Psykologia 2020

ON MAAILMAN ÄRSYTTÄVIN OLETTAMUS, ETTÄ L-PAPERIT ABEILLA EI OLISI SOSIAALISIA TAITOJA TMS.

Terveisin erittäin sosiaalinen, hyvä sosiaalisissa tilanteissa oleva, aktiivinen ja hyvin kasvatettu neljän L:n abi.

Lahjakkuudet eivät poissulje toisiaan, ne pikemminkin kasaantuvat! Voi olla erittäin monia ihmisiä, jotka vaan ovat hyviä monissa asioissa: myös sosiaalisesti. Lopettakaa jo toi argumentti, ei pidä paikkaansa

Yksityisellä sektorilla mediaanitulot ylemmällä korkeakoulututkinnolla ovat noin 4500€/kk. Pk-seudulla enemmän. (Tilastokeskus)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että 3200€ palkka on hyvä niin a) asutteko vielä kotona tai kotiväki/valtio tms. osallistuu elinkustannusten maksuun, b) oletteko lapsettomia, c) asutteko pienessä asunnossa, d) asutteko pk-seudun ulkopuolella...? Itsekin pidin tuota lähestulkoon huippuhyvänä tienestinä ennen kun sain lapsen, lapsen myötä on oltava isompi asunto, asun Helsingissä...menoerä kasvaa siinä vaiheessa ihan huimasti. Nykyiseen palkkaan tuo olisi parannus ja uskon pärjääväni, mutta mieluummin tienaisin lähempänä sitä mitä kaikki tuttuni. En ole pinnallinen, vertaileva, törsäilevä tms. mutta on ihan inhimillistä, että jos koko ajan on vähemmän mahdollisuuksia kuin läheisillä, niin se alkaa risomaan. Pk-seudulla tuo on keskimäärin huono palkka. 

Ovatko tuttusi lääkäreitä, juristeja ja ekonomeja vai miten heillä kaikillaan on sinua parempi palkka? Psykologin palkka on kuitenkin parempi kuin sairaanhoitajilla, terkkareilla, varhaiskasvatuksen opeilla, kaupan kassoilla, lähihoitajilla ja nuo edellä mainitut ovat hyvin yleisiä ammatteja. Ihmettelen kyllä, jos tuttavapiiriisi ei kuulu yhtään matalapalkkaisempaa kuin psykologi.

Se että vertaat 5,5 vuoden koulutuksen jälkeistä palkkaa kaupankassa, lähihoitajan tai amk-kouluttujen palkkaan, ei ole kovin relevanttia.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja on kuitenkin vastuussa ihmishengistä! Toki koulutus on lyhempi ja erilainen kuin psykologeilla. Ja varhaiskasvatuksen ope on tehnyt myös yliopistotutkinnon, jotkut maisterinkin ja palkka silti laahaa paljon alempana kuin psykologeilla. Mielestäni aivan turhaa vastakkaisasettelua nyt ja palkkojen vertailua niin, etteikö nämäkin ammatit ansaitsisi suurempaa palkkaa.

Mielestäni täällä ei ole ollut vastakkainasettelua. Itse soisin kaikille näille ammattiryhmille palkankorotuksen, varsinkin varhaiskasvatuksen opettajille.

Ja olen sitä mieltä, että psykologi on ennen kaikkea ammattilainen: oma persoona ei saa vaikuttaa työhön liikaa. Hyvin puhelias oppii olemaan työminässä enemmän vaiti, hyvin ujo voi olla työssään todella reipas ja ammattitaitoinen.

Kukaan ei ole taipumustensa vanki!

T. Äskeinen ärsyyntynyt abi

Vierailija kirjoitti:

ON MAAILMAN ÄRSYTTÄVIN OLETTAMUS, ETTÄ L-PAPERIT ABEILLA EI OLISI SOSIAALISIA TAITOJA TMS.

Terveisin erittäin sosiaalinen, hyvä sosiaalisissa tilanteissa oleva, aktiivinen ja hyvin kasvatettu neljän L:n abi.

