessa (palauduin itsestään raskauksista).

Joku kirjoittaja jolla ilmeisesti oli maalausharrastus ennen lapsia tajusi mitä tarkoitan. Kun omaa aikaa saa, se tulee yllättäin jolloin en minäkään jaksa keskittyä mihinkään omaa ajattelua ja luovuutta vaativaan hommaan. Olen todennut että jotta pystyn niihin, tarvitsen todella vapaan elämäntilanteen. Pikkulapsivaiheessa ainakaan en todellakaan pysty. Mutta ehkei mies mitään sellaista edellytä, ehkä olisi tyytyväinen jos hoitaisin perheasioita valittamatta ja olematta naama nurin. Pelot ja huolet ovat toistaiseksi omiani, mutta siltä pohjalta saatan tulkita miehen kommentteja minusta niin että pitäisi tylsänä enkä hyväksy oikein sitäkään että seksiä on vähemmän kuin parikymppisenä, koska säännöllinen seksi parantaisi mieltäni ja itsetuntoani. Ap

Ihan oikein sulle, ettei seksiä tipu, jos se on sulle väline tuollaiseen. Ei se ole. Olet ihan hyvä ihmisenä ilmankin harhaluuloa siitä, että olisit jotenkin pantava kokoajan ja jokaisesta tai tietyn ihmisenkään mielessä. Sun kantsis rakentaa itsetuntoasi oikealle pohjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse omaa aikaa enkä miehen apua hoikkana pysymiseen, se tulee ihan syömisen tarkkailusta ja arjen liikkumisesta enkä ole kiloakaan lihonut 20 vuodessa (palauduin itsestään raskauksista).

Joku kirjoittaja jolla ilmeisesti oli maalausharrastus ennen lapsia tajusi mitä tarkoitan. Kun omaa aikaa saa, se tulee yllättäin jolloin en minäkään jaksa keskittyä mihinkään omaa ajattelua ja luovuutta vaativaan hommaan. Olen todennut että jotta pystyn niihin, tarvitsen todella vapaan elämäntilanteen. Pikkulapsivaiheessa ainakaan en todellakaan pysty. Mutta ehkei mies mitään sellaista edellytä, ehkä olisi tyytyväinen jos hoitaisin perheasioita valittamatta ja olematta naama nurin. Pelot ja huolet ovat toistaiseksi omiani, mutta siltä pohjalta saatan tulkita miehen kommentteja minusta niin että pitäisi tylsänä enkä hyväksy oikein sitäkään että seksiä on vähemmän kuin parikymppisenä, koska säännöllinen seksi parantaisi mieltäni ja itsetuntoani. Ap

Ihan oikein sulle, ettei seksiä tipu, jos se on sulle väline tuollaiseen. Ei se ole. Olet ihan hyvä ihmisenä ilmankin harhaluuloa siitä, että olisit jotenkin pantava kokoajan ja jokaisesta tai tietyn ihmisenkään mielessä. Sun kantsis rakentaa itsetuntoasi oikealle pohjalle.

Sehän se onkin kun en enää tee niitä asioita joita ennen perhettä tein ja joiden pohjalle itsetunto rakentui mutta enää ei rakennu koska en tee niitä asioita. Ap

Voi että.. hauskaa huomata jonkun muunkin angstaavan täällä xD mutta hei ota iisisti, jos kyseessä ex mies. Niin ja kaikki naiset ero on ihan hyvä ratkaisu, kun haluaa omaa ja itsensä kehittämisaikaa. Miehet ei anna naisille omaa aikaa, jos se ns. Harrastus on kotona. Pitää lähteä pois kodista. Miesten kanssa ei kannata asua yhdessä koska he kyllästyvät varmaan naiseen. Ihan sama, vaikka olisi miss universumi. Tsemppiä kaikille naisihmisille <3 ehkä voimme opetella olemaan yhtä ilkeitä kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerro mitä haluaisit tehdä?

Se ei ole oleellista. Sanon vain että asioita joita ennen perhettä tein. Ja kuntoilla tavoitteellisesti. Ap

Mikä on sitten oleellista? Jos olet tyytymätön johonkin, tulee sinun pyrkiä muutokseen. Lapsia ei tietenkään tekemättömäksi saa, mutta miksi et voisi kuntoilla tavoitteellisesti vaikka sinulla on lapsia? 

Kun EI EHDI. Se vaatisi sen että lähes jokapäivä treenaisin tunnin. Ei ole mitenkään mahdollista saada jokapäivä tunti (plus suihkut ja matkat omaa aikaa). Töistä ja kaupasta kotona klo.17.30, sitten ruokaa ja lasten kanssa kuulumisten vaihtoa, klo jo 18.30 ehkä enemmänkin, lapsilla alkaakin jo pikkuhiljaa iltatoimet kun ovat sängyssä viimeistään klo 20. Sitten omat seuraavan päivän eväät, suihkut ja valmistelut. Klo. 22 ja olet ihan valmis nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi mulle tulee paha olo nykyisin miehestäni eli lasteni isästä, hän on typerä mulkqupaska, joka ei ota muuttumisvaatimuksia kuuleviin korviinsa. Jos menee parisuhteeseen on oltava valmis muuttumaan toisen toiveiden mukaiseksi, en mä ainakaan sellaista k*sipäätä rakasta, jonka seurassa tulee vain paha olla. Ja tulee siksi, että mies tekee asioita väärin. Siis ei erilailla (tai on se sitäkin), vaan väärin. Jos siitä sanoo, että tuo loukkaa minua, ei mitään vaikutusta. Ei mitään ajatusta siitä, että haluaisi miellyttää omaa kumppaniaan, ettei loukkaa tärä kokoajan! S**tana, en mä sellaiselle uhraa energiaani.

Ja siis asummekin nykyisin erillään. Ah tätä omaa tilaa ja rauhaa!

Mikset sinä muuttunut miehen toiveiden mukaiseksi? Hän varmasti toivoo ettet loukkaantuisi kaikesta, noin nyt sinä muutuin etkä loukkaannu enää, ongelma korjattu.