Lahjakkuudet eivät poissulje toisiaan, ne pikemminkin kasaantuvat! Voi olla erittäin monia ihmisiä, jotka vaan ovat hyviä monissa asioissa: myös sosiaalisesti. Lopettakaa jo toi argumentti, ei pidä paikkaansa

Varmasti joukkoon mahtuu niitä, jotka loistavat sosiaalisissa tilanteissa ja myös niitä, jotka eivät niissä juurikaan loista. Se nyt vaan on fakta, että sosiaalisia taitoja psykologi tarvitsee. Näitä taitoja voi tosin opetella ja toivon mukaan koulutuksessa näitä oppisikin, jotta erot pienenevät. Mutta onhan se omituista, että sosiaali- ja terveysaloille ei nykyään juurikaan soveltuvuuskokeita ole. Tosin kaikenlaisia ihmisiähän noissa ammateissa toimii ja kai se on hyvä antaa kaikkien kukkien kukkia aivan kuten potilaissakin.

Kukaan ei ole taipumustensa vanki muutenkaan. Ammattilainen osaa toimia hyvin työssään, oli sitten ujo tai hyvin reipas luonnostaan.

Kukaan ei ole taipumustensa vanki, eikä todellakaan hyvin menestynyt koulussa ole yhtä kuin sosiaalisesti kyvytön

(Yksi kommentti hävisi johonkin, niin tämä jatkoa)

Oho, toi kommentti olikin tossa. Ei ollu tarkotus spämmätä :D

Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.

Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.

Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.

Tässä oli äsken jotain häikkää, kun kommentteja katosi ja palautui hetken päästä. Ilmeisesti meidän kiihkeä ketju aiheuttaa päänvaivaa ylläpidossa! :D "Joka vuosi ne psykalaiset..." ...hmmm, erityisesti tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos koulupsykologi kun jaksat vastata ja noin mielenkiintoisesti! Mietin koulupsykologin uraa. Minulla on takana jo yli 16 vuotta työkokemusta koulussa ja sitä nuorempien lasten kanssa erilaisissa tehtävissä (suurin osa kylläkin toimistomaista hommaa). Koulupsykologiksi erikoistuminen olisi luonteva jatke tälle. Kokemukseni ja sinun sanojesi pohjalta epäröin juuri tuota, että työnkuva ei välttämättä ole selkeä, vaan sen eteen pitää taistella ja perustella muille. En tiedä onko minusta siihen, kun olen juuri sen kokenut kuormittavana joissain edellisissä töissä. (Mielestäni opetus- ja kasvatusalalla on paljon tätä venymistä, roolisekaannusta ja resurssien pienuutta.) Pelkään, että menen lukkoon ja menetän visioni. Onko psykologiassa mitään erikoistumisalaa missä työnkuva olisi selkeä, rooli selkeä, resurssointi selkeä...? Jos voisit laittaa vaikka järjestykseen eri sektorit oman näkemyksesi/arvauksesi mukaan (tuskin sinulla on kaikista kokemusta), niin pääsen eteenpäin pohdinnoissani. Kiitos tuhannesti!!!

Eipä kestä :) 

Koulupsykologin opintoihin ei (valitettavasti) ole mitään erikoistumiskoulutusta vaan käytännössä työ opettaa. Itse tein harjoittelun koululla ja siitä oli iso apu. Jos ihan rehellisesti sanon,  niin ainakin omana opiskeluaikanani ei Helsingin yliopistossa ollut mitään nimenomaan koulupsykologiksi syventävää kurssia. Oli kyllä kliiniset lapsi-aikuis- ja neurokurssit, samoin tutkimusmenetelmiin kursseja mutta ei esim. mitään kouluun liittyvää. Tosi harmi, jos edelleenkään ei ole, sillä nykyinen oppilashuoltolaki on lisännyt kouluilla työskentelevien psykologien lukumäärää tuntuvasti ja tulisi varmasti tällaiset kurssit tarpeeseen. Mutta jos koulumaailma kiinnostaa niin ehdottomasti opiskeluaikana harjoittelu kannattaa tehdä koululla. 

Olen tehnyt vain muutamia lyhyitä sijaisuuksia koulumaailman ulkopuolella, (aikuispsykiatrialla) eli en osaa kovin paljoa sanoa muista työpaikoista. Aikuispsykiatrian työssä oli toki selvempi rooli ja työnkuva, samoin myös työn rakenteet. Toisaalta työ oli yksipuolisempaa ja vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa oman työn aikataulutukseen ja sisältöön, joten huomasin kaipaavani koulun vilinään. Veikkasin, että selkeitä työnkuvia löytyy ainakin psykiatrialta, (perhe)neuvoloista ja neuropsykologian puolelta. Käsittääkseni toisen asteen oppilaitoksissa psykologin työnkuva on myös ehkä hieman selkeämpi perusopetukseen nähden. 

Mutta silti en missään nimessä väitä, että peruskoulumaailma olisi psykologin kohdalla jotenkin kaoottinen, ei suinkaan. Tai se kaaos voi olla osin oman pään sisällä ja siihen pystyy vaikuttamaan. Esim. perehdytän uusia koulupsykologeja ja heille ohjeistan, ettei alkuun kannata haalia liikaa erilaisia juttuja, joita kokeneempi koulupsykologi voisi tehdä. Ensimmäisen vuoden koulupsykologin vuosikelloon voisi kuulua esim. yksilötyön osalta oppimisvaikeustutkimukset ennalta sovituilla (tiukoilla) kriteereillä (ja etukäteen sovittu lukumäärä, paljonko tutkimuksia saa olla kerrallaan käynnissä, ettei kuormitu) ja yksilötapaamiset joiden pituus rajattu (esim. max 5 tapaamista/opiskelija, tarvittaessa ohjaus esim. psykiatria, nuoriso-asemat). Yhteisöllisen työn osalta ensimmäisen vuoden koulupsykologille riittäisi osallistuminen yhteisölliseen oppilashuoltoryhmän kokouksiin ja siinä työskentely sekä vierailu lukuvuoden aikana kerran jokaisessa luokassa. Tuolla tavoin ajatellen työnkuva on ihan selkeä, etenkin jos työnkuvan kirjoittaa auki ja liimaa myös opehuoneen ilmoitustaululle ja käy säännöllisin väliajoin opekokouksissa muistuttelemassa. Sitten seuraavalle lukuvuodelle kun hommat sujuu, voi ottaa jotain lisää tehtäviä ja haasteita oman mielenkiinnon ja koulun tarpeiden mukaan. Jos koululta alkaa tulla älyttömiä vaatimuksia, niin niihin kannattaa jämäkästi sanoa EI. 

Edellinen koulupsykologi vielä jatkaa, äskeinen viesti oli liian pitkä. 

Tärkeä ominaisuus koulupsykologina on myös sen ymmärrys ja hyväksyminen, ettei tässä työssä voi aina miellyttää kaikkia. Osa vanhemmista haluaisi koulupsykologin hoitavan asioita, jotka kuuluvat psykiatriaan tai perheneuvolaan ja heille tulee sanoa ei, vaikka kuinka tulisi haukut päälle. Lastensuojeluilmoitusten tekeminen on usein myös varsin ikävää puuhaa. Joskus joku väsynyt opettaja voi yrittää ulkoistaa luokan työrauhaongelmat yksinomaan psykologille. Haukkuja sataa myös vanhemmilta ja opettajilta jos kieltäydyt tutkimasta lievän lukivaikeusepäilyn jossa ei tutkimuksen kriteerit täyty (tutkimus on raskas ja aikaa vievä prosessi, etenkin huolella tehtynä, joten ei ole syytä tuhlata julkisia resursseja muuta kuin välttämättömiin tutkimuksiin).  Mutta siltikin näistä huonoista puolista huolimatta itselleni tämä on se työ mitä haluan tehdä. Esimerkiksi oppilaiden ja oppilasryhmien kanssa työskentely on pääosin äärettömän kivaa ja on mahtava nähdä, miten monet menevät elämässään eteenpäin ja kehittyvät. Ehkä itsetuntoani myös hivelee se, että olen tietyllä tavalla tärkeässä asemassa koululla, mielipidettäni kysytään ja kuunnellaan monessa asiassa. Valinnanvapaus on myös mukavaa. Tälläkin hetkellä suunnittelen ensi syksyä ja sitä millaisia pienryhmiä voisin pitää syyslukukautena. Nyt etäkoulun jälkimainingeissa minua kiinnostaa etenkin google meet yms. pohjaiset ryhmät esim. stressaajille/jännittäjille ja näitä suunnittelen. :) 

Vierailija kirjoitti:

Yksityisellä sektorilla mediaanitulot ylemmällä korkeakoulututkinnolla ovat noin 4500€/kk. Pk-seudulla enemmän. (Tilastokeskus)

Näissä on mukana aina lomarat ym. Eli se kuukausipalkka on ihan sama kuin psykolgeilla.

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.

Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.

Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.

kammioihinsa sulkeutuneita :D ovat ehkä vain hyvin introvertteja, jotka hoitavat koulupsykologin työnsä muuten kuin olemalla valokeilassa kuten opettajat

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole taipumustensa vanki muutenkaan. Ammattilainen osaa toimia hyvin työssään, oli sitten ujo tai hyvin reipas luonnostaan.

Kukaan ei ole taipumustensa vanki, eikä todellakaan hyvin menestynyt koulussa ole yhtä kuin sosiaalisesti kyvytön

(Yksi kommentti hävisi johonkin, niin tämä jatkoa)

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että ei koulutuksen käyminen ja ammattilaisuus takaa sitä, että toimii hyvin työssään. Vai mistä johtuu iltapäivälehtien otsikoissa olevat jutut väärinkäytöksistä eri aloilla? Ja mistä johtuu asiakkaiden huonot kokemukset? Onko vika aina asiakkaassa vai olisiko oikeasti joskus niin, että ammattilainen hoitaa työnsä vasemmalla kädellä ja on hyvin turhautunut ja kyllästynyt työhönsä?

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.

Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.

Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.

Minulla on kokemusta avustajista päiväkodissa ja heihin mahtuu kaikenlaisia. Yleensä "hyviä tyyppejä" toki, mutta osa ottaa aktiivisemmin työnsä haltuun kuin toiset. Toki heidän palkkansa on sietämättömän pieni. Toisaalta heidän työnsä päiväkodissa on sillä tavoin vähemmän vaativa, että he ikään kuin menevät virran mukana. Avustajalla on yleensä 1-3 erityisen tuen tarpeista lasta joita he tukevat esim. pysymään ryhmätilanteissa toiminnassa mukana tai jos lapsi ei pysty rauhottumaan lepohetkellä, niin joskus on hyvä että avustaja on hänen kanssaan toisessa huoneessa. En ollenkaan väheksy tämän tehtävän kuormittavuutta ja ovat aivan ensiarvoinen apu opettajalle. Mutta opettajana minulla on ryhmäkoosta riippuen 14-21 lasta joiden tarpeita ja tavoitteita valvon ja pyrin toteuttamaan joka sekunti. Yleensä ryhmässä on noin kolmasosa jonkinsortin tukea tarvitsevia lapsia jotka monet koulunpuolelle siirryttäessä saavat pienluokka paikan. Siinä on tosi paljon hommaa tällaista revohkaa luotsata eteenpäin! :D Vaikka työ on monessa mielessä myös antoisaa. Palkassa ero avustajaan on vain kolmisen sataa euroa. Avustaja lähtee työpäivän jälkeen kotiin. Ehkä mustelmilla (kuten minäkin), mutta ilman niitä suunnittelu, valmistelu ja arviointihommia mitä minulle jää. Toivottavasti en nyt antanut avustajakielteistä kuvaa, koska se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisellä sektorilla mediaanitulot ylemmällä korkeakoulututkinnolla ovat noin 4500€/kk. Pk-seudulla enemmän. (Tilastokeskus)

Näissä on mukana aina lomarat ym. Eli se kuukausipalkka on ihan sama kuin psykolgeilla.

Anteeksi mitä? Miksi sitten Tilastokeskuksen omissa luvuissa psykologeilla on alhaisempi palkka? Ja mitkä ihmeen lomarahat, nehän leikattiin pois jo useana vuonna? Jos psykologin palkka on 3200€/kk ja jonkun toisen 4500€/kk, niin kuinka paljon luulet että lomarahaa oikein onkaan edes silloin kun niitä saa?

Pointtini oli kuitenkin se, että jos joku kotona asuva, vanhempien pesukonetta käyttävä, ruokaa syövä, lattioita kuluttava...hakija lulee 3000€ palkan olevan korkea, niin ei se kyllä korkea ole. Eikä siinä mitään. Jos on tyytyväinen koulutustasoa matalampaan palkkaan eikä halua edes puhua aiheesta, puhumattakaan tehdä yhdessä asian eteen jotain, niin mikäs siinä. Maailma pyörii radallaan. Itse meinaan määrätietoisesti suuntautua niihin tehtäviin joista maksetaan hieman enemmän kuin minimi. Olen valmis muuttamaan maakuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.

Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.

Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.

kammioihinsa sulkeutuneita :D ovat ehkä vain hyvin introvertteja, jotka hoitavat koulupsykologin työnsä muuten kuin olemalla valokeilassa kuten opettajat

Minun veikkaus noista kammioihin sulkeutuneista koulupsykologeista on, että he eivät ole saaneet riittävästi perehdytystä koulupsykologin töistä. Kuten aiemmassa viestissä kirjoitin, yliopistolla ei ole erikseen mitään "psykologina koulussa" kursseja (ainakaan silloin kun itse opiskelin, edelleen taitaa olla sama juttu). Monelle etenkin vastavalmistuneelle, ei-koululla harjoittelussa olleelle psykologille koulumaailma voi tuntua oudolta ja pelottavaltakin, siksi halutaan vetäytyä omaan huoneeseen tekemään perinteistä asiakastyötä. Ei sillä, se on myös tosi tärkeä osa koulupsykologin työtä ja nuo "kammiopsykologit" voivat tehdä oikein laadukasta asiakastyötä. Mutta toisaalta jo oppilashuoltolain mukaan yhteisöllinen ja ennaltaehkäisevä työ on iso osa koulupsykologin työtä joten pitäisi saada lisää ohjattua harjoittelua, lisäkursseja/koulutusta, perehdytystä yms. että nämä koulupsykologit tulisivat aktiiviseksi osaksi kouluyhteisöä pelkän yksilötyön sijaan. 

Vaikka itse olen introvertti, haluan olla psykologina isossa osassa koulussa ja pitää oman alani ja asiantuntemukseni lippua korkealla. Vapaa-ajalla sitten vetäydyn "kammiooni" (kotimme makuuhuone) tai lähden yksin lenkkipolulle lepäämään. 

Hei, en nyt noin yksioikoisesti tarkoittanut että koulutus takaa, että on hyvä työssään.

Pointti oli enemmänki tää, että ainakin itse osaan suhteuttaa oman puheliaisuuteni tilanteeseen sopivaksi. Se on sellaista sosiaalisen tilanteen tajua, ja moni ujo ystäväni osaa olla tarvittaessa napakka ja reipas. Poikkeuksia on SUUNTAAN ja TOISEEN, mut lopettakaa täällä johtopäätösten teko laudaturien määristä! Se on niiku se juttu, minkä toivon että täällä olevat ottaa kiinni mun viesteistä

Vierailija kirjoitti:

Simuloin hakua niin, että kaikki vuoden 2020 kevään ylioppilaat hakisivat psykalle. Mitään parempaakaan dataa ei ole käytettävissä.

Pisteet jakautuivat näin:

150-sarja: 11 kpl

140-sarja: 54 kpl

130-sarja: 145 kpl

120-sarja: 320 kpl

164. paras rivi (viimeinen todistuspistepaikka) oli pistemäärällä 133,2 (esim. LLLEE lyhyellä ja LLLEM pitkällä matikalla).

Lyhyt matikka näillä yli 133 pisteen riveillä oli noin 40:llä, yhdessä rivissä vain M, loput aineet hänellä L. Muilla oli matikka L tai E. Pitkän matikan C oli 4:llä, muilla sen yli. Psykan M oli kahdella. Mitään tyypillistä pisteriviä ei ole, yli 130 pisteen rivejä oli 109 erilaista pistemäärää. Moodeina oli 149,8 ja 137,9 ja 137,5 ja 133,2. Jokaista oli 5 kpl.

Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että pisterajat tulevat olemaan korkeat, mutta eivät lääkiskorkeat. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että edes Helsinkiin tultaisiin vaatimaan yli 150 pistettä. Joensuun alarajan uskoisin asettuvan 130 pisteen tietämille, ennemmin yli kuin alle.

Ainereaalitavalla (koko joukolle, ei ole jatkosimulaatio) paras rivi oli LLLLLE- ja seuraavaksi paras LLLLL-L. Niitä seurasi 4 kpl LLLLL--. LLLL-rivejä oli 16 kpl ja niistä vain 7 oli kirjoittanut jotain luonnontiedekimpusta, vaikka vanha kunnon terveystieto on siellä mukana. Viimeinen ällärivi ei ollut kirjoittanut kummastakaan reaalikimpusta mitään, mutta lyhyestä kielestä oli L. 17. parhaalla oli LLLE, näitä rivejä oli yhteensä 14 kpl. Lisäksi 3 kpl muita LLL-alkuisia rivejä.

Yhteensä LLL-rivejä oli 33 kpl. LLE-rivejä oli 42 kpl. LL-alkuisia rivejä oli kaikkiaan 140 kpl. Matikkaa näistä ei ollut kirjoittanut ollenkaan 7 kpl.

Ainereaalin alarajaksi muodostunee LLE.

Erinomainen analyysi